maanantai 30. marraskuuta 2020

"En enää osaa yhdistää Tulenhenkeä hänen vanhaan nimeen"

Olen törmännyt melko erilaisiin näkemyksiin siitä, muuttuvatko transsukupuolisen henkiset ominaisuudet sukupuolenkorjausprosessin myötä. Jotkut sanovat, että muutokset ovat vain ulkoisia, mutta henkiset ominaisuudet pysyvät samoina. 

Toiset ihmiset sanovat taas, että transhoidot vaikuttavat ihmisen henkisiin ominaisuuksiin johtuen muun muassa hormoneista ja siitä, että ihmisen sukupuolella on vaikutusta, kuinka häneen suhtaudutaan. Hormoneilla on hyvin kokonaisvaltainen vaikutus ihmisen kehoon ja täten myös aivoihin. Aion jatkossa kertoa lisää näistä asioista.

Itseä kohtaan on varsin vaikea olla objektiivinen, joten kysyin ystävältäni, kuinka hän kokee minun muuttuneen transhoitojen myötä. Päätin sitten haastatella ystävääni tätä blogia varten.

 


 

Haastateltava: Tulenhengen lapsuudenystävä, nainen, tiiviisti tekemisissä Tulenhengen kanssa


 

Kuinka Tulenhengen ulkoinen olemus on muuttunut vuosien saatossa?

 

 Vitsailimme Tulenhengen kanssa hänen transitionsa alkupuolella, että jonain kauniina päivänä tapaamme ja minua vastassa on möreällä äänellä varustettu karvainen karhu. Muutos ei aivan näin äkkinäistä tietenkään todellisuudessa ollut, ennemminkin asteittain tapahtuvaa. Olemme usein yrittäneet eritellä suurimpia yksittäisiä muutoksia, mutta niitä on hankala nimetä. Kasvot ovat saaneet karskiutta ja vartalo jämäkkyyttä. Suurimmat muutokset voisinkin tiivistää kokonaisvaltaiseen miehistymiseen ja naamakarvoihin, joiden tuuheutta ihastelemme Tulenhengen kanssa joskus vieläkin. En enää osaa yhdistää Tulenhenkeä hänen vanhaan nimeen, mielestäni Tulenhenki on täysin läpimenevä mies.

 

Mitkä Tulenhengen henkiset ominaisuudet ovat muuttuneet transition myötä?

 

Tulenhengestä on tullut paljon rauhallisempi ja rationaalisempi transhoitojen myötä. Hänen antamansa neuvot esimerkiksi ovat enemmän ratkaisu- kuin tunnekeskeisiä nykyään. Käännynkin yleensä hänen puoleensa, jos kaipaan konkreettista neuvoa johonkin asiaan. Iällä toki on voinut olla vaikutuksensa näihin muutoksiin, mutta uskon transitiolla olleen iso rooli tässä myös.

 

Entä mitkä henkiset ominaisuudet ovat pysyneet ennallaan?

 

Tulenhengellä on edelleen samanlainen huumorintaju kuin ennen! Hänestä on myös tullut rennompi transition myötä ja osaa nauraa enemmän myös itselleen ja elämälle yleensä nykyään. Myös eräänlainen leikkisyys on pysynyt samana.

 

Kuinka tyypillinen mies Tulenhenki mielestäsi on?

 

Nojaan vahvasti stereotypioihin tässä vastauksessa... Tulenhenki on melko tyypillinen mies mielestäni. Hänessä on tietynlaista herkkyyttä, jota miehet näin karkeasti yleistäen näyttävät harvemmin, mutta hänen ratkaisukeskeisyytensä, konkreettisuutensa ja "selviän vaikka hammasta purren" -asenteensa ovat melko tyypillisiä miehille. Shoppailuseurana hän on fyysisesti paikalla, mutta henkisesti jossain aivan muualla...... 

 

Koetko, että Tulenhenki on hyötynyt transhoidoista?

 

Muistan erään keskustelun ajalta ennen kuin Tulenhenki sai transdiagnoosin. Hän pohti mahdollisuutta, että ei saisi diagnoosia ja näin ollen transhoidot viivästyisivät. Hänen ahdistuksensa asiasta oli käsinkosketeltavaa ja keskustelu erittäin synkkäsävyinen. Onneksi diagnoosi tuli melko nopeasti ja hoidot alkoivat. Koen, että transhoidoista on ollut pelkkää hyötyä Tulenhengelle ja hänen hyvinvoinnilleen. Jokainen testosteroniannos ja toimenpide on tuonut huomattavaa helpotusta hänelle ja vienyt hänet lähemmäs sitä, kuka hän on. 

 

lauantai 28. marraskuuta 2020

Tilanteita transmiehen elämästä

Tässä tekstissä kerron lyhyesti erilaisista tilanteista, joita olen transmiehenä kokenut. Minulla on tarkoitus kertoa vastaavista tilanteista jatkossakin, mutta olkoon tämä aiheeseen liittyvä ensimmäinen kirjoitus.

 

Tilanne 1: Olen tapahtumassa, jossa on eri järjestöjen telttoja. Setan teltan kohdalla työntekijä kysyy, olenko kuullut sukupuolen moninaisuudesta.

 

Tilanne 2: Kerron olevani transsukupuolinen. Vastapuoli kysyy ”siis haluat olla nainen?”

