Kerroin eräälle kaverilleni, miksi aloin kirjoittamaan tätä blogia. Tässä kohtaa on tärkeä tietää, että kaverini (nainen) on joskus pohtinut sukupuoltaan, mutta tullut siihen tulokseen, että on tyytyväinen syntymäsukupuoleensa.
Minulla on tunne, että tällä hetkellä ihmiset
päätyvät pitämään itseään transsukupuolisina tai muunsukupuolisina liian helposti. Lähetemäärät
transtutkimuksiin ovat kasvussa. Monet sanovat, että kun näistä asioista
tiedetään enemmän, niin tämä olisi todellinen syy ilmiölle. Luulen kuitenkin,
ettei asia ole näin yksiselitteinen.
Olen seurannut transyhteisön kehitystä
useamman vuoden ajan. Olen tehnyt havaintoja, että transhoitoihin lähdetään
aiempaa helpommin perustein, eikä transhoitoihin suhtauduta riittävän
realistisesti. Olen tehnyt havainnon, että monia näitä ihmisiä ahdistaa enemmän
sukupuoliroolit kuin keho. Myös monilla naisesta mieheksi- transioituvilla on liian
ruusuinen kuva miehenä elämisestä.
Dysforian käsite on monella hämärtynyt. Nykyään
on jopa kyseenalaista sanoa, että jos ei ole dysforiaa, niin ei ole trans. Monet
luulevat, että transhoidot korjaavat asioita, joihin transhoidoilla ei
todellisuudessa ole vaikutusta. Monet pitävät transpolin psykiatrisia
tutkimuksia haitallisena portinvartiointina, vaikka todellisuudessa tutkimukset
ovat ihmiselle pelkästään eduksi.
Minä olen oikeasti huolestunut siitä, että
meillä on lähitulevaisuudessa iso määrä ihmisiä, jotka katuvat transhoitoja.
Katujien määrä on nousussa jo nyt.
Kun kerroin havainnoistani kaverilleni, hän
oli järkyttynyt. Olen tehnyt havaintoja, että tällä hetkellä monet kaverini
kaltaiset ihmiset päätyvät pitämään itseään transsukupuolisina. Tämän vuoksi
halusin haastatella kaveriani, jotta hän voisi kertoa kokemuksistaan. Haluan
tuoda esille, että sukupuoleen liittyvä pohdinta ei ole aina merkki transsukupuolisuudesta.
Kuka olet?
Itäsuomalainen 20-30v väliin asettuva
sosiaalialan ammattilainen, joka on seurustellut vain naisten kanssa.
"Ja siis oon itekki joskus vähä
miettiny tätä sukupuoliasiaa ja tullut siihen tulokseen, että oon ns. poikatyttö
ja homo (koska se lesbo särähtää korvaan)."
Mikä sai sinut pohtimaan sukupuoliasiaa?
Ehkä se, että en oo naisellinen nainen sai
miettimää sukupuoliasiaa. En oo lapsena juurikaan nukeilla tai barbeilla
leikkiny, kaverit oli ennen kouluikää lähinnä poikia, meikkasin 13-17v lähinnä
"koska niin kuului tehdä", aina tykänny poikamaisista vaatteista. Jo
lapsena kinastelin äitin kaa mekkojen käytöstä serkkujen rippijuhlissa tms.
Lisäksi tykkäsin näyttää poikamaiselta ~16-24v ja se teki olosta itsevarmemman.
Nii varmaan se, kun en istu siihen perinteiseen naisen muottiin.”
Miksi tulit lopulta siihen tulokseen, että
olet ns. poikatyttö ja homo?
En mä
haluais olla mieskään
Miksi lesbo särähtää korvaan?
En vaa tykkää miltä sana lesbo kuulostaa. En
osaa selittää sen paremmin. Homo on kiva ja sopii mulle paremmin.
"Ja sit (aikasemmin) mitä
poikamaisempi olin nii sitä itsevarmempi oli, mut nyt on nii isot rinnat, ettei
musta semmosta "lautamaista/hoikkaa" poikatyttöä saa
Miten määrittelet dysforian?
