maanantai 3. heinäkuuta 2023

Transsukupuolisuus seuraa henkilöä koko hänen elämänsä ajan, vaikka se ei ulkoisessa olemuksessa näkyisikään

Tervehdys lukijoille. Tässä kirjoituksessa haastattelen toista transmiestä, joka suhtautuu myös kriittisesti nykyiseen valtavirran transaktivismiin.

Haastattelu alkaa tästä:


Kuka olet?


Olen 43-vuotias transmies. Olen hakeutunut transtutkimuksiin 23-vuotiaana vuonna 2003. Testosteronikorvaushoidon aloitin vuotta myöhemmin, ja juridisesti olen ollut mies vuodesta 2006 lähtien.


Asun Etelä-Suomessa maalaismaisemassa meren rannalla. Koti, piha ja ranta ovat minulle tärkeitä. Harrastan mm. polkujuoksua, suunnistusta ja pienimuotoista kotitarveviljelyä. Työskentelen esimiestehtävissä.




Trasek ohjeistaa terveydenhuollon ammattilaisia, kuinka transsukupuoliset pitäisi kohdata terveydenhuollossa:


"Kun kirjaat tietoja erilaisiin tietojärjestelmiin, pidä mielessä minkä sukupuolen edustajana asiakas toivoo tulla kohdelluksi. Huomaa, ettei asiakkaan sukupuoli vastaa aina sitä, mikä hänen henkilötunnukseensa on merkattu. Ihmiset, jotka eivät identifioidu mieheksi tai naiseksi voivat myös kokea ahdistusta, mikäli heidän on pakko valita näistä kahdesta. Tällöin on toivottavampaa jättää sukupuoli merkkaamatta, mikäli se on vain mahdollista. Mikäli sinulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten järjestelmissä tai lomakkeissa kysytään asiakkaan sukupuolta, helpointa on yleensä tarjota vaihtoehdot ”mies / nainen / muu / en halua sanoa”.


Jos joudut työssäsi kirjoittamaan asiakkaasta esim artikkelia tai vaikkapa potilastietoja, muista käyttää asiakkaasta vain hänen toivomia nimiä ja termejä, vaikka kirjoittaisitkin hänen historiasta. Älä myöskään turhaan kuvaile asiakkaan sukupuolista ilmaisua. Transihmiset voivat kokea syrjintää jopa terveydenhuollossa, joten merkinnät esimerkiksi asiakkaan transstatuksesta eivät ole aina asiakkaan parhaaksi. Syrjintäkokemukset usein johtavat siihen etteivät niitä kohtaavat ihmiset enää käytä palveluita."


Millaisia ajatuksia tällaiset ohjeistukset herättävät sinussa? Millaisia kokemuksia sinulla on transsukupuolisena ollut terveydenhuollossa?



Ymmärrän, että tästä voi olla erilaisia näkemyksiä, vaikkapa liittyen syrjinnän kokemuksiin terveydenhuollossa. On asioita, joiden kohdalla sukupuolella ei ole merkitystä: esimerkiksi poskiontelontulehdus tai venähtänyt sormi eivät ole millään lailla sukupuolisidonnaisia. Monessa asiassa biologisella sukupuolella on kuitenkin merkitystä. Esimerkiksi itse kärsin yhdessä vaiheessa usein virtsatietulehduksista. Tällöin oli tärkeää, että lääkäri tiesi minun olevan transmies. 


Olen itse asiassa toivonut, että minun potilastietoihini merkittäisiin selkeästi, että olen transmies. Että se asia lävähtäisi tiedot esiin ottavan lääkärin tai hoitajan silmille saman tien. Tämä helpottaisi minun elämääni huomattavasti, kun asiaa ei tarvitsisi aina selittää uudestaan. Kyse on kuitenkin niin voimakkaasti erilaisiin terveydenhuoltoon liittyviin asioihin vaikuttavasta seikasta, että pyrkimys sen piilottamiseen aiheuttaisi vain ongelmia ja vaikeuttaisi hoitoa.


En ole itse kokenut koskaan syrjintää tai epäasiallista kohtelua terveydenhuollossa transsukupuolisuuteni vuoksi.





