lauantai 26. joulukuuta 2020

Transaktivistien puhkikuluneet mantrat

Olen huomannut, että transaktivistit hokevat keskenään samoja mantroja. Itse en ole hyvin pitkään aikaan saanut mitään irti näistä hoetuista mantroista. Monet näistä mantroista kuulostavat lähinnä kollektiiviselta valehtelulta. Tässä kirjoituksessa käsittelen joitakin yleisiä transaktivistien hokemia, ja pohdin niiden ongelmallisuutta.


"Biologinen sukupuoli on jatkumo."

Tätä väitettä kuulee nykyään paljon transkeskustelussa. Mielestäni väite on ongelmallinen. Hormonaaliset ja kirurgiset transhoidot muuttavat transsukupuolisen henkilön sekundaarisia sukupuolen ominaisuuksia. Sen sijaan primaarisia sukupuolen ominaisuuksia (toimivat lisääntymiselimet ja sukupuolikromosomit) ei voida muuttaa transhoitojen avulla. 

Oleellista on ymmärtää, että primaariset sukupuolen ominaisuudet eivät muodosta jatkumoa. Intersukupuolisuus ei ole todiste biologisen sukupuolen jatkumosta, koska intersukupuolisuus on harvinainen sukupuolen kehityspoikkeama. Minua häiritsee, kun jotkut transsukupuoliset rinnastavat intersukupuolisuuden ja transsukupuolisuuden toisiinsa, vaikka kyse on kokonaan eri asioista. Mielestäni transsukupuolisten ei pitäisi puhua intersukupuolisten puolesta. 

Sen sijaan sekundaaristen sukupuolen ominaisuuksien voi ajatella asettuvan jatkumolle, koska jopa saman sukupuolen sisällä voi olla hyvin paljon vaihtelua. Sekundaariset sukupuolen piirteet kehittyvät pääasiassa murrosiässä. Kuitenkin biologisen sukupuolen kannalta primaariset sukupuolen piirteet ovat olennaisempia kuin sekundaariset ominaisuudet. Tämän vuoksi transsukupuolisen biologinen sukupuoli ei muutu transhoitojen avulla.


"Transmiehet ovat miehiä ja transnaiset ovat naisia."

Kaunis ajatus, mutta todellisuudessa transmiehet ovat transmiehiä ja transnaiset ovat transnaisia. Minä olen transmies, enkä minä voi puhua syntyperäisten biologisten miesten puolesta. En minä tiedä, millaista on olla syntyperäinen biologinen mies. Minä tiedän, millaista on olla transmies. On toki tilanteita, joihin transsukupuolisuuteni ei vaikuta, ja tällöin minut kohdataan vain miehenä. Vaikka paasaisin maailman tappiin asti olevani mies, niin ei tämä muuta sitä faktaa, että kaikesta huolimatta olen transmies. 


"Vain transsukupuoliset määrittelevät transfobian."

Tämä väite antaa olettaa, että transsukupuoliset olisivat keskenään homogeeninen joukko, joka jakaa automaattisesti tietyt arvot ja mielipiteet. Todellisuudessa transsukupuolisiin mahtuu kaikenmaailman hiihtäjiä, vaikka toki julkisuuteen hakeutuukin keskimäärin eksentrisimmät yksilöt. 

Minun määritelmäni transfobiasta eroaa queer-kuplassa elävän transsukupuolisen vastaavasta transfobian määritelmästä.Selkeyden vuoksi transfobialle pitäisi olla joku yleinen määritelmä, koska tällä hetkellä transfobian merkitys on hyvin vahvasti hämärtynyt. 


"Ei ole valinta olla trans."

Joskus aikoinaan tämä on pitänyt paikkansa, mutta nykyään joidenkin käsitysten mukaan transsukupuolisuuteen ei tarvita dysforiaa. Omaan korvaani trans ilman dysforiaa kuulostaa selkeästi elämäntapavalinnalta. 


"Transnaisia deittailevat miehet eivät ole homoja."

Vastaavaa väitettä eri muunnoksineen riippuen siitä, onko kyse transnaisesta vai transmiehestä ja transsukupuolisen omasta seksuaalisesta suuntautumisesta kuulee hyvin paljon.

