Transsukupuolisten tyytymättömiä kommentteja "translain" läpimenosta

Uusi "translaki" meni eduskunnassa läpi äänin 113-69. Jatkossa siis kuka tahansa Suomessa asuva täysi-ikäinen henkilö voi vaihtaa juridista sukupuoltaan käytännössä ilman mitään ehtoja. Tähän mennessä sukupuolimerkintää ovat saaneet vaihtaa ainoastaan transsukupuoliset transdiagnoosin ja transhoitojen myötä. Kuten blogini lukijat tietävät, olen aina vastustanut kyseistä lakimuutosta, joka on altis väärinkäytöille ja heikentää transsukupuolisten oikeusturvaa. On siis ymmärrettävää, että olen pettynyt lakiuudistuksen läpimenemisestä. En muuten aio ikinä äänestää ketään sellaista kansanedustajaa, joka kannatti tätä lakia.

Jos olet transdiagnoosin saanut, transhoitoja käynyt henkilö, joka olet kannattanut tätä lakiuudistusta, jossa kuka tahansa opportunisti voi vaihtaa sukupuolimerkinnän: Älä valita, kun lakiuudistuksen jälkeen sinut yhdistetään opportunisteihin ja itsemäärittelyn myötä tulevien ongelmien takia transvastaisuus lisääntyy. Sitä saa mitä tilaa. Jos meillä aletaan jossain vaiheessa laatimaan säädöksiä siitä, mitä sukupuolitettuja tiloja transsukupuolisten pitäisi käyttää, niin älä kysy, pitäisikö partaäijän näköisen transmiehen käyttää naisten tiloja. On kaksilla rattailla ajamista, jos ensin kannatat sukupuolen itsemäärittelyä, mutta myöhemmin vetoat argumenteissasi transhoitoja läpikäyviin transsukupuolisiin. Olen lopen kyllästynyt tähän totaaliseen epäjohdonmukaisuuteen, jota itsemäärittelyä kannattaneet perinteiset transsukupuoliset harjoittavat. (Tiedän, että transkeskustelussa sukupuolittuneet tilat ovat ikuisuusaihe, josta ei päästä koskaan 100% yhteisymmärrykseen. Henkilökohtaisesti kannatan naisten ja miesten tilojen lisäksi yksittäisiä unisex-koppeja, joita voivat käyttää myös sellaiset henkilöt, joilla on jotain erityistarpeita. Toki tähänkin liittyy omat ongelmansa muun muassa resursseihin liittyen, mutta tästä aiheesta enemmän joskus toiste.) Kysyin neljältä itsemäärittelyä vastustaneelta transsukupuoliselta, miltä heistä nyt tuntuu, kun uusi "translaki" meni läpi.

Transnainen Tina:

Vaikka uuden "translain" läpimeno oli odotettavissa, kyllä se silti tuntui pahalta. Mikä minua henkilökohtaisesti eniten koko lakiuudistuksessa ja sen käsittelyssä turhauttaa on se, kuinka autuaan tietämättömiä lakia tukevat tahot ovat transsukupuolisuudesta ilmiönä. Minusta monella lakia tukevalla taholla on transsukupuolisuudesta nykyajan trendien vääristämä kuva. Ymmärrän, että aihe on harvalle oikeasti tuttu tai läheinen elämässä, mutta kansanedustajia kyllä kannustetiin tutustumaan muun muassa lyhyessä ajassa nopeasti muuttuneihin tilastoihin transoireilusta. En nähnyt lain kannattajilta kertaakaan rehellistä pohdintaa siitä, miten juridisen sukupuolen vaihto auttaa transsukupuolisia konkreettisesti tai halua ymmärtää sitä, miksi transsukupuoliset ovat ennen olleet oikeutettuja juridisen sukupuolen vaihtoon. 

Minulla on syytä pelätä, että uusi "translaki" tulee johtamaan väärinkäyttöihin, joiden johdosta transsukupuolisten yhteiskunnallinen uskottavuus heikkenee, ja mahdollisesti tulevaisuudessa transsukupuolisten saavutettuja etuja aletaan karsimaan. En olisi toivonut tämän lain menevän läpi, ja lisäksi minua pelottaa mitä tavoitteita transaktivistitahoilla seuraavaksi on.

Keski-ikäinen transnainen:

Tämä niin sanottu translaki ja sen ympärillä käyty keskustelu on aiheuttanut minussa suurta ahdistusta. On surullista nähdä näin konkreettisesti, miten transsukupuolisuuden käsitettä käytetään nykyisin väärin ja laajennetaan koskemaan myös aivan muita ihmisiä.

Transsukupuolisuuden nimenomaisena kriteerinä on ollut kehollinen dysforia. Olemme tehneet kaikkemme korjataksemme tätä asiaa lääketieteellisin keinoin. Olemme opetelleet elämään uusissa sukupuolirooleissamme ja pyrkineet kaikella tavalla sulautumaan niin hyvin kuin se on mahdollista. Emme ole mainostaneet itseämme, emme halunneet huomiota tai esittäneet mitään vaatimuksia kenellekään. Me olemme sopeutuneet maailmaan sen sijaan, että vaatisimme maailmaa sopeutumaan meihin. 

Nyt meidänkin puolestamme käyttää ääntä sellainen ryhmä ihmisiä, joka toimii aivan päinvastoin kuin me haluaisimme toimia. Heidän vastustajansa helposti hyökkäävät myös meitä vastaan, koska kuvittelevat meidän olevan samaa joukkoa. Me jäämme tässä täysin jalkoihin. Me, joiden ihmisoikeuksilla tätä epäonnistunutta lakia perustellaan ja yritetään tuputtaa ihmisille. Olo tämän kaiken keskellä on hyvin turhautunut ja avuton.

Transnainen -N: 

Olen turhautunut, se on päällimmäinen tunteeni. Kaikki perusteltu kritiikki vain sivuutettiin ja sille annettiin vain siivu huomiota median toimesta ja ihan viimeisillä hetkillä. Translain uusi revisio ei paranna mitenkään oikeasti transsukupuolisten asemaa. Olemme tähänkin päivään asti omanneet mahdollisuuden korjata sukupuolimerkintämme. Se on toki edellyttänyt lääketieteellisiä hoitoja ja niiden ymmärtämisen sekä tarpeellisuuden selvittäneitä tutkimuksia. Kyseenalaistan suuresti, että mikä ajaa poltteeseen saada vaihtaa sukupuolimerkintää ilman näitä kehoa muokkaavia hoitoja.

Itse koin jatkuvaa riutumista miehisistä piirteistäni, ennen kuin olin ollut hormonikorvaushoidolla naishormoneilla riittävän pitkään ja ne olivat naisellistaneet kehoani. Haluan myös oikaista väärinkäsitystä, että transsukupuoliset kokisivat elävänsä väärässä kehossa. Ei, kehon biologisen sukupuolen piirteet aiheuttavat ahdistusta, koska ne eivät vastaa mielen/aivojen kokemusta omasta kehosta.

Vastaan aiemmin esittämääni kysymykseen "mikä ajaa poltteeseen saada vaihtaa sukupuolimerkintää ilman näitä kehoa muokkaavia hoitoja". Joko se, että transpolilla tutkimuksissa on noussut esille jokin muu, yleensä mielenterveydellinen ongelma, joka voi johtaa sekundäärisenä oireena poikkevaan sukupuolikokemukseen, jolloin on ensin alettu hoitaa sitä. Tai todettu, että henkinen kypsyys näihin hoitoihin ei riitä.

Hormonikorvaushoito vastakkaisen biologisen sukupuolen hormoneilla ei ole vitsi. Siihen sisältyy terveysriskejä, muun muassa, transnaisilla kohonnut veritulpan ja aivokasvaimen prolaktinooman suuresti kohonnut riski. Transmiehillä testosteroni aiheuttaa komplikaatioita kohdussa ja munasarjoissa. Hormonit myös heikentävät lisääntymiskykyä välittömästi käytön aloituksessa ja aiheuttavat pitkässä käytössä pysyvää infertiliteettiä. Naishormoneilla kemiallinen kastraatio on ajanut todennäköisesti Alan Turingin itsemurhaan. Tämä oli vielä 70 vuotta sitten rangaistus homoseksuaaleille.

Näitä muuntohormoneita on kuitenkin helppo tilata internetistä, etenkin transnaisten hormonikorvaushoidon sisältämät estradioli- ja spironolaktonivalmisteet ovat ihan yleisiä lääkkeitä. Sukupuolimerkinnän vaihdolla pelkällä itsemäärittelyllä ja näitä hormoneita laittomasti hankkimalla ohitetaan koko hoitoprosessi.

Katumiset maksaa sitten varmaankin julkinen terveydenhuolto, eikä mikään korvaa tietenkään sitä psykologista ja ruumiillista vauriota enää, jos katuukin näitä hoitoja. Siksi niihin on ja on hyvä olla seula.

En haluaisi, mutta on pakko mainita myös mahdolliset väärinkäytöt, joita on jo nähty muissa itseidentifikaation sallineissa maissa. Mies, ilman transhoitoja, täysin edelleen miehen ruumiilla aiheuttaa ahdistusta jo pelkällä läsnäolollaan naisten tiloissa, saatikka jos vielä fyysisesti käy käsin väkivaltaisesti tai seksuaalisesti. Tämä viha tietenkin ohjautuu sitten etenkin transnaisiin. Koen ahdistusta ja surua siitä, kun luulin vielä joskus, että asemani voisi parantua, ettei tarvitsisi koko lapsuuden kestäneen kiusaamisen jälkeen ehkä enää kestää sellaista. Pelkään olevani väärässä. Tarvitsee muuttaa ehkä tulevaisuudessa jonnekin valtioon, jossa ideologian palo ei hukuta alleen lääketieteellisiä hoitoja.

Kolmekymppinen transmies: 

Haluan kertoa transsukupuolisen näkökulmasta niistä konkreettisista haitoista, joita translakikeskustelussa kukaan ei missään vaiheessa maininnut sanallakaan.

Viimeaikaisen keskustelun pohjalta olen huomannut transsukupuolisen todellisuuden ja arjen kokemusmaailman olevan ihmisille niin täydellisen vieras, että katson parhaaksi yrittää samalla valottaa näitä, jotta saattaisitte edes jotenkin nähdä yhteyden siihen, miksi reagoimme tähän näin vahvasti.

