torstai 11. marraskuuta 2021

Transsukupuolisia ei enää oteta vakavasti transaktivistien takia

Tervehdys lukjoille.

Tässä tekstissä haastattelen toista transmiestä, joka on myös todella turhautunut nykyiseen transaktivismiin. Toteutan jatkossa vastaavanlaisia haastatteluja, joten jos olet transsukupuolinen (tai mahdollisesti detrans-henkilö), joka on turhautunut nykyiseen transaktivismiin, ja haluat tuoda kantasi (anonyymisti) esille, otathan minuun yhteyttä. Sähköpostiosoitteeni löytyy blogini sivupalkista.

Tämänkertainen haastattelu alkaa tästä:

 

Kuka olet?


Olen nelikymppinen transmies. Tajusin jo hyvin pienenä, etten ole tyttö. Lapsuudessani ja teiniaikanani ei vielä puhuttu julkisuudessa transsukupuolisuudesta, transvestiiteista kylläkin. Ihmettelin, mikä kummajainen oikein olen, kunnes reilu kymmenen vuotta sitten kuulin termin transsukupuolinen. Aluksi olin iloinen siitä, että asiasta puhutaan. 

Viime vuosina asiaa on nostettu tapetille jo niin paljon, että koko termi on kärsinyt inflaation, eikä meitä enää oteta vakavasti transaktivistien takia. Muutenkin mediassa on aiheen tiimoilta äänessä aina ne pari huomionkipeintä. He eivät edusta kaikkia transihmisiä.



Miksi et kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä?



Se aiheuttaisi ennen kaikkea ongelmia naisille tarkoitetuissa tiloissa. Kuvitellaan tilanne, että transnainen ilmestyy uimahallissa tai kuntosalilla naisten pukuhuoneeseen ja suihkutiloihin ”tyttökikkelinsä kanssa” ja siellä on lapsia tai teini-ikäisiä tyttöjä. Ahdistavaahan se olisi! Siellä voi myös olla naisia, jotka on raiskattu ja peniksen näkeminen naisille suunnatuissa tiloissa triggeröisi traumamuistoja. Tämä ei olisi reilua naisia kohtaan.

Intersektionaaliset feministit eivät enää aja naisten asiaa. Totuus on, että myös transihmiset syyllistyvät seksuaaliseen ahdisteluun. Tiedän tapauksia, myös Suomesta, ja itsekin koin muutama vuosi sitten rajojen rikkomista, lääppimistä ja painostusta transihmisen taholta. 

Sekin on fakta, että autogynefiilejä on olemassa. Olisi kai parempi ratkaisu, että kuntosaleilla ja uimahalleissa olisi kolmannetkin pukuhuoneet ja peseytymistilat muunsukupuolisille ja transihmisille (niille, jotka eivät ole käyneet hoidoissa, eivätkä mene läpi), mutta kuinka hitossa sellaisia pystytään rakentamaan. Onko edes tilaa ja remontti maksaisi omaisuuden.



Kuinka tärkeänä pidät transpolin psykiatrisia tutkimuksia ennen transhoitojen aloittamista? Mitä ajattelet heistä, jotka valittavat transpoleista?


Äärimmäisen tärkeinä! Näitä tutkimuksia aina arvostellaan ja niistä kerrotaan kauhutarinoita. Ne ovat ensiarvoisen tärkeitä, koska niillä varmistetaan se, ettei henkilön sukupuolikokemus johdu mielenterveyden häiriöistä, kuten psykoosista, dissosiaatiosta tai muusta traumaoireilusta.

Psykiatriset tutkimukset saisivat olla pidempiä ja perusteellisempiä, etenkin jos kyseessä on kovin nuori ihminen. Jos hoitoihin lähdetään, niiden tuloksia ei voi perua. Siitä seuraa mm. psyykkisiä ongelmia, ahdistusta ja traumoja.