Olen huomannut, että osa itsensä heteroksi määrittelevät transmiehet ja transnaiset haluavat kumppanikseen heteronaisen tai heteromiehen. Kuulemani mukaan nämä deitttailuyritykset eivät juuri koskaan pääty kovin hyvin. Itsensä homoksi määrittelevät transmiehet valittavat, että homomiehet ovat transfobisia. Kuulemani mukaan lesboksi itsensä määrittelvät transnaiset valittavat samasta asiasta.

Itse olen hyvin kyllästynyt tähän kitinään. Mielestäni nämä yksilöt ampuvat itseään jalkaan, kun eivät hyväksy biologisen sukupuolensa realiteetteja. Havaintoni mukaan nämä yksilöt hakevat muilta ihmisiltä validaatiota omalle identiteetilleen, mikä kertoo, että nämä yksilöt ovat itse epävarmoja omasta identiteetistään. Tämän vuoksi nämä ihmiset ahdistuvat mahdollisesta biseksuaalista/panseksuaalista kumppanista, koska biseksuaalisuus/panseksuaalisuus ei välttämättä samalla tavalla validoi transsukupuolisen identiteettiä. 


"Et tarvitse hormoneita tai kirurgisia toimenpiteitä ollaksesi mies/nainen. Identiteettisi määrittelee sukupuolesi."

Ihmisen identiteetti ei määritä sosiaalista todellisuutta. Sosiaalinen sukupuoli on hyvin vahvasti sidoksissa fyysiseen todellisuuteen. Naisen näköinen henkilö voi olla identiteetiltään mies, mutta ihmiset kokevat tämän henkilön kuitenkin pohjimmiltaan naisena, vaikka puhuttelisivatkin tätä miehenä. Kuitenkaan tämä henkilö ei tiedä, millaista on tulla kohdatuksi miehenä. Ihmisiä ei lähtökohtaisesti kiinnosta muiden identiteetit, lukuun ottamatta intersektionaalisen feminismin queer-kuplaa. 

Toisinaan tätä väitettä hokevat myös sellaiset transsukupuoliset, jotka ovat saaneet hormonaalisia ja kirurgisia transhoitoja. Tässä kohtaa kohottelen aina kulmiani, koska en ymmärrä, miksi nämä ihmiset ovat edes halunneet medikaalisia transhoitoja, jos keho ei liity mitenkään sukupuoleen. 

tiistai 15. joulukuuta 2020

Transmiesten väitteet, joita en allekirjoita

Olen huomannut tiettyjen väitteiden toistuvan useissa transmiesten haastatteluissa. Itse olen kokenut kyseiset väitteet melko yksioikoisina ja anteeksipyytelyinä miehenä olemisesta. Tässä kirjoituksessa otan kantaa kyseisiin väitteisiin.

 

”Naisoletettuna minua ei kuunneltu. Nykyään voin puhua ihmisten päälle, eikä muut keskeytä.”


Tiedän paljon miehiä, jotka eivät tule kuulluksi. Tunnen kyllä naisia, jotka tulevat erittäin hyvin kuulluksi. Mielestäni tämä seikka ei liity sukupuoleen vaan enemmän ulosantiin ja sosiaalisiin taitoihin. Toisekseen minä en pidä kovin hyvätapaisena, jos joku puhuu muiden ihmisten päälle riippumatta sukupuolesta.

Itse en koe, että minua kuunneltaisiin paremmin kuin aikaisemmin. Koen, että tilanne on pysynyt aika lailla samana. Sen sijaan minulta vaaditaan aiempaa enemmän oma-aloitteisuutta, osaamista ja vastuuta. Ihmiset ovat myös vähemmän empaattisia minua kohtaan. Nämä seikat eivät tulleet toki mitenkään yllätyksenä, koska olin tietoinen ennen transitiota, ettei miesten elämä ole ruusuilla tanssimista. 

Toki ihmiset pitävät minusta enemmän kuin ennen transhoitoja, mutta tämä johtuu siitä, että voin itse paremmin. 

Mainittakoon toki, että olen huomannut parran kanssa saavani parempaa asiakaspalvelua. Ihmiset myös kohtelevat naisia ja miehiä eri tavalla, minkä olen omakohtaisesti saanut kokea ulkonäköni miehistyessä. Oleellista on kuitenkin ymmärtää, ettei miesten kohtelu automaattisesti ole aina naisten kohtelua parempaa.