Suomalainen transjärjestö Trans ry kuvailee itseään seuraavalla tavalla:


"Yhdistyksen toiminnan taustalla on ajatus, jonka mukaan ihmisoikeuksien toteutumiseen on vaikutettava jo ruohonjuuritasolla. Trans ry on kaikenlaisen vaikuttamisen koti ja turvallinen paikka toteuttaa sekä opetella aktivismia. Yhdistys sitoutuu kaikessa toiminnassaan fyysiseen koskemattomuuteen.


Trans ry toteuttaa toiminnassaan intersektionaalisen feminismin periaatteita. Järjestön toimintaan kuuluu näin ollen periaate, että erilaiset lähtökohdat ja etuoikeudet tulee ottaa huomioon kaikessa aktivismissa, sillä ne luovat yhteiskunnallisia merkityksiä ja rakenteita, joita ei voi sivuuttaa. Trans ry on antirasistinen järjestö."


Millaisia ajatuksia tällainen kuvaus herättää sinussa? Koetko, että tällainen järjestö edistää transsukupuolisten asioita?



Intersektionaalisuus on rasismia. Siinä nostetaan tietty ominaisuus arvokkaammaksi kuin toinen. Se ei eroa millään lailla siitä, jos väittäisi miehen olevan arvokkaampi kuin nainen tai valkoisen olevan arvokkaampi kuin musta. 


Intersektionaalisuus ei edistä tasa-arvoa. Se ainoastaan syventää juopaa enemmistön ja vähemmistön välillä. Meidän pitäisi tehdä töitä sen eteen, että jokainen ihminen olisi tasa-arvoinen ominaisuuksistaan riippumatta. Intersektionaalisuus kuitenkin korostaa eroja ja vastakkainasettelua. 


Intersektionaalisuus on omiaan tämän hetken transaktivismille, jossa narsistiset nobodyt haluavat olla jotakin ja pyrkivät saamaan huomiota määrittelemällä itselleen vähemmistöstatuksen. Aidosti transsukupuoliset henkilöt, jotka haluavat vain elää ihan tavallista elämää kuten muutkin ihmiset, jäävät tässä jalkoihin.


Henkilökohtaisesti en koe, että mikään intersektionaalisuutta toteuttava taho ajaisi ainakaan minun asiaani.





Toinen transblogia pitävä henkilö kommentoi nyt jo läpimenneestä uudesta translaista seuraavasti:


"Väännetään rautalangasta: kaikilla pitää olla samanlaiset oikeudet juridiseen sukupuoleensa. Kun kaikilla on todellakin oikeus korjata se oikeaksi ilmoitusluonteisesti, se on kaikille tasapuolinen. Jos joku haluaa vaihtaa sen valheellisin perustein, hän kantaa itse seuraukset. Rikokset eivät johdu rikoksentekijän juridisesta sukupuolesta.


Kristillisiä ja konservatiiveja vaivaa paniikki, kun heidän arvojensa mukaiset yhteiskunnan perustukset korvautuvat pikku hiljaa uusilla. En usko, että kristilliset ja konservatiiviset arvot kokonaan häviävät, ne tekevät vain tilaa muillekin."


Oletko samaa mieltä tämän kommentin kanssa vai onko se mielestäsi lyhytnäköistä ajattelua? Perustele vastauksesi.



En ymmärrä uutta translakia. Mikäli henkilö ei ole käynyt läpi (tai aloittanut) minkäänlaisia kehoa muokkaavia hoitoja, mitä hän saa siitä, että hän muuttaa juridisen sukupuolensa? On aivan äärimmäisen harvinaista, että murrosiän ohittanut henkilö menisi läpi vastakkaisen sukupuolen edustajana ilman hormoni- ja mahdollisesti leikkaushoitoja. Viimeistään kun henkilö alkaa puhua, ääni paljastaa biologisen sukupuolen. Tällöin fyysisen olemuksen ja äänen ristiriita virallisen sukupuolimerkinnän kanssa aiheuttaa vain lisää hämmennystä ja hankalia tilanteita.


Mikäli henkilö ei edes halua kehoa muokkaavia hoitoja, eli on tyytyväinen siihen miltä hänen kehonsa näyttää, hän ei ole transsukupuolinen. Tällaiset henkilöt voivat halutessaan keksiä uuden termin kuvaamaan itseään, mutta heidän ei pitäisi käyttää mitään trans-sanaa, koska se mitätöi aidosti transsukupuolisten ihmisten olemassaolon. Nämä tällaiset identiteettihörhöt pilaavat transsukupuolisten maineen ja antavat sellaisen kuvan, että heidän hörhöilynsä olisi transsukupuolisuutta, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa.




