Entisen transnuoren haastattelu

Törmäsin nuoreen henkilöön, joka aikaisemmin oli määritellyt itsensä transsukupuoliseksi, mutta myöhemmin luopunut transidentiteetistä. Hän on tullut myöhemmin siihen johtopäätökseen, että hänen transkokemuksensa oli todennäköisesti seurausta taannoisesta trans-painoitteisesta kaveripiiristä, joka ruokki hänen dysforiaansa.

"Muuten, nyt kun ei ole kauhiaa määrää muita transihmisiä ruokkimassa dysforiaa, olen tajunnut, etten ehkä koskaan ollut trans."

Mielestäni nykyisessä transkeskustelussa tällainen näkökulma on tärkeää tuoda esille, joten päätin haastatella kyseistä henkilöä blogiini.

 

Kuka olet?

Olen 16-vuotias entinen transmies/poika, nykyään ihan vaan nainen. Vaikka miehen nimellä kuljenkin.

 

Miksi alun perin määrittelit itseksi transsukupuoliseksi, mutta myöhemmin tulit toisiin aatoksiin?  

Olen pienestä asti ollut poikien kanssa ja tullut poikien kanssa paremmin toimeen. Kerran kun olin sairaalassa, siellä oli tyttö, joka oli innoissaan, että sai seuraksi toisen tytön. Hetken ajan päästä ihmetteli, kun pidin enemmän legoista ja sotaleikeistä. Kun löysin transsukupuolisuuden, se kuulosti juuri minulta.

Kyseenalaistin transkokemuksen, kun aloin tulla enemmän toimeen kehoni kanssa ja esim. rinnat ahdistivat koko ajan vähemmän, tällä hetkellä ei ollenkaan. Lopulta tajusin myös, että hoidot tekisivät minut vaan enemmän tyytymättömäksi kehooni muiden fyysisten ongelmien takia. Yhtenä iltana kello 11 vain tajusin, että olen tyttö/nainen.

 

Miten lähipiirisi reagoi siihen, kun et enää määritellyt itseäsi transsukupuoliseksi?

 

Osalle kavereistani kerroin jo samana iltana, mutta suurimmalle osalle vasta myöhemmin, kun olin varmistunut asiasta. Kaverini ottivat asian hyvin, yhtä hörhöä lukuun ottamatta, mutta siitä lisää myöhemmin. 

En ole vieläkään varma onko tämä vain pelkkä vaihe vai onko tämä lopullista, mutta mietin sitä sitten, kun se on ajankohtaista. Äitini oli samoilla linjoilla kanssani, isäni vaikutti helpottuneelta. Vaikutti, koska en ole paljoa hänelle puhunut tästä, muuta kuin, että ei saa sanoa tytöksi. Nyt saa. Veljelleni en koskaan edes jaksanut kertoa olevani trans. Serkkuni kutsuvat minua edelleen sukupuolettomaksi, mikä on oikeastaan aika mukavaa.

Sitten tämä hörhökaveri. Hän kyseenalaisti asian saman tien, ja veti "voi olla trans ilman dysforiaa"-kortin esiin. Jota en siis itse osta ollenkaan. Hän myös kysyi, ottaisinko mahdollisuuden transitioitua vastaan ja sanoin kyllä, mutta se ei minulle itselleni tunnu olevan kovin realistinen tai tavoiteltavissa oleva asia. Kun sanoin, että omasta mielestäni näytän paremmalta, kun ajattelen itseni tyttönä (olen tiedostanut tämän jo pitkän aikaa), hän sanoi, että niin Elliot Pagestakin sanottiin, olettaen että olen tuota mieltä muiden henkilöiden takia. No, en ole.

 Minun piti myös erikseen pyytää häntä, että saisin nauttia siitä olosta, jonka olen saanut, kun tajusin etten ole trans. Tämä kaikki siitä, että ns. ulostuloviestissäni serverillä, jossa molemmat olemme, mainitsin, että haluan edelleen olla poika, mutta ei haittaa, vaikkei se koskaan olisi todellista.

Lisäksi terapeuttini oli sitä mieltä, että ehkä se pahin olo oli vaihe, ja sanoin myös itse, että se johtui hyvin trans-painoitteisesta kaveripiiristä.

 

Millainen tämä trans-painotteinen kaveriporukka oli?

 

Tämä trans-painotteinen kaveriporukka oli enimmäkseen muutamalla discord-serverillä, joiden hiljentyessä sattumalta pääsin heistä eroon. Näistä ajoista on jo jonkin verran aikaa, niin en ihan kaikkea muista. Siellä oli ainakin eräs amerikkalainen transmiespari, joista ainakin toisen vanhempi oli sanonut hänelle, ettei hän voi olla koskaan täysin mies, mikä oli loukannut. Molemmat olivat muistaakseni noin 17-vuotiaita.

Toinen näistä transmiehistä oli ihan fine sen kanssa, että minulle "haluaa olla" on luonnollisin tapa kuvata transeutta (hänen kumppaninsa ei muistaakseni ollut tuossa tilanteessa mukana), siinä missä tämä hörhö veti kauheat kilarit.

Siellä oli myös eräs lontoolainen, joka lähinnä tuli paikalle valittaakseen milloin mistäkin transeuteen liittyvästä. Hän myös kysyi, miksei voinut vaan syntyä tytöksi, miksi hänen piti syntyä transsukupuoliseksi.

Näiden asioiden jakaminen, ja kun he valittivat dysforiastaan ja hoitojen saamisesta, sai minut mukaan siihen. Nämä kolme edellä mainittua muistaakseni suhtautuivat ihan hyvin ei-transeihin (kuitenkin olimme kaikki samalla serverillä ja siellä oli eniten cis-ihmisiä), paitsi tämä jo aiemmin mainittu hörhökaveri, joka kerran sanoi, että cis-ihmiset saavat hänet haluamaan kuolemaa.

 En muista, mistä hänelle tuli tuollainen olo, mutta hän sai varoituksen tuosta kommentista. Myös ennen kuin hän aloitti hormonit, hän valitti jatkuvasti, että kaikki (lääkärit yms.) pitävät häntä "henkisesti epävakaana naisena", näin vapaasti suomennettuna. Jatkuva tuosta valittaminen ja tuon lauseen käyttäminen johti lopulta siihen, että tuo lause bännättiin modien toimesta. Tosin, sitä bänniä ei ollut kovin vaikea kiertää. Tuolloin en ymmärtänyt modien päätöstä, mutta olihan se aivan s**tanan ärsyttävää.

Kävimme myös paljon enemmän tai vähemmän rakentavia keskusteluja siitä, miten määritellään "oikea nimi" ja onko "haluan olla x" oikea tapa kuvata transsukupuolisuutta, koska tämä hörhö kilahti totaalisesti, kun mainitsin asiasta.

 

Mitä mieltä olet nykyisestä transaktivismista?

 

En pidä nykyisestä transaktivismista, koska siinä ei mielestäni ole yksinkertaisesti mitään järkeä. Biologiaa kielletään, sukupuoli on vain identiteetti ja kenenkään sukupuolta ei saisi olettaa ulkonäön perusteella. Jos olet vähänkään eri mieltä jostain, sinut leimataan transfoobikoksi, TERFiksi ja hiljennetään.

Olen aina kokenut aktivismia kritisoivat mielipiteet enemmän omikseni, myös silloin kun olin trans, vaikka hörhöpiireissä olinkin mukana. Esimerkiksi kun näin JK Rowlingin "ihmiset, joilla on kuukautiset"-sanavalintaa kritisoivan twiitin, olin toisaalta samaa mieltä hänen kanssaan ja toisaalta myös häntä kritisoivien kanssa. Olin tuolloin vielä trans, mutta koin kuitenkin, että Rowlingin kaltaiset mielipiteet vastaavat enemmän omiani.

Kuitenkin kun hörhöporukoissa olin, yritin saada itseni ajattelemaan toisella tavalla. En onnistunut. Myös tämän hörhökaverini kanssa kävimme tästä keskustelun, en muista kovin tarkasti mitä puhuimme, mutta mainitsin, että jos olen trans ja TERF samaan aikaan niin sitten olen. Olen myös aina tiedostanut olevani biologisesti nainen, vaikka biologiantunneilla ahdistikin murrosiästä ja kehon muutoksista puhuminen.

Nyt kun en ole enää trans, koen näkeväni jotkin asiat eri tavalla ja koen että minun on myös helpompi tuoda se esiin. Huomaan myös, että kaikki nämä biologiankieltäjät ovat täysiä sekopäitä, kun heidän touhujaan katsoo ilman mitään trans-filtteriä. Biologisesti sukupuolia on kaksi, sukupuoli-identiteettejä on monia.

 

Mitä ajattelet transitiosta tällä hetkellä?

En todennäköisesti hyötyisi mistään hoidoista toivotulla tavalla tällä hetkellä fyysisten ongelmien takia. Kuljen miehen nimellä, koska en vain jaksa miettiä enää uutta. Ajattelen, että olen enemmän transvestiitti tai tomboy, koska pidän "poikien jutuista" ja vaatteista.