 

Tilanne 3: Esittelen itseni. Vastapuoli kommentoi: ”Vanhempasi ovat antaneet sinulle kivan nimen.”

 

Tilanne 4: Käyn terveyskeskuksessa testosteroni-injektion takia. Myöhemmin luen Omakantaa, jossa kyseisen käynnin kohdalla lukee: P09 Huoli seksuaalisesta suuntautumisesta

 

Tilanne 5: Minulla on transpolin psykiatriset tutkimukset käynnissä, minkä vuoksi en ole saanut vielä mitään transhoitoja. Yhtenä päivänä kävelen kadulla, ja ohimenevä teinilauma huutaa perääni: ”homo!”

tiistai 24. marraskuuta 2020

Transsukupuolinen ei hyödy juridisen sukupuolen itsemäärittelystä

Tällä hetkellä keskustellaan paljon translaista, ja siitä, että juridisen sukupuolen pitäisi perustua itsemäärittelylle. En ole koskaan ymmärtänyt, miten transsukupuolinen hyötyisi juridisen sukupuolen itsemäärittelystä. Rehellisesti sanottuna minä en olisi halunnut vaihtaa juridista sukupuolta ennen transhoitoja. Ensisijainen ongelmani oli kehoni, henkilöpaperini olivat täysin toissijainen ongelma.

Mielestäni ihmisten pitäisi tietää enemmän, että myös transsukupuolinen voi suhtautua kriittisesti juridisen sukupuolen itsemäärittelyyn.

Kävin lukemassa Amnestyn ja Setan perusteluja, miksi juridisen sukupuolen pitäisi olla itsemääriteltävä asia. Haluan kommentoida joitakin näiden tahojen näkemyksiä. Kursivoidut kohdat ovat suoria lainauksia, tummennetut kohdat omia merkintöjäni, ja omat kommenttini ranskalaisilla viivoilla.

 


 Amnesty: Vaatimus lääketieteellisen selvityksen esittämisestä tarkoittaa, että juridista sukupuoltaan vahvistavien henkilöiden on alistuttava käymään läpi monien transihmisten nöyryyttäväksi kokeva tutkimusjakso, jossa pitää ilmaista sukupuolta stereotyyppisesti.

 

-          Tämän ”nöyryyttävän ” tutkimusjakson tarkoituksena on selvittää henkilön voimavaroja ja poissulkea mahdolliset mielenterveysongelmat, jotka voivat mahdollisesti olla syy transkokemukselle. Minä en kokenut omia psykiatrisia tutkimuksiani lainkaan nöyryyttävinä.

 

-          Transsukupuolinen ei voi koskaan täysin välttyä kyseenalaistukselta tai oudon tuntuisilta kysymyksiltä. Jos henkilö ahdistuu transpolin psykiatrisista tutkimuksista, tämä voi kertoa siitä, ettei yksilöllä ole riittävästi voimavaroja käydä läpi sukupuolenkorjausprosessia.

 

 

 Amnesty: Vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä johtaa pakotettuun hormonihoitoon ja loukkaa transihmisten oikeutta olla joutumatta epäinhimillisen kohtelun kohteeksi. Lisääntymiskyvyttömyyden poistamista laista on vaatinut muun muassa YK:n kidutuksen vastainen erityisraportoija.

 

 

-          Ketään ei pakoteta hormonihoitoon. Transsukupuoliset haluavat hormonihoitoa. Minä aikoinaan halusin testosteronia.

-          Transhoidot tekevät ihmisen steriiliksi. Ennen transhoitoja on mahdollista tallettaa sukusoluja talteen. Joskus historian saatossa nykyistä lakia on ilmeisesti tulkittu niin, ettei mahdollisuutta sukusolujen talletukseen ole tarjottu, mutta tällä hetkellä kyseistä ongelmaa ei ole.

-          Meillä Suomessa on uutisoitu, kuinka ”mies synnytti.” Kyse on siis transmiehestä, jolla on ollut jäljellä vielä naistyypilliset lisääntymiselimet. Tämä transmies on ollut kuitenkin jo juridisesti mies, mutta hedelmällisyys palautui, koska hän lopetti testosteronin käytön. Tämä esimerkki kertoo jo sen, ettei steriiliyttä tarkisteta. (Rehellisesti sanottuna puheet synnyttävistä miehistä ärsyttävät minua, koska synnyttävät transmiehet ovat transmiesten keskuudessa erittäin marginaalinen tapaus.)

 

-          Nykyinen translaki on laadittu sillä periaatteella, että juridisen sukupuolen on haluttu olevan sidoksissa biologiaan. Kyky synnyttää on vahvin naiseuden määrittäjä, ja kyky siittää on vahvin miehuuden määrittäjä.

                

 

Amnesty: Amnesty vaatii, että Suomen translaki uudistetaan kunnioittamaan itsemääräämisoikeutta.     Sukupuolen juridisen vahvistamisen tulee jatkossa perustua henkilön omaan ilmoitukseen.       Oikeudellinen ja lääketieteellinen prosessi on erotettava toisistaan, ja hoidon tulee perustua     sukupuoliristiriitaa kokevan tarpeeseen saada hoitoa.

 

-          Miksi ihmeessä sukupuoliristiriita (dysforia) pitää erottaa transsukupuolisuudesta? Jos henkilöllä ei ole dysforiaa, millä perusteella hän on edes transsukupuolinen?

