keskiviikko 18. marraskuuta 2020

"Ja siis oon itteki joskus vähä miettinyt tätä sukupuoliasiaa..."

Kerroin eräälle kaverilleni, miksi aloin kirjoittamaan tätä blogia. Tässä kohtaa on tärkeä tietää, että kaverini (nainen) on joskus pohtinut sukupuoltaan, mutta tullut siihen tulokseen, että on tyytyväinen syntymäsukupuoleensa.

Minulla on tunne, että tällä hetkellä ihmiset päätyvät pitämään itseään transsukupuolisina tai muunsukupuolisina liian helposti. Lähetemäärät transtutkimuksiin ovat kasvussa. Monet sanovat, että kun näistä asioista tiedetään enemmän, niin tämä olisi todellinen syy ilmiölle. Luulen kuitenkin, ettei asia ole näin yksiselitteinen.

Olen seurannut transyhteisön kehitystä useamman vuoden ajan. Olen tehnyt havaintoja, että transhoitoihin lähdetään aiempaa helpommin perustein, eikä transhoitoihin suhtauduta riittävän realistisesti. Olen tehnyt havainnon, että monia näitä ihmisiä ahdistaa enemmän sukupuoliroolit kuin keho. Myös monilla naisesta mieheksi- transioituvilla on liian ruusuinen kuva miehenä elämisestä.

Dysforian käsite on monella hämärtynyt. Nykyään on jopa kyseenalaista sanoa, että jos ei ole dysforiaa, niin ei ole trans. Monet luulevat, että transhoidot korjaavat asioita, joihin transhoidoilla ei todellisuudessa ole vaikutusta. Monet pitävät transpolin psykiatrisia tutkimuksia haitallisena portinvartiointina, vaikka todellisuudessa tutkimukset ovat ihmiselle pelkästään eduksi.

Minä olen oikeasti huolestunut siitä, että meillä on lähitulevaisuudessa iso määrä ihmisiä, jotka katuvat transhoitoja. Katujien määrä on nousussa jo nyt.

Kun kerroin havainnoistani kaverilleni, hän oli järkyttynyt. Olen tehnyt havaintoja, että tällä hetkellä monet kaverini kaltaiset ihmiset päätyvät pitämään itseään transsukupuolisina. Tämän vuoksi halusin haastatella kaveriani, jotta hän voisi kertoa kokemuksistaan. Haluan tuoda esille, että sukupuoleen liittyvä pohdinta ei ole aina merkki transsukupuolisuudesta.


 

Kuka olet?

Itäsuomalainen 20-30v väliin asettuva sosiaalialan ammattilainen, joka on seurustellut vain naisten kanssa.


"Ja siis oon itekki joskus vähä miettiny tätä sukupuoliasiaa ja tullut siihen tulokseen, että oon ns. poikatyttö ja homo (koska se lesbo särähtää korvaan)."

 

Mikä sai sinut pohtimaan sukupuoliasiaa?

Ehkä se, että en oo naisellinen nainen sai miettimää sukupuoliasiaa. En oo lapsena juurikaan nukeilla tai barbeilla leikkiny, kaverit oli ennen kouluikää lähinnä poikia, meikkasin 13-17v lähinnä "koska niin kuului tehdä", aina tykänny poikamaisista vaatteista. Jo lapsena kinastelin äitin kaa mekkojen käytöstä serkkujen rippijuhlissa tms. Lisäksi tykkäsin näyttää poikamaiselta ~16-24v ja se teki olosta itsevarmemman. Nii varmaan se, kun en istu siihen perinteiseen naisen muottiin.”


Miksi tulit lopulta siihen tulokseen, että olet ns. poikatyttö ja homo?

 En mä haluais olla mieskään  Naisena olemisessa kauheinta on menkat ja ajatus raskaana olemisesta/synnyttämisestä. Mutta oon tyytyväinen siihen mitä oon ja saan naisena pukeutua just niiku haluan, tykätä kenestä haluan ja elää niiku haluan (kunhan en satuta muita ihmisiä tai tee rikoksia jne). Tyyli on ollu rennon poikamainen enemmä tai vähemmän aina ja varmasti sama jatkuu. Hiusten pituus vaihtelee, mutta ei pitkät hiukset tee kenestäkää naista ja lyhyet miestä.


Miksi lesbo särähtää korvaan?

En vaa tykkää miltä sana lesbo kuulostaa. En osaa selittää sen paremmin. Homo on kiva ja sopii mulle paremmin.

