keskiviikko 28. huhtikuuta 2021

Ihmisryhmät, jotka kärsivät nykyisestä valtavirran transaktivismista

 Tässä kirjoituksessa käsittelen ihmisryhmiä, jotka kärsivät nykyisestä valtavirran transaktivismista:


-                              Lapset

-                              Naiset

-                             Seksuaalivähemmistöt

-                             Mielenterveyspotilaat

-                             Perinteiset transsukupuoliset

 


Lapset

Olen sitä mieltä, ettei lapsen kohdalla transsukupuolisuutta voi luontevasti diagnosoida siitäkin huolimatta, että joillakin tapauksilla sukupuoliristiriita kestää aikuisuuteen asti. Itsellänikin oli lapsena sukupuoliristiriitaa, vaikka en osannutkaan sanoittaa kokemustani luontevasti. Tiedän, että jotkut transsukupuoliset ovat kanssani asiasta eri mieltä.

Tällaisilla yksilöillä transkokemus on saattanut olla läsnä jo lapsuudessa, minkä vuoksi he ajattelevat, että transsukupuolisuuden voisi diagnosoida lapsen kohdalla. Ongelma on siinä, että tällä tavalla ajattelevat transsukupuoliset ajattelevat asiaa puhtaasti omasta näkökulmasta. He eivät ota huomioon, että valtaosa sukupuoliristiriitaisista lapsista ei enää murrosiän jälkeen koe ainakaan merkittävää sukupuoleen liittyvää ahdistusta. Olen kuullut sanonnan, että translapsi on vähän kuin vegaani kissa.

Toisin sanoen lapsen vanhemmat ovat myötävaikuttaneet siihen, että lapsi transioituu sosiaalisesti sen sijaan, että olisi muuten sukupuoleltaan epätyypillinen lapsi. Lapset ovat taipuvaisia ajattelemaan asioita mustavalkoisesti. Katsoin kerran yhden videon, jossa eräs translapsi perusteli sukupuolikokemustaan lempiväreillä ja mielenkiinnonkohteilla.

En ole asiantuntija, enkä muutenkaan tiedä lapsista juurikaan (en myöskään pidä erityisesti lapsista, minkä takia en niitä halua), mutta epäilen hyvin vahvasti, kykeneekö tytöksi itsensä mieltävä poika kunnolla ymmärtämään, ettei transnainen voi olla samalla tavalla nainen kuin biologinen nainen. Jos tytöksi itsensä mieltävä poika unelmoi äidiksi tulemisesta, kykeneekö hän ymmärtämään, ettei transnainen voi olla biologisesti äiti?

En sano tätä sen takia, että transsukupuolisuudessa olisi jotain pahaa. Minä elän tällä hetkellä varsin mukavaa elämää, jos en ota huomioon koronavirusta ja transaktivistien sekoilua, joka ajan myötä pilaa myös minun maineeni, osittain on jo pilannut.

Jos lapsen annetaan edes sosiaalisesti transioitua, emme tiedä, olisiko kyseinen lapsi voinut kasvaa ulos sukupuoliristiriidasta. Monet sanovat tosin, että pelkkä sosiaalinen transitio mahdollistaa mielen muuttumisen. Vaikka tämä onkin teoriassa totta, niin epäilen, kehtaako lapsi tai nuori myöntää olleensa väärässä, jos sosiaalisen transition tielle on jo lähdetty.

Olen joskus miettinyt, olisinko minä halunnut lapsena transioitua, jos lapsuudessani olisi puhuttu translapsista. Todennäköisesti olisin halunnut transioitua. Olen kuitenkin miettinyt, että jos olisin transioitunut lapsena, minulla olisi jäänyt tekemättä kaikki se itsetutkiskelu, jonka olen nyt tehnyt. Olisin myös saattanut miettiä, olisinko sittenkin kasvanut ulos sukupuoliristiriidasta.

Mitä sitten sukupuoliristiriitaisen lapsen kanssa pitäisi tehdä? Mielestä tällaista lasta olisi fiksumpaa rohkaista olemaan mieluummin sukupuoliepätyypillinen kuin alkaa puhumaan transsukupuolisuudesta. En sano, ettei lapselle saisi puhua transsukupuolisuudesta iän mukaisella tavalla neutraalisti, mutta kannattaa olla varovainen, ettei vedä liikaa mutkia suoriksi, jotta lapsi ei saisi transhoidoista epärealistisia käsityksiä.

 

Naiset

Transaktivismin ja naisten oikeuksien välisistä ristiriidoista olenkin jo puhunut aiemmin. Tiedän, että aihe on varsin tunteita herättävä ja aiheesta keskusteltaessa on helppo sortua ylilyönteihin. Kuitenkin tämänhetkinen tilanne on sellainen, että jos joku nainen puhuu aiheesta ilman mitään änkyröintiä, niin silti kyseinen nainen leimataan transfoobikoksi, vaikka hän ei sitä todellisuudessa olisikaan. Transaktivistit mielellään haluavat lakaista maton alle transaktivismin ongelmat, josta naiset kärsivät. Nykyään transsukupuolisuuden määritelmä on aiempaa laveampi, joten transporukkaan kuuluu kaiken näköistä hiihtäjää.

On myös fakta, että jotkut itsensä transsukupuoliseksi kokevat ovat pahasti häiriintyneitä yksilöitä. Sanon tarkoituksella itsensä transsukupuoliseksi kokevat, sillä todellisuudessa minun on vaikea uskoa, että kukaan aidosti dysforinen transnainen haluaisi mennä naisten tiloihin ennen kuin näyttää naiselta. Nykyisessä transkeskustelussa ongelma tosin on siinä, ettei tarvitse olla dysforiaa ollakseen trans, ja joillekin pelkän transidentiteetin omaksuneilla tuntuu olevan kyseenalaisia fetissejä.