 

 

Amnesty: Translain kokonaisuudistuksessa sukupuolen juridiseen vahvistamiseen vaadittavasta 18  vuoden ikärajasta on luovuttava. Sukupuolen juridista vahvistamista koskevan lainsäädännön tulee turvata lapsen edun toteutuminen ja suojella lasta ympäröivän yhteiskunnan syrjinnältä. 

 

-          Kun minä olin alaikäinen, ihmiset olettivat minut pojaksi jatkuvasti ulkonäköni perusteella. Vaikka minulla oli jo tuolloin kokemus sukupuoliristiriidasta, niin minulla oli hyvin samankaltaisia ongelmia yhteiskunnan kanssa kuin poikamaisilla tytöillä. Ei kukaan kuitenkaan ehdota, että poikatyttöjen pitäisi olla juridisesti poikia. 


 

Seta: Juridisen sukupuolen vahvistamisen ja lääketieteellisen prosessin kytkeminen toisiinsa on johtanut tasapainotteluun sukupuolitemppuradalla.

 

-          Temppuradalla tarkoitetaan ilmeisesti transpolin psykiatrisia tutkimuksia, jotka ovat ihmiselle pelkästään eduksi. Lisäksi myös ennen hormonihoidon aloittamista henkilön fyysinen terveydentila tutkitaan perusteellisesti, mikä on itsestään selvä juttu.

-          Toisinaan olen lukenut haastatteluja, kuinka transsukupuoliset ovat joutuneet ongelmiin julkisissa liikennevälineissä yms, koska ulkonäkö ja juridinen sukupuoli eivät ole yhtenevät. Kuitenkin lähes kaikki nämä henkilöt ovat jo aloittaneet transhoidot, joiden vuoksi ulkonäkö on ehtinyt muuttua.

-           On olemassa transsukupuolisia, jotka ovat käyneet sukupuolenkorjausprosessin, mutta heidät tunnistaa ulkonäkönsä puolesta transsukupuolisiksi tai nähdään edelleen syntymäsukupuolen yksilöinä. En osaa sanoa, kuinka paljon tällaisia yksilöitä on, mutta näillä ihmisillä on vaikeuksia todistaa henkilöllisyytensä ja virallisten asiakirjojen aitoutta epäillään.

 


 Seta: Translain kokonaisuudistus sisältää: – transihmisten voimavarojen ja hyvinvoinnin lisäämistä ja väärinsukupuolittamisen vähenemistä, kun juridinen sukupuoli on oikein järjestelmissä mahdollisimman varhain.

 

-          Miten väärinsukupuolittaminen vähenee, jos henkilö ei ole saanut sukupuolenkorjaushoitoja?  Juridisella sukupuolella on väliä myös terveydenhuollossa ja esimerkiksi verenluovutuksessa. Sukupuolilla on eri viitearvot veriarvojen suhteen.

 

 

Seta: Jo pieni lapsi voi määritellä oman sukupuolensa. Lapsen sukupuoliristiriitaa hoidetaan sosiaalisella transitiolla ja sukupuolen juridisella vahvistamisella ja varhaisteini-iässä kansainvälisten suositusten ja yksilöllisen tarpeen mukaan myös hormoniblokkerihoidolla. Lapsille halutaan kasvurauhaa siinä sukupuolessa, mitä he ilmoittavat olevansa.

 

-          Tämä kohta on ristiriidassa ”pakotetun hormonihoidon” kanssa.  Blokkerihoidon tarkoituksena olisi siis estää henkilön luontainen murrosikä, jotta dysforiaa aiheuttavia piirteitä ei ehtisi kehittyä, ja sukupuolenkorjauksen esteettinen lopputulos olisi parempi. Lasten ja nuorten transhoidot ovat kokonaan oma aiheensa, joten en tässä tekstistä paneudu asiaan syvällisemmin. Kuitenkin tästä tulee ilmi, että transsukupuoliset haluavat lääketieteellisiä transhoitoja, joten puheet ”pakotetusta hormonihoidosta” ovat valehtelua. Lisäksi blokkerihoito johtaa siihen, ettei nuoresta kehity lisääntymiskykyistä yksilöä. Tämän vuoksi henkilön sukusolut eivät myöskään kehity, eikä niitä voi ottaa talteen ennen transhoitoja.

 

 

 

Seta: Translaki loukkaa sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksia, kehollista               koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta. 

 

-          Suomessa sukupuolenkorjaushoidot kuuluvat julkisen terveydenhuollon piiriin. Tämä on erittäin suuri etuoikeus maailman mittakaavassa. Minulla on transsukupuolinen kaveri, joka asuu maassa, jossa transhoidot maksetaan kokonaan itse. Kaverini mielestä Suomen systeemi kuulostaa todella hyvältä, ja hänen mielestään psykiatriset tutkimukset ennen sukupuolenkorjausta olisivat kaikille ainoastaan eduksi. Mainittakoon, että kaverini maassa katujatilastot ovatkin huomattavasti korkeammat kuin Suomessa.

sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Transsukupuolinen on transfobinen?


 



"Transfobiset transsukupuoliset haluavat cisseksistisiä sukupuolenkorjaushoitoja."

No niin. Mitä tämä henkilö oikeastaan tarkoittaakaan? Nykyään monet ovat kuulleet cis-käsitteestä, kun puhutaan transsukupuolisuuteen liittyvistä asioista. Niille, jotka eivät tiedä, mitä cis tarkoittaa, niin lyhyesti cis on trans-sanan vastakohta. Toisin sanoen cissukupuolinen tarkoittaa henkilöä, joka ei ole transsukupuolinen. 

Minulle cisseksismi tarkoitti aikoinaan sitä, että transsukupuolisuuden olemassaolo kiistettiin. Lisäksi mielestäni oli cisseksismiä todeta, ettei yksikään transsukupuolinen voisi olla ulkoisesti viehättävä tai olla läpimenevä.Tällä hetkellä on cisseksismiä olettaa ihmisen sukupuoli ulkonäön perusteella. Ylipäätään nykyään on cisseksismiä olettaa, että sukupuoli olisi yhtään mitään muuta kuin identiteetti. Tämän vuoksi jotkut tahot kritisoivat sukupuolenkorjaushoitoja, koska hoitojen nähdään häivyttävän sukupuolen moninaisuutta. 

Minä itse olen ns. perinteinen transsukupuolinen, jonka sukupuoliristiriita on perustunut hyvin vahvasti kehon ja mielen ristiriitaan. Hyvinvointini edellytyksenä oli oleellista saada sukupuolenkorjaushoitoja. Minä en halua, että minulta kysytään pronomineja tai tiedustellaan sukupuoltani. Haluan, että ympäristö näkee minut selkeästi miehenä ilman mitään kyseenalaistusta. Tämä ei olisi mahdollista ilman sukupuolenkorjaushoitoja. Sosiaalinen todellisuus on hyvin vahvasti kytköksissä fyysisen todellisuuden kanssa.

Olen tietoinen siitä, että on olemassa tahoja, jotka vastustavat vahvasti sukupuolenkorjaushoitoja. Tällä hetkellä tämä uhka tulee transyhteisön sisältä. Mielestäni tämä on pahempi kuin transyhteisön ulkopuolelta tuleva kritiikki sukupuolenkorjaushoitoja kohtaan. 

Jos olet tyytyväinen synnynnäiseen kehoosi, se on hyvä juttu. Jos kuitenkin koet olevasi transsukupuolisten puolella, älä kutsu sukupuolenkorjaushoitoja haitallisiksi toimenpiteiksi, jotka häivyttävät sukupuolen moninaisuutta. 



keskiviikko 18. marraskuuta 2020

"Ja siis oon itteki joskus vähä miettinyt tätä sukupuoliasiaa..."

Kerroin eräälle kaverilleni, miksi aloin kirjoittamaan tätä blogia. Tässä kohtaa on tärkeä tietää, että kaverini (nainen) on joskus pohtinut sukupuoltaan, mutta tullut siihen tulokseen, että on tyytyväinen syntymäsukupuoleensa.

Minulla on tunne, että tällä hetkellä ihmiset päätyvät pitämään itseään transsukupuolisina tai muunsukupuolisina liian helposti. Lähetemäärät transtutkimuksiin ovat kasvussa. Monet sanovat, että kun näistä asioista tiedetään enemmän, niin tämä olisi todellinen syy ilmiölle. Luulen kuitenkin, ettei asia ole näin yksiselitteinen.

Olen seurannut transyhteisön kehitystä useamman vuoden ajan. Olen tehnyt havaintoja, että transhoitoihin lähdetään aiempaa helpommin perustein, eikä transhoitoihin suhtauduta riittävän realistisesti. Olen tehnyt havainnon, että monia näitä ihmisiä ahdistaa enemmän sukupuoliroolit kuin keho. Myös monilla naisesta mieheksi- transioituvilla on liian ruusuinen kuva miehenä elämisestä.

Dysforian käsite on monella hämärtynyt. Nykyään on jopa kyseenalaista sanoa, että jos ei ole dysforiaa, niin ei ole trans. Monet luulevat, että transhoidot korjaavat asioita, joihin transhoidoilla ei todellisuudessa ole vaikutusta. Monet pitävät transpolin psykiatrisia tutkimuksia haitallisena portinvartiointina, vaikka todellisuudessa tutkimukset ovat ihmiselle pelkästään eduksi.

Minä olen oikeasti huolestunut siitä, että meillä on lähitulevaisuudessa iso määrä ihmisiä, jotka katuvat transhoitoja. Katujien määrä on nousussa jo nyt.

Kun kerroin havainnoistani kaverilleni, hän oli järkyttynyt. Olen tehnyt havaintoja, että tällä hetkellä monet kaverini kaltaiset ihmiset päätyvät pitämään itseään transsukupuolisina. Tämän vuoksi halusin haastatella kaveriani, jotta hän voisi kertoa kokemuksistaan. Haluan tuoda esille, että sukupuoleen liittyvä pohdinta ei ole aina merkki transsukupuolisuudesta.


 

Kuka olet?

Itäsuomalainen 20-30v väliin asettuva sosiaalialan ammattilainen, joka on seurustellut vain naisten kanssa.


"Ja siis oon itekki joskus vähä miettiny tätä sukupuoliasiaa ja tullut siihen tulokseen, että oon ns. poikatyttö ja homo (koska se lesbo särähtää korvaan)."

 

Mikä sai sinut pohtimaan sukupuoliasiaa?