Kysymyksiä muunsukupuolisuudesta:


- Milloin kuulit ensimmäisen kerran muunsukupuolisuuden käsitteestä?

- Millaisia ajatuksia sinulla on muunsukupuolisuudesta ja erityisesti siitä, että osa muunsukupuoliksi identifioituvista käy läpi samoja transhoitoja kuin perinteiset transsukupuoliset?



En muista tarkalleen, milloin kuulin ensimmäistä kertaa muunsukupuolisuuden käsitteestä. Joitakin vuosia sitten, luulisin.


Sellaista asiaa kuin muunsukupuolisuus tai sukupuolen moninaisuus ei ole olemassa. On vain biologialtaan naisia tai miehiä. Intersukupuolisetkin ovat käsittääkseni yleensä selkeämmin jompaakumpaa, ja heilläkin ristiriitaisuudet ovat naisen ja miehen ominaisuuksien sekoituksia, eivät jotain aivan muuta mies-nais-jaon ulkopuolista.

 

On aivan ok, että henkilö ei halua toteuttaa erityisen miehistä tai naisellista roolia. On aivan ok pukeutua androgyynisti. Kuitenkin nämä kaikki ”muunsukupuoliset” ovat joko naisia tai miehiä, aivan kuten me kaikki muutkin. Yleensä heidän biologisen sukupuolensa näkee selvästi päälle päin. Itse asiassa moni butch-lesbo on paljon sukupuolettomamman näköinen kuin valtaosa itsensä muunsukupuoliseksi määrittelevistä. 


Muistan nettiuutisen ”muunsukupuolisesta”, joka valitti siitä, että hänet väärinsukupuolitetaan koko ajan, ja hän joutuu joka päivä ”tulemaan kaapista”. Tämä ”muunsukupuolinen” oli kaunis nainen, jolla oli upeat pitkät hiukset, eikä hän pyrkinyt millään peittelemään muotojaan, vaikka ei erityisen naisellisesti ainakaan jutun kuvissa pukeutunut. Miten ihmeessä kenenkään pitäisi ”tietää”, että tämä henkilö ei muka olisikaan nainen? 


Koska muunsukupuolisuus on käsitteenä epätosi, ei ”muunsukupuolisten” pitäisi olla millään tavalla transsukupuolisten kanssa samassa prosessissa. Yhteiskunnan ei myöskään pitäisi kustantaa heille mitään hoitoja, korkeintaan terapiaa.  




Radikaalifeministi-blogissa todetaan seuraavanlaisesti:


"Sen toteaminen, että naiset kokevat sortoa biologisen sukupuolensa perusteella, ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö myös transihmiset (ja kaikki muut sukupuoliroolinormeista huomattavasti poikkeavat ihmiset) kokisi patriarkaalista syrjintää ja väkivaltaa. Perinteisestä maskuliinisuudesta poikkeavat biologiset miehet kuitenkin kokevat syrjintää ja väkivaltaa eri perustein ja hieman eri muodoissa kuin naiset biologisen sukupuolensa perusteella. Trans-identifioituvien biologisten naisten kokema sorto on puolestaan hyvin samanlaista kuin muidenkin sukupuolirooleihin sopeutumattomien naisten."


Tarkastele tätä väitettä pohtien sitä, kuinka paljon kehollisia transhoitoja läpikäyvien transsukupuolisten sosiaalinen asema eroaa muista biologisen sukupuolen edustajista. Oletko sitä mieltä, että transhoitoja läpikäyneet transmiehet kohtaavat samanlaisia haasteita kuin sukupuolirooleihin sopeutumattomat naiset?



Jos transprosessin läpikäynyt henkilö menee ongelmitta läpi kohdesukupuolessa, on hänen asemansa muiden ihmisten keskuudessa aivan samanlainen kuin heillä, jotka ovat biologisesti kohdesukupuolen edustajia. Mikäli transsukupuolisuus näkyy ulospäin tai se tulee jotain kautta julkiseen tietoon, voi henkilö silloin kohdata haasteita tai epäasiallista käytöstä.


Pitää muistaa, että transidentifioituva ei ole sama asia kuin transprosessin läpikäynyt henkilö. Transidentifioituva biologinen nainen voi olla kaikin puolin naisen näköinen ja oloinen. Ei häntä voida mitenkään nähdä samalla tavoin kuin vaikkapa parrakasta ja lihaksikasta prosessin läpikäynyttä transmiestä.


