maanantai 18. huhtikuuta 2022

Transnainen, joka on kyllästynyt transaktivismiin

Tervehdys lukijoille. Tässä kirjoituksessa haastattelen transnaista, joka aikaisemmin suhtautui myötämielisemmin nykyiseen valtavirran transaktivismiin, mutta nykyään suhtautuu siihen nihkeämmin. Halusin haastatella häntä, koska minua ja monia muitakin varmasti kiinnostaa, mitä seikkoja tällaisen asenteen muutoksen taustalla on.

 

Kuka olet?

Hei, nimeni on Tina. Olen 25-vuotias transnainen Porista. Lähetteen transpolille tein 22-vuotiaana, diagnoosin ja hormonihoidot sain 24 -vuotiaana. Olen siis vielä varsin transitioni alussa. Olin aikaisemmin transaktivistien näkemyksien kannalla, mutta nykyään suhtaudun kriittisemmin moniin transsukupuolisuutta koskeviin kysymyksiin. Määrittelen itseni ”truscumiksi” ja ”transmedikalistiksi”.

Minulla on Twitterissä tili nimimerkillä tinaorkidea, ottakaa seurantaan.

 

Mikä on motiivisi kritisoida nykyistä valtavirran transaktivismia?

Motivoiduin kritisoimaan transaktivismia ymmärrettyäni, kuinka transaktivistien ajamat asiat eivät todellisuudessa aja perinteisten, transhoitoja läpikäyvien transsukupuolisten etuja oikeastaan millään tavalla. Transaktivistit (joista valitettavan moni itse on ihan perinteinen transsukupuolinen) yrittävät siirtää transsukupuolisuuden painotusta kehollisesta ilmiöstä vain identiteetiksi. Kuitenkin samalla moni transaktivisti painottaa, kuinka blokkerit, hormonit ja muut transhoidot pitäisi olla kaikkien saatavilla ja kuinka lapset ja nuoret ajautuvat itsemurhiin, jos näillä hoitomuodoilla on minkäänlaista portinvartiointia transpolilla. 

Tässä on aivan selkeä ristiriita, enkä pidä siitä, että transsukupuolisuus voi nykyään tarkoittaa mitä tahansa tilanteesta riippuen. Tällainen hoitojen portinvartioinnin poistaminen myöskin lisäisi katujien määrää räjähdysmäisesti. Se olisi kohtalokasta nuorille ihmisille, ja se todennäköisesti myöskin johtaisi lopulta transhoitojen rajoittamiseen vahvalla kädellä. Näin ne dysforiset transsukupuoliset, jotka tulevaisuudessa hoitoja tarvitsevat, kärsisivät suuresti transaktivismin ylilyönneistä.

Ylipäätään transaktivistit haluavat kumota sukupuolen käsitteen varsin kokonaisvaltaisesti, niin biologisen kuin sosiaalisen sukupuolen. Itse transnaisena pyrin muokkaamaan kehoani hoidoilla naisen suuntaan niin kokonaisvaltaisesti kuin se nykymenetelmillä on mahdollista ja haluan ulkoisesti muistuttaa naista. Perinteiset transsukupuoliset eivät lähtökohtaisesti halua tulla kohdatuksi minään sukupuolettomina otuksina vaan kohdesukupuolen (eli sukupuolen, jota kohti transitioidut) edustajina arkielämässä.

Transaktivistit myös luovat kuvaa transsukupuolisista surkeina ihmisriekaleina, jotka valittavat kaikesta, mikä ei ole täydellisen hypersensitiivistä transsukupuolisia kohtaan. Jokaisessa sanavalinnassa pitäisi olla niin inklusiivinen, että normaali kanssakäyminen transsukupuolisten kanssa muuttuu täysin mahdottomaksi. 