Ehkä se, että en oo naisellinen nainen sai miettimää sukupuoliasiaa. En oo lapsena juurikaan nukeilla tai barbeilla leikkiny, kaverit oli ennen kouluikää lähinnä poikia, meikkasin 13-17v lähinnä "koska niin kuului tehdä", aina tykänny poikamaisista vaatteista. Jo lapsena kinastelin äitin kaa mekkojen käytöstä serkkujen rippijuhlissa tms. Lisäksi tykkäsin näyttää poikamaiselta ~16-24v ja se teki olosta itsevarmemman. Nii varmaan se, kun en istu siihen perinteiseen naisen muottiin.”


Miksi tulit lopulta siihen tulokseen, että olet ns. poikatyttö ja homo?

 En mä haluais olla mieskään  Naisena olemisessa kauheinta on menkat ja ajatus raskaana olemisesta/synnyttämisestä. Mutta oon tyytyväinen siihen mitä oon ja saan naisena pukeutua just niiku haluan, tykätä kenestä haluan ja elää niiku haluan (kunhan en satuta muita ihmisiä tai tee rikoksia jne). Tyyli on ollu rennon poikamainen enemmä tai vähemmän aina ja varmasti sama jatkuu. Hiusten pituus vaihtelee, mutta ei pitkät hiukset tee kenestäkää naista ja lyhyet miestä.


Miksi lesbo särähtää korvaan?

En vaa tykkää miltä sana lesbo kuulostaa. En osaa selittää sen paremmin. Homo on kiva ja sopii mulle paremmin.

 

"Ja sit (aikasemmin) mitä poikamaisempi olin nii sitä itsevarmempi oli, mut nyt on nii isot rinnat, ettei musta semmosta "lautamaista/hoikkaa" poikatyttöä saa ja joskus ajattelin, että pienet rinnat ois siks kivat, mut ei näissä isommissakaan "mitää vikaa" ole eikä ne ole aiheuttanu dysforiaa. "

 

 Miten määrittelet dysforian?

Dysforian määrittely.. varmasti kaikki on joskus tyytymättömiä omaan kehoon, mutta dysforia on mulle sitä, kun rinnat alkaakin kasvamaan ja henkilö itse vihaa/inhoo sitä niin paljon, ettei pysty sietämään itseään. On pahimmillaan itsetuhoinen sen takia. Tai ääni mataloituu, karvat alkaa kasvamaan ja tummumaan ympäri kroppaa ja se tuntuu väärältä. On eri asia inhota omaa ylipainoa, liiallista laihuutta tai pientä lihasmassaa, joihin jokainen voi vaikuttaa omilla teoillaan ilman leikkausta tai hormoneja. Tai olla tyytymätön pituuteeseen tai jalan kokoon, joille periaatteessa ei voi mitään. Ehkä se ei liity dysforiaan tai liittyy, mutta monella on tarve tuntea itsensä kokonaiseksi ja siihen voi vaikuttaa se, ettei pysty olemaan rannalla ilman paitaa (huom. sosiaalisesti hyväksyttävät syyt - naisten nännit/rinnat) tai ei voi pukeutua pieniin hameisiin, kun sieltä näkyy "liikaa”.

 

 ....

"En tajua miten tähän ollaan tultu. Tai siis itsestään selvää, että dysforia kuuluu siihen että on trans eikä pelkkä olen liian laiha/lihava/lihaksikas"


Mitä mieltä olet siitä, kun transryhmissä voi saada varoituksen tai jopa bannit, jos sanoo, että pitää olla dysforiaa ollakseen trans?

 Mun mielestä se kuulostaa uskomattomalta, väärältä ja surulliselta. Oon ite ajatellut teini-ikäisestä asti, jolloin olen tutustunut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin ja löytänyt itseni, että dysforia on oleellinen osa transdiagnoosin saamista/hoitojen aloittamista. Vähän niin kun se pääsyy siihen, että oma kroppa tuntuu väärältä, koska eihän sun "pää ja ajatukset" siinä muutu vaan se ulkonäkö. Sisäisesti olet koko ajan sama ihminen. Haluaisin tietää, että ne henkilöt, jotka varottelee/bannailee tästä asiasta, että mistä he tietävät olevansa trans? Tai mistä kukaan voi tietää olevansa trans, mikä on se syy, että omaa cis:eyttää epäilee/pohtii?

.... 

”Jos ulkonäköö vois muuttaa sormia napsauttamalla haluisin olla hoikka poikatyttö, vähän niiku L-koodin Shane, mutta ei ihan nii hoikka 😃 tai niiku Ellen Page! Mut mun kroppa on semmonen, ettei siitä tulis sellanen, vaikka laihduttais"

 "Ja musta tuntuu, että poikatyttöjen on helpompi olla poikatyttöjä, yhteiskunta ymmärtää paremmin, mut mites sit naisellinen mies... Tai muunsukupuoliset, jotka näyttää ulospäin selkeesti jommaltakummalta sukupuolelta.. kuten viime bb:ssä ollut Kevin."

 

Kuinka tärkeänä koet, että mediassa on esillä maskuliinisia/androgyyneja naisia?