Naisystäväni on sanonut, että hän ei koe transnaisia uhkana, mutta hän suhtautuu varauksella joihinkin transvestiitteihin. Naisystäväni ei näe itse transvestiittiyttä ongelmana, mutta hän tietää erään transvestiitin, joka käyttäytyy uhkaavasti. Olen ennenkin kuullut vastaavia tarinoita, että jotkut miespuoliset transvestiitit olisivat jollain tavalla häiriintyneitä ja heillä olisi kyseenalaisia fetissejä (autogynefilia?). 

Korostan nyt, että en todellakaan tarkoita, että kaikki transvestiitit olisivat häiriintyneitä yksilöitä. Kuitenkin olen kuullut useamman kerran tällaisista häiriintyneistä yksilöistä, joten aihetta ei voi mielestäni sivuuttaa.

Mitä tulee kilpaurheiluun, niin mielestäni ei ole reilua, jos transnainen kilpailee sellaisissa lajeissa, joissa voimalla, nopeudella ja kestävyydellä on merkitystä. Vaikka hormonihoito vaikuttaa kehon koostumukseen, niin transnaisilla on tutkimusten mukaan transhoitojen jälkeenkin etu verrattuna biologisiin naisiin.

Sen sijaan harrastetasolla erot eivät ole yhtä merkittäviä, ja yksittäinen transnainen ei välttämättä ole automaattisesti ylivoimainen verrattuna biologisiin naisiin. Kuitenkin kilpatasolla mukana ovat huippuyksilöt, jolloin transnaisen tausta tuo epäreilun edun verrattuna biologisiin naisiin. Oma ehdotukseni on, että transnaiset voivat kilpailla sellaisissa lajeissa, joissa biologisella sukupuolella ei ole suorituksen kannalta mitään merkitystä, kuten esimerkiksi ratsastus.

 

Seksuaalivähemmistöt

Olen kuullut, kuinka jotkut miehistä pitävät transmiehet valittavat homomiesten "transfobisuudesta" koska eivät halua olla transmiehen kanssa. Todellisuudessa tässä ei ole mitään transfobiaa vaan nämä transmiehet eivät ymmärrä, mikä seksuaalinen suuntautuminen on, eivätkä he kunnioita muiden ihmisten rajoja.

Olen kuullut, kuinka viime vuosien aikana joiltakin maskuliinisilta lesbonaisilta on kysytty, ovatko he todellisuudessa transmiehiä. En usko, että kysyjät ovat olleet mitenkään pahantahtoisia, mutta näen silti tuollaiset kysymykset ongelmallisena. Tuollaiset kysymykset voivat aiheuttaa sen, että ihminen alkaa alitajuisesti pohtia, että ehkä hän onkin todellisuudessa transmies tai hän voi kokea, että on väärin olla maskuliininen nainen.

Nykyään monet LGBT-järjestöt ovat lähinnä keskittyneet transasioihin, joten LGB-porukan asiat ovat jääneet T:n varjoon hyvin vahvasti. Tästä johtuen monet LGB-ihmiset kokevat, että nykyiset LGBT-järjestöt ovat unohtaneet heidät. Mainittakoon toki, että LGBT-järjestöt tai transjärjestöt eivät edusta minunkaan asioitani, ne edustavat vain tietynlaisten transihmisten asioita. Jos ja kun Suomessa perustetaan LGB-järjestö, tuen sen toimintaa mielelläni.

Tämän lisäksi toivon, että ns. vanhan koulukunnan perinteiset transsukupuoliset perustaisivat oman järjestön, joka olisi poliittisesti ja ideologisesti neutraali. Tai jos tuollaista järjestöä ei synny, niin kaipaisin vähintään enemmän transsukupuolisten blogeja tai muita somekanavia, joissa eri mieltä olevat transsukupuoliset saavat äänensä kuuluviin.

 

Mielenterveyspotilaat

 

Nykyisessä transaktivismissa painotetaan hyvin vahvasti itsemäärittelyä ja myös sitä, kuinka transhoidoista pitäisi poistaa kaikki portinvartiointi. Tämä on uhka mielenterveyspotilaille, sillä ilman portinvartijointia transhoitohin saattaa päätyä sellaisia yksilöitä, joiden ei koskaan pitäisi aloittaa transhoitoja. Toisin sanoen ihmisten oikeat ongelmat lakaistaan maton alle.

 

 

Perinteiset transsukupuoliset

Olen aika paljon nähnyt netissä kommentteja, kuinka joku on ennen suhtautunut transsukupuolisiin neutraalisti tai positiivisesti, mutta ajan myötä asenteet ovat muuttuneet negatiivisempaan suuntaan. Syynä ei ole mikään yhteiskunnan rakenteellinen transfobia vaan näillä ihmisillä on huonoja kokemuksia transaktivisteista ja heidän tuntemistaan transsukupuolista. Tämä on varsin ymmärrettävää.

Valitettavasti jotkut ajattelevat, että kaikki transsukupuoliset olisivat samanlaisia kuin aktivistit, joten tästä kärsivät sellaisetkin transsukupuoliset, jotka eivät käyttäydy kyseisellä tavalla. Yleisin "transfobian" muoto, jota olen kohdannut, on johtunut siitä, kuinka ihmiset ovat ajatelleet minun olevan samanlainen kuin transaktivistit tai muuten huonosti käyttäytyvät transsukupuoliset.

Jos en ota huomioon dysforiaa, niin kaikesta ärsyttävintä transsukupuolisuudessa on se, kuinka minä joudun kärsimään muiden transsukupuolisten perseilystä, josta en itse ole millään tavalla vastuussa. Joskus haluaisin olla enemmän avoin transsukupuolisuudestani, mutta tällä hetkellä tuo ei ole mahdollista, jos haluan, että ihmiset eivät ala varomaan sanojaan seurassani tai pitämään minua idealistisena hörhönä, jota en yksinkertaisesti ole.