On huolestuttavaa ja outoa, että ihmiset neuvovat toisilleen, mitä tutkimuksissa kannattaa sanoa saadakseen hoitoja. Miksi valehdella? Piilottelevatko he valehtelemalla omia mielenterveysongelmiaan (joiden kanssa heillä on tapana olla erittäin avoin mm. Twitterissä, diagnoosit luetellaan jo biossa).




Sanot, että transhoitoja katuvien määrä tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Miksi ajattelet näin?


Ajattelen näin edellä puhumani syyn vuoksi. Liian lyhyiden ja pintapuolisten tutkimusten takia läpi pääsee porukkaa, joka ei ole henkisessä tasapainossa. He luultavasti tajuavat myöhemmin tehneensä väärän ratkaisun tai hoitaneet traumojaan väärällä tavalla, hormoneilla ja leikkauksilla. Sitten on nämä valehtelijat. Kolmas ryhmä, joka tulee ehkä myöhemmin katumaan, ovat tosi nuoret ihmiset. Sellaiset, jotka ovat keksineet transsukupuolisuuden vasta hiljattain ja saaneet kavereiltaan ja transaktivisteilta vahvistusta ja kannustusta lähteä hoitoihin. 

Uskon ROGD-teoriaan. On epärehellistä kiistää sitä faktaa, että nuoret ottavat toisiltaan vaikutteita ja haluavat erottua joukosta. Tämä on trendi. Transsukupuolisuus on joillekin uusi punk, keino kapinoida normeja vastaan.

Pronominiongelmaiset eli muunsukupuoliset, laaja they/them porukka on näkyvää ja heitä on paljon. Ennenhän käytiin transhoidoissa siksi, että haluttiin mennä läpi vastakkaisen sukupuolen edustajana. Muunsukupuoliset haluavat rusinat pullasta. Joku haluaa testot, mutta ei partaa. Ei se niin toimi. Mielestäni yhteiskunnan ei tarvitse kustantaa näiden pronominiongelmaisten kehonmuokkauksia. Yksityisellä puolella voi omilla rahoillaan teettää vaikka kikkelin otsaan, jos tahtoo.


Mitkä kolme asiaa sinua ärsyttävät eniten nykyisessä transaktivismissa?

Ensimmäisenä tulee mieleen kulttimaisuus. Siitä löytyy hyviä tekstejä googlettamalla ja mm. Samettiorkidean blogissa on siitä juttua. On rakkauspommitusta uusille jäsenille, joku tuntee ehkä ensimmistä kertaa kuuluvansa joukkoon ja saavansa hyväksyntää. Ihminen aivopestään aktivistien teeseillä ja termeillä. Hän alkaa sitten muiden aktivistien tavoin toistelemaan niitä samoja mantroja ja väitteitä faktoina kuin papukaija. Heistä ei ole keskustelemaan asiallisesti, ei ole taitoja eikä halua. He mieluummin haistattelevat niille, jotka kyseenalaistavat heidän teesejään ja sitten blokkaavat. 

Kultin tavoin he elävät mieluummin eristäytyneessä samanmielisten kuplassaan kuin keskustelevat. Kun on kerran kulttiin liittynyt, siitä on vaikea päästä pois, jos mielipiteet muuttuvatkin. Pelottaa siitä aiheutuvat ongelmat, muiden suuttuminen ja petturiksi tekeminen. Tämä kyvyttömyys ja haluttomuus dialogiin on se toinen asia, joka ärsyttää. Kolmas asia on sitten varmaan tämä eri tavalla ajattelevien transsukupuolisten vaientaminen ja se, että detransitioituneista ei saisi puhua. Olisihan näitä ärsyttäviä asioita pidempikin lista.

Homomies Laventeliveikkonen on omalta osaltaan kritisoinut hyvin nykyistä transaktivismia ja sen haitallisista vaikutuksista seksuaalivähemmistöihin.  



Kerroit aikaisemmin, että sinulla on huonoja kokemuksia transaktivisteista. Kertoisitko tarkemmin näistä kokemuksista?