Tärkeänä. Mun mielestä olisi hyvä tuoda esille kaikenlaisia miehiä, naisia ja muunsukupuolisia. Eri vaatetyyleineen, harrastuksineen ja vielä tärkeempää eri kokoisina ja näköisinä ihmisinä. Instagrammissa on ihana suomalainen androgyyni naismalli nimeltä Mia Munini, ottakaa seurantaan 😍


maanantai 16. marraskuuta 2020

Transmies ja parisuhde

Minulla on naisystävä, jonka kanssa olen ollut parisuhteessa reilu kolme vuotta. Tapasimme aikoinaan eräässä LGBT-tapahtumassa. Esitin naisystävälleni 10 kysymystä, jotka liittyvät transmiehen kanssa seurusteluun. 

 

1.           Mitä tiesit transsukupuolisuudesta ennen Tulenhenkeä?

 En tiennyt kovinkaan paljon. Tiesin, mitä transmies ja transnainen tarkoittavat, sekä tiesin muunsukupuolisuuden olemassaolon. En ollut ajatellut transsukupuolisten elinoloja tai transsukupuolisuutta muutenkaan. Olin kuitenkin jo teininä ajatellut, että jos kohtaan transsukupuolisen, hän tulee olemaan minulle ihminen muiden joukossa, ja että transsukupuolisuus on ”vain ominaisuus”. En ole ikinä hötkyillyt transsukupuolisuuden suhteen suuntaan tai toiseen.

 

2.           Onko käsityksesi transsukupuolisuudesta muuttunut?

 Sain kysymykseen vähän suuntaa antavaa apua, että onko Tulenhenki muuttanut käsitystäni transsukupuolisuudesta. Erityisesti olen havainnut, että transsukupuolisten joukko ei ole niin yhteneväinen kuin mitä media antaa ymmärtää. Mielipiteitä on monia transsukupuolisten ryhmän sisällä, ja kaikki eivät aja samaa asiaa. Transsukupuolisten kokemukset vaihtelevat, mikä on tietysti itsestään selvää, mutta en ollut aiemmin ajatellut asiaa. Esimerkiksi osa elää korjausten jälkeen mukavaa elämää, toiset kärsivät yhä edelleen. En ollut ennen Tulenhengen tapaamista juuri ajatellut myöskään sitä, mitä transsukupuolisuus tuo tullessaan ihan arjen kannalta. Ylipäätään Tulenhengen myötä olen saanut hurjasti lisää faktatietoa ja kuullut kokemuksia siitä, millaista on elää transsukupuolisena. Edelleenkin suhtautumiseni on yleisellä tasolla sama, että transsukupuolisuus on ”vain ominaisuus”, mutta nyt hahmotan tarkemmin, mihin kaikkeen se vaikuttaa elämässä. En edelleenkään tosin ole superkiinnostunut aiheesta, joten en etsimällä etsi tietoa, mutta kuuntelen mieluusti kokemuksia.

 

3.                Mikä on seksuaalinen suuntautumisesi?

 

Olen kipuillut seksuaalisen suuntautumiseni kanssa vuosikausia. Seksuaalisuuteni kanssa olen tosin ollut sinut lähestulkoon aina. Olen ihastunut miehiin ja naisiin aika tasapuolisesti lapsesta lähtien, mutta jostain syystä tämä ei sitten ole näkynyt siinä, että olisin tajunnut olevani biseksuaali… Olen pitänyt itseäni välillä heterona, välillä lesbona ja välillä vain epästabiilina. Nuoruudessani biseksuaalisuutta pidettiin vain vaiheena tai muoti-ilmiönä, eikä kukaan oikein tuntunut ottavan minua todesta. Loppu viimein itseasiassa Tulenhenki sanoi, että kuulostat ilmiselvältä biseksuaalilta, jolloin viimein onnistuin tajuamaan, että bihän minä olen ja kaikki täsmää. Panseksuaaliksi en itseäni halua kutsuttavan, vaikka tiedän, että jotkut ovat sitä mieltä, että kaikki transsukupuolisten kanssa seurustelevat on panseksuaaleja. Minulle henkilön sukupuolella on väliä ja minua kiehtoo eri sukupuolissa eri asiat, vaikka muuten ”kaikki käy”. Sen takia kutsun siis itseäni biseksuaaliksi.

 

 

4.                             Mihin ihastuit Tulenhengessä?

 

Ihastuin Tulenhengen keskustelutaitoihin ja siihen, kuinka hän hyväksyi minut sellaisena kuin olen. Hän oli aidosti läsnä ja kuunteli ja kommentoi puheitani. Hän tuntui olevan tukena tilanteessa kuin tilanteessa, ja vaikkei osannut auttaa, kuunteli silti. Ja eipä se ulkonäkökään nyt kovin paha ollut 😄

 

5.             Osaatko sanoa, miksi jotkut tuntevat erityisesti vetoa transihmisiin?

 

Veikkaisin, että erilaisuus kiehtoo. Ja tietyt fyysiset ominaisuudet transihmisissä voivat herättää kiinnostusta. Mutta preferenssinsä kullakin.

 

 

6.          Onko transfobiaa, jos antaa pakit pelkästään transsukupuolisuuden perusteella?

 

Ei. Jokaisella on omat preferenssinsä. Kuten olen jo sanonut, mielestäni transsukupuolisuus on ominaisuus ja sen perusteella voi sanoa kiitos, mutta ei kiitos. Toki asiallisuus ja ystävällisyys näissä tilanteissa on a ja o.

 

7.                  Miten lähipiirisi on suhtautunut Tulenhengen transsukupuolisuuteen?

 

 Olen kysymättä lupaa kertonut Tulenhengen transtaustasta parille ystävälleni suhteen alussa. Tätä en tekisi kyllä enää, jos voisin palata ajassa taaksepäin. Luotin kyllä ystävieni tilannetajuun ja siihen, ettei juorut lähde leviämään, mutta paha sanoa, jos ovat kertoneet eteenpäin. Ystäväni, jotka transtaustasta tietävät, eivät mainitse asiaa mitenkään enää. Joko ovat unohtaneet tai sitten asialla ei ole merkitystä. Mielestäni ystävieni suhtautuminen Tulenhenkeen on aina ollut hyvää.

 

8.                 Onko Tulenhengen transsukupuolisuus aiheuttanut ongelmia suhteessanne?

 Sanoisin, että on tuonut ongelmia saman verran kuin mikä tahansa muukin ihmisen ominaisuus, jolla on myös negatiivisia puolia. Toisen kipuilu ei ole mukavaa katsottavaa etenkään, kun ei voi itse juurikaan auttaa. Mutta en erityisemmin sanoisi, että transsukupuolisuus on sellaisenaan aiheuttanut ongelmia.

9.                               Mitä mieltä olet tästä blogista?

 Mielestäni tämä blogi on hyvä tapa kanavoida transsukupuolisuuteen liittyviä ajatuksia johonkin rakentavaan. Toivon, että blogin ansiosta Tulenhengen tarve käydä asioita läpi uudestaan ja uudestaan pään sisällä vähenee, ja on joku paikka, minne saada myös kriittiset ajatukset laitettua ylös. Toivon, että blogin keskustelupalsta pysyisi asiallisena, ja ylipäätään kriittisetkin mielipiteet otettaisiin asiallisesti vastaan.

 

10           Onko Tulenhengellä naisvihamielisiä näkemyksiä?

 En sanoisi, että Tulenhengellä on naisvihamielisiä näkemyksiä. Luokittelen itseni feministiksi, mutta itseni määritelmä feminismistä eroaa paljolti nykyfeminismin tarkoitusperistä. Feminismistä meillä Tulenhengen kanssa on toisinaan erimielisyyksiä esimerkiksi naisten lasikattojen ja palkkaerojen suhteen, mutta muuten meillä on samankaltainen naiskäsitys.

sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Avoimen keskustelun rajoittaminen ei auta transsukupuolisia

Reddit on internetissä toimiva sivusto, jossa voi keskustella erilaisista aiheista. Jokin aika sitten Reddit bannasi tiettyjä keskustelualueita, joissa transsukupuolisuudesta ja erityisesti transaktivismista keskusteltiin kriittisesti. Muitakin keskustelualueita bannattiin, mutta en ole yksityiskohdista varma. Keskustelualueet poistettiin vedoten vihapuheeseen ja transfobiaan.

Somessa monet transihmiset ilahtuivat tästä. Minä en ilahtunut. Safe space-meininki ei paranna maailmaa. Safe space-ajattelu ja someblokkaaminen johtavat siihen, että keskustelu transsukupuolisuudesta polarisoituu entisestään.

Musta orkidea-bloggaaja on blogissaan maininnut (en muista tarkkaa kohtaa, joten ei suora lainaus), että on ihmisiä, jotka ovat harkinneet transitiota jossain vaiheessa. Kuitenkin nämä ihmiset ovat luopuneet aikeistaan pelkästään lukemalla hänen blogiaansa. Jos joku muuttaa mielensä pelkästään tällä tavalla, niin rehellisesti sanottuna hyvä juttu. Todennäköisesti tällainen yksilö ei hyötyisi transhoidoista toivotulla tavalla. On kuitenkin mahdollista, että näillä ihmisillä on jotain ongelmia sukupuolensa kanssa, eli heillekin pitää tarjota apua. Mielestäni kaikki sukupuoliongelmaisuus ei ole merkki transsukupuolisuudesta, mutta kirjoitan tästä aiheesta myöhemmin oman aiheen.

lauantai 14. marraskuuta 2020

Transsukupuolisten pitää sopeutua yhteiskuntaan

Otsikko kertoo kaiken oleellisen. Transsukupuolisten pitää sopeutua yhteiskuntaan, jossa valtaosa ihmisistä ei ole transsukupuolisia. 

Ihmiselle on luontaista olettaa vastaantulevan ihmisen sukupuoli. Tätä ei voi ns. kytkeä pois päältä. Erittäin monet transsukupuoliset pyrkivätkin tilanteeseen, jossa heidän sukupuolensa tulkitaan sukupuoli-identiteettinsä mukaisesti ilman mitään kyselyitä. Aikoinaan tavoitteeni oli tulla biologisen miehen oloiseksi ja näköiseksi niin pitkälti kuin se on transhoitojen myötä mahdollista. Jos minulta joku kysyisi tällä hetkellä, mitä sukupuolta olen, niin tämä ei tuntuisi ollenkaan mukavalta. Valtaosa ihmisistä kokee asian samalla tavalla.

Mielestäni transsukupuoliset voivat alkaa käyttämään sukupuoli-identiteettinsä mukaisia wc-ja pukuhuonetiloja siinä vaiheessa, kun he olemuksensa puolesta sopivat sinne. Maalaisjärjen käyttö on sallittua. Olen sitä mieltä, että tämä oikeus tulee nimenomaan transhoitojen myötä, eli kuka tahansa ristiinpukeutuja ei voi käyttää sukupuolitettuja tiloja mielivaltaisesti. 