Kohtuuttomat vaatimukset siitä, että koko yhteiskunnan pitäisi mukautua transsukupuolisiin jokaista sanamuotoa myöten, jotta marginaalinen vähemmistö ihmisistä ei pahoittaisi mieltään, ärsyttää monia eikä paranna tavallisten ihmisten suhtautumista transsukupuolisiin. Tällaisen vuoksi haluaisin erkaantua täysin tuosta joukosta, sillä minuakin automaattisesti pidetään heidän aktivisminsa vuoksi elämäntapaloukkaantujana.

Sen sijaan molemminpuolinen kohtuullinen jousto on hyväksi, siihen itse olen pyrkinyt. Transaktivistit tuntuvat myös vähät välittävän siitä, mitä heidän ajamansa asiat tekevät naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksille. Heidän aktivismiinsa kuuluu selkeästi se, että seksuaalinen suuntautuminen kohdistuisi vain ja ainoastaan sukupuoli-identiteettiin. Samoin myös naisten oikeudet tulisi ulottaa kaikiin, jotka ”identifioituvat naisiksi”. 

Tämä on aivan kestämätön ajattelutapa ja lähinnä se saa tavalliset ihmiset ajattelemaan vain, että jos sinun täytyy identifioitua joksikin, se tarkoittaa, että et ole sitä. Transaktivistit eivät ota kuuleviin korviin seksuaalivähemmistöjen tai naisten relevantteja huolia, jotka ovat suoraa seurausta transaktivistien ajamista naurettavuuksista. Tämä transaktivistien oman navan tuijottaminen muiden kustannuksella on huolestuttava ilmiö, jota en voi sietää alkuunkaan.

 Transaktivistit eivät myöskään halua avointa keskustelua ajamistaan asioista, uskoakseni sen vuoksi, että ne eivät kestä kriittistä tarkastelua. Vastustan tällaista ilmapiiriä, jossa vaikeistakin asioista ei voisi puhua.

 

Miksi aikoinaan suhtauduit myötämielisemmin transaktivistien tavoitteisiin? Huomasitko jo tässä vaiheessa mitään ongelmia transaktivismissa/transaktivistien käytöksessä, mutta suljit silmäsi ongelmilta?


Ehkä selkein yksittäinen syy, miksi aluksi suhtauduin transaktivismiin myönteisemmin oli se, että muun muassa Twitterissä aivan selkeästi suurin osa ainakin suomalaisista muista transsukupuolisista olivat transaktivismi-myönteisiä tyyppejä. Jonkin tasoinen sosialisoituminen tuntui olevan mahdollista vain omaksumalla transaktivismin tavoitteet.

Toinen syy oli se, että transaktivismi näyttäytyy pinnallisesti ylisuvaitsevaiselta ja inklusiiviselta: kuka vain on mitä vain sukupuolta mitä sanoo olevansa, me olemme olleet pitkään sorron uhreja ja nyt on meidän aikamme saada kaikki se, mikä meille kuuluu. Minkäänlaisia rajoitteita identifioitumisen myötä ei aseteta.

Alusta asti kuitenkin jonkin verran perusbiologiaa tuntevana ihmisenä minua ärsytti, kuinka biologisen sukupuolen merkitystä joko vähäteltiin liiallisesti tai biologinen sukupuoli kiellettiin kokonaan. Olen aina ollut tietoinen biologisista tosiasioista, omasta biologisesta sukupuolestanikin, mutta jätin pitkälti puhumatta niistä muiden transaktivistien kanssa.

Toinen asia mikä transaktivisteissa oli mielestäni aina ongelmallista oli heidän tapansa kuplautua keskenään ja olla käymättä keskustelua kaikkien vähänkään erimielisten kanssa. Minulle on Twitterissä henkilökohtaisesti ilmoitettu, että minut asetetaan blokkiin, sillä halusin seurata LHB-liittoa. Myöskään heidän aktivismissaan ei saanut kyseenalaistaa mitään, esimerkiksi dysforian ”vaatimusta” sille, että voi olla transsukupuolinen. Tällainen henkilö asetetaan heidän toimestaan blokkiin, ehkä tehdään tästä myös blokkisuosituksia ja eristetään transpiirien ulkopuolelle. 

Kaikenkaikkiaan tällainen kulttimainen käytös on mielestäni vastenmielistä. Myös transaktivistien ylimielinen asenne muita, kuten cis-sukupuolisia (”cissuja” tai ”cis-scumeja”) tai detransitioitujia kohtaan, oli sellaista, mistä en pitänyt.

 

Olet sanonut, että minä (Tulenhenki) olen merkittävä tekijä siinä, kun ymmärsit, että nykyinen transaktivismi on monella tavalla haitallista, myös perinteisten transsukupuolisten kannalta. Kuitenkin transaktivistit ja transihmisten liittolaiset pääsääntöisesti eivät kuuntele minua, niin miksi sinä kuitenkin otit juttuni todesta? Osaatko sanoa, miksi kriittisten transsukupuolisten ääni menee kuuroille korville?

 

Sinulla todellakin oli valtava rooli siinä, että olen tullut enemmän järkiini suhtautumiseni suhteen ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. Muistaisin huomanneeni sinut jo ensimmäisinä Twitteriin liittymispäivinäsi. Kiinnostuin sinun jutuistasi, sillä transaktivismia avoimesti kritisoiva transsukupuolinen oli Twitterissä harvinaisuus. Minulle oli kyllä alusta asti varsin selvää, että olet ihan aito transsukupuolinen.

Minua ärsytti sinun jutut aluksi. Nopeasti huomasin, että sinä perustelet kantasi hyvin ja johdonmukaisesti. Monessa asiassa ymmärsin, että olet oikeassa, mutta en halunnut sitä ääneen myöntää. Muutenkin puhuit kokonaisvaltaisesti transsukupuolisia koskevista asioista, ja vaikka itse olisinkin ollut mitä mieltä tahansa missäkin vaiheessa, olen aina ollut kiinnostunut tutkimaan asioita monesta näkökulmasta.

Kriittisten transsukupuolisten juttuja ei kuunnella transaktivistien toimesta aiemmin mainituista syistä; transaktivistit ylläpitävät mielikuvaa siitä, että he ovat oikeassa transkysymysten suhteen ja kaikki vähänkään eriävät mielipiteet ovat ihmisoikeuksien vastaisia ja transfobisia.

Transaktivistien liittolaiset uskovat tähän näkökulmaan mielestäni myös varsin vakaasti ja levittävät kriittisistä transsukupuolisista uhkakuvia transsukupuolisten vastaisina toimijoina, joilla ei pitäisi olla mitään sanottavaa transaiheisiin liittyen. Transaktivistit siis pitävät kriittistä tarkastelua uhkana transhoidoille ja transsukupuolisille, vaikkakin omasta mielestäni asia on juuri päinvastoin.

 

Miten transaktivistit ovat suhtautuneet siihen, kun olet kritisoinut transaktivismia?

 

Varsin huonosti. Monia minun ajatuksiani pidettiin jo minun omana TRA-aikanani epähyväksyttyinä transaktivistien keskuudessa. Jo pelkästään se, että seurasin ”vääriä” henkilöitä ja yhteisöjä tai että juttelin ”väärien” ihmisten kanssa Twitterissä, johti blokatuksi tulemiseen. Esimerkiksi sinun, Tulenhenki, seuraaminen johti automaattisiin blokkeihin joidenkin transaktivistien toimesta.

Varsinaisen transaktivismin kritisoiminen onkin sitten johtanut kovempaan kritiikkiin. Minua on usein kutsuttu ”pick-me girl:iksi” muiden transaktivistien toimesta, kun olen vähänkään kriittisemmin ottanut kantaa mihinkään transaiheisiin. Monet transaktivistit myös arvelevat, että ylimielisesti pitäisin itseäni jollain tavalla parempana transsukupuolisena kuin muita, kun en kannata samanlaista identiteettipolitiikkaa kuin he. Vaikka jotkut transsukupuoliset kyllä pönkittävätkin egoaan internetissä, pidän varsin halpana taktiikkana sitä, että asiallisessakin kritiikissä olisi aina kyse siitä. Itse asiassa moniin transaiheisiin voi hyvin ottaa kantaa olematta itse transsukupuolinen.

Suurin yksittäinen negatiivinen huomioryöppy suomalaisilta transaktivisteilta, minkä olen saanut, on vain aivan pakko mainita tässä. Tämä tapaus oli myös minun lopullinen ”peak TRA-moment”. Helmikuun 2022 lopulla, (sattumoisin 25. syntymäpäivänäni) kirjoitin Twitteriin muutaman twiitin ketjun, jossa mainitsin, kuinka muutamat MtF-transsukupuoliset detransitioituvat sen johdosta, että heidän sukupuolikipuilut ja transition tarve on johtunut fetissistä, jonka toteuttamisesta ei transition myötä enää saakaan samaa stimulaatiota kuin ennen.

Tämän huomattuaan transaktivistit ja heidän liittolaisensa Twitterissä tekivät minusta laajat blokkisuositukset, jolloin viimeisetkin suomalaiset transaktivistit asettivat minut blokkiin. Myönnän jälkeenpäin, että olisin voinut asetella sanani ketjussa paremmin, mutta minulle ei juurikaan annettu tilaisuutta selittää itseäni tai puolustautua. Sanomani ymmärrettiin niin, että pidän kaikkia transnaisia fetisisteinä, mikä ei ole totta.

Mainitsemisen arvoinen tapaus oli myös se, kun yritin liittyä suomalaisten transaktivistien ylläpitämälle Discord-serverille. Serverille liittymiseen piti vastata muutamaan portinvartiointikysymykseen, joista yhdessä pyydettiin kertomaan sosiaalisen median tilejä, joita käytän. Ilmoitin siihen Twitter-tilini, jonka kautta olin varmasti monelle serverin käyttäjälle tuttu. En tietenkään päässyt serverille, sillä olin ”truscum, transmedicalisti ja transfobi.”

 

Sanoit allekirjoitaneesi Oikeus olla-lakialoitteen aikoinaan, mutta nyt kadut asiaa. Miksi aikoinaan kannatit juridisen sukupuolen itsemäärittelyä? Mikä sai sinut muuttamaan mielesi?

 

Olin ennen sokea itsemäärittelyn myötä syntyville ongelmille. Lisäksi olin aluksi varsin jästipäinen kuuntelemaan järkipuhetta itsemäärittelyn ongelmista. Perustelin itsemäärittelyä niin, että ”mitä haittaa siitä on?”, ymmärtämättä juridisen sukupuolen muutoksen kautta saatavia etuja. Lisäksi pidin aikaisemmin transprosessin kautta tehtävää juridisen sukupuolenmuutosprosessia nöyryyttävänä. 

Muistan ajatelleeni siitä varsin samalla tavalla ylimielisesti kuin monet transpolien portinvartiointia vastustavat transaktivistit: ”miksi minun tarvii todistaa sukupuolikokemustani elämällä jossain sukupuoliroolissa?”.

Ymmärrän nykyään paremmin sen, miksi tarkka portinvartiointi juridisen sukupuolen muutokseen on tärkeää. Nykyinen systeemi kunnioittaa transprosessin läpikäyvien transsukupuolisten näkemää vaivaa ja kärsimystä transitioitua ja pyrkiä tosissaan elämään kohdesukupuolen elämää mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Täydellinen itsemäärittely tekee tästä vaivasta pilkkaa ja lisäksi se avaa väylät opportunisteille hyödyntää juridisen sukupuolen tuomia etuja silloin kun se on edullisinta. Lisäksi tietyt pääasiassa juridisen sukupuolen mukaan toteutuvat käytännöt muuttuvat kyseenalaiksi: esimerkiksi voivatko nuoret miehet lakiuudistuksen jälkeen vaihtaa juridisen sukupuolensa naisiksi ja näin välttyä asepalvelukselta?

Sukupuolen itsemäärittelyllä on vain erittäin marginaalista tekemistä aidon, kehodysforisen transsukupuolisuuden kanssa. Mielestäni sen tavoite on enemmänkn sukupuolen merkityksen hävittäminen, kuin transsukupuolisten juridisen sukupuolen muuttamisen helpottaminen.

 

Mitä ajattelet tällä hetkellä siitä, kun transnaiset osallistuvat naisten urheiluun? Ovatko näkemyksesi muuttuneet aiheesta ajan myötä, ja jos on, niin miksi? Mitä ajattelet tällä hetkellä niistä, jotka puoltavat transnaisia naisten urheilussa?


Minulla on nykyään varsin yksiselitteinen linja transnaisiin naisten urheilussa: miestyyppisen puberteetin läpikäyneet transnaiset eivät kuulu naisten urheiluun. Transnaisilla on fysiologisia etuja verrattuna biologisiin naisiin, näihin lukeutuvat muun muassa suurempi hengityskapasiteetti, sydämen koko, yleinen ruumiinrakenne ja korkeampi lihasmassa. Nämä erot eivät keskimäärin ole reilussa vaihteluvälissä verrattuna biologisten naisten keskinäisiin eroihin, eikä hormonikorvaushoidoilla päästä lihasmassankaan osalta naisten tasolle, vaikka transaktivistit muuta sanoisivatkin. 

Mikäli naisten urheilu olisi transnaisillekin avoin, tulisi mitalisijoilta aina löytymään vain transnaisia. Se olisi hyvin epäreilua biologisia naisia kohtaan. 

Näkemykseni eivät ole muuttuneet kovin paljon lähiaikoina, vaikka ilmaisenkin kantani nyt rehellisesti ääneen. Ennen en ylpeyteni vuoksi kantaani pystynyt ilmaisemaan, sillä minua harmitti tiedostaa se tosiasia, että transnaisilla on fysiologista etua biologisiin naisiin nähden. Olen siis aina tiedostanut sen, että transnaisilla on kyllä erilainen fysiologia verrattuna biologisiin naisiin.

Pidän sellaisia transnaisia, jotka naisten urheiluun osallistuvat, joko ignorantteina tai puhtaasti ilkeinä ihmisinä. Sama koskee myös heitä, jotka eivät itse transsukupuolisia ole, mutta tätä toimintaa kannattavat. Haluankin vedota kaikkiin suomalaisiin transnaisiin: jättäkää naisten urheilu rauhaan. Eläkää parasta sosiaalista elämäänne naisina ilman, että poljette muiden oikeuksia reiluun kisaamiseen. Osallistumalla naisten urheiluun todistatte vain sen, että biologisilla miehillä on urheilussa etu biologisia naisia vastaan.

 

Näkyvin kritiikki transaktivismia kohtaan tulee pääsääntöisesti konservatiiveilta ja radikaalifeministeiltä/genderkriittisiltä feministeiltä. Mitä mieltä olet näiden tahojen kritiikistä transaktivismia kohtaan?


Mielestäni valtavirran transaktivistissa on runsaasti ongelmia, ja konservatiivisilla ihmisillä, sekä genderkriittisillä radikaalifeministeillä on hyvää kritiikkiä transaktivismin ylilyönneistä. Pidän heidän panostaan järjettömimpien transaktivistien vaatimusten jarruttamisena pääasiassa arvokkaana.

Tästä huolimatta edellä mainittujen tahojen muussa omassa toiminnassaan on kuitenkin paljonkin korjattavaa. Näiden liikkeiden näkemykset koskien transkysymyksiä nimittäin perustuu nähdäkseni aivan yhtä paljon ideologiaan, kuin valtavirran transaktivistienkin.

Konservatiivisissa piireissä yleensä painotetaan, kuinka sukupuolia on kaksi ja kuinka sukupuolta ei voi muuttaa. Jos synnyt pojaksi, kasvat mieheksi. Jos synnyt tytöksi kasvat naiseksi. Vaikka itsessään tämä näkemys pitääkin biologisesti paikkaansa, se on nähdäkseni eräänlainen koirapilli sille, että transsukupuolisuudessa ja transhoidoissa olisi jotakin väärää yksilölle itselleen. Mielestäni tämä näkemys on varsin ideologinen, sillä vaikken kannatakaan alaikäisten transhoitoja, ne ovat oikein kohdistettuina diagnosoiduille transsukupuolisille yleensä elämän kannalta välttämättömiä.

Pahimmat konservatiivit yleensä perustelevat transsukupuolisuutta luonnottomana ilmiönä tai muuten irrationaalisesti transsukupuolisia epämiellyttävinä ihmisinä. Nämä toki ovat ihan valideja mielipiteitä, joihin heillä on oikeus, mutta ne eivät ole painoarvoltaan uskottavia perusteluita siitä, miksei ihmisellä voisi olla kehollista itsemääräystä ja mahdollisuutta yleensä välttämättömiin transhoitoihin. 

Haluan kuitenkin sanoa, että tiedän, etteivät kaikki konservatiivisetkaan ihmiset jaa edellä mainittuja näkemyksiä, vaan he kunnioittavat aidosti dysforisia, selväjärkisiä transsukupuolisia ja haluavat että yhteiskunta jatkaa meidän tukemistamme.

Genderkriittiset tahot, jotka monesti ovat myös radikaalifeministisiä, ovat varsin näkyvillä nykyisessä transkeskustelussa. Kuten aikaisemmin mainitsin, heidän kritiikkinsä transaktivismia kohtaan on arvokasta, mutta muuten heidän suhtautumisessaan transsukupuolisuuteen ilmiönä ja transsukupuolisiin olisi parannettavaa. Oman näkemykseni mukaan genderkriittiset ovat liike, jotka painottavat sitä, kuinka biologinen sukupuoli määrittää ihmisen sukupuolellisen todellisuuden täysin kokonaisvaltaisesti, myös transsukupuolisten tapauksessa.

Radikaalifeminismi tähän yhdistettynä tarkoittaa sitä, että kaikki naisasiat ovat yksinomaan biologisten naisten asioita. Transnaisten asiat siis eivät voi olla naisten asioita. Jos transnainen saa käyttää naisten vessaa, siitä tulee unisex-tila. Nämä näkemykset voisivat olla täysin perusteltuja, mikäli transsukupuolisuuden määritelmä olisi yhtä lavea, kuin mitä transaktivistit sen haluavat olevan. On kuitenkin ideologinen näkemys, että transitioituneen transsukupuolisen sosiaalinen todellisuus vastaisi täysin biologisen sukupuolen vastaavaa, tai että olisi suuri ongelma, jos transitioitunut transsukupuolinen eläisi kohdesukupuolen sosiaalista elämää silloin, kun kenenkään oikeuksia ei poljeta.

Uskon, että monikaan radikaalifeministi ei haluaisi parrakasta ja matalaäänistä transmiestä tiloihinsa. Vastaavasti läpimenevät transnaiset eivät ainakaan naisten vessassa ole ongelma, eikä ole sama asia, jos naisten vessaa käyttää ilmiselvä mies, jolla ei ole aikomustakaan näyttää naiselta. Käytän tässä WC:itä esimerkkinä, sillä ne ovat nyt muodostuneet jokseenkin keskiöksi tähän keskusteluun transsukupuolisten oikeuksista. 

Haluan toki painottaa, että transnaisille ei missään nimessä kuulu yksinomaan naisbiologiaa koskevat asiat, siinä genderkriittiset radikaalifeministit ovat oikeassa. Uskon kuitenkin, että naisten oikeuksille on paljon suurempia uhkia kuin se, että transnaisilla olisi kohtuuden rajoissa naisten sosiaalisia mahdollisuuksia.

