Onko kritiikki omaa viiteryhmäänsä kohtaan sisäistettyä transfobiaa?

Eräs suomalainen transnainen määritteli sisäistetyn homo-ja transfobian julkisella sometilillään seuraavasti:

”Sisäistetty homo-tai transfobia saa sateenkaariyhteisön jäsenet kääntymään toisiaan vastaan. Sisäistetty homo-tai transfobia tarkoittaa sitä, kun LGBTQ+-ihminen omaksuu yhteiskunnan negatiiviset asenteet omasta vähemmistöstään ja uskoo olevansa huonompi kuin cis-heterot. Oma itseinho saattaa purkautua negatiivisena käytöksenä muita LGBTQ-ihmisiä kohtaan.”

Kyseinen päivitys otti kantaa pinnalla olleeseen kohuun, jossa suomalainen homomies sai kuulla toiselta homomieheltä olevansa liian naismainen, ja täten antavansa negatiivisen kuvan sateenkaariväestä. Itse olen sitä mieltä, ettei kenenkään velvollisuus ole olla mitään muuta kuin olla oma itsensä. Jäin kuitenkin pohtimaan sateenkaariväen sisäistettyä homo-ja transfobiaa. Mietin, onko kaikki kritiikki omaa viiteryhmäänsä kohtaan automaattisesti jotenkin fobiaa, vai onko kritiikille sittenkin oma aikansa ja paikkansa.

Olen huomannut, että sateenkaariyhteisö suvaitsevasta maineestaan huolimatta on todellisuudessa melko ahdasmielinen.  Sateenkaariyhteisö on arvostellut olemustani enemmän kuin perusheterot tai jopa transpoli. Minulle on sanottu muutaman kerran, että minun pitäisi mennä salille, vaikka en ole pyytänyt mitään kommenttia ulkonäöstäni. Lisäksi minulle on sanottu, että minun pitäisi olla enemmän äijä, jos kerran olen transmies. Mainittakoon, että yksi tällainen kommentoija oli muunsukupuolinen. Tämän tapauksen jälkeen kävin kiinnittämään huomiota, että monilla muunsukupuolisilla on hyvin seksistiset käsitykset sukupuolista. En käsittele muunsukupuolisuutta tässä kirjoituksessa enempää, kirjoitan aiheesta myöhemmin oman postauksen.

Biseksuaali naisystäväni on kertonut, että eräs hänen tuttavansa (lesbo) lopetti pitämästä yhteyttä, kun naisystäväni kertoi seurustelevansa transmiehen kanssa. Naisystäväni toki sanoi, että voihan kyseessä olla puhdas sattuma, mutta todellinen syy ei ikinä tullut selväksi. Lisäksi minulla on biseksuaali mies kaverina, joka on kertonut, ettei mielellään kerro homomiehille biseksuaalisuudesta, koska biseksuaalisuuteen ei aina suhtauduta kovin hyvin. En kysynyt, mitä tämä käytännön tasolla tarkoittaa. Mainittakoon, että minä en ahdasmielisyydellä viittaa deittalu-preferensseihin. Ei ole olemassa mitään ominaisuutta, jonka vuoksi ei voisi antaa pakkeja. Olen kuitenkin tietoinen siitä, että biseksuaalit saattavat kokea syrjintää sekä homoseksuaaleilta että heteroilta, ja bifobia on todellinen ilmiö.

Olen blogissani kritisoinut joidenkin transsukupuolisten käytöstä muun muassa liiallisesta uhriutumisesta ja taipumusta nähdä transfobiaa siellä, missä sitä ei todellisuudessa ole. Oleellista on ymmärtää, että minä kritisoin heidän käytöstään, en heitä ihmisinä. Koen, että näiden ihmisten käytös on haitallista heille itselleen sekä myös muille transsukupuolisille. En kirjoita tätä blogia sen takia, että nostaisin itseni jalustalle, ja polkisin muita transsukupuolisia alaspäin.