Lisäksi: pääsin dysforiasta eroon todella oudolla tavalla. Aloin katsomaan Supernatural-sarjaa tahdilla 6 jaksoa päivässä ja kaksi kautta viikossa. Sarjassahan on siis 15 kautta. Ja 327 jaksoa.

 

Transmies, joka on TERF ja anti-transaktivisti?

Trans ry:n varapuheenjohtaja esittelee minut mukavasti suurelle yleisölle:

En ole koskaan käyttänyt transi-sanaa, tuossa yhteydessä taivutin trans-sanan, sillä en aina jaksa kirjoittaa transsukupuolinen tai transihminen. Lisäksi Twitterissä olen tottunut käyttämään typistetympää kieltä merkkirajoituksen vuoksi. 

Varapuheenjohtaja jatkaa:

Vai niin, karkasiko mopo hieman käsistä?

 

 Kommenteissa minusta oletettiin varsin mielenkiintoisia asioita:

  -        Nää on sellaisia ihmisiä, joita en kyl ihan pysty ymmärtämään. Miten voi olla trans ja terf. Jos joku osaa selittää niin mielelläni kuuntelen!

 -          Pelkoa ja sisäistettyä vihaa itseä kohtaan? En kans tajua tätä porukkaa. Petturit on pohjasakkaa

 

Oma kommentti:

 Hohhoijaa. Minusta on tehty varsin lennokkaita johtopäätöksiä, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. En myöskään ymmärrä, millä tavalla olisin petturi. Olen melko pitkään suhtautunut varauksella kaikenlaisiin transkultti-puheisiin, sillä tiedän, että transjutuista on olemassa kaikenlaisia salaliittoteorioita, mutta valitettavasti transaktivismin kulttimaisuus on totta.

 Liityin itse myöhemmin keskusteluun, ja sain seuraavanlaisia kommentteja:

 Transnainen:

 

-          Kuka tässä on sun mielipideoikeutes kieltäny? Nähdäkseni tässä on lähinnä todettu, että sun mielipitees on paskoja ja muita transihmisiä vahingoittavia

 

-          ja siis haluun viel painottaa, että ajatus, että tässä oltais vihasia sulle koska "oot transihminen joka kehtaa olla eri mieltä". Ei, kun sun mielipiteet on haitallisia ja edustaa ajatusta, että transihmisten tulis alistua melkeenpä aivan kaikessa.

 

-          Mun mielestä on kans älyttömän loukkaavaa miten puhut transnaisista ja meitä koskevista asioista transmiehenä. Se on about tasoa cismies laukomassa mielipiteitään naisvihasta.

 

Oma kommentti:

Huomatkaa, suoraan ei sanota, ettei minulla ole oikeutta omiin mielipiteisiini. Seuraavaksi kuitenkin sanotaan, kuinka mielipiteeni ovat paskoja ja vahingollisia transihmisille. En kyllä ymmärrä, millä tavalla näkemykseni voivat olla haitallisia, sillä en ole mitenkään vaikutusvaltainen henkilö, enkä myöskään ole transpolilla töissä. Sen sijaan transaktivistit kontrolloivat yhteiskunnan transnarratiivia erittäin tehokkaasti ja heidän näkemyksiään tungetaan opetussuunnitelmiin, yleiseen kielenkäyttöön ja lainsäädäntöön. En tajua, missä vaiheessa nämä muiden kyykyttäjät ovat saaneet näin paljon valtaa.

 "Paskat mielipiteet" ovat myös varsin subjektiivinen näkemys. Sain jokin aika sitten kommentin vanhaan postaukseeni, jossa olin käsitellyt detransitiota ja syitä, jotka voivat olla transkokemuksen taustalla:

”Hei, kiitos tästä postauksesta. Olen miettinyt viime aikoina näitä sukupuoliasioita paljon, kun ne ovat olleet enempi esillä netissä ja omat psykiatriset tutkimukset on käynnissä. Sain juuri epävakaan diagnoosin ja nyt postauksesi perusteella se taitaa sittenkin olla juuri se syy, mikä itsellä selittää ne kipuilut sukupuolen kanssa.”

En ymmärrä, millä tavalla näkemykseni voivat olla vahingollisia, kun käsittelen trans-aihetta useammasta eri näkökulmasta, ja käsittelen myös transyhteisön tabuja. Olen sanonut monta kertaa, että jos jutuissani huomaa asiavirheitä, niin juttujani saa tulla korjaamaan, en väitä olevani kaikkitietävä. Toivotan kommentoinnin tervetulleeksi.

En myöskään ihan ymmärrä, millä tavalla alistuisin, kun olen sitä mieltä, että transaktivistien vaatimukset ovat kohtuuttomia, ja ajattelen myös muitakin kuin vain itseäni ja omaa viiteryhmääni. 

Todellisuudessa minua on auttanut sopeutumaan yhteiskuntaan, kun olen ollut asioiden kanssa realistinen, enkä ole vaatinut kuuta taivaalta. Sen sijaan transaktivistit haluavat pakottaa muun yhteiskunnan pyörimään heidän napansa ympärillä täysin epärealistisin vaatimuksin. Niin kauan, kun he asettavat epärealistisia odotuksia, he eivät tule olemaan tyytyväisiä.

Kyseinen transnainen blokkasi minut, kun sanoin hänelle, ettei minulla ole ongelmia transnaisten kanssa, vaikka olenkin tuonut ilmi, ettei transnainen ole samanlainen kuin syntyperäinen nainen. Lisäsin myös, etten myöskään ole naisten vihaaja, vaikka minua on siitäkin syytetty transmiehuuteni vuoksi.

En edes kovin paljon ole puhunut transnaisista, sillä en itse ole transnainen, enkä täten tiedä mitään transnaisten sielunelämästä. Olen kyllä ottanut kantaa transnaisten osallistumisesta naisten urheiluun, minkä vuoksi päädyin myös feministisen puolueen kuntavaaliehdokaan blokkiin. Olen sanonut, että transnaisilla hormonihoidosta huolimatta on epäreilu etu verrattuna biologisiin naisiin lajeissa, joissa voimalla, nopeudella ja kestävyydellä on merkitystä. 

Vai onko tässä urheilu-kysymyksessä vain transnaisilla oikeus tuoda näkemyksensä esille, vaikka transnaisten osallistuminen naisten urheiluun vaikuttaa myös muihinkin kuin pelkästään transnaisiin? Tältä tämä kieltämättä vaikuttaa. Tiedoksi, että olen itse aikoinaan harrastanut urheilua ennen transitiota, eli tietämykseni urheilusta ei ole puhtaan maallikon tasolla.

Jos tätä tekstiä lukee joku transnainen, niin naisystäväni on kertonut, että hän suhtautuu huomattavasti paremmin ja myötämielisemmin sellaisiin transnaisiin, jotka kokevat empatiaa biologisten naisten kokemista ongelmista. Sen sijaan jos transnainen väittää olevansa identiteettinen syntyperäisen naisen kanssa, niin tuo herättää lähinnä myötähäpeää, sillä transnainen ei voi mitenkään kokea sellaisia asioita, jotka ovat yksinomaan biologisten naisten ominaisuuksia, kuten esimerkiksi kuukautiset.

Olen kyllä törmännyt myös transmiehiin, joilla on vaikeuksia hyväksyä oma erilaisuutensa verrattuna biologisiin miehiin, ettei tähän yksinomaan transnaiset syyllisty.

 Seuraavaksi kommentoin erään transaktivistin kommenttia.

 

Transaktivistin kommentti:

 

”Joo. Mulle riittää ihan vilkaisu sun blogiin. Mikäli sun sukupuoli on niin heikoilla, että se menee rikki siitä että joku alaikäinen korjaa juridisen sukupuolensa, niin se on silloin sun henkilökohtainen ongelma. Sen sun tunteen perusteella ei yksinkertaisesti voida kiistää toisten transihmisten oikeutta juridiseen sukupuolen korjaukseen. 

Tilanne on nyt se, että sun pitää ihan itse ottaa vastuu sun tunteista ja käsitellä ne. Se meinaa sitä, että muiden ihmisten oikeuksia/hyvinvointia ei voi uhrata sun epävarmuuden/tunteen alttarille. Tää on ihan oikeasti se tilanne, missä sun pitää ottaa vastuu itsestäsi. Jos sä otat henkilökohtaisesti sen kun joku toinen korjaa juridisen sukupuolensa, niin voin sanoa. Ettei se oo sun asia. Ja on epäkypsää vastuuttaa muita ihmisiä omista tunteista.”

 

Oma kommentti:

Minähän en ole missään vaiheessa kieltänyt juridisen sukupuolen vaihtamista, mutta mitäpä faktoista, kunhan transaktivisti pääsee uhriutumaan. Erittäin hyvä esimerkki, kuinka juttujani tahallaan vääristellään ja irrotetaan asiayhteyksistä, eikä edes suostuta lukemaan juttujani kunnolla. Transaktivistit voisivat itse ottaa vastuun omista tunteistaan, ja hyväksyä sen, etteivät kaikki ole heidän kanssaan samaa mieltä. Transaktivistien jutuista huokuu ylimielisyys ja henkinen väkivalta todella kauas.

