"Miksi ylipäätään halutaan pilata transsukupuolisten maine?"

Tervehdys lukijoille,

Tässä kirjoituksessa haastattelen toista transsukupuolista, joka on myös tavallani turhautunut nykyiseen transaktivismiin. Haluan tuoda esille, että en todellakaan ole ainoa transsukupuolinen, joka on kyllästynyt nykyiseen transaktivismiin. 

”Miksi ylipäätään halutaan pilata transsukupuolisten maine?”

”Tämä tulee olemaan tuulimyllyjä vastaan taistelemista. Nämä "päästään sekaisin olevat" ovat taas yksi masinoitu silakkaliike muiden joukossa. Panevat kaiken oman pahan olonsa siksi voimaksi, jolla voi toisen vaientaa.”

Teen jatkossa mieluusti vastaavanlaisia haastatteluja, joten jos tätä tekstiä lukee joku perinteinen transsukupuolinen, joka on kyllästynyt nykyiseen transaktivismiin, ja haluaa tuoda näkemyksensä (nimettömästi) esille, minuun saa halutessaan yhteyden sähköpostitse, osoite löytyy blogini kuvauksesta.

Tästä alkaa tämänkertainen haastattelu:

 

Kuka olet?

Olen 43-vuotta täyttänyt transsukupuolinen mies. It-alan yrittäjä. Puolisoni on psykiatrinen sairaanhoitaja, mies, töissä Auroran sairaalassa. Olemme olleet yhdessä jo 17 vuotta.
Transitioni alettua puolisoni sanoi, että ihmiseen hän rakastui, ei sukupuoleen.

Tuntuuko sinusta, että nykyisestä transaktivismista on enemmän haittaa transsukupuolisille? Koetko, että transaktivistit lähinnä pilaavat transsukupuolisten maineen?

Transitioituminen on raskas prosessi, koska joudut ajattelemaan ennemmin, mitä "hallaa" teet kanssaihmisillesi. Kumoat heidän vaikutelman omasta itsestäsi. Tämä on hyvin opettavainen elämänkertomus siitä, että elät vain itseäsi varten.

Transaktivismi on täynnä vihaa ja epäoikeutettuja käsityksiä omasta sopeutumisesta yhteiskuntaan. Jos sinulla on paha mieli, älä työnnä sitä toisiin. Opi sietämään vaikeuksia kuten ihminen. Opi pyytämään anteeksi.

Sellainen on väärää hyväksynnän hakemista, että heittäydytään vähemmistöksi, ja vaaditaan automaattista suvaitsemista. Maailma ei muutu silmänräpäyksessä. Se on molemminpuolinen kasvamisen paikka.

 

”Itse myös haluaisin palauttaa transsukupuolisuutta lähemmäksi "no mitä sitten?" - aspektia. Ei pitäisi olla iso asia tai numero. Kun transitio riittävän pitkällä, niin harva kiinnittää sinuun mitään huomiota. Ja se on justiinsa se status quo jonka haluaa saavuttaa.”

Pidätkö todennäköisenä, että seuraavan 10 vuoden aikana transhoitoja katuvien prosentuaalinen osuus tulee kasvamaan?

Väistämättä. Palaavat perusterveydenhoitoon. Persoonallisuushäiriöt olisi pitänyt tunnistaa jo ennen transhoitoon ohjaamista.

Kuinka tärkeänä pidät transpolin psykiatrisia tutkimuksia ennen transhoitojen aloittamista? Mitä ajattelet siitä, kun jotkut valittavat transpolien käytännöistä, ja haluaisivat mieluusti poistaa kaiken portinvartioinnin?

Pidän aivan olennaisena, että transpolit ovat olemassa ja pysyvät tutkivana yksikkönä. Se on potilaan oman oikeussuojan kannalta merkityksellinen asia, että iso muutos hoidetaan hallitusti.