Transsukupuolinen kokee niin monia asioita, jotka eivät yksinkertaisesti tulisi spontaanisti mieleen henkilölle, joka katsoo tätä ulkopuolelta. Mutta myös me olemme oppineet nämä asiat vasta elämänkokemuksen karttuessa, transition jälkeen, kun transsukupuolisen arjesta on tullut totta. Keskustelussa vatvottiin täysin epäolennaisia asioita puhuen transsukupuolisten ohi, vaikka me olemme se ryhmä, joka joutuu kantamaan tästä sekoilusta aiheutuneen mainehaitan, psyykkisen taakan, sekä oikeusturvan heikkenemisen. Me jäimme yksin.

Poliittisessa kielessä tunnetaan käsite hyödyllisestä idiootista. Hyödyllinen idiootti uskoo toimivansa moraalisesti oikein, vaikka tosiasiassa hänet on manipuloitu kannattamaan ja levittämään ideologista propagandaa, jota hän ei itsekään ymmärrä.

Lopuksi ne, joilla ei ole asiasta vahvaa mielipidettä taipuvat olemaan ympäröivän enemmistön kanssa samaa mieltä, koska silloin ryhmässä säilyy sopu ja koska transsukupuolisten oikeudet eivät rehellisesti sanottuna kiinnosta ketään. Ja miksi kiinnostaisivatkaan, jos ne eivät koske itseä?

Kun laki meni läpi, tajusin, ettei minulla ole koskaan ennen transsukupuolisena ollut näin hiljennetty, mitätöity, nurkkaan ajettu ja turvaton olo. Koen nyt aivan uudenlaista turvattomuutta sekä tulevaisuudestani että ympärillä olevista ihmisistä.

Häpeän myös kansalaisena kansanedustajien ja mediankin selkärangattomuutta; Suomessa siis ylpeästi pidetään tieteen hylkäämistä edistyksenä ja annetaan avoimen tiedevastaista propagandaa levittävän ideologisen liikkeen sanella, mitkä ovat jonkin psykiatrisen diagnoosin kriteerit.

Viime vuosina lisääntynyt puhe "sukupuolen moninaisuudesta" on luonut illuusion, että transsukupuolisten asema olisi paranemassa ja ennakkoluulot hälvenemässä. Tosiasiassa transsukupuoliset "kiinnostavat" ihmisiä vain sen hetken, kun meitä voi käyttää hyvesignalointiin tai populismin välineenä. Viimeistään nyt ymmärrän, että transsukupuolisten oikeuksia ei järki- ja tiedepohjaisesti aja tällä hetkellä yhtään mikään taho, jolla olisi sananvaltaa; bussikuskimme on ajokunnoton ja ajokortiton, mutta me voimme ainoastaan istua hiljaa kyydissä.

Vaikka transpoliklinikalle hakeutuvista tietty osa ei edennyt transdiagnoosiin, koska heillä todettiin persoonallisuuteen tai mielenterveyteen liittyvä muu häiriö, täällä katsottiin parhaaksi jättää nekin ihmiset oman onnensa nojaan poistamalla diagnoosivaihe. Nämä transsukupuolisuusideasta fiksoituneet ihmiset, jotka eivät saaneetkaan sitä diagnoosia jonka olisivat halunneet, ovat niitä jotka väittävät diagnoosin olevan ”nöyryyttävä”, ja he ovat ajaneet tätä lakimuutosta voidakseen kiertää lääketieteen ammattilaisten mielipiteet. He näkivät transpoliklinikan jonain ilmaisena irtokarkkikauppana, vaikka lääkärin vastuu on ajatella potilaan etua ja löytää terveysongelman juurisyy.

Diagnoosivaihe oli varsinaisille transsukupuolisuuden diagnoosiin päätyville potilaille toki stressaava ja jännittävä, mutta silti tärkeä prosessi, jossa he pääsivät keskustelemalla myös selvittämään omaa identiteettiään ja odotustensa realiteetteja ennen varsinaiseen prosessiin päätymistä. Jo tällä systeemillä transsukupuolisen saama psyykkinen tuki erittäin raskaan transition kanssa on ollut täysin olematon, vaikka elämän kaikki alueet muuttuvat niin radikaalisti. Ihminen on kokemansa kanssa yksin, mutta kyllä vaan oli varaa leikata se vähäkin ihmiskontakti ja tuki pois!

Äänestyksellä ilmaistiin täyttä piittaamattomuutta haavoittuvassa asemassa olevien ihmisryhmien hyvinvointia kohtaan. Lakikeskustelussa argumentteina käytettiin asioita, jotka ovat faktuaalisesti vääriä ja lapsellisen helppo todistaa epätosiksi, jos joku transaktivistien huudon alta vaan kuulisi mitään. Keskustelun käymistä yritettiin täysin antidemokraattisesti transaktivistien pyynnöstä jopa kieltää, koska he ovat kännyköillään tottuneet siihen, että kaiken heidän omaa maailmankuvaansa haastavan voi vaan napauttaa pois.

Liberaalille kansalle ei tarvinnut kuin jankuttaa latautuneita sanoja "ihmisoikeus", "transsukupuoliset" ja "transfobia" – sanoja, joista jokainen menetti täysin merkityksensä tässä keskustelussa, koska jokaista niistä käytettiin systemaattisesti väärin. Se, että kuka tahansa voi vaihtaa sukupuolta ilmoittamalla ei ole ihmisoikeus yhtään missään, transsukupuolisilla oli Suomessa jo kaikki samat ihmisoikeudet kuin muillakin. Yhtäkään transsukupuolista ei oltu pakkosteriloitu vaan aiemman lain sanamuotoa tulkittiin tahallaan väärin. Henkilö, jolla ei ole kehodysforiaa, joka vaatii kehon muuttamista ei ole transsukupuolinen, ja se että sateenkaarivähemmistöjä koskevassa asiallisessa keskustelussa nostetaan esiin myös huolia tai kysymyksiä ei todellakaan ole transfobiaa, vaan ihan normaalia demokraattista dialogia.

"Pakkosterilointi" lain perusteena oli puhdas valhe, joten mitään väitettyä "ihmisoikeusrikkomusta" ei edes tapahtunut. Sterilisaatio on kirurginen toimenpide, kun puolestaan steriiliys on tila, joka voi johtua muustakin, tässä tapauksessa yleensä hormonihoidosta. THL:n rekisteristä ei löydy yhtäkään sterilointia transsukupuolisuuden perusteella enkä ole koskaan kuullut transsukupuolisesta, jonka keholle oltaisiin väkisin tehty toimenpiteitä. Lakipykälän sanamuoto ei ehkä ollut selkein mahdollinen, mutta lisääntymiskyvyttömyyden vaatimuksella viitattiin siihen, että juridisen sukupuolimerkinnän vaihto-oikeus käytännössä syntyy, kun henkilö on aloittanut transitionsa eli hormoni- tai leikkaushoidot. Hormonihoidot tai mahdollinen kirurgia aiheuttavat transsukupuolisen lisääntymiskyvyttömyyden, ja niihin transsukupuolinen hakeutuu vapaaehtoisesti omasta tahdostaan. Mieheksi itsensä kokeva kun ei todellakaan halua synnyttää, koska se jos joku on puhtaasti naiskehon ominaisuus. Nykyisin on kuulemma mahdollista tallettaa sukusolujakin ennen hoidon aloittamista.

Me emme olleet edes kiinnittäneet huomiota "pakkosterilisaatiolakiin", koska sillä ei ollut konkreettista vaikutusta. Minun steriiliyttäni ei testattu millään tavalla erikseen silloin kun hoidot aloitettuani vahvistin sukupuoleni. Sen sijaan nyt kun pykälä on poistettu laista, se salliikin kenen tahansa ihmisen vaihtaa sukupuolimerkintää, vaikkei olisi mitään aikomusta mennä myös transitiohoitoihin. Aiempi laki siis suojeli transsukupuolisia varmistaen, että juridinen sukupuolen vaihtaminen on vain transsukupuolisten yksinoikeus ja se tehdään poikkeustapauksena, loogisesta ja painavasta syystä.

Tässä sotkussa kukaan ei missään vaiheessa tullut ajatelleeksi sitä, kuinka tämä voisi vaikuttaa jo transsukupuolisena elävien elämään ja siihen, kuinka tällaisten juttujen jälkeen transsukupuolisiin suhtaudutaan yhteiskunnallisella tasolla. Tämä hyvesignalointishow on ollut ei-toivottua huomiota ja sen seurauksena huomionhakuiset teinit ovat inspiroituneet tästä sirkuksesta niin, että he toivovat koulujenkin opettavan tiedevastaista ideologiaa, joka kannustaa identiteettiristiriitojen syntymiseen ja erittäin vakavalla psykofyysisellä ristiriidalla leikkimiseen sosiaalisia pisteitä tuovana muoti-ilmiönä. Tällainen transsukupuolisuuden karnevalisointi on todella loukkaavaa, ja koulujen pitäisi keskittyä opettamaan tosiasioita ja kriittistä ajattelua, ei sokeaa ideologiaa ja pseudotiedettä. Sateenkaarilippu on kuitenkin myyty ihmisille liberalismin synonyyminä, eli jos yhtään epäröit tempauksen järkevyyttä, olet ”transfoobinen” ja ”oikeistolainen”.

Joka kerta kun missään suuressa mediassa julkaistaan transsukupuolisuutta koskeva artikkeli, sen pohjalle tulee "tietolaatikko" Setalta. Kaiken sanelee Seta, tämä kaiken ylittävä auktoriteetti, joka on täysin eksynyt alkuperäiseltä linjaltaan ja edustaa nyt vain intersektionaalista feminismiä. Koska Seta on kaikkialla ja seksuaalivähemmistöt ovat historiallisesti kokeneet paljon syrjintää, kukaan ei uskalla kyseenalaistaa tätä, vaan aihe on pyhä.

Disinformaation levittäminen on ollut systemaattista ja se on tapahtunut vähitellen, kuitenkin viimeisen 10 vuoden aikana. Setan ja aktivistien no debate -linjalla on varmistettu sitä, että ultraliberaaliin sateenkaarikuplaan ei pääsisi mitään ideologiaa kyseenalaistavia ajatuksia. Canceloinnin pelossa kukaan ei lopulta uskalla kirjoittaa kyseenalaistavia tai huolestuneita artikkeleita tai jakaa uutisia, joissa kerrotaan ulkomailla tapahtuneista väärinkäytöksistä tai transitiotaan katuvista groomauskulttuurin uhreista. Kaikki "väärinajattelijat" estetään Twitterissä ja kuplautuneille kavereille jaellaan estosuosituksia näistä henkilöistä. Kyseenalaistajat leimataan äärioikeistolaisiksi tai transfoobikoiksi, vaikka kyseessä olisi itse transsukupuolisena elävä, humanistinen liberaali. Millainen "sateenkaari-ihmisten oikeuksia ajava" järjestö hiljentää omiaan, transsukupuolisia?