Jos transaktivistit olisivat kykeneviä itsereflektioon, sanoisin heille, että heidän kannattaisi miettiä omaa viestintätyyliään, joka ulkopuolisin silmin on todella ilkeää ja aggressiivista.  

 

Toisessa transblogissa käsiteltiin kysymyksiä Oikeus olla-lakialoitteen pohjalta ja kerrottiin sellaisten maiden tilanteista, joissa juridisen sukupuolen itsemäärittely on voimassa. Bloggaaja totesi, että hän on enemmän kiinnostunut siitä, kuinka paljon lakiuudistus hyödyttää transihmisiä kuin siitä, millaisia haittoja siitä olisi muille. Kävin kommentoimassa kyseistä kirjoitusta, kopioin kommentin tänne. Jätin pohdinnastani pois kaikki väärinkäytöt ja hupivaihtajat, sillä keskityin pelkästään siihen, kuinka paljon transsukupuoliset hyötyvät mahdollisesta itsemäärittelystä. Tummennan tärkeät kohdat:

”Minua kyllä kiinnostaa transihmisten hyvinvointi, olenhan itse trans, mutta olen miettinyt, kuinka paljon itsemäärittely hyödyttää transihmisiä. Olen sitä mieltä, että itsemäärittely hyödyttää sellaisia transihmisiä, jotka ovat saaneet transhoitoja, mutta transpolien resurssien puutteiden vuoksi näillä ihmisillä kestää saada puolto juridisen sukupuolen muuttamiseen toiselta transpolilta.

Mutta sitten nämä ihmiset, jotka eivät halua mitään transhoitoja tai jotka haluavat vaihtaa juridisen sukupuolen ennen medikaalista transitiota. Jos nyt jätän kaikki väärinkäytöt yms. pois pohdinnastani, olen miettinyt, kuinka paljon tällaiset yksilöt hyötyvät juridisen sukupuolen muuttamisesta, vai onko siitä jopa enemmän haittaa heille.

Tällaisella yksilöllä voi olla lähipiiri, joka kohtelee tällaista yksilöä hänen haluamallaan tavalla. Mutta entä muu maailma sitten? Ihmiset kuitenkin sukupuolittavat ihmiset ulkonäön perusteella, eikä se, että passin sukupuolimerkintä muuttuu, niin se ei vaikuta sosiaaliseen todellisuuteen.

Minua myös mietityttää, kuinka paljon joillakin ihmisillä on mukana "sitten kun"-ajattelua. Eli ajatellaan, että juridisen sukupuolen itsemäärittely on avain onneen, mutta onko se sitä oikeasti, niin on kokonaan toinen asia.

Tämä ei liity varsinaisesti tähän aiheeseen, mutta minulla on aito huoli nykyisen transaktivismin tavoiteesta poistaa kaikenlainen portinvartiointi. Olen varma, että juridisen sukupuolen itsemäärittely on vain välivaihe, seuraava tavoite on poistaa portinvartiointi medikaalisista transhoidoista. Näen tämän huolestuttavana, sillä minulla on tunne, että meillä on tulevaisuudessa iso määrä katujia, jotka ovat todella vihaisia, miksi heitä ei kukaan estänyt menemästä transhoitohin. Tässä kohtaa transhoidot myös muuttuvat kyseenalaisiksi. Valitettavasti ihminen ei aina ymmärrä omaa parastaan, vaikka niin luulisikin.

Ymmärrän, että jotkut kokevat minun esittämäni kritiikin ahdistavana, mutta koen melko yliampuvana sen, kuinka jotkut ovat kutsuneet minua terfiksi. Sanon myös suoraan, että transaktivistien käytös Twitterissä ei ulkopuolisten silmissä vaikuta kovinkaan fiksulta, mikä myös vahvistaa monien näkemystä siitä, ettei Oikeus olla-lakialoite ole kovinkaan vahvalla pohjalla. Oma suhtautuminen on myös muuttunut entistä nihkeämmäksi.

Kysyin Twitterissä Translasten ja nuorten perheen yhdistykseltä pukuhuonekysymystä, koska juridinen sukupuoli vaikuttaa kyllä jonkin verran sukupuolitettuihin tiloihin. Itse olen käynyt tapahtumissa, joissa majoitus on mennyt juridisen sukupuolen mukaan, eli olen nukkunut miesten kanssa samassa huoneessa. Jos en olisi saanut transhoitoja, niin tuo olisi kyllä ollut melko ahdistavaa.

Jos itsemäärittely astuu voimaan, en usko kuitenkaan, että Oikeus olla-lakialoitteen kaikki kohdat tulevat astumaan voimaan, sillä osa niistä on todella radikaaleja, kuten esim. mahdollinen huostaanotto ja ns. transrekisterin poisto. Tällä hetkellä transsukupuolisten kohdalla lukee ”transseksuaalisuus vahvistettu” ja päivä, jolloin juridinen sukupuoli on muuttunut. Kuitenkin joskus transsukupuolinen voi tarvita vanhoja tietoja jostain syystä, ja vanhojen tietojen poisto voi vaikeuttaa tietojen yhdistämistä.

Itse koen, että transihmisiä auttaisi tässä kohtaa eniten, jos transpoleille saisi enemmän resursseja (tiedän toki, ettei raha tule tyhjästä.)”

 

Itsehän en siis ole ikinä ymmärtänyt trans ilman dysforiaa-konseptia, enkä ymmärrä, miten juridisen sukupuolen muuttaminen hyödyttäisi yksilöä ilman transhoitoja. Toki olen varsin tietoinen, että trans-kirjo on paisunut kuin pullataikina viime vuosien aikana, ja trans ilman dyforiaa-näkemys on yleistynyt.  

 Keskustelupalstojen antia:

Twitterin antia:

Loppuun vielä totean, että yksi syy, miksi kävin kirjoittamaan tätä blogia, johtui siitä, kuinka olen kokenut, etten voi puhua rehellisesti tuntemuksistani toisten transihmisten kanssa. Minulla on vahva tunne, että tällä hetkellä osa ihmisistä päätyy määrittelemään itsensä jonkin sortin transihmiseksi liian heppoisin perustein ja myös hakeutuvat transhoitoihin. Nämä ihmiset viettävät aikansa netin kaikukammioissa, joissa samanmieliset toistelevat puhkikuluneita mantroja. Tällaisessa mielentilassa on sitten helppo hakeutua transhoitoihin ja odotukset voivat olla myös epärealistisia. 

Kun nämä ihmiset myöhemmin huomaavat, ettei muu maailma toimi transition myötäkään samalla tavalla kuin netin kaikukammioissa, he saattavat päätyä katumaan transhoitoja. Todennäköisesti he ovat vihaisia siitä, miksi heitä ei kukaan estänyt menemästä transhoitoihin.

 Olen jo nyt nähnyt netissä jonkin verran kommentteja, kuinka transpoleilla olisi tällä hetkellä useampi detrans-ihminen, mutta tämä toki perustuu netin kuulopuheisiin, eikä minulla ole varmaa tietoa aiheesta.

Toisaalta ihmisten asenne huoliini tuntuu olevan "mitä sitten?" ja saan kuulla, kuinka olen saappaiden nuolija, TERF, sekulaari transsukupuolinen ja anti-transaktivisti. Minulta on myös kysytty, miksi minua kiinnostaa, jos joku mies menee naisten tiloihin ahdistelemaan naisia, koska ei tuo minuun vaikuta, sillä olen läpimenevä transmies, eivätkä monet naisten asiat minua enää kosketa.

Ihmisille tuntuu olevan tärkeintä oman napansa tuijottaminen, eikä muilla ole juuri väliä.

 

 

 

Teen muutaman asian selväksi

Edellisessä kirjoituksessani kerroin, kuinka olin liittynyt Twitteriin, ja joutunut feministisen puolueen kuntavaaliehdokkaan blokkiin. Olen nyt ollut Twitterissä jonkin aikaa, ja olen käynyt varsin mielenkiintoisia keskusteluja. Laitan tähän joitakin esimerkkejä saamistani kommenteista ja päivityksistä, joita olen tehnyt, klikkaa tarvittaessa kuvaa isommaksi:

Lisäksi joku on tilannut puolestani Setan uutiskirjeen, ja minusta oli käytetty nimeä Urpo Idiooti:

 Teen nyt muutaman asian selväksi. Minä en edusta ketään muuta kuin itseäni. Minua ovat jotkut luulleet trolliksi, koska tietyn tahon ihmiset seuraavat minua ja puolustin LHB-liittoa. Sanon nyt suoraan, että minä en ole vastuussa siitä, ketkä seuraavat minua ja ketkä tykkäilevät jutuistani. Itse seuraan laidasta laitaan erilaista porukkaa, joten se, keitä itse seuraan, niin tästä ei kannata vetää hirveästi johtopäätöksiä mihinkään suuntaan. Minä en myöskään blokkaa lähtökohtaisesti ketään, paitsi täysin selkeät häiriköt.

Minulla ei ole mitään tekemistä LHB-liitton kanssa, vaikka olenkin ilmaissut tukeni kyseiselle liitolle. Mielestäni liitolle on tarvetta, ja toisekseen kyseinen järjestö ei vaikuta mitenkään elämääni, minkä vuoksi en koe sitä uhkana itselleni.

