sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Sosiaalinen miehuuteni on seurausta siitä, millainen keho minulla on tällä hetkellä

Blogissani eräs kommentoija kysyi aikaisemmin, mitä tarkoittaa tulla kohdatuksi tietyn sukupuolen edustajana. Toisinaan olen netissä nähnyt kommentteja, voisimmeko sopia, että sukupuoli tarkoittaa pelkästään lisääntymis-biologista sukupuolta. Olen myös törmännyt näkemyksiin, ettei transsukupuolisuutta olisi, jos sukupuoliroolit eivät olisi niin ahtaat. Lisäksi translain uudistus on edennyt eduskunnassa. Tässä kirjoituksessa käsittelen näitä teemoja.

Sanon nyt heti aluksi, että jos joku blogin lukijoista on sitä mieltä, että sukupuoli on pelkästään lisääntymisbiologinen ominaisuus, niin tässä ajattelussa ei mielestäni ole mitään väärää. Haluan vain tuoda ilmi, että minun kohdallani sukupuolella on myös muita ulottuvuuksia. Olen sitä mieltä, että valtaosalla ihmisistä sukupuoli on yksinomaan lisääntymisbiologinen ominaisuus, mutta transsukupuoliset tuovat poikkeuksen tähän sääntöön.

Aikoinaan ennen transhoitoja yritin omaksua näkemyksen, että sukupuoli on puhtaasti lisääntymisbiologinen ominaisuus. Olin vahvasti sitä mieltä, ja olen edelleenkin, etteivät persoonallisuuden piirteet tai mielenkiinnon kohteet määrittele ihmisen sukupuolta. En koskaan edes yrittänyt mahtua perinteiseen naisen muottiin vaan pyrin elämään poikatyttönä. Kuitenkin minulla oli jokapäiväistä elämääni rajoittava kehodysforia, joka ei kadonnut mihinkään, vaikka toteutin persoonallisuuttani ja pukeutumistani juuri niin kuin halusin. Perimmäinen ongelmani ei ollut sukupuoliroolit. Jos minulla ei olisi ollut merkittävää ja pitkäkestoista toimintakykyä rajoittavaa kehodysforiaa, minulla ei olisi ollut mikään ongelma elää maskuliinisena naisena.

Monet ei-transsukupuoliset ovat sanoneet, ettei heillä ole sukupuoli-identiteettiä. He yksinkertaisesti ovat jotain sukupuolta. Mielestäni tämä on varsin ymmärrettävää, koska tämä on normaali tila. Transsukupuoliset ovat poikkeusyksilöitä. Minun sukupuoli-identiteettini on muodostunut sen perusteella, että koin naistyypillisen kehoni niin vääräksi, ja koen paremmin yhteenkuuluvuutta nykyisen kehoni kanssa. Vaikka tulen aina olemaan biologisesti nainen, minulle transmiehen keho on parempi vaihtoehto elää ilman jatkuvaa kärsimystä. Ideaalitapauksessa olisin toki syntynyt poikana, mutta koska tuollaista asiaa ei voi kontrolloida, niin liiallinen märehtiminen asiasta on yhdentekevää.

Olen sitä mieltä, ettei mieltymiseni miesten vaatteisiin tee minusta transsukupuolista eikä myöskään muut persoonallisuuden piirteet, jotka ovat keskimäärin yleisempiä miehillä. Toisekseen minussa on myös ominaisuuksia, jotka ovat keskimäärin tyypillisempiä naisilla. Olen mielestäni jopa varsin feminiininen verrattuna moniin heteromiehiin, mutta en itse koe tätä ongelmana. Transsukupuolisuudesta huolimatta olen oma persoona, enkä sukupuolita mielenkiinnonkohteita.

Olen toki edelleen sitä mieltä, että sukupuoli on vahvasti biologinen ominaisuus, vaikka minun kohdallani sillä on myös muuta merkitystä. Olen biologisesti nainen, mutta sosiaalisesti mies. Oleellista on ymmärtää, että sosiaalinen miehuuteni on seurausta siitä, millainen keho minulla on tällä hetkellä. Sukupuolenkorjaushoidot ovat muuttaneet ääntäni, ruumiinrakennettani ja muuta yleistä olemustani niin paljon, että ihmiset pitävät minua miehenä ulkonäköni perusteella. En voisi esimerkiksi mennä naisten vessaan, vaikka kuinka olen biologinen nainen. Tai voisin mennä, mutta seuraukset eivät välttämättä olisi kovin mukavat. Kun ihmiset näkevät minut, he näkevät miehen. Jotkut lemmikkieläimet, jotka pelkäävät miehiä traumaattisten kokemusten vuoksi, pelkäävät myös minua, koska haisen testosteronille ja kuulostan mieheltä. Eläimet sukupuolittavatkin toiset eläimet/ihmiset pitkälti hajun perusteella.

  
Nykyään käyttämäni testosteroni-injektio, jonka pistosväli on kolme kuukautta.


Mainittakoon, että silloin, kun minulle tehtiin rintojen poisto transhoitojen yhteydessä, olin vielä juridisesti nainen, niin tästä huolimatta minut laitettiin miesten huoneeseen. Olin etukäteen varautunut, että minut olisi laitettu naisten huoneeseen, koska olin vielä juridisesti nainen. Oletan, että hoitohenkilökunta käytti maalaisjärkeä, koska jo tuolloin menin ulkonäköni puolesta miehestä, joskin näytin ikäistäni nuoremmalta. 


Olen enemmän kuin tyytyväinen rintakehääni nykyään. Tässä myös jonkinlainen kuva, että kyllä täällä  nimimerkin takana ihan oikea henkilö kirjoittelee.                      


Olen sitä mieltä, ettei sukupuoli-identiteetti määrittele sosiaalista todellisuutta. Keho määrittelee sosiaalista todellisuutta. Ennen transhoitoja sukupuoli-identiteetilläni oli merkitystä lähinnä minulle itselleni, vaikka toki ystävälliset ihmiset ottivat asian huomioon, ja käyttivät nykyistä virallista nimeäni, joka ei vielä tuolloin ollut virallinen. En kuitenkaan odottanut, saati vaatinut, että olisin oikeasti tullut kohdatuksi miehenä. En ole koskaan halunnut määrätä, kuinka ihmisten pitäisi minua kohdella, koska tällöin kanssakäyminen ei olisi luontevaa. Toki toisinaan ärsyttää, kuinka jotkut ihmiset saattavat tehdä varsin mielenkiintoisia oletuksia pelkästään sen perusteella, koska olen transmies, ja olen syntynyt tyttönä. Kuitenkin kaikki ihmiset joutuvat toisinaan kärsimään siitä, että heistä tehdään vääriä oletuksia, eli en ole tämän suhteen mitenkään erityinen.