Systemaattinen ideologiapommitus toimi, ja tietyillä somealustoilla sitä vahvistivat algoritmit, joiden periaate on näyttää käyttäjille enemmän sellaista sisältöä mitä he ovat ennenkin katsoneet; se että internet-käyttäjille näytettäisiin räätälöidysti "enemmän materiaalia, joka heitä kiinnostaa" on kaunis ajatus, mutta käytännössä se johtaa myös siihen, etteivät he altistu enää monipuoliselle ja vaihtelevalle sisällölle niin kuin fyysisessä maailmassa. Lopulta ideologinen liike sai vaikutettua äänennälkäiset poliitikot ja sinisilmäiset "totta kai haluan olla aina hyvien puolella" -symppaajat puolelleen. Nämä symppaajathan eivät yleensä oikeasti tiedä transsukupuolisuudesta tai aiheen tiimoilta maailman tapahtumista mitään, vaan saavat tietonsa siitä omasta hyväuskoisesta kuplastaan, jonka sisältö on jo valmiiksi ideologian kannattajien filtteröimä. Koska aihe ei koske itseä henkilökohtaisesti, maailmankuvaksi riittää se, että on nähnyt kivojen uutisten otsikot ja nähnyt miten moni muu peukuttaa näitä tarinoita. Onhan tässä pakko olla kyse hyvästä, ja eihän kukaan halua olla pahojen puolella, varsinkin kun liike on kulttimaisesti sanellut, että kaikki asiat ovat joko absoluuttista hyvää tai absoluuttista pahaa.

 

J.K. Rowlingin tapaus on hyvä esimerkki siitä, kuinka vähänkin kriittinen keskusteluyritys huudetaan hiljaiseksi. Aktivistit vastasivat täysin asialliseen keskusteluyritykseen väkivaltaisin, naiskehoa halventavin solvauksin. Myöhemmin Rowlingiin kohdistettiin transaktivistien suunnalta myös pommiuhka. Meillä uutisoitiin ”transfoobisia kommentteja laukoneesta J.K Rowlingista”, eli kuin rikkinäisessä puhelimessa, ”transfobia” muuttuikin faktaksi. Suomessa asiat eivät ole pommiuhkavaiheessa, mutta näin hiljentäminen toimii. Kun on sivusta todistamassa tuota vihan määrää, niin eihän kukaan uskalla kritisoida mitään ääneen vaikka tekisikin mieli. Syntyy kuva yksimielisestä maailmasta, ja tällä keinotekoisella yksimielisyydellä lakikin jyrättiin läpi.

Transsukupuolisista ei ollut tähän asti kenellekään haittaa. Suurin osa ihmisistä ei koskaan edes ajatellut meitä mitenkään, koska sulaudumme yhteiskuntaan ja elämme tavallista elämää muiden joukossa. Elämä oli vakaata, ja meillä oli tässä rauhassa usko siihen, että ajan kuluessa yhteiskunta vähitellen oli muuttumassa ymmärtävämmäksi ja vapaamielisemmäksi, ja ihmiset suhtautuisivat transsukupuolisiin ennakkoluulottomammin.

Meillä oli valtion puolesta tasa-arvo kunnossa: ammattilaisten tiimi diagnosoi pahan olomme syyn tieteelliselle tutkimukselle pohjautuen, saimme diagnoosin, saimme hoitoa julkisessa terveydenhuollossa, saimme vaihtaa juridisen sukupuolimerkintämme ja sulautua yhteiskuntaan muiden joukkoon, mennä naimisiin, tai hankkia lapsia keinohedelmöityksellä.

 Asiat olivat paranemassa omalla painollaan, ja olimme optimistisia tulevaisuudesta. Jossain vaiheessa aktivistien mediasekoilu kuitenkin nosti transsukupuolisuuden koko kansan puheenaiheeksi. Kauhuksemme tämän kampanjan mainoskasvoina eivät esiinny varsinaiset transsukupuoliset vaan "identifioitujat" jotka käyttävät transsukupuolisten vähemmistöstatusta saadakseen huomiota. Transsukupuolisuuden koko pääpointti on pysyvä, omaan biologiseen sukupuoleen kohdistuva kehodysforia, jota täytyy lievittää fyysistä kehoa muuttamalla. ”Transsukupuolisuus ilman kehodysforiaa" on paradoksi, itsensä kumoava argumentti. Sille mihin ilmauksella tosiasiassa viitataan on jo oma terminsä: transvestismi. Transvestiitit, poikatytöt ja muut vastaavat vaan näyttävät yhtäkkiä kadonneen kokonaan, koska ne eivät ole tällä hetkellä muodikkaita sanoja, joten identifioitujat alkoivat tunkemaan transsukupuolisten kategoriaan pyrkien muuttamaan koko sanan merkityksen. Nyt sana ”transsukupuolinen” ei tarkoita enää yhtään mitään.

Kaivelin piruuttani internetin uumenista 20 vuoden takaisen Setan sivun, jossa kuvaillaan mitä transsukupuolisuus on. Halusin verrata, kuinka Setan tuottaman informaation sisältö on muuttunut. Vanha artikkeli kuvaa transition raakaa realismia kaunistelematta, sekä vastuuta, joka transsukupuolisen on otettava fyysisestä hoidostaan ja sosiaalisesta sekä psyykkisestä transitiostaan. Siinä myös kerrotaan, että keholliseen ristiriitaan voi löytää muitakin ratkaisuja. Transvestiitteja ja transsukupuolisia ei siis sotketa keskenään niin kuin nyt pyritään tekemään, ja vaikeista asioista puhutaan suoraan. Tällaista realismia ja prosessin kunnioitusta toivoisin viestinnältä nytkin, mutta Setan linja on muuttunut täysin. He ovat sotkeneet transsukupuolisen merkityksen, purkaneet naisen ja miehen käsitteet, ja he puhuvat transsukupuolisuudesta pelkästään positiivisena, helppona ja kivana juttuna hiljentäen kaiken keskustelun raskaista realiteeteista tai siitä, kuinka paljon psyykkistä resilienssiä koko projekti tosiasiassa vaatii.

 Näin me olemme pyrkineet elämään ja ottamaan vastuun omista valinnoistamme, mutta uuden polven transaktivistit vaativat nyt meidän nimissämme ympäröivän maailman muuttumista, kielen käytöstä lähtien. Ihmiset ärsyyntyvät, ja saavat transsukupuolisista kuvan huomionhakuisina ja vastuukyvyttöminä aikuisvauvoina.

Meitä pelottavat nyt myös kansan mahdolliset vastareaktiot, ja pelkomme perustuu sille, mitä olemme nähneet tapahtuvan muissa maissa, joissa itseidentifiointilaki on tullut jo voimaan. "Translaki" ei koske pelkkää marginaalista vähemmistöä, vaan jokaista suomalaista, toisin kuin vaikkapa homoavioliittolaki, jonka läpi meneminen antoi suuren hyödyn asianomaisille, mutta ei ollut mitenkään keltään muulta pois.

Mainehaittojen ja psyykkisen taakan lisäksi ulkomailla nähtyjen tapausten perusteella laki voi myös vaarantaa sellaisia transihmisten oikeuksia, joita meillä on tähän asti ollut. Jos esimerkiksi juridisen sukupuolimerkinnän vaihtoa väärinkäytetään niin, että sukupuolitetuissa tiloissa tai tilanteissa esiintyy ongelmia, se lisää vihaa kaikkia transsukupuolisia kohtaan. Osa ihmisistä voi alkaa lopulta vaatimaan, että ilmenneiden ongelmien takia kaikkien pitäisi käyttää vain biologisen sukupuolensa mukaisia tiloja, tai ettei kukaan enää saisi vaihtaa virallisiin dokumentteihinsa sukupuolimerkintää. Tämä tarkoittaisi erittäin vaikeaa elämää oikeille transsukupuolisille, jotka fyysisen transitionsa myötä näyttävät jo kohdesukupuoleltaan, ja joiden kehodysforiaa on hoidettu onnistuneella transitiokokonaisuudella.

Toinen oikeuksiin liittyvä huoli koskee hoitoja. Jos kuka tahansa voi vaihtaa sukupuolimerkinnän ja muodiksi muuttuneesta sukupuoliominaisuuksien shoppailusta tulee tatuointien tai nenäleikkauksen ottamiseen verrattavia esteettisiä mielihaluja, herää kysymys siitä, kenelle tulisi kustantaa hoitoja verovaroin ja millä perusteella. Jos oikeat transsukupuoliset, jotka todella tarvitsevat hoidot voidakseen elää normaalia elämää niputetaan yhteen ristiinpukeutujien ja stereotyyppisistä sukupuolirooleista ahdistuneiden kanssa niin, että meidät nähdään yhtenäisenä ryhmänä, kuinka voidaan tunnistaa, että meillä on tosiasiassa täysin eri ongelmat ja tarpeet? Jos sukupuolen vaihtaminen on täysin erotettu lääketieteestä eli diagnoosikaan ei tee tätä eroa, mikä sitten tekee? Hormonihoito on pysyvä, jatkuva hoito. Voidaanko taata, ettei oikeiden transsukupuolisten hoidon saanti vaarannu?

"Translaissa" transsukupuolisten ryhmään niputetut muut ihmisryhmät (transvestiitit, stereotyyppiseen naisen tai miehen rooliin sopimattomat identiteetin pohtijat sekä muut sukupuoli-ilmaisuaan tutkivat ihmiset) haluavat vain käyttää transsukupuolisten vähemmistöstatusta hyväkseen, vaikka heillä on aivan toisenlaiset tarpeet ja tavoitteet kuin meillä. Kun ihmisryhmät sekoitetaan tällä tavalla keskenään (ei pelkästään ryhmänä transsukupuolisia, vaan myös miehen ja naisen käsitteet), näiden ryhmien jäsenillä ei ole enää mitään selkeästi yhteistä piirrettä keskenään. Tämä johtaa siihen, että kenenkään ongelmia ei voida tunnistaa tai tutkia, eikä kenenkään oikeuksia tai hyvinvointia edistää merkityksellisesti. Kuten tässä kävi: ryhmäämme niputettiin ihan muuta porukkaa, ja nyt se porukka esiintyy transsukupuolisten nimellä ajamassa asioita, joista on meille haittaa. En ole vieläkään nähnyt mitään selitystä siihen, miten joku pelkän juridisen sukupuolimerkinnän vaihtaminen muka hyödyttäisi yhtään ketään, kun se ei muuta ihmisen fyysistä todellisuutta tai muiden ihmisten suhtautumista millään tavalla.

