Olen törmännyt paljon sellaiseen ajattelutapaan, että jos ei kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä tai suhtautuu siihen muuten varauksella, leimataan hyvin helposti transfoobikoksi tai esitetyt huolenaiheet kuitataan skenaarioiksi, joita transfoobikot viljelevät.
Mielestäni tällä tavalla ajatteleminen on
todella laiskaa ja naiivia. On toki totta, että aidosti transvastaiset tahot
vastustavat juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Tämän lisäksi on kuitenkin
olemassa ihmisiä, jotka eivät ole mitenkään transvastaisia, mutta eivät silti kannata
itsemäärittelyä erinäisistä syistä.
Nykyään uutisoinnin perusteella tuntuu, että vähintään 20 % ihmisistä olisi transihmisiä, koska mediassa transaiheesta paasataan jatkuvasti. Viime vuosien aikana transtutkimuksiin on hakeutunut aiempaa enemmän porukkaa. Uskon, että osittain tämä johtuu tietoisuuden lisääntymisestä. Jotkut myös puhuvat ROGD-teoriasta ja transtrendereistä.
Lisäksi nykyään transaktivismissa painotetaan enemmän identiteettiä kuin dysforiaa, joten transsukupuolisuuden määritelmä on paljon laveampi kuin aikaisemmin. Tämä voi myös osaltaan vaikuttaa siihen, miksi ihmiset päätyvät määrittelemään itsensä jonkin sortin transihmiseksi aiempaa helpommin. Käsittelen näitä aiheita tekstissäni.
ROGD-teoria
Ensimmäisen kerran, kun kuulin puhuttavan ROGD-teoriasta (Rapid Onset Gender Dysphoria), pidin sitä täysin huuhaana, kuten monet muutkin transihmiset. Kyseinen teoria viittaa ns.
sosiaaliseen tartuntaan, jonka mukaan pääasiassa nuoret tytöt ja naiset
omaksuvat transidentiteetin sosiaalisen median ja kaveripiirin myötä, vaikka
heillä ei aiemmin ole ollut merkkejä sukupuoliristiriidasta.
Kuten aiemmin totesin, pidin aluksi tuota
teoriaa täysin huuhaana. Olen tottunut siihen, kuinka ei-transsukupuoliset
saattavat spekuloida erilaisia syitä, miksi joku haluaa transioitua. Tiedän
myös, että monet vanhemmat eivät useinkaan suhtaudu oman lapsen
transsukupuolisuuteen mitenkään myötämielisesti, vaikka myöhemmin
hyväksyivätkin tilanteen.
Aluksi on melko tyypillistä, että vanhemmat
vähättelevät lapsensa sukupuoliristiriidan kestoa ja laatua. Itsellänikin on
tästä kokemusta, vaikka itse hakeuduin transprosessiin aikuisena. Sain kuulla kommentteja,
etten voisi mitenkään olla mies, koska paras ystäväni oli nainen, ja että kyllä
lapsena neuvolassa olisi huomattu, jos olisin oikeasti transsukupuolinen. Tällainen
kieltoreaktio on melko tyypillinen tapa käsitellä ikäviä tunteita.
Todellisuudessa kärsin sukupuoliristiriidasta
ennen kuin olin kuullut koko transsukupuolisuuden olemassaolosta, mutta en
osannut sanoittaa kokemustani luontevasti. Teininä olin nuorisopsykiatrian
piirissä, ja sielläkin sukupuoliristiriitani tuli ilmi, mutta sitä ei nähty
ongelmieni selittäjänä, eikä siihen juurikaan tartuttu. Myöhemmin näistä merkinnöistä
tosin oli apua transpolilla, koska minulla oli konkreettisia todisteita siitä,
että sukupuoliristiriitani oli kestänyt kauan.
Tämän takia pidin ROGD-teoriaa aluksi täysin
huuhaana. Nykyään olen sitä mieltä, ettei se välttämättä olekaan täysin
tuulesta temmattu teoria, vaikka se onkin edelleen kiistanalainen teoria, ja
suhtaudun vanhempien näkemyksiin edelleenkin varauksella. Kuitenkin tällä
hetkellä trans-asiat ovat olleet pinnalla jo pidemmän aikaa, ja somessa on
paljon nuoria transihmisiä, joilla on paljon ihailijoita.
Somessa olen nähnyt myös joidenkin
transihmisten hehkuttavan, kuinka onnellisia he ovatkaan, ja viimein voivat olla
omia itsejään. Tyypillistä näille ihmisille on ollut se, että he eivät ole
olleet kovin kauaa transhoidoilla. En sano, että nämä ihmiset valehtelisivat,
mutta suhtaudun ylenpalttiseen hehkuttamiseen varauksella.
Havainnollistavana esimerkkinä voisin antaa sen,
kuinka olen huomannut, että jos joku hehkuttaa somessa parisuhteensa ihanuutta,
niin todellisuudessa parisuhteen tila voi olla jotain muuta, eikä ole
tavatonta, että pariskunta eroaa pian. Olen tähän törmännyt useamman kerran jo,
etten todellakaan keksi ilmiötä täysin tyhjästä.