Olen tosi tyytyväinen siihen, että Tampereelle saatiin hyvä ja vastuuntuntoinen lääkäri Kärnä ottamaan koppia alasta. Fiksu ihminen. Meillä meni liian kauan siihen, että ketään ei kiinnosta, ja viranhaltiat keskinkertaisuuksineen juoksevat paikasta toiseen.

Ja kun Kärnä avaa suunsa Helsingin Sanomissa aivan aiheesta, siihen pitää transktivistien avautua - ovatkohan tavanneet jo siellä Auroran sairaalassa?

Mitä ajattelet näkemyksestä, että voisi olla trans ilman dysforiaa?  

Dysforia. Itse en ymmärtänyt sanaa tai käsitettä, ennen kuin se minulle selitettiin (kolmekymppisenä). Olen ehkä enemmän kokeva ja tunteva ihminen. Minun ensimmäinen kosketus tähän asiaan tapahtui silloin kun olin tosi pieni.

Olin niinkun "seisaaltaan" pissillä. Tuijotin äitiä, ja kysyin? Milloin tämä minun pippeli oikein alkaa kasvaa?

Kuvailisin sen dysforian niin äärettömänä pettymyksenä. Te, jotka tiedätte, ei tarvitse sanoin kuvailla.

 

”Transsukupuolisuudessa on aika pitkälle kyse binäärisyydestä. Ihan jo kehodysforia tietää kertoa sen.
En pidä siitä, että minut niputetaan samaan yksisarvisten kanssa. Vaikkakin hyväksyn kaikenlaiset kukkaisoliot ihan omana rotunaan. Ne eivät edusta minua.”

Onko sinulla teoriaa, miksi etenkin ftm-transitioon hakeutuneiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti kaikkialla länsimaissa?

 

Muoti-ilmiö. Joku kaveripiiristä on, ja siten kaikki on. Jos vanhemmilla on mitään ohjausta teineihin enää, höpötys loppuu.

Kukaan ei oikeasti halua olla trans, ellei ole pakko.

Millaisia kokemuksia sinulla on erilaisista transsukupuolisten vertaistukiryhmistä? Millä tavalla toiset transsukupuoliset ovat suhtautuneet siihen, mitä ajattelet transjutuista?

 Ihan ensimmäisen kerran, kauan kauan sitten, menin Pasilanraitiolle muunsukupuolisten ryhmäkokoontumiseen. Koska ajattelin olevani ihan outo, eikä kukaan ajattele näin kuin minä. Kuuntelin puoli tuntia, ja totesin, että minä en ole merihevonen.

Wtftm.org oli mulle tosi hyvä tuki. Harmi että se loppui. Jospa asiat olisivat vielä tallessa ja ne ihmiset. Sieltä löytyisi vastaus monelle nykypäivän kysyjälle.

Ja kun me sieltä siirryimme Facebookiin, tuli potkut, koska transsukupuolinen voi olla ainoastaan vihervasemmistolainen. Suvaitsevaisuus on niin kovin yksipuolista.

Entisen transnuoren haastattelu

Törmäsin nuoreen henkilöön, joka aikaisemmin oli määritellyt itsensä transsukupuoliseksi, mutta myöhemmin luopunut transidentiteetistä. Hän on tullut myöhemmin siihen johtopäätökseen, että hänen transkokemuksensa oli todennäköisesti seurausta taannoisesta trans-painoitteisesta kaveripiiristä, joka ruokki hänen dysforiaansa.

"Muuten, nyt kun ei ole kauhiaa määrää muita transihmisiä ruokkimassa dysforiaa, olen tajunnut, etten ehkä koskaan ollut trans."

Mielestäni nykyisessä transkeskustelussa tällainen näkökulma on tärkeää tuoda esille, joten päätin haastatella kyseistä henkilöä blogiini.

 

Kuka olet?

Olen 16-vuotias entinen transmies/poika, nykyään ihan vaan nainen. Vaikka miehen nimellä kuljenkin.

 

Miksi alun perin määrittelit itseksi transsukupuoliseksi, mutta myöhemmin tulit toisiin aatoksiin?  