Kuukautiset ovat yksinomaan biologisten naisten ominaisuus riippumatta henkilön identiteetistä, enkä ole erityisen ihastunut ns. inkuliisisempaan kielenkäyttöön. Puheet miesten menkoista ärsyttävät minua, koska kaikki tajuavat, että tässä kohtaa puhutaan transmiehistä, joiden kuukautiset jäävät pois transprosessin myötä. Tavanomaisella transprosessin läpikäyneellä transmiehellä ei todellakaan ole kuukautisia. 

Esittely

Tervehdys lukijoille,

Olen suomalainen transmies, joka kuuluu Y-sukupolveen. Tarkoitukseni on muun muassa kritisoida nykyistä transaktivismia ja sen ympärillä käyvää keskustelua. En ole intersektionaalinen feministi, enkä pidä siitä, kuinka intersektionaalinen feminismi on sotkettu transsukupuolisuuteen. 

Tarkoitukseni ei ollut koskaan puhua näistä asioista, sillä halusin ainoastaan elää normaalia elämää. Olen odottanut, että nykyinen transkeskustelu laantuisi, mutta loppua ei valitettavasti näy. Tämän hetkinen tilanne on sellainen, etten voi olla enää hiljaa. Nykyinen transkeskustelu on eritttäin polarisoitunutta, ja jopa myös transihmisten keskuudessa on erilaisia näkemyksiä. Haluan tuoda ilmi, ettei transsukupuolisuus kerro ihmisen muista ominaisuuksista tai arvomaailmasta yhtään mitään. 

Kirjoitan Tulenhenki-nimimerkillä. Korostan, että puhun transmiehen näkökulmasta, ja että puhun vain ainoastaan omasta puolestani.

Seuraavaksi kerron joitakin teemoja, joita aioin käsitellä blogissani:

- Transsukupuolisen biologinen sukupuoli ei muutu transhoidoilla. Biologisen sukupuolen merkitystä ei voi mitätöidä. On toki tilanteita, joissa biologisen sukupuolen merkitys on melko vähäpätöinen, mutta on tilanteita, joissa biologinen sukupuoli oleellinen (esimerkiksi terveydenhuolto ja deittailu).

- Olen sitä mieltä, että transihmisten pitää sopeutua yhteiskuntaan. Ei niin, että yhteiskunta muutetaan transihmisiä varten. Monet transsukupuoliset haluavat kadota muiden ihmisten joukkoon korjauksen jälkeen. 

- Ei ole transfobiaa, jos ei halua seksiä/seurustella transsukupuolisen kanssa. Kuitenkin myös transsukupuolinen voi löytää kumppanin. 

- Transsukupuolisuus ja homoseksuaalisuus ovat eri asioita. Myös intersukupuolisuus ja transsukupuolisuus ovat eri asioita. Monelle tämä on selvää, mutta toisinaan nämä käsitteet menevät keskustelussa sekaisin.

- Sukupuolenkorjausprosessi usein parantaa transsukupuolisen elämänlaatua, mutta prosessi ei ole ratkaisu henkilön muihin ongelmiin. Lisäksi transprosessi on aina enemmän tai vähemmän kompromissi, koska valitettavasti on asioita, joita transhoidot eivät korjaa. Tämän vuoksi transhoitoihin on suhtauduttava realistisesti. Haluan myös tuoda esille keinoja, kuinka transihmiset voivat elää mielekästä elämää sukupuolenkorjauksen aikana ja jälkeen. 

-On olemassa ihmisiä, jotka kokevat jossain vaiheessa elämäänsä olevansa transsukupuolisia tai pohtivat sukupuoltaan, mutta myöhemmin tulevat siihen johtopäätökseen, etteivät ole transsukupuolisia. Lisäksi detransitiota (transhoitojen katumista) ilmiönä ei voi sivuuttaa. Myös nämä ihmiset tarvitsevat apua.

-Transfobia on todellinen ilmiö, mutta tällä hetkellä transfobiaa huudetaan yhteyksissä, joissa ei todellisuudessa ole transfobiaa. Minä itse olen kokenut transfobiaa erittäin vähän.

- Transtutkimukset ovat ehdottoman tarpeelliset. Myös juridisen sukupuolen itsemäärittelyyn liittyy ongelmia, en esimerkiksi koskaan ole ymmärtänyt, miten se hyödyttää transsukupuolista yksilöä. Lisäksi Suomen julkisen terveydenhuollon piiriin kuuluvat sukupuolenkorjaushoidot ovat etuoikeus maailman mittakaavassa.

-Tämä blogi ei ole transsukupuolisten safe space. Netissä on aivan tarpeeksi transsukupuolisten halilaatikoita.

-Blologiani saa mielellään jakaa. Kommentointi on myös hyvin tervetullutta. Kommentit julkaisen esitarkistuksen jälkeen. Selkeästi jonkun yksityisyyttä loukkaavia kommentteja en julkaise. 


"Transsukupuolisuus on henkilölle itselleen suuri kipupiste, mutta kipupisteitä on kaikilla muillakin."

Tervehdys lukijoille. Tässä kirjoituksessa haastattelen transmiestä, jolla on myös kriittinen suhtautuminen nykyiseen valtavirran transaktiv...