Tämä on se mainehaitta, joka minua ahdistaa: me transsukupuoliset käytämme huomattavan suuren osan elämästämme transitioon ja teemme kaikkemme tullaksemme yhteiskuntaan sulautuviksi, uskottavana ja tasa-arvoisena kohdattaviksi vastakkaisen sukupuolen edustajiksi. Meille sukupuolella on todellakin väliä, ehkäpä vielä enemmän kuin keskivertokansalaiselle. Mutta tämä laki vie nyt sukupuolilta merkitykset kokonaan.

Jos sukupuolella ei olisi mitään väliä, ei olisi myöskään olemassa sukupuolidysforiaa, kehoristiriitaa, tai tarvetta transhoidoille. Tämä laki siis mitätöi transsukupuolisten kokemuksen ja sen kuinka todellinen ja konkreettinen asia sukupuoli on. Häpeän ja käännyn entistä enemmän sisään päin, kun nämä huomionhakuiset ei-transsukupuoliset menevät innokkaina mediaan kertomaan "transsukupuolisuudestaan" päästäkseen viideksi minuutiksi julkisuuden valokeilaan. Ihmisille syntyy aivan väärä kuva siitä mitä transsukupuolisuus edes on.

Väitteet kuten "miehilläkin voi olla menkat”, "mieskin voi synnyttää" tai ”olen transsukupuolinen ilman kehodysforiaa” ovat todella loukkaavia oikeasta kehodysforiasta kärsineelle transmiehelle, jolla on nimenomaan ollut raastava tarve päästä eroon naisen fyysisistä ominaisuuksista. Tuollainen touhu syö uskottavuuttamme ja antaa aidoille transvihaajille syyn sanoa "nythän sinä sanot olevasi mies ja vaadit muita kohtelemaan sinua miehenä, mutta etköhän ensi viikolla ole taas tuolla tekemässä jotain menkkataidetta maximekossa, kun toivot jonkun rituaalin auttavan sinua tulemaan raskaaksi testosteronihoidon lopettamisen jälkeen." Miten muiden ihmisten pitäisi uskoa transsukupuolisen kokemuksen pysyvyyteen ja hoitojen tarpeeseen, kun mainoskasvoina toimivat lähinnä erilaiset ristiinpukeutujat, jotka pyrkivät uudelleenkirjoittamaan biologiaa fiilispohjalta, jotta heidän ei tarvitsisi käsitellä omia ristiriitojaan?

Ymmärrän, että yhteiskunnan nopean tasa-arvoistumisen takia, kun naisen rooli ei ole enää olla pelkkä kotiäiti, nykynuoret ovat hämmentyneitä ja vailla uutta modernin naisen mallia. He eivät tiedä mitä tehdä tällä kaikella struktuurittomalla vapaudella, joten tuoreiden roolimallien puuttuessa he päättelevät etteivät ole naisia ollenkaan. Mutta nyt on aika ottaa vastuuta ja alkaa rakentamaan näitä uusia sukupuolirooleja, joiden ei tarvitse olla samanlaisia kuin ennen. Nyt voidaan nimenomaan rakentaa sellaisia uusia sukupuolirooleja jotka eivät ahdista vaan ovat samaistuttavia. Voidaan sitten rauhassa antaa muiden ihmisryhmien olla omissa kategorioissaan kunnioittaen heidän todellisuutensa erilaisuutta.

Miksi toisin ajattelevia transsukupuolisia ei sitten näy missään? Ymmärrettävistäkin syistä anonyymiä henkilöä ei pidetä julkisessa keskustelussa uskottavana tai tasavertaisia kuin niitä, jotka avoimesti puhuvat nimillään ja kasvoillaan. Transaktivimikriittisten transsukupuolisten on vähätelty olevan vain "muutamia transfoobisia bussin alle heittäjiä", mutta tämän suuntaiset argumentithan osoittavat täydellistä tietämättömyyttä transsukupuolisten todellisuudesta: transsukupuoliset eivät vaihda sukupuoltaan saadakseen sosiaalista hyväksyntää muilta ihmisiltä, vaan lähtevät prosessiin kun mikään muu ei vaikuta korjaavan pitkäaikaista sukupuolidysforiaa. Transitioon lähtemällä transsukupuolinen vaarantaa asemansa yhteisöön kuulumisesta, koska yhteisö saattaa hylätä tai vieraantua, tai parisuhde loppua. Koska trans-status vaarantaa sosiaalisen asemamme, me pidämme asian useimmiten yksityisenä emmekä siksi voi ilmestyä näyttävästi ja sankoin joukoin taistelukentälle.

Transition aikana transsukupuolinen tyypillisesti tarvitsee erityisen paljon yksityisyyttä, kuten murrosikäinen, jonka keho on kehitysvaiheessa. Vaiheeseen liittyy suunnatonta epävarmuutta ja usein häpeää. Murrosvaiheessa on myös erittäin stressaavaa kun ei tiedä kumpana sukupuolena muut ihmiset sinua pitävät. Transsukupuolinen myös pitkän aikaa prosessoi suhtautumistaan muuttuvaan kehoon sekä uusien hormonien värittämään tunne-elämän muutokseen. Entuudestaan tutut ihmiset tulevat tietämään transtaustan, mutta uusille ihmisille transsukupuolinen haluaa olla se henkilö, joka on nyt; menneisyyttä ei haluta avata turhaan, koska siihen liittyy transsukupuolisella kipeitä muistoja kehodysforiasta ja häpeästä, jota transitiohoidoilla on lievitetty niin että sukupuoliristiriidan kanssa voisi elää eikä se aiheuttaisi enää jatkuvaa, invalidisoivaa ahdistusta.

Jokaisen tarina on toki erilainen ja yksilöt päättävät itse kuinka avoimesti haluavat kertoa transtaustastaan, mutta suuri osa transsukupuolisista haluaa vain päästä elämässään eteenpäin, elää tavallista naisen tai miehen elämää ja pitää kipupisteensä yksityisenä, eikä siksi ole julkisesti trans.

Suurin pelko transtaustan paljastumiseen liittyen ei ole välttämättä se, etteivät muut hyväksyisi transsukupuolisuutta – onhan länsimaissa liberaalit arvot ja harva aktiivisesti haluaa kellekään pahaa. Transsukupuolisen näkökulmasta suurempia ongelmia voivat olla esimerkiksi se, että muut ihmiset saattavat tulla levittäneeksi tietoa transstatuksesta eteenpäin tajuamatta yksityisasian levittämisen aiheuttamasta haitasta, sekä se etteivät ihmiset sen tiedon jälkeen pysty suhtautumaan henkilöön enää neutraalisti.

Yllättävä tieto siitä, että joku on transsukupuolinen helposti vaikuttaa ihmisten käytökseen alitajuntaisesti, eivätkä he mahda käytökselleen mitään. Aitojen sosiaalisten suhteiden muodostaminen voi siten transhenkilön kannalta vaikeutua. Tieto jonkun transtaustasta myös helposti vetää muiden ihmisten mielen pohtimaan transsukupuolisen edellistä elämää tai kehon intiimejä yksityiskohtia, josta voi transsukupuoliselle itselleen tulla alaston ja häpeällinen olo. Traumat ovat kuitenkin yksityisasioita.

Tieto trans-statuksesta voi myös hallitsemattomasti levitessään kantautua sellaisen ihmisen tietoon, joka on ihan aidosti transvastainen. Jos sellainen henkilö on jonkinlaisessa portinvartija-asemassa, hän voi esimerkiksi päättää olla antamatta transsukupuoliselle työpaikkaa, asuntoa tai muuta asiaa joka liittyy elämässä etenemiseen. Koska transsukupuolinen ei tiedä, että tietoa hänen statuksestaan on levitetty selän takana, syrjintä ei käy ilmi tai sitä voi muutoin olla mahdoton osoittaa. Transsukupuolisen statuksen salaamisessa on siis kyse sekä yksityisyyden suojasta että tasa-arvon turvaamisesta.

Nämä ovat niitä syitä, miksi moni transsukupuolinen ei voi omalla nimellään ja kasvoillaan osallistua transaihetta koskevaan keskusteluun. Moni kokee, että kehodysforiaa hoitavan transitiohoidon hyöty menetetään, jos heitä ei yhteiskunnassa sen jälkeen koetakaan naiseksi tai mieheksi, vaan ensisijassa transsukupuoliseksi.

Erityisen yksityisyydentarpeemme takia me olemme vähemmistöryhmä, jolla ei ole yhteiskunnassa ääntä transasioissa, vaikka ne koskevat vain meitä. Moni meistä voi vain hiljaa katsoa sivusta kun meidän titteleillämme keppihevostelevat ideologia-uskovaiset tekevät nimissämme ihan mitä huvittaa. Tämä tekee translain läpi jyräämisestä ja niiden muutaman omilla nimillään julkisesti keskustelevan hiljentämisestä ja mitätöimisestä erityisen törkeää. Moni meistä ei voi kertoa kokemuksistaan edes omalle kaveripiirille ja oikaista median luomia väärinkäsityksiä, koska meidän on suojeltava kovalla työllä ansaitsemaamme statusta uudessa sukupuolessa käyttäytymällä aina neutraalisti.

Asioitamme ajavan järjestön perustaminen edellyttäisi oikeiden nimien käyttämistä julkisissa rekistereissä. Lisäksi koska transsukupuolisuus on monelle meistä eriasteisesti kipeä aihe koko loppuelämän ajan, meidän mielenterveydellemme ei ole välttämättä hyväksi ryhtyä transaktivistiksi ja fiksaatoitua aiheeseen kokoaikaisena elämäntyönä. Transitiohoitojen pointti kun on se, ettei sukupuoliristiriidan ajattelu täyttäisi koko elämää. Samoin kun joku ihminen, joka paranee traumasta tai masennuksesta ei voi käyttää loppuelämäänsä vaikeaa menneisyyttään vatvoen, vaan on jatkettava eteenpäin ja luotava elämään kaikenlaista uutta, positiivisempaa sisältöä.

Tarvitsisimme liittolaisia, joille aihe ei ole henkilökohtaisesti liian kipeä käsiteltäväksi, mutta joita aidosti kiinnostaa asianomaisten edun ajaminen tieteelle ja faktoille pohjautuen.

Se saattoi olla minulle henkilökohtaisesti suurin ja välittömin isku, kun tajusin, että liberaalissa tuttavapiirissäni niin moni peukutti ja juhlisti translain läpimenoa yhtään tajuamatta, ettei siinä ole edes kyse transsukupuolisista ja että se vaarantaa sekä minun oikeuteni että maineeni transsukupuolisena.