En nyt nosta itseäni mitenkään jalustalle, kun totean nämä seikat. Olen itse kaukana täydellistä ihmisestä. Koen kuitenkin olevani suhteellisen harmiton tapaus, koska en odota muilta jatkuvaa validaatiota, enkä odota, että yhteiskunta ja kieli muuttuvat minun vuokseni. En myöskään hauku ihmisiä transfoobikoiksi, jos he eivät halua seurustella transsukupuolisten kanssa. Sen sijaan transaktivistit ja jotkut transsukupuoliset eivät ole yhtä harmittomia kuin minä, ja koen heidät uhkana transsukupuolisten maineelle.

 

 

 

 

tiistai 20. huhtikuuta 2021

Mietintöjä ROGD-teoriasta, transtrendereistä ja transyhteisön sisäisistä ristiriidoista

Olen törmännyt paljon sellaiseen ajattelutapaan, että jos ei kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä tai suhtautuu siihen muuten varauksella, leimataan hyvin helposti transfoobikoksi tai esitetyt huolenaiheet kuitataan skenaarioiksi, joita transfoobikot viljelevät.

Mielestäni tällä tavalla ajatteleminen on todella laiskaa ja naiivia. On toki totta, että aidosti transvastaiset tahot vastustavat juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Tämän lisäksi on kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka eivät ole mitenkään transvastaisia, mutta eivät silti kannata itsemäärittelyä erinäisistä syistä.




Keskustelupalstojen antia, kun kysytään, mitä mieltä juridisen sukupuolen itsemäärittelystä



Nykyään uutisoinnin perusteella tuntuu, että vähintään 20 % ihmisistä olisi transihmisiä, koska mediassa transaiheesta paasataan jatkuvasti. Viime vuosien aikana transtutkimuksiin on hakeutunut aiempaa enemmän porukkaa. Uskon, että osittain tämä johtuu tietoisuuden lisääntymisestä. Jotkut myös puhuvat ROGD-teoriasta ja transtrendereistä.

 Lisäksi nykyään transaktivismissa painotetaan enemmän identiteettiä kuin dysforiaa, joten transsukupuolisuuden määritelmä on paljon laveampi kuin aikaisemmin. Tämä voi myös osaltaan vaikuttaa siihen, miksi ihmiset päätyvät määrittelemään itsensä jonkin sortin transihmiseksi aiempaa helpommin. Käsittelen näitä aiheita tekstissäni.

 

 ROGD-teoria

 

Ensimmäisen kerran, kun kuulin puhuttavan ROGD-teoriasta (Rapid Onset Gender Dysphoria), pidin sitä täysin huuhaana, kuten monet muutkin transihmiset. Kyseinen teoria viittaa ns. sosiaaliseen tartuntaan, jonka mukaan pääasiassa nuoret tytöt ja naiset omaksuvat transidentiteetin sosiaalisen median ja kaveripiirin myötä, vaikka heillä ei aiemmin ole ollut merkkejä sukupuoliristiriidasta.

Kuten aiemmin totesin, pidin aluksi tuota teoriaa täysin huuhaana. Olen tottunut siihen, kuinka ei-transsukupuoliset saattavat spekuloida erilaisia syitä, miksi joku haluaa transioitua. Tiedän myös, että monet vanhemmat eivät useinkaan suhtaudu oman lapsen transsukupuolisuuteen mitenkään myötämielisesti, vaikka myöhemmin hyväksyivätkin tilanteen.

Aluksi on melko tyypillistä, että vanhemmat vähättelevät lapsensa sukupuoliristiriidan kestoa ja laatua. Itsellänikin on tästä kokemusta, vaikka itse hakeuduin transprosessiin aikuisena. Sain kuulla kommentteja, etten voisi mitenkään olla mies, koska paras ystäväni oli nainen, ja että kyllä lapsena neuvolassa olisi huomattu, jos olisin oikeasti transsukupuolinen. Tällainen kieltoreaktio on melko tyypillinen tapa käsitellä ikäviä tunteita.

Todellisuudessa kärsin sukupuoliristiriidasta ennen kuin olin kuullut koko transsukupuolisuuden olemassaolosta, mutta en osannut sanoittaa kokemustani luontevasti. Teininä olin nuorisopsykiatrian piirissä, ja sielläkin sukupuoliristiriitani tuli ilmi, mutta sitä ei nähty ongelmieni selittäjänä, eikä siihen juurikaan tartuttu. Myöhemmin näistä merkinnöistä tosin oli apua transpolilla, koska minulla oli konkreettisia todisteita siitä, että sukupuoliristiriitani oli kestänyt kauan.

Tämän takia pidin ROGD-teoriaa aluksi täysin huuhaana. Nykyään olen sitä mieltä, ettei se välttämättä olekaan täysin tuulesta temmattu teoria, vaikka se onkin edelleen kiistanalainen teoria, ja suhtaudun vanhempien näkemyksiin edelleenkin varauksella. Kuitenkin tällä hetkellä trans-asiat ovat olleet pinnalla jo pidemmän aikaa, ja somessa on paljon nuoria transihmisiä, joilla on paljon ihailijoita.

Somessa olen nähnyt myös joidenkin transihmisten hehkuttavan, kuinka onnellisia he ovatkaan, ja viimein voivat olla omia itsejään. Tyypillistä näille ihmisille on ollut se, että he eivät ole olleet kovin kauaa transhoidoilla. En sano, että nämä ihmiset valehtelisivat, mutta suhtaudun ylenpalttiseen hehkuttamiseen varauksella.

Havainnollistavana esimerkkinä voisin antaa sen, kuinka olen huomannut, että jos joku hehkuttaa somessa parisuhteensa ihanuutta, niin todellisuudessa parisuhteen tila voi olla jotain muuta, eikä ole tavatonta, että pariskunta eroaa pian. Olen tähän törmännyt useamman kerran jo, etten todellakaan keksi ilmiötä täysin tyhjästä.