Dysforian määrittely.. varmasti kaikki on
joskus tyytymättömiä omaan kehoon, mutta dysforia on mulle sitä, kun rinnat
alkaakin kasvamaan ja henkilö itse vihaa/inhoo sitä niin paljon, ettei pysty
sietämään itseään. On pahimmillaan itsetuhoinen sen takia. Tai ääni mataloituu,
karvat alkaa kasvamaan ja tummumaan ympäri kroppaa ja se tuntuu väärältä. On
eri asia inhota omaa ylipainoa, liiallista laihuutta tai pientä lihasmassaa,
joihin jokainen voi vaikuttaa omilla teoillaan ilman leikkausta tai hormoneja.
Tai olla tyytymätön pituuteeseen tai jalan kokoon, joille periaatteessa ei voi
mitään. Ehkä se ei liity dysforiaan tai liittyy, mutta monella on tarve tuntea
itsensä kokonaiseksi ja siihen voi vaikuttaa se, ettei pysty olemaan rannalla
ilman paitaa (huom. sosiaalisesti hyväksyttävät syyt - naisten nännit/rinnat)
tai ei voi pukeutua pieniin hameisiin, kun sieltä näkyy "liikaa”.
....
"En tajua miten tähän ollaan tultu.
Tai siis itsestään selvää, että dysforia kuuluu siihen että on trans eikä
pelkkä olen liian laiha/lihava/lihaksikas"
Mitä mieltä olet siitä, kun transryhmissä
voi saada varoituksen tai jopa bannit, jos sanoo, että pitää olla dysforiaa
ollakseen trans?
Mun
mielestä se kuulostaa uskomattomalta, väärältä ja surulliselta. Oon ite
ajatellut teini-ikäisestä asti, jolloin olen tutustunut seksuaali- ja
sukupuolivähemmistöihin ja löytänyt itseni, että dysforia on oleellinen osa
transdiagnoosin saamista/hoitojen aloittamista. Vähän niin kun se pääsyy
siihen, että oma kroppa tuntuu väärältä, koska eihän sun "pää ja ajatukset"
siinä muutu vaan se ulkonäkö. Sisäisesti olet koko ajan sama ihminen. Haluaisin
tietää, että ne henkilöt, jotka varottelee/bannailee tästä asiasta, että mistä
he tietävät olevansa trans? Tai mistä kukaan voi tietää olevansa trans, mikä on
se syy, että omaa cis:eyttää epäilee/pohtii?
....
”Jos ulkonäköö vois muuttaa sormia
napsauttamalla haluisin olla hoikka poikatyttö, vähän niiku L-koodin Shane,
mutta ei ihan nii hoikka 😃
"Ja musta tuntuu, että poikatyttöjen on
helpompi olla poikatyttöjä, yhteiskunta ymmärtää paremmin, mut mites sit
naisellinen mies... Tai muunsukupuoliset, jotka näyttää ulospäin selkeesti
jommaltakummalta sukupuolelta.. kuten viime bb:ssä ollut Kevin."
Kuinka tärkeänä koet, että mediassa on
esillä maskuliinisia/androgyyneja naisia?
Tärkeänä. Mun mielestä olisi hyvä tuoda esille
kaikenlaisia miehiä, naisia ja muunsukupuolisia. Eri vaatetyyleineen,
harrastuksineen ja vielä tärkeempää eri kokoisina ja näköisinä ihmisinä.
Instagrammissa on ihana suomalainen androgyyni naismalli nimeltä Mia Munini,
ottakaa seurantaan 😍
Keskustelin tänään tämän haastateltavan kaverini kanssa. Kaverini mainitsema Ellen Page on nykyään Elliot Page. Kaverini ja minä olimme yhtä mieltä siitä, että varsin mielenkiintoinen sattuma, koska tästä haastattelusta ei ollut mennyt kovin kauaa. Itse en ole seurannut kyseistä henkilöä, mutta kysyin kaveriltani, tuliko tämä yllätyksenä. Kaverini mielestä tuli.
VastaaPoista