En nyt varsinaisesti vertaa parisuhteiden ja
transition hehkuttamista toisiinsa. Mielestäni liiallinen vakuuttelu on vain
epäilyttävää, oli asia mikä tahansa.
Minulla ei ollut transhoitojen suhteen varsinaista kuherruskuukautta vaan oloni on parantunut pikkuhiljaa. Muistan kyllä, kuinka olin aluksi kärsimätön muutosten hitaudesta, ja minua ahdisti näyttää nuorelta pojalta, sillä halusin näyttää ikäiseltäni mieheltä. Nykyään näytän ikäiseltäni mieheltä, vaikka minussa on edelleen tiettyä poikamaisuutta, koska olen melko lyhyt ja hoikka.
En itse koe tätä ongelmana. Minulla on myös
tuuheat hiukset, vaikka hiusrajani onkin maskuliinisempi kuin ennen
transhoitoja. Toisaalta minulla oli melko korkea hiusraja jo ennen
transhoitoja, joten ero ei ole kovin huomattava.
Täytyy myös ottaa huomioon, että nuoret ovat helposti vaikutteille alttiita.
Toisaalta en näe tätä pelkästään ikäkysymyksenä vaan myös persoonallisuuden
piirteenä. Toiset ihmiset ovat helpommin alttiita erilaisille muoti-ilmiöille,
lisäksi jotkut mielenterveysongelmat altistavat sille, että ihminen ottaa
helpommin vaikutteita ympäristöstä. Yksi esimerkki tällaisesta mielenterveysongelmasta
on epävakaa persoonallisuushäiriö.
Minulla on tuttu, joka kärsii epävakaasta
persoonallisuushäiriöstä. Hän on kertonut, että jos hän tällä hetkellä olisi
teini, niin hän olisi saattanut päätyä pitämään itseään muusukupuolisena, koska
se olisi ollut helppo selitys ulkopuolisuuden tunteelle. Mainittakoon, ettei
tutullani ole koskaan ollut minkään sortin sukupuolirisriitaa, mutta hän on
kärsinyt ulkopuolisuuden tunteesta. Sen verran mitä olen muunsukupuolisten
juttuja kuunnellut, heille on melko tyypillistä kokea ulkopuolisuuden tunnetta,
joillakin on myös epävakaa personallisuushäiriö.
Olen blogissani jo aiemmin tuonut ilmi, kuinka
transhoitoja ei pidä nähdä kaikkivoipana ratkaisuna ihmisen muihin ongelmiin.
Olen myös sanonut, että jos koko kaveripiiri koostuu pelkästään transihmisistä,
niin tässä kohtaa on kuplautumisen riski. Mieleeni tulee kaksi detrans-ihmistä,
jotka ovat sanoneet, että transaikoina heillä tuttavapiiri oli hyvin
trans/queer-henkinen. Toinen näistä detrans-ihmistä on jälkikäteen myöntänyt,
että hänen tuttavapiirinsä oli väkisinkin myötävaikuttanut hänen päätökseensä
hakeutua transprosessiin.
Löysin kuvan, jossa ROGD selitetään lyhyesti,
joskin tietyllä tavalla stereotyyppisesti:
-Itsemurhalla uhkailu
-Sukupuoliristiriidan keston liioittelu
-Transprosessi nähdään kaikkivoipana ratkaisuna henkilön muihin ongelmiin
-Lähipiirissä on paljon transihmisiä
Itse en näe ongelmaa siinä, että enemmän ihmisiä hakeutuu transhoitoihin, JOS nämä ihmiset aidosti hyötyvät transhoidoista. Minua kuitenkin huolestuttaa, että tällä hetkellä jotkut päätyvät pitämään itseään transsukupuolisena liian heppoisin perustein, ja myöhemmin nämä ihmiset katuvat transhoitoja. On erittäin tyypillistä, että etenkin murrosiässä muuttuva keho ahdistaa, ja näitä aikoina kaikki kehoahdistus on varsin helppo luokitella dysforiaksi, kun trans-aihe on niin paljon esillä.
Transtrenderit
Perinteiset transsukupuoliset ovat puhuneet
viime vuosina paljon ns. transtrendereistä. Löysin kuvan, jossa annetaan
esimerkkejä tyypillisestä transtrenderistä:
- Vähän tai ei lainkaan dysforiaa, sukupuoli on
identiteetti eikä kehollinen ominaisuus
- Monimutkainen ja usein ei-binäärinen
sukupuoli-identiteetti
-Transhoitojen tarve kyseenalaistetaan tai
niitä halutaan hyvin vähän
Naisystäväni on joskus kutsunut tätä omituista porukkaa flamingoiksi, ja minusta flamingo onkin osuva kuvaus näille ihmisille. Nämä ihmiset olisivat muuten harmittomia, varsinkin jos eivät hakeudu transhoitoihin, mutta he saavat transsukupuolisuuden näyttämään vitsiltä, miksi vuoksi perinteiset transsukupuoliset eivät pidä heistä.