Olen erittäin tietoinen, että transsukupuolisia on joka lähtöön. Tästä huolimatta olen sitä mieltä, että tällä hetkellä media antaa transsukupuolisuudesta melko yksipuolisen kuvan. Mediassa ei tuoda ilmi, että kaikki transsukupuoliset eivät kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Media ei kerro, että kaikki transsukupuoliset eivät ole pronominiongelmaisia.  

Olen aiemmin kirjoittanut, miksi en itse kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Lisäksi itse en allekirjoita lainkaan näkemystä, että voi olla trans ilman dysforiaa. Nykyajan transyhteisössä on tavallista ajatella, että voi olla trans ilman dysforiaa, ja muulla tavalla ajattelevat ovat osa haitallista portinvartiointia. Itse kannatan erittäin vahvasti transpolin psykiatrisia tutkimuksia. Mielestäni ihmiset ansaitsevat oikeanlaista apua, eikä transkokemus aina automaattisesti tarkoita transsukupuolisuutta. En kannata Informed Consent-mallia transhoitoja suunniteltaessa, mutta tästä aiheesta kirjoitan myöhemmin oman kirjoituksen. Lyhyesti Informed Consent-mallilla tarkoitetaan sitä, että diagnosointivaihe poistettaisiin kokonaan tai se olisi hyvin suppea.

Olen varma, että jotkut ihmiset pitävät näkemyksiäni osoituksina siitä, että kärsin sisäistetystä transfobiasta. Olen pitänyt itseäni aina suhteellisen liberaalina ihmisenä, mutta viime aikoina minulle on tullut tunne, että raja on tullut vastaan. Intersektionaalinen feminismi on tuonut mukanaan uhriutumiskulttuurin, jonka vuoksi monet transsukupuoliset ovat ylivirittyneitä näkemään transfobiaa joka paikassa. Itse en ole pitänyt lainkaan tästä kehityssuunnasta.

Se, että ihminen kuuluu LGBT-aakkoskeittoon, ei kuitenkaan kerro ihmisestä mitään muuta. Loppupeleissä sateenkaari-ihmiset ovat keskenään niin erilasia, että eripuralta on mahdotonta välttyä. Viime aikoina erityisesti seksuaalivähemmistöt ovat alkaneet kyllästyä transporukkaan, enkä valitettavasti ihmettele yhtään. Olen kuullut erittäin monta kertaa, kuinka jotkut transmiehet valittavat homojen transfobiasta ainoastaan sillä perusteella, että homot eivät halua deittailla transmiehiä. Tällä ei ole mitään tekemistä minkään oikean syrjinnän tai transfobian kanssa. Vaikka sateenkaariyhteisössä onkin oikeaa ahdasmielisyyttä, niin tämän lisäksi on myös paljon ”syrjintää”, joka lähemmin tarkasteltuna ei ole sitä.

 

 

 

 

Sinä, joka harkitset transhoitoja

Tässä kirjoituksessa käsittelen asioita, joita jokaisen olisi hyvä pohtia ennen sukupuolenkorjausta. Toisinaan olen törmännyt kertomuksiin, kuinka sukupuolenkorjaus olisi matka omaksi itsekseen tai että vasta sukupuolenkorjauksen jälkeen ihminen voisi elää autenttista elämäänsä. Minä en ole koskaan pitänyt näistä kertomuksista, koska ne vetävät liikaa mutkia suoriksi. Pidän näitä kertomuksia ongelmallisena, koska ne saattavat antaa liian optimistisen kuvan sukupuolenkorjauksesta.

Ylipäätään pitäisi muistaa, että transhoitojen avulla ei ole mahdollista muuttaa biologista sukupuolta. Syntymäsukupuoli tulee aina vaikuttamaan elämänkulkuun jossain määrin. Rehellisesti olen sitä mieltä, että transsukupuolisena eläminen vaatii vahvaa itsetuntoa, paksunahkaisuutta ja kärsivällisyyttä.

Tässä kirjoituksessa annan realistisia ohjeita sinulle, joka harkitset sukupuolenkorjausta. Osan asioista tiedostin itse ennen transhoitoja, osan olen oppinut kantapään kautta transhoitojen aikana ja jälkeen, ja osan olen oppinut muiden transsukupuolisten kertomuksista.

 

                         Sukupuolenkorjaus ei ole ratkaisu muihin ongelmiisi

Transhoidot korjaavat ainoastaan kehoa, kaikilla ei sitäkään riittävästi. Muista, ettet pääse koskaan syntymäsukupuoltasi täysin pakoon. Älä lakaise muita ongelmiasi maton alle. Jos sinulla on ongelmia sosiaalisen kanssakäymisen kanssa tai koet ulkopuolisuuden tunnetta, tutustu omiin tunnelukkoihisi.

Jos sinulla on historiaa mielenterveysongelmien kanssa, hoida ongelmasi kuntoon ennen sukupuolenkorjausta. Ole varovainen ”sitten kun-ajattelun” kanssa.

              Et voi kontrolloida, kuinka muut sinut todellisuudessa näkevät

 Kun minä lähdin transprosessiin, olin erittäin tietoinen siitä, että osa ihmisistä ei tule koskaan pitämään minua miehenä. Muista, että osa ihmisistä tulee näkemään sinut aina syntymäsukupuolen yksilönä. Osa ihmisistä voi toki puhutella sinua sukupuoli-identiteettisi mukaisesti, mutta on kokonaan toinen asia, pitävätkö he sinua oikeasti sukupuoli-identiteettisi mukaisena sukupuolen edustajana.

En tarkoita, että asiatonta käytöstä tai kiusaamista pitäisi kenenkään sietää. Myöskään kynnysmatoksi ei tarvitse ruveta. Jos joku kehottaa sinut tekemään itsemurhan, voit haistattaa paskat kyseiselle ihmiselle. Sinun ei myöskään tarvitse hyväksyä, jos joku tahallaan käyttää vanhaa nimeäsi, etenkin jos juridinen nimesi on muuttunut.

 

                        Ole kriittinen sosiaalisen median kanssa

 Näitkö juuri sosiaalisessa mediassa komean transmiehen, joka saa paljon huomiota? Ajattelitko, että sinusta tulisi yhtä komea ja suosittu transprosessin myötä?

Ota huomioon, että lääketieteelliset transhoidot ovat hyvin paljon riippuvaisia lähtötilanteestasi ja genetiikastasi. Lisäksi sinun elämäsi on eri elämä kuin toisen elämä. Muista, ettet voi verrata jonkun toisen elämääsi sinun elämääsi. Ota huomioon myös, että ihmisillä on tapana kertoa sosiaalisessa mediassa elämän positiiviset asiat, mutta ikävät asiat jätetään helposti kertomatta.

                  Älä kaveeraa pelkästään transsukupuolisten kanssa

 Minulla on pari transsukupuolista kaveria. Kuitenkin meitä yhdistää myös muut asiat kuin pelkkä transsukupuolisuus. Monet näistä kavereista suhtautuvat kriittisesti nykyiseen transaktivismiin, mutta toki meilläkin on keskenään erilaisia mielipiteitä.

Olen huomannut, että osa transsukupuolista kaveeraa pelkästään toisten transsukupuolisten kanssa tai vähintään kaveriporukka on hyvin queer-henkinen. Tässä kohtaa kuplautuminen on todellinen riski, ja sopeutuminen yhteiskuntaan muuttuu vaikeammaksi.

 

                  Pysy kiinni arjessa sukupuolenkorjauksen ohella

 Opiskele tai ole mukana työelämässä sukupuolenkorjauksen ajan. Elä normaalia elämää sukupuolenkorjauksen aikana. Tämä helpottaa sopeutumista yhteiskuntaan.

 

                

            Transsukupuolisena kohtaat aina joitakin ongelmia

 Transsukupuolisena joudut aina kohtaamaan oudolta tuntuvia kysymyksiä. Varaudu siihen, että valtaosa ihmisistä ei koskaan ymmärrä transkokemustasi.

Toisinaan saatat joutua tilanteisiin, joissa menneisyydelläsi on väkisin vaikutusta. Riippuen siitä, kuinka avoin haluat olla transsukupuolisuudestasi, varaudu siihen, että sinulta kysytään menneisyyteen liittyviä kysymyksiä. Minulta on esimerkiksi kysytty, miksi vanhempani antoivat minulle nimeni. Minä, joka en erityisemmin nauti valehtelusta, olen sanonut, että vanhempani pitivät kyseisestä nimestä. Kolmannesta nimestäni olen onneksi voinut sanoa, että kyseinen nimi kulkee suvussa.