Yksi syy, miksi kirjoitan tätä blogia, on osoittaa, etteivät kaikki transihmiset ajattele samalla tavalla kuin mitä media antaa ymmärtää. Ylipäätään median antama kuva transihmistä ei kerro koko totuutta kyseisestä ihmisryhmästä. On varsin naiivia ajatella, etteikö transsukupuolinen voisi ajatella tällä tavalla kuten ajattelen.

 Eräs toinen trans sanoi minulle Twitterissä, että olen ainoa hänen tietämänsä trans, joka vastustaa juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Toisessa blogitekstini kommenteissa minulle sanottiin, että kaikki lääkärit, jotka kirjoittavat puoltoja juridisen sukupuolen muuttamiseen, kannattavat juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Mielestäni tuollaiset argumentit eivät ole mikään peruste sille, miksi minun täytyisi kannattaa juridisen sukupuolen itsemäärittelyä.

 Vaikka olisinkin maapallon ainoa trans, joka vastustaisi itsemäärittelyä, sillä ei olisi mitään merkitystä mielipiteeseeni. Todellisuudessa en ole ainoa trans, joka vastustaa juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Monet transsukupuoliset ovat vain tottuneet olemaan hiljaa erilaisista mielipiteistä, koska eivät jaksa vihaa ja maalittamista, jotka mielipiteen tuomisesta seuraa.

Jos tätä blogia lukee joku transsukupuolinen, joka vastustaa juridisen sukupuolen itsemäärittelyä, tiedoksi, että julkaisen mielelläni (nimettömiä) vieraskynäpostauksia toisilta transsukupuolisilta, jotka vastustavat itsemäärittelyä ja suhtautuvat kriittisesti nykyiseen transaktivismiin. Jos jollain on lähipiirissä tällainen transsukupuolinen, tästä asiasta voi vinkata hänelle.

Keskustelupalstojen antia:

 

Joo, onhan tämä varsin rankkaa...

Vitsailut sikseen, en ymmärrä, miten jotkut elävät niin vahvasti kuplassa, etteivät ymmärrä, että nykyistä transaktivismia vastustaa enemmän kuin pieni porukka. Sille on myös syynsä, minkä takia LGB-porukka haluaa irtisanoutua transporukasta. Esimerkiksi kaikki super straight-jutut ovat seurausta siitä, että todella monet transihmiset eivät kunnioita toisten ihmisten rajoja. Vaikka transsukupuolinen olisi kuinka läpimenevä, biologinen sukupuoli vaikuttaa aina jonkin verran elämään ja deittailu on yksi tällainen osa-alue. Kun transsukupuoliset hyväksyvät tämän, heidän on myös helpompi löytää kumppani.

En kirjoita tätä blogia sen takia, että haluaisin polkea muita transihmisiä alaspäin ja nostaa itseni jalustalle jonain hyvänä tolkun transhenkilönä. Olen itse kaukana täydellisestä ihmisestä. En hae hyväksyntää yhtään keneltäkään. En kuitenkaan ole vastuussa siitä, jos jotkut kokevat näkemykseni jotenkin uhkaavina.

En kritisoi transaktivismia ja juridisen sukupuolen itsemäärittelyä sen takia, että haluaisin olla ilkeä toisille transsukupuolisille. Kuitenkin mielestäni juridisen sukupuolen itsemäärittelyssä on huomattavasti enemmän ongelmia kuin etuja, minkä vuoksi minulla ei ole mitään syytä kannattaa itsemäärittelyä. Ja tähän on turha sanoa, etten vain tietäisi aiheesta tarpeeksi. Minulla on harvoin erityisen vahvoja mielipiteitä, mutta tässä aiheessa näkemykseni on vahva.

Olen itse varsin realistinen ja maltillinen ihminen, enkä pidä minkään sortin fanaatikoista. Siedän melko hyvin erimielisyyttä, mutta erimielisyys pitäisi osoittaa jotenkin rakentavammin kuin tilaamalla minulle Setan uutiskirje Urpo Idiooti-nimellä. Toisekseen transyhteisö on paisunut niin laajaksi viime vuosien aikana, joten yhteisön sisäisiltä ristiriidoilta ei voi mitenkään välttyä. Tämän vuoksi en näe realistisena, että kaikki transihmiset olisivat samaa mieltä asioista.

Lopuksi vielä sanon, että minulla on mielessäni useampi aihe, josta aion lähitulevaisuudessa kirjoittaa, kun minulla on siihen aikaa.

 

 

Olen Twitterissä, jouduin heti blokkiin

Olen Twitterissä nimimerkillä @tulenhenki, ottakaa seurantaan. 

Olen jo joutunut muun muassa erään feministisen puolueen kuntavaaliehdokkaan blokkiin, enkä ehtinyt olla Twitterissä edes vuorokautta. 

Seuraavaksi julkaisen kyseisen kuntavaaliehdokkaan tililtä postauksia, jotka kävin lukemassa uloskirjautuneena. Muiden henkilöiden nimet peitän kohteliaisuudesta, mutta kuntavaaliehdokkaan nimeä en peitä, sillä kuntavaaliehdokkaana hän on sellaisessa asemassa, että kehtaan kritisoida suoraan hänen nimeänsä käyttäen. 

Kaikki alkoi tästä:

Minä kommentoin seuraavasti:

Tämä ilmeisesti tulkittiin transvihaksi, sillä myöhemmin Pöntinen kommentoi: 

Teen nyt muutaman asian selväksi. Minulla ei ole mitään ongelmia transnaisten kanssa. Minä en myöskään edusta ketään muuta kuin itseäni, joten minulla ei ole minkäänlaista tavoitetta päästä "token trans guyksi öyhötysosastoon." 

Minusta on muuten erikoista, että feministisen puolueen kuntavaaliehdokas syyttää transsukupuolisia  transvihasta, vaikka käsittääkseni Pöntinen ei ole itse transhenkilö. Toki olen huomannut, että niin kutsunut liittolaiset tukevat vain sellaisia vähemmistön edustajia, joiden näkemykset sopivat omaan agendaansa. 

Mitä tulee muihin kommentteihin, niin vielä vajaa vuorokausi sitten seurasin lähinnä ulkomaalaisia transsukupuolisia, jotka kritisoivat nykyistä valtavirran transaktivismia. Todella "sakeaa päätä." En myöskään tiedä, kehen "terfiin" viitataan, mutta tuskin kovin transvihamielinen voi olla, jos kerran minua seuraa. 

On mielenkiintoista, että minut tulkitaan vihaiseksi transmieheksi tai jopa trolliksi. Toki jos vihaisuus tarkoittaa sitä, että osaa ajatella vielä omilla avoilla, niin ymmärrän kyllä, miksi minua pidetään vihaisena. 

Lopuksi sanottakoon, että jos minä olisin biologisesti mies, en olisi transsukupuolinen lainkaan. 

Ihmisryhmät, jotka kärsivät nykyisestä valtavirran transaktivismista

 Tässä kirjoituksessa käsittelen ihmisryhmiä, jotka kärsivät nykyisestä valtavirran transaktivismista:

-                              Lapset

-                              Naiset

-                             Seksuaalivähemmistöt

-                             Mielenterveyspotilaat

-                             Perinteiset transsukupuoliset

 

Lapset

Olen sitä mieltä, ettei lapsen kohdalla transsukupuolisuutta voi luontevasti diagnosoida siitäkin huolimatta, että joillakin tapauksilla sukupuoliristiriita kestää aikuisuuteen asti. Itsellänikin oli lapsena sukupuoliristiriitaa, vaikka en osannutkaan sanoittaa kokemustani luontevasti. Tiedän, että jotkut transsukupuoliset ovat kanssani asiasta eri mieltä.

Tällaisilla yksilöillä transkokemus on saattanut olla läsnä jo lapsuudessa, minkä vuoksi he ajattelevat, että transsukupuolisuuden voisi diagnosoida lapsen kohdalla. Ongelma on siinä, että tällä tavalla ajattelevat transsukupuoliset ajattelevat asiaa puhtaasti omasta näkökulmasta. He eivät ota huomioon, että valtaosa sukupuoliristiriitaisista lapsista ei enää murrosiän jälkeen koe ainakaan merkittävää sukupuoleen liittyvää ahdistusta. Olen kuullut sanonnan, että translapsi on vähän kuin vegaani kissa.

Toisin sanoen lapsen vanhemmat ovat myötävaikuttaneet siihen, että lapsi transioituu sosiaalisesti sen sijaan, että olisi muuten sukupuoleltaan epätyypillinen lapsi. Lapset ovat taipuvaisia ajattelemaan asioita mustavalkoisesti. Katsoin kerran yhden videon, jossa eräs translapsi perusteli sukupuolikokemustaan lempiväreillä ja mielenkiinnonkohteilla.

En ole asiantuntija, enkä muutenkaan tiedä lapsista juurikaan (en myöskään pidä erityisesti lapsista, minkä takia en niitä halua), mutta epäilen hyvin vahvasti, kykeneekö tytöksi itsensä mieltävä poika kunnolla ymmärtämään, ettei transnainen voi olla samalla tavalla nainen kuin biologinen nainen. Jos tytöksi itsensä mieltävä poika unelmoi äidiksi tulemisesta, kykeneekö hän ymmärtämään, ettei transnainen voi olla biologisesti äiti?

En sano tätä sen takia, että transsukupuolisuudessa olisi jotain pahaa. Minä elän tällä hetkellä varsin mukavaa elämää, jos en ota huomioon koronavirusta ja transaktivistien sekoilua, joka ajan myötä pilaa myös minun maineeni, osittain on jo pilannut.

Jos lapsen annetaan edes sosiaalisesti transioitua, emme tiedä, olisiko kyseinen lapsi voinut kasvaa ulos sukupuoliristiriidasta. Monet sanovat tosin, että pelkkä sosiaalinen transitio mahdollistaa mielen muuttumisen. Vaikka tämä onkin teoriassa totta, niin epäilen, kehtaako lapsi tai nuori myöntää olleensa väärässä, jos sosiaalisen transition tielle on jo lähdetty.

Olen joskus miettinyt, olisinko minä halunnut lapsena transioitua, jos lapsuudessani olisi puhuttu translapsista. Todennäköisesti olisin halunnut transioitua. Olen kuitenkin miettinyt, että jos olisin transioitunut lapsena, minulla olisi jäänyt tekemättä kaikki se itsetutkiskelu, jonka olen nyt tehnyt. Olisin myös saattanut miettiä, olisinko sittenkin kasvanut ulos sukupuoliristiriidasta.

Mitä sitten sukupuoliristiriitaisen lapsen kanssa pitäisi tehdä? Mielestä tällaista lasta olisi fiksumpaa rohkaista olemaan mieluummin sukupuoliepätyypillinen kuin alkaa puhumaan transsukupuolisuudesta. En sano, ettei lapselle saisi puhua transsukupuolisuudesta iän mukaisella tavalla neutraalisti, mutta kannattaa olla varovainen, ettei vedä liikaa mutkia suoriksi, jotta lapsi ei saisi transhoidoista epärealistisia käsityksiä.

 

Naiset

Transaktivismin ja naisten oikeuksien välisistä ristiriidoista olenkin jo puhunut aiemmin. Tiedän, että aihe on varsin tunteita herättävä ja aiheesta keskusteltaessa on helppo sortua ylilyönteihin. Kuitenkin tämänhetkinen tilanne on sellainen, että jos joku nainen puhuu aiheesta ilman mitään änkyröintiä, niin silti kyseinen nainen leimataan transfoobikoksi, vaikka hän ei sitä todellisuudessa olisikaan. Transaktivistit mielellään haluavat lakaista maton alle transaktivismin ongelmat, josta naiset kärsivät. Nykyään transsukupuolisuuden määritelmä on aiempaa laveampi, joten transporukkaan kuuluu kaiken näköistä hiihtäjää.

On myös fakta, että jotkut itsensä transsukupuoliseksi kokevat ovat pahasti häiriintyneitä yksilöitä. Sanon tarkoituksella itsensä transsukupuoliseksi kokevat, sillä todellisuudessa minun on vaikea uskoa, että kukaan aidosti dysforinen transnainen haluaisi mennä naisten tiloihin ennen kuin näyttää naiselta. Nykyisessä transkeskustelussa ongelma tosin on siinä, ettei tarvitse olla dysforiaa ollakseen trans, ja joillekin pelkän transidentiteetin omaksuneilla tuntuu olevan kyseenalaisia fetissejä.

Naisystäväni on sanonut, että hän ei koe transnaisia uhkana, mutta hän suhtautuu varauksella joihinkin transvestiitteihin. Naisystäväni ei näe itse transvestiittiyttä ongelmana, mutta hän tietää erään transvestiitin, joka käyttäytyy uhkaavasti. Olen ennenkin kuullut vastaavia tarinoita, että jotkut miespuoliset transvestiitit olisivat jollain tavalla häiriintyneitä ja heillä olisi kyseenalaisia fetissejä (autogynefilia?). 

Korostan nyt, että en todellakaan tarkoita, että kaikki transvestiitit olisivat häiriintyneitä yksilöitä. Kuitenkin olen kuullut useamman kerran tällaisista häiriintyneistä yksilöistä, joten aihetta ei voi mielestäni sivuuttaa.

Mitä tulee kilpaurheiluun, niin mielestäni ei ole reilua, jos transnainen kilpailee sellaisissa lajeissa, joissa voimalla, nopeudella ja kestävyydellä on merkitystä. Vaikka hormonihoito vaikuttaa kehon koostumukseen, niin transnaisilla on tutkimusten mukaan transhoitojen jälkeenkin etu verrattuna biologisiin naisiin.

Sen sijaan harrastetasolla erot eivät ole yhtä merkittäviä, ja yksittäinen transnainen ei välttämättä ole automaattisesti ylivoimainen verrattuna biologisiin naisiin. Kuitenkin kilpatasolla mukana ovat huippuyksilöt, jolloin transnaisen tausta tuo epäreilun edun verrattuna biologisiin naisiin. Oma ehdotukseni on, että transnaiset voivat kilpailla sellaisissa lajeissa, joissa biologisella sukupuolella ei ole suorituksen kannalta mitään merkitystä, kuten esimerkiksi ratsastus.

 

Seksuaalivähemmistöt

Olen kuullut, kuinka jotkut miehistä pitävät transmiehet valittavat homomiesten "transfobisuudesta" koska eivät halua olla transmiehen kanssa. Todellisuudessa tässä ei ole mitään transfobiaa vaan nämä transmiehet eivät ymmärrä, mikä seksuaalinen suuntautuminen on, eivätkä he kunnioita muiden ihmisten rajoja.

Olen kuullut, kuinka viime vuosien aikana joiltakin maskuliinisilta lesbonaisilta on kysytty, ovatko he todellisuudessa transmiehiä. En usko, että kysyjät ovat olleet mitenkään pahantahtoisia, mutta näen silti tuollaiset kysymykset ongelmallisena. Tuollaiset kysymykset voivat aiheuttaa sen, että ihminen alkaa alitajuisesti pohtia, että ehkä hän onkin todellisuudessa transmies tai hän voi kokea, että on väärin olla maskuliininen nainen.

Nykyään monet LGBT-järjestöt ovat lähinnä keskittyneet transasioihin, joten LGB-porukan asiat ovat jääneet T:n varjoon hyvin vahvasti. Tästä johtuen monet LGB-ihmiset kokevat, että nykyiset LGBT-järjestöt ovat unohtaneet heidät. Mainittakoon toki, että LGBT-järjestöt tai transjärjestöt eivät edusta minunkaan asioitani, ne edustavat vain tietynlaisten transihmisten asioita. Jos ja kun Suomessa perustetaan LGB-järjestö, tuen sen toimintaa mielelläni.

Tämän lisäksi toivon, että ns. vanhan koulukunnan perinteiset transsukupuoliset perustaisivat oman järjestön, joka olisi poliittisesti ja ideologisesti neutraali. Tai jos tuollaista järjestöä ei synny, niin kaipaisin vähintään enemmän transsukupuolisten blogeja tai muita somekanavia, joissa eri mieltä olevat transsukupuoliset saavat äänensä kuuluviin.

 

Mielenterveyspotilaat

 

Nykyisessä transaktivismissa painotetaan hyvin vahvasti itsemäärittelyä ja myös sitä, kuinka transhoidoista pitäisi poistaa kaikki portinvartiointi. Tämä on uhka mielenterveyspotilaille, sillä ilman portinvartijointia transhoitohin saattaa päätyä sellaisia yksilöitä, joiden ei koskaan pitäisi aloittaa transhoitoja. Toisin sanoen ihmisten oikeat ongelmat lakaistaan maton alle.

 

 

Perinteiset transsukupuoliset

Olen aika paljon nähnyt netissä kommentteja, kuinka joku on ennen suhtautunut transsukupuolisiin neutraalisti tai positiivisesti, mutta ajan myötä asenteet ovat muuttuneet negatiivisempaan suuntaan. Syynä ei ole mikään yhteiskunnan rakenteellinen transfobia vaan näillä ihmisillä on huonoja kokemuksia transaktivisteista ja heidän tuntemistaan transsukupuolista. Tämä on varsin ymmärrettävää.

Valitettavasti jotkut ajattelevat, että kaikki transsukupuoliset olisivat samanlaisia kuin aktivistit, joten tästä kärsivät sellaisetkin transsukupuoliset, jotka eivät käyttäydy kyseisellä tavalla. Yleisin "transfobian" muoto, jota olen kohdannut, on johtunut siitä, kuinka ihmiset ovat ajatelleet minun olevan samanlainen kuin transaktivistit tai muuten huonosti käyttäytyvät transsukupuoliset.

Jos en ota huomioon dysforiaa, niin kaikesta ärsyttävintä transsukupuolisuudessa on se, kuinka minä joudun kärsimään muiden transsukupuolisten perseilystä, josta en itse ole millään tavalla vastuussa. Joskus haluaisin olla enemmän avoin transsukupuolisuudestani, mutta tällä hetkellä tuo ei ole mahdollista, jos haluan, että ihmiset eivät ala varomaan sanojaan seurassani tai pitämään minua idealistisena hörhönä, jota en yksinkertaisesti ole.

En nyt nosta itseäni mitenkään jalustalle, kun totean nämä seikat. Olen itse kaukana täydellistä ihmisestä. Koen kuitenkin olevani suhteellisen harmiton tapaus, koska en odota muilta jatkuvaa validaatiota, enkä odota, että yhteiskunta ja kieli muuttuvat minun vuokseni. En myöskään hauku ihmisiä transfoobikoiksi, jos he eivät halua seurustella transsukupuolisten kanssa. Sen sijaan transaktivistit ja jotkut transsukupuoliset eivät ole yhtä harmittomia kuin minä, ja koen heidät uhkana transsukupuolisten maineelle.

 

 

 

 

Mietintöjä ROGD-teoriasta, transtrendereistä ja transyhteisön sisäisistä ristiriidoista

Olen törmännyt paljon sellaiseen ajattelutapaan, että jos ei kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä tai suhtautuu siihen muuten varauksella, leimataan hyvin helposti transfoobikoksi tai esitetyt huolenaiheet kuitataan skenaarioiksi, joita transfoobikot viljelevät.

Mielestäni tällä tavalla ajatteleminen on todella laiskaa ja naiivia. On toki totta, että aidosti transvastaiset tahot vastustavat juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Tämän lisäksi on kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka eivät ole mitenkään transvastaisia, mutta eivät silti kannata itsemäärittelyä erinäisistä syistä.

Keskustelupalstojen antia, kun kysytään, mitä mieltä juridisen sukupuolen itsemäärittelystä

Nykyään uutisoinnin perusteella tuntuu, että vähintään 20 % ihmisistä olisi transihmisiä, koska mediassa transaiheesta paasataan jatkuvasti. Viime vuosien aikana transtutkimuksiin on hakeutunut aiempaa enemmän porukkaa. Uskon, että osittain tämä johtuu tietoisuuden lisääntymisestä. Jotkut myös puhuvat ROGD-teoriasta ja transtrendereistä.

 Lisäksi nykyään transaktivismissa painotetaan enemmän identiteettiä kuin dysforiaa, joten transsukupuolisuuden määritelmä on paljon laveampi kuin aikaisemmin. Tämä voi myös osaltaan vaikuttaa siihen, miksi ihmiset päätyvät määrittelemään itsensä jonkin sortin transihmiseksi aiempaa helpommin. Käsittelen näitä aiheita tekstissäni.

 

 ROGD-teoria

 

Ensimmäisen kerran, kun kuulin puhuttavan ROGD-teoriasta (Rapid Onset Gender Dysphoria), pidin sitä täysin huuhaana, kuten monet muutkin transihmiset. Kyseinen teoria viittaa ns. sosiaaliseen tartuntaan, jonka mukaan pääasiassa nuoret tytöt ja naiset omaksuvat transidentiteetin sosiaalisen median ja kaveripiirin myötä, vaikka heillä ei aiemmin ole ollut merkkejä sukupuoliristiriidasta.

Kuten aiemmin totesin, pidin aluksi tuota teoriaa täysin huuhaana. Olen tottunut siihen, kuinka ei-transsukupuoliset saattavat spekuloida erilaisia syitä, miksi joku haluaa transioitua. Tiedän myös, että monet vanhemmat eivät useinkaan suhtaudu oman lapsen transsukupuolisuuteen mitenkään myötämielisesti, vaikka myöhemmin hyväksyivätkin tilanteen.

Aluksi on melko tyypillistä, että vanhemmat vähättelevät lapsensa sukupuoliristiriidan kestoa ja laatua. Itsellänikin on tästä kokemusta, vaikka itse hakeuduin transprosessiin aikuisena. Sain kuulla kommentteja, etten voisi mitenkään olla mies, koska paras ystäväni oli nainen, ja että kyllä lapsena neuvolassa olisi huomattu, jos olisin oikeasti transsukupuolinen. Tällainen kieltoreaktio on melko tyypillinen tapa käsitellä ikäviä tunteita.

Todellisuudessa kärsin sukupuoliristiriidasta ennen kuin olin kuullut koko transsukupuolisuuden olemassaolosta, mutta en osannut sanoittaa kokemustani luontevasti. Teininä olin nuorisopsykiatrian piirissä, ja sielläkin sukupuoliristiriitani tuli ilmi, mutta sitä ei nähty ongelmieni selittäjänä, eikä siihen juurikaan tartuttu. Myöhemmin näistä merkinnöistä tosin oli apua transpolilla, koska minulla oli konkreettisia todisteita siitä, että sukupuoliristiriitani oli kestänyt kauan.

Tämän takia pidin ROGD-teoriaa aluksi täysin huuhaana. Nykyään olen sitä mieltä, ettei se välttämättä olekaan täysin tuulesta temmattu teoria, vaikka se onkin edelleen kiistanalainen teoria, ja suhtaudun vanhempien näkemyksiin edelleenkin varauksella. Kuitenkin tällä hetkellä trans-asiat ovat olleet pinnalla jo pidemmän aikaa, ja somessa on paljon nuoria transihmisiä, joilla on paljon ihailijoita.

Somessa olen nähnyt myös joidenkin transihmisten hehkuttavan, kuinka onnellisia he ovatkaan, ja viimein voivat olla omia itsejään. Tyypillistä näille ihmisille on ollut se, että he eivät ole olleet kovin kauaa transhoidoilla. En sano, että nämä ihmiset valehtelisivat, mutta suhtaudun ylenpalttiseen hehkuttamiseen varauksella.

Havainnollistavana esimerkkinä voisin antaa sen, kuinka olen huomannut, että jos joku hehkuttaa somessa parisuhteensa ihanuutta, niin todellisuudessa parisuhteen tila voi olla jotain muuta, eikä ole tavatonta, että pariskunta eroaa pian. Olen tähän törmännyt useamman kerran jo, etten todellakaan keksi ilmiötä täysin tyhjästä.

En nyt varsinaisesti vertaa parisuhteiden ja transition hehkuttamista toisiinsa. Mielestäni liiallinen vakuuttelu on vain epäilyttävää, oli asia mikä tahansa.

Minulla ei ollut transhoitojen suhteen varsinaista kuherruskuukautta vaan oloni on parantunut pikkuhiljaa. Muistan kyllä, kuinka olin aluksi kärsimätön muutosten hitaudesta, ja minua ahdisti näyttää nuorelta pojalta, sillä halusin näyttää ikäiseltäni mieheltä. Nykyään näytän ikäiseltäni mieheltä, vaikka minussa on edelleen tiettyä poikamaisuutta, koska olen melko lyhyt ja hoikka. 

En itse koe tätä ongelmana. Minulla on myös tuuheat hiukset, vaikka hiusrajani onkin maskuliinisempi kuin ennen transhoitoja. Toisaalta minulla oli melko korkea hiusraja jo ennen transhoitoja, joten ero ei ole kovin huomattava.

Täytyy myös ottaa huomioon, että nuoret ovat helposti vaikutteille alttiita. Toisaalta en näe tätä pelkästään ikäkysymyksenä vaan myös persoonallisuuden piirteenä. Toiset ihmiset ovat helpommin alttiita erilaisille muoti-ilmiöille, lisäksi jotkut mielenterveysongelmat altistavat sille, että ihminen ottaa helpommin vaikutteita ympäristöstä. Yksi esimerkki tällaisesta mielenterveysongelmasta on epävakaa persoonallisuushäiriö.

Minulla on tuttu, joka kärsii epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Hän on kertonut, että jos hän tällä hetkellä olisi teini, niin hän olisi saattanut päätyä pitämään itseään muusukupuolisena, koska se olisi ollut helppo selitys ulkopuolisuuden tunteelle. Mainittakoon, ettei tutullani ole koskaan ollut minkään sortin sukupuolirisriitaa, mutta hän on kärsinyt ulkopuolisuuden tunteesta. Sen verran mitä olen muunsukupuolisten juttuja kuunnellut, heille on melko tyypillistä kokea ulkopuolisuuden tunnetta, joillakin on myös epävakaa personallisuushäiriö.

Olen blogissani jo aiemmin tuonut ilmi, kuinka transhoitoja ei pidä nähdä kaikkivoipana ratkaisuna ihmisen muihin ongelmiin. Olen myös sanonut, että jos koko kaveripiiri koostuu pelkästään transihmisistä, niin tässä kohtaa on kuplautumisen riski. Mieleeni tulee kaksi detrans-ihmistä, jotka ovat sanoneet, että transaikoina heillä tuttavapiiri oli hyvin trans/queer-henkinen. Toinen näistä detrans-ihmistä on jälkikäteen myöntänyt, että hänen tuttavapiirinsä oli väkisinkin myötävaikuttanut hänen päätökseensä hakeutua transprosessiin.

 

Löysin kuvan, jossa ROGD selitetään lyhyesti, joskin tietyllä tavalla stereotyyppisesti:

 

 

                  -Itsemurhalla uhkailu

                  -Sukupuoliristiriidan keston liioittelu

                  -Transprosessi nähdään kaikkivoipana ratkaisuna henkilön muihin ongelmiin

                 -Lähipiirissä on paljon transihmisiä

 

Itse en näe ongelmaa siinä, että enemmän ihmisiä hakeutuu transhoitoihin, JOS nämä ihmiset aidosti hyötyvät transhoidoista. Minua kuitenkin huolestuttaa, että tällä hetkellä jotkut päätyvät pitämään itseään transsukupuolisena liian heppoisin perustein, ja myöhemmin nämä ihmiset katuvat transhoitoja. On erittäin tyypillistä, että etenkin murrosiässä muuttuva keho ahdistaa, ja näitä aikoina kaikki kehoahdistus on varsin helppo luokitella dysforiaksi, kun trans-aihe on niin paljon esillä.

 

Transtrenderit

 

Perinteiset transsukupuoliset ovat puhuneet viime vuosina paljon ns. transtrendereistä. Löysin kuvan, jossa annetaan esimerkkejä tyypillisestä transtrenderistä: 

  - Vähän tai ei lainkaan dysforiaa, sukupuoli on identiteetti eikä kehollinen ominaisuus

  - Monimutkainen ja usein ei-binäärinen sukupuoli-identiteetti

  -Transhoitojen tarve kyseenalaistetaan tai niitä halutaan hyvin vähän

 

Naisystäväni on joskus kutsunut tätä omituista porukkaa flamingoiksi, ja minusta flamingo onkin osuva kuvaus näille ihmisille. Nämä ihmiset olisivat muuten harmittomia, varsinkin jos eivät hakeudu transhoitoihin, mutta he saavat transsukupuolisuuden näyttämään vitsiltä, miksi vuoksi perinteiset transsukupuoliset eivät pidä heistä.

Näiden ihmisten vuoksi transhoitojen tarve on kyseenalainen, koska he kovaan ääneen julistavat, kuinka voi olla trans ilman dysforiaa. Nämä ihmiset haluavat kaikkein eniten, että transsukupuolisuus poistetaan sairausluokituksesta, koska heille transeus ei ole sairauden kaltainen tila. Sen sijaan he usein korostavat transihmisyyden iloisuutta.

 

 

Transsexual vs. transgender

 

Englannin kielessä transgender on yleinen kattotermi kaikille transihmisille ja nykyään se myös tarkoittaa transsukupuolista. Toisaalta monet perinteiset transsukupuoliset ovat alkaneet käyttämään transsexual-termiä itsestään tehdäkseen eron transgender-porukkaan. Transgender-porukalla on sinänsä kaunis, mutta naiivi ajatus siitä, kuinka transyhteisö olisi vahvempi, jos kaikki transihmiset olisivat asioista samaa mieltä, ja vetäisivät yhtä köyttä.

Mainittakoon, että nykyinen valtavirran transaktivismi on enimmäkseen transgender-aktivismia, jonka vuoksi monet perinteiset transsukupuoliset eivät pidä nykyisestä transaktvismista. Lisäksi transgender-aktivismiin liittyy hyvin vahvasti intersektionaalinen feminismi ja muu identiteettipolitiikka, jota en voi sietää.

Transgender-aktivismi painottaa vahvasti identiteetin merkitystä. Tästä on seurannut se, että puhutaan miesten menkoista ja naisten peniksistä. Todennäköisesti vaatimukset juridisen sukupuolen itsemäärittelystä perustuvat tähän samaan ajattelutapaan.

Minä itse ajattelen, että transmiehet ovat transmiehiä ja transnaiset ovat transnaisia. Jos olisin biologinen mies, en olisi transsukupuolinen ollenkaan. 

 Jep. Voisitteko ystävällisesti lopettaa miesten menkoista puhumisen? 

Olen biologisesti nainen, mutta sosiaalisesti mies, minkä vuoksi olen transmies. Minä näytän, kuulostan ja haisen mieheltä transhoitojen/testosteronin vuoksi, mistä seuraa sosiaalinen miehuuteni. Toki jotkut ihmiset pitävät minua yksinomaan naisena, ja heillä on oikeus ajatella näin. Näiden ihmisten mielipiteet eivät kuitenkaan vaikuta arkielämääni millään tavalla, minkä vuoksi minulla ei ole tarvetta käydä vääntämään aiheesta kättä heidän kanssaan. 

 

Suomessa ei ole omia sanoja transgenderille ja transsexualille. Tämä myös vaikeuttaa keskustelua, voiko olla trans ilman dysforiaa, sillä transgender on yleinen kattotermi transporukalle, johon kuuluvat myös nämä transtrender-flamingot. Itse samaistun enemmän englannin kielen transsexual-termiin, koska en pidä nykyisestä transaktivismista, joka ajaa lähinnä transgender-porukan asioita, ja on muutenkin hyvin ideologista.

Toki osa perinteisistä transsukupuolisista kannattaa nykyistä valtavirran transaktvismia erinäisistä syistä. Nekin, jotka eivät kannata, eivät välttämättä ole kaikista asioista samaa mieltä minun kanssani, eikä heidän tarvitsekaan olla. Ongelma tulee siinä vaiheessa, jos minulle sanotaan, että näkemykseni ovat jotenkin vääriä, enkä saisi ajatella, kuten oikeasti ajattelen. Minä kannatan vahvasti sanan- ja mielipiteenvapautta myös silloin, vaikka en pitäisikään vastapuolen näkemyksistä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Oikeus olla samaa mieltä transaktivistien kanssa

Edellinen kirjoitukseni on kerännyt tähän mennessä eniten lukukertoja blogissani. Lisäksi kyseinen teksti on myös saanut eniten kommentteja.

Valtavirran transaktivismin ja naisten oikeuksien väliset ristiriidat ei ole aiheena mitenkään sellainen, etteikö siitä olisi muut ihmiset aiemmin keskustelleet. Erityisesti radikaalifeministit ovat aiheesta puhuneet paljon.

Monet tietävät, että radikaalifeministit eivät ole transsukupuolisten parhaimpia ystäviä. Tämän vuoksi ihmiset eivät mielellään ota tosissaan radikaalifeministien esille nostamia näkemyksiä edes silloin, kun kyseiset näkemykset ovat sellaisia, jotka jopa minä transmiehenä allekirjoitan.

Jaoin edellisen tekstin kommenttikentässä erään suomalaisen radikaalifeministisen blogin postauksen, joka kertoi esimerkkejä, millaisia ongelmia naisille on koitunut siitä, kun sukupuoli on perustunut itsemäärittelylle joko juridiikan tai käytännön tasolla.

Joku lukija on voinut miettiä, miksi ihmeessä transmies jakaa radikaalifeminististä materiaalia. Sanon nyt suoraan, että minulle jonkun seuraaminen somessa tai tietyn tahon materiaalin jakaminen ei ole merkki siitä, että olisin kaikista asioista samaa mieltä kyseisen tahon kanssa. Minä en halua luoda jotain omaa Twitter-kuplaa, jossa en näe mitään sellaista, josta en pidä tai ole 100% samaa mieltä. 

Edellisessä tekstissä mainitsin, että kerroin eräälle kaverilleni, millaisia ongelmia on ollut sellaisia maissa, joissa juridisen sukupuolen itsemäärittely on voimassa. Kaverini kauhistuneena totesi, ettei hän ollut ajatellut sellaista mahdollisuutta, että kuka tahansa mies voisi tekeytyä transnaiseksi päästäkseen naisten tiloihin. Itsemäärittely omalla ilmoituksella mahdollistaa tämän.

Myöhemmin tekstini kommenteissa väännettiin siitä, ovatko väärinkäytöt tapahtuneet sellaisissa maissa, joissa juridisen sukupuolen itsemäärittely on voimassa vai on kyse ollut siitä, että sukupuolen itsemäärittely on ollut voimassa käytännön tasolla.

 Minulle sanottiin, että jos ongelmat ovat tapahtuneet sellaisissa maissa, joissa juridisen sukupuolen itsemäärittely ei ole ollut voimassa, niin ei ole mitään syytä vastustaa juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Tässä kohtaa naurahdin ääneen, koska juridisen sukupuolen itsemäärittely voisi juuri johtaa sellaisiin väärinkäytön tilanteisiin. Toisaalta minulla on myös muita perusteluja, miksi en puolla itsemäärittelyä. 

Lainaan tähän saamaani kommenttia:

”Vaikka sukupuoli ei olisi virallisesti ilmoitusasia, se ei takaa, etteikö lakia kierrettäisi. Jos ongelmia tulee jo nyt, kuten Britanniassa ja muualla on käynyt, itseidentifikaation kirjaaminen lakiin ei ainakaan vähennä niitä. Suomessa miehet pääsevät vankilassa jo naisten puolelle käytännössä omalla ilmoituksella

(https://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/seuraamukset/saannokset/maarayksetjaohjeet/sukupuolenkorjausprosessinlapikayneenjakorjausprosessissaolevanhenkilonsijoittaminenrikosseuraamuslaitoksessa80042018.html):

"-- Juridisen sukupuolen muutoksen edellytyksenä ei ole osallistuminen terveydenhuollon toimenpiteisiin, kuten hormonihoitoihin tai genitaali- tai muihin kirurgisiin toimenpiteisiin. -- Kun henkilö on sukupuolen korjausprosessissa, hänet kohdataan sukupuolessa, jota hoito vahvistaa."