Ei tietenkään ole hyvä tai oikein, että sukupuolirooleihinsa sopeutumattomat kohtaavat syrjintää tai muuta epäasiallista kohtelua. Jokaisen pitäisi saada olla sellainen kuin on. 


Esimerkiksi minulla prosessin läpikäyneenä transmiehenä ei ole mitään ongelmia uimahallin miesten puolella pukuhuoneessa ja suihkussa. Mutta jos sinne ilmestyisi joku transidentifioituva biologinen nainen rinnat paljaana, niin se olisi jo ongelma.





Taannoin tapahtui kohu, jossa alakouluikäinen oppilas oli tehnyt suunnitelman kassista, jossa oli sateenkaaren värejä. Sateenkaarien värien päälle oppilas oli tehnyt ison rastin ja kirjoittanut sen alle tekstin: ”sukupuolia on vain kaksi”. Koulu kielsi kyseisen oppilastyön ja pyysi tasa-arvovaltuutetun kommenttia tilanteeseen. Tasa-arvovaltuutettu päätyi olemaan koulun kanssa samaa mieltä. Myöhemmän kävi ilmi, että kyseisen oppilaan isä on halunnut tuoda omia kantojaan oppilaan kautta esille.


Mitä mieltä olet tästä kohusta?



En pidä siitä, että vanhemmat käyttävät lapsiaan omien mielipiteidensä ajamiseen. Toki tässä tapauksessa ei kyse ollut pelkästään mielipiteestä, vaan biologisesta faktasta. Siitä huolimatta kassisuunnitelman olisi pitänyt olla lapsen itsensä keksimä eikä vanhemman sanelema.


Tasa-arvovaltuutetun mukaan sotkeminen oli absurdia. Se kertonee lähinnä siitä, että koulu ei edes halua itse huolehtia tämän kaltaisista asioista, vaan päättää ratkaista asian menemällä heti mahdollisimman korkealle taholle.


Itselleni tämä kohu paljasti lähinnä sen, että myös tasa-arvovaltuutettu on tieteenvastaisen woken edustaja.




Viime vuosien aikana FtM-transhoitoihin hakeutuneiden määrä on kasvanut voimakkaasti kaikkialla länsimaissa. Monet myös identifioituvat jonkin sortin transihmisiksi, vaikka heillä ei välttämättä ole kehollista sukupuolidysforiaa eikä tarvetta transhoitoihin.


Kuinka paljon tämä kaikki johtuu mielestäsi tietoisuuden ja suvaitsevaisuuden lisääntymisestä? Vai onko mukana myös jonkinlaista sosiaalista tartuntaa ja muoti-ilmiötä?



Varmasti osasyy on tietoisuuden ja suvaitsevaisuuden lisääntyminen. Henkilöt, jotka kenties aiemmin kärvistelivät itselleen vääräksi kokemassaan sukupuolessa pidempään, rohkenevat nyt aiemmin ja avoimemmin hakeutua prosessiin. Tämä ei kuitenkaan selitä erityisesti prosessiin pyrkivien nuorten biologisten naisten määrän räjähdysmäistä kasvua.


Maailmalta on jo tutkimustietoa ns. sosiaalisista tartunnoista. Aivan varmasti kyse on joidenkin kohdalla myös muoti-ilmiöstä. Nuoret ovat kautta aikain lähteneen helposti muoti-ilmiöihin mukaan.

Voisin kuvitella, että nuorissa tyttöjen osuus korostuu erityisesti siksi, että on yhteiskunnallisesti hyväksyttävämpää olla poikamainen tyttö kuin tyttömäinen poika. Tytöt voivat siis helpommin transidentifioitua. Tänä päivänä myös korostuu se, että pitäisi olla ”jotain”. Koska valtaosa meistä on kuitenkin tylsän tavallisia, ja harvalla on mitään erityistaitoja, transidentiteetti on tapa saada huomiota ja erityiskohtelua.




Uskotko, että seuraavan 5-10 vuoden aikana transhoitoja katuvien suhteellinen osuus tulee kasvamaan? Perustele vastauksesi.