Tämä on siinä mielessä vaikea kysymys, etten voi kertoa kovin yksityiskohtaisesti. Pelkään, että minut tunnistetaan ja joudun maalituksen kohteeksi. Sanotaan nyt, että sitä on jo tapahtunut kerran, ja se sai minut hiljennettyä pitkäksi aikaa. En pidä konflikteista, enkä halua, että minua doksataan (mm. Panda Eriksson on tehnyt tätä joillekin). Haluan elää rauhallista elämää ilman, että tarvitsee huolestua mistään kosto-operaatioista. 

Transaktivistit ovat hyvin aggressiivisia ja vihaisia ihmisiä. Voi vain arvailla, millaisia ongelmia heillä on käytöksensä taustalla. Intersektionaaliset feministit ja trans-allyt ovat spleinanneet ja raivonneet minulle, kun olen somessa kertonut omia näkemyksiäni. Siis naiseksi syntynyt feministi, joka on muka ally, katsoo voivansa hiljentää transmiehen, jonka oikeuksia muka ajaa? Kyllä, tätä tapahtuu. Naurattaisi ellei suututtaisi. 

Sanomiseni ovat johtaneet myös seksuaalisen suuntautumiseni arvuutteluun (sanovat kuitenkin ettei saisi olettaa…) sekä ulkonäköni haukkumiseen. Vastaan nimettömänä, koska en jaksa sellaista enää. Pakko sanoa, että tästä lähtien teen kunnianloukkauksista ja häirinnästä rikosilmoituksen hyvin matalalla kynnyksellä, jos sitä vielä tapahtuu.


Pidätkö ymmärrettävänä sitä, kun monet seksuaalivähemmistöön kuuluvat haluavat irtisanoutua transaktivismista?

Erittäin ymmärrettävänä ja olen pahoillani heidän puolestaan! LGBTQIA+ (voi helvetti miten pitkä rimssu tuosta on tullut ja pitenee vaan) ei aja enää homojen, lesbojen ja biseksuaalien asiaa. LGB-liike onnistui saamaan seksuaalivähemmistöjen tilannetta paremmaksi, koen että homofobia väheni ja homoudesta tuli normaali juttu. Puhumattakaan oikeudesta mennä naimisiin saman sukupuolen edustajan kanssa. Paljon hyvää tapahtui. Transaktivistit soluttautuivat pikkuhiljaa seksuaalivähemmistöjen liikkeeseen ja Prideen vallaten sen itselleen. Se tapahtui niin salakavalasti, että se tuli kuin puskista. Yhtäkkiä vaan puhuttiin vain transihmisten ja etenkin muunsukupuolisten asioista. 

Nyt tilanne on jo se, niin ulkomailla kuin Suomessakin, että homofobia on jälleen lisääntymässä. Uskomatonta takapakkia! Ja ironista kyllä, se tapahtuu transaktivistien toimesta. Hehän vastustavat syrjintää? Rapakon takana, mutta pikkuhiljaa täällä kotimaassakin on alettu painostamaan lesboja ja homoja deittailemaan transihmisiä. Feministithän muka vastustavat seksuaalista häirintää, mutta silti yhtäkkiä lesbon pitäisi kiihottua ”tyttökikkelistä” (voi hitto mikä termi) ja homomiehen pitäisi innostua pillusta. Näin karkeasti ilmaisten. Homot ja lesbot yritetään häivyttää ja syyllistää. Olet transfoobikko ja paha ihminen, jos et deittaile transihmistä. Tämä, jos mikä on eheytystä. Ristiriitaista, että samat aktivistit vastustavat eheyttämistä...


Millä tavalla koet, että transaktivistit aiheuttavat vahinkoa transsukupuolisille? Tuntuuko sinusta, että transaktivistit lähinnä pilaavat transsukupuolisten maineen?

