Transmies, joka on TERF ja anti-transaktivisti?

Trans ry:n varapuheenjohtaja esittelee minut mukavasti suurelle yleisölle:

En ole koskaan käyttänyt transi-sanaa, tuossa yhteydessä taivutin trans-sanan, sillä en aina jaksa kirjoittaa transsukupuolinen tai transihminen. Lisäksi Twitterissä olen tottunut käyttämään typistetympää kieltä merkkirajoituksen vuoksi. 

Varapuheenjohtaja jatkaa:

Vai niin, karkasiko mopo hieman käsistä?

 

 Kommenteissa minusta oletettiin varsin mielenkiintoisia asioita:

  -        Nää on sellaisia ihmisiä, joita en kyl ihan pysty ymmärtämään. Miten voi olla trans ja terf. Jos joku osaa selittää niin mielelläni kuuntelen!

 -          Pelkoa ja sisäistettyä vihaa itseä kohtaan? En kans tajua tätä porukkaa. Petturit on pohjasakkaa

 

Oma kommentti:

 Hohhoijaa. Minusta on tehty varsin lennokkaita johtopäätöksiä, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. En myöskään ymmärrä, millä tavalla olisin petturi. Olen melko pitkään suhtautunut varauksella kaikenlaisiin transkultti-puheisiin, sillä tiedän, että transjutuista on olemassa kaikenlaisia salaliittoteorioita, mutta valitettavasti transaktivismin kulttimaisuus on totta.

 Liityin itse myöhemmin keskusteluun, ja sain seuraavanlaisia kommentteja:

 Transnainen:

 

-          Kuka tässä on sun mielipideoikeutes kieltäny? Nähdäkseni tässä on lähinnä todettu, että sun mielipitees on paskoja ja muita transihmisiä vahingoittavia

 

-          ja siis haluun viel painottaa, että ajatus, että tässä oltais vihasia sulle koska "oot transihminen joka kehtaa olla eri mieltä". Ei, kun sun mielipiteet on haitallisia ja edustaa ajatusta, että transihmisten tulis alistua melkeenpä aivan kaikessa.

 

-          Mun mielestä on kans älyttömän loukkaavaa miten puhut transnaisista ja meitä koskevista asioista transmiehenä. Se on about tasoa cismies laukomassa mielipiteitään naisvihasta.

 

Oma kommentti:

Huomatkaa, suoraan ei sanota, ettei minulla ole oikeutta omiin mielipiteisiini. Seuraavaksi kuitenkin sanotaan, kuinka mielipiteeni ovat paskoja ja vahingollisia transihmisille. En kyllä ymmärrä, millä tavalla näkemykseni voivat olla haitallisia, sillä en ole mitenkään vaikutusvaltainen henkilö, enkä myöskään ole transpolilla töissä. Sen sijaan transaktivistit kontrolloivat yhteiskunnan transnarratiivia erittäin tehokkaasti ja heidän näkemyksiään tungetaan opetussuunnitelmiin, yleiseen kielenkäyttöön ja lainsäädäntöön. En tajua, missä vaiheessa nämä muiden kyykyttäjät ovat saaneet näin paljon valtaa.

 "Paskat mielipiteet" ovat myös varsin subjektiivinen näkemys. Sain jokin aika sitten kommentin vanhaan postaukseeni, jossa olin käsitellyt detransitiota ja syitä, jotka voivat olla transkokemuksen taustalla:

”Hei, kiitos tästä postauksesta. Olen miettinyt viime aikoina näitä sukupuoliasioita paljon, kun ne ovat olleet enempi esillä netissä ja omat psykiatriset tutkimukset on käynnissä. Sain juuri epävakaan diagnoosin ja nyt postauksesi perusteella se taitaa sittenkin olla juuri se syy, mikä itsellä selittää ne kipuilut sukupuolen kanssa.”

En ymmärrä, millä tavalla näkemykseni voivat olla vahingollisia, kun käsittelen trans-aihetta useammasta eri näkökulmasta, ja käsittelen myös transyhteisön tabuja. Olen sanonut monta kertaa, että jos jutuissani huomaa asiavirheitä, niin juttujani saa tulla korjaamaan, en väitä olevani kaikkitietävä. Toivotan kommentoinnin tervetulleeksi.