Olen pitänyt trans-statukseni lähinnä edellisen elämän ihmisten tiedossa, ja ajan kuluessa olen alkanut tiedostaa, kuinka raskasta suuren salaisuuden kanssa eläminen on: menneisyyden varjeleminen, tekosyiden keksiminen kun joku ehdottaa saunomista tai muuta vähäpukeista hommaa, erilaisuuden häpeä, hiljaa pysyminen tilanteissa, joissa haluaisin sanoa jotain mutta ei voi paljastua, elämänkokemuksen radikaalista erilaisuudesta johtuva ulkopuolisuuden kokemus, luottamuspulasta johtuva ihmissuhteiden etenemisen rajoittaminen ja niin edelleen.

Tässä kapeassa tilassa oli ihan tarpeeksi tasapainottelua jo valmiiksi, ja olin alkanut vähitellen tulemaan riittävän sinuiksi uutena itsenäni voidakseni alkaa hieman avautumaan ihmisille enemmän, mutta yhtäkkiä tuntuu, että tämä tulevaisuus onkin peruttu. Kun tajusin, että ihmiset, joihin olen koko ajan luottanut voivatkin kannattaa elämäni vaikeuttamista ja häpeäni lisäämistä, sehän murentaa luottamustani ihmisiin ja yhteiskuntaan ylipäätään.

Ennen tätä intersektionaalisten feministien tai wokeistien nousua ajattelin, että minulle pahaa haluavat ihmiset olivat lähinnä oikealla: oikeistossa oli avoimesti transvihaisia ihmisiä, jotka pitävät transsukupuolisia perversseinä ja vastenmielisinä ali-ihmisinä, joihin kuuluu vapaasti kohdistaa väkivaltaa ja vihapuhetta. Mutta nyt minulla ei ole liittolaisia myöskään vasemmalla, ja heillä on viimeaikaisten tapahtumien perusteella todellista, konkreettista valtaa. Asiaa mutkistaa se, että koska vasemmistolaisten arvoihin kuuluvat vapaus sekä hyvien tai heikossa asemassa olevien puolella oleminen, heistä ei aggressiivisesti käyttäytyvän oikeistolaisen tavoin ole välttämättä helppoa tunnistaa sitä, että heidän toimintansa levittäisi transsukupuolisten maineelle haitallisia käsityksiä. Mukavaan ja hyvää tarkoittavaan ihmiseen on helppo luottaa sokeasti.

Sateenkaarilippu on pitkään ärsyttänyt minua, koska sitä ovat käyttäneet enenevissä määrin tiedevastaiset ihmiset, joiden argumenttien kanssa en ole samaa mieltä. Tämä laki on käännekohta, jossa totean sateenkaarilipun edustavan liikettä, joka aktiivisesti haluaa purkaa olemassa olevat oikeuteni sekä kieltää todellisuuteni transsukupuolisena, jolle sukupuolilla todellakin on väliä. Nyt on vaan pakko sanallistaa se, että siellä missä on sateenkaarilippu, ei ainakaan transsukupuolisten aitoja liittolaisia ole.

Tulevaisuus näyttää, mitä konkreettisia reaktioita laki poikii muulta kansalta, mutta koko lakisotkusta jää joka tapauksessa laaja emotionaalinen haitta sosiaaliseen elämääni, ja yleinen turvallisuuden tunteeni on murtunut. Saan hävetä transsukupuolisuuttani termin kärsimän imagohaitan takia.

Keneen voin tulevaisuudessa luottaa? Mistä tunnistan liittolaisen, kun minulla ei ole julkisessa keskustelussa ääntä, sateenkaarista on tullut valheiden symboli, ja jo eletylle todellisuudelle perustuvan kokemukseni mitätöintiä sataa sekä oikealta että vasemmalta?

Transnainen, jonka mielestä Suomessa on helppo elää transsukupuolisena

Tervehdys lukijoille. Blogiini oli tullut edellisen kerran jälkeen muutama kommentti, jotka huomasin vasta nyt. Pahoittelut myöhäisestä julkaisusta. Yksi kommentti käsitteli transaktivismin rajattomuutta, josta ajattelin myöhemmin kirjoittaa oman kirjoituksen. Tällä hetkellä minulla on useampi aihe, josta aion lähitulevaisuudessa kirjoittaa blogiini, kun tähän on jossain välissä aikaa. Lisäksi tulossa on muutama haastattelu, jotka käsittelevät transaihetta jollain tavalla. 

Tässä kirjoituksessa haastattelen suomalaista transnaista, jolla on kriittistä sanottavaa nykyisen transaktivismin tilanteesta. Haastattelu alkaa tästä: 

Kuka olet? 

Olen 25-vuotias transnainen. Aloitin sukupuolenkorjaushoidot 22-vuotiaana. Työskentelen IT-alalla, harrastuksena tietotekniikka sen erilaisissa muodoissa.

Kuinka tärkeänä pidät transpolin mt-tutkimuksia ennen transhoitojen aloittamista? Mitä ajattelet siitä, kun jotkut pitävät transpolin portinvartiointi-systeemiä nöyryyttävänä? Millä tavalla haluaisit kehittää tutkimusjaksoa? 

Hyvin tärkeänä. Sukupuolenkorjaushoidot ovat peruuttamattomia ja osa saattaa suoraan aiheuttaa terveydellistä haittaa. Lisäksi sosiaalinenkin transitio voi aiheuttaa ongelmia, jotka johtavat mielenterveydellisiin ongelmiin. 

On valitettavaa, että osaa kokee prosessin nöyryyttävänä. Itse kuitenkin näen, että hoitoihin hakeutuu tai ohjataan ihmisiä, joiden ongelmien juurisyy ei ole välttämättä transsukupuolisuus. Tai transitioituminen nykyisessä terveydentilassa tuottaa vain enemmän harmia kuin hyötyä yksilölle. Transsukupuolisten hoitojen onnistumisen takia on hyvä katsoa ongelmaa lääketieteelliseltä kannalta.

Millaisia ajatuksia sinulla on translain uudistuksesta eli juridisen sukupuolen itsemäärittelystä?

Vastustan jyrkästi. Miehillä ja naisilla on hyvin paljon eroa yhteiskunnan mittakaavassa. Itsemäärittely avaa Pandoran lippaan väärinkäytölle, ja yksikin väärinkäyttö aiheuttaa sosiaalista haittaa kaikille transihmisille. Ei tarvita kuin yksi muumioitunut omena saastuttamaan koko puu.

Koetko, että esimerkiksi Seta, Trans ry ja Trasek edistävät transsukupuolisten asioita Suomessa?

 Eivät edistä, vaan päinvastoin. Edellä mainittujen järjestöjen toiminta lähinnä luo segregaatiota saamalla transsukupuoliset joko vaikuttamaan aina uhreilta tai erityiskohtelua vaativilta ihmisiltä. Transsukupuolisten parempi sopeutuminen muuhun yhteiskuntaan ei vaadi hehkutusta tai korostusta, vaan ihmisiä, jotka elävät tavallista tylsää elämää.

Mainitsit toisaalla termit "egg" ja "eggshell". Mitä nämä termit tarkoittavat transsukupuolisuuden kontekstissa ja millaisia ongelmia niihin mielestäsi liittyy?

"Egg" ja "Eggshell" viittaavat nettikeskusteluissa yleensä feminiisiin poikiin, joita yritetään ajaa transitioitumaan, vaikka se ei välttämättä olisi heidän vilpitön tahtonsa.

Koetko, että MtF-transitioon voisi mahdollisesti hakeutua vähemmän ihmisiä, jos yleinen mieskuva olisi monipuolisempi?

Kyllä, mieskuva on aika ahdas edelleenkin. Kaikkien miesten ei tarvitse olla feminiisiä, mutta niiden, keille tämä on mieluisa ilmaisu, pitäisi antaa hyväksyntää olla oma itsensä.

Mitkä ovat mielestäsi mahdollisia varomerkkejä, jotka voivat ennakoida transhoitojen katumista? Uskotko, että katujalukujen suhteellinen osuus tulee kasvamaan seuraavan 5-10 vuoden aikana? 

Äkkipikaisuus, "hormonit ja leikkaukset heti tänne nyt"-asenne. Uskon, että katumisten määrä tulee nousemaan.

Kuinka helppoa Suomessa on elää transsukupuolisena, erityisesti transnaisena? 

Suomessa pääsee aika helpolla. Voin toki puhua vain omasta puolestani, ja mieheksi syntyneeksi fysiologisesti sirona ihmisenä olen varmasti päässyt helpommalla. Mutta olen sitä mieltä, että kun ei suhtaudu vastaantuleviin ongelmatilanteisiin uhrina, vaan rohkeasti on omanlaisensa ja ystävällisesti kyseenalaistaa ne, ketkä esim. kutsuvat vanhalla nimellä tai mieheksi, niin yleensä tästä on päässyt lopputulemaan, jossa on saanut anteeksipyynnön ja pahoittelut ahtaista median luomista näkemyksistä.

Millaisia terveisiä haluat lähettää transaktivisteille?

Lopettakaa, menkää oikeisiin töihin ja lopettakaa kaikkien transsukupuolisten suulla puhuminen. Ainoat suorat uhkaukset, joita olen transsukupuolisuuteni takia saanut ovat tulleet transaktivisteilta. Kiitos.

Kommentti Trans ry:n puheenjohtajan mielipidekirjoitukseen Helsingin Sanomissa

Trans ry:n puheenjohtaja Valo Vesikauris oli kirjoittanut 31.10 Helsingin Sanomiin mielipidekirjoituksen otsikolla ”Transsukupuolisuus ei ole mielipidekysymys”. Päätin kommentoida Vesikauriin esittämiä näkemyksiä.

 

Vesikauris: "IHMISOIKEUDET eivät ole mielipidekysymyksiä. Kun puhutaan transsukupuolisten ihmisten oikeudesta itsemäärittelyyn, keholliseen koskemattomuuteen ja oikeuteen elää vapaasti ja turvassa omana itsenään, esiin nousee silti puheenvuoroja sen puolesta, että näiden oikeuksien puolustamisen lisäksi olisi tärkeää kuulla vastakkaisia näkemyksiä tasapuolisuuden nimissä."

Kommentti:

 - Ihmisoikeudet eivät ole tyhjästä revittyjä kaikkivoipia totuuksia vaan ne ovat sopimuksia, jotka ovat syntyneet neuvottelujen tuloksina.

 - Koska juridisen sukupuolen itsemäärittely on mahdollista käytännössä kenelle tahansa ilman mitään kriteereitä, se vaikuttaa koko yhteiskuntaan ja käsitykseen siitä, kuinka ymmärrämme sukupuolen käsitteen. Tämän takia on perusteltua kuunnella kaikenlaista näkökulmaa aiheeseen liittyen.