On kuitenkin joitakin tilanteita, jolloin tavanomainen sosiaalinen miehuus ei ole transmiehelle mahdollista. Lääketieteen näkökulmasta katsottuna transmies on eri asia kuin biologinen mies. Myös mahdollinen lasten hankinta tapahtuu luonnollisestikin eri tavalla. Jos minä ja naisystäväni haluaisimme lapsia, meidän pitäisi hankkia lapset samalla tavalla kuin naisparit hankkivat lapsia, koska olemme kummatkin biologisia naisia. Tietenkään emme voisi saada yhteisiä biologisia lapsia. Lisäksi transmiehellä on keskimäärin erilainen deittipooli kuin biologisella miehellä, vaikka toki ihmisten deittipooleihin vaikuttavat myös muut tekijät, kuten ulkonäkö, luonne, sosiaaliset taidot jne.

Transhoidot muuttavat siis ihmisen sosiaalista sukupuolta. Kuitenkin transhoitojen pitää onnistua riittävän hyvin, koska muutoin ihminen tulkitaan ulkonäön puolesta edelleen syntymäsukupuolen yksilöksi tai henkilö tunnistetaan transsukupuoliseksi. Edelleenkin pelkällä identiteetillä on merkitystä vain yksilölle itselleen.

Olen blogissani aikaisemmin perustellut, miksi en kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että translain uudistus olisi menossa läpi. Jos ja kun laki menee läpi, juridinen sukupuoli ei enää tarkoita yhtään mitään. Tähän mennessä oikeus muuttaa juridista sukupuolta on ollut poikkeuslupa transsukupuolisille, jotka eivät enää näytä syntymäsukupuolensa edustajilta. Blogini oli linkattu Suomi24-palstalle, jossa törmäsin varsin osuvaan kommenttiin:

”En olisi hyötynyt papereiden muutosta mitään, koska olisin edelleen ollut kaikkien silmissä nainen. Jos paperit saa kohta muuttaa tuosta vaan, sehän on huono asia transihmisten kannalta, koska juridinen sukupuoli menettää silloin merkityksensä, eikä transihminen voi enää "todistaa" sukupuoltaan näyttämällä henkkareita, koska ne voi kuka vaan vaihtaa tuosta vaan.”

Olen toisinaan kuullut kommentteja, että entä jos henkilö ei voi terveydellisistä syistä saada transhoitoja tai jos henkilö näyttää jo valmiiksi sukupuoli-identiteettinsä mukaiselta sukupuolen edustajalta, niin eikö tällöin juridisen sukupuolen itsemäärittely olisi hyvä juttu. Mielestäni ei ole. Terveyteen liittyvät poikkeustapaukset voidaan katsoa yksilöllisesti, mutta yksittäisten poikkeustapausten vuoksi ei ole mielekästä romuttaa koko systeemiä. Ylipäätään psykiatriset tutkimukset ovat eduksi, koska ne myös ennaltaehkäisevät juridisen sukupuolen väärinkäytöltä. On olemassa oikeasti todella häiriintyneitä yksilöitä, joiden ei pitäisi saada transhoitoja, eikä täten myöskään saada oikeutta vaihtaa juridista sukupuoltaan. Psykiatrisilla tutkimuksilla voidaan seuloa tällaiset tapaukset. Toki valitettavasti virhearvioinnit ovat aina mahdollisia.

En myöskään ole koskaan tavannut varsinkaan aikuista ihmistä, joka oikeasti näyttäisi vastakkaisen biologisen sukupuolen edustajalta, enkä puhu tässä nyt transsukupuolisista, jotka ovat saaneet transhoitoja. Toki on olemassa ihmisiä, jotka saattavat luulla lyhythiuksista naista mieheksi. Ennen transhoitoja minä näytin toisinaan nuorelta pojalta, jos minua ei katsonut kovinkaan tarkasti. Nämä tilanteet olivat kuitenkin nopeita kanssakäymisiä, ja jos ikäni tiedettiin, niin mielikuva muuttui melko nopeasti.

Olen blogissani aikaisemmin maininnut, että mielestäni sukupuolidysforia on oleellinen osa transsukupuolisuutta. Jos ihmisellä ei ole sukupuolidysforiaa, miksi hän edes olisi transsukupuolinen? Mitä vikaa on olla esim. transvestiitti tai muuten sukupuoleltaan epätyypillinen ihminen? Transyhteisössä kaltaisiani yksilöitä kutsutaan truscum- ja transmedikalisti-nimikkeillä, ja nykyään nuo termit ovat käytännössä natsin synonyymeja. Itse en mielellään käytä kyseisiä määritteitä itsestäni, koska noihin termeihin liittyy niin paljon olkiukkoilua, jota en itse allekirjoita. Olen muun muassa törmännyt näkemyksiin, kuinka truscumit muka vaativat, että transsukupuolisen pitää olla täysin sukupuolinormien mukainen ollakseen transsukupuolinen tai että vasta transhoidot todistaisivat transkokemuksen aitouden. Olen sitä mieltä, että transhoitoihin mennään itsensä vuoksi eikä muita varten. Ylipäätään en tykkää pohtia sitä, kuka on aito transsukupuolinen, vaikkakin sukupuolidysforia on mielestäni oleellinen osa transsukupuolisuutta.

