Transsukupuolisia ei enää oteta vakavasti transaktivistien takia

Tervehdys lukjoille.

Tässä tekstissä haastattelen toista transmiestä, joka on myös todella turhautunut nykyiseen transaktivismiin. Toteutan jatkossa vastaavanlaisia haastatteluja, joten jos olet transsukupuolinen (tai mahdollisesti detrans-henkilö), joka on turhautunut nykyiseen transaktivismiin, ja haluat tuoda kantasi (anonyymisti) esille, otathan minuun yhteyttä. Sähköpostiosoitteeni löytyy blogini sivupalkista.

Tämänkertainen haastattelu alkaa tästä:

 

Kuka olet?

Olen nelikymppinen transmies. Tajusin jo hyvin pienenä, etten ole tyttö. Lapsuudessani ja teiniaikanani ei vielä puhuttu julkisuudessa transsukupuolisuudesta, transvestiiteista kylläkin. Ihmettelin, mikä kummajainen oikein olen, kunnes reilu kymmenen vuotta sitten kuulin termin transsukupuolinen. Aluksi olin iloinen siitä, että asiasta puhutaan. 

Viime vuosina asiaa on nostettu tapetille jo niin paljon, että koko termi on kärsinyt inflaation, eikä meitä enää oteta vakavasti transaktivistien takia. Muutenkin mediassa on aiheen tiimoilta äänessä aina ne pari huomionkipeintä. He eivät edusta kaikkia transihmisiä.



Miksi et kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä?

Se aiheuttaisi ennen kaikkea ongelmia naisille tarkoitetuissa tiloissa. Kuvitellaan tilanne, että transnainen ilmestyy uimahallissa tai kuntosalilla naisten pukuhuoneeseen ja suihkutiloihin ”tyttökikkelinsä kanssa” ja siellä on lapsia tai teini-ikäisiä tyttöjä. Ahdistavaahan se olisi! Siellä voi myös olla naisia, jotka on raiskattu ja peniksen näkeminen naisille suunnatuissa tiloissa triggeröisi traumamuistoja. Tämä ei olisi reilua naisia kohtaan.

Intersektionaaliset feministit eivät enää aja naisten asiaa. Totuus on, että myös transihmiset syyllistyvät seksuaaliseen ahdisteluun. Tiedän tapauksia, myös Suomesta, ja itsekin koin muutama vuosi sitten rajojen rikkomista, lääppimistä ja painostusta transihmisen taholta. 

Sekin on fakta, että autogynefiilejä on olemassa. Olisi kai parempi ratkaisu, että kuntosaleilla ja uimahalleissa olisi kolmannetkin pukuhuoneet ja peseytymistilat muunsukupuolisille ja transihmisille (niille, jotka eivät ole käyneet hoidoissa, eivätkä mene läpi), mutta kuinka hitossa sellaisia pystytään rakentamaan. Onko edes tilaa ja remontti maksaisi omaisuuden.

Kuinka tärkeänä pidät transpolin psykiatrisia tutkimuksia ennen transhoitojen aloittamista? Mitä ajattelet heistä, jotka valittavat transpoleista?

Äärimmäisen tärkeinä! Näitä tutkimuksia aina arvostellaan ja niistä kerrotaan kauhutarinoita. Ne ovat ensiarvoisen tärkeitä, koska niillä varmistetaan se, ettei henkilön sukupuolikokemus johdu mielenterveyden häiriöistä, kuten psykoosista, dissosiaatiosta tai muusta traumaoireilusta.

Psykiatriset tutkimukset saisivat olla pidempiä ja perusteellisempiä, etenkin jos kyseessä on kovin nuori ihminen. Jos hoitoihin lähdetään, niiden tuloksia ei voi perua. Siitä seuraa mm. psyykkisiä ongelmia, ahdistusta ja traumoja.

On huolestuttavaa ja outoa, että ihmiset neuvovat toisilleen, mitä tutkimuksissa kannattaa sanoa saadakseen hoitoja. Miksi valehdella? Piilottelevatko he valehtelemalla omia mielenterveysongelmiaan (joiden kanssa heillä on tapana olla erittäin avoin mm. Twitterissä, diagnoosit luetellaan jo biossa).