En nyt varsinaisesti vertaa parisuhteiden ja transition hehkuttamista toisiinsa. Mielestäni liiallinen vakuuttelu on vain epäilyttävää, oli asia mikä tahansa.

Minulla ei ollut transhoitojen suhteen varsinaista kuherruskuukautta vaan oloni on parantunut pikkuhiljaa. Muistan kyllä, kuinka olin aluksi kärsimätön muutosten hitaudesta, ja minua ahdisti näyttää nuorelta pojalta, sillä halusin näyttää ikäiseltäni mieheltä. Nykyään näytän ikäiseltäni mieheltä, vaikka minussa on edelleen tiettyä poikamaisuutta, koska olen melko lyhyt ja hoikka. 

En itse koe tätä ongelmana. Minulla on myös tuuheat hiukset, vaikka hiusrajani onkin maskuliinisempi kuin ennen transhoitoja. Toisaalta minulla oli melko korkea hiusraja jo ennen transhoitoja, joten ero ei ole kovin huomattava.

Täytyy myös ottaa huomioon, että nuoret ovat helposti vaikutteille alttiita. Toisaalta en näe tätä pelkästään ikäkysymyksenä vaan myös persoonallisuuden piirteenä. Toiset ihmiset ovat helpommin alttiita erilaisille muoti-ilmiöille, lisäksi jotkut mielenterveysongelmat altistavat sille, että ihminen ottaa helpommin vaikutteita ympäristöstä. Yksi esimerkki tällaisesta mielenterveysongelmasta on epävakaa persoonallisuushäiriö.

Minulla on tuttu, joka kärsii epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Hän on kertonut, että jos hän tällä hetkellä olisi teini, niin hän olisi saattanut päätyä pitämään itseään muusukupuolisena, koska se olisi ollut helppo selitys ulkopuolisuuden tunteelle. Mainittakoon, ettei tutullani ole koskaan ollut minkään sortin sukupuolirisriitaa, mutta hän on kärsinyt ulkopuolisuuden tunteesta. Sen verran mitä olen muunsukupuolisten juttuja kuunnellut, heille on melko tyypillistä kokea ulkopuolisuuden tunnetta, joillakin on myös epävakaa personallisuushäiriö.

Olen blogissani jo aiemmin tuonut ilmi, kuinka transhoitoja ei pidä nähdä kaikkivoipana ratkaisuna ihmisen muihin ongelmiin. Olen myös sanonut, että jos koko kaveripiiri koostuu pelkästään transihmisistä, niin tässä kohtaa on kuplautumisen riski. Mieleeni tulee kaksi detrans-ihmistä, jotka ovat sanoneet, että transaikoina heillä tuttavapiiri oli hyvin trans/queer-henkinen. Toinen näistä detrans-ihmistä on jälkikäteen myöntänyt, että hänen tuttavapiirinsä oli väkisinkin myötävaikuttanut hänen päätökseensä hakeutua transprosessiin.

 

Löysin kuvan, jossa ROGD selitetään lyhyesti, joskin tietyllä tavalla stereotyyppisesti:

 




 

                  -Itsemurhalla uhkailu

                  -Sukupuoliristiriidan keston liioittelu

                  -Transprosessi nähdään kaikkivoipana ratkaisuna henkilön muihin ongelmiin

                 -Lähipiirissä on paljon transihmisiä

 

Itse en näe ongelmaa siinä, että enemmän ihmisiä hakeutuu transhoitoihin, JOS nämä ihmiset aidosti hyötyvät transhoidoista. Minua kuitenkin huolestuttaa, että tällä hetkellä jotkut päätyvät pitämään itseään transsukupuolisena liian heppoisin perustein, ja myöhemmin nämä ihmiset katuvat transhoitoja. On erittäin tyypillistä, että etenkin murrosiässä muuttuva keho ahdistaa, ja näitä aikoina kaikki kehoahdistus on varsin helppo luokitella dysforiaksi, kun trans-aihe on niin paljon esillä.

 

Transtrenderit

 

Perinteiset transsukupuoliset ovat puhuneet viime vuosina paljon ns. transtrendereistä. Löysin kuvan, jossa annetaan esimerkkejä tyypillisestä transtrenderistä: 



  - Vähän tai ei lainkaan dysforiaa, sukupuoli on identiteetti eikä kehollinen ominaisuus

  - Monimutkainen ja usein ei-binäärinen sukupuoli-identiteetti

  -Transhoitojen tarve kyseenalaistetaan tai niitä halutaan hyvin vähän

 

Naisystäväni on joskus kutsunut tätä omituista porukkaa flamingoiksi, ja minusta flamingo onkin osuva kuvaus näille ihmisille. Nämä ihmiset olisivat muuten harmittomia, varsinkin jos eivät hakeudu transhoitoihin, mutta he saavat transsukupuolisuuden näyttämään vitsiltä, miksi vuoksi perinteiset transsukupuoliset eivät pidä heistä.

Näiden ihmisten vuoksi transhoitojen tarve on kyseenalainen, koska he kovaan ääneen julistavat, kuinka voi olla trans ilman dysforiaa. Nämä ihmiset haluavat kaikkein eniten, että transsukupuolisuus poistetaan sairausluokituksesta, koska heille transeus ei ole sairauden kaltainen tila. Sen sijaan he usein korostavat transihmisyyden iloisuutta.

 

 

Transsexual vs. transgender

 

Englannin kielessä transgender on yleinen kattotermi kaikille transihmisille ja nykyään se myös tarkoittaa transsukupuolista. Toisaalta monet perinteiset transsukupuoliset ovat alkaneet käyttämään transsexual-termiä itsestään tehdäkseen eron transgender-porukkaan. Transgender-porukalla on sinänsä kaunis, mutta naiivi ajatus siitä, kuinka transyhteisö olisi vahvempi, jos kaikki transihmiset olisivat asioista samaa mieltä, ja vetäisivät yhtä köyttä.