- Transsukupuolisuuden kontekstissa on mielenkiintoista puhua "kehollisesta koskemattomuudesta", sillä transsukupuoliset nimenomaan haluavat kehoa muokkaavia transhoitoja. Mitä tulee "omana itsenä elämiseen", niin transsukupuolinen lähtökohtaisesti haluaa tehdä itseensä muutoksia.

 

Vesikauris: "Translakiuudistuksen yhteydessä ”erilaisten mielipiteiden” kuulemisen puolesta on puhunut muun muassa kansanedustaja Leena Meri (ps). Tällaisen lähestymistavan vuoksi lakiuudistusta parhaillaan käsitteleviin eduskunnan valiokuntiin on kutsuttu kuultaviksi ihmisoikeus- ja asiantuntijatahojen lisäksi yksittäisiä henkilöitä sekä järjestöjä, jotka suhtautuvat transsukupuolisiin avoimen torjuvasti ja vihamielisesti."

Kommentti:

- Sama pointti kuten aiemminkin, eli koska lakiuudistus vaikuttaa siihen, kuinka yhteiskunnassa ymmärrämme sukupuolen käsitteen. Tämän vuoksi erilaisia näkökulmia on tärkeä kuunnella.

-Kun jotain tahoa kutsutaan avoimen torjuvaksi ja vihamieliseksi, pitäisi tästä myös antaa konkreettisia esimerkkejä. 

- LHB-Liitto on yksi taho, jonka kuulemisesta transaktivistit eivät pidä. Kuitenkin pitää muistaa, että moderni transaktivismi ratsastaa sen yhteiskunnallisen hyvän tahdon varassa, jonka seksuaalivähemmistöt ovat vuosikymmenien saatossa luoneet. Tämän vuoksi on täysin perusteltua, että muun muassa LHB-Liitto esittää näkemyksensä lakiuudistuksesta.

Vesikauris: "Transihmisten oikeuksia vastustavien soraäänten nostaminen yhtä arvokkaiksi ansioituneiden ihmisoikeustoimijoiden ja asiantuntijoiden näkemysten, tutkimustiedon sekä kansainvälisten sopimusten ja suositusten kanssa luo tasapuolisuusharhan, joka antaa transvihamielisyydelle ja ihmisoikeuksien vastustamiselle legitimiteettiä, joka ei niille kuulu."

Kommentti:

- Mitkään Suomea velvoittavat ihmisoikeussopimukset eivät sano, että juridinen sukupuoli pitäisi perustua itsemäärittelyyn. Suomi on saanut huomautuksia muodollisesta "pakkosterilisaatio"- vaatimuksesta, jonka poistoa toki itsekin kannatan, vaikka käytännössä sillä ei ole merkitystä. Ensinnäkin itse halutut transhoidot tekevät steriiliksi ajan myötä, toisekseen lääkärit ovat vuosia kiertäneet kyseistä muodollista vaatimusta. Meillä on esimerkiksi julkisuudessa ollut myös "synnyttävä mies" eli biologinen nainen, joka on juridisesti mies. Tämä esimerkki kertoo, ettei meillä ole varsinaista pakkosterilisaatiota.

- On toki arvostettavaa, että transsukupuolisten oloja halutaan parantaa, mutta minkään ryhmän oikeuksia ei voida ajaa muiden ihmisryhmien yli. Esimerkiksi tietyt modernin transaktivismin tavoitteet ovat ristiriidassa naisten ja lasten oikeuksien kanssa.

 

Lopuksi sanottakoon, että vaikka kikkailisimme määritelmillä, termeillä ja merkinnöillä dokumenteissa, pelkästään tällä ei ole merkitystä arkielämän todellisuuteen. Jos ei käy medikaalisia transhoitoja läpi, elämä ei eroa käytännössä mitenkään muista syntymäsukupuolen edustajista, vaikka identifioituisikin jollain toisella tavalla. Kehollisuus vaikuttaa siihen, kuinka meidät kohdataan. Myös sellaiset ihmiset, jotka puoltavat nykyistä laveaa transsukupuolisuuden määritelmää, suhtautuvat eri tavalla transitioituviin transsukupuolisiin ja niihin, jotka vain kutsuvat itseään transihmisiksi, vaikka eivät kävisi minkäänlaisia transhoitoja läpi. Puhua voi mitä tahansa, mutta käytös kertoo todellisen asenteen.

Transsukupuolisia ei enää oteta vakavasti transaktivistien takia

Tervehdys lukjoille.

Tässä tekstissä haastattelen toista transmiestä, joka on myös todella turhautunut nykyiseen transaktivismiin. Toteutan jatkossa vastaavanlaisia haastatteluja, joten jos olet transsukupuolinen (tai mahdollisesti detrans-henkilö), joka on turhautunut nykyiseen transaktivismiin, ja haluat tuoda kantasi (anonyymisti) esille, otathan minuun yhteyttä. Sähköpostiosoitteeni löytyy blogini sivupalkista.

Tämänkertainen haastattelu alkaa tästä:

 

Kuka olet?

Olen nelikymppinen transmies. Tajusin jo hyvin pienenä, etten ole tyttö. Lapsuudessani ja teiniaikanani ei vielä puhuttu julkisuudessa transsukupuolisuudesta, transvestiiteista kylläkin. Ihmettelin, mikä kummajainen oikein olen, kunnes reilu kymmenen vuotta sitten kuulin termin transsukupuolinen. Aluksi olin iloinen siitä, että asiasta puhutaan. 

Viime vuosina asiaa on nostettu tapetille jo niin paljon, että koko termi on kärsinyt inflaation, eikä meitä enää oteta vakavasti transaktivistien takia. Muutenkin mediassa on aiheen tiimoilta äänessä aina ne pari huomionkipeintä. He eivät edusta kaikkia transihmisiä.



Miksi et kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä?

Se aiheuttaisi ennen kaikkea ongelmia naisille tarkoitetuissa tiloissa. Kuvitellaan tilanne, että transnainen ilmestyy uimahallissa tai kuntosalilla naisten pukuhuoneeseen ja suihkutiloihin ”tyttökikkelinsä kanssa” ja siellä on lapsia tai teini-ikäisiä tyttöjä. Ahdistavaahan se olisi! Siellä voi myös olla naisia, jotka on raiskattu ja peniksen näkeminen naisille suunnatuissa tiloissa triggeröisi traumamuistoja. Tämä ei olisi reilua naisia kohtaan.

Intersektionaaliset feministit eivät enää aja naisten asiaa. Totuus on, että myös transihmiset syyllistyvät seksuaaliseen ahdisteluun. Tiedän tapauksia, myös Suomesta, ja itsekin koin muutama vuosi sitten rajojen rikkomista, lääppimistä ja painostusta transihmisen taholta. 

Sekin on fakta, että autogynefiilejä on olemassa. Olisi kai parempi ratkaisu, että kuntosaleilla ja uimahalleissa olisi kolmannetkin pukuhuoneet ja peseytymistilat muunsukupuolisille ja transihmisille (niille, jotka eivät ole käyneet hoidoissa, eivätkä mene läpi), mutta kuinka hitossa sellaisia pystytään rakentamaan. Onko edes tilaa ja remontti maksaisi omaisuuden.

Kuinka tärkeänä pidät transpolin psykiatrisia tutkimuksia ennen transhoitojen aloittamista? Mitä ajattelet heistä, jotka valittavat transpoleista?

Äärimmäisen tärkeinä! Näitä tutkimuksia aina arvostellaan ja niistä kerrotaan kauhutarinoita. Ne ovat ensiarvoisen tärkeitä, koska niillä varmistetaan se, ettei henkilön sukupuolikokemus johdu mielenterveyden häiriöistä, kuten psykoosista, dissosiaatiosta tai muusta traumaoireilusta.

Psykiatriset tutkimukset saisivat olla pidempiä ja perusteellisempiä, etenkin jos kyseessä on kovin nuori ihminen. Jos hoitoihin lähdetään, niiden tuloksia ei voi perua. Siitä seuraa mm. psyykkisiä ongelmia, ahdistusta ja traumoja.

On huolestuttavaa ja outoa, että ihmiset neuvovat toisilleen, mitä tutkimuksissa kannattaa sanoa saadakseen hoitoja. Miksi valehdella? Piilottelevatko he valehtelemalla omia mielenterveysongelmiaan (joiden kanssa heillä on tapana olla erittäin avoin mm. Twitterissä, diagnoosit luetellaan jo biossa).

Sanot, että transhoitoja katuvien määrä tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Miksi ajattelet näin?

Ajattelen näin edellä puhumani syyn vuoksi. Liian lyhyiden ja pintapuolisten tutkimusten takia läpi pääsee porukkaa, joka ei ole henkisessä tasapainossa. He luultavasti tajuavat myöhemmin tehneensä väärän ratkaisun tai hoitaneet traumojaan väärällä tavalla, hormoneilla ja leikkauksilla. Sitten on nämä valehtelijat. Kolmas ryhmä, joka tulee ehkä myöhemmin katumaan, ovat tosi nuoret ihmiset. Sellaiset, jotka ovat keksineet transsukupuolisuuden vasta hiljattain ja saaneet kavereiltaan ja transaktivisteilta vahvistusta ja kannustusta lähteä hoitoihin. 

Uskon ROGD-teoriaan. On epärehellistä kiistää sitä faktaa, että nuoret ottavat toisiltaan vaikutteita ja haluavat erottua joukosta. Tämä on trendi. Transsukupuolisuus on joillekin uusi punk, keino kapinoida normeja vastaan.

Pronominiongelmaiset eli muunsukupuoliset, laaja they/them porukka on näkyvää ja heitä on paljon. Ennenhän käytiin transhoidoissa siksi, että haluttiin mennä läpi vastakkaisen sukupuolen edustajana. Muunsukupuoliset haluavat rusinat pullasta. Joku haluaa testot, mutta ei partaa. Ei se niin toimi. Mielestäni yhteiskunnan ei tarvitse kustantaa näiden pronominiongelmaisten kehonmuokkauksia. Yksityisellä puolella voi omilla rahoillaan teettää vaikka kikkelin otsaan, jos tahtoo.


Mitkä kolme asiaa sinua ärsyttävät eniten nykyisessä transaktivismissa?

Ensimmäisenä tulee mieleen kulttimaisuus. Siitä löytyy hyviä tekstejä googlettamalla ja mm. Samettiorkidean blogissa on siitä juttua. On rakkauspommitusta uusille jäsenille, joku tuntee ehkä ensimmistä kertaa kuuluvansa joukkoon ja saavansa hyväksyntää. Ihminen aivopestään aktivistien teeseillä ja termeillä. Hän alkaa sitten muiden aktivistien tavoin toistelemaan niitä samoja mantroja ja väitteitä faktoina kuin papukaija. Heistä ei ole keskustelemaan asiallisesti, ei ole taitoja eikä halua. He mieluummin haistattelevat niille, jotka kyseenalaistavat heidän teesejään ja sitten blokkaavat. 