”Minua ahdistaa, kun miehet puhuvat naisista alentuvaan sävyyn.”

Paskanjauhaminen ei ole sukupuolisidonnaista. Naiset eivät ole miehiin verrattuna siveydensipuleita. Naiset eivät puhu miehistä sen kauniimmin. On toki olemassa sellaisia miehiä, jotka ovat oikeasti naisvihamielisiä. Usein näitä miehiä yhdistää myös muut ikävät ominaisuudet, enkä viihdy tällaisten miesten seurassa.


”Seksuaalinen häirintä loppui sukupuolenkorjausprosessin myötä.”

Tiedän kyllä, että monet naiset ja jotkut transmiehet ennen transprosessia ovat kokeneet seksuaalista häirintää, enkä todellakaan vähättele heitä. Itse en kokenut lainkaan seksuaalista häirintää ennen sukupuolenkorjausprosessia. Ensimmäiset kokemukset seksuaalisesta häirinnästä olen kokenut vasta miehenä eläessä. Mainittakoon, että näissä tilanteissa on tullut hyvin selväksi, että minut nähtiin miehenä, eli minua ei nähty naisena näissä tilanteissa.

Seksuaalinen häirintä on ilmennyt muun muassa lähentelynä, kähmintänä, väkisin suuteluna ja olen jopa saanut pyytämättä alastonkuvan (naiselta) sosiaalisen median kautta. Ahdistelua on tapahtunut sekä naisten että miesten taholta. Miesten tekemä ahdistelu on tapahtunut tilanteissa, joissa minua on luultu todennäköisesti homomieheksi, sillä osa näistä tapahtumista on sattunut LGBT-ympäristössä. Mainittakoon, että nämä tapahtumat ovat olleet yleisiä LGBT-paikkoja, eli en ole vahingossa päätynyt mihinkään homomiesten tapahtumiin. Koska minua ei noissa tilanteissa ole tunnistettu transmieheksi, niin minua on täten pidetty homomiehenä.


 

”Naiset tulkitsevat ystävällisyyden helposti flirtiksi.”


Monet naiset ovat kyllä sanoneet, että olen harvinaisen mukava mies, koska kuuntelen heitä. Minulle on näiden kommenttien jälkeen tullut tyhmä olo, koska omasta mielestäni minulla on normaalit käytöstavat. Lisäksi olen miettinyt, millaisten miesten kanssa nämä naiset ovat aikaa viettäneet, jos minä olen harvinaisen mukava mies.


 

tiistai 8. joulukuuta 2020

Tilanteita transmiehen elämästä, transkaappi auki

Luin netissä transsukupuolisen kirjoittaman kommentin liittyen transsukupuolisten kokemaan syrjintään. Kommentin kirjoittajan mukaan suurin osa syrjinnästä, mitä transsukupuoliset kohtaavat, ei tule ympäröivän yhteiskunnan taholta. Valtaosa tästä syrjinnästä tulee muun muassa omaisten ja erityisesti lapsuudenperheen taholta. Kyseinen kirjoittaja kertoi tuntevansa erään transnaisen, jonka oma isä oli pahoinpidellyt tämän, kun tämä kertoi olevansa transsukupuolinen. Loppuun kirjoittaja totesi, että vanhemmat osaavat olla erittäin kylmiä, kun lapset eivät täytä vanhempiensa odotuksia. Tässä kohtaa voi olla haastavaa rakentaa tervettä mieltä.

Jäin miettimään tätä kommenttia. Mielestäni kyseinen kommentti on hyvin pitkälti totta. Kaikkein julmimmat kommentit, mitä olen saanut kuulla transsukupuolisuudestani, ovat tulleet äitini suusta. Sen sijaan muut ihmiset ovat suhtautuneet transsukupuolisuuteeni neutraalisti tai jopa positiivisesti. Oppilaitokseni henkilökunta suhtautui minuun hyvin, sain luvan käyttää nykyistä virallista nimeäni ennen kuin nimenmuutokseni oli virallinen. Enhän minä voi toki todellisuudessa tietää, mitä ihmiset minusta oikeasti miettivät, mutta mielestäni ei ole olemassa ajatusrikoksia. 