Olen pienestä asti ollut poikien kanssa ja tullut poikien kanssa paremmin toimeen. Kerran kun olin sairaalassa, siellä oli tyttö, joka oli innoissaan, että sai seuraksi toisen tytön. Hetken ajan päästä ihmetteli, kun pidin enemmän legoista ja sotaleikeistä. Kun löysin transsukupuolisuuden, se kuulosti juuri minulta.

Kyseenalaistin transkokemuksen, kun aloin tulla enemmän toimeen kehoni kanssa ja esim. rinnat ahdistivat koko ajan vähemmän, tällä hetkellä ei ollenkaan. Lopulta tajusin myös, että hoidot tekisivät minut vaan enemmän tyytymättömäksi kehooni muiden fyysisten ongelmien takia. Yhtenä iltana kello 11 vain tajusin, että olen tyttö/nainen.

 

Miten lähipiirisi reagoi siihen, kun et enää määritellyt itseäsi transsukupuoliseksi?

 

Osalle kavereistani kerroin jo samana iltana, mutta suurimmalle osalle vasta myöhemmin, kun olin varmistunut asiasta. Kaverini ottivat asian hyvin, yhtä hörhöä lukuun ottamatta, mutta siitä lisää myöhemmin. 

En ole vieläkään varma onko tämä vain pelkkä vaihe vai onko tämä lopullista, mutta mietin sitä sitten, kun se on ajankohtaista. Äitini oli samoilla linjoilla kanssani, isäni vaikutti helpottuneelta. Vaikutti, koska en ole paljoa hänelle puhunut tästä, muuta kuin, että ei saa sanoa tytöksi. Nyt saa. Veljelleni en koskaan edes jaksanut kertoa olevani trans. Serkkuni kutsuvat minua edelleen sukupuolettomaksi, mikä on oikeastaan aika mukavaa.

Sitten tämä hörhökaveri. Hän kyseenalaisti asian saman tien, ja veti "voi olla trans ilman dysforiaa"-kortin esiin. Jota en siis itse osta ollenkaan. Hän myös kysyi, ottaisinko mahdollisuuden transitioitua vastaan ja sanoin kyllä, mutta se ei minulle itselleni tunnu olevan kovin realistinen tai tavoiteltavissa oleva asia. Kun sanoin, että omasta mielestäni näytän paremmalta, kun ajattelen itseni tyttönä (olen tiedostanut tämän jo pitkän aikaa), hän sanoi, että niin Elliot Pagestakin sanottiin, olettaen että olen tuota mieltä muiden henkilöiden takia. No, en ole.

 Minun piti myös erikseen pyytää häntä, että saisin nauttia siitä olosta, jonka olen saanut, kun tajusin etten ole trans. Tämä kaikki siitä, että ns. ulostuloviestissäni serverillä, jossa molemmat olemme, mainitsin, että haluan edelleen olla poika, mutta ei haittaa, vaikkei se koskaan olisi todellista.

Lisäksi terapeuttini oli sitä mieltä, että ehkä se pahin olo oli vaihe, ja sanoin myös itse, että se johtui hyvin trans-painoitteisesta kaveripiiristä.

 

Millainen tämä trans-painotteinen kaveriporukka oli?

 

Tämä trans-painotteinen kaveriporukka oli enimmäkseen muutamalla discord-serverillä, joiden hiljentyessä sattumalta pääsin heistä eroon. Näistä ajoista on jo jonkin verran aikaa, niin en ihan kaikkea muista. Siellä oli ainakin eräs amerikkalainen transmiespari, joista ainakin toisen vanhempi oli sanonut hänelle, ettei hän voi olla koskaan täysin mies, mikä oli loukannut. Molemmat olivat muistaakseni noin 17-vuotiaita.

Toinen näistä transmiehistä oli ihan fine sen kanssa, että minulle "haluaa olla" on luonnollisin tapa kuvata transeutta (hänen kumppaninsa ei muistaakseni ollut tuossa tilanteessa mukana), siinä missä tämä hörhö veti kauheat kilarit.

Siellä oli myös eräs lontoolainen, joka lähinnä tuli paikalle valittaakseen milloin mistäkin transeuteen liittyvästä. Hän myös kysyi, miksei voinut vaan syntyä tytöksi, miksi hänen piti syntyä transsukupuoliseksi.

Näiden asioiden jakaminen, ja kun he valittivat dysforiastaan ja hoitojen saamisesta, sai minut mukaan siihen. Nämä kolme edellä mainittua muistaakseni suhtautuivat ihan hyvin ei-transeihin (kuitenkin olimme kaikki samalla serverillä ja siellä oli eniten cis-ihmisiä), paitsi tämä jo aiemmin mainittu hörhökaveri, joka kerran sanoi, että cis-ihmiset saavat hänet haluamaan kuolemaa.

 En muista, mistä hänelle tuli tuollainen olo, mutta hän sai varoituksen tuosta kommentista. Myös ennen kuin hän aloitti hormonit, hän valitti jatkuvasti, että kaikki (lääkärit yms.) pitävät häntä "henkisesti epävakaana naisena", näin vapaasti suomennettuna. Jatkuva tuosta valittaminen ja tuon lauseen käyttäminen johti lopulta siihen, että tuo lause bännättiin modien toimesta. Tosin, sitä bänniä ei ollut kovin vaikea kiertää. Tuolloin en ymmärtänyt modien päätöstä, mutta olihan se aivan s**tanan ärsyttävää.

Kävimme myös paljon enemmän tai vähemmän rakentavia keskusteluja siitä, miten määritellään "oikea nimi" ja onko "haluan olla x" oikea tapa kuvata transsukupuolisuutta, koska tämä hörhö kilahti totaalisesti, kun mainitsin asiasta.

 

Mitä mieltä olet nykyisestä transaktivismista?

 

En pidä nykyisestä transaktivismista, koska siinä ei mielestäni ole yksinkertaisesti mitään järkeä. Biologiaa kielletään, sukupuoli on vain identiteetti ja kenenkään sukupuolta ei saisi olettaa ulkonäön perusteella. Jos olet vähänkään eri mieltä jostain, sinut leimataan transfoobikoksi, TERFiksi ja hiljennetään.

Olen aina kokenut aktivismia kritisoivat mielipiteet enemmän omikseni, myös silloin kun olin trans, vaikka hörhöpiireissä olinkin mukana. Esimerkiksi kun näin JK Rowlingin "ihmiset, joilla on kuukautiset"-sanavalintaa kritisoivan twiitin, olin toisaalta samaa mieltä hänen kanssaan ja toisaalta myös häntä kritisoivien kanssa. Olin tuolloin vielä trans, mutta koin kuitenkin, että Rowlingin kaltaiset mielipiteet vastaavat enemmän omiani.

Kuitenkin kun hörhöporukoissa olin, yritin saada itseni ajattelemaan toisella tavalla. En onnistunut. Myös tämän hörhökaverini kanssa kävimme tästä keskustelun, en muista kovin tarkasti mitä puhuimme, mutta mainitsin, että jos olen trans ja TERF samaan aikaan niin sitten olen. Olen myös aina tiedostanut olevani biologisesti nainen, vaikka biologiantunneilla ahdistikin murrosiästä ja kehon muutoksista puhuminen.

Nyt kun en ole enää trans, koen näkeväni jotkin asiat eri tavalla ja koen että minun on myös helpompi tuoda se esiin. Huomaan myös, että kaikki nämä biologiankieltäjät ovat täysiä sekopäitä, kun heidän touhujaan katsoo ilman mitään trans-filtteriä. Biologisesti sukupuolia on kaksi, sukupuoli-identiteettejä on monia.

 

Mitä ajattelet transitiosta tällä hetkellä?

En todennäköisesti hyötyisi mistään hoidoista toivotulla tavalla tällä hetkellä fyysisten ongelmien takia. Kuljen miehen nimellä, koska en vain jaksa miettiä enää uutta. Ajattelen, että olen enemmän transvestiitti tai tomboy, koska pidän "poikien jutuista" ja vaatteista.

Lisäksi: pääsin dysforiasta eroon todella oudolla tavalla. Aloin katsomaan Supernatural-sarjaa tahdilla 6 jaksoa päivässä ja kaksi kautta viikossa. Sarjassahan on siis 15 kautta. Ja 327 jaksoa.

 

Olen saanut toistaiseksi väliaikaisen jäähyn Twitteristä

 Tervehdys lukijoille. Viimeisestä kirjoituksesta on aikaa, sillä olen viettänyt aikaa Twitterissä, minkä vuoksi blogini pitäminen on jäänyt vähemmälle. Valitettavasti tällä hetkellä olen saanut väliaikaisen jäähyn Twitteristä: 

 

 

Selasin myöhemmin Twitteriä ilman kirjautumista, ja törmäsin siellä pariin twiittiin, jossa keskusteltiin jäähystäni. Kopioin tähän seuraavaksi joitakin osuvia kommentteja:

 

          Kuka  vitun uusfasisti on niin fanaatikko, että ilmiantaa transsukupuolisen, joka twiittaa "väärää" totuutta sukupuolista ja transaktivismista? Ja miten vitussa se ilmianto vieläpä menee Twitterissä läpi?

 

   Voi helvetti. Olisiko tässä takana joukkoreporttaus? Miehet voivat kutsua naisia täällä rauhassa "horoiksi" ja fantasioida "huorien" hakkaamisella, mutta tällaiset järjen äänet saavat mennä.

Tosi kurjaa! Minäkään en ole nähnyt hänen twiittailevan asiattomuuksia, päinvastoin, joten kieltämättä ekana tulee mieleen, että ehkä häntä yritetään kiusata tehtailemalla valheellisia ilmiantoja.

 

Näin saadaan myös ”kivasti” luotua harhakuvaa siitä, että KAIKKI transihmiset olisivat noita TRA-tyyppejä. Näinhän ei toki ole, mutta jos/kun muita mielipiteitä ei näekään, mielikuva vahvistuu. Mukavasti paskotaan sitten täysin asiallisten transien päälle.

 

-            Täysin samaa mieltä: kun muita -edes maltillisen kriittisiä- näkökulmia ei julkaista, ja jopa pyyhitään pois palveluista, niin pakostakin vaikutetaan yleiseen julkikuvaan - ja siten myös mielipiteisiin. Kenellä on valta? Ja kehdataan vielä selittää jostain alisteisesta asemasta

 

Sanopa muuta. Onhan tämä hieman paradoksaalista. Transmies keskusteli täysin asiallisesti (molemmin puolin) monen ”terffinkin” kanssa, miten oli mahdollista?!

 

          Ihmisiä ärsyttänee eniten "omanlainen", joka onkin sitten jotenkin eriä. Se uhkaa paljon enemmän itseä ja omaa elämäntapaa, maailmakuvaa ym. kuin jotkut täysin erit/erilaiset "vääränmieliset".

 

 

Oma kommentti:

 

Minulla ei ole toistaiseksi tietoa, miksi olen saanut väliaikaisen jäähyn, mutta epäilen vahvasti, että transaktivistit ovat joukolla tehneet minusta ilmoituksia. Viimeisin twiittini oli tämä:

On toki mahdollista, että olen saanut jäähyn jonkun muun twiitin takia. Silti en ymmärrä, miksi transaktivistit pitävät minua niin suurena uhkana, varsinkin, kun olen saanut seuraavanlaista palautetta:

 

 En myöskään ole todellakaan ainoa trans, joka muun muassa vastustaa juridisen sukupuolen itsemäärittelyä:

 

 Jos tätä kirjoitusta lukee joku transaktivisti, niin suosittelen kiusaamaan oikeita transvihaajia, mutta ette selkeästi uskalla. Kiusaatte vain niitä, joiden tiedätte todellisuudessa olevan harmittomia.