 

"Ja sit (aikasemmin) mitä poikamaisempi olin nii sitä itsevarmempi oli, mut nyt on nii isot rinnat, ettei musta semmosta "lautamaista/hoikkaa" poikatyttöä saa ja joskus ajattelin, että pienet rinnat ois siks kivat, mut ei näissä isommissakaan "mitää vikaa" ole eikä ne ole aiheuttanu dysforiaa. "

 

 Miten määrittelet dysforian?

Dysforian määrittely.. varmasti kaikki on joskus tyytymättömiä omaan kehoon, mutta dysforia on mulle sitä, kun rinnat alkaakin kasvamaan ja henkilö itse vihaa/inhoo sitä niin paljon, ettei pysty sietämään itseään. On pahimmillaan itsetuhoinen sen takia. Tai ääni mataloituu, karvat alkaa kasvamaan ja tummumaan ympäri kroppaa ja se tuntuu väärältä. On eri asia inhota omaa ylipainoa, liiallista laihuutta tai pientä lihasmassaa, joihin jokainen voi vaikuttaa omilla teoillaan ilman leikkausta tai hormoneja. Tai olla tyytymätön pituuteeseen tai jalan kokoon, joille periaatteessa ei voi mitään. Ehkä se ei liity dysforiaan tai liittyy, mutta monella on tarve tuntea itsensä kokonaiseksi ja siihen voi vaikuttaa se, ettei pysty olemaan rannalla ilman paitaa (huom. sosiaalisesti hyväksyttävät syyt - naisten nännit/rinnat) tai ei voi pukeutua pieniin hameisiin, kun sieltä näkyy "liikaa”.

 

 ....

"En tajua miten tähän ollaan tultu. Tai siis itsestään selvää, että dysforia kuuluu siihen että on trans eikä pelkkä olen liian laiha/lihava/lihaksikas"


Mitä mieltä olet siitä, kun transryhmissä voi saada varoituksen tai jopa bannit, jos sanoo, että pitää olla dysforiaa ollakseen trans?

 Mun mielestä se kuulostaa uskomattomalta, väärältä ja surulliselta. Oon ite ajatellut teini-ikäisestä asti, jolloin olen tutustunut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin ja löytänyt itseni, että dysforia on oleellinen osa transdiagnoosin saamista/hoitojen aloittamista. Vähän niin kun se pääsyy siihen, että oma kroppa tuntuu väärältä, koska eihän sun "pää ja ajatukset" siinä muutu vaan se ulkonäkö. Sisäisesti olet koko ajan sama ihminen. Haluaisin tietää, että ne henkilöt, jotka varottelee/bannailee tästä asiasta, että mistä he tietävät olevansa trans? Tai mistä kukaan voi tietää olevansa trans, mikä on se syy, että omaa cis:eyttää epäilee/pohtii?

.... 

”Jos ulkonäköö vois muuttaa sormia napsauttamalla haluisin olla hoikka poikatyttö, vähän niiku L-koodin Shane, mutta ei ihan nii hoikka 😃 tai niiku Ellen Page! Mut mun kroppa on semmonen, ettei siitä tulis sellanen, vaikka laihduttais"

 "Ja musta tuntuu, että poikatyttöjen on helpompi olla poikatyttöjä, yhteiskunta ymmärtää paremmin, mut mites sit naisellinen mies... Tai muunsukupuoliset, jotka näyttää ulospäin selkeesti jommaltakummalta sukupuolelta.. kuten viime bb:ssä ollut Kevin."

 

Kuinka tärkeänä koet, että mediassa on esillä maskuliinisia/androgyyneja naisia?

Tärkeänä. Mun mielestä olisi hyvä tuoda esille kaikenlaisia miehiä, naisia ja muunsukupuolisia. Eri vaatetyyleineen, harrastuksineen ja vielä tärkeempää eri kokoisina ja näköisinä ihmisinä. Instagrammissa on ihana suomalainen androgyyni naismalli nimeltä Mia Munini, ottakaa seurantaan 😍


1 kommentti:

  1. Keskustelin tänään tämän haastateltavan kaverini kanssa. Kaverini mainitsema Ellen Page on nykyään Elliot Page. Kaverini ja minä olimme yhtä mieltä siitä, että varsin mielenkiintoinen sattuma, koska tästä haastattelusta ei ollut mennyt kovin kauaa. Itse en ole seurannut kyseistä henkilöä, mutta kysyin kaveriltani, tuliko tämä yllätyksenä. Kaverini mielestä tuli.

    VastaaPoista

Kysymyksiä ja vastauksia transaiheesta

Tervehdys blogini lukijoille.  Blogini on viime aikoina pitänyt hiljaiseloa. Minulla on ollut varsin pitkään sellainen olo, että olen sanonu...