(Tiedän myös ei-transsukupuolisia perusheteroita, jotka kärsivät, kuinka heillä on kokemuksia siitä, etteivät omat vanhemmat rakasta ehdoitta.)

Välillä joku on sanonut jotain ajattelematonta transsukupuolisuuteni liittyen, mutta nämä ihmiset eivät selkeästi olleet pahantahtoisia vaan lähinnä tietämättömiä. Korostan nyt, että minä en missään tapauksessa vastusta kriittistä keskustelua transsukupuolisuuteen liittyen. En myöskään oleta, että ihmiset olisivat asioista samaa mieltä. Asiallinen kritiikki on täysin eri asia kuin varsinainen solvaaminen. En myöskään anonyymista nettihuutelusta juuri loukkaannu. Netissä on helppo huudella ja purkaa pahaa mieltä. En myöskään välitä patavanhoillisten Raamatulla päähän lyövien änkyröjen mielipiteistä, koska nämä ihmiset eivät olisi koskaan tyytyväisiä minuun, vaikka en olisi lähtenytkään sukupuolenkorjaushoitoihin. Mainittakoon, ettei minulla ole ollut ongelmia uskovaisten kanssa. Sanonta "kun yhteen suuntaan kumartaa, niin toiseen pyllistää" on erittäin osuva. Ei ole olemassa ihmistä, josta kaikki pitäisivät. Maailmasta ei tule koskaan paikkaa, jossa kaikki olisivat yksimielisiä asioista. Kokemukseni syrjinnästä ovat erittäin vähäisiä.

Seuraavaksi kerron lyhyesti tilanteista, jotka liittyvät siihen, kuinka äitini on suhtautunut transsukupuolisuuteeni. Monilta transsukupuolisilta usein kysytään, kuinka perhe on suhtautunut henkilön transsukupuolisuuteen. Olen huomannut, että tilanteita on joka lähtöön. Toisten kohdalla perhe suhtautuu alkujaan hyvin huonosti, mutta ajan myötä hyväksyy tilanteen. Joillakin välit ovat menneet poikki lopullisesti. Jotkut suhtautuvat alkujaankin neutraalisti asenteella ”tärkeintä on, että olet onnellinen, olet meille sama rakas lapsi.”

Tämä kirjoitus on jatkoa tekstille "Tilanteita transmiehen elämästä"


Tilanne 1. Olen hakenut lähetteen transpolille. Kuulen, kuinka äitini puhuu kaverinsa kanssa puhelimessa: "Siis tämä tilanne on ihan hirveä, siis mieti nyt, sulla on tyttö ja siitä tulee poika, sitten se vetelee jotain hormoneja. Tekisi mieli pistää välit poikki, mutta sitten muut pitäisi mua ihan hirveenä äitinä, ihan hirveä tilanne."

Tilanne 2. Äiti kommentoi: "Onko pakko olla noin hankala? Ajattelet vain itseäsi ja identiteettiäsi. Sulla on loppuelämä pilalla, susta tulee vaan joku sekasikiö, ei oikea mies, itsemurha olisi parempi vaihtoehto. Ei kukaan nainen sun kanssa halua olla, kuka nyt transsukupuolisen kanssa haluaisi olla, pitäisi olla aika pervo. Ehkä toki löydät toisen kaltaisesi säälittävän tapauksen. Pääseepä muut naureskelemaan, kuinka hyvin olen kasvattanut lapsen. En muuten halua nähdä sua enää, kun vedät hormoneja, siinä vaiheessa olet vaarallinen hullu. "

Tilanne 3. Kerron transpolilla sairaanhoitajalle, kuinka äidilläni on vaikeuksia käsitellä transitiotani ja ajatusta, kuinka "tytöstä tulee poika". Sairaanhoitaja kommentoi tähän: "Monella vanhemmalla on taipumus luoda odotuksia ja toiveita lapsensa tulevaisuudesta. Mikä on ihan inhimillistä. Kuitenkin asiat eivät elämässä mene aina niin kuin itse on ajatellut, eikä lapsen velvollisuus ole toteuttaa vanhemman omia unelmia."