Sanot, että transhoitoja katuvien määrä tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Miksi ajattelet näin?

Ajattelen näin edellä puhumani syyn vuoksi. Liian lyhyiden ja pintapuolisten tutkimusten takia läpi pääsee porukkaa, joka ei ole henkisessä tasapainossa. He luultavasti tajuavat myöhemmin tehneensä väärän ratkaisun tai hoitaneet traumojaan väärällä tavalla, hormoneilla ja leikkauksilla. Sitten on nämä valehtelijat. Kolmas ryhmä, joka tulee ehkä myöhemmin katumaan, ovat tosi nuoret ihmiset. Sellaiset, jotka ovat keksineet transsukupuolisuuden vasta hiljattain ja saaneet kavereiltaan ja transaktivisteilta vahvistusta ja kannustusta lähteä hoitoihin. 

Uskon ROGD-teoriaan. On epärehellistä kiistää sitä faktaa, että nuoret ottavat toisiltaan vaikutteita ja haluavat erottua joukosta. Tämä on trendi. Transsukupuolisuus on joillekin uusi punk, keino kapinoida normeja vastaan.

Pronominiongelmaiset eli muunsukupuoliset, laaja they/them porukka on näkyvää ja heitä on paljon. Ennenhän käytiin transhoidoissa siksi, että haluttiin mennä läpi vastakkaisen sukupuolen edustajana. Muunsukupuoliset haluavat rusinat pullasta. Joku haluaa testot, mutta ei partaa. Ei se niin toimi. Mielestäni yhteiskunnan ei tarvitse kustantaa näiden pronominiongelmaisten kehonmuokkauksia. Yksityisellä puolella voi omilla rahoillaan teettää vaikka kikkelin otsaan, jos tahtoo.


Mitkä kolme asiaa sinua ärsyttävät eniten nykyisessä transaktivismissa?

Ensimmäisenä tulee mieleen kulttimaisuus. Siitä löytyy hyviä tekstejä googlettamalla ja mm. Samettiorkidean blogissa on siitä juttua. On rakkauspommitusta uusille jäsenille, joku tuntee ehkä ensimmistä kertaa kuuluvansa joukkoon ja saavansa hyväksyntää. Ihminen aivopestään aktivistien teeseillä ja termeillä. Hän alkaa sitten muiden aktivistien tavoin toistelemaan niitä samoja mantroja ja väitteitä faktoina kuin papukaija. Heistä ei ole keskustelemaan asiallisesti, ei ole taitoja eikä halua. He mieluummin haistattelevat niille, jotka kyseenalaistavat heidän teesejään ja sitten blokkaavat. 

Kultin tavoin he elävät mieluummin eristäytyneessä samanmielisten kuplassaan kuin keskustelevat. Kun on kerran kulttiin liittynyt, siitä on vaikea päästä pois, jos mielipiteet muuttuvatkin. Pelottaa siitä aiheutuvat ongelmat, muiden suuttuminen ja petturiksi tekeminen. Tämä kyvyttömyys ja haluttomuus dialogiin on se toinen asia, joka ärsyttää. Kolmas asia on sitten varmaan tämä eri tavalla ajattelevien transsukupuolisten vaientaminen ja se, että detransitioituneista ei saisi puhua. Olisihan näitä ärsyttäviä asioita pidempikin lista.

Homomies Laventeliveikkonen on omalta osaltaan kritisoinut hyvin nykyistä transaktivismia ja sen haitallisista vaikutuksista seksuaalivähemmistöihin.  

Kerroit aikaisemmin, että sinulla on huonoja kokemuksia transaktivisteista. Kertoisitko tarkemmin näistä kokemuksista?

Tämä on siinä mielessä vaikea kysymys, etten voi kertoa kovin yksityiskohtaisesti. Pelkään, että minut tunnistetaan ja joudun maalituksen kohteeksi. Sanotaan nyt, että sitä on jo tapahtunut kerran, ja se sai minut hiljennettyä pitkäksi aikaa. En pidä konflikteista, enkä halua, että minua doksataan (mm. Panda Eriksson on tehnyt tätä joillekin). Haluan elää rauhallista elämää ilman, että tarvitsee huolestua mistään kosto-operaatioista. 

Transaktivistit ovat hyvin aggressiivisia ja vihaisia ihmisiä. Voi vain arvailla, millaisia ongelmia heillä on käytöksensä taustalla. Intersektionaaliset feministit ja trans-allyt ovat spleinanneet ja raivonneet minulle, kun olen somessa kertonut omia näkemyksiäni. Siis naiseksi syntynyt feministi, joka on muka ally, katsoo voivansa hiljentää transmiehen, jonka oikeuksia muka ajaa? Kyllä, tätä tapahtuu. Naurattaisi ellei suututtaisi. 

Sanomiseni ovat johtaneet myös seksuaalisen suuntautumiseni arvuutteluun (sanovat kuitenkin ettei saisi olettaa…) sekä ulkonäköni haukkumiseen. Vastaan nimettömänä, koska en jaksa sellaista enää. Pakko sanoa, että tästä lähtien teen kunnianloukkauksista ja häirinnästä rikosilmoituksen hyvin matalalla kynnyksellä, jos sitä vielä tapahtuu.


Pidätkö ymmärrettävänä sitä, kun monet seksuaalivähemmistöön kuuluvat haluavat irtisanoutua transaktivismista?

Erittäin ymmärrettävänä ja olen pahoillani heidän puolestaan! LGBTQIA+ (voi helvetti miten pitkä rimssu tuosta on tullut ja pitenee vaan) ei aja enää homojen, lesbojen ja biseksuaalien asiaa. LGB-liike onnistui saamaan seksuaalivähemmistöjen tilannetta paremmaksi, koen että homofobia väheni ja homoudesta tuli normaali juttu. Puhumattakaan oikeudesta mennä naimisiin saman sukupuolen edustajan kanssa. Paljon hyvää tapahtui. Transaktivistit soluttautuivat pikkuhiljaa seksuaalivähemmistöjen liikkeeseen ja Prideen vallaten sen itselleen. Se tapahtui niin salakavalasti, että se tuli kuin puskista. Yhtäkkiä vaan puhuttiin vain transihmisten ja etenkin muunsukupuolisten asioista. 

Nyt tilanne on jo se, niin ulkomailla kuin Suomessakin, että homofobia on jälleen lisääntymässä. Uskomatonta takapakkia! Ja ironista kyllä, se tapahtuu transaktivistien toimesta. Hehän vastustavat syrjintää? Rapakon takana, mutta pikkuhiljaa täällä kotimaassakin on alettu painostamaan lesboja ja homoja deittailemaan transihmisiä. Feministithän muka vastustavat seksuaalista häirintää, mutta silti yhtäkkiä lesbon pitäisi kiihottua ”tyttökikkelistä” (voi hitto mikä termi) ja homomiehen pitäisi innostua pillusta. Näin karkeasti ilmaisten. Homot ja lesbot yritetään häivyttää ja syyllistää. Olet transfoobikko ja paha ihminen, jos et deittaile transihmistä. Tämä, jos mikä on eheytystä. Ristiriitaista, että samat aktivistit vastustavat eheyttämistä...

Millä tavalla koet, että transaktivistit aiheuttavat vahinkoa transsukupuolisille? Tuntuuko sinusta, että transaktivistit lähinnä pilaavat transsukupuolisten maineen?

Ehdottomasti pilaavat maineen! Minua aikoinaan helpotti tulla viimeinkin ulos kaapista, vuosikausien häpeän jälkeen. Oli upeaa, että läheiseni ja kaverini hyväksyivät asian. Moni oli transsukupuolisuuteni arvannutkin. Tunsin olevani vapaa. Mutta sitten… Ilmestyivät aktivistit. Heidän erittäin hyökkäävä ja komenteleva käytöksenä saa minut häpeämään transsukupuolisuuttani. Pelkään ihmisten ajattelevan, että olen samanlainen kuin he… Yhtä vihamielinen ja huomionkipeä. 

Pelkään, että minua luullaan transtrenderiksi ( kyllä, heitä on), vaikka ”olin trans ennen kuin se oli cool”. Olen uusille tuttavuuksille kuitenkin kohtelias ja ystävällinen, rento kaveri. En halua että minuun kohdistuu ennakkoluuloja aktivistien mölyämisen takia. Aina ovat esillä ne samat naamat, pandaerikssonit ja pikirantaset lähinnä. He EIVÄT edusta minua, minulla ei ole mitään yhteistä heidän kanssaan, enkä allekirjoita heidän sekoilujaan. Häpeän… Lisäksi tunnen myös myötähäpeää. Aina ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun transaktivistien puuhia seuraa.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää transaktivisteille?

Rauhoittukaa ja miettikää. Opetelkaa itsereflektoinnin taitoa ja menkää itseenne. Olkaa itsellenne rehellisiä ja analysoikaa käytöstänne. Miksi olette niin aggressiivisia, onko käytöksenne reilua muita kohtaan? Miettikää meitä transihmisiä, jotka koemme teidät haitallisina meille. Käsitelkää tarvittaessa terapiassa asioitanne. Minä pyydän, että rauhoitutte ja lopetatte hevonpaskan kertomisen faktoina, tutkimuksissa valehteluun kannustamisen, asioiden vääristelemisen ja mustan kääntämisen valkoiseksi. Lopettakaa alaikäisten päiden sekoittaminen. Antakaa seksuaalivähemmistöille tilaa olla oma itsensä. Voisin jatkaa vielä pitkästi, mutta tämä riittäköön.

Muita kommentteja nykyisestä transaktivismista, joita haluaisit vielä sanoa?

Seta, THL, Yle ja kaikki muut tärkeät ja näkyvät instanssit: älkää suostuko transaktivistien painostukseen ja manipulointiin. Suhtautukaa kriittisesti ja arvioikaa, onko faktoina esitetyt asiat edes totta. Lehdistölläkin on peiliinkatsomisen paikka: Yle etenkin julkaisee paljon transjuttuja. Tarkistakaa faktat.

Transpolille sellaisia terveisiä, että seuratkaa Twitteriä. Siellä on mm. poliittisesti ja ideologisesti värittyneen Trans Ry:n porukkaa ja tukijoita sekä Feministisen puolueen jäseniä, jotka toimivat ongelmallisesti ja levittävät disinformaatiota. Laittakaa tarkemmat seulat tutkimuksiin mielenterveyshäiriöiden osalta. Ehdotan pidempiä tutkimuksia. Siitähän riemu repeäisi, mutta ei kannata taipua järjettömiin vaatimuksiin. Lopuksi haluan vielä sanoa, että porukan suhde transpoliin on outo. Sinne halutaan hinnalla millä hyvänsä ja sitten kun sinne päästään, haukutaan koko poli aivan lyttyyn. Ei sinne ole pakko mennä. Tällaisia ajatuksia mulla. Odottelen muutosta järkevämpään suuntaan.

 

Mietintöjä ROGD-teoriasta, transtrendereistä ja transyhteisön sisäisistä ristiriidoista

Olen törmännyt paljon sellaiseen ajattelutapaan, että jos ei kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä tai suhtautuu siihen muuten varauksella, leimataan hyvin helposti transfoobikoksi tai esitetyt huolenaiheet kuitataan skenaarioiksi, joita transfoobikot viljelevät.

Mielestäni tällä tavalla ajatteleminen on todella laiskaa ja naiivia. On toki totta, että aidosti transvastaiset tahot vastustavat juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Tämän lisäksi on kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka eivät ole mitenkään transvastaisia, mutta eivät silti kannata itsemäärittelyä erinäisistä syistä.

Keskustelupalstojen antia, kun kysytään, mitä mieltä juridisen sukupuolen itsemäärittelystä

Nykyään uutisoinnin perusteella tuntuu, että vähintään 20 % ihmisistä olisi transihmisiä, koska mediassa transaiheesta paasataan jatkuvasti. Viime vuosien aikana transtutkimuksiin on hakeutunut aiempaa enemmän porukkaa. Uskon, että osittain tämä johtuu tietoisuuden lisääntymisestä. Jotkut myös puhuvat ROGD-teoriasta ja transtrendereistä.

 Lisäksi nykyään transaktivismissa painotetaan enemmän identiteettiä kuin dysforiaa, joten transsukupuolisuuden määritelmä on paljon laveampi kuin aikaisemmin. Tämä voi myös osaltaan vaikuttaa siihen, miksi ihmiset päätyvät määrittelemään itsensä jonkin sortin transihmiseksi aiempaa helpommin. Käsittelen näitä aiheita tekstissäni.

 

 ROGD-teoria

 

Ensimmäisen kerran, kun kuulin puhuttavan ROGD-teoriasta (Rapid Onset Gender Dysphoria), pidin sitä täysin huuhaana, kuten monet muutkin transihmiset. Kyseinen teoria viittaa ns. sosiaaliseen tartuntaan, jonka mukaan pääasiassa nuoret tytöt ja naiset omaksuvat transidentiteetin sosiaalisen median ja kaveripiirin myötä, vaikka heillä ei aiemmin ole ollut merkkejä sukupuoliristiriidasta.

Kuten aiemmin totesin, pidin aluksi tuota teoriaa täysin huuhaana. Olen tottunut siihen, kuinka ei-transsukupuoliset saattavat spekuloida erilaisia syitä, miksi joku haluaa transioitua. Tiedän myös, että monet vanhemmat eivät useinkaan suhtaudu oman lapsen transsukupuolisuuteen mitenkään myötämielisesti, vaikka myöhemmin hyväksyivätkin tilanteen.

Aluksi on melko tyypillistä, että vanhemmat vähättelevät lapsensa sukupuoliristiriidan kestoa ja laatua. Itsellänikin on tästä kokemusta, vaikka itse hakeuduin transprosessiin aikuisena. Sain kuulla kommentteja, etten voisi mitenkään olla mies, koska paras ystäväni oli nainen, ja että kyllä lapsena neuvolassa olisi huomattu, jos olisin oikeasti transsukupuolinen. Tällainen kieltoreaktio on melko tyypillinen tapa käsitellä ikäviä tunteita.

Todellisuudessa kärsin sukupuoliristiriidasta ennen kuin olin kuullut koko transsukupuolisuuden olemassaolosta, mutta en osannut sanoittaa kokemustani luontevasti. Teininä olin nuorisopsykiatrian piirissä, ja sielläkin sukupuoliristiriitani tuli ilmi, mutta sitä ei nähty ongelmieni selittäjänä, eikä siihen juurikaan tartuttu. Myöhemmin näistä merkinnöistä tosin oli apua transpolilla, koska minulla oli konkreettisia todisteita siitä, että sukupuoliristiriitani oli kestänyt kauan.

Tämän takia pidin ROGD-teoriaa aluksi täysin huuhaana. Nykyään olen sitä mieltä, ettei se välttämättä olekaan täysin tuulesta temmattu teoria, vaikka se onkin edelleen kiistanalainen teoria, ja suhtaudun vanhempien näkemyksiin edelleenkin varauksella. Kuitenkin tällä hetkellä trans-asiat ovat olleet pinnalla jo pidemmän aikaa, ja somessa on paljon nuoria transihmisiä, joilla on paljon ihailijoita.

Somessa olen nähnyt myös joidenkin transihmisten hehkuttavan, kuinka onnellisia he ovatkaan, ja viimein voivat olla omia itsejään. Tyypillistä näille ihmisille on ollut se, että he eivät ole olleet kovin kauaa transhoidoilla. En sano, että nämä ihmiset valehtelisivat, mutta suhtaudun ylenpalttiseen hehkuttamiseen varauksella.

Havainnollistavana esimerkkinä voisin antaa sen, kuinka olen huomannut, että jos joku hehkuttaa somessa parisuhteensa ihanuutta, niin todellisuudessa parisuhteen tila voi olla jotain muuta, eikä ole tavatonta, että pariskunta eroaa pian. Olen tähän törmännyt useamman kerran jo, etten todellakaan keksi ilmiötä täysin tyhjästä.

En nyt varsinaisesti vertaa parisuhteiden ja transition hehkuttamista toisiinsa. Mielestäni liiallinen vakuuttelu on vain epäilyttävää, oli asia mikä tahansa.

Minulla ei ollut transhoitojen suhteen varsinaista kuherruskuukautta vaan oloni on parantunut pikkuhiljaa. Muistan kyllä, kuinka olin aluksi kärsimätön muutosten hitaudesta, ja minua ahdisti näyttää nuorelta pojalta, sillä halusin näyttää ikäiseltäni mieheltä. Nykyään näytän ikäiseltäni mieheltä, vaikka minussa on edelleen tiettyä poikamaisuutta, koska olen melko lyhyt ja hoikka. 

En itse koe tätä ongelmana. Minulla on myös tuuheat hiukset, vaikka hiusrajani onkin maskuliinisempi kuin ennen transhoitoja. Toisaalta minulla oli melko korkea hiusraja jo ennen transhoitoja, joten ero ei ole kovin huomattava.

Täytyy myös ottaa huomioon, että nuoret ovat helposti vaikutteille alttiita. Toisaalta en näe tätä pelkästään ikäkysymyksenä vaan myös persoonallisuuden piirteenä. Toiset ihmiset ovat helpommin alttiita erilaisille muoti-ilmiöille, lisäksi jotkut mielenterveysongelmat altistavat sille, että ihminen ottaa helpommin vaikutteita ympäristöstä. Yksi esimerkki tällaisesta mielenterveysongelmasta on epävakaa persoonallisuushäiriö.

Minulla on tuttu, joka kärsii epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Hän on kertonut, että jos hän tällä hetkellä olisi teini, niin hän olisi saattanut päätyä pitämään itseään muusukupuolisena, koska se olisi ollut helppo selitys ulkopuolisuuden tunteelle. Mainittakoon, ettei tutullani ole koskaan ollut minkään sortin sukupuolirisriitaa, mutta hän on kärsinyt ulkopuolisuuden tunteesta. Sen verran mitä olen muunsukupuolisten juttuja kuunnellut, heille on melko tyypillistä kokea ulkopuolisuuden tunnetta, joillakin on myös epävakaa personallisuushäiriö.

Olen blogissani jo aiemmin tuonut ilmi, kuinka transhoitoja ei pidä nähdä kaikkivoipana ratkaisuna ihmisen muihin ongelmiin. Olen myös sanonut, että jos koko kaveripiiri koostuu pelkästään transihmisistä, niin tässä kohtaa on kuplautumisen riski. Mieleeni tulee kaksi detrans-ihmistä, jotka ovat sanoneet, että transaikoina heillä tuttavapiiri oli hyvin trans/queer-henkinen. Toinen näistä detrans-ihmistä on jälkikäteen myöntänyt, että hänen tuttavapiirinsä oli väkisinkin myötävaikuttanut hänen päätökseensä hakeutua transprosessiin.

 

Löysin kuvan, jossa ROGD selitetään lyhyesti, joskin tietyllä tavalla stereotyyppisesti:

 

 

                  -Itsemurhalla uhkailu

                  -Sukupuoliristiriidan keston liioittelu

                  -Transprosessi nähdään kaikkivoipana ratkaisuna henkilön muihin ongelmiin

                 -Lähipiirissä on paljon transihmisiä

 

Itse en näe ongelmaa siinä, että enemmän ihmisiä hakeutuu transhoitoihin, JOS nämä ihmiset aidosti hyötyvät transhoidoista. Minua kuitenkin huolestuttaa, että tällä hetkellä jotkut päätyvät pitämään itseään transsukupuolisena liian heppoisin perustein, ja myöhemmin nämä ihmiset katuvat transhoitoja. On erittäin tyypillistä, että etenkin murrosiässä muuttuva keho ahdistaa, ja näitä aikoina kaikki kehoahdistus on varsin helppo luokitella dysforiaksi, kun trans-aihe on niin paljon esillä.

 

Transtrenderit

 

Perinteiset transsukupuoliset ovat puhuneet viime vuosina paljon ns. transtrendereistä. Löysin kuvan, jossa annetaan esimerkkejä tyypillisestä transtrenderistä: 

  - Vähän tai ei lainkaan dysforiaa, sukupuoli on identiteetti eikä kehollinen ominaisuus

  - Monimutkainen ja usein ei-binäärinen sukupuoli-identiteetti

  -Transhoitojen tarve kyseenalaistetaan tai niitä halutaan hyvin vähän

 

Naisystäväni on joskus kutsunut tätä omituista porukkaa flamingoiksi, ja minusta flamingo onkin osuva kuvaus näille ihmisille. Nämä ihmiset olisivat muuten harmittomia, varsinkin jos eivät hakeudu transhoitoihin, mutta he saavat transsukupuolisuuden näyttämään vitsiltä, miksi vuoksi perinteiset transsukupuoliset eivät pidä heistä.

Näiden ihmisten vuoksi transhoitojen tarve on kyseenalainen, koska he kovaan ääneen julistavat, kuinka voi olla trans ilman dysforiaa. Nämä ihmiset haluavat kaikkein eniten, että transsukupuolisuus poistetaan sairausluokituksesta, koska heille transeus ei ole sairauden kaltainen tila. Sen sijaan he usein korostavat transihmisyyden iloisuutta.

 

 

Transsexual vs. transgender

 

Englannin kielessä transgender on yleinen kattotermi kaikille transihmisille ja nykyään se myös tarkoittaa transsukupuolista. Toisaalta monet perinteiset transsukupuoliset ovat alkaneet käyttämään transsexual-termiä itsestään tehdäkseen eron transgender-porukkaan. Transgender-porukalla on sinänsä kaunis, mutta naiivi ajatus siitä, kuinka transyhteisö olisi vahvempi, jos kaikki transihmiset olisivat asioista samaa mieltä, ja vetäisivät yhtä köyttä.

Mainittakoon, että nykyinen valtavirran transaktivismi on enimmäkseen transgender-aktivismia, jonka vuoksi monet perinteiset transsukupuoliset eivät pidä nykyisestä transaktvismista. Lisäksi transgender-aktivismiin liittyy hyvin vahvasti intersektionaalinen feminismi ja muu identiteettipolitiikka, jota en voi sietää.

Transgender-aktivismi painottaa vahvasti identiteetin merkitystä. Tästä on seurannut se, että puhutaan miesten menkoista ja naisten peniksistä. Todennäköisesti vaatimukset juridisen sukupuolen itsemäärittelystä perustuvat tähän samaan ajattelutapaan.

Minä itse ajattelen, että transmiehet ovat transmiehiä ja transnaiset ovat transnaisia. Jos olisin biologinen mies, en olisi transsukupuolinen ollenkaan. 

 Jep. Voisitteko ystävällisesti lopettaa miesten menkoista puhumisen? 

Olen biologisesti nainen, mutta sosiaalisesti mies, minkä vuoksi olen transmies. Minä näytän, kuulostan ja haisen mieheltä transhoitojen/testosteronin vuoksi, mistä seuraa sosiaalinen miehuuteni. Toki jotkut ihmiset pitävät minua yksinomaan naisena, ja heillä on oikeus ajatella näin. Näiden ihmisten mielipiteet eivät kuitenkaan vaikuta arkielämääni millään tavalla, minkä vuoksi minulla ei ole tarvetta käydä vääntämään aiheesta kättä heidän kanssaan. 

 

Suomessa ei ole omia sanoja transgenderille ja transsexualille. Tämä myös vaikeuttaa keskustelua, voiko olla trans ilman dysforiaa, sillä transgender on yleinen kattotermi transporukalle, johon kuuluvat myös nämä transtrender-flamingot. Itse samaistun enemmän englannin kielen transsexual-termiin, koska en pidä nykyisestä transaktivismista, joka ajaa lähinnä transgender-porukan asioita, ja on muutenkin hyvin ideologista.

Toki osa perinteisistä transsukupuolisista kannattaa nykyistä valtavirran transaktvismia erinäisistä syistä. Nekin, jotka eivät kannata, eivät välttämättä ole kaikista asioista samaa mieltä minun kanssani, eikä heidän tarvitsekaan olla. Ongelma tulee siinä vaiheessa, jos minulle sanotaan, että näkemykseni ovat jotenkin vääriä, enkä saisi ajatella, kuten oikeasti ajattelen. Minä kannatan vahvasti sanan- ja mielipiteenvapautta myös silloin, vaikka en pitäisikään vastapuolen näkemyksistä.