Joku voi ihmetellä, miten olen sitä mieltä, että transhoitohin mennään itsensä vuoksi, ja samaan aikaan vastustan juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Korostan, että minua ei rehellisesti kiinnosta, mitä aikuiset ihmiset tekevät kehoilleen tai jättävät tekemättä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että teoilla on myös seurauksensa. Jos ihminen on tyytyväinen syntymäsukupuolensa kehoon, eikä halua muokata kehoaan, tämä on pelkästään hyvä juttu. Kuitenkaan tällainen yksilö ei voi vaatia, että hänet nähtäisiin jonain, mitä hän ei kehonsa puolesta ole. Se, millainen keho ihmisellä on, ja miten hän ilmaisee itseään, vaikuttaa siihen, miten ympäristö hänet kokee. Olen jo aikaisemmin tuonut ilmi, ettei identiteetti määrittele sosiaalista todellisuutta. Juridisen sukupuolen tarkoitus ei ole validoida ihmisen identiteettiä.

 

 

 

 

 

 

 

maanantai 15. helmikuuta 2021

Ajatuksia identiteettipolitiikasta, intersektionaalisesta feminismistä ja transaktivismista

Blogini oli linkattu eräälle keskustelupalstalle. Kävin lukemassa keskustelua, johon blogini oli linkattu, ja törmäsin varsin mielenkiintoiseen kommenttiin. Näytin kyseistä kommenttia naisystävälleni, joka piti kommenttia myös mielenkiintoisena.

Naisystäväni määrittelee itsensä feministiksi, vaikka hän ei samaistukaan nykyiseen intersektionaaliseen feminismiin. Minä itse taas olen transsukupuolinen, joka ei kannata nykyistä valtavirran transaktivismia, enkä myöskään ole intersektionaalinen feministi. 

Päätin toteuttaa tämän kirjoituksen yhdessä naisystäväni kanssa. Kommentoimme löytämääni mielenkiintoista kommenttia, mitä ajatuksia kyseinen kommentti herätti meissä. Kommentti on kokonaisuudessaan melko pitkä, joten jaan sen osiin. Minun ja naisystäväni kommentit ovat osien välissä.


Kommentti alkaa:

”Olen seurannut tätä intersektionaalisten feministien yritystä selittää "gender-ideologiaa" vastustavien ihmisten position joksikin n*tsipositioksi, ja tämä on uusin yritys. Alkeellinen ajatusvirhe tässä on se, että kuvitellaan kaikkien muidenkin toimivan intersektionaalisella tavalla. Koska social justicessa arvovalinnat tulevat valmiiksi annettuna kimppuna, eli että jos kannatat trans-puolta kannatat myös blm-puolta ja niin edelleen - ei ole siis mahdollista valita yksittäisiä aiheita jotka itseä kiinnostavat vaan on adoptoitava ihan kokonainen ideologinen maailmankuva - niin tähän lähteneet kuvittelevat, että muutkin toimivat niin. Oletetaan, että on olemassa täysin samanlainen "toinen puoli", johon kuuluvat ihmiset vastustavat samalla tapaa kimppuna kaikkea, eli että jos he ovat yhdestä asiasta jotain mieltä, vaikkapa tästä itseidentifikaatiolaista, niin sitten tältä ihmiseltä automaattisesti löytyy myös ne mielipiteet jotka menevät sinne n*tsi-laitaan asti. Tämä ei vain ole totta. Ei ole mitään samalla tavalla yhteen linkittynyttä "toista puolta", vaan ne eri mieltä olevat ihmiset muodostavat erilaisia kuppikuntia ja toimivat yhdessä näiden yksittäisten asioiden pohjalta.”


Tulenhenki: Olen ihmetellyt, minkä ihmeen takia nykyään sateenkaarilipuissa on toisinaan ruskeaa ja mustaa. Mitä tekemistä tummaihoisilla/rodullistetuilla on LGBT-porukan kanssa? Jos haluaa tukea tummaihoisia/rodullistettuja, miksi heitä ei voi tukea erikseen? Minkä ihmeen takia LGBT:hen pitää tunkea kaikki mahdollinen, joka ei varsinaisesti edes liity LGBT-asioihin? En myöskään ymmärrä, miksi nykyfeministit suhtautuvat islamiin niin myötämielisesti, vaikka islam on todella naisvastainen ja homofobinen uskonto.

Naisystävä: Miellän tosiaan itseni feministiksi. Olen vähän sellaista kuppikuntaa, että jos nainen ei ole feministi, hänellä ei ole oikeutta valittaa. Tiedän, julma ajattelutapa. Mutta minun feminismini ei sovi oikein mihinkään lokeroon tai aaltoon. Olen naisasianainen ja omalta osaltani vastustan muun muassa naisiin kohdistuvaa syrjintää työpaikoilla tietyillä aloilla. En kuitenkaan ole sitä mieltä, että naiset ovat syrjitty vähemmistö ja rakenteellinen sorto jyllää kaikkialla. Uskallankohan edes sanoa tätä ääneen – olen melko islamvastainen. Koen myös, että tämä rodullisten/värillisten/tummaihoisten uhriuttaminen ei oikein sovi suomalaiseen/pohjoismaiseen kulttuuriin. Minusta tuntuu ylipäätään, että nykymuotoinen intersektionaalinen feminismi on adoptoitu Jenkeistä, eikä se sovi sellaisenaan meidän kulttuuriin vaan aiheuttaa enemmän ärsytystä ihmisissä. Mielestäni kun pitäisi sopeutua vallitsevaan kulttuuriin, eikä muuttaa koko yhteiskuntaa vähemmistön ehdoilla elettäväksi. Tämä siis alustuksena sille, että olen samaa mieltä siinä, että ollakseen oikea feministi, täytyy ajatella tietyn paketin mukaisilla käyttöohjeilla. Omaa ajattelua ja valintaa ei sallita tai olet huono ihminen.


Kommentti jatkuu:

”Minä vastaan poliittisilta mielipiteiltäni aika lailla muuten vasenta laitaa, paitsi tulevaa translakiuudista olen jyrkästi vastaan. Ja se on ihan mahdollista siksi, että ihmiset noin pääosin ovat edelleen yksilöitä ja voivat itse päättää, mitä ovat joistain asioista mieltä. Sen ajattelutyön voi tehdä ihan itse. Ymmärrän toki että tämä on haastavaa, kun on itse omaksunut netistä kokonaisen maailmankuvan. Enkä usko siihen pelottelutaktiikkaan että jos olen joissain mielipiteissäni "vähemmän vasemmalla" kuin joissain toisissa, niin sitten kohta luisunkin sinne n*tsien puolelle ja toimin vain heidän käsikassaranaan. Todella naiivia ajatella noin. Valitettavasti tämä uhkailu toimii aika moneen. Se "gender-ideologia" jota tässä ketjussa kritisoidaan on sama asia kuin social justice eli kriittinen teoria. Jos et tiedä mikä se on, se kertoo siitä että olet omaksunut siitä peräisin olevia ajatuksia tietämättä, mistä ne alun perin ovat lähtöisin. Tämä on ihmisille ihan normaalia, tietoa vaihtuu tällä tavoin jatkuvasti. Mutta olisi hyvä tietää mistä puhut, ennen kuin leimaat täälläkin tosissaan esitetyt huolenaiheet joksikin n*tsi-kultiksi.”