En myöskään ihan ymmärrä, millä tavalla alistuisin, kun olen sitä mieltä, että transaktivistien vaatimukset ovat kohtuuttomia, ja ajattelen myös muitakin kuin vain itseäni ja omaa viiteryhmääni. 

Todellisuudessa minua on auttanut sopeutumaan yhteiskuntaan, kun olen ollut asioiden kanssa realistinen, enkä ole vaatinut kuuta taivaalta. Sen sijaan transaktivistit haluavat pakottaa muun yhteiskunnan pyörimään heidän napansa ympärillä täysin epärealistisin vaatimuksin. Niin kauan, kun he asettavat epärealistisia odotuksia, he eivät tule olemaan tyytyväisiä.

Kyseinen transnainen blokkasi minut, kun sanoin hänelle, ettei minulla ole ongelmia transnaisten kanssa, vaikka olenkin tuonut ilmi, ettei transnainen ole samanlainen kuin syntyperäinen nainen. Lisäsin myös, etten myöskään ole naisten vihaaja, vaikka minua on siitäkin syytetty transmiehuuteni vuoksi.

En edes kovin paljon ole puhunut transnaisista, sillä en itse ole transnainen, enkä täten tiedä mitään transnaisten sielunelämästä. Olen kyllä ottanut kantaa transnaisten osallistumisesta naisten urheiluun, minkä vuoksi päädyin myös feministisen puolueen kuntavaaliehdokaan blokkiin. Olen sanonut, että transnaisilla hormonihoidosta huolimatta on epäreilu etu verrattuna biologisiin naisiin lajeissa, joissa voimalla, nopeudella ja kestävyydellä on merkitystä. 

Vai onko tässä urheilu-kysymyksessä vain transnaisilla oikeus tuoda näkemyksensä esille, vaikka transnaisten osallistuminen naisten urheiluun vaikuttaa myös muihinkin kuin pelkästään transnaisiin? Tältä tämä kieltämättä vaikuttaa. Tiedoksi, että olen itse aikoinaan harrastanut urheilua ennen transitiota, eli tietämykseni urheilusta ei ole puhtaan maallikon tasolla.

Jos tätä tekstiä lukee joku transnainen, niin naisystäväni on kertonut, että hän suhtautuu huomattavasti paremmin ja myötämielisemmin sellaisiin transnaisiin, jotka kokevat empatiaa biologisten naisten kokemista ongelmista. Sen sijaan jos transnainen väittää olevansa identiteettinen syntyperäisen naisen kanssa, niin tuo herättää lähinnä myötähäpeää, sillä transnainen ei voi mitenkään kokea sellaisia asioita, jotka ovat yksinomaan biologisten naisten ominaisuuksia, kuten esimerkiksi kuukautiset.

Olen kyllä törmännyt myös transmiehiin, joilla on vaikeuksia hyväksyä oma erilaisuutensa verrattuna biologisiin miehiin, ettei tähän yksinomaan transnaiset syyllisty.

 Seuraavaksi kommentoin erään transaktivistin kommenttia.

 

Transaktivistin kommentti:

 

”Joo. Mulle riittää ihan vilkaisu sun blogiin. Mikäli sun sukupuoli on niin heikoilla, että se menee rikki siitä että joku alaikäinen korjaa juridisen sukupuolensa, niin se on silloin sun henkilökohtainen ongelma. Sen sun tunteen perusteella ei yksinkertaisesti voida kiistää toisten transihmisten oikeutta juridiseen sukupuolen korjaukseen. 

Tilanne on nyt se, että sun pitää ihan itse ottaa vastuu sun tunteista ja käsitellä ne. Se meinaa sitä, että muiden ihmisten oikeuksia/hyvinvointia ei voi uhrata sun epävarmuuden/tunteen alttarille. Tää on ihan oikeasti se tilanne, missä sun pitää ottaa vastuu itsestäsi. Jos sä otat henkilökohtaisesti sen kun joku toinen korjaa juridisen sukupuolensa, niin voin sanoa. Ettei se oo sun asia. Ja on epäkypsää vastuuttaa muita ihmisiä omista tunteista.”