Minulta on myös esimerkiksi toisinaan kysytty armeijasta, josta olen saanut vapautuksen transsukupuolisuuteni vuoksi. Kysymyksiin olen aina vastannut, että minulla on C-paperit terveyssyistä. Onneksi minulta ei koskaan ole kysytty tarkentavia kysymyksiä aiheeseen liittyen.

Kun olen käynyt vanhalla kotipaikkakunnallani, ihmiset eivät tunnista minua. Nämä tilanteet ovat tuntuneet aina todella oudoilta. Pari kertaa olen pysäyttänyt muutaman ihmisen, joille olen kertonut, kuka olen. Olen ottanut riskin, että kyseisten ihmisten reaktio olisi ilkeä, mutta onneksi vastaanotto oli mukava.

Olen kerran joutunut soittamaan maistraattiin vanhojen henkilötietojen vuoksi. Kyseisestä maistraatista ei löytynyt tietoja nykyisellä nimelläni, joten jouduin kertomaan entisen nimeni. Tilanne oli erittäin absurdi, puhelimessa esittäydyin nykyisellä nimelläni, minulla oli selkeä miehen ääni, mutta kerroin entisen nimeni olleen *selkeä naisnimi* . Vastapuoli järkyttyi sen verran, että ilman tarkempaa harkintaa hän antoi tarvittavat tiedot heti suullisesti. Näin jälkikäteen mietittynä tilanne oli erittäin absurdi. Mietin, että millainen tietojen väärinkäytön riski kyseisessä tilanteessa olisi ollut.

            Muista, ettei maailma ole velkaa sinulle transsukupuolisuutesi takia

 Elämä on epäreilua. Se, kuinka mielekästä elämäsi on sukupuolenkorjauksen aikana ja jälkeen, on paljon sinun itsesi vastuulla.

"...eikä heistä käytetty termi sitä paitsi ole minkään arvoinen, jos se ei kerro lausujansa todellista mielipidettä"

Edellisessä kirjoituksessani otin lyhyesti kantaa tähän uutiseen, joka käsitteli persoonapronominien kertomista sosiaalisessa mediassa. Kommenttikentässä näin erittäin hyvän kommentin, jonka allekirjoitan täysin. Kommentti on niin osuva, että kopioin sen suoraan tänne:

”Ylen transsukupuolisia koskevat jutut ovat aika mielenkiintoisia. Tyypillisesti haastatellaan tiettyä poliittista joukkoa, jonka perusteella valistetaan kansaa siitä millaisia transsukupuoliset ovat. Tästäkin saa sellaisen kuvan, että kaikkien transsukupuolisten elämä on loppuun saakka hirveää tappelua termeistä ja heidän syntymässä määritelty sukupuolensa näkyy iän kaiken naamasta. Ei pidä paikkaansa.

Mitä yle ei vaivautunut kertomaan?

 A) Suurin osa kaikista transsukupuolisista ei ilmoita pronominejaan missään profiilissa eikä muuallakaan, koska pitää sitä naurettavana, turhana tai teennäisenä.

B) Merkittävän osan ei tarvitse ilmoittaa pronominejaan missään, koska varsinaiset transsukupuoliset, jotka korjaavat sukupuolensa yleensä näyttävät sen jälkeen mieheltä tai naiselta identiteettinsä mukaan. Feministinen itsemäärittelyjoukko, joka ei usko sukupuolensa liittyvän kehoonsa mitenkään on aivan oma asiansa.

C) Osa transsukupuolisista ei jaa maailmankuvaa, jossa ihminen voi itse päättää sukupuolensa ja määrätä mitä heistä saa sanoa. Heistä ihmisillä kuuluu olla oikeus sanoa mitä he ajattelevat, eikä heistä käytetty termi sitä paitsi ole minkään arvoinen, jos se ei kerro lausujansa todellista mielipidettä.”