 

Tulenhenki: Itse olen luonteeltani sellainen, joka haluaa muodostaa omat mielipiteet sen perusteella, mitä tiedän, ja mitä olen havainnoinut. Pyrin välttämään ”musta tuntuu”-mielipiteitä. Toki pyrin olemaan myös kriittinen omalle ajattelulleni, ja todennäköisesti minäkin katson maailmaa tiettyjen linssien läpi. Näin transsukupuolisena minua toisinaan ärsyttää, kuinka ihmiset helposti tuntuvat olettavan kaikkien transsukupuolisten olevan pohjimmiltaan samanlaisia. Jos transsukupuolisuuteni tiedetään, ihmiset alkavat helposti katsoa minua tiettyjen linssien läpi, linssien laatu toki vaihtelee riippuen siitä, mitä vastapuoli ajattelee transsukupuolisuudesta.

Rehellisesti sanottuna en pidä siitä, kuinka jotkut tahot haluavat käyttää kaltaisiani ihmisiä keppihevosina omien etujen ajamisessa. Minua ärsyttää myös sijaisloukkaantuvat liittolaiset, jotka tuntuvat näkevän enemmän transfobiaa kuin minä itse transsukupuolisena olen havainnut ja kokenut. 

Naisystävä: Olen samaa mieltä, että on väärin olettaa, että jos on jotakin mieltä, niin sitten on automaattisesti myös jotain toista mieltä. En ole itse törmännyt pelotteluun, että kohta olet n*tsi, jos ajattelet vähänkään tuohon suuntaan. Mutta toisaalta en vietäkään aikaa hirveästi näiden aiheiden keskustelupalstoilla. Ihan vaan siksi, koska en jaksa jatkuvaa vastakkainasettelua ja korrektin ja avoimen keskustelun puutetta.

En ole ihan niin kriittinen muodostaessani mielipiteitäni kuin Tulenhenki. Olen enemmän suoraviivaisempi ja ärhäkämpi mielipiteitteni kanssa. Mustavalkoinen voisi joku sanoa. Minullakin oli oletus, että transsukupuoliset ovat homogeenisempi joukko kuin mitä totuudessa ovat ennen kuin olin tutustunut Tulenhenkeen. Tämän käsityksen olin saanut nimenomaan päällimmäisistä keskusteluista mediassa. Mielipiteeni transasioistakin on muuttunut ajan saatossa ja sekin on okei.

 

Kommentti jatkuu:

(sinunkin on viittaus toiseen kommentoijaan)

”Mielenkiintoista muuten että mitä enemmän mitä detransitioitujia on alkanut tulla esiin ja kritisoida entisten transyhteisöjensä kulttimaisuutta, niin samaa vauhtia transaktivistit kaappaavat nämä täysin samat argumentit itselleen. Sen näkee tässä sinunkin viestissäsi. Kiirehditään äkkiä nimittämään ihan joka ikistä muuta toimijaa kultiksi, ennen kuin kukaan ehtii tehdä samaa itselle. Ja suomen transaktivisti-twitterissä sen näkee myös: siellä kultiksi nimitellään toki terffejä eli radikaalifeministejä, mutta myös ihan normaaleja naisia, ja viimeisimpänä ottona kulttiin kuuluvat kuulemma "kaikki cis-ihmiset" eli ihan kaikki jotka eivät ole trans.


Tulenhenki: En ole detransinoitunut, ja olen itse tyytyväinen transhoitohin. Kuitenkin on valitettavasti totta, että transyhteisö sietää erittäin huonosti erimielisyyttä. Saat toki olla eri mieltä, kunhat olet hiljaa. Monet eri mieltä olevat transsukupuoliset ovat oppineet olemaan hiljaa, koska eivät jaksa sitä paskamyrskyä, joka erimielisyydestä seuraa. Toki varmasti on sellaisiakin yksilöitä, jotka syvällä sisimmässään ovat eri mieltä, mutta omien kokemusten takia eivät halua kritisoida mitään, koska eivät halua loukata ketään. Moni sellainen, jota on aikoinaan kyseenalaistettu paljon, ei halua tehdä samaa muille, vaikka terve kyseenalaistaminen olisikin välillä paikallaan.

Netissä olen toisinaan nähnyt kommentteja, että missä kaikki ”tolkun” transsukupuoliset ovat. Itse uskon, että on paljonkin sellaisia transsukupuolisia, jotka eivät kannata nykyistä valtavirran transaktivismia. Valitettavasti tällaiset transsukupuoliset eivät halua erinäisistä syistä tulla esille omalla naamallaan.

Naisystävä: Kuten mainitsin, en syvällisesti seuraa transkeskusteluja, koska niiden ilmapiiri ei vaan miellytä minua. Enkä koe, että minulla olisi aiheeseen mitään järkevää lisättävää muutenkaan. Olen ehkä alistunut siihen, että kannattaa pitää turpa kii, jos ei halua saada paskaa niskaansa ja pahan mielen. Seuraan sivusta ja toivon parasta…

 

Kommentti jatkuu:

”Älyllistä epärehellisyyttä ja todella röyhkeää. Minua kiinnostaa loputtomasti miten tällainen gender-ideologia eli ympäriinsä leviävä kriittinen teoria muuntaa joistain ihmisistä täysin narsistisia hirviöitä, jotka luulevat voivansa käyttää kaikkia keinoja edistääkseen omia ideoitaan. Näyttää siltä että ideologia nielaisee sisäänsä ihmisen koko persoonan, ja jäljelle jää enää kuori, joka hokee kritiikissä twitteristä oppimiaan lauseita. Ainiin ja tietysti häiriköi sumeilematta muita ja ottaa yhteyttä heidän työpaikoilleen, jos joku meni netissä sanomaan mielipiteensä ääneen.”