Kultin tavoin he elävät mieluummin eristäytyneessä samanmielisten kuplassaan kuin keskustelevat. Kun on kerran kulttiin liittynyt, siitä on vaikea päästä pois, jos mielipiteet muuttuvatkin. Pelottaa siitä aiheutuvat ongelmat, muiden suuttuminen ja petturiksi tekeminen. Tämä kyvyttömyys ja haluttomuus dialogiin on se toinen asia, joka ärsyttää. Kolmas asia on sitten varmaan tämä eri tavalla ajattelevien transsukupuolisten vaientaminen ja se, että detransitioituneista ei saisi puhua. Olisihan näitä ärsyttäviä asioita pidempikin lista.

Homomies Laventeliveikkonen on omalta osaltaan kritisoinut hyvin nykyistä transaktivismia ja sen haitallisista vaikutuksista seksuaalivähemmistöihin.  

Kerroit aikaisemmin, että sinulla on huonoja kokemuksia transaktivisteista. Kertoisitko tarkemmin näistä kokemuksista?

Tämä on siinä mielessä vaikea kysymys, etten voi kertoa kovin yksityiskohtaisesti. Pelkään, että minut tunnistetaan ja joudun maalituksen kohteeksi. Sanotaan nyt, että sitä on jo tapahtunut kerran, ja se sai minut hiljennettyä pitkäksi aikaa. En pidä konflikteista, enkä halua, että minua doksataan (mm. Panda Eriksson on tehnyt tätä joillekin). Haluan elää rauhallista elämää ilman, että tarvitsee huolestua mistään kosto-operaatioista. 

Transaktivistit ovat hyvin aggressiivisia ja vihaisia ihmisiä. Voi vain arvailla, millaisia ongelmia heillä on käytöksensä taustalla. Intersektionaaliset feministit ja trans-allyt ovat spleinanneet ja raivonneet minulle, kun olen somessa kertonut omia näkemyksiäni. Siis naiseksi syntynyt feministi, joka on muka ally, katsoo voivansa hiljentää transmiehen, jonka oikeuksia muka ajaa? Kyllä, tätä tapahtuu. Naurattaisi ellei suututtaisi. 

Sanomiseni ovat johtaneet myös seksuaalisen suuntautumiseni arvuutteluun (sanovat kuitenkin ettei saisi olettaa…) sekä ulkonäköni haukkumiseen. Vastaan nimettömänä, koska en jaksa sellaista enää. Pakko sanoa, että tästä lähtien teen kunnianloukkauksista ja häirinnästä rikosilmoituksen hyvin matalalla kynnyksellä, jos sitä vielä tapahtuu.


Pidätkö ymmärrettävänä sitä, kun monet seksuaalivähemmistöön kuuluvat haluavat irtisanoutua transaktivismista?

Erittäin ymmärrettävänä ja olen pahoillani heidän puolestaan! LGBTQIA+ (voi helvetti miten pitkä rimssu tuosta on tullut ja pitenee vaan) ei aja enää homojen, lesbojen ja biseksuaalien asiaa. LGB-liike onnistui saamaan seksuaalivähemmistöjen tilannetta paremmaksi, koen että homofobia väheni ja homoudesta tuli normaali juttu. Puhumattakaan oikeudesta mennä naimisiin saman sukupuolen edustajan kanssa. Paljon hyvää tapahtui. Transaktivistit soluttautuivat pikkuhiljaa seksuaalivähemmistöjen liikkeeseen ja Prideen vallaten sen itselleen. Se tapahtui niin salakavalasti, että se tuli kuin puskista. Yhtäkkiä vaan puhuttiin vain transihmisten ja etenkin muunsukupuolisten asioista. 

Nyt tilanne on jo se, niin ulkomailla kuin Suomessakin, että homofobia on jälleen lisääntymässä. Uskomatonta takapakkia! Ja ironista kyllä, se tapahtuu transaktivistien toimesta. Hehän vastustavat syrjintää? Rapakon takana, mutta pikkuhiljaa täällä kotimaassakin on alettu painostamaan lesboja ja homoja deittailemaan transihmisiä. Feministithän muka vastustavat seksuaalista häirintää, mutta silti yhtäkkiä lesbon pitäisi kiihottua ”tyttökikkelistä” (voi hitto mikä termi) ja homomiehen pitäisi innostua pillusta. Näin karkeasti ilmaisten. Homot ja lesbot yritetään häivyttää ja syyllistää. Olet transfoobikko ja paha ihminen, jos et deittaile transihmistä. Tämä, jos mikä on eheytystä. Ristiriitaista, että samat aktivistit vastustavat eheyttämistä...

Millä tavalla koet, että transaktivistit aiheuttavat vahinkoa transsukupuolisille? Tuntuuko sinusta, että transaktivistit lähinnä pilaavat transsukupuolisten maineen?

Ehdottomasti pilaavat maineen! Minua aikoinaan helpotti tulla viimeinkin ulos kaapista, vuosikausien häpeän jälkeen. Oli upeaa, että läheiseni ja kaverini hyväksyivät asian. Moni oli transsukupuolisuuteni arvannutkin. Tunsin olevani vapaa. Mutta sitten… Ilmestyivät aktivistit. Heidän erittäin hyökkäävä ja komenteleva käytöksenä saa minut häpeämään transsukupuolisuuttani. Pelkään ihmisten ajattelevan, että olen samanlainen kuin he… Yhtä vihamielinen ja huomionkipeä. 

Pelkään, että minua luullaan transtrenderiksi ( kyllä, heitä on), vaikka ”olin trans ennen kuin se oli cool”. Olen uusille tuttavuuksille kuitenkin kohtelias ja ystävällinen, rento kaveri. En halua että minuun kohdistuu ennakkoluuloja aktivistien mölyämisen takia. Aina ovat esillä ne samat naamat, pandaerikssonit ja pikirantaset lähinnä. He EIVÄT edusta minua, minulla ei ole mitään yhteistä heidän kanssaan, enkä allekirjoita heidän sekoilujaan. Häpeän… Lisäksi tunnen myös myötähäpeää. Aina ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun transaktivistien puuhia seuraa.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää transaktivisteille?

Rauhoittukaa ja miettikää. Opetelkaa itsereflektoinnin taitoa ja menkää itseenne. Olkaa itsellenne rehellisiä ja analysoikaa käytöstänne. Miksi olette niin aggressiivisia, onko käytöksenne reilua muita kohtaan? Miettikää meitä transihmisiä, jotka koemme teidät haitallisina meille. Käsitelkää tarvittaessa terapiassa asioitanne. Minä pyydän, että rauhoitutte ja lopetatte hevonpaskan kertomisen faktoina, tutkimuksissa valehteluun kannustamisen, asioiden vääristelemisen ja mustan kääntämisen valkoiseksi. Lopettakaa alaikäisten päiden sekoittaminen. Antakaa seksuaalivähemmistöille tilaa olla oma itsensä. Voisin jatkaa vielä pitkästi, mutta tämä riittäköön.

Muita kommentteja nykyisestä transaktivismista, joita haluaisit vielä sanoa?

Seta, THL, Yle ja kaikki muut tärkeät ja näkyvät instanssit: älkää suostuko transaktivistien painostukseen ja manipulointiin. Suhtautukaa kriittisesti ja arvioikaa, onko faktoina esitetyt asiat edes totta. Lehdistölläkin on peiliinkatsomisen paikka: Yle etenkin julkaisee paljon transjuttuja. Tarkistakaa faktat.

Transpolille sellaisia terveisiä, että seuratkaa Twitteriä. Siellä on mm. poliittisesti ja ideologisesti värittyneen Trans Ry:n porukkaa ja tukijoita sekä Feministisen puolueen jäseniä, jotka toimivat ongelmallisesti ja levittävät disinformaatiota. Laittakaa tarkemmat seulat tutkimuksiin mielenterveyshäiriöiden osalta. Ehdotan pidempiä tutkimuksia. Siitähän riemu repeäisi, mutta ei kannata taipua järjettömiin vaatimuksiin. Lopuksi haluan vielä sanoa, että porukan suhde transpoliin on outo. Sinne halutaan hinnalla millä hyvänsä ja sitten kun sinne päästään, haukutaan koko poli aivan lyttyyn. Ei sinne ole pakko mennä. Tällaisia ajatuksia mulla. Odottelen muutosta järkevämpään suuntaan.

 

Oikeus olla samaa mieltä transaktivistien kanssa

Edellinen kirjoitukseni on kerännyt tähän mennessä eniten lukukertoja blogissani. Lisäksi kyseinen teksti on myös saanut eniten kommentteja.

Valtavirran transaktivismin ja naisten oikeuksien väliset ristiriidat ei ole aiheena mitenkään sellainen, etteikö siitä olisi muut ihmiset aiemmin keskustelleet. Erityisesti radikaalifeministit ovat aiheesta puhuneet paljon.

Monet tietävät, että radikaalifeministit eivät ole transsukupuolisten parhaimpia ystäviä. Tämän vuoksi ihmiset eivät mielellään ota tosissaan radikaalifeministien esille nostamia näkemyksiä edes silloin, kun kyseiset näkemykset ovat sellaisia, jotka jopa minä transmiehenä allekirjoitan.

Jaoin edellisen tekstin kommenttikentässä erään suomalaisen radikaalifeministisen blogin postauksen, joka kertoi esimerkkejä, millaisia ongelmia naisille on koitunut siitä, kun sukupuoli on perustunut itsemäärittelylle joko juridiikan tai käytännön tasolla.

Joku lukija on voinut miettiä, miksi ihmeessä transmies jakaa radikaalifeminististä materiaalia. Sanon nyt suoraan, että minulle jonkun seuraaminen somessa tai tietyn tahon materiaalin jakaminen ei ole merkki siitä, että olisin kaikista asioista samaa mieltä kyseisen tahon kanssa. Minä en halua luoda jotain omaa Twitter-kuplaa, jossa en näe mitään sellaista, josta en pidä tai ole 100% samaa mieltä. 

Edellisessä tekstissä mainitsin, että kerroin eräälle kaverilleni, millaisia ongelmia on ollut sellaisia maissa, joissa juridisen sukupuolen itsemäärittely on voimassa. Kaverini kauhistuneena totesi, ettei hän ollut ajatellut sellaista mahdollisuutta, että kuka tahansa mies voisi tekeytyä transnaiseksi päästäkseen naisten tiloihin. Itsemäärittely omalla ilmoituksella mahdollistaa tämän.