Tilanne 4. En ole tavannut äitiäni pitkään aikaan. Äiti ottaa yhteyttä, ja kertoo ikävöivänsä minua. Hän sanoo, että todennäköisesti on pilannut välimme kokonaan. Äitini kertoo, että on puhunut kaikkea paskaa, koska ei osannut käsitellä tunteitaan muuten. Äitini kertoo, kuinka hänen kaverinsa ovat kutsuneet minua rohkeaksi, ja sanoneet, että äitini pitäisi olla ylpeä minusta. Äiti kertoo eräästä kaveristaan, jolla oma lapsi on kuollut alle 10-vuotiaana. Tämä kaveri on sanonut äidilleni: "sulla sentään on *Tulenhenki* hengissä."

Tilanne 5. Nykyhetki. Äitini kutsuu minua pojakseen, ja käyttää ongelmitta oikeaa nimeäni.

 

 

 

tiistai 1. joulukuuta 2020

Nice guy-syndrooman ja incel-kulttuurin uudistuneet muodot transyhteisössä

”Jos ei voisi seurustella tai harrastaa seksiä yhdenkään transihmisen kanssa, niin kyllä se on transfobiaa.”

 

Edellä olevan lausahduksen olen kuullut/lukenut melko monta kertaa. Vaikka itse olen transsukupuolinen, vastaavat toteamukset ärsyttävät minua suunnattomasti. Mielestäni kaikki transihmiset, jotka sanovat jotain vastaavaa, antavat itsestään erittäin vastenmielisen kuvan.

Kaikista oleellisinta on ymmärtää, ettei ole olemassa mitään asiaa, jonka vuoksi toiselle ei voisi antaa pakkeja. Transsukupuolisuus ei poikkea tästä mitenkään. Maailma ei ole velkaa transsukupuoliselle. Seksin harrastaminen ei ole mikään ihmisoikeus, kuten ei myöskään parisuhde.

Myös ihmisen historia vaikuttaa siihen, kuinka viehättävänä hänet nähdään. Transsukupuolisuudella on hyvin paljon vaikutusta ihmisen elämänkulkuun. Minulla on hyvin erilainen kokemusmaailma kuin biologisilla miehillä, vaikka olenkin läpimenevä transmies. Tästä aiheesta kerron myöhemmin lisää.

Sinkut transsukupuoliset, jotka pistävät yksinolonsa ”transfobian” piikkiin, eivät eroa juuri mitenkään katkerista inceleistä. Transsukupuolinen voi löytää kumppanin, mutta transsukupuolisen pitää löytää ihmiset, joille transsukupuolisuus ei ole ongelma. Näin transmiehenä voin sanoa, että on olemassa naisia, jotka nimenomaan preferoivat transmiehiä. Nämä naiset eivät tosin ole Kinseyn asteikon 0-kohdassa (täysi heteroseksuaalisuus).

On toki erittäin tärkeä tiedostaa, että transsukupuolinen voi saada pakit myös muun syyn takia kuin transsukupuolisuuden vuoksi. Ulkonäöllä ja persoonalla on luonnollisesti merkitystä. Valitettavasti ei ole mikään salaisuus, että monet transsukupuoliset ovat ihmisinä melko raskaita uhriutumis-mentaliteetin vuoksi. Lisäksi kitinät transfobiasta tekevät ihmisen persoonasta epäviehättävän. Mielestäni tämä ilmiö muistuttaa joidenkin miesten kitinää, kuinka naisille ei kelpaa kiltit miehet (nice guy-syndrooma). Romanttisia/seksuaalisia tunteita ei voi kontrolloida tasa-arvo-ajattelulla.

Biseksuaali naisystäväni on joskus ollut huolissaan, että minä sisimmässäni haluaisin olla heteronaisen kanssa. Olen toki kuunnellut hänen huolensa asiaan liittyen, ja selittänyt, miksi hänen ei tarvitse olla huolissaan. Lyhyesti sanottuna en haikaile muiden perään.