Mikäli transprosessiin pääsee ilman asianmukaista seulaa, jossa varmistetaan, että henkilö todella on transsukupuolinen, tai jos prosessiin hakeutuvien määrä ylittää hoitavan tahon kapasiteetin ja läpi pääsee tämän vuoksi mieleltään epätasapainoisia henkilöitä, on aivan selvää, että katuvien määrä tulee kasvamaan. Hoidot ovat aina peruuttamattomia. Lisäksi pitää ymmärtää, että halutut ominaisuudet eivät aina toteudu, tai ohessa tulee myös ei-toivottuja ominaisuuksia. Esimerkiksi prosessiin hakeutuva biologinen nainen saattaa haluta tuuhean parran, mutta saakin amisviikset, kaljun ja selkäkarvoitusta. Tämän vuoksi mitään peruuttamattomia hoitoja ei saisi antaa alaikäisille.





Minkälaisia muutoksia toivoisit yhteiskunnalliseen transkeskusteluun? 



Yhteiskunnallisessa keskustelussa voisi näkyä vaikkapa seuraavia aiheita transsukupuolisuuteen liittyen (nyt niitä ei siis juurikaan näy):


- On ihan ok olla feminiininen poika/mies tai maskuliininen tyttö/nainen. Se ei automaattisesti tarkoita, että henkilö on trans.

- Faktojen tunnustaminen: sukupuolia on kaksi, mies ja nainen. Transsukupuoliset (siis ne ihan oikeat, eivät mitkään identiteettihörhöt) ovat tämän faktan ytimessä: biologinen nainen haluaa korjata sukupuolensa mieheksi tai biologinen mies naiseksi. He haluavat mennä läpi miehenä tai naisena, ei minään välimuotona.

- Transprosessi on peruuttamaton. Siihen liittyy aina terveydellisiä riskejä, ja lopputuloksesta ei kukaan voi etukäteen olla varma. Transsukupuolisuus on myös asia, joka seuraa henkilöä koko hänen elämänsä, vaikka se ei näkyisikään hänen ulkoisessa olemuksessaan. 

- Transsukupuolinen ei koskaan pääse biologisesta sukupuolestaan eroon. Se kulkee hänen mukanaan ja vaikuttaa hänen elämäänsä riippumatta siitä, kuinka kokonaisvaltaisesti kehoa on korjattu/muutettu. Se on asia, joka pitää aina huomioida ainakin jollain tavalla. Itse vertaan transprosessin läpikäynyttä henkilöä diabeetikkoon. Hän voi elää täysipainoista elämää, mutta on asioita, joista hänen on huolehdittava, tai hänen terveytensä voi vaarantua.

- Sen sijaan että transpoleja kritisoidaan, niille pitäisi kohdentaa huomattavasti enemmän resursseja. Sillä tavoin pystyttäisiin nopeuttamaan prosessiin pääsyä ja prosessin etenemistä niillä, jotka todella ovat transsukupuolisia. Samalla pystyttäisiin paremmin ohjaamaan muuta apua tarvitsevat oikean hoidon piiriin.

- Lasten sotkeminen transasioihin pitäisi lopettaa. Lasten tulisi saada olla juuri sellaisia kuin he sattuvat olemaan ilman, että heitä aletaan heti lokeroida. Poika voi haluta pukeutua mekkoon ilman että hän kokisi olevansa mitään muuta kuin poika.

- Portinvartijoita tarvitaan, jotta mielenterveyspotilaat eivät päädy tekemään itselleen jotain peruuttamatonta. Vaatimukset portinvartioinnin (transpolien) lopettamisesta pitäisi tukahduttaa alkuunsa. Tasapainoinen ja mieleltään terve aikuinen on vain kiitollinen siitä, että tutkitaan ja varmistetaan että homma on kunnossa. Tasapainoinen ja mieleltään terve aikuinen myös ymmärtää, että se pari kolme vuotta mikä prosessiin kuluu, on tärkeää aikaa, jolloin ymmärrys asioiden realiteeteista ja lopullisuudesta kirkastuu. Tasapainoisilla ja mieleltään terveillä aikuisilla ei ole ollut prosessin etenemisessä ongelmia ennen eikä ole nytkään. Ainoastaan resurssipula hidastaa prosesseja nykyisin. Henkilö, joka kritisoi portinvartiointia on kaikkein kipeimmin sen tarpeessa, ja tietää sen todennäköisesti myös itse.


Kysymyksiä ja vastauksia transaiheesta

Tervehdys blogini lukijoille.  Blogini on viime aikoina pitänyt hiljaiseloa. Minulla on ollut varsin pitkään sellainen olo, että olen sanonu...