Tulenhenki: Olen huomannut tätä nykyä jo etäisempien tuttujeni muuttuneen muutamassa vuodessa kaikesta loukkaantuviksi idealistisiksi hörhöiksi, vaikka aikaisemmin he vaikuttivat olevan hyvin maan tasalla asioiden suhteen. Tämä ilmiö ei liity pelkästään siihen, kuinka he suhtautuvat transasioihin. He ovat omaksuneet intersektionaalisen maailmankuvan. Valitettavasti minultakaan ei ole jäänyt huomaamatta some-aktivistien käytös. En myöskään pidä siitä, kuinka transaktivistit usein kuvittelevat puhuvan kaikkien transsukupuolisten puolesta, ja kuvittelevan, että heidän näkemyksensä edustaisivat kaikkien transsukupuolisten mielipiteitä. Toki tässä voisi joku sanoa, että sen kun vaan menisin julkisuuteen puhumaan omalla naamallani. Rehellisesti sanottuna en kaipaa huomiota, ja todennäköisesti saisin kuulla, kuinka heitän muita bussin alle.

Naisystävä: Minusta tuntuu siltä, että transaktivistit ja intersektionaaliset feministit luulevat tekevänsä maailmasta paremman paikan kaikille junttaamalla omaa ideologiaansa kaikkien naamalle. Valitettavasti tämä epäonnistuu siinä, että valtaosa yhteiskunnasta kuitenkaan ei ole (toivon mukaan) vietävissä heidän käyttämillään tavoilla. Itseäni ärsyttää suunnattomasti, että jos transaktivistilta kysyy jotakin asiallista, niin hän ei vastaa vaan iskee nenän eteen kymmenen artikkelia, joista pitäisi kysyjän kaivaa tieto esiin. On hyvä joo sivistää itseään, mutta eikö se olisi kaikkien kannalta miellyttävämpää vaan vastata kysymykseen. Ja toinen ärsyttävä asia on kritiikinsietokyvyttömyys. Blokkaamalla toiset ja poistamalla eriävät mielipiteet ei aiheuteta kuin lisää eripuraa.

keskiviikko 10. helmikuuta 2021

Nykyinen transaktivismi kääntyy itseään vastaan

Eräs kaverini sanoi aikoinaan: ”uskon, että ihmisten asenne muuttuu myönteisemmäksi transsukupuolisia kohtaan ajan saatossa, aivan niin kuin homoseksuaalisuudenkin kanssa kävi.”

Aikaisemmin minäkin vielä uskoin tuohon. Valitettavasti en ole enää pitkään aikaan uskonut. Nykyinen valtavirran transaktivismi on kääntynyt itseään vastaan, ja ihmisten suhtautuminen on muuttunut nihkeämmäksi transsukupuolisia kohtaan. Enkä valitettavasti ihmettele yhtään.

Nykyinen valtavirran transaktivismi ei yksinkertaisesti toimi. Jos se toimisi, ihmisten asenteet transsukupuolisuutta kohtaan eivät muuttuisi negatiivisempaan suuntaan. On myös ongelmallista, kuinka transaktivistit kuvittelevat edistävänsä transsukupuolisten asioita, mutta todellisuus on jotain aivan muuta.

Suomessa nykyinen transaktivismi keskittyy hyvin paljon translain uudistamiseen. Olen jo aikaisemmin kertonut, miksi en kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Kannatan hyvin vahvasti transpolin psykiatrisia tutkimuksia, enkä puolla Informed Consent-mallia. Mielestäni transsukupuolisuutta ei voi erottaa dysforiasta, eikä transsukupuolisuutta voi luonnollisesti diagnosoida lapsen kohdalla. En myöskään pidä siitä, kuinka ICD-11-tautiluokituksessa transsukupuolisuus ja muunsukupuolisuus yhdistyvät ja siirtyvät seksuaaliterveyden luokkaan sukupuoliristiriita-nimellä. Kyrpäjooseppi perustelee asian erittäin hyvin:

”Transsukupuolisuutta ei tule poistaa sairausluokituksesta. Jos ei ole diagnoosia, ei ole mitään hoidettavaa. Se, että transsukupuolisuus on yleensä sairauteen rinnastettava, hoitoa vaativa ja henkeä uhkaava tila ei muutu miksikään sillä, että jotkut transsukupuolisiksi identifioituvat transvestiitit, jotka eivät tarvitse hoitoja haluaisivat sen olevan jotain homoseksuaalisuuden kaltaista. Valitettavasti se ei ole sitä. Homo ei tarvitse mitään hoitoja, transsukupuolinen tarvitsee.

Transsukupuolisuusdiagnoosia ei myöskään pidä muuttaa miksikään yleiseksi kehodysforiadiagnoosiksi, joka erotetaan transsukupuolisuudesta. Se, että transsukupuolisten invalidisoiva kehodysforia sotketaan jonkun cisnaisen ahdistukseen a-kupin tisseistä heikentää hyvin paljon transsukupuolisten tilannetta. Transsukupuolisuuteen liittyvä kehodysforia on olennainen osa sukupuoliristiriitaa, eikä sitä esiinny yhtä vakavana millään muulla ihmisryhmällä.

(Muokattu 2.3.2021, oma kommentti väliin; myös muilla ihmisryhmillä, kuten syömishäiriöisillä, voi olla erittäin vakavaa kehoahdistusta, en myöskään näe hedelmällisenä pohtia sitä, kuka kärsii eniten, lisäksi tässä on myös yksilötasolla paljon vaihtelua. Kuitenkin kun sukupuoliristiriita poistetaan transsukupuolisuuden määritelmästä, on vaarana, että emme tunnista, milloin on kyse nimenomaan sukupuolidysforiasta tai esimerkiksi syömishäiriön aiheitttamasta kehoahdistuksesta. Eri ihmisryhmät tarvitsevat erilaista apua.)