Mainittakoon, että nykyinen valtavirran transaktivismi on enimmäkseen transgender-aktivismia, jonka vuoksi monet perinteiset transsukupuoliset eivät pidä nykyisestä transaktvismista. Lisäksi transgender-aktivismiin liittyy hyvin vahvasti intersektionaalinen feminismi ja muu identiteettipolitiikka, jota en voi sietää.

Transgender-aktivismi painottaa vahvasti identiteetin merkitystä. Tästä on seurannut se, että puhutaan miesten menkoista ja naisten peniksistä. Todennäköisesti vaatimukset juridisen sukupuolen itsemäärittelystä perustuvat tähän samaan ajattelutapaan.

Minä itse ajattelen, että transmiehet ovat transmiehiä ja transnaiset ovat transnaisia. Jos olisin biologinen mies, en olisi transsukupuolinen ollenkaan. 




 Jep. Voisitteko ystävällisesti lopettaa miesten menkoista puhumisen? 



Olen biologisesti nainen, mutta sosiaalisesti mies, minkä vuoksi olen transmies. Minä näytän, kuulostan ja haisen mieheltä transhoitojen/testosteronin vuoksi, mistä seuraa sosiaalinen miehuuteni. Toki jotkut ihmiset pitävät minua yksinomaan naisena, ja heillä on oikeus ajatella näin. Näiden ihmisten mielipiteet eivät kuitenkaan vaikuta arkielämääni millään tavalla, minkä vuoksi minulla ei ole tarvetta käydä vääntämään aiheesta kättä heidän kanssaan. 


 



Suomessa ei ole omia sanoja transgenderille ja transsexualille. Tämä myös vaikeuttaa keskustelua, voiko olla trans ilman dysforiaa, sillä transgender on yleinen kattotermi transporukalle, johon kuuluvat myös nämä transtrender-flamingot. Itse samaistun enemmän englannin kielen transsexual-termiin, koska en pidä nykyisestä transaktivismista, joka ajaa lähinnä transgender-porukan asioita, ja on muutenkin hyvin ideologista.

Toki osa perinteisistä transsukupuolisista kannattaa nykyistä valtavirran transaktvismia erinäisistä syistä. Nekin, jotka eivät kannata, eivät välttämättä ole kaikista asioista samaa mieltä minun kanssani, eikä heidän tarvitsekaan olla. Ongelma tulee siinä vaiheessa, jos minulle sanotaan, että näkemykseni ovat jotenkin vääriä, enkä saisi ajatella, kuten oikeasti ajattelen. Minä kannatan vahvasti sanan- ja mielipiteenvapautta myös silloin, vaikka en pitäisikään vastapuolen näkemyksistä.


 

 

 

 

 

 

 

 

maanantai 12. huhtikuuta 2021

Oikeus olla samaa mieltä transaktivistien kanssa

Edellinen kirjoitukseni on kerännyt tähän mennessä eniten lukukertoja blogissani. Lisäksi kyseinen teksti on myös saanut eniten kommentteja.

Valtavirran transaktivismin ja naisten oikeuksien väliset ristiriidat ei ole aiheena mitenkään sellainen, etteikö siitä olisi muut ihmiset aiemmin keskustelleet. Erityisesti radikaalifeministit ovat aiheesta puhuneet paljon.

Monet tietävät, että radikaalifeministit eivät ole transsukupuolisten parhaimpia ystäviä. Tämän vuoksi ihmiset eivät mielellään ota tosissaan radikaalifeministien esille nostamia näkemyksiä edes silloin, kun kyseiset näkemykset ovat sellaisia, jotka jopa minä transmiehenä allekirjoitan.

Jaoin edellisen tekstin kommenttikentässä erään suomalaisen radikaalifeministisen blogin postauksen, joka kertoi esimerkkejä, millaisia ongelmia naisille on koitunut siitä, kun sukupuoli on perustunut itsemäärittelylle joko juridiikan tai käytännön tasolla.

Joku lukija on voinut miettiä, miksi ihmeessä transmies jakaa radikaalifeminististä materiaalia. Sanon nyt suoraan, että minulle jonkun seuraaminen somessa tai tietyn tahon materiaalin jakaminen ei ole merkki siitä, että olisin kaikista asioista samaa mieltä kyseisen tahon kanssa. Minä en halua luoda jotain omaa Twitter-kuplaa, jossa en näe mitään sellaista, josta en pidä tai ole 100% samaa mieltä. 

Edellisessä tekstissä mainitsin, että kerroin eräälle kaverilleni, millaisia ongelmia on ollut sellaisia maissa, joissa juridisen sukupuolen itsemäärittely on voimassa. Kaverini kauhistuneena totesi, ettei hän ollut ajatellut sellaista mahdollisuutta, että kuka tahansa mies voisi tekeytyä transnaiseksi päästäkseen naisten tiloihin. Itsemäärittely omalla ilmoituksella mahdollistaa tämän.

Myöhemmin tekstini kommenteissa väännettiin siitä, ovatko väärinkäytöt tapahtuneet sellaisissa maissa, joissa juridisen sukupuolen itsemäärittely on voimassa vai on kyse ollut siitä, että sukupuolen itsemäärittely on ollut voimassa käytännön tasolla.

 Minulle sanottiin, että jos ongelmat ovat tapahtuneet sellaisissa maissa, joissa juridisen sukupuolen itsemäärittely ei ole ollut voimassa, niin ei ole mitään syytä vastustaa juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Tässä kohtaa naurahdin ääneen, koska juridisen sukupuolen itsemäärittely voisi juuri johtaa sellaisiin väärinkäytön tilanteisiin. Toisaalta minulla on myös muita perusteluja, miksi en puolla itsemäärittelyä. 