Miksi ihmeessä yrittäisin deittailla naisia, joiden seksuaalinen suuntautuminen Kinseyn asteikon mukaan on 0 (täysi heteroseksuaalisuus)? Tällaisella toiminnalla aiheuttaisin pahaa mieltä erittäin todennäköisesti sekä itselleni että toiselle osapuolelle. Tällainen 100% heteronainen haluaa biologisen miehen, jota minä en yksinkertaisesti ole. Tämä seikka ei kuitenkaan tee olemattomaksi sitä, että olen transmies. Ja miksi minä edes haluaisin sellaisen naisen, jolle transsukupuolisuuteni on jonkinlainen ongelma?  

Tässä kohtaa joku voi ihmetellä, miten transmies voi ajatella tällä tavalla. Kenties minun ajatellaan kärsivän sisäistetystä transfobiasta tai sukupuoli-identiteettini kyseenalaistetaan. Vastaus on, että minä tiedostan olevani transmies, ja ymmärrän, että olen erilainen kuin biologiset miehet. Tämän seikan tiedostaminen ei tee minusta itseinhoista ja sisäistetystä transfobiasta kärsivää reppanaa. Minä olen transmies. En ole asiasta ylpeä, mutta en myöskään häpeä sitä. Minä olen oma ainutlaatuinen yksilö, joka ei ole muita ihmisiä huonompi tai parempi.

Olen joidenkin transmiesten kuullut toteavan jotain tämän kaltaista: ”Olen ihan vaan mies, en transmies, olen ihan tavallinen mies, jolla on nyt vaan transtausta.”

Olen yrittänyt ymmärtää näitä näkemyksiä. Olen myös itse pohtinut, olenko minä itse tavallinen mies, jolla nyt on vaan transtausta. Yritin päästä tähän mielentilaan. Tavallinen on toki hyvin suhteellinen käsite, mutta tässä yhteydessä siihen takertuminen johtaa sivuraiteille.

 Minä vaikutan ulkoisesti tavalliselta mieheltä, koska ihmiset olettavat minut mieheksi, joka on aina ollut mies. Mutta kun mietin aikaa ennen sukupuolenkorjausprosessia, ja vertaan kokemusmaailmaani biologisten miesten kokemuksiin, niin minä olen kaukana tavallisesta miehestä. Ennen sukupuolenkorjausprosessia yhteiskunta piti minua tyttönä/naisena huolimatta kärsimästäni sukupuoliristiriidasta. Sillä on ollut merkitystä elämääni, että synnyin tyttönä. Toki ihmiset usein olettivat minut ulkonäköni puolesta pojaksi, mutta tämä on sivuseikka. Menen älylliseen umpisolmuun, jos yritän ajatella, että olisin aina ollut mies. Nykyään tosin on yleistynyt narratiivi, että transsukupuolinen on aina ollut sukupuoli-identiteettinsä mukaista sukupuolta. Olen miettinyt, onko tämä kovinkaan järkevää mielenterveyden kannalta.

Jos pitäisin itseäni tavallisena miehenä, niin joutuisin vähättelemään omaa kokemusmaailmaani sekä itselleni että muille. Mainittakoon toki, että kerron transsukupuolisuudestani lähinnä silloin, kun asialla on merkitystä tilanteen kannalta. Toisinaan haluaisin olla enemmän avoin taustastani, mutta nykyisessä ilmapiirissä, jossa transsukupuolisuus on menettänyt alkuperäisen merkityksensä, haluan peittää transsukupuolisuuteni niin tehokkaasti kuin pystyn.

Joku saattaa miettiä, että vaikutan kirjoitukseni perusteella katkeralta. En ole katkera. Transsukupuolisuudesta huolimatta olen pääsääntöisesti tyytyväinen siihen, millainen olen nykyään. Olen saanut rauhan siitä, että olen hyväksynyt faktat. Ja liittyen tekstin aiheeseen, deittailu-vaikeudet eivät ole yksinomaan trans-liitännäinen ongelma. Tiedän paljon ei-transsukupuolisia, joilla on vaikeuksia löytää kumppania.

 

 

 

 

 

 

 

"Transsukupuolisuus on henkilölle itselleen suuri kipupiste, mutta kipupisteitä on kaikilla muillakin."

Tervehdys lukijoille. Tässä kirjoituksessa haastattelen transmiestä, jolla on myös kriittinen suhtautuminen nykyiseen valtavirran transaktiv...