 

Oma kommentti:

Minähän en ole missään vaiheessa kieltänyt juridisen sukupuolen vaihtamista, mutta mitäpä faktoista, kunhan transaktivisti pääsee uhriutumaan. Erittäin hyvä esimerkki, kuinka juttujani tahallaan vääristellään ja irrotetaan asiayhteyksistä, eikä edes suostuta lukemaan juttujani kunnolla. Transaktivistit voisivat itse ottaa vastuun omista tunteistaan, ja hyväksyä sen, etteivät kaikki ole heidän kanssaan samaa mieltä. Transaktivistien jutuista huokuu ylimielisyys ja henkinen väkivalta todella kauas.

Jos transaktivistit olisivat kykeneviä itsereflektioon, sanoisin heille, että heidän kannattaisi miettiä omaa viestintätyyliään, joka ulkopuolisin silmin on todella ilkeää ja aggressiivista.  

 

Toisessa transblogissa käsiteltiin kysymyksiä Oikeus olla-lakialoitteen pohjalta ja kerrottiin sellaisten maiden tilanteista, joissa juridisen sukupuolen itsemäärittely on voimassa. Bloggaaja totesi, että hän on enemmän kiinnostunut siitä, kuinka paljon lakiuudistus hyödyttää transihmisiä kuin siitä, millaisia haittoja siitä olisi muille. Kävin kommentoimassa kyseistä kirjoitusta, kopioin kommentin tänne. Jätin pohdinnastani pois kaikki väärinkäytöt ja hupivaihtajat, sillä keskityin pelkästään siihen, kuinka paljon transsukupuoliset hyötyvät mahdollisesta itsemäärittelystä. Tummennan tärkeät kohdat:

”Minua kyllä kiinnostaa transihmisten hyvinvointi, olenhan itse trans, mutta olen miettinyt, kuinka paljon itsemäärittely hyödyttää transihmisiä. Olen sitä mieltä, että itsemäärittely hyödyttää sellaisia transihmisiä, jotka ovat saaneet transhoitoja, mutta transpolien resurssien puutteiden vuoksi näillä ihmisillä kestää saada puolto juridisen sukupuolen muuttamiseen toiselta transpolilta.

Mutta sitten nämä ihmiset, jotka eivät halua mitään transhoitoja tai jotka haluavat vaihtaa juridisen sukupuolen ennen medikaalista transitiota. Jos nyt jätän kaikki väärinkäytöt yms. pois pohdinnastani, olen miettinyt, kuinka paljon tällaiset yksilöt hyötyvät juridisen sukupuolen muuttamisesta, vai onko siitä jopa enemmän haittaa heille.

Tällaisella yksilöllä voi olla lähipiiri, joka kohtelee tällaista yksilöä hänen haluamallaan tavalla. Mutta entä muu maailma sitten? Ihmiset kuitenkin sukupuolittavat ihmiset ulkonäön perusteella, eikä se, että passin sukupuolimerkintä muuttuu, niin se ei vaikuta sosiaaliseen todellisuuteen.

Minua myös mietityttää, kuinka paljon joillakin ihmisillä on mukana "sitten kun"-ajattelua. Eli ajatellaan, että juridisen sukupuolen itsemäärittely on avain onneen, mutta onko se sitä oikeasti, niin on kokonaan toinen asia.

Tämä ei liity varsinaisesti tähän aiheeseen, mutta minulla on aito huoli nykyisen transaktivismin tavoiteesta poistaa kaikenlainen portinvartiointi. Olen varma, että juridisen sukupuolen itsemäärittely on vain välivaihe, seuraava tavoite on poistaa portinvartiointi medikaalisista transhoidoista. Näen tämän huolestuttavana, sillä minulla on tunne, että meillä on tulevaisuudessa iso määrä katujia, jotka ovat todella vihaisia, miksi heitä ei kukaan estänyt menemästä transhoitohin. Tässä kohtaa transhoidot myös muuttuvat kyseenalaisiksi. Valitettavasti ihminen ei aina ymmärrä omaa parastaan, vaikka niin luulisikin.