Lainaan tähän saamaani kommenttia:

”Vaikka sukupuoli ei olisi virallisesti ilmoitusasia, se ei takaa, etteikö lakia kierrettäisi. Jos ongelmia tulee jo nyt, kuten Britanniassa ja muualla on käynyt, itseidentifikaation kirjaaminen lakiin ei ainakaan vähennä niitä. Suomessa miehet pääsevät vankilassa jo naisten puolelle käytännössä omalla ilmoituksella

(https://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/seuraamukset/saannokset/maarayksetjaohjeet/sukupuolenkorjausprosessinlapikayneenjakorjausprosessissaolevanhenkilonsijoittaminenrikosseuraamuslaitoksessa80042018.html):

"-- Juridisen sukupuolen muutoksen edellytyksenä ei ole osallistuminen terveydenhuollon toimenpiteisiin, kuten hormonihoitoihin tai genitaali- tai muihin kirurgisiin toimenpiteisiin. -- Kun henkilö on sukupuolen korjausprosessissa, hänet kohdataan sukupuolessa, jota hoito vahvistaa."

"Kun on tiedossa henkilön sukupuolen korjausprosessi, tehdään laitossijoittelu ensisijaisesti hänen sukupuoli-identiteettinsä mukaan huomioiden henkilön sukupuolen korjausprosessin vaihe ja henkilön oma toive." ”

 

Tämän jälkeen alettiin näsäviisastelemaan, että määritelläänkö laissa, mitä pukuhuonetta kukakin saa käyttää. Kun vastasin tähän, että jos ei olisi mitään väliä, mitä pukuhuonetta kukakin käyttää, ei meillä olisi erikseen sukupuolitettuja tiloja. Tämän jälkeen minulle sanottiin, että laissa ei ole sellaista kohtaa, jossa juridisella naisella olisi oikeus olla naisten tiloissa. Kopioin tähän oman kommentin:

 ”Jos henkkareissa lukee nainen, ei henkilöä tuosta noin vaan poisteta naisten tiloista, vaikka henkilö olisi ulkoisesti selkeästi mies. Toki henkilölle voi sanoa, että hän on väärässä tilassa, mutta jos hän näyttää henkkarit, jossa lukee nainen, niin ei häntä voi estää olemasta naisten puolella.

Jos olet sitä mieltä, että voi estää, niin samalla kenet tahansa juridisen naisen (oli sitte kaikki transhoidot läpikäynyt transnainen tai miehekäs nainen, joka ei edes ole trans) voisi poistaa naisten tilasta, jos joku kokee heidät ahdistavana.”


Lainaan tähän myös kommenttia, jonka sain edelliseen postaukseen:

”Jos uimahallin sääntöihin kuuluu, että naisten pukuhuoneeseen saavat mennä vain naiset, ja naisten pukuhuoneessa oleva mies on juridisesti nainen, mihin henkilökunta voi perustaa määräyksensä, että tämän juridisen naisen on poistuttava pukuhuoneesta? Henkilön "poitamiseen paikalta" tarvitaan järjestyksenvalvojan tai poliisin valtuudet ja ne on hyvin tarkkaan määritelty, kuten myös se, että paikalta poistamiseen täytyy aina olla perusteltu syy. Jos tässä syy olisi se, ettei mies saa olla naisten pukuhuoneessa, täytyy pystyä määrittelemään kuka on mies. Jos mies on juridiselta sukupuoleltaan nainen, en tiedä, miten hänen poistamisensa naisten pukuhuoneesta on perusteltavissa. Ja kuten Tulenhenki huomautti, kaikkia on kohdeltava tasapuolisesti, eli jos juridinen nainen poistetaan paikalta sillä perusteella, että hän on biologinen mies, ei kellään biologisella miehellä olisi oikeutta olla naisten pukuhuoneessa, ei transnaisillakaan.”

 

Fakta on, että juridisen sukupuolen itsemäärittelyn väärinkäyttöä ei voi mitenkään kontrolloida. Tämän seikan vuoksi kukaan ei pysty vastaamaan, miten väärinkäytöt voisi estää. Jos tällaista edes kysyy erittäin kohteliaaseen sävyyn, niin saa transfoobikon leiman. Lainaan tähän kaverini kommentit:

 

 


 




Mainittakoon, että kaverini on erittäin kaukana transfoobikosta. Olen haastatellut häntä blogissani täällä.

 Varsinkin kun nykyään on yleistynyt sellainen näkemys, ettei kenenkään sukupuolta voi olettaa tämän ulkonäön perusteella, ja että pelkkä identiteetti määrittää sukupuolen. Itse en pidä lainkaan tästä ajattelutavasta, koska siitä seuraa lukuisia ongelmia, joista kärsivät myös perinteiset transsukupuoliset.

Edellisen tekstin kommenttiketjussa totesin, että mielestäni on varsin naiivia ajatella, etteikö transsukupuolinen voisi vastustaa juridisen sukupuolen itsemäärittelyä.

Sain tällaisen kommentin:

”No kukas niin ajattelee. Mutta ei se että sekulaari transsukupuolinen vastustaa lakimuutosta aatteellisista syistä tee vastustamisesta yhtään sen järkevämpää tai perustellumpaa kuin jos joku fundamentalisti cissukupuolinen vastustaa sitä uskonnollisista syistä.”

Naurahdin sekulaarille transsukupuoliselle. Minusta se oli niin hauska, että laitoin sen blogini kuvaukseen.

Tämän jälkeen jäin miettimään kyseistä kommenttia enemmän. Miksi ihmeessä minun täytyisi ajatella juuri tietyllä tavalla, koska olen transsukupuolinen? Kuuluuko transsukupuolisuuteen jotenkin automaattisesti se, että pitäisi ajatella asioista kuten transaktivistit sanovat?

Minä en kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä omalla ilmoituksella. Minulla on tähän varsin hyvät perustelut. Minulle juridisen sukupuolen itsemäärittely omalla ilmoituksella varsinkin ilman mitään transhoitoja ei ole mikään ihmisoikeus-kysymys. Minä en jaa sellaista maailmankuvaa, jossa sukupuoli ei liity millään tavalla kehoon. Tämän vuoksi en myöskään pidä nykyisestä pronomini-vouhotuksesta.

