maanantai 12. huhtikuuta 2021

Oikeus olla samaa mieltä transaktivistien kanssa

Edellinen kirjoitukseni on kerännyt tähän mennessä eniten lukukertoja blogissani. Lisäksi kyseinen teksti on myös saanut eniten kommentteja.

Valtavirran transaktivismin ja naisten oikeuksien väliset ristiriidat ei ole aiheena mitenkään sellainen, etteikö siitä olisi muut ihmiset aiemmin keskustelleet. Erityisesti radikaalifeministit ovat aiheesta puhuneet paljon.

Monet tietävät, että radikaalifeministit eivät ole transsukupuolisten parhaimpia ystäviä. Tämän vuoksi ihmiset eivät mielellään ota tosissaan radikaalifeministien esille nostamia näkemyksiä edes silloin, kun kyseiset näkemykset ovat sellaisia, jotka jopa minä transmiehenä allekirjoitan.

Jaoin edellisen tekstin kommenttikentässä erään suomalaisen radikaalifeministisen blogin postauksen, joka kertoi esimerkkejä, millaisia ongelmia naisille on koitunut siitä, kun sukupuoli on perustunut itsemäärittelylle joko juridiikan tai käytännön tasolla.

Joku lukija on voinut miettiä, miksi ihmeessä transmies jakaa radikaalifeminististä materiaalia. Sanon nyt suoraan, että minulle jonkun seuraaminen somessa tai tietyn tahon materiaalin jakaminen ei ole merkki siitä, että olisin kaikista asioista samaa mieltä kyseisen tahon kanssa. Minä en halua luoda jotain omaa Twitter-kuplaa, jossa en näe mitään sellaista, josta en pidä tai ole 100% samaa mieltä. 

Edellisessä tekstissä mainitsin, että kerroin eräälle kaverilleni, millaisia ongelmia on ollut sellaisia maissa, joissa juridisen sukupuolen itsemäärittely on voimassa. Kaverini kauhistuneena totesi, ettei hän ollut ajatellut sellaista mahdollisuutta, että kuka tahansa mies voisi tekeytyä transnaiseksi päästäkseen naisten tiloihin. Itsemäärittely omalla ilmoituksella mahdollistaa tämän.

Myöhemmin tekstini kommenteissa väännettiin siitä, ovatko väärinkäytöt tapahtuneet sellaisissa maissa, joissa juridisen sukupuolen itsemäärittely on voimassa vai on kyse ollut siitä, että sukupuolen itsemäärittely on ollut voimassa käytännön tasolla.

 Minulle sanottiin, että jos ongelmat ovat tapahtuneet sellaisissa maissa, joissa juridisen sukupuolen itsemäärittely ei ole ollut voimassa, niin ei ole mitään syytä vastustaa juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Tässä kohtaa naurahdin ääneen, koska juridisen sukupuolen itsemäärittely voisi juuri johtaa sellaisiin väärinkäytön tilanteisiin. Toisaalta minulla on myös muita perusteluja, miksi en puolla itsemäärittelyä. 

Lainaan tähän saamaani kommenttia:

”Vaikka sukupuoli ei olisi virallisesti ilmoitusasia, se ei takaa, etteikö lakia kierrettäisi. Jos ongelmia tulee jo nyt, kuten Britanniassa ja muualla on käynyt, itseidentifikaation kirjaaminen lakiin ei ainakaan vähennä niitä. Suomessa miehet pääsevät vankilassa jo naisten puolelle käytännössä omalla ilmoituksella

(https://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/seuraamukset/saannokset/maarayksetjaohjeet/sukupuolenkorjausprosessinlapikayneenjakorjausprosessissaolevanhenkilonsijoittaminenrikosseuraamuslaitoksessa80042018.html):

"-- Juridisen sukupuolen muutoksen edellytyksenä ei ole osallistuminen terveydenhuollon toimenpiteisiin, kuten hormonihoitoihin tai genitaali- tai muihin kirurgisiin toimenpiteisiin. -- Kun henkilö on sukupuolen korjausprosessissa, hänet kohdataan sukupuolessa, jota hoito vahvistaa."

"Kun on tiedossa henkilön sukupuolen korjausprosessi, tehdään laitossijoittelu ensisijaisesti hänen sukupuoli-identiteettinsä