Kyrpäjoosepin kommentti jatkuu:

En kannata edes binääristen transsukupuolisten ja muunsukupuolisten diagnoosien yhdistämistä. En halua, että muunsukupuolisten sekoiltua tarpeeksi hormoniensa kanssa ja kaduttua munasarjojen poistoa, kun peilistä katsoo androgyynin olennon sijaan karvainen ukko, jonka kalju kiiltää, hoitoyksikkö kyllästyy kirjoittelemaan heille naishormoneita ja näkee parhaaksi asettaa lisärajoituksia sen suhteen montako vuotta pitää olla testoilla ennen kuin saa poistattaa sisäromunsa. Muunsukupuoliset eivät ole kuten transmiehet ja -naiset ja heidän on parempi olla erillisellä diagnoosilla, koska pahimmassa tapauksessa heidän sekoilustaan kärsivät ne, joita samat ongelmat eivät koske.”

Olen törmännyt netissä lukuisiin kommentteihin, kuinka joku on ennen suhtautunut transsukupuolisiin myönteisesti tai neutraalisti, mutta nykyään transsukupuoliset ärsyttävät. Monet ovat myös sanoneet, että transsukupuolisten seurassa pitää jatkuvasti olla varpaillaan, ettei vahingossa käytä jotain epäkorrektia termiä. Tässä on yksi syy, miksi en mielelläni ole kovin avoin transsukupuolisuudestani. En halua, että ihmiset joutuvat seurassani varomaan sanojaan. Mainittakoon, että minulla itselläni on melko musta huumorintaju, ja toisinaan kutsun itseäni transuksi, kun väännän vitsiä itsestäni lähipiirini keskuudessa.

Monilla transsukupuolisilla ja erityisesti transaktivisteilla on noussut kusi päähän intersektionaalisen feminismin myötä. Intersektionaalisen feminismin mukaan transsukupuoliset ovat uhrihierarkian huipulla, minkä vuoksi transsukupuolisilla ei ole mitään vastuuta käytöksestään, koska kaikki kritiikki on transfobiaa. Toki minä olen valkoihoinen naisista pitävä transmies, joka menee ulkonäön puolesta biologisesta miehestä, niin todellisuudessa minäkin olen hyvin etuoikeutettu verrattuna esimerkiksi muunsukupuolisiin nähden, joten eihän tällainen etuoikeutettu kermaperse tiedä mistään oikeasta rakenteellisesta sorrosta.

Vitsailut sikseen. Varmaan on tullut selväksi, etten ole nykyisen intersektionaalisen feminismin suurin ystävä. Olen toki sitä mieltä, että yksilön yhteiskunnalliseen asemaan vaikuttavat myös muut tekijät kuin sukupuoli, mutta nykyinen feminismi on tuonut mukanaan uhriutumiskulttuurin, jota en voi sietää. Ylipäätään pidän erilasia uhrihierarkioita keinotekoisina.

Intersektionaalinen feminismi näkyy myös netin transryhmissä. Ryhmissä vallitsee safe space-meininki, minkä vuoksi minkään sortin kriittinen keskustelu on erittäin vaikeaa. Jotkut myös ovat syyttäneet lääkäreitä läskifobiasta, koska leikkauksille on painoindeksirajat. Monet transsukupuoliset ovat erittäin ylivirittyneitä näkemään transfobiaa joka paikassa.

Kerran eräässä transsukupuolisten vertaistukiryhmässä joku sanoi, että jos ei edes yritä mennä läpi (näyttää sukupuoli-identiteettinsä mukaiselta sukupuolen edustajalta), niin ei pitäisi valittaa, jos ihmiset väärinsukupuolittavat. Monet eivät pitäneet tästä näkemyksestä. Yleinen näkemys tuntui olevan: ”kaikki saavat olla sellaisia kuin haluavat olla ja kaikilla on oikeus tulla sukupuolitetuksi oikein!”

Kaikilla toki on oikeus ilmaista itseään lain sallimissa rajoissa. Itsensä ilmaisuun liittyy kuitenkin myös aina jonkinlainen vastuu. Jos henkilö näyttää selkeästi biologiselta naiselta, ja vielä lisäksi ilmaisee itseään perinteisen feminiinisesti, millä perusteella ympäristön pitäisi sukupuolittaa kyseinen henkilö mieheksi? Ainoa vaihtoehto tällöin on pyytää ympäristöä puhuttelemaan miehenä. Muut ihmiset kokevat tällaisen toiminnan roolileikkinä, joka alkaa pidemmän päälle ärsyttämään.

Muunsukupuolisuus tuo tähän vielä lisää pökköä pesään. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani totesin, luokittelemme vastaantulevat ihmiset automaattisesti joko miehiksi tai naisiksi lähes poikkeuksetta johtuen ihmislajin biologisen sukupuolen kahtijakoisuudesta. Minä olen sanonut, etten halua laittaa näkyville pronomineja sosiaalisen median profiileihin. Oletan, että ihmiset tietävät automaattisesti, mitä pronomineja minusta käytetään ulkoisen olemukseni ja nimen perusteella. Minulle on sanottu: ”mutta on olemassa muunsukupuolisia, ja ei ihmisen sukupuolta voi ulkonäön perusteella olettaa!”

Minua ärsyttää edellä mainitut seikat todella paljon, vaikka olen itse transsukupuolinen. Ymmärrän erittäin hyvin, miksi ihmiset ovat alkaneet suhtautua nihkeästi transsukupuolisiin. Tällä hetkellä olen erityisen ärsyyntynyt muunsukupuolisuuteen. Olen keskustellut lähipiirini kanssa muunsukupuolisista, ja lähipiirini pitää monia muunsukupuolisia ärsyttävinä ja kaikesta valittajina. Kysyin eräältä tutultani, miksi häntä ärsyttää muunsukupuoliset. Tuttuni vastasi näin:

”Päällimmäisenä se, että en tiedä mitä he haluavat. Kaikki tuntuu valittavan koko ajan jostakin ja en pysty auttamaan, koska en tiedä mitä tehdä. Ja mun mielestä kun tosi harva edes näyttää androgyyniltä. Mun makuun se joukko on niin hajanainen, että en tajua mikä vika on binäärisyydessä. Ja en siis oikein myöskään käsitä sitä, että miltä tuntuu kokea ns dysforiaa sekä naiseudesta että miehuudesta.”

Aikaisemmin mainitsemani Kyrpäjooseppi toteaa muunsukupuolisuudesta seuraavasti:

”Nämä tahot ovat liittoutuneet voimakkaasti feministien kanssa ja levinneet transsukupuolisten asioita ajaviin järjestöihin. Sieltä käsin heidän on helppo vaikuttaa lainsäädääntöön, aktivismiin ja yleiseen ilmapiiriin. Transaktivismi onkin muuttunut muutamassa vuodessa lähes täydelliseksi sukupuolettomuuden ja nonbinäärisyyden ilosanoman julistamiseksi, jossa transsukupuolisille miehille ja naisille tai normaalille miehuudelle ja naiseudelle ei ole minkäänlaista tilaa. Koko miesten ja naisten olemassaolon kyseenalaistaminen alkaa olla yleistä. Väärään kehoon syntyminen ei ole heille enää edes hyväksyttävää koska keholla ei kuulemma ole sukupuolta.”

Toisessa tekstissä Kyrpäjooseppi kiteyttää hyvin:

 Muunsukupuoliset ja muut epäbinääriset tarpeineen määrittävät nykyään transyhteisön normit. Iso osa myös transsukupuolisista kokee, että on aivan yhtä epäkohteliasta kysyä ihmisiltä heidän pronominejaan kuin olisi sukupuoltaankin. Jos sinulta pitää kysyä, että mitä pronomineja tai termejä sinusta käytetään, se tarkoittaa, että näytät sukupuolten välimuodolta. Ja se on useimmista ihmisistä helvetin ikävää.

Kun tahot, joista sukupuolta ei näe naamasta eikä keholla ole väliä ovat kuitenkin sitä mieltä, että on epäkohteliasta olettaa, että miehen näköinen on mies ja naisen näköinen on nainen, pronominien ja termien kysyminen ihmiseltä erikseen on ainoa hyväksyttävä toiminitatapa. Ihan sama, vaikka se olisi valtaosasta perseestä.”

Lopuksi suosittelen katsomaan vielä Blaire Whiten videon, jossa hän selittää hyvin, miksi nykyistä transyhteisöä ei tulla hyväksymään.  

 

lauantai 6. helmikuuta 2021

Pohdintaa muunsukupuolisuudesta

Tässä kirjoituksessa käsittelen muunsukupuolisuutta ja siihen liittyviä ongelmia transmiehen näkökulmasta. Tällä hetkellä koko muunsukupuolisuus ärsyttää minua suunntattomasti, enkä juuri haluaisi miettiä asiaa, mutta koska nykyinen transaktivismi pyörii vahvasti muunsukupuolisuuden ympärillä, minkä vuoksi koen tarvetta ottaa aiheeseen kantaa. 

 Lyhyesti muunsukupuolisuus tarkoittaa sitä, että henkilön sukupuoli-identiteetti on jotain muuta kuin mies tai nainen. Muunsukupuolinen voi kokea olevansa sukupuoleton tai mahdollisesti hänen sukupuoli-identiteettinsä on jotain naisen ja miehen väliltä. Vielä toistaiseksi voimassa olevassa ICD-10-tautiluokituksessa on olemassa F64.8-koodi, joka tarkoittaa muuta sukupuoli-identiteetin häiriötä. ICD-11-tautiluokituksessa muu sukupuoli-identiteetin häiriö poistuu, ja se yhdistyy nykyisen transsukupuolisuus-diagnoosin (F64.0) kanssa seksuaaliterveyden luokkaan sukupuoliristiriita-diagnoosilla. Kuitenkaan kaikki muunsukupuoliset eivät koe tarvetta lääketieteellisille transhoidoille. Havaintoni mukaan muunsukupuoliset ovat erittäin kirjava joukko, mikä vaikeuttaa muunsukupuolisuuden määritelmää. 

Minulla on varsin ristiriitainen suhtautuminen muunsukupuolisuuteen. Joskus aikoinaan olen suhtautunut myötämielisemmin muunsukupuoisuuteen, mutta mitä enemmän aikaa on mennyt, sen nihkeämmäksi asenteeni ovat muuttuneet.

Ihmislajilla biologisia sukupuolia on kaksi, ja intersukupuolisuus on sukupuolen kehityspoikkeama. Ihmislajin biologisen sukupuolen kahtijakoisuuden vuoksi luokittelemme vastaantulevat ihmiset joko miehiksi tai naisiksi lähes poikkeuksetta. Varsinkin aikuisen ihmisen on lähes mahdotonta näyttää joltain muulta kuin mieheltä tai naiselta. Sellaiset yksilöt, jotka näyttävät poikkeuksellisen androgyyneiltä, herättävät hämmennystä ympäristössä. Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä, sillä aikoinaan ennen transhoitoja näytin melko androgyyniltä, minkä vuoksi ihmiset saattoivat kysyä, olinko mies vai nainen. 

Edellä mainittujen seikkojen vuoksi ihminen ei voi olla sosiaalisesti mitään muuta kuin mies tai nainen. Minulle sosiaalinen sukupuoli tarkoittaa sitä, kuinka ympäristö sukupuolittaa ihmisen. Mainittakoon, että sosiaalinen sukupuoli ja sukupuoliroolit eivät tarkoita samaa, vaikka kultuurissamme onkin tiettyjä odotuksia eri sukupuolille. Maskuliininen nainen usein rikkoo perinteisiä sukupuolirooleja, mutta maskuliininen nainen on edelleen sosiaalisesti nainen. Sen sijaan perinteiset transsukupuoliset voivat vaihtaa sosiaalista sukupuoltaan, vaikka heidän biologinen sukupuolensa ei muutu. Lääketieteelliset transhoidot muuttavat transsukupuolisen sekundaarisia sukupuolen ominaisuuksia ja sekundaariset sukupuolen ominaisuudet ovat olennaisimmat tekijät sosiaalisen sukupuolen kannalta.

Muunsukupuoliset joutuvat erikseen kertomaan olevansa muunsukupuolisia, koska ympäristö ei luontaisesti tunnista muunsukupuolisia ihmisiä. Jos ihminen joutuu erikseen pyytämään muilta, kuinka häntä pitää puhutella, tämä ei ole luontevaa kanssakäymistä. Sosiaaliseen sukupuoleen kuuluu se, että ihminen luetaan automaattisesti jonkun sukupuolen edustajaksi. Tämän vuoksi ei ole mahdollista olla sosiaalisesti muunsukupuolinen lukuun ottamatta joitakin intersektionaalisia queer-piirejä, joissa kenenkään sukupuolta ei saa olettaa kysymättä. 

