torstai 10. helmikuuta 2022

Juridisen sukupuolen itsemäärittely Norjassa ja transaktivismin kehityksestä 1990-luvulta tähän päivään

Tervehdys blogini lukijoille. Tässä kirjoituksessa haastattelen norjalaista transmiestä, jolla on paljon näkemyksiä nykyisen transaktivismin tilanteesta. Halusin haastatella häntä, sillä Norjassa on voimassa laki juridisen sukupuolen itsemäärittelystä, joka on ajankohtainen keskustelunaihe myös meillä Suomessa.

Haastattelu on käännetty norjasta suomeksi ruotsin kielen taitoni perusteella.

Haastattelu alkaa tästä:

 

Kuka olet?

Olen Mikael ja 47-vuotias. Aloitin transprosessin naisesta mieheksi (ftm) kirjoittamalla kirjeen paikkaan Rikshospitalet, kun olin 12-vuotias. En saanut tuolloin vastausta, joten kirjoitin uuden kirjeen 14-vuotiaana. Tällöin kerrottiin, että transprosessille on 20 vuoden ikäraja. Aloitin hormonit vuonna 1994. Ensimmäinen leikkaus oli vuonna 1997 ja lisäleikkaukset sijoittuivat pitkälle ajanjaksolle. Pari faktaa itsestäni: pidän Elviksestä ja olen todella ujo.

 

Norjassa on juridisen sukupuolen itsemäärittely voimassa. Millä tavalla aiheesta keskusteltiin ennen lain voimaantuloa? Kuinka paljon uusi laki on auttanut transihmisiä? Entä mitä ongelmia uudesta laista on seurannut?

Asiasta ei käyty kunnollista julkista keskustelua. Yritimme, mutta kiinnostusta ei ollut. Olimme myös osa "asiantuntijaryhmää", jonka piti antaa neuvoja ja suosituksia. Ryhmä ei ollut kovin toimiva, eikä monilla ollut kokemusta aiheesta. Mainitsimme, että vaikutusarviointi pitäisi tehdä, koska se oli osa toimeksiantoa. Tästä huolimatta meille kerrottiin, ettei sillä ole seurauksia.

Itsemäärittelyn myötä byrokratia on helpottunut, eivätkä kirurgiset toimenpiteet ole vaatimuksena laillisen sukupuolen muuttamiselle.

Olen huomannut, että julkinen transaiheeseen liittyvä keskustelu on kiristynyt. Uskon tämän johtuvan laillisen sukupuolen vaihtamista koskevasta laista. Monet ihmiset suhtautuvat hyvin skeptisesti siihen, että kuka tahansa voi vaihtaa laillista sukupuolta lähettämällä lomakkeen verkossa, jolloin muutaman viikon kuluttua olet eri sukupuolta. Vaatimuksia ei ole ollenkaan.

Norjassa on ollut ainakin yksi tapaus, jossa peniksellinen juridinen nainen aiheutti naisten tiloissa hämmennystä. Aluksi biologinen nainen sai syytteen peniksellisen juridisen naisen läsnäolon kyseenalaistamisesta, mutta myöhemmin biologinen nainen vapautettiin syytteistä.

En usko, että useimmat ihmiset suhtautuvat negatiivisesti siihen, että laillisen sukupuolen saa vaihtaa lääketieteellisen transprosessin myötä, mutta monet pelkäävät, että itsemäärittelyyn perustuvaa lakia käytetään väärin. Pukuhuoneisiin, urheiluun ja vankilaan liittyy monia kysymyksiä. Meidän olisi pitänyt keskustella näistä asioista etukäteen, eikä vasta jälkikäteen.

 

Mitä eroja on nykyisen transaktivismin ja sinun transprosessisi alkuvaiheen aikaisen transaktivismin välilä?

Aikoinaan meidän piti taistella tullaksemme kuulluiksi sekä poliittisesti että tiedotusvälineissä. Sukupuolidysforiasta kärsiville ei ollut omaa järjestöä. Tieto oli hyvin rajallista. Internet oli lapsenkengissä, ja siellä oleva tieto oli pääosin englanniksi.

 Loin ensimmäisen henkilökohtaisen verkkosivuston FtM-transsukupuolisille. Nykyään Internetissä on valtava määrä tietoa, mikä on osaltaan hyvä juttu, mutta valitettavasti väärää tietoa on myös paljon. Sosiaalisella medialla on ollut valtava vaikutus tapaamme kommunikoida. Lapsiin ja nuoriin kohdistuva paine on täysin erilaista kuin ennen. Transaiheeseen liittyvä keskustelu on hyvin polarisoitunutta. On käynyt selväksi, että tiedämme liian vähän, ja tarvitsemme lisää tutkimusta.

 

 Osaatko sanoa, miksi FtM-transhoitoihin hakeutuneiden määrä on kasvanut? Mitä ajattelet ROGD-teoriasta? Luuletko, että tulevaisuudessa meillä on enemmän detrans-ihmisiä?

 En osaa sanoa yhtä syytä, miksi FtM-transhoitoihin hakeutuneiden määrä on kasvanut. Kukaan ei osaa vastata, tiedämme liian vähän. Uskon myös, että ilmiön taustalla on useita tekijöitä.

Yleinen tietoisuus ja suvaitsevaisuus selittää osaltaan ilmiötä. Myös sosiaalisella medialla on oma vaikutuksensa. Uusia kategorioita on luotu sukupuolen moninaisuuden nimissä, mutta auttavatko nämä kategoriat vai kaventavatko ne käsityksiämme sukupuolista? On monia tapoja olla mies ja nainen, on monia tapoja olla ihminen. Tällä hetkellä sukupuolirooleja rikkovat alkavat helpommin määritellä itsensä transihmisiksi. Myös sukupuolinormeja rikkovilta kysytään usein, mitä sukupuolta he todella ovat.

Mielestäni ROGD-ilmiö on olemassa. Meidän pitäisi tutkia sitä tarkemmin, eikä pitää yksinomaan transfobisena lähestymistapana.

Mitä tulee detransitoon, niin olen varma, että detrans-ihmisten määrä tulee lisääntymään tulevaisuudessa. Surullista on, että detrans-ihmiset joutuvat elämään transhoitojen vaikutusten kanssa loppuelämänsä ajan.


Mitä mieltä olet radikaalifeministeistä/genderkriittisistä feministeistä? Mielestäni heillä on paljon hyvää kritiikkiä nykyistä transaktivimia kohtaan, mutta valitettavasti heidän keskuudessa on myös oikeaa transfobiaa. Mitä mieltä olet?

 He ovat käyneet keskustelua hyvässä ja pahassa. Kuten transaktivistien kohdalla, myös genderkriittisten keskuudessa on niitä, jotka eivät mielestäni vie keskustelua eteenpäin. Viimeisin esimerkki oli tapaus, jossa transmiehelle sanottiin, kuinka tämä on liian pelkuri tehdäkseen itsemurhan. Tällainen retoriikka ei edistä genderkriittisten sanomaa millään tavalla, vaan aiheuttaa enemmän vahinkoa.  

 

Millä tavalla muuttaisit nykyistä transaktivismia?

Enemmän avoimuutta haasteiden suhteen, eikä niin mustavalkoista asennetta.

 

 

"Transsukupuolisuus on henkilölle itselleen suuri kipupiste, mutta kipupisteitä on kaikilla muillakin."

Tervehdys lukijoille. Tässä kirjoituksessa haastattelen transmiestä, jolla on myös kriittinen suhtautuminen nykyiseen valtavirran transaktiv...