"Kun on tiedossa henkilön sukupuolen korjausprosessi, tehdään laitossijoittelu ensisijaisesti hänen sukupuoli-identiteettinsä mukaan huomioiden henkilön sukupuolen korjausprosessin vaihe ja henkilön oma toive." ”

 

Tämän jälkeen alettiin näsäviisastelemaan, että määritelläänkö laissa, mitä pukuhuonetta kukakin saa käyttää. Kun vastasin tähän, että jos ei olisi mitään väliä, mitä pukuhuonetta kukakin käyttää, ei meillä olisi erikseen sukupuolitettuja tiloja. Tämän jälkeen minulle sanottiin, että laissa ei ole sellaista kohtaa, jossa juridisella naisella olisi oikeus olla naisten tiloissa. Kopioin tähän oman kommentin:

 ”Jos henkkareissa lukee nainen, ei henkilöä tuosta noin vaan poisteta naisten tiloista, vaikka henkilö olisi ulkoisesti selkeästi mies. Toki henkilölle voi sanoa, että hän on väärässä tilassa, mutta jos hän näyttää henkkarit, jossa lukee nainen, niin ei häntä voi estää olemasta naisten puolella.

Jos olet sitä mieltä, että voi estää, niin samalla kenet tahansa juridisen naisen (oli sitte kaikki transhoidot läpikäynyt transnainen tai miehekäs nainen, joka ei edes ole trans) voisi poistaa naisten tilasta, jos joku kokee heidät ahdistavana.”

Lainaan tähän myös kommenttia, jonka sain edelliseen postaukseen:

”Jos uimahallin sääntöihin kuuluu, että naisten pukuhuoneeseen saavat mennä vain naiset, ja naisten pukuhuoneessa oleva mies on juridisesti nainen, mihin henkilökunta voi perustaa määräyksensä, että tämän juridisen naisen on poistuttava pukuhuoneesta? Henkilön "poitamiseen paikalta" tarvitaan järjestyksenvalvojan tai poliisin valtuudet ja ne on hyvin tarkkaan määritelty, kuten myös se, että paikalta poistamiseen täytyy aina olla perusteltu syy. Jos tässä syy olisi se, ettei mies saa olla naisten pukuhuoneessa, täytyy pystyä määrittelemään kuka on mies. Jos mies on juridiselta sukupuoleltaan nainen, en tiedä, miten hänen poistamisensa naisten pukuhuoneesta on perusteltavissa. Ja kuten Tulenhenki huomautti, kaikkia on kohdeltava tasapuolisesti, eli jos juridinen nainen poistetaan paikalta sillä perusteella, että hän on biologinen mies, ei kellään biologisella miehellä olisi oikeutta olla naisten pukuhuoneessa, ei transnaisillakaan.”

 

Fakta on, että juridisen sukupuolen itsemäärittelyn väärinkäyttöä ei voi mitenkään kontrolloida. Tämän seikan vuoksi kukaan ei pysty vastaamaan, miten väärinkäytöt voisi estää. Jos tällaista edes kysyy erittäin kohteliaaseen sävyyn, niin saa transfoobikon leiman. Lainaan tähän kaverini kommentit:

 

 

 

Mainittakoon, että kaverini on erittäin kaukana transfoobikosta. Olen haastatellut häntä blogissani täällä.

 Varsinkin kun nykyään on yleistynyt sellainen näkemys, ettei kenenkään sukupuolta voi olettaa tämän ulkonäön perusteella, ja että pelkkä identiteetti määrittää sukupuolen. Itse en pidä lainkaan tästä ajattelutavasta, koska siitä seuraa lukuisia ongelmia, joista kärsivät myös perinteiset transsukupuoliset.

Edellisen tekstin kommenttiketjussa totesin, että mielestäni on varsin naiivia ajatella, etteikö transsukupuolinen voisi vastustaa juridisen sukupuolen itsemäärittelyä.

Sain tällaisen kommentin:

”No kukas niin ajattelee. Mutta ei se että sekulaari transsukupuolinen vastustaa lakimuutosta aatteellisista syistä tee vastustamisesta yhtään sen järkevämpää tai perustellumpaa kuin jos joku fundamentalisti cissukupuolinen vastustaa sitä uskonnollisista syistä.”

Naurahdin sekulaarille transsukupuoliselle. Minusta se oli niin hauska, että laitoin sen blogini kuvaukseen.

Tämän jälkeen jäin miettimään kyseistä kommenttia enemmän. Miksi ihmeessä minun täytyisi ajatella juuri tietyllä tavalla, koska olen transsukupuolinen? Kuuluuko transsukupuolisuuteen jotenkin automaattisesti se, että pitäisi ajatella asioista kuten transaktivistit sanovat?

Minä en kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä omalla ilmoituksella. Minulla on tähän varsin hyvät perustelut. Minulle juridisen sukupuolen itsemäärittely omalla ilmoituksella varsinkin ilman mitään transhoitoja ei ole mikään ihmisoikeus-kysymys. Minä en jaa sellaista maailmankuvaa, jossa sukupuoli ei liity millään tavalla kehoon. Tämän vuoksi en myöskään pidä nykyisestä pronomini-vouhotuksesta.

 

Lainaan tähän kommentin, jonka olen saanut toiseen postaukseen, tummennan tärkeät kohdat:

”Miksi en kestä nykyistä t-aktivismia. Se pakottaa ihmiset toimimaan vastoin omaa kehollista kokemustaan. Olla sellainen kuin on (tai tavoitella sellaista kehoideaalia kuin haluaa) on eri asia kuin vaatia tulla nähdyksi ja koetuksi tietyllä tavalla. Tulkinta toisen ihmisen sukupuolesta ei perustu toisen kertomaan pronominiin, vaan siihen miltä tämä näyttää, kuulostaa, tuoksuu, miten käyttäytyy jne. Sen tulkinnan ihminen tekee varsin automaattisesti. Nykyinen identiteetti = pronomini = sukupuoli -henki on vieraantunut fyysisestä todellisuudesta ja ikään kuin vaatii muiltakin vastaavaa vieraantumista. Mä taas haluan elämässäni vaalia hyvää yhteyttä omaan kehooni.”

En tiedä tämän kommentoijan taustoja, mutta olen hänen kanssaan samaa mieltä. Minä en ollenkaan pidä ajatuksesta, ettei ihmisen sukupuolta voisi olettaa tämän ulkonäön perusteella. Valtaosa ihmisistä ei pidä tällaisesta. Minun kohdallani ongelma on myös siinä, että ihmiset helposti voivat luulla, että itse ajattelen näin, koska olen transsukupuolinen.

Olen kuitenkin melko varma, että juridisen sukupuolen itsemäärittely tulee astumaan voimaan, jos ei nyt jotain aivan ihmeellistä tapahdu. Tästä tulevat hyötymään sellaiset transsukupuoliset, joiden ulkonäkö ja sukupuoli-identiteetti ovat yhtenevät, eli he ovat jo aloittaneet transhoidot, mutta transpolien resurssien puutteiden vuoksi menee paljon aikaa, ennen kuin he saavat puollon juridisen sukupuolen muuttamiseen. Mutta koska juridisen sukupuolen itsemäärittely tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että kuka tahansa, vaikka ei olisi edes transsukupuolinen, voisi vaihtaa juridisen sukupuolensa.

Lisäksi translaki-kamppanjoinissa on puhuttu todella paljon turhista ja pakotetuista hormonihoidoista, vaikka transsukupuoliset haluavat hormoneja. Lisäksi transpolit on haukuttu maan rakoon. En ole koskaan ymmärtänyt heitä, jotka valittavat transpoleista. Niin kauan, kun transhoidot maksetaan julkisella puolella, valtiolla on myös oikeus päättää, kuka voi aloittaa transhoidot.

Tässä yhteydessä en tarkoita konkreettisesti valtiota vaan lääkäreitä, joiden tehtävä on arvioida, hyötyykö tutkittava transhoidosta. Kannatan lisääntymiskyvyttömyyden vaatimuksen poistoa, koska sillä ei ole käytännön tasolla merkitystä, lisäksi vaatimuksen poisto vähentää byrokratiaa.

Olen kuitenkin totaalisen kyllästynyt iänikuisesta propagandasta, kuinka transsukupuolisia muka pakkostelirilisaatioitasiin. Transhoidot tekevät ihmisestä lisääntymiskyvyttömän.

En pidä lainkaan sellaisesta aktivismista, jossa vedotaan tarkoituksella tunteisiin, valehdellaan, mustamaalataan ja hiljennetään ihmiset, jotka eivät ole asioista samaa mieltä, vaikka he mahdollisesti kuuluisivat samaan viiteryhmään.

Keskustelupalstojen antia:

 

Poimintoja Twitter-kuplasta: