perjantai 15. joulukuuta 2023

Kysymyksiä ja vastauksia transaiheesta

Tervehdys blogini lukijoille. 

Blogini on viime aikoina pitänyt hiljaiseloa. Minulla on ollut varsin pitkään sellainen olo, että olen sanonut transaiheesta kaiken oleellisen. Ylipäätään ilmapiiri aiheen ympärillä varsin on varsin myrkyllinen, sillä koen olevani vahvasti kahden tulen välissä. Tarkoitan tällä sitä, että mielestäni valtavirran transaktismi on pidemmällä aikavälillä monella tavalla varsin kestämätöntä, minkä takia olenkin sitä kritisoinut. Kuitenkin myös niin sanottu ”vastapuoli” ei minua katso hyvällä. 

Valtavirran transaktivismin kannattajat ovat leimanneet kritiikkini merkkinä siitä, että kärsin sisäistetystä transfobiasta ja/tai että haen hyväksyntää transsukupuolisia vihaavilta tahoilta. Vastaavasti aidon transvastaiset ihmiset pitävät minua ”osana ongelmaa”. Vaikka jälkimmäistä palautetta olen saanut henkilökohtaisesti varsin vähän, niin olen nähnyt kuitenkin, millaista palautetta sosiaalisessa mediassa transaktivismia kritisoivat transsukupuoliset ovat saaneet transvastaisilta tahoilta. Teen tästä johtopäätöksen, että minutkin koetaan samalla tavalla. Suomessa meininki on toki ollut vielä melko maltillista verrattuna siihen, kuinka polarisoitunut tilanne on ulkomailla. Mutta kuten tiedämme, Suomi tulee aina muuta maailmaa pari vuotta viiveellä. 

Selvyyden vuoksi haluan sanoa, miksi alun perin kävin pari vuotta sitten puhumaan näistä asioista: tulin siihen johtopäätökseen, että jos eri mieltä olevat transsukupuoliset seuraavat vain hiljaa sivusta, niin tästä syntyy illuusio, kuinka olisimme hiljaisia hyväksyjiä nykyiseen transaktivismiin liittyen. Olinkin pitkään hiljaa, vaikka pidinkin tiettyjä asioita valtavirran transaktivismissa typerinä. Ajattelin, että asiat ovat ohimeneviä, vaikkakin ärsyttäviä. Lopulta huomasin, ettei asia ole näin, ja vaikka oma vaikutusvaltani on varsin pieni, niin hiljaa oleminen ei kuitenkaan auta mitään.

Minulta on kysytty muutaman kerran, miksi otan näihin asioihin kantaa, vaikka transitioni aloittamisesta onkin aikaa. On toki totta, että jos esimerkiksi joku sosiaalisen tartunnan kautta transidentiteetin löytänyt nuori päätyy transhoitoihin, joita myöhemmin katuu, niin eihän se suoraan tässä hetkessä vaikuta minun elämääni. Kuitenkin fakta on, että koska olen itse transsukupuolinen, niin tuollaisia asioita ajetaan minun nimissäni, vaikka en niitä kannata. Toisin sanoen kritisoimillani asioilla on vähintään epäsuora vaikutus elämääni, vaikka ne eivät näkyisikään juuri tässä hetkessä. 

Palatakseni tämän kirjoituksen varsinaiseen aiheeseen, niin kysyin aikoinaan Twitterissä/X-palvelussa, mitä ihmiset haluaisivat kysyä minulta transaiheisiin liittyen. Otin kysymykset talteen. Päätin, että vastaan kysymyksiin osissa, jotta yksittäisistä postauksista ei tulisi liian pitkiä. Tässä kirjoituksessa vastaan kolmeen kysymykseen. 


Kaipaatko ikinä "naisen elämää"?


En varsinaisesti. Minulla on nykyisessä kehossani huomattavasti parempi olla kuin mitä ennen transitiota. Näin siitäkin huolimatta, että joudunkin ottamaan kolmen kuukauden välein nebido-injektion (testosteronivalmiste), mihin on joskus liittynyt ylimääräistä säätämistä aikataulujen ja verikokeiden suhteen, joita ei olisi, jos kehoni tuottaisi hormonit itse. Kuitenkin koen tuon olevan varsin pieni hinta siitä, että voin kehossani paremmin. Korostan kuitenkin, että vaikka tämä asia on minun kohdallani näin, niin en silti halua mainostaa transhoitoja minään helppona ratkaisuna kehoahdistukseen (jonka syyt voivat olla lopulta hyvinkin moninaiset eikä todellakaan aina trans-liitännäisiä). 

Mainittakoon muun muassa, että vaikka testosteronin vaikutukset transmiehillä ovatkin vahvempia verrattuna transnaisten hormonihoitoihin, niin loppupeleissä meni useampi vuosi ennen kuin kehoni oli maskulinisoitunut kunnolla. 

Transsukupuolisena eläminen on myös opettanut minulle tietynlaista nöyryyttä ja tiettyä elämän rajallisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä myös transaiheiden ulkopuolella.

Minulla ei siis ole siis katumuksen tunnetta liittyen transitiooni. Olen kuitenkin joskus miettinyt "entä jos" -skenaarioita, jos en olisikaan koskaan transitioitunut. Olen myös miettinyt sitä, että entä jos en koskaan olisikaan kärsinyt sukupuolidysforiasta, niin millainen ihminen olisin (olisin sitten syntynyt tyttönä tai poikana). Esimerkiksi kun joku sanoo "miksi ei voisi vaan hyväksyä itseään sellaisena kuin on, miksi pitää muokata kehoaan sellaiseksi, jollainen se ei luontaisesti olisi", niin myönnän, että ilman kokemusta pitkäkestoisesta ja vahvasta sukupuolidysforiasta saattaisin itsekin mahdollisesti ajatella tuolla tavalla. Myönnän ylipäätään, että sukupuolidysforiasta kärsiminen ja transhoitojen läpikäynti, sekä niiden psykofyysis-sosiaaliset seuraukset vaikuttavat siihen, millainen olen ihmisenä niin hyvässä kuin pahassakin. 



Miten mielestäsi pitäisi ratkaista konflikti transaktivistien ideologian ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien välillä? Esimerkiksi cotton ceiling, boxer ceiling, "girl-dick", "boy-pussy". 


Ensi alkuun lyhyesti ja ytimekkäästi: kaikenlainen seksuaalinen painostus ja manipulaatio (muun muassa transfobiaan vedoten) on aina väärin.

Kysymyksen esimerkeissä viitataan ilmiöön, jossa transhenkilöt painostavat seksuaalivähemmistöjen edustajia seksuaaliseen kanssakäymiseen ja josta kieltäytyminen nähdään merkkinä transfobiasta. Ilmiö kohdistuu myös heteroihin, mutta ainakin toistaiseksi aihe on ollut enemmän esillä seksuaalivähemmistöjen kohdalla. Ilmiöstä on olemassa myös versio, jossa painostus on epäsuorempaa, mutta silti väärin. Esimerkiksi saatetaan sanoa "on ihan ok, jos ei halua seksiä tai seurustella transsukupuolisen kanssa, mutta jos kategorisesti sulkee pois kaikki transihmiset vain transeuden vuoksi, niin tämä on transfobiaa.”

Kuten alkuun sanoin, niin edellä kuvattu toiminta on aina väärin. Vaikka voin jollain tavalla ymmärtää, että mahdollisesti harmittaa, jos kiinnostunut tyyppi ei ole enää kiinnostunut trans-statuksen tultua ilmi, mutta on transhenkilön omalla vastuulla käsitellä tapahtuneesta aiheutuneet ikävät tuntemukset. 

Kuulun itse siihen porukkaan, jonka mielestä transsukupuolisen olisi hyvä tuoda esille oma trans-status mahdollisiman varhain deittailun yhteydessä mieluusti jo deittiprofiilissa (ja myöhemmin olisi hyvä vielä varmistaa onko merkintä huomattu, sillä sekä omien että muiden kokemusten mukaan todella moni lukee huonosti deittiprofiilit). 

Olen myös sitä mieltä, että jos joku ilmaisee profiilissa tavalla tai toisella, että ei halua olla transsukupuolisen kanssa, niin tämän pitäisi olla mielestäni hyväksyttävää. Kuulemani mukaan jotkut ihmiset ovat saaneet kenkää deittisivuilta, jos ovat tuoneet vastaavan asian esille, mutta en ymmärrä miksi. Jos olisin itse sinkku ja törmäisin profiiliin, jossa olisi maininta, että ei transihmisiä, niin olisin tyytyväinen, sillä tietäisin saman tien, ettei tyyppi voisi minusta kiinnostua. Molemminpuolista ajan säästöä.



Miten seuloisit detransitioitujat pois transprosessista? 


Ennen kuin vastaan, niin pitää ottaa huomioon, ettei minulla ole ammattitason tietopohjaa psykiatriasta tai psykologiasta. Vastaan kuitenkin siltä pohjalta, mitä olen itse havainnut detrans-ihmisten tarinoissa olevan tyypillisiä piirteitä. Tiedän, että osa ihmisistä ajattelee, ettei potentiaalisia tulevaisuuden katujia/detranseja voisi mitenkään tunnistaa, koska nämäkin ovat olleet monesti yhtä varmoja asiastaan kuin transhoitoihin tyytyväiset yksilöt. 

On toki totta, ettei meillä ole kristallipalloa, joten 100% varmasti emme voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Voimme kuitenkin tehdä jonkinlaisia arvioita todennäköisyyksistä. Aikoinaan minunkin transpolin psykologin lausunnossa oli maininta, että kohdallani olisi varsin todennäköistä, että tulen hyötymään transhoidoista.

Seuraavaksi teen lyhyen listan, joissa on joitakin varomerkkejä, jotka voivat mahdollisesti ennakoida tulevaa detransitiota ja/tai transhoitojen katumista. Lista ei ole täydellinen, mutta perustuu kuitenkin havaintoihin, joita olen tehnyt tutustuessani detrans-ihmisten kokemuksiin: 


- Jos henkilö hakeutuu naisesta mieheksi -transsukupuolisille tarkoitettuihin transhoitoihin (identiteetistä riippumatta, esimerkiksi jos on muusu), mutta tavoittelee poikamaista tai androgyynia olemusta, niin todennäköisyys katumiselle kasvaa. Olen huomannut, että todella silmiin pistävän yleistä on, kuinka syntymäsukupuoleltaan naispuolinen yksilö katuu transhoitoja, koska on miehistynyt liikaa, eikä ole enää androgyyni nättipoika. Tämä on todella yleinen piirre ftm-transition katujissa. 


- Dissosiatiivinen oireilu, täällä aiheesta haastattelu: sukupuolidysforia, dissosiaatio ja erotusdiagnostiikan tärkeys.

 


- Selvästi epärealistiset odotukset liittyen transhoitojen tuloksiin. Teen tämän johtopäätöksen siitä, kuinka osa detranseista on sanonut, että halusivat detransitioitua siinä vaiheessa, kun tajusivat, etteivät he olisi koskaan "oikeita miehiä/naisia". Olen miettinyt, onko tuo jälkikäteen keksitty selitys, mutta jos ei ole, niin siinä kohtaa henkilöillä on alkujaankin olleet epärealistiset käsitykset mitä transhoidoilla voi saavuttaa. Nähdäkseni tämä ilmiö korostuu maissa, joissa koulutusjärjestelmä ei ole yhtä hyvä kuin meillä, jolloin tiedot biologiasta voivat olla alkeellisella pohjalla. Toisaalta on myös mahdollista, että yksilöllä on voinut olla realistiset käsitykset mitä kehollisilla transhoidoilla voi saavuttaa, mutta transsukupuolisena elämisen sosiaaliset seuraukset ovat olleet liian hankalat. On muistettava, ettei transitio ole kaikkivoipa ratkaisu yksilön mahdollisesti monitahoisiin ongelmiin. Esimerkiksi jos henkilö kokee ulkopuolisuuden tunnetta muihin biologisen sukupuolensa edustajia kohtaan, ei hän automaattisesti myöskään sopeudu toisen sukupuolen joukkoon. Mieleeni tulee erään detransin kertomus, jossa hän kertoi, että vaikka koki naisiin nähden olevan epätyypillinen, niin ei hän sopinut miestenkään joukkoon. 


- Monet detransit ovat sanoneet, kuinka heillä sisäistetty homofobia oli merkittävä tekijä halussa transitioitua. Monet tällaiset yksilöt ovat sanoneet, kuinka halusivat kovasti olla "normaaleja". Valitettavasti kun yksilö lähtee kehollisiin transhoitoihin, hän ei voi koskaan olla normaali. Jos yksilö alun perin oli (ainakin itse koetusti) henkisesti poikkeava, niin kehollisten transhoitojen myötä hän on poikkeava myös fyysisesti. Fyysisten reunaehtojen lisäksi transsukupuolisuus tuo aina myös sosiaaliset haasteensa, joten se, että potentiaaliset suhteet näyttäytyvät yhteiskunnan silmissä heterosuhteilta ei välttämättä lisää tyytyväisyyttä pidemmällä aikavälillä. 


Kuten sanoin aiemmin, niin lista ei ole täydellinen. Vaikka mielestäni transpolien portinvartiointia pitäisi kiristää löyhentämisen sijasta, en kuitenkaan kannata kohtuuttomia rajoituksia aikuisten transhoitoihin. Toivoisin terveempää keskusteluilmapiiriä erilaisiin transsukupuolisten ryhmiin, joissa kaikkea kriittistä pohdintaa ei kutsuttaisi sisäistetyksi transfobiaksi tai transfoobikoiden saappaiden nuolemiseksi. 


Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille!

maanantai 3. heinäkuuta 2023

Transsukupuolisuus seuraa henkilöä koko hänen elämänsä ajan, vaikka se ei ulkoisessa olemuksessa näkyisikään

Tervehdys lukijoille. Tässä kirjoituksessa haastattelen toista transmiestä, joka suhtautuu myös kriittisesti nykyiseen valtavirran transaktivismiin.

Haastattelu alkaa tästä:


Kuka olet?


Olen 43-vuotias transmies. Olen hakeutunut transtutkimuksiin 23-vuotiaana vuonna 2003. Testosteronikorvaushoidon aloitin vuotta myöhemmin, ja juridisesti olen ollut mies vuodesta 2006 lähtien.


Asun Etelä-Suomessa maalaismaisemassa meren rannalla. Koti, piha ja ranta ovat minulle tärkeitä. Harrastan mm. polkujuoksua, suunnistusta ja pienimuotoista kotitarveviljelyä. Työskentelen esimiestehtävissä.




Trasek ohjeistaa terveydenhuollon ammattilaisia, kuinka transsukupuoliset pitäisi kohdata terveydenhuollossa:


"Kun kirjaat tietoja erilaisiin tietojärjestelmiin, pidä mielessä minkä sukupuolen edustajana asiakas toivoo tulla kohdelluksi. Huomaa, ettei asiakkaan sukupuoli vastaa aina sitä, mikä hänen henkilötunnukseensa on merkattu. Ihmiset, jotka eivät identifioidu mieheksi tai naiseksi voivat myös kokea ahdistusta, mikäli heidän on pakko valita näistä kahdesta. Tällöin on toivottavampaa jättää sukupuoli merkkaamatta, mikäli se on vain mahdollista. Mikäli sinulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten järjestelmissä tai lomakkeissa kysytään asiakkaan sukupuolta, helpointa on yleensä tarjota vaihtoehdot ”mies / nainen / muu / en halua sanoa”.


Jos joudut työssäsi kirjoittamaan asiakkaasta esim artikkelia tai vaikkapa potilastietoja, muista käyttää asiakkaasta vain hänen toivomia nimiä ja termejä, vaikka kirjoittaisitkin hänen historiasta. Älä myöskään turhaan kuvaile asiakkaan sukupuolista ilmaisua. Transihmiset voivat kokea syrjintää jopa terveydenhuollossa, joten merkinnät esimerkiksi asiakkaan transstatuksesta eivät ole aina asiakkaan parhaaksi. Syrjintäkokemukset usein johtavat siihen etteivät niitä kohtaavat ihmiset enää käytä palveluita."


Millaisia ajatuksia tällaiset ohjeistukset herättävät sinussa? Millaisia kokemuksia sinulla on transsukupuolisena ollut terveydenhuollossa?



Ymmärrän, että tästä voi olla erilaisia näkemyksiä, vaikkapa liittyen syrjinnän kokemuksiin terveydenhuollossa. On asioita, joiden kohdalla sukupuolella ei ole merkitystä: esimerkiksi poskiontelontulehdus tai venähtänyt sormi eivät ole millään lailla sukupuolisidonnaisia. Monessa asiassa biologisella sukupuolella on kuitenkin merkitystä. Esimerkiksi itse kärsin yhdessä vaiheessa usein virtsatietulehduksista. Tällöin oli tärkeää, että lääkäri tiesi minun olevan transmies. 


Olen itse asiassa toivonut, että minun potilastietoihini merkittäisiin selkeästi, että olen transmies. Että se asia lävähtäisi tiedot esiin ottavan lääkärin tai hoitajan silmille saman tien. Tämä helpottaisi minun elämääni huomattavasti, kun asiaa ei tarvitsisi aina selittää uudestaan. Kyse on kuitenkin niin voimakkaasti erilaisiin terveydenhuoltoon liittyviin asioihin vaikuttavasta seikasta, että pyrkimys sen piilottamiseen aiheuttaisi vain ongelmia ja vaikeuttaisi hoitoa.


En ole itse kokenut koskaan syrjintää tai epäasiallista kohtelua terveydenhuollossa transsukupuolisuuteni vuoksi.





Suomalainen transjärjestö Trans ry kuvailee itseään seuraavalla tavalla:


"Yhdistyksen toiminnan taustalla on ajatus, jonka mukaan ihmisoikeuksien toteutumiseen on vaikutettava jo ruohonjuuritasolla. Trans ry on kaikenlaisen vaikuttamisen koti ja turvallinen paikka toteuttaa sekä opetella aktivismia. Yhdistys sitoutuu kaikessa toiminnassaan fyysiseen koskemattomuuteen.


Trans ry toteuttaa toiminnassaan intersektionaalisen feminismin periaatteita. Järjestön toimintaan kuuluu näin ollen periaate, että erilaiset lähtökohdat ja etuoikeudet tulee ottaa huomioon kaikessa aktivismissa, sillä ne luovat yhteiskunnallisia merkityksiä ja rakenteita, joita ei voi sivuuttaa. Trans ry on antirasistinen järjestö."


Millaisia ajatuksia tällainen kuvaus herättää sinussa? Koetko, että tällainen järjestö edistää transsukupuolisten asioita?



Intersektionaalisuus on rasismia. Siinä nostetaan tietty ominaisuus arvokkaammaksi kuin toinen. Se ei eroa millään lailla siitä, jos väittäisi miehen olevan arvokkaampi kuin nainen tai valkoisen olevan arvokkaampi kuin musta. 


Intersektionaalisuus ei edistä tasa-arvoa. Se ainoastaan syventää juopaa enemmistön ja vähemmistön välillä. Meidän pitäisi tehdä töitä sen eteen, että jokainen ihminen olisi tasa-arvoinen ominaisuuksistaan riippumatta. Intersektionaalisuus kuitenkin korostaa eroja ja vastakkainasettelua. 


Intersektionaalisuus on omiaan tämän hetken transaktivismille, jossa narsistiset nobodyt haluavat olla jotakin ja pyrkivät saamaan huomiota määrittelemällä itselleen vähemmistöstatuksen. Aidosti transsukupuoliset henkilöt, jotka haluavat vain elää ihan tavallista elämää kuten muutkin ihmiset, jäävät tässä jalkoihin.


Henkilökohtaisesti en koe, että mikään intersektionaalisuutta toteuttava taho ajaisi ainakaan minun asiaani.





Toinen transblogia pitävä henkilö kommentoi nyt jo läpimenneestä uudesta translaista seuraavasti:


"Väännetään rautalangasta: kaikilla pitää olla samanlaiset oikeudet juridiseen sukupuoleensa. Kun kaikilla on todellakin oikeus korjata se oikeaksi ilmoitusluonteisesti, se on kaikille tasapuolinen. Jos joku haluaa vaihtaa sen valheellisin perustein, hän kantaa itse seuraukset. Rikokset eivät johdu rikoksentekijän juridisesta sukupuolesta.


Kristillisiä ja konservatiiveja vaivaa paniikki, kun heidän arvojensa mukaiset yhteiskunnan perustukset korvautuvat pikku hiljaa uusilla. En usko, että kristilliset ja konservatiiviset arvot kokonaan häviävät, ne tekevät vain tilaa muillekin."


Oletko samaa mieltä tämän kommentin kanssa vai onko se mielestäsi lyhytnäköistä ajattelua? Perustele vastauksesi.



En ymmärrä uutta translakia. Mikäli henkilö ei ole käynyt läpi (tai aloittanut) minkäänlaisia kehoa muokkaavia hoitoja, mitä hän saa siitä, että hän muuttaa juridisen sukupuolensa? On aivan äärimmäisen harvinaista, että murrosiän ohittanut henkilö menisi läpi vastakkaisen sukupuolen edustajana ilman hormoni- ja mahdollisesti leikkaushoitoja. Viimeistään kun henkilö alkaa puhua, ääni paljastaa biologisen sukupuolen. Tällöin fyysisen olemuksen ja äänen ristiriita virallisen sukupuolimerkinnän kanssa aiheuttaa vain lisää hämmennystä ja hankalia tilanteita.


Mikäli henkilö ei edes halua kehoa muokkaavia hoitoja, eli on tyytyväinen siihen miltä hänen kehonsa näyttää, hän ei ole transsukupuolinen. Tällaiset henkilöt voivat halutessaan keksiä uuden termin kuvaamaan itseään, mutta heidän ei pitäisi käyttää mitään trans-sanaa, koska se mitätöi aidosti transsukupuolisten ihmisten olemassaolon. Nämä tällaiset identiteettihörhöt pilaavat transsukupuolisten maineen ja antavat sellaisen kuvan, että heidän hörhöilynsä olisi transsukupuolisuutta, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa.




Kysymyksiä muunsukupuolisuudesta:


- Milloin kuulit ensimmäisen kerran muunsukupuolisuuden käsitteestä?

- Millaisia ajatuksia sinulla on muunsukupuolisuudesta ja erityisesti siitä, että osa muunsukupuoliksi identifioituvista käy läpi samoja transhoitoja kuin perinteiset transsukupuoliset?



En muista tarkalleen, milloin kuulin ensimmäistä kertaa muunsukupuolisuuden käsitteestä. Joitakin vuosia sitten, luulisin.


Sellaista asiaa kuin muunsukupuolisuus tai sukupuolen moninaisuus ei ole olemassa. On vain biologialtaan naisia tai miehiä. Intersukupuolisetkin ovat käsittääkseni yleensä selkeämmin jompaakumpaa, ja heilläkin ristiriitaisuudet ovat naisen ja miehen ominaisuuksien sekoituksia, eivät jotain aivan muuta mies-nais-jaon ulkopuolista.

 

On aivan ok, että henkilö ei halua toteuttaa erityisen miehistä tai naisellista roolia. On aivan ok pukeutua androgyynisti. Kuitenkin nämä kaikki ”muunsukupuoliset” ovat joko naisia tai miehiä, aivan kuten me kaikki muutkin. Yleensä heidän biologisen sukupuolensa näkee selvästi päälle päin. Itse asiassa moni butch-lesbo on paljon sukupuolettomamman näköinen kuin valtaosa itsensä muunsukupuoliseksi määrittelevistä. 


Muistan nettiuutisen ”muunsukupuolisesta”, joka valitti siitä, että hänet väärinsukupuolitetaan koko ajan, ja hän joutuu joka päivä ”tulemaan kaapista”. Tämä ”muunsukupuolinen” oli kaunis nainen, jolla oli upeat pitkät hiukset, eikä hän pyrkinyt millään peittelemään muotojaan, vaikka ei erityisen naisellisesti ainakaan jutun kuvissa pukeutunut. Miten ihmeessä kenenkään pitäisi ”tietää”, että tämä henkilö ei muka olisikaan nainen? 


Koska muunsukupuolisuus on käsitteenä epätosi, ei ”muunsukupuolisten” pitäisi olla millään tavalla transsukupuolisten kanssa samassa prosessissa. Yhteiskunnan ei myöskään pitäisi kustantaa heille mitään hoitoja, korkeintaan terapiaa.  




Radikaalifeministi-blogissa todetaan seuraavanlaisesti:


"Sen toteaminen, että naiset kokevat sortoa biologisen sukupuolensa perusteella, ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö myös transihmiset (ja kaikki muut sukupuoliroolinormeista huomattavasti poikkeavat ihmiset) kokisi patriarkaalista syrjintää ja väkivaltaa. Perinteisestä maskuliinisuudesta poikkeavat biologiset miehet kuitenkin kokevat syrjintää ja väkivaltaa eri perustein ja hieman eri muodoissa kuin naiset biologisen sukupuolensa perusteella. Trans-identifioituvien biologisten naisten kokema sorto on puolestaan hyvin samanlaista kuin muidenkin sukupuolirooleihin sopeutumattomien naisten."


Tarkastele tätä väitettä pohtien sitä, kuinka paljon kehollisia transhoitoja läpikäyvien transsukupuolisten sosiaalinen asema eroaa muista biologisen sukupuolen edustajista. Oletko sitä mieltä, että transhoitoja läpikäyneet transmiehet kohtaavat samanlaisia haasteita kuin sukupuolirooleihin sopeutumattomat naiset?



Jos transprosessin läpikäynyt henkilö menee ongelmitta läpi kohdesukupuolessa, on hänen asemansa muiden ihmisten keskuudessa aivan samanlainen kuin heillä, jotka ovat biologisesti kohdesukupuolen edustajia. Mikäli transsukupuolisuus näkyy ulospäin tai se tulee jotain kautta julkiseen tietoon, voi henkilö silloin kohdata haasteita tai epäasiallista käytöstä.


Pitää muistaa, että transidentifioituva ei ole sama asia kuin transprosessin läpikäynyt henkilö. Transidentifioituva biologinen nainen voi olla kaikin puolin naisen näköinen ja oloinen. Ei häntä voida mitenkään nähdä samalla tavoin kuin vaikkapa parrakasta ja lihaksikasta prosessin läpikäynyttä transmiestä.


Ei tietenkään ole hyvä tai oikein, että sukupuolirooleihinsa sopeutumattomat kohtaavat syrjintää tai muuta epäasiallista kohtelua. Jokaisen pitäisi saada olla sellainen kuin on. 


Esimerkiksi minulla prosessin läpikäyneenä transmiehenä ei ole mitään ongelmia uimahallin miesten puolella pukuhuoneessa ja suihkussa. Mutta jos sinne ilmestyisi joku transidentifioituva biologinen nainen rinnat paljaana, niin se olisi jo ongelma.





Taannoin tapahtui kohu, jossa alakouluikäinen oppilas oli tehnyt suunnitelman kassista, jossa oli sateenkaaren värejä. Sateenkaarien värien päälle oppilas oli tehnyt ison rastin ja kirjoittanut sen alle tekstin: ”sukupuolia on vain kaksi”. Koulu kielsi kyseisen oppilastyön ja pyysi tasa-arvovaltuutetun kommenttia tilanteeseen. Tasa-arvovaltuutettu päätyi olemaan koulun kanssa samaa mieltä. Myöhemmän kävi ilmi, että kyseisen oppilaan isä on halunnut tuoda omia kantojaan oppilaan kautta esille.


Mitä mieltä olet tästä kohusta?



En pidä siitä, että vanhemmat käyttävät lapsiaan omien mielipiteidensä ajamiseen. Toki tässä tapauksessa ei kyse ollut pelkästään mielipiteestä, vaan biologisesta faktasta. Siitä huolimatta kassisuunnitelman olisi pitänyt olla lapsen itsensä keksimä eikä vanhemman sanelema.


Tasa-arvovaltuutetun mukaan sotkeminen oli absurdia. Se kertonee lähinnä siitä, että koulu ei edes halua itse huolehtia tämän kaltaisista asioista, vaan päättää ratkaista asian menemällä heti mahdollisimman korkealle taholle.


Itselleni tämä kohu paljasti lähinnä sen, että myös tasa-arvovaltuutettu on tieteenvastaisen woken edustaja.




Viime vuosien aikana FtM-transhoitoihin hakeutuneiden määrä on kasvanut voimakkaasti kaikkialla länsimaissa. Monet myös identifioituvat jonkin sortin transihmisiksi, vaikka heillä ei välttämättä ole kehollista sukupuolidysforiaa eikä tarvetta transhoitoihin.


Kuinka paljon tämä kaikki johtuu mielestäsi tietoisuuden ja suvaitsevaisuuden lisääntymisestä? Vai onko mukana myös jonkinlaista sosiaalista tartuntaa ja muoti-ilmiötä?



Varmasti osasyy on tietoisuuden ja suvaitsevaisuuden lisääntyminen. Henkilöt, jotka kenties aiemmin kärvistelivät itselleen vääräksi kokemassaan sukupuolessa pidempään, rohkenevat nyt aiemmin ja avoimemmin hakeutua prosessiin. Tämä ei kuitenkaan selitä erityisesti prosessiin pyrkivien nuorten biologisten naisten määrän räjähdysmäistä kasvua.


Maailmalta on jo tutkimustietoa ns. sosiaalisista tartunnoista. Aivan varmasti kyse on joidenkin kohdalla myös muoti-ilmiöstä. Nuoret ovat kautta aikain lähteneen helposti muoti-ilmiöihin mukaan.

Voisin kuvitella, että nuorissa tyttöjen osuus korostuu erityisesti siksi, että on yhteiskunnallisesti hyväksyttävämpää olla poikamainen tyttö kuin tyttömäinen poika. Tytöt voivat siis helpommin transidentifioitua. Tänä päivänä myös korostuu se, että pitäisi olla ”jotain”. Koska valtaosa meistä on kuitenkin tylsän tavallisia, ja harvalla on mitään erityistaitoja, transidentiteetti on tapa saada huomiota ja erityiskohtelua.




Uskotko, että seuraavan 5-10 vuoden aikana transhoitoja katuvien suhteellinen osuus tulee kasvamaan? Perustele vastauksesi.



Mikäli transprosessiin pääsee ilman asianmukaista seulaa, jossa varmistetaan, että henkilö todella on transsukupuolinen, tai jos prosessiin hakeutuvien määrä ylittää hoitavan tahon kapasiteetin ja läpi pääsee tämän vuoksi mieleltään epätasapainoisia henkilöitä, on aivan selvää, että katuvien määrä tulee kasvamaan. Hoidot ovat aina peruuttamattomia. Lisäksi pitää ymmärtää, että halutut ominaisuudet eivät aina toteudu, tai ohessa tulee myös ei-toivottuja ominaisuuksia. Esimerkiksi prosessiin hakeutuva biologinen nainen saattaa haluta tuuhean parran, mutta saakin amisviikset, kaljun ja selkäkarvoitusta. Tämän vuoksi mitään peruuttamattomia hoitoja ei saisi antaa alaikäisille.





Minkälaisia muutoksia toivoisit yhteiskunnalliseen transkeskusteluun? 



Yhteiskunnallisessa keskustelussa voisi näkyä vaikkapa seuraavia aiheita transsukupuolisuuteen liittyen (nyt niitä ei siis juurikaan näy):


- On ihan ok olla feminiininen poika/mies tai maskuliininen tyttö/nainen. Se ei automaattisesti tarkoita, että henkilö on trans.

- Faktojen tunnustaminen: sukupuolia on kaksi, mies ja nainen. Transsukupuoliset (siis ne ihan oikeat, eivät mitkään identiteettihörhöt) ovat tämän faktan ytimessä: biologinen nainen haluaa korjata sukupuolensa mieheksi tai biologinen mies naiseksi. He haluavat mennä läpi miehenä tai naisena, ei minään välimuotona.

- Transprosessi on peruuttamaton. Siihen liittyy aina terveydellisiä riskejä, ja lopputuloksesta ei kukaan voi etukäteen olla varma. Transsukupuolisuus on myös asia, joka seuraa henkilöä koko hänen elämänsä, vaikka se ei näkyisikään hänen ulkoisessa olemuksessaan. 

- Transsukupuolinen ei koskaan pääse biologisesta sukupuolestaan eroon. Se kulkee hänen mukanaan ja vaikuttaa hänen elämäänsä riippumatta siitä, kuinka kokonaisvaltaisesti kehoa on korjattu/muutettu. Se on asia, joka pitää aina huomioida ainakin jollain tavalla. Itse vertaan transprosessin läpikäynyttä henkilöä diabeetikkoon. Hän voi elää täysipainoista elämää, mutta on asioita, joista hänen on huolehdittava, tai hänen terveytensä voi vaarantua.

- Sen sijaan että transpoleja kritisoidaan, niille pitäisi kohdentaa huomattavasti enemmän resursseja. Sillä tavoin pystyttäisiin nopeuttamaan prosessiin pääsyä ja prosessin etenemistä niillä, jotka todella ovat transsukupuolisia. Samalla pystyttäisiin paremmin ohjaamaan muuta apua tarvitsevat oikean hoidon piiriin.

- Lasten sotkeminen transasioihin pitäisi lopettaa. Lasten tulisi saada olla juuri sellaisia kuin he sattuvat olemaan ilman, että heitä aletaan heti lokeroida. Poika voi haluta pukeutua mekkoon ilman että hän kokisi olevansa mitään muuta kuin poika.

- Portinvartijoita tarvitaan, jotta mielenterveyspotilaat eivät päädy tekemään itselleen jotain peruuttamatonta. Vaatimukset portinvartioinnin (transpolien) lopettamisesta pitäisi tukahduttaa alkuunsa. Tasapainoinen ja mieleltään terve aikuinen on vain kiitollinen siitä, että tutkitaan ja varmistetaan että homma on kunnossa. Tasapainoinen ja mieleltään terve aikuinen myös ymmärtää, että se pari kolme vuotta mikä prosessiin kuluu, on tärkeää aikaa, jolloin ymmärrys asioiden realiteeteista ja lopullisuudesta kirkastuu. Tasapainoisilla ja mieleltään terveillä aikuisilla ei ole ollut prosessin etenemisessä ongelmia ennen eikä ole nytkään. Ainoastaan resurssipula hidastaa prosesseja nykyisin. Henkilö, joka kritisoi portinvartiointia on kaikkein kipeimmin sen tarpeessa, ja tietää sen todennäköisesti myös itse.


torstai 29. kesäkuuta 2023

Mietteitä Pridesta 2023

Tervehdys blogini lukijoille. Vuosi sitten kirjoitin Pridea kritisoivan tekstin, jossa haastattelin myös muita transsukupuolisia ja/tai seksuaalivähemmistöön kuuluvia henkilöitä. Näin Pride-kuukauden kunniaksi ajattelin, että toteutan tekstille eräänlaisen jatko-osan, jossa käsittelen aiheeseen liittyviä ajankohtaisia teemoja. Haastattelen tälläkin kertaa myös muita LGBT-ihmisiä, joskin eri henkilöitä kuin viime kerralla. Selvennyksen vuoksi sanottakoon, että kommenttien kirjoittajat edustavat näkemyksillään itseään, ja teksti kokonaisuudessaan on luonteeltaan moniääninen. Kommentoin omat näkemykseni tekstin loppupuolelle. 


Teksti käsittelee seuraavia kysymyksiä. Vastaukset ovat numeroitu: 


1) Mitä ajattelet siitä, kun Helsinki Pride päätti, ettei kokoomus ja keskusta saa osallistua Pridelle syynä ilmeisesti se, että osa näiden puolueiden jäsenistä äänesti juridisen sukupuolen itsemäärittelyä vastaan? (Myöhemmin Helsinki Pride päätti, että nuorisopuolueet voivat osallistua). Mitä ajattelet, että tällainen päätös tuntuu LGBT-ihmisistä, joiden arvopohja on kokoomuksen tai keskustan kaltainen?


2) Osa seksuaalivähemmistöjen edustajista (LGB) haluaa, ettei transihmisiä yhdistettäisi seksuaalivähemmistöihin. Tämän vuoksi onkin syntynyt "LGB without the T"-liikehdintää. Millaisia ajatuksia tämä herättää sinussa? 


3) Millaisia terveisiä lähettäisit Pride-tapahtumien järjestäjille?



Kolmissakymmenissä oleva biseksuaali nainen:


1) Tämä herättää minussa kysymyksiä, että onko Pride tosiaan kaikkien LGBT-ihmisten asialla, jos puolueen joidenkin jäsenien mielipiteet voivat olla syynä sulkea ulos pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita, kun kuitenkin enemmistö on ollut tukemassa Priden arvoja. Väkisinkin herää mielikuva puhdasoppisesta ideologiasta eikä se tunnu kutsuvalta. Jos olisin vahvasti kokoomuslainen tai keskustalainen, äänestäisin jaloillani nuorenakin ihmisenä, koska kokisin, etten ole tervetullut. Koen jo nyt, että osa arvoistani ei mahdu Prideen, joten nyt viimeistään tiedän, ettei minun sinne kannata mennä. Kannatan itse aivan kaikkien seksuaalivähemmistöjen oikeuksia yli poliittisen kannan, kuten moni muukin tekee. Pride ei tunnu näin tekevän tai ainakaan toiminnasta ei sellainen kuva välity.


2) Transsukupuolisuudella ja seksuaalivähemmistöillä on hyvin vähän tekemistä toistensa kanssa. Molemmat liittyvät toki sukupuoleen, mutta täysin eri mekanismin kautta. Nykyisessä ilmapiirissä koen, ettei LGB-asioille ole riittävää tilaa LGBT-järjestöissä. Koen, että seksuaalivähemmistöt tarvitsevat omat yhteisönsä ja järjestönsä. Myös transsukupuoliset toki tarvitsevat omansa. En oikein ymmärrä, miksi nämä kaksi hyvin erilaista asiaa on niputettu samoihin yhdistyksiin. Molempien oikeudet on tärkeitä, mutta on vaikeaa keskittyä samanaikaisesti kumpaankin, koska näiden ryhmien tarpeet poikkeavat suuresti toisistaan.


3) Olette tehneet virheen, kun ajatte Pridea tietyn ideologian suuntaan. Monet LGB-ihmiset arvostaisivat, jos voisivat edelleen kokea olevansa tärkeitä Pridelle. Monet meistä arvostaisivat etenkin sitä, ettei Pride löisi kiilaa eri tavoin ajattelevien välille ja vaalisi (tai vaatisi) tiettyä ideologiaa. Olisi toivottavaa, että me LGB-ihmiset voisimme kokea olevamme tervetulleita Prideen ihan omana itsenämme. Tällä hetkellä tämä ei toteudu, joten itse en halua enää osallistua Prideen. Se ei ole minun kulkueeni eikä siellä marssita minun asiaani.




Homoseksuaali mies, 44 vuotta:  


1) Olen itse oikeistolainen. Minulla ei ole varsinaista poliittista kotia, mutta miellän ajatusmaailmani enemmän oikeistolaiseksi. Mielestäni on tärkeää pitää huolta kaikista yhteiskunnassa. Parasta huolenpitoa on tuen ja keinojen antaminen sille, että ihminen kykenee seisomaan omilla jaloillaan ja auttamaan vuorostaan muita. LGBT-yhteisön toiveet omassa elämässä ovat samankaltaiset kuin muillakin. Jokainen haluaa tulla hyväksytyksi omana itsenään, rakastaa ja tulla rakastetuksi ja menestyä elämässään. Priden päätös sulkea puolueita liikkeen ulkopuolelle ei tue tätä. Pride ottaa tehtäväkseen määrittää, minkälaiset ajatukset ovat hyväksyttäviä ja rankaisee väärin ajattelevia - vaikka he tahtoisivat hyvää LGBT-ihmisille. Se on omiaan vain vieraannuttamaan ihmisiä Pride-liikkeestä. Pride-liike on tehnyt päätökset ja odottaa muiden taipuvan niihin. Samalla se unohtaa keskustelun, toisten kunnioittamisen ja demokratian prosessit.


2) Tämä on mielestäni surullinen kehityskulku. Monet LGB-ihmiset ovat turhautuneita erityisesti siihen, miten sukupuoli-identiteetin tärkeyttä korostavat aktivistit eli gender-aktivisitit kohtelevat heitä. Mutta nämä gender-aktivistit eivät edusta kaikkia transsukupuolisia - monet aktivisteista eivät edes ole LGBT-yhteisön jäseniä vaan heteroseksuaaleja queer-ihmisiä. LGB-henkilöt, jotka haluavat hajurakoa transsukupuolisiin tavallaan heittävät lapsen pesuveden mukana, koska haitallinen ideologia ei ole sama asia kuin transsukupuoliset itse.


3) Muistakaa, mitä alkuperäinen Pride-lippu edustaa: Meitä kaikkia, koko sateenkaaren kirjoa. Se ei sulje ketään ulkopuolelle eikä nosta ketään muiden ohi. Toivon, että löydätte taas kyvyn keskustella, etsiä ja löytää. Silloin, ehkä minäkin homomiehenä tunsisin jälleen olevani tervetullut Pride-juhlaan. Leikitellen voisi huomauttaa, että Pride-lipussa on myös keskustan vihreä ja kokoomuksen sininen väri.


Biseksuaali nainen, 33-vuotias:


1) Sukupuolen itsemäärittelyä vaativat ovat mielenterveysongelmaisia, joiden peesaaminen on mennyt aikaa sitten yli. Se että nämä hurmoshenkiset aktivistit kuvittelevat, että näillä täysin maailmasta irtaantuneilla vaatimuksilla on mitään tekemistä ihmisoikeuksien kanssa on kyllä kovia polkemaan ja loukkaamaan muiden ihan oikeita ihmisoikeuksia, mm. syrjimättömyys poliittisten mielipiteiden takia. 


2) On jo aikakin (LGB without the T). Nämä moraalinomijat jaksavat kyllä a) vaatia muita ihmisiä osallistumaan psykooseihinsa/kinkseihinsä tai muuten se on väkivaltaa b) loukata muiden kehorauhaa ja seksuaalisia preferenssejä vinkumalla ja painostamalla ihmisiä suorittamaan seksuaalisia tekoja itselleen. 


3) Lähettäisin sellaisia terveisiä Pride-järjestäjille, että jos olisitte keskittyneet pitämään nämä hommat siinä mitä ne on, eli koko perheen karnivaaleina, niin teillä saattaisi olla rahoitusta vielä tulevinakin vuosina. Te munasitte teidän touhut, kun lähditte tähän transhommaan mukaan. Toivottavasti leikkuri heiluu ja teidän rahat annetaan Hurstille, siellä on ihmisiä, joilla oikeasti on hätä ja oikeasti ihmisoikeudet kortilla. Olette etuoikeutettu järjestökarusellia työksensä pyörittävä porukka, joka ei saa kuin elettyä muiden siivillä ja vielä vittuilette muille siihen päälle.




Transnainen, 26v, biseksuaali:


1) Vallankumous syö lapsensa, niin makaa kuin petaa.


2) Tavallaan ihan positiivista, koska haluaisin pitää keskustelun trans_sukupuolisista_ lähes puhtaasti medikaalisena (LGB without the T). Toki tämäkin on vain lyömäase transsukupuolisia kohtaan taas kuitenkin loppupeleissä. Ja ihan itse kerjättyä toimintaa transaktivisteilta, kun realiteetit ovat hukkuneet jo vuosia sitten puheista.


3) Jos haluaa, että kohdellaan kuin normaalia keskivertoihmistä, kannattaa käyttäytyä siten. Jos haluaa tulla kohdelluksi friikkisirkuksena, kannattaa esittää friikkisirkusta.





48-vuotias biseksuaali mies:


1) Ennen kuin vastaan mihinkään kysymyksistä, niin haluan todeta, että tarkoitukseni ei ole loukata ketään eikä etenkään kyseenalaistaa kenenkään ihmisoikeuksia. Tässä on minun näkemyksiäni esimerkiksi siitä, millä tavoin ihmisoikeudet tapauksesta riippuen saattavat olla törmäyskurssilla.

Olen itse äänestänyt kokoomusta useammissakin vaaleissa. Ne perustelut, joita olen kuullut juridista sukupuolen itsemäärittelyä vastustaneilta, ovat sisältäneet huolia mm. siitä, saattavatko urheilukisat muodostua biologisille naisille epäreiluiksi, tai aiheutuuko vaikkapa uimahallin pukuhuoneissa ahdistavia tilanteita, kun naisten pukuhuoneeseen saattaakin tulla mieskehoinen henkilö. Ainakin minun korviini nämä huolet kuulostavat siltä, että ihmisten oikeudet saattavat olla törmäyskurssilla, jolloin tässä ei olisi valintaa, joka parantaisi ihmisoikeuksia kenenkään muun kärsimättä. Tällöinhän kyse ei ole siitä, että kategorisesti vastustettaisiin ihmisoikeuksia. Olisi jotenkin ymmärrettävää, jos translakia vastustavat henkilöt olisi suljettu Priden ulkopuolelle, mutta se menee yli hilseen, että tämä sulkeminen koskee translakia keskimäärin kannattavaa puoluetta kokonaisuudessaan. En siis ymmärrä heidän päätöstään enkä sen perusteluja.

Minun kantani juridisen sukupuolen valintaan on se, että sukupuolesta virallisena henkilötietona voitaisiin luopua.

Mitä tulee viimeiseen kysymykseen, niin päätös tuntuu minusta pahalta ja saa minut tuntemaan, että en ole Prideen tervetullut. Tai ainakin tuntuu siltä, että saattaisin olla Prideen tervetulleempi, jos poliittiset näkemykseni olisivatkin vasemmalla ja/tai olisin nuorempi (viittaan nuorisojärjestöihin). Uskon, että monet em. puolueita äänestäneet ajattelevat samoin. En aio osallistua Priden toimintaan niin kauan, kun ihmisiä laitetaan edes vahingossa arvojärjestykseen poliittisten näkemysten perusteella.


2) Liikkeen voinee ymmärtää monella tavalla. Wikipediassa sanotaan:

"The LGB Alliance describes its objective as "asserting the right of lesbians, bisexuals and gay men to define themselves as same-sex attracted", and states that such a right is threatened by "attempts to introduce confusion between biological sex and the notion of gender"."

Jos tuo tarkoittaa sitä, että vastustetaan transsukupuolisuutta ylipäätään, niin tästä olen eri mieltä. En näe, että millä tavalla transsukupuolisten oikeudet olisivat pois homojen tai lesbojen oikeuksista.

Jos sen sijaan pohditaan sitä, että henkilö on sinut oman kehotyyppinsä kanssa, mutta jostain muusta syystä kokee olevansa jotain sukupuolta ja että sukupuoli pitäisi voida valita vapaasti ja halutessaan myöhemmin vaihtaa sitä. Tämän kritiikin suhteessa seksuaalivähemmistöihin ymmärrän paremmin. Perusteluja alla.

Kun sukupuoli-identiteetti valitaan riippumatta kehosta, niin mikä silloin loppujen lopuksi valitaan? Jos siinä valitaan se, että miten tuntee, toimii, pukeutuu, harrastaa tai ilmaisee itseään, niin miksi siinä yhteydessä puhutaan sukupuolesta? Eikö em. asiat pitäisi olla ihan kaikkien valittavissa vapaasti ilman, että itseään tarvitsisi kategorisoida uudelleen?

Entäpä sitten sukupuoli-identiteetin käsite ja homoseksuaalisuus? Ovatko homoseksuaalit kiinnostuneita oman biologisen sukupuolen tai kehotyypin edustajista, vai sukupuoli-identiteetin edustajista? Jos kiinnostus kohdistuu biologisen sukupuolen tai kehotyypin mukaan, niin onko henkilö silloin väärässä tai paha? Mielestäni mennään liian pitkälle, jos tuota vihjataan. 

Eli kun toimitaan sen puolesta, että on olemassa ihmisiä, jotka tuntevat vetoa omaa sukupuoltaan kohtaan, ja sama liike samaan aikaan toteaa, että sukupuoli ei riipu kehosta, niin eikö tuossa ole jonkinasteinen ristiriita? Tai siis, eikö silloin tavallaan tulla sanoneeksi, että homoja ja lesboja on olemassa, mutta toisaalta kaikkien tulisi sittenkin olla biseksuaaleja/paneja? Tavoittanen kyllä, mistä lienee kyse. En itsekään tunne oloani kovin kotoisaksi “miehet”-nimisessä lokerossa. Olen täysin sinut tämän kehoni kanssa, mutta en aina siihen kohdistuvien odotusten kanssa. Ongelma korjattaisiin mielestäni väärällä tavalla, jos ilmoittaisin, että en ole mies.


3) Kun uutisoidaan, että Pride kieltäytyy yhteistyöstä kokoomuksen ja keskustan kanssa, niin mielestäni on aika tekopyhää sanoa heti perään, että tavalliset ko. puolueita kannattavat ihmiset ovat kuitenkin tervetulleita Prideen. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajia löytyy aivan kaikenlaisten ihmisten joukosta. Edellä mainittujen vähemmistöjen oikeuksien edistämisen suhteen tehdään karhunpalvelus, jos Pridea aletaan liittämään näinkin eksplisiittisesti oikeistolaisen maailmankatsomuksen syrjimiseen.



29-vuotias lesbo:                                           


1) Ymmärrän sitä päätöstä, koska merkittävä osa puolueiden jäsenistä äänesti translakia vastaan, joten olisi ristiriitaista, jos he olisivat päässeet Pridelle yhteistyökumppaneina. Käsittääkseni puolueiden nuorisojärjestöt ovat kuitenkin sitoutuneet ajamaan asioita eteenpäin eri tavalla, kuin pääpuolueet minkä takia ne hyväksyttiin? 

Päätös voi tuntua pahalta niistä LGBT-ihmisistä, jotka puolueisiin kuuluu tai heidän arvojaan kannattaa. Itse en näe kyseisiä puolueita kovinkaan positiivisessa mielessä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioissa. 

Koen tarpeelliseksi avata, että tämä voimaan tullut translaki on saanut ajatukseni jotenkin jakaantumaan kahtia. Ymmärrän, että joillekin jo sillä, että saa juridisen sukupuolensa korjattua on iso merkitys ja siitä on nyt tehty tosi helppoa. 

Ymmärrän, että se pelottaa, jos joku alkaa käyttämään sitä väärin. Pyrkii vaikkapa pukuhuoneisiin ahdistelemaan. Osa ihmisistä osaa ajatella sen yksittäisenä henkilönä, ja varmasti ikävä kyllä osa yhdistää sen sitten kaikkiin transihmisiin. 

Minä itse edelleen ajattelen, että transihmisiin liittyy se oman kehon kehodysforia ja sitä myötä haluaa itselleen tarvittavat hoidot, mihin pelkkä juridisen sukupuolen korjaaminen ei tietenkään riitä. En tosin tiedä, kuinka moni transihminen tyytyy pelkkään sukupuolen juridiseen muutokseen? Että onko se vain yksi vaihe prosessia, kun on saanut juridisen sukupuolen muutettua, sitten prosessi jatkuu?


2) Haluaisin tietää, että miksi ja mitä hyötyä erottelusta on (LGB without the T)? Transihmiset ovat myös kärsineet/kärsivät samalla tavalla oikeuksiensa puuttumisesta kuin homot, joten en itse näe syytä, miksi nämä tulisi erotella. Joukossa on enemmän voimaa.



Parikymppinen transmies:


1) Minulla on jo etukäteen ristiriitaiset tunteet Helsinki Pridea kohtaan heidän viime vuoden käytöksen takia, joten tämä ei ole tullut mitenkään yllätyksenä. Pidän sitä naurettavana, etteivät he anna kokoomukseen ja keskustaan kuuluvien aikuisten osallistua Prideen, mutta antavat nuorisopuolueiden osallistua siihen heidän puolueesta huolimatta. Tämä on ilmeisesti sen takia, etteivät he alkaisi vastustamaan Prideä. Mitä taas tulee LGBT-ihmisiin, joiden arvopohja on kokoomuksen tai keskustan kaltainen, niin olen pahoillani heidän puolesta. Priden kuuluisi olla avoin kaikille LGBT-piiriin kuuluville, mutta Helsinki Pride on päättänyt toimia toisin.


2) Ymmärrän, miksi osa LGB-ihmisistä on alkanut olemaan tällä kannalla (LGB without the T), koska trans-piireistä löytyy ihmisiä, jotka yrittävät pakottaa LGB-ihmisiä suhteeseen kanssaan ja kutsuvat heitä transfoobikoiksi, jos he eivät suostu tähän. Ymmärrän myös sen, miksi he haluavat luoda oman piirin itsellensä, koska seksuaalivähemmistöön kuuluminen ja transsukupuolisuus ovat tietyllä tapaa eri asioita, koska toinen koskee seksuaalista suuntautumista taas, kun toinen koskee sukupuoli-identiteettiä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että transsukupuolisilla on oikeus olla LGBT-piireissä, koska he kuuluvat vähemmistöön.


3) Pride-tapahtuma on kaikille LGBT-piiriin kuuluville, myös niille, joiden ajatusmaailma eroaa (olettaen) vasemmistosta. Se, että Pride-tapahtumaa lähdetään rajoittamaan ihmisiltä, joilla on oikeus osallistua siihen menee sitä vastaan minkä vuoksi Pride ollaan alun perin keksitty. Pride on sitä varten, että ihmiset voivat pitää hauskaa, kokoontua ja viettää aikaa keskenään samaan piiriin kuuluvien henkilöiden kanssa omista arvoistaan huolimatta. Toivon, että tämänkaltaista portinvartiointia ei normalisoida ja että Pride-tapahtumien järjestäjät ottaisivat tämän jatkossa huomioon.




Omat kommentit/Tulenhenki: 


1) On jossain määrin ymmärrettävää, miksi monet LGBT-ihmiset kokevat tiettyä lojaliteettia vasemmistoa kohtaan. Historian saatossa kuitenkin vasemmisto on pitkälti ajanut myös sellaisia LGBT-oikeuksia, joita olen itsekin kannattanut (tällä hetkellä mopo tosin on karannut ojaan). Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei seksuaalivähemmistöön kuuluminen tai transsukupuolisuus ole sidoksissa poliittisiin mielipiteisiin. Priden päätös sulkea kokoomus ja keskusta pois tapahtumistaan vahvistaa sitä viestiä, jota olen aikaisemmin tuonut ilmi: Pride nykymuodossaan ajaa ensisijaisesti liberaalin intersektionaalisen feminismin agendaa, ei sinänsä LGBT-ihmisten oikeuksia. 

Juridisen sukupuolen pääasiallinen tarkoitus on toimia tunnistetietona. Tämän lisäksi sitä käytetään sukupuoleen liittyvissä tilastoissa. Vaikka minut on kuinka leimattu ihmisoikeuksien vastustajaksi, niin totuus on, ettei Suomea sido sellaiset ihmisoikeus-sopimukset, joiden mukaan juridisen sukupuolen saisi vaihtaa omalla ilmoituksella.


2) Minulla on kaksijakoiset ajatukset LGB without the T-liikehdinnästä. On totta, että sekä seksuaalivähemmistöön kuuluvat että transsukupuoliset ovat kohdanneet/kohtaavat osin samankaltaisia ongelmia yhteiskunnassa, joten tässä mielessä yhteisen köyden vetäminen on loogista. Kuitenkin on myös niin, ettei seksuaalivähemmistöön kuuluminen ja transsukupuolisuus ole ilmiöinä kaikessa yksi yhteen. Kun olen itse transsukupuolisena vastustanut juridisen sukupuolen itsemäärittelyä, minulle on sanottu, että olihan niitä homoseksuaaleja, jotka vastustivat samaa sukupuolta olevien parien avioliitto-oikeutta. Mielestäni tämä on erittäin hyvä esimerkki, ettei kyseisiä ilmiöitä ole loogista ajatella täysin samanlaisina. 

Ei ole transfobiaa, jos ei halua olla parisuhteessa tai seksuaalisessa kanssakäymisessä transsukupuolisen kanssa. Seksuaalivähemmistöjen lisäksi tämä koskee tietenkin myös heteroja. Kannatan sitä, että seksuaalivähemmistöt voivat halutessaan kokoontua keskenään ilman transsukupuolisia. Tämähän ei tietenkään poissulje sitä, etteikö samaan aikaan voisi järjestää myös transsukupuoliset mukaan ottavaa toimintaa. Uskon, että kaikenlaiselle toiminnalle on kysyntää. 

Mitä tulee transhoitoja läpikäyneisiin transsukupuolisiin, mielestäni he ovat seksuaalisuuden kohdalla harmaalla alueella, sillä transhoitoja läpikäyneet transsukupuoliset ovat sukupuolittuneiden piirteiden suhteen jossain määrin rajatapauksia. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö transsukupuoliset voisi löytää seksuaalis-romanttista seuraa (voivat oikein hyvin), mutta sekä transsukupuolisten että transhoitoja harkitsevien olisi hyvä tiedostaa harmaalla alueella olemisen vaikutukset deittailussa. 

Kuitenkin vaikka kannatan jonkinlaista LGB without the T -toimintaa, en kuitenkaan hyväksy aitoa transvihamielisyyttä, jota joskus näkee jossakin LGB without the T -toiminnassa. Esimerkiksi transsukupuolisten ulkonäön pilkkaaminen ei ole enää asiallista kritiikkiä. Toivoisin myös, ettei kaikkia transsukupuolisia tuomittaisi joidenkin huonosti käyttäytyvien yksilöiden takia. 


3) Lähettäisin sellaisia terveisiä Pride-tapahtumien järjestäjille, että ottakaa saamanne kritiikki vastaan. Tällä hetkellä valtavirran LGBT+-aktivismi valitettavasti kääntyy itseään vastaan, ja lisää tarpeetonta vastakkainasettelua perusheteroiden ja LGBT-ihmisten välille. 


Kysymyksiä ja vastauksia transaiheesta

Tervehdys blogini lukijoille.  Blogini on viime aikoina pitänyt hiljaiseloa. Minulla on ollut varsin pitkään sellainen olo, että olen sanonu...