 

Lainaan tähän kommentin, jonka olen saanut toiseen postaukseen, tummennan tärkeät kohdat:


”Miksi en kestä nykyistä t-aktivismia. Se pakottaa ihmiset toimimaan vastoin omaa kehollista kokemustaan. Olla sellainen kuin on (tai tavoitella sellaista kehoideaalia kuin haluaa) on eri asia kuin vaatia tulla nähdyksi ja koetuksi tietyllä tavalla. Tulkinta toisen ihmisen sukupuolesta ei perustu toisen kertomaan pronominiin, vaan siihen miltä tämä näyttää, kuulostaa, tuoksuu, miten käyttäytyy jne. Sen tulkinnan ihminen tekee varsin automaattisesti. Nykyinen identiteetti = pronomini = sukupuoli -henki on vieraantunut fyysisestä todellisuudesta ja ikään kuin vaatii muiltakin vastaavaa vieraantumista. Mä taas haluan elämässäni vaalia hyvää yhteyttä omaan kehooni.”


En tiedä tämän kommentoijan taustoja, mutta olen hänen kanssaan samaa mieltä. Minä en ollenkaan pidä ajatuksesta, ettei ihmisen sukupuolta voisi olettaa tämän ulkonäön perusteella. Valtaosa ihmisistä ei pidä tällaisesta. Minun kohdallani ongelma on myös siinä, että ihmiset helposti voivat luulla, että itse ajattelen näin, koska olen transsukupuolinen.

Olen kuitenkin melko varma, että juridisen sukupuolen itsemäärittely tulee astumaan voimaan, jos ei nyt jotain aivan ihmeellistä tapahdu. Tästä tulevat hyötymään sellaiset transsukupuoliset, joiden ulkonäkö ja sukupuoli-identiteetti ovat yhtenevät, eli he ovat jo aloittaneet transhoidot, mutta transpolien resurssien puutteiden vuoksi menee paljon aikaa, ennen kuin he saavat puollon juridisen sukupuolen muuttamiseen. Mutta koska juridisen sukupuolen itsemäärittely tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että kuka tahansa, vaikka ei olisi edes transsukupuolinen, voisi vaihtaa juridisen sukupuolensa.

Lisäksi translaki-kamppanjoinissa on puhuttu todella paljon turhista ja pakotetuista hormonihoidoista, vaikka transsukupuoliset haluavat hormoneja. Lisäksi transpolit on haukuttu maan rakoon. En ole koskaan ymmärtänyt heitä, jotka valittavat transpoleista. Niin kauan, kun transhoidot maksetaan julkisella puolella, valtiolla on myös oikeus päättää, kuka voi aloittaa transhoidot.

Tässä yhteydessä en tarkoita konkreettisesti valtiota vaan lääkäreitä, joiden tehtävä on arvioida, hyötyykö tutkittava transhoidosta. Kannatan lisääntymiskyvyttömyyden vaatimuksen poistoa, koska sillä ei ole käytännön tasolla merkitystä, lisäksi vaatimuksen poisto vähentää byrokratiaa.

Olen kuitenkin totaalisen kyllästynyt iänikuisesta propagandasta, kuinka transsukupuolisia muka pakkostelirilisaatioitasiin. Transhoidot tekevät ihmisestä lisääntymiskyvyttömän.

En pidä lainkaan sellaisesta aktivismista, jossa vedotaan tarkoituksella tunteisiin, valehdellaan, mustamaalataan ja hiljennetään ihmiset, jotka eivät ole asioista samaa mieltä, vaikka he mahdollisesti kuuluisivat samaan viiteryhmään.


Keskustelupalstojen antia:




 



Poimintoja Twitter-kuplasta: 

 

 


 

 

 

 

 


lauantai 3. huhtikuuta 2021

Transaktivismi ja naisten oikeudet

Keskustelin erään kaverini kanssa siitä, millaisia ongelmia juridisen sukupuolen itsemäärittelyyn voi liittyä. Kerroin, että sellaisissa maissa, joissa juridisen sukupuolen itsemäärittely on voimassa, on tapahtunut ongelmia.

Kun juridisen sukupuolen on voinut vaihtaa ilman minkäänlaisia psykiatrisia tutkimuksia ja lääketieteellisiä transhoitoja, mies on saattanut tekeytyä transnaiseksi päästäkseen naisten tiloihin, joissa kyseinen henkilö on sitten ahdistellut tai jopa raiskannut naisia. Toisaalta monet sanovat nykyään, että jos henkilö sanoo olevansa trans, niin silloin henkilö on trans, eikä tähän vaadita sukupuolidysforiaa tai muitakaan perusteluja.

Tämän vuoksi emme voi tietää, ovatko nämä häiriintyneet mieskehoiset ihmiset olleet ”transnaisia” vai pervoja setiä, jotka ovat tekeytyneet transnaisiksi. Transaktivistit ovat yleensä sanoneet, etteivät nämä henkilöt ole todellisuudessa transihmisiä vaan miehiä, jotka ovat tekeytyneet transnaisiksi.

Mielestäni transaktivistit ovat tässä kohtaa tekopyhiä, kun samaan aikaan he korostavat, kuinka ihminen itse määrittelee sukupuolensa ja kuinka kenenkään sukupuoli-identiteettiä ei saa kyseenalaistaa.

Kaverini kertoi minulle, ettei hän ollut edes ajatellut tuollaista mahdollisuutta. Toisaalta ymmärrän, koska juridisen sukupuolen itsemäärittelyn ongelmista tai transaktivismin epäkohdista ei juuri puhuta julkisuudessa.

Myöhemmin keskustelin aiheesta naisystäväni kanssa. Puhuin siitä, kuinka minua ärsyttää, että niin monet ihmiset eivät näe transaktivismin epäkohtia. 