Näiden ihmisten vuoksi transhoitojen tarve on
kyseenalainen, koska he kovaan ääneen julistavat, kuinka voi olla trans ilman
dysforiaa. Nämä ihmiset haluavat kaikkein eniten, että transsukupuolisuus
poistetaan sairausluokituksesta, koska heille transeus ei ole sairauden
kaltainen tila. Sen sijaan he usein korostavat transihmisyyden iloisuutta.
Transsexual vs. transgender
Englannin kielessä transgender on yleinen
kattotermi kaikille transihmisille ja nykyään se myös tarkoittaa
transsukupuolista. Toisaalta monet perinteiset transsukupuoliset ovat alkaneet käyttämään transsexual-termiä itsestään tehdäkseen eron
transgender-porukkaan. Transgender-porukalla on sinänsä kaunis, mutta naiivi
ajatus siitä, kuinka transyhteisö olisi vahvempi, jos kaikki transihmiset
olisivat asioista samaa mieltä, ja vetäisivät yhtä köyttä.
Mainittakoon, että nykyinen valtavirran
transaktivismi on enimmäkseen transgender-aktivismia, jonka vuoksi monet
perinteiset transsukupuoliset eivät pidä nykyisestä transaktvismista. Lisäksi transgender-aktivismiin
liittyy hyvin vahvasti intersektionaalinen feminismi ja muu identiteettipolitiikka,
jota en voi sietää.
Transgender-aktivismi painottaa vahvasti
identiteetin merkitystä. Tästä on seurannut se, että puhutaan miesten menkoista
ja naisten peniksistä. Todennäköisesti vaatimukset
juridisen sukupuolen itsemäärittelystä perustuvat tähän samaan ajattelutapaan.
Minä itse ajattelen, että transmiehet ovat
transmiehiä ja transnaiset ovat transnaisia. Jos olisin biologinen mies, en olisi transsukupuolinen ollenkaan.
Suomessa ei ole omia sanoja transgenderille ja
transsexualille. Tämä myös vaikeuttaa keskustelua, voiko olla trans ilman
dysforiaa, sillä transgender on yleinen kattotermi transporukalle, johon
kuuluvat myös nämä transtrender-flamingot. Itse samaistun enemmän englannin
kielen transsexual-termiin, koska en pidä nykyisestä transaktivismista, joka
ajaa lähinnä transgender-porukan asioita, ja on muutenkin hyvin ideologista.
Toki osa perinteisistä transsukupuolisista
kannattaa nykyistä valtavirran transaktvismia erinäisistä syistä. Nekin, jotka
eivät kannata, eivät välttämättä ole kaikista asioista samaa mieltä minun
kanssani, eikä heidän tarvitsekaan olla. Ongelma tulee siinä vaiheessa, jos
minulle sanotaan, että näkemykseni ovat jotenkin vääriä, enkä saisi ajatella,
kuten oikeasti ajattelen. Minä kannatan vahvasti sanan- ja mielipiteenvapautta
myös silloin, vaikka en pitäisikään vastapuolen näkemyksistä.
En edes lukenut koko juttua vielä, mutta tulin kommentoimaan kun sain niin hienon ahaa-elämyksen: Flamingo! Jos olisin nuorempi, olisin takuulla flamingo, queer demiboy ja hehkuttaisin transelämän ihanuutta. Eli olisin kunnon tender! Aikanani hehkutin vastaavasti yleistä queeriutta/sateenkaarevuutta, kun ei vielä olleet transasiat niin pinnalla. Sukupuoli(ROOLI)ristiriitaa olen kokenut nuoresta lähtien, tykännyt "poikamaisista" asioista myös jne. Onneksi olen pieni ja lauta, jos olisin kurvikkaampi, olis varmaan ollut tosi vaikea elää tissien (ja kaiken sen häirinnän mitä niillä saa) kanssa.
VastaaPoistaEli joo, uskon, että trendaus on nimenomaan trendi ja kulttuuria, vastavoima täytetyille huulille ja instafilttereillä tuotetulle naiskuvalle.
Mitä, jos suomen kielessä transsukupuolisuudesta erottautuisikin termillä transseksuaali? Toki termi on tietyllä tapaa vanhahtava, ja jopa hieman harhaanjohtava, mutta se on melko lailla vastike englannin transsexual-termille.
VastaaPoistaOlen välillä törmännyt tuohon ehdotukseen, mutta kuten sanoit, termi on vanhahtava ja hieman harhaanjohtava. Minua ei tosin loukkaa transseksuaali mitenkään. Välillä olen kuullut muiden perinteisten transsukupuolisten sanovan, että tämän epämääräisen joukon pitäisi keksiä oma nimi itselleen. Aika näyttää, tapahtuuko suomen kielesssä termien erottelua.
Poista