Myöhemmin tekstini kommenteissa väännettiin siitä, ovatko väärinkäytöt tapahtuneet sellaisissa maissa, joissa juridisen sukupuolen itsemäärittely on voimassa vai on kyse ollut siitä, että sukupuolen itsemäärittely on ollut voimassa käytännön tasolla.

 Minulle sanottiin, että jos ongelmat ovat tapahtuneet sellaisissa maissa, joissa juridisen sukupuolen itsemäärittely ei ole ollut voimassa, niin ei ole mitään syytä vastustaa juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Tässä kohtaa naurahdin ääneen, koska juridisen sukupuolen itsemäärittely voisi juuri johtaa sellaisiin väärinkäytön tilanteisiin. Toisaalta minulla on myös muita perusteluja, miksi en puolla itsemäärittelyä. 

Lainaan tähän saamaani kommenttia:

”Vaikka sukupuoli ei olisi virallisesti ilmoitusasia, se ei takaa, etteikö lakia kierrettäisi. Jos ongelmia tulee jo nyt, kuten Britanniassa ja muualla on käynyt, itseidentifikaation kirjaaminen lakiin ei ainakaan vähennä niitä. Suomessa miehet pääsevät vankilassa jo naisten puolelle käytännössä omalla ilmoituksella

(https://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/seuraamukset/saannokset/maarayksetjaohjeet/sukupuolenkorjausprosessinlapikayneenjakorjausprosessissaolevanhenkilonsijoittaminenrikosseuraamuslaitoksessa80042018.html):

"-- Juridisen sukupuolen muutoksen edellytyksenä ei ole osallistuminen terveydenhuollon toimenpiteisiin, kuten hormonihoitoihin tai genitaali- tai muihin kirurgisiin toimenpiteisiin. -- Kun henkilö on sukupuolen korjausprosessissa, hänet kohdataan sukupuolessa, jota hoito vahvistaa."

"Kun on tiedossa henkilön sukupuolen korjausprosessi, tehdään laitossijoittelu ensisijaisesti hänen sukupuoli-identiteettinsä mukaan huomioiden henkilön sukupuolen korjausprosessin vaihe ja henkilön oma toive." ”

 

Tämän jälkeen alettiin näsäviisastelemaan, että määritelläänkö laissa, mitä pukuhuonetta kukakin saa käyttää. Kun vastasin tähän, että jos ei olisi mitään väliä, mitä pukuhuonetta kukakin käyttää, ei meillä olisi erikseen sukupuolitettuja tiloja. Tämän jälkeen minulle sanottiin, että laissa ei ole sellaista kohtaa, jossa juridisella naisella olisi oikeus olla naisten tiloissa. Kopioin tähän oman kommentin:

 ”Jos henkkareissa lukee nainen, ei henkilöä tuosta noin vaan poisteta naisten tiloista, vaikka henkilö olisi ulkoisesti selkeästi mies. Toki henkilölle voi sanoa, että hän on väärässä tilassa, mutta jos hän näyttää henkkarit, jossa lukee nainen, niin ei häntä voi estää olemasta naisten puolella.

Jos olet sitä mieltä, että voi estää, niin samalla kenet tahansa juridisen naisen (oli sitte kaikki transhoidot läpikäynyt transnainen tai miehekäs nainen, joka ei edes ole trans) voisi poistaa naisten tilasta, jos joku kokee heidät ahdistavana.”

Lainaan tähän myös kommenttia, jonka sain edelliseen postaukseen:

”Jos uimahallin sääntöihin kuuluu, että naisten pukuhuoneeseen saavat mennä vain naiset, ja naisten pukuhuoneessa oleva mies on juridisesti nainen, mihin henkilökunta voi perustaa määräyksensä, että tämän juridisen naisen on poistuttava pukuhuoneesta? Henkilön "poitamiseen paikalta" tarvitaan järjestyksenvalvojan tai poliisin valtuudet ja ne on hyvin tarkkaan määritelty, kuten myös se, että paikalta poistamiseen täytyy aina olla perusteltu syy. Jos tässä syy olisi se, ettei mies saa olla naisten pukuhuoneessa, täytyy pystyä määrittelemään kuka on mies. Jos mies on juridiselta sukupuoleltaan nainen, en tiedä, miten hänen poistamisensa naisten pukuhuoneesta on perusteltavissa. Ja kuten Tulenhenki huomautti, kaikkia on kohdeltava tasapuolisesti, eli jos juridinen nainen poistetaan paikalta sillä perusteella, että hän on biologinen mies, ei kellään biologisella miehellä olisi oikeutta olla naisten pukuhuoneessa, ei transnaisillakaan.”

 

Fakta on, että juridisen sukupuolen itsemäärittelyn väärinkäyttöä ei voi mitenkään kontrolloida. Tämän seikan vuoksi kukaan ei pysty vastaamaan, miten väärinkäytöt voisi estää. Jos tällaista edes kysyy erittäin kohteliaaseen sävyyn, niin saa transfoobikon leiman. Lainaan tähän kaverini kommentit:

 

 

 

Mainittakoon, että kaverini on erittäin kaukana transfoobikosta. Olen haastatellut häntä blogissani täällä.

 Varsinkin kun nykyään on yleistynyt sellainen näkemys, ettei kenenkään sukupuolta voi olettaa tämän ulkonäön perusteella, ja että pelkkä identiteetti määrittää sukupuolen. Itse en pidä lainkaan tästä ajattelutavasta, koska siitä seuraa lukuisia ongelmia, joista kärsivät myös perinteiset transsukupuoliset.

Edellisen tekstin kommenttiketjussa totesin, että mielestäni on varsin naiivia ajatella, etteikö transsukupuolinen voisi vastustaa juridisen sukupuolen itsemäärittelyä.

Sain tällaisen kommentin:

”No kukas niin ajattelee. Mutta ei se että sekulaari transsukupuolinen vastustaa lakimuutosta aatteellisista syistä tee vastustamisesta yhtään sen järkevämpää tai perustellumpaa kuin jos joku fundamentalisti cissukupuolinen vastustaa sitä uskonnollisista syistä.”

Naurahdin sekulaarille transsukupuoliselle. Minusta se oli niin hauska, että laitoin sen blogini kuvaukseen.

Tämän jälkeen jäin miettimään kyseistä kommenttia enemmän. Miksi ihmeessä minun täytyisi ajatella juuri tietyllä tavalla, koska olen transsukupuolinen? Kuuluuko transsukupuolisuuteen jotenkin automaattisesti se, että pitäisi ajatella asioista kuten transaktivistit sanovat?

Minä en kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä omalla ilmoituksella. Minulla on tähän varsin hyvät perustelut. Minulle juridisen sukupuolen itsemäärittely omalla ilmoituksella varsinkin ilman mitään transhoitoja ei ole mikään ihmisoikeus-kysymys. Minä en jaa sellaista maailmankuvaa, jossa sukupuoli ei liity millään tavalla kehoon. Tämän vuoksi en myöskään pidä nykyisestä pronomini-vouhotuksesta.

 

Lainaan tähän kommentin, jonka olen saanut toiseen postaukseen, tummennan tärkeät kohdat:

”Miksi en kestä nykyistä t-aktivismia. Se pakottaa ihmiset toimimaan vastoin omaa kehollista kokemustaan. Olla sellainen kuin on (tai tavoitella sellaista kehoideaalia kuin haluaa) on eri asia kuin vaatia tulla nähdyksi ja koetuksi tietyllä tavalla. Tulkinta toisen ihmisen sukupuolesta ei perustu toisen kertomaan pronominiin, vaan siihen miltä tämä näyttää, kuulostaa, tuoksuu, miten käyttäytyy jne. Sen tulkinnan ihminen tekee varsin automaattisesti. Nykyinen identiteetti = pronomini = sukupuoli -henki on vieraantunut fyysisestä todellisuudesta ja ikään kuin vaatii muiltakin vastaavaa vieraantumista. Mä taas haluan elämässäni vaalia hyvää yhteyttä omaan kehooni.”

En tiedä tämän kommentoijan taustoja, mutta olen hänen kanssaan samaa mieltä. Minä en ollenkaan pidä ajatuksesta, ettei ihmisen sukupuolta voisi olettaa tämän ulkonäön perusteella. Valtaosa ihmisistä ei pidä tällaisesta. Minun kohdallani ongelma on myös siinä, että ihmiset helposti voivat luulla, että itse ajattelen näin, koska olen transsukupuolinen.

Olen kuitenkin melko varma, että juridisen sukupuolen itsemäärittely tulee astumaan voimaan, jos ei nyt jotain aivan ihmeellistä tapahdu. Tästä tulevat hyötymään sellaiset transsukupuoliset, joiden ulkonäkö ja sukupuoli-identiteetti ovat yhtenevät, eli he ovat jo aloittaneet transhoidot, mutta transpolien resurssien puutteiden vuoksi menee paljon aikaa, ennen kuin he saavat puollon juridisen sukupuolen muuttamiseen. Mutta koska juridisen sukupuolen itsemäärittely tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että kuka tahansa, vaikka ei olisi edes transsukupuolinen, voisi vaihtaa juridisen sukupuolensa.

Lisäksi translaki-kamppanjoinissa on puhuttu todella paljon turhista ja pakotetuista hormonihoidoista, vaikka transsukupuoliset haluavat hormoneja. Lisäksi transpolit on haukuttu maan rakoon. En ole koskaan ymmärtänyt heitä, jotka valittavat transpoleista. Niin kauan, kun transhoidot maksetaan julkisella puolella, valtiolla on myös oikeus päättää, kuka voi aloittaa transhoidot.

Tässä yhteydessä en tarkoita konkreettisesti valtiota vaan lääkäreitä, joiden tehtävä on arvioida, hyötyykö tutkittava transhoidosta. Kannatan lisääntymiskyvyttömyyden vaatimuksen poistoa, koska sillä ei ole käytännön tasolla merkitystä, lisäksi vaatimuksen poisto vähentää byrokratiaa.

Olen kuitenkin totaalisen kyllästynyt iänikuisesta propagandasta, kuinka transsukupuolisia muka pakkostelirilisaatioitasiin. Transhoidot tekevät ihmisestä lisääntymiskyvyttömän.

En pidä lainkaan sellaisesta aktivismista, jossa vedotaan tarkoituksella tunteisiin, valehdellaan, mustamaalataan ja hiljennetään ihmiset, jotka eivät ole asioista samaa mieltä, vaikka he mahdollisesti kuuluisivat samaan viiteryhmään.

Keskustelupalstojen antia:

 

Poimintoja Twitter-kuplasta: