Vastine Kehrääjän artikkelin nuorten transhoidoista

Sateenkaarimedia Kehrääjä julkaisi artikkelin transnuorten hoidoista ”Kuvaile minulle miten masturboit?” – transnuorten asema hoitojärjestelmässä on synkkä.

Olen jo aikaisemmin blogissani tuonut ilmi, ettei lapsen kohdalla transsukupuolisuutta voi diagnosoida luontevasti. Suhtaudun varsin kriittisesti nuorten transhoitoihin, mutta tässä kohtaa luotan minua fiksumpiin asiantuntijoihin.

Artikkelissa erään nuoren vanhemmat toteavat, kuinka vaihtoehto, että transsukupuolisuus olisi synnynnäinen ominaisuus, jota ei voi muuttaa, tulee vasta viimeisenä mahdollisuutena. Mielestäni on kyllä ihan perusteltua selvittää mahdollisia syitä transkokemukselle, kun harkitaan transhoitoja. Fakta on, että kaikki eivät hyödy transhoidoista toivotulla tavalla, ja jotkut myös katuvat transhoitoja.

Nuoren mieli ei myöskään toimi samalla tavalla kuin aikuisen mieli, eikä transhoidot korjaa henkilön muita ongelmia. Meillä ei myöskään ole edelleenkään ehdottoman varmaa tietoa, mistä transsukupuolisuus johtuu, vaikka joitakin teorioita on olemassa. Wikipedia toteaa transsukupuolisuudesta seuraavasti:

”Transsukupuolisuudelle ei ole löydetty yksiselitteistä aiheuttajaa. Vallitsevan käsityksen mukaan sukupuoli-identiteetin kehittyminen ja muuttuminen on useiden sikiö- ja nuoruusajan hormonaalisten, geneettisten sekä joidenkin psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden summa. Varsinaista aikuisiän transsukupuolisuutta selittänevät kuitenkin yksinomaan geneettiset ja sikiöajan hormonaaliset tekijät eikä sosiaalisen kasvuympäristön yhteyttä transsukupuolisuuteen ole pystytty osoittamaan.”

Tässä tarkoitetaan sitä, että joidenkin tutkimuksien mukaan transsukupuolisen aivorakenne olisi joltain osin samankaltainen kuin heidän oikeaksi kokemalla sukupuolella on. Toisaalta tähän aivoteoriaan liittyy aukkoja, joista aion myöhemmin kirjoittaa oman aiheen. Kuitenkaan transpolilla ei kuvata kenenkään aivoja, joten diagnosointi perustuu siihen, mitä potilas kertoo itsestään.

Transsukupuolisuus on ns. erotusdiagnoosi, eli toisin sanoen poissuljetaan muut tekijät, jotka voivat olla transkokemuksen taustalla. Mainittakoon toki, että lääkärit ovat ihmisiä, joten inhimilliset virheet ovat mahdollisia.

Lisäksi transhoitojen suhteen pitää olla realistinen, koska koko sukupuolenkorjausprosessi on eräänlainen kompromissi biologian ja lääketieteen välillä. Nuorten kohdalla diagnosointi on haasteellista, koska nuorilla itsetuntemus on harvoin tarpeeksi kehittynyt. Ei ole myöskään mitenkään tavatonta, että nuoret käyvät erilasia vaiheita ja identiteettikokeiluja läpi.

Artikkelissa tuodaan ilmi, että nuorten kanssa on keskusteltu seksuaalisuudesta ja kyselty masturboinnista. Ymmärrän, että aiheesta on varsin haastavaa keskustella nuorten kanssa. Ei tarvitse olla edes nuori, jos kokee ahdistavana kertoa omasta seksuaalisuudestaan ja itsetyydytyksestä tuntemattomille ihmisille. Kuitenkaan näitä kysymyksiä ei kysytä uteliaisuudesta.

Mielestäni transpolilla voisi myös seksuaalisuuden ohella käsitellä, miten transsukupuolisuus vaikuttaa ihmisen deittipooliin, ja millaisia ongelmia mahdolliseen seuranhakuun voi liittyä. Oman havaintoni mukaan erittäin moni ei tätä selkeästi ole miettinyt etukäteen kunnolla. 

On fakta, että transsukupuolisuus on ominaisuutena sellainen, että se rajaa aina jonkin verran deittipoolia. Toki toisilla transsukupuolisilla on enemmän vientiä kuin toisilla, eivätkä deittailu-vaikeudet ole pelkästään trans-liitännäinen ongelma.

Aikuisten puolella mahdollisesta itsetyydytyksestä ja seksuaalisuudesta kysytään myös sen takia, koska halutaan selvittää, kuinka paljon sukupuolidysforia vaikuttaa näihin seikkoihin. Todennäköisesti nuortenkin kohdalla tätä halutaan selvittää. Tämän lisäksi nuorten kohdalla halutaan selvittää, millainen käsitys heillä on seksuaalisuudesta. Ylilääkärit vastineessa mainitsevatkin:

”Puhuttaessa mahdollisista masturbaatiokyselyistä ylilääkärit esittävät näkemyksen, että asia olisi esitetty ”tarkoitushakuisesti vääristellen” ja kyseenalaistavat sen eettisyyden. Muotoilu pohjautuu usean perheen sekä nuoren toisistaan erillisinä toteutettuihin haastatteluihin ja niissä annettuihin vastauksiin.

– Nuoren suhde omaan kehoonsa on nuoruusiän kehityksen tärkeä osa-alue, josta keskusteleminen on normaali osa nuorisopsykiatrista arviointia ja nuoruusikäisen terveyden laajaa arviointia yleensä. Nuoret tutustuvat kehoonsa myös itsetyydytyksen kautta. Itsetyydytyksestä keskustelu on normaali osa nuoruusikäisen terveyden arviointia. Itsetyydytyshän on positiivinen ja turvallinen tapa tutustua omaan seksuaalisuuteensa, ylilääkärit jatkavat.”

 Mielestäni on myös varsin oleellista kysyä, onko nuorella ollut kokemusta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ylilääkärit mainitsevatkin vastineessaan seuraavasti:

 ” – Lasten kanssa saattaa olla aihetta, erityisesti mielenterveyden kontekstissa, selvittää mahdollisia kokemuksia vahingoittavista seksuaalisista rajanylityksistä. Nuoruusikäisten kohdalla on kuitenkin aina terveydenhuollossa tärkeää tarjota mahdollisuus seksuaalisuuden teemojen käsittelyyn, ylilääkärit toteavat.”

 Huomasin Kehrääjän artikkelissa erittäin hyvän kommentin, jonka allekirjoitan täysin. Kopioin kommentin tänne:

”Kysymykset esimerkiksi raiskauksesta tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä ovat ihan relevantteja, sillä tuollainen trauma voi vaikuttaa henkilöön hyvin eri tavoin. Raiskattu nainen voi esimerkiksi omaksua miehisiä piirteitä estääkseen vastaavan tapahtumista uudestaan sekä vihata omaa kehoaan, myöskin erilaiset dissosiaatiohäiriöt ovat seksuaalisen väkivallan uhreilla yleisiä. Siksi kai näitä kysytään ja pitääkin kysyä. Kyseessä on kuitenkin päätökset, jotka vaikuttavat henkilön loppuelämään. Ehkä siinä esitystavassa olisi parannettavaa.”

 

Artikkelissa mainitaan, että ”transpoleilla oli tapana kirjata vääriä kirjauksia potilaskertomuksiin – kirjauksia, jotka olivat ristiriidassa tosiasioiden kanssa.” Tämä on kieltämättä ongelma terveydenhuollossa, eikä ole yksinomaan transpolien ongelma.

Monella tutullani ja myös itselläni on kokemusta siitä, kuinka Omakannassa on vääriä merkintöjä, ja näiden korjaaminen on ollut haastavaa tai mahdotonta. Joskus potilas ei ilmaise itseään tarpeeksi selkeästi, minkä vuoksi hoitava taho tekee väärän tulkinnan potilaan puheista. Myös hoitava taho voi joskus ymmärtää potilaan puheet väärin. Joskus mahdolliset kirjoitusvirheet saattavat muuttaa jonkun sanan merkitystä sen verran, että potilastiedoissa on väärää tietoa.

Nuorten kohdalla ongelma on myös siinä, koska nuoren omat puheet ja vanhempien puheet saattavat erota toisistaan. Vanhemmat eivät välttämättä näe omaa lastaan täysin objektiivisesti. Tällainen ristiriita todennäköisesti vaikuttaa siihen, mitä potilastietoihin kirjataan.

 

Seuraavaksi nostan esille artikkelissa olevia kohtia, joita aion kommentoida.

 

Kehrääjä:

Keskustelun lomassa mieslääkäri kääntyy tytön puoleen ja vaatii tätä selittämään, mitä tämä ajattelee alastomasta kehostaan katsoessaan peiliin. Tyttö alkaa itkeä, ja tämä hämmentää henkilökunnan, joka ei voi ymmärtää tytön reaktiota. Milla on tapahtuman ajankohtana 13-vuotias.

Henkilökunta ei myöhemminkään ymmärrä, miksi Millan reaktio oli niin voimakas. Samoin henkilökunta ei voi ymmärtää, miksi alle 15-vuotiasta tyttöä ahdistaa kertoa erektioistaan, peniksestään tai virtsaamisestaan tuntemattomille aikuisille.

 

Oma kommentti:

 Tämänkaltaisten kysymysten tarkoituksena on selvittää sukupuoliristiriidan vakavuutta. Ymmärrän, että tuntemuksistaan on epämukava puhua, mutta itkeminen ei riitä vastaukseksi. Itse kävin aikoinaan transpolin tutkimukset aikuisten puolella, ja minuakin pyydettiin kuvailemaan kehoani, ja millaisia tuntemuksia se herättää. Lisäksi minulta kysyttiin, millä tavalla kehoni hankaloittaa elämääni, ja pystynkö peseytymään normaalisti.

 Minulta myös kysyttiin, olinko koskaan harrastanut seksiä ja masturboinko. Seksuaalista suuntautumista kysyttiin myös, vaikka transsukupuolisuus ei kerro mitään seksuaalisesta suuntautumisesta. Joskus aikoinaan transhoidoissa on ollut vaatimus ”heteroseksuaalisuudesta”, eli toisin sanoen transmiehen täytyi pitää naisista ja transnaisen miehistä. Nykyään tällaista vaatimusta ei ole enää.

Tiedän, että on eri asia kysyä vastaavia kysymyksiä aikuiselta, mutta toisaalta tämä herättää kysymyksen, onko alle 15-vuotias tarpeeksi kypsä transhoitoihin? Tai ylipäätään alle 18-vuotias? Kun lääketieteelliset transhoidot aloitetaan, kehostaan joutuu puhumaan jatkuvasti hoitavalle taholle.

 

Kehrääjä:

-Miltä sinusta tuntuu kun joudut olemaan aina oikeasti poika?

-Miltä sinusta tuntuu, kun et tule koskaan olemaan yhtä hyvä kuin oikeat miehet?

 

Oma kommentti:

Kieltämättä on mielenkiintoista, että kysymykset on muotoiltu tällä tavalla. Olen sosiaalisessa mediassa nähnyt pöyristyneitä kommentteja, kuinka ihmiset ovat suuttuneet oikea mies-termistä. Kysymykset eivät toki ole kaikista trans-sensitiivisimpiä, mutta transhoitojen suhteen pitää olla realistinen. Jos näiden kysymysten sanamuotoihin takertuu liiaksi sen sijaan, että vastaisi itse kysymyksiin, on melko selvää, ettei ole tarpeeksi kypsä tai tasapainoinen aloittamaan transhoitoja.

Mielestäni näiden nuorten olisi hyvä tottua sietämään kieltä, joka ei ole trans-sensitiivistä. Transsukupuoliset eivät voi tuudittautua siihen, että muut ihmiset tietäisivät aina korrektit sanat. On itsestään selvää, että transpoli tarkoittaa "oikealla sukupuolella" biologista sukupuolta.

Fakta on, että biologinen sukupuoli ei muutu transhoidoilla. Ei ole mahdollista rakentaa toimivaa vastakkaisen biologisen sukupuolen lisääntymiselimistöä, eivätkä kromosomit muutu mihinkään. 

Mielestäni transpoli tekee oikein, kun painottaa nuorille, että heidän biologinen sukupuolensa on muuttumaton. Jos tätä faktaa ei voi hyväksyä, tällöin ei ole valmis transprosessiin. Artikkelissa kerrotaan myös, että transpoli oli kertonut ”raadollisesti” leikkauksista ja niiden riskeistä. Mielestäni näin kuuluukin toimia.

Aikoinaan, kun itse hakeuduin transprosesiin aikuisten puolelle, äitini totesi minulle, että eihän minusta oikeaa miestä tule. Hän kyseenalaisti muutenkin erittäin vahvasti minua. Olin kuitenkin jo miettinyt transprosessin haittapuolia varsin perusteellisesti. Minä tiesin, että tulen aina olemaan biologisesti nainen, ja suhtauduin transprosessiin varsin inhorealistisesti.

Mietin jopa, että vaikka koko maailma pitäisi minua oikeasti naisena ja olisin sinkku loppuelämäni, niin kuitenkin haluan elää sellaisessa kehossa, jossa minulla on parempi olla. Olen myös aina ollut varma, etten halua lapsia, koska en erityisemmin pidä lapsista, eikä minulla ole hoivaviettiä.

Lisäksi ajatus, että olisin ollut raskaana, on jotain sellaista, mitä en kykene ymmärtämään mitenkään. Ylipäätään jos minulla olisi biologinen lapsi, olisin biologisesti lapsen äiti. Kun edes mietin tätä, niin pää lyö tyhjää.

 Lisäksi seksuaalinen suuntautumiseni estää sen, että olisin voinut saada lapsia perinteisellä tavalla. Mietin tuolloin, että jos mieleni muuttuisikin, ja haluaisinkin lapsia, niin adoptio olisi ainoa vaihtoehto tai vaihtoehtoisesti kumppanini voisi synnyttää lapsen luovuttajan sukusoluilla. Tällöin en kuitenkaan olisi biologisesti lapsen isä, vaikka toki voisin toimia isän sosiaalisessa roolissa.

En tarkoita, että adoptiovanhemmat tai muuten ei-biologiset vanhemmat olisivat biologisia vanhempia huonompia. Monet kuitenkin kokevan oman biologisen lapsen korvaamattomaksi.

 Mieleni ei toki ole edelleenkään muuttunut lapsen haluamisen suhteen, ja tuskin tulee koskaan muuttumaankaan. Ymmärrän kuitenkin, että joidenkin mieli saattaa muuttua, ja tätä mahdollisuutta olisi hyvä miettiä, kun suunnitellaan transhoitoja. Vaikka kuinka olisi varma, ettei halua lapsia, niin olisi hyvä edes ajatuksen tasolla pohtia, entä jos mieli muuttuukin.

Tietysti nykyään on mahdollista tallettaa sukusoluja ennen transhoitojen aloittamista. Epäilen kuitenkin hyvin vahvasti, ovatko alaikäiset tällaiseen touhuun tarpeeksi kypsiä. Toisekseen jos aloitetaan mahdolliset blokkerihoidot, niin sukusolut eivät ehdi edes kehittyä.

 

Muistan myös, kuinka lääkäri kysyi minulta transpolin ensimmäisellä käynnillä:

”Olet kuitenkin edelleen nuori, niin oletko miettinyt, että joskus 40-vuotiaana saattaisit haluta olla nainen?”

Mielestäni kysymys oli erittäin hyvä. En takertunut sanaan haluta, koska koin, ettei oma transkokemukseni ollut valinta. Ymmärsin kuitenkin, mitä kysymyksellä haettiin takaa, ja vastasin siihen. Tällaisella kysymyksellä todennäköisesti haluttiin selvittää, kuinka kauaskantoisesti olen harkinnut transhoitoja, ja miettinyt sitä, voisiko mieleni muuttua.

Olen toki sitä mieltä, että kun transhoidot aloitetaan, täytyy olla ehdottoman varma. Kuitenkin ehdottomaan varmuuteen sisältyy se, että on pohdittu, jos asiat eivät menekään niin kuin on alun perin ajatellut. Lisäksi täytyy ottaa huomioon, että sukupuolenkorjauksella on myös sosiaaliset seuraukset, joita ei aina voi etukäteen tietää.

 

 

 Kehrääjä:

Toinen lääkäri taas kysyi Mikon vanhemmalta tapaamisessa, onko Mikko ajatellut sitä, että ”hän olisi aika lyhyt mieheksi.

 

Oma kommentti:

Ymmärrän, että kyseinen kommentti tuntuu karulta. Pituus kuitenkin on asia, johon ei itse voi vaikuttaa. Mielestäni on kuitenkin hyvä ottaa huomioon, että transhoitojen lopputulokseen vaikuttaa hyvin paljon lähtökohdat, eli ulkonäkö ennen transhoitoja.

 On fakta, että osa transsukupuolista ei tule koskaan olemaan läpimeneviä, ja heidät tunnistaa transsukupuolisiksi tai heitä pidetään syntymäsukupuolen edustajina. Havaintoni mukaan tämä ongelma on yleisempi transnaisilla kuin transmiehillä. 

Tämän vuoksi ymmärrän, miksi jotkut puhuvat blokkerihoitojen puolesta, ja siitä, että transhoidot voisi ylipäätään aloittaa alle 18-vuotiaana. Kuitenkin blokkerit eivät ole ongelmattomia, ja alaikäisten transhoitoihin liittyy muitakin ongelmia, mutta en mene tähän syvällisemmin nyt.

 Mitä tulee miesten pituuteen, niin valitettavasti yhteiskunnassamme miehen pituutta arvostetaan paljon. Miehen pituudella on merkitystä sen suhteen, kuinka häneen suhtaudutaan. Monet lyhyet miehet kärsivät lyhyydestään.

Transmiehet eivät yleensä ole kovin pitkiä, vaikka toki poikkeuksia aina on. Itse olen 170 cm paikkeilla, eli olen itsekin lyhyt, mutta en niin lyhyt, että minuun kiinnitettäisiin huomiota. Kuitenkin naisystäväni on minua hieman pidempi, ja koska olemme sosiaalisesti heteropari, niin muutaman kerran olen saanut kuulla, että minulla on kyllä hyvä itsetunto, kun seurustelen itseäni pidemmän naisen kanssa.

Eräs kaverini on kertonut, kuinka hänen sukulaisensa oli kysynyt kaverini veljeltä, miksi tämä oli jäänyt niin lyhyeksi. Mainittakoon, ettei kaverini veli ole todellisuudessa lyhyt, mutta verrattuna kaverini toiseen veljeen, joka on keskiverto miestä pidempi, niin onhan ero huomattavissa. Kaverini lyhyeksi kutsuttu veli loukkaantui kyseisestä kommentista ihan ymmärrettävästi.

En todellakaan puolusta tällaista ulkonäön kommentointia. Olen sitä mieltä, että jos toisen ulkonäössä ei ole mitään positiivista sanottavaa, niin parempi olla hiljaa. Tiedän kyllä, ettei yhteiskuntamme toimi tällä tavalla, ja ihmiset saavat kuulla ilkeitäkin kommentteja ulkonäöstään sukupuolesta riippumatta.

 

Kehrääjä:

 Lopuksi vuosien diagnostinen prosessi päätettiin siihen, että Mikolle kerrottiin, ettei tämä voi saada diagnoosia, sillä hänen harrastuksensa olivat liian ”tyttömäisiä” ja koska hänellä ei ollut saman ikäisiä poikia kavereina.

Oma kommentti:

Tämä on kieltämättä ongelma transpolin psykiatrisissa tutkimuksissa. Itse kannatan transpolin psykiatrisia tutkimuksia, mutta ne eivät ole täydelliset, ja niitä voisikin mielestäni kehittää. 

On totta, että ihmiset odottavat transsukupuolisten ilmaisevan sukupuoltaan muita ihmisiä stereotyyppisemmin. Usein tähän syyllistyvät myös sellaiset ihmiset, jotka puhuvat sukupuoliroolien väljentämisen puolesta.

Toisaalta tässä pitäisi ottaa huomioon, että sukupuoliroolit ovat nykyään väljemmät (länsimaissa ainakin) kuin aikaisemmin, ja todellisuudessa perinteisillä sukupuoliristiriidasta kärsivillä transsukupuolisilla itsensä ilmaisu ja mielenkiinnonkohteet ovat yhtä moninaista kuin muillakin ihmisillä.

Itse koen, että sukupuoli on kehollinen ominaisuus, ja mielenkiinnon kohteet ovat persoonallisuutta. Sukupuolen kehollisen ominaisuuden vuoksi transsukupuolinen kokee sukupuolidysforiaa. Tämän vuoksi vastustan vahvasti näkemystä, että voisi olla trans ilman dysforiaa.

 Jos olen rehellinen, niin puheet sukupuolen moninaisuuden ilosanomasta tai käsitykset siitä, että voi olla trans ilman dysforiaa, aiheuttavat vahinkoa perinteisille transsukupuolisille. 

Koen, että nykyinen sukupuolen moninaisuuden ilosanoma hämärtää käsitystä siitä, mitä transsukupuolisuus edes on. Trans ilman dysforiaa-konsepti vahvistaa näkemystä, että transsukupuolisuus olisi vain sukupuoliroolien rikkomista.

 Olen toki miettinyt, ajatellaanko transpolilla, että transsukupuolinen sopeutuisi paremmin yhteiskuntaan, mitä normatiivisemmin hän ilmaisee itseään. Lisäksi transhoidoissa on kyse sosiaalisen ja juridisen sukupuolen korjauksesta, sillä biologinen sukupuoli ei muutu transhoidoilla.

 Kenties transpolilla ajatellaan, että transsukupuolinen on ”uskottavampi” mitä normatiivisemmin hän ilmaisee itseään. Toki jos olen rehellinen, niin itsekin oudoksun sellaisia transmiehiä, jotka valittavat jatkuvasti toksisesta maskuliinisuudesta ja kuinka he kokevat ahdistusta, kuinka ihmiset suhtautuvat heihin eri tavalla kuin aiemmin. 

 En myöskään ymmärrä sellaisia transmiehiä, jotka valittavat ”liiallisesta” karvankasvusta. Näiden tyyppien kohdalla herää kysymys, miksi olet transmies, kun kerran miehenä oleminen on noin ahdistavaa?

Kun aikoinaan itse kävin transpolilla aikuisten puolella, olemustani kuvailtiin maskuliiniseksi, ja kehonkieltäni luonnehdittiin miesmäiseksi. En kuitenkaan koskaan ole ollut kiinnostunut autojen rassaamisesta, enkä ole mikään macho. Lisäksi tuohon aikaan paras ystäväni oli nainen.

Sairaanhoitajani joskus kysyi minulta, onko minulla mitään huolia liittyen tutkimusjaksoon. Vastasin, että ei oikeastaan, paitsi se, että jos en saisi diagnoosia, ja jäisin tyhjän päälle. Sairaanhoitaja selitti sitten, millaiset seikat saattavat olla transdiagnoosin esteenä.

Tiesin kyllä etukäteen, että akuutit mielenterveysongelmat voivat olla esteenä diagnoosille. Tiesin myös, että jos transkokemuksen todetaan olevan trauman seurausta, niin tämä on luonnollisesti esteenä diagnoosille, koska tällöin tarvitaan muuta apua. Aluksi sairaanhoitaja vastasi myös nämä samaiset syyt, jotka tiesin itse etukäteen.

Tämän lisäksi sairaanhoitaja lisäsi, että tutkittavan ristiriitaiset puheet voivat olla merkki siitä, että potilas on epävarma tai potilaalla ei ole realistista käsitystä itsestään tai hoidoista. Sairaanhoitaja selitti, että joskus polilla on ollut sellaisia tapauksia, jotka ovat tyyliltään, maneereiltaan ja mielenkiinnon kohteiltaan varsin feminiinisiä, mutta samaan aikaan nämä ihmiset pitävät itseään todella maskuliinisina. Toisin sanoen näillä ihmisillä ei ole ollut realistinen käsitys itsestään.

 

Kysyin naisystäväni mielipidettä Kehrääjän artikkelista, ja hän vastasi näin:

”Olen sitä mieltä, että jokaiselle kysymykselle on peruste, miksi se kysytään. Silloin pitää pystyä vastaamaan. Jos ei pysty niitä kysymyksiä miettimään, herää epäilys, onko sitä prosessia pohdittu alkujaankaan. Olen tyly ja vastaan, että jos ei kykene tarkastelemaan omaa kehoaan edes pakon edessä ja kuvailemaan tuntemuksiaan, ei ole valmis transprosessiin.

Se, että tuntemus omasta väärästä sukupuolesta on vahva, ei vielä kerro sitä, onko valmis toteuttamaan raskaan prosessin. Kyllä, uskon että oma vartalo on vieras, kuvottava, ahdistava jne. Mutta en käsitä sitä, että miksi ei voi kuvata sitä, miltä se tuntuu. Uskon siihen, että jokaiselle kysymykselle on tutkittu tausta, miksi se kysytään ja mitä sillä halutaan selvittää.

 Ymmärrän kyllä sen, että vanhemmat ovat huolissaan. Ja silloin ei nähdä sitä, että kysymyksen asettelulla on joku tausta. Ollaan vaan helisemässä ja kinuamassa sitä apua. Mielestä oli ihan loogista, että tekstissäkin mainittu ”etsitään syitä, miksi ei ole trans” -agenda on käytössä. Jos transsukupuolisuus on tila, joka vaatii hoitoa, täytyyhän se selvittää, että hoidetaan oikeaa tilaa.

Olen sitä mieltä, ettei lapsia ja nuoria voi kohdella samoin kuin aikuisia. Eli tiettyä hienovaraisuutta täytyy käyttää. Mitä nuorempi, sen enemmän silkkihanskoja. MUTTA, tässä trans-asiassa nuoriltahan koitetaan selvittää, ymmärtävätkö he transprosessin ja siihen liittyvät haitat, eli vaaditaan realistista asennetta ja kypsyyttä ymmärtää, että kyse on totuudesta.

 Minulla nosti kierroksia tunteisiin vetoaminen tuossa artikkelissa. Tuntui, että faktat oli syrjäytetty ja lääkärit yritettiin näyttää huonossa valossa, eikä artikkeli oltu oikeasti tehty tasapainossa niin sanotun vastapuolten kesken.”

 

Itsekin koin, että artikkeli oli luonteeltaan varsin tunteisiin vetoava. Poimin tekstistä muutaman kohdan, ja tummennan tunteisiin vetoavat kohdat.

 

-          Nykyinen Transpolien toiminta on lasten- ja ihmisoikeuksien vastaista. Ihmettelen suuresti, miten 2000-luvun sivistysvaltiossa annetaan nuoriamme kohdella näin? Se lisää syrjäytymisen ja itsemurhien riskiä. Suomalainen transpolisysteemi on verrattavissa kidutukseen.

 

-           Lisäksi Millan äitiä oli peloteltu Millan lapsettomuudella, johon äiti oli vastannut olevansa tietoinen asiasta, erityisesti koska valtio vaatii transihmisiltä yhä lisääntymiskyvyttömyyttä juridisen sukupuolen korjauksen yhteydessä.

 

-          Toisten vanhempien mukaan transpolin toiminta johtaa siihen, että hoitoja hankitaan epävirallisia reittejä pitkin, jotka eivät ole yhtä turvallisia kuin viralliset. Eräs äiti rinnasti tilanteen abortteihin, joiden kieltäminen ei ole poistanut niitä, mutta on johtanut turvattomien käytänteiden yleistymiseen.

 

Oma komentti:

Ihmisoikeudet, syrjäytyminen, itsemurha, kidutus, pakollinen viittaus transihmisten ”pakkosterilisaatioon” ja rinnastus aborttien kieltämiseen. Kuulostaa kieltämättä dramaattiselta. Mainittakoon, että transhoidot tekevät ihmisestä lisääntymiskyvyttömän. 

Eräs kaverini kuvaili nuorten transpolien kielenkäyttöä varsin karkeaksi, ja että osan kysymyksistä olisi voinut muotoilla eri tavalla. Kaverini mielestä on kuitenkin hyvä, että nuorille ollaan realistisia transhoitojen suhteen. 

Kehrääjän artikkelista mainitaan myös, kuinka nuorten vanhemmilta on kysytty, miksi nykyään transpolille hakeutuu enemmän transpoikia kuin transtyttöjä. Aiemmin tilanne on ollut toisin päin, eli tilastot ovat muuttuneet. Minun oli tarkoitus käsitellä tätä aihetta tässä tekstissä, mutta palaan siihen lähitulevaisuudessa. Aihe on sen verran laaja, ja tämä teksti on muutenkin pitkä. 

 

Sinä, joka harkitset transhoitoja

Tässä kirjoituksessa käsittelen asioita, joita jokaisen olisi hyvä pohtia ennen sukupuolenkorjausta. Toisinaan olen törmännyt kertomuksiin, kuinka sukupuolenkorjaus olisi matka omaksi itsekseen tai että vasta sukupuolenkorjauksen jälkeen ihminen voisi elää autenttista elämäänsä. Minä en ole koskaan pitänyt näistä kertomuksista, koska ne vetävät liikaa mutkia suoriksi. Pidän näitä kertomuksia ongelmallisena, koska ne saattavat antaa liian optimistisen kuvan sukupuolenkorjauksesta.

Ylipäätään pitäisi muistaa, että transhoitojen avulla ei ole mahdollista muuttaa biologista sukupuolta. Syntymäsukupuoli tulee aina vaikuttamaan elämänkulkuun jossain määrin. Rehellisesti olen sitä mieltä, että transsukupuolisena eläminen vaatii vahvaa itsetuntoa, paksunahkaisuutta ja kärsivällisyyttä.

Tässä kirjoituksessa annan realistisia ohjeita sinulle, joka harkitset sukupuolenkorjausta. Osan asioista tiedostin itse ennen transhoitoja, osan olen oppinut kantapään kautta transhoitojen aikana ja jälkeen, ja osan olen oppinut muiden transsukupuolisten kertomuksista.

 

                         Sukupuolenkorjaus ei ole ratkaisu muihin ongelmiisi

Transhoidot korjaavat ainoastaan kehoa, kaikilla ei sitäkään riittävästi. Muista, ettet pääse koskaan syntymäsukupuoltasi täysin pakoon. Älä lakaise muita ongelmiasi maton alle. Jos sinulla on ongelmia sosiaalisen kanssakäymisen kanssa tai koet ulkopuolisuuden tunnetta, tutustu omiin tunnelukkoihisi.

Jos sinulla on historiaa mielenterveysongelmien kanssa, hoida ongelmasi kuntoon ennen sukupuolenkorjausta. Ole varovainen ”sitten kun-ajattelun” kanssa.

              Et voi kontrolloida, kuinka muut sinut todellisuudessa näkevät

 Kun minä lähdin transprosessiin, olin erittäin tietoinen siitä, että osa ihmisistä ei tule koskaan pitämään minua miehenä. Muista, että osa ihmisistä tulee näkemään sinut aina syntymäsukupuolen yksilönä. Osa ihmisistä voi toki puhutella sinua sukupuoli-identiteettisi mukaisesti, mutta on kokonaan toinen asia, pitävätkö he sinua oikeasti sukupuoli-identiteettisi mukaisena sukupuolen edustajana.

En tarkoita, että asiatonta käytöstä tai kiusaamista pitäisi kenenkään sietää. Myöskään kynnysmatoksi ei tarvitse ruveta. Jos joku kehottaa sinut tekemään itsemurhan, voit haistattaa paskat kyseiselle ihmiselle. Sinun ei myöskään tarvitse hyväksyä, jos joku tahallaan käyttää vanhaa nimeäsi, etenkin jos juridinen nimesi on muuttunut.

 

                        Ole kriittinen sosiaalisen median kanssa

 Näitkö juuri sosiaalisessa mediassa komean transmiehen, joka saa paljon huomiota? Ajattelitko, että sinusta tulisi yhtä komea ja suosittu transprosessin myötä?

Ota huomioon, että lääketieteelliset transhoidot ovat hyvin paljon riippuvaisia lähtötilanteestasi ja genetiikastasi. Lisäksi sinun elämäsi on eri elämä kuin toisen elämä. Muista, ettet voi verrata jonkun toisen elämääsi sinun elämääsi. Ota huomioon myös, että ihmisillä on tapana kertoa sosiaalisessa mediassa elämän positiiviset asiat, mutta ikävät asiat jätetään helposti kertomatta.

                  Älä kaveeraa pelkästään transsukupuolisten kanssa

 Minulla on pari transsukupuolista kaveria. Kuitenkin meitä yhdistää myös muut asiat kuin pelkkä transsukupuolisuus. Monet näistä kavereista suhtautuvat kriittisesti nykyiseen transaktivismiin, mutta toki meilläkin on keskenään erilaisia mielipiteitä.

Olen huomannut, että osa transsukupuolista kaveeraa pelkästään toisten transsukupuolisten kanssa tai vähintään kaveriporukka on hyvin queer-henkinen. Tässä kohtaa kuplautuminen on todellinen riski, ja sopeutuminen yhteiskuntaan muuttuu vaikeammaksi.

 

                  Pysy kiinni arjessa sukupuolenkorjauksen ohella

 Opiskele tai ole mukana työelämässä sukupuolenkorjauksen ajan. Elä normaalia elämää sukupuolenkorjauksen aikana. Tämä helpottaa sopeutumista yhteiskuntaan.

 

                

            Transsukupuolisena kohtaat aina joitakin ongelmia

 Transsukupuolisena joudut aina kohtaamaan oudolta tuntuvia kysymyksiä. Varaudu siihen, että valtaosa ihmisistä ei koskaan ymmärrä transkokemustasi.

Toisinaan saatat joutua tilanteisiin, joissa menneisyydelläsi on väkisin vaikutusta. Riippuen siitä, kuinka avoin haluat olla transsukupuolisuudestasi, varaudu siihen, että sinulta kysytään menneisyyteen liittyviä kysymyksiä. Minulta on esimerkiksi kysytty, miksi vanhempani antoivat minulle nimeni. Minä, joka en erityisemmin nauti valehtelusta, olen sanonut, että vanhempani pitivät kyseisestä nimestä. Kolmannesta nimestäni olen onneksi voinut sanoa, että kyseinen nimi kulkee suvussa.

Minulta on myös esimerkiksi toisinaan kysytty armeijasta, josta olen saanut vapautuksen transsukupuolisuuteni vuoksi. Kysymyksiin olen aina vastannut, että minulla on C-paperit terveyssyistä. Onneksi minulta ei koskaan ole kysytty tarkentavia kysymyksiä aiheeseen liittyen.

Kun olen käynyt vanhalla kotipaikkakunnallani, ihmiset eivät tunnista minua. Nämä tilanteet ovat tuntuneet aina todella oudoilta. Pari kertaa olen pysäyttänyt muutaman ihmisen, joille olen kertonut, kuka olen. Olen ottanut riskin, että kyseisten ihmisten reaktio olisi ilkeä, mutta onneksi vastaanotto oli mukava.

Olen kerran joutunut soittamaan maistraattiin vanhojen henkilötietojen vuoksi. Kyseisestä maistraatista ei löytynyt tietoja nykyisellä nimelläni, joten jouduin kertomaan entisen nimeni. Tilanne oli erittäin absurdi, puhelimessa esittäydyin nykyisellä nimelläni, minulla oli selkeä miehen ääni, mutta kerroin entisen nimeni olleen *selkeä naisnimi* . Vastapuoli järkyttyi sen verran, että ilman tarkempaa harkintaa hän antoi tarvittavat tiedot heti suullisesti. Näin jälkikäteen mietittynä tilanne oli erittäin absurdi. Mietin, että millainen tietojen väärinkäytön riski kyseisessä tilanteessa olisi ollut.

            Muista, ettei maailma ole velkaa sinulle transsukupuolisuutesi takia

 Elämä on epäreilua. Se, kuinka mielekästä elämäsi on sukupuolenkorjauksen aikana ja jälkeen, on paljon sinun itsesi vastuulla.

Transsukupuolinen ei hyödy juridisen sukupuolen itsemäärittelystä

Tällä hetkellä keskustellaan paljon translaista, ja siitä, että juridisen sukupuolen pitäisi perustua itsemäärittelylle. En ole koskaan ymmärtänyt, miten transsukupuolinen hyötyisi juridisen sukupuolen itsemäärittelystä. Rehellisesti sanottuna minä en olisi halunnut vaihtaa juridista sukupuolta ennen transhoitoja. Ensisijainen ongelmani oli kehoni, henkilöpaperini olivat täysin toissijainen ongelma.

Mielestäni ihmisten pitäisi tietää enemmän, että myös transsukupuolinen voi suhtautua kriittisesti juridisen sukupuolen itsemäärittelyyn.

Kävin lukemassa Amnestyn ja Setan perusteluja, miksi juridisen sukupuolen pitäisi olla itsemääriteltävä asia. Haluan kommentoida joitakin näiden tahojen näkemyksiä. Kursivoidut kohdat ovat suoria lainauksia, tummennetut kohdat omia merkintöjäni, ja omat kommenttini ranskalaisilla viivoilla.

 

 Amnesty: Vaatimus lääketieteellisen selvityksen esittämisestä tarkoittaa, että juridista sukupuoltaan vahvistavien henkilöiden on alistuttava käymään läpi monien transihmisten nöyryyttäväksi kokeva tutkimusjakso, jossa pitää ilmaista sukupuolta stereotyyppisesti.

 

-          Tämän ”nöyryyttävän ” tutkimusjakson tarkoituksena on selvittää henkilön voimavaroja ja poissulkea mahdolliset mielenterveysongelmat, jotka voivat mahdollisesti olla syy transkokemukselle. Minä en kokenut omia psykiatrisia tutkimuksiani lainkaan nöyryyttävinä.

 

-          Transsukupuolinen ei voi koskaan täysin välttyä kyseenalaistukselta tai oudon tuntuisilta kysymyksiltä. Jos henkilö ahdistuu transpolin psykiatrisista tutkimuksista, tämä voi kertoa siitä, ettei yksilöllä ole riittävästi voimavaroja käydä läpi sukupuolenkorjausprosessia.

 

 

 Amnesty: Vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä johtaa pakotettuun hormonihoitoon ja loukkaa transihmisten oikeutta olla joutumatta epäinhimillisen kohtelun kohteeksi. Lisääntymiskyvyttömyyden poistamista laista on vaatinut muun muassa YK:n kidutuksen vastainen erityisraportoija.

 

 

-          Ketään ei pakoteta hormonihoitoon. Transsukupuoliset haluavat hormonihoitoa. Minä aikoinaan halusin testosteronia.

-          Transhoidot tekevät ihmisen steriiliksi. Ennen transhoitoja on mahdollista tallettaa sukusoluja talteen. Joskus historian saatossa nykyistä lakia on ilmeisesti tulkittu niin, ettei mahdollisuutta sukusolujen talletukseen ole tarjottu, mutta tällä hetkellä kyseistä ongelmaa ei ole.

-          Meillä Suomessa on uutisoitu, kuinka ”mies synnytti.” Kyse on siis transmiehestä, jolla on ollut jäljellä vielä naistyypilliset lisääntymiselimet. Tämä transmies on ollut kuitenkin jo juridisesti mies, mutta hedelmällisyys palautui, koska hän lopetti testosteronin käytön. Tämä esimerkki kertoo jo sen, ettei steriiliyttä tarkisteta. (Rehellisesti sanottuna puheet synnyttävistä miehistä ärsyttävät minua, koska synnyttävät transmiehet ovat transmiesten keskuudessa erittäin marginaalinen tapaus.)

 

-          Nykyinen translaki on laadittu sillä periaatteella, että juridisen sukupuolen on haluttu olevan sidoksissa biologiaan. Kyky synnyttää on vahvin naiseuden määrittäjä, ja kyky siittää on vahvin miehuuden määrittäjä.

                

 

Amnesty: Amnesty vaatii, että Suomen translaki uudistetaan kunnioittamaan itsemääräämisoikeutta.     Sukupuolen juridisen vahvistamisen tulee jatkossa perustua henkilön omaan ilmoitukseen.       Oikeudellinen ja lääketieteellinen prosessi on erotettava toisistaan, ja hoidon tulee perustua     sukupuoliristiriitaa kokevan tarpeeseen saada hoitoa.

 

-          Miksi ihmeessä sukupuoliristiriita (dysforia) pitää erottaa transsukupuolisuudesta? Jos henkilöllä ei ole dysforiaa, millä perusteella hän on edes transsukupuolinen?

 

 

Amnesty: Translain kokonaisuudistuksessa sukupuolen juridiseen vahvistamiseen vaadittavasta 18  vuoden ikärajasta on luovuttava. Sukupuolen juridista vahvistamista koskevan lainsäädännön tulee turvata lapsen edun toteutuminen ja suojella lasta ympäröivän yhteiskunnan syrjinnältä. 

 

-          Kun minä olin alaikäinen, ihmiset olettivat minut pojaksi jatkuvasti ulkonäköni perusteella. Vaikka minulla oli jo tuolloin kokemus sukupuoliristiriidasta, niin minulla oli hyvin samankaltaisia ongelmia yhteiskunnan kanssa kuin poikamaisilla tytöillä. Ei kukaan kuitenkaan ehdota, että poikatyttöjen pitäisi olla juridisesti poikia. 

 

Seta: Juridisen sukupuolen vahvistamisen ja lääketieteellisen prosessin kytkeminen toisiinsa on johtanut tasapainotteluun sukupuolitemppuradalla.

 

-          Temppuradalla tarkoitetaan ilmeisesti transpolin psykiatrisia tutkimuksia, jotka ovat ihmiselle pelkästään eduksi. Lisäksi myös ennen hormonihoidon aloittamista henkilön fyysinen terveydentila tutkitaan perusteellisesti, mikä on itsestään selvä juttu.

-          Toisinaan olen lukenut haastatteluja, kuinka transsukupuoliset ovat joutuneet ongelmiin julkisissa liikennevälineissä yms, koska ulkonäkö ja juridinen sukupuoli eivät ole yhtenevät. Kuitenkin lähes kaikki nämä henkilöt ovat jo aloittaneet transhoidot, joiden vuoksi ulkonäkö on ehtinyt muuttua.

-           On olemassa transsukupuolisia, jotka ovat käyneet sukupuolenkorjausprosessin, mutta heidät tunnistaa ulkonäkönsä puolesta transsukupuolisiksi tai nähdään edelleen syntymäsukupuolen yksilöinä. En osaa sanoa, kuinka paljon tällaisia yksilöitä on, mutta näillä ihmisillä on vaikeuksia todistaa henkilöllisyytensä ja virallisten asiakirjojen aitoutta epäillään.

 

 Seta: Translain kokonaisuudistus sisältää: – transihmisten voimavarojen ja hyvinvoinnin lisäämistä ja väärinsukupuolittamisen vähenemistä, kun juridinen sukupuoli on oikein järjestelmissä mahdollisimman varhain.

 

-          Miten väärinsukupuolittaminen vähenee, jos henkilö ei ole saanut sukupuolenkorjaushoitoja?  Juridisella sukupuolella on väliä myös terveydenhuollossa ja esimerkiksi verenluovutuksessa. Sukupuolilla on eri viitearvot veriarvojen suhteen.

 

 

Seta: Jo pieni lapsi voi määritellä oman sukupuolensa. Lapsen sukupuoliristiriitaa hoidetaan sosiaalisella transitiolla ja sukupuolen juridisella vahvistamisella ja varhaisteini-iässä kansainvälisten suositusten ja yksilöllisen tarpeen mukaan myös hormoniblokkerihoidolla. Lapsille halutaan kasvurauhaa siinä sukupuolessa, mitä he ilmoittavat olevansa.

 

-          Tämä kohta on ristiriidassa ”pakotetun hormonihoidon” kanssa.  Blokkerihoidon tarkoituksena olisi siis estää henkilön luontainen murrosikä, jotta dysforiaa aiheuttavia piirteitä ei ehtisi kehittyä, ja sukupuolenkorjauksen esteettinen lopputulos olisi parempi. Lasten ja nuorten transhoidot ovat kokonaan oma aiheensa, joten en tässä tekstistä paneudu asiaan syvällisemmin. Kuitenkin tästä tulee ilmi, että transsukupuoliset haluavat lääketieteellisiä transhoitoja, joten puheet ”pakotetusta hormonihoidosta” ovat valehtelua. Lisäksi blokkerihoito johtaa siihen, ettei nuoresta kehity lisääntymiskykyistä yksilöä. Tämän vuoksi henkilön sukusolut eivät myöskään kehity, eikä niitä voi ottaa talteen ennen transhoitoja.

 

 

 

Seta: Translaki loukkaa sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksia, kehollista               koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta. 

 

-          Suomessa sukupuolenkorjaushoidot kuuluvat julkisen terveydenhuollon piiriin. Tämä on erittäin suuri etuoikeus maailman mittakaavassa. Minulla on transsukupuolinen kaveri, joka asuu maassa, jossa transhoidot maksetaan kokonaan itse. Kaverini mielestä Suomen systeemi kuulostaa todella hyvältä, ja hänen mielestään psykiatriset tutkimukset ennen sukupuolenkorjausta olisivat kaikille ainoastaan eduksi. Mainittakoon, että kaverini maassa katujatilastot ovatkin huomattavasti korkeammat kuin Suomessa.

Transsukupuolinen on transfobinen?

 

"Transfobiset transsukupuoliset haluavat cisseksistisiä sukupuolenkorjaushoitoja."

No niin. Mitä tämä henkilö oikeastaan tarkoittaakaan? Nykyään monet ovat kuulleet cis-käsitteestä, kun puhutaan transsukupuolisuuteen liittyvistä asioista. Niille, jotka eivät tiedä, mitä cis tarkoittaa, niin lyhyesti cis on trans-sanan vastakohta. Toisin sanoen cissukupuolinen tarkoittaa henkilöä, joka ei ole transsukupuolinen. 

Minulle cisseksismi tarkoitti aikoinaan sitä, että transsukupuolisuuden olemassaolo kiistettiin. Lisäksi mielestäni oli cisseksismiä todeta, ettei yksikään transsukupuolinen voisi olla ulkoisesti viehättävä tai olla läpimenevä.Tällä hetkellä on cisseksismiä olettaa ihmisen sukupuoli ulkonäön perusteella. Ylipäätään nykyään on cisseksismiä olettaa, että sukupuoli olisi yhtään mitään muuta kuin identiteetti. Tämän vuoksi jotkut tahot kritisoivat sukupuolenkorjaushoitoja, koska hoitojen nähdään häivyttävän sukupuolen moninaisuutta. 

Minä itse olen ns. perinteinen transsukupuolinen, jonka sukupuoliristiriita on perustunut hyvin vahvasti kehon ja mielen ristiriitaan. Hyvinvointini edellytyksenä oli oleellista saada sukupuolenkorjaushoitoja. Minä en halua, että minulta kysytään pronomineja tai tiedustellaan sukupuoltani. Haluan, että ympäristö näkee minut selkeästi miehenä ilman mitään kyseenalaistusta. Tämä ei olisi mahdollista ilman sukupuolenkorjaushoitoja. Sosiaalinen todellisuus on hyvin vahvasti kytköksissä fyysisen todellisuuden kanssa.

Olen tietoinen siitä, että on olemassa tahoja, jotka vastustavat vahvasti sukupuolenkorjaushoitoja. Tällä hetkellä tämä uhka tulee transyhteisön sisältä. Mielestäni tämä on pahempi kuin transyhteisön ulkopuolelta tuleva kritiikki sukupuolenkorjaushoitoja kohtaan. 

Jos olet tyytyväinen synnynnäiseen kehoosi, se on hyvä juttu. Jos kuitenkin koet olevasi transsukupuolisten puolella, älä kutsu sukupuolenkorjaushoitoja haitallisiksi toimenpiteiksi, jotka häivyttävät sukupuolen moninaisuutta. 

Transsukupuolisten pitää sopeutua yhteiskuntaan

Otsikko kertoo kaiken oleellisen. Transsukupuolisten pitää sopeutua yhteiskuntaan, jossa valtaosa ihmisistä ei ole transsukupuolisia. 

Ihmiselle on luontaista olettaa vastaantulevan ihmisen sukupuoli. Tätä ei voi ns. kytkeä pois päältä. Erittäin monet transsukupuoliset pyrkivätkin tilanteeseen, jossa heidän sukupuolensa tulkitaan sukupuoli-identiteettinsä mukaisesti ilman mitään kyselyitä. Aikoinaan tavoitteeni oli tulla biologisen miehen oloiseksi ja näköiseksi niin pitkälti kuin se on transhoitojen myötä mahdollista. Jos minulta joku kysyisi tällä hetkellä, mitä sukupuolta olen, niin tämä ei tuntuisi ollenkaan mukavalta. Valtaosa ihmisistä kokee asian samalla tavalla.

Mielestäni transsukupuoliset voivat alkaa käyttämään sukupuoli-identiteettinsä mukaisia wc-ja pukuhuonetiloja siinä vaiheessa, kun he olemuksensa puolesta sopivat sinne. Maalaisjärjen käyttö on sallittua. Olen sitä mieltä, että tämä oikeus tulee nimenomaan transhoitojen myötä, eli kuka tahansa ristiinpukeutuja ei voi käyttää sukupuolitettuja tiloja mielivaltaisesti. 

Kuukautiset ovat yksinomaan biologisten naisten ominaisuus riippumatta henkilön identiteetistä, enkä ole erityisen ihastunut ns. inkuliisisempaan kielenkäyttöön. Puheet miesten menkoista ärsyttävät minua, koska kaikki tajuavat, että tässä kohtaa puhutaan transmiehistä, joiden kuukautiset jäävät pois transprosessin myötä. Tavanomaisella transprosessin läpikäyneellä transmiehellä ei todellakaan ole kuukautisia.