Genderkriittisillä myös on ongelmia ihan perinteistenkin transsukupuolisten kanssa. Olen useamman genderkriittisen havainnut toivovan, että transhoidoille etsitään vaihtoehtoisia menetelmiä, sillä niitä pidetään elämää liian radikaalisti muuttavina toimenpiteinä. Tämä on mielestäni hieman tekopyhää, sillä samalla genderkriittiset ovat sitä mieltä, että transitioitumisella ei ole mitään merkitystä sukupuoliseen todellisuuteen. Haluan myös sanoa, että minuakin Twitterissä seuraavat genderkriittiset radikaalifeministit ovat käyttäneet transaktivismia kohtaan kriittisiä näkemyksiäni keppihevosina oman agendansa levittämiseen.

Myös monien detransitioitujien kokemuksilla he joskus mehustelevat, mikä on mautonta. Toivoisin, että genderkriittiset olisivat avoimia näkemystensä kanssa ja sanoisivat suoremmin, mitä todellisuudessa ajattelevat transsukupuolisista.

 

Mitä ajattelet siitä, kun transaktivistit sanovat, etteivät transfoobikot hyväksy sinua ja minua (Tulenhenki) yhtään sen paremmin?


Vaikka pahimmat transfoobikot tai genderkriittiset eivät minua ja Tulenhenkeä tulekaan koskaan hyväksymään tavallisina ihmisinä, monet rationaaliset tavalliset ihmiset ovat olleet mielissään nähdessään, että ”vielä on järkeviäkin transihmisiä olemassa”. Tämänkaltaiset kommentit ovat tuntuneet minusta todella hyviltä ja osaltaan motivoivat minua jatkamaan mielipiteideni avaamista näistä vaikeistakin aiheista, mistä saan lokaa niskaan monesta suunnasta. Saan toivoa siitä, että kaikki ihmiset eivät vielä ole transaktivistien ponnistelusta huolimatta kääntyneet täysin transvastaisiksi, vaan minuakin kuunnellaan.

 

Millaisia terveisiä haluat lähettää transaktivisteille? Entä millaisia terveisiä haluat lähettää radikaalifeministeille?


Transaktivisteille haluan sanoa, että aivan ensiksikin lopettakaa piilottelemasta blokkien takana ja käykää kannattamistanne asioista avointa keskustelua. Olisin itse valmis asiallisesti keskustelemaan mistä tahansa transaiheista kanssanne. Eritoten haluan vedota Oikeus Olla - kansalaisaloiteen vastuuhenkilöihin. Jos kaikki aktivismiinne kohdistuva arvostelu leimataan transfobiaksi, se kertoo siitä, että se ei kestä kriittistä tarkastelua. 

Seuraavaksi toivoisin pohtimaan, miksi aktivisminne ei kestä kriittistä tarkastelua. Uskon, että ette ole pohjimmiltanne ilkeitä ihmisiä, vaan toivotte hyvää transsukupuolisille. Ottakaa transsukupuolisten äänet huomioon monipuolisesti ja kuunnelkaa ihan oikeasti myös kritiikkiä ja vastatkaa siihen muullakin kuin vain blokkisuosituksilla.

Radikaalifeministeiltä toivoisin vähemmän ideologista ajattelua koskien transsukupuolisia. Uskokaa sitä, mitä näette, ja koette oikeassa elämässä. Kuunnelkaa naisia monipuolisesti, älkää vain niitä naisia, jotka ovat kanssanne samaa mieltä. Todellisuudessa moni transnainen puolustaa mielellään kanssanne naisten oikeuksia, turhat vastakkainasettelut ovat vain haitaksi. Pohtikaa, ovatko transsukupuoliset todellisuudessa suurin uhka naisten oikeuksien toteutumiselle. Miettikää kritiikkinne uskottavuutta, jos haluatte asioihin muutosta.

"Transsukupuolisuus on henkilölle itselleen suuri kipupiste, mutta kipupisteitä on kaikilla muillakin."

Tervehdys lukijoille. Tässä kirjoituksessa haastattelen transmiestä, jolla on myös kriittinen suhtautuminen nykyiseen valtavirran transaktiv...