Ehdottomasti pilaavat maineen! Minua aikoinaan helpotti tulla viimeinkin ulos kaapista, vuosikausien häpeän jälkeen. Oli upeaa, että läheiseni ja kaverini hyväksyivät asian. Moni oli transsukupuolisuuteni arvannutkin. Tunsin olevani vapaa. Mutta sitten… Ilmestyivät aktivistit. Heidän erittäin hyökkäävä ja komenteleva käytöksenä saa minut häpeämään transsukupuolisuuttani. Pelkään ihmisten ajattelevan, että olen samanlainen kuin he… Yhtä vihamielinen ja huomionkipeä. 

Pelkään, että minua luullaan transtrenderiksi ( kyllä, heitä on), vaikka ”olin trans ennen kuin se oli cool”. Olen uusille tuttavuuksille kuitenkin kohtelias ja ystävällinen, rento kaveri. En halua että minuun kohdistuu ennakkoluuloja aktivistien mölyämisen takia. Aina ovat esillä ne samat naamat, pandaerikssonit ja pikirantaset lähinnä. He EIVÄT edusta minua, minulla ei ole mitään yhteistä heidän kanssaan, enkä allekirjoita heidän sekoilujaan. Häpeän… Lisäksi tunnen myös myötähäpeää. Aina ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun transaktivistien puuhia seuraa.



Millaisia terveisiä haluaisit lähettää transaktivisteille?



Rauhoittukaa ja miettikää. Opetelkaa itsereflektoinnin taitoa ja menkää itseenne. Olkaa itsellenne rehellisiä ja analysoikaa käytöstänne. Miksi olette niin aggressiivisia, onko käytöksenne reilua muita kohtaan? Miettikää meitä transihmisiä, jotka koemme teidät haitallisina meille. Käsitelkää tarvittaessa terapiassa asioitanne. Minä pyydän, että rauhoitutte ja lopetatte hevonpaskan kertomisen faktoina, tutkimuksissa valehteluun kannustamisen, asioiden vääristelemisen ja mustan kääntämisen valkoiseksi. Lopettakaa alaikäisten päiden sekoittaminen. Antakaa seksuaalivähemmistöille tilaa olla oma itsensä. Voisin jatkaa vielä pitkästi, mutta tämä riittäköön.



Muita kommentteja nykyisestä transaktivismista, joita haluaisit vielä sanoa?



Seta, THL, Yle ja kaikki muut tärkeät ja näkyvät instanssit: älkää suostuko transaktivistien painostukseen ja manipulointiin. Suhtautukaa kriittisesti ja arvioikaa, onko faktoina esitetyt asiat edes totta. Lehdistölläkin on peiliinkatsomisen paikka: Yle etenkin julkaisee paljon transjuttuja. Tarkistakaa faktat.

Transpolille sellaisia terveisiä, että seuratkaa Twitteriä. Siellä on mm. poliittisesti ja ideologisesti värittyneen Trans Ry:n porukkaa ja tukijoita sekä Feministisen puolueen jäseniä, jotka toimivat ongelmallisesti ja levittävät disinformaatiota. Laittakaa tarkemmat seulat tutkimuksiin mielenterveyshäiriöiden osalta. Ehdotan pidempiä tutkimuksia. Siitähän riemu repeäisi, mutta ei kannata taipua järjettömiin vaatimuksiin. Lopuksi haluan vielä sanoa, että porukan suhde transpoliin on outo. Sinne halutaan hinnalla millä hyvänsä ja sitten kun sinne päästään, haukutaan koko poli aivan lyttyyn. Ei sinne ole pakko mennä. Tällaisia ajatuksia mulla. Odottelen muutosta järkevämpään suuntaan.

 

"Transsukupuolisuus on henkilölle itselleen suuri kipupiste, mutta kipupisteitä on kaikilla muillakin."

Tervehdys lukijoille. Tässä kirjoituksessa haastattelen transmiestä, jolla on myös kriittinen suhtautuminen nykyiseen valtavirran transaktiv...