Ymmärrän, että jotkut kokevat minun esittämäni kritiikin ahdistavana, mutta koen melko yliampuvana sen, kuinka jotkut ovat kutsuneet minua terfiksi. Sanon myös suoraan, että transaktivistien käytös Twitterissä ei ulkopuolisten silmissä vaikuta kovinkaan fiksulta, mikä myös vahvistaa monien näkemystä siitä, ettei Oikeus olla-lakialoite ole kovinkaan vahvalla pohjalla. Oma suhtautuminen on myös muuttunut entistä nihkeämmäksi.

Kysyin Twitterissä Translasten ja nuorten perheen yhdistykseltä pukuhuonekysymystä, koska juridinen sukupuoli vaikuttaa kyllä jonkin verran sukupuolitettuihin tiloihin. Itse olen käynyt tapahtumissa, joissa majoitus on mennyt juridisen sukupuolen mukaan, eli olen nukkunut miesten kanssa samassa huoneessa. Jos en olisi saanut transhoitoja, niin tuo olisi kyllä ollut melko ahdistavaa.

Jos itsemäärittely astuu voimaan, en usko kuitenkaan, että Oikeus olla-lakialoitteen kaikki kohdat tulevat astumaan voimaan, sillä osa niistä on todella radikaaleja, kuten esim. mahdollinen huostaanotto ja ns. transrekisterin poisto. Tällä hetkellä transsukupuolisten kohdalla lukee ”transseksuaalisuus vahvistettu” ja päivä, jolloin juridinen sukupuoli on muuttunut. Kuitenkin joskus transsukupuolinen voi tarvita vanhoja tietoja jostain syystä, ja vanhojen tietojen poisto voi vaikeuttaa tietojen yhdistämistä.

Itse koen, että transihmisiä auttaisi tässä kohtaa eniten, jos transpoleille saisi enemmän resursseja (tiedän toki, ettei raha tule tyhjästä.)”

 

Itsehän en siis ole ikinä ymmärtänyt trans ilman dysforiaa-konseptia, enkä ymmärrä, miten juridisen sukupuolen muuttaminen hyödyttäisi yksilöä ilman transhoitoja. Toki olen varsin tietoinen, että trans-kirjo on paisunut kuin pullataikina viime vuosien aikana, ja trans ilman dyforiaa-näkemys on yleistynyt.  

 Keskustelupalstojen antia:

Twitterin antia:

Loppuun vielä totean, että yksi syy, miksi kävin kirjoittamaan tätä blogia, johtui siitä, kuinka olen kokenut, etten voi puhua rehellisesti tuntemuksistani toisten transihmisten kanssa. Minulla on vahva tunne, että tällä hetkellä osa ihmisistä päätyy määrittelemään itsensä jonkin sortin transihmiseksi liian heppoisin perustein ja myös hakeutuvat transhoitoihin. Nämä ihmiset viettävät aikansa netin kaikukammioissa, joissa samanmieliset toistelevat puhkikuluneita mantroja. Tällaisessa mielentilassa on sitten helppo hakeutua transhoitoihin ja odotukset voivat olla myös epärealistisia. 

Kun nämä ihmiset myöhemmin huomaavat, ettei muu maailma toimi transition myötäkään samalla tavalla kuin netin kaikukammioissa, he saattavat päätyä katumaan transhoitoja. Todennäköisesti he ovat vihaisia siitä, miksi heitä ei kukaan estänyt menemästä transhoitoihin.

 Olen jo nyt nähnyt netissä jonkin verran kommentteja, kuinka transpoleilla olisi tällä hetkellä useampi detrans-ihminen, mutta tämä toki perustuu netin kuulopuheisiin, eikä minulla ole varmaa tietoa aiheesta.

Toisaalta ihmisten asenne huoliini tuntuu olevan "mitä sitten?" ja saan kuulla, kuinka olen saappaiden nuolija, TERF, sekulaari transsukupuolinen ja anti-transaktivisti. Minulta on myös kysytty, miksi minua kiinnostaa, jos joku mies menee naisten tiloihin ahdistelemaan naisia, koska ei tuo minuun vaikuta, sillä olen läpimenevä transmies, eivätkä monet naisten asiat minua enää kosketa.

Ihmisille tuntuu olevan tärkeintä oman napansa tuijottaminen, eikä muilla ole juuri väliä.