Kerroin hänelle myös, kuinka olin netissä nähnyt erään transsukupuolisen kommentin siitä, kuinka kyseinen transsukupuolinen oli ottanut kansanedustajiin yhteyttä translain uudistuksen epäkohdista, eikä ollut saanut mitään vastausta tähän.

Naisystäväni totesi tällä tavalla:

”Ei suurin osa ihmisistä kyseenalaista transaktivismia, koska se on ainut taho, joka tuuttaa suurella volyymilla tätä infoa. Puuttuu sellainen taho, joka ilman änkyröintiä olisi realistinen. Tavallaan käsitän sen, että kansanedustajat uskovat Setan kaltaista lähdettä mieluummin kuin yksittäisiä ihmisiä.

Ongelma onkin siinä, että tämä intersektionaalisuus on kietoutunut niin syvälle, että on hämärtynyt se, mikä on järkevää suvaitsevaisuutta ja mikä on sitten sellaista ”olen niin avomielinen, että aivoni tipahtivat pois.”

The Guardianissa julkaistiin vuonna 2018 artikkeli, jossa lääketieteelliset transhoidot läpikäyneet transnaiset ilmaisivat huolensa siitä, kuinka juridisen sukupuolen muuttamisen sidos lääketieteellisiin hoitoihin oltiin poistamassa, ja siitä oltiin tekemässä puhtaasti itse määriteltävissä oleva.

Näiden transnaisten mukaan tämä hämärtäisi rajaa, mikä ero on heidän ja naisiksi itsensä määrittelevien täysin miesvartaloisten trans-identiteettisten, joilla osalla on seksuaalisia fetissejä. Jos nämä täysin mieskehoiset itsensä naiseksi määrittelevät saisivat muuttaa juridisen sukupuolensa naisiksi, ja vaatisivat päästä naisten pukuhuoneisiin, tämä olisi uhka naisten oikeuksille.

Lisäksi se heikentäisi transnaisten luotettavuutta ja asemaa yhteiskunnassa. Seurauksista maksaisivat myös lääketieteelliset transhoidot läpikäyneet transnaiset, vaikka he eivät olisi ongelmista missään vastuussa.

En nosta tätä seikkaa esille sen takia, että haluaisin leimata transnaiset miehisiksi pervoiksi. En halua lietsoa tällaisia ennakkoluuloja transnaisia kohtaan.

Valitettavasti nykyään on melko tavanomaista ajatella, että voi olla transsukupuolinen ilman sukupuolidysforiaa. Itse vastustan vahvasi tätä näkemystä, koska tällöin transsukupuolisuuden merkitys hämärtyy täysin. Perinteinen transsukupuolinen, joka kärsii voimakkaasta sukupuoliristiriidasta, ei hyödy juridisen sukupuolen itsemäärittelystä.

Kun voi olla trans ilman dysforiaa, ja kun juridisen sukupuolen voi vaihtaa omalla ilmoituksella ilman lääketieteellisiä transhoitoja, emme tiedä, kuka täysin mieskehoinen ihminen on transnainen vai onko kyseessä pervo setä, joka tekeytyy transnaiseksi päästäkseen naisten tiloihin ahdistelemaan naisia.

Edellisessä tekstissäni nostin esille erään transnaisen kommentin. Kommentin kaltaiset transnaiset eivät ole minkäänlainen uhka naisten oikeuksille. Laitan osan kommentista tähän näkyville:

”Minä olen biologisesti mies, sosiaalisesti ja juridisesti nainen. Fyysisesti näytän naiselta, enkä aiheuta minkäänlaista hämminkiä missään. Jos jossain paikassa aiheuttaisin, niin jättäisin menemättä. Tässä ei ole itselleni mitään epäselvää, mitään mikä olisi vaikea sanoa ääneen, eikä kyse ole millään lailla minun tai kenenkään muunkaan mielipiteistä vaan tosiasioista.

Kaikilta osin en tietenkään ole enkä voikaan olla samalla viivalla niiden kanssa, jotka ovat sosiaalisen naiseuden saaneet jo syntymässä biologian myötä. Joistakin naisten asioista ja ongelmista en ymmärrä yhtään sen enempää kuin miehetkään, vaikka monet esimerkiksi turvallisuuteen ja fyysiseen koskemattomuuteen liittyvät ovat toki samojakin.

 Hyväksyn sen, kunnioitan sitä ja pystyn sen kanssa elämään oikein hyvin. Sosiaalisen naiseuden edellytyksenä taas on onnistunut transitio, onhan se ihan päivänselvää ettei kyseessä ole mikään ilmoitusasia.”

Itse kannatan sitä, että transsukupuolinen voi siirtyä käyttämään sukupuoli-identiteetinsä mukaisia wc- ja pukuhuonetiloja transhoitojen myötä. Kuitenkin fyysiset muutokset tapahtuvat sen verran hitaasti, minkä vuoksi transsukupuolinen saattaa olla tilanteessa, ettei hän olemuksensa puolesta sovi miesten eikä naisten puolelle.

Tiedän myös sellaisia transsukupuolisia, jotka eivät uskalla käyttää sukupuolitettuja tiloja, koska he pelkäävät aiheuttavan hämmennystä muissa ihmisissä.

Tämän vuoksi kannatan, että naisten ja miesten tilojen lisäksi olisi myös yksittäisiä unisex-koppeja. Näitä samoja tiloja voisivat käyttää myös sellaiset ihmiset, joilla on muita erityistarpeita, joten tällaisesta hyötyisivät myös muutkin kuin transsukupuoliset.

 

 

"Transsukupuolisuus on henkilölle itselleen suuri kipupiste, mutta kipupisteitä on kaikilla muillakin."

Tervehdys lukijoille. Tässä kirjoituksessa haastattelen transmiestä, jolla on myös kriittinen suhtautuminen nykyiseen valtavirran transaktiv...