Sen sijaan ihminen voi kyllä olla sukupuoli-identiteetiltään muunsukupuolinen, eikä minulla ole tähän mitään vastaan sanomista. Jos joku ihminen kertoo minulle olevansa muunsukupuolinen, todennäköisin reaktioni on "ahaa, okei", ja jatkan kommunikaatiota siihen, mihin se jäi. Se, kuinka suhtaudun kyseiseen ihmiseen, riippuu hänen muusta käytöksestään. Valitettavasti monet tapaamani muunsukupuoliset ovat olleet melko hankalia ihmisiä, mistä aion kertoa seuraavaksi enemmän.

Minua häiritsee, kuinka monilla muunsukupuolisilla on erittäin seksistiset käsitykset sukupuolista. Olen aikaisemmin blogissani maininnut, kuinka eräs muunsukupuolinen on sanonut, että minun pitäisi olla enemmän äijä, jos kerran olen transmies. Monet muunsukupuoliset perustelevat identiteettinsä vedoten sukupuolirooleihin, mikä ärsyttää minua suunnattomasti. Jos olen rehellinen, niin muunsukupuolisuus kaventaa käsitystä sukupuolista, eikä todellakaan laajenna niitä. Todellisuudessa hyvin harva ihminen on täysin maskuliininen tai feminiininen. Vaikka minä olen transmies, en ole erityisen macho, enkä näe mitään tarvetta machoilla sen takia, vaikka olen (trans)mies. 

Eräs kaverini sanoi aikoinaan, että monet muunsukupuoliset vaikuttavat haluavan poimia kummankin sukupuolen hyvät ominaisuudet, ja sivuuttaa ikävät asiat. Kävin miettimään kaverini havaintoa, ja olen hänen kanssaan samaa mieltä. Valitettavasti kukaan ihminen ei voi valita itselleen täydellistä sosiaalista lokeroa. Tämä valikoivuus näkyy myös siinä, mitä muunsukupuoliset odottavat transhoidoilta. Monet muunsukupuoliset, jotka ovat biologisia naisia, tuntuvat haluavan rintojen poiston ja joitakin testosteronin tuomia muutoksia, mutta toiset muutokset ovat epätoivottuja. Monet tällaiset muunsukupuoliset haluavat usein matalamman äänen, mutta esimerkiksi parrankasvu ei ole toivottavaa. Usein nämä muunsukupuoliset eivät halua näyttää miehiltä, sen sijaan he haluavat näyttää nuorilta pojilta tai mahdollisimman androgyyneilta. Valitettevasti transhoitojen vaikutuksia ei voi valita tällä tavalla.Yönsupi on puhunut tästä samasta aiheesta.

 Arielle Scarcella on kritisoinut muunsukupuolisia, jotka samaan aikaan kutsuvat itseään lesboiksi. Arielle ihmettelee, miksi tällaiset henkilöt ovat lesboille tarkoitetuissa deittisivustoilla etsimässä seuraa. Lesbo tarkoitaa naista, joka viehättyy vain toisista naisista. Miksi muunsukupuolinen kutsuu itseään lesboksi, kun lesbouden kannalta naiseus on välttämättömyys? Arielle ihmettelee, miksi nämä muunsukupuoliset suuttuvat, kun lesbot eivät halua deittailla heitä. Jos kerran muunsukupuolinen haluaa tulla nähdyksi muunsukupuolisena, ei pitäisi olla yllätys, että naisseuraa etsivät antavat pakit. 

Olen kuullut, kuinka monet muunsukupuoliset valehtelevat transpolilla saadakseen transsukupuolisuus-diagnoosin (F64.0), koska muu sukupuolidentiteetin häiriöllä (F64.8) hoitojen saanti on rajoitetumpaa. Pari vuotta sitten muunsukupuolisten hoidot olivat kokonaan tauolla, koska muunsukupuolisten hoidoista ei ollut riittävää tutkimusnäyttöä. Tämän vuoksi muunsukupuolisten joukko meni Helsingin transpolille paikan päälle osoittamaan mieltään ja vaatimaan apulaisylilääkäriä paikalle. Melko pian muunsukupuolisten hoidot jatkuivat. Epäilen, että tuskin näin nopeasti tutkimustulokset muunsukupuolisten hoidoista olisivat valmistuneet, mutta en toki ole asiantuntija aiheen suhteen.

Minä en kannata transsukupuolisten ja muunsukupuolisten diagnosoinnin yhdistämistä. Muunsukupuolisilla on taipumus ahdistua ulkönäkönsä liiallisesta muuttumisesta, eikä muunsukupuolisille ole luontaista sosiaalista roolia. Uskon, että on olemassa joitakin muunsukupuolisia, joilla on sama hoitojen tarve kuin perinteisillä transsukupuolisilla, mutta valtaosa muunsukupuolisista ei ole tällaisia. Minua huolestuttaa, että tulevaisuudessa meillä on iso määrä katujia, jotka tällä hetkellä määrittelevät itsensä muunsukupuoliksi. 

Jokin aika sitten törmäsin sosiaalisessa mediassa erääseen muunsukupuoliseen, joka ulkonäön perusteella oli lyhythiuksinen biologinen nainen. Kyseinen muunsukupuolinen valitti, kuinka hänelle ei ole omaa vessaa, vaikka ulkonäkönsä puolesta hän olisi voinut mennä ihan hyvin naisten vessaan. Jos olen rehellinen, niin mietin, kuinka paljon muunsukupuolisuus-identiteetin omaksuminen helpottaa elämää, vai vaikeuttaako se lähinnä sitä jatkuvan väärinsukupuolittamisen vuoksi. 

Tässä toinen transmies kritisoi muunsukupuolisuutta, suosittelen katsomaan. 

"Transsukupuolisuus on henkilölle itselleen suuri kipupiste, mutta kipupisteitä on kaikilla muillakin."

Tervehdys lukijoille. Tässä kirjoituksessa haastattelen transmiestä, jolla on myös kriittinen suhtautuminen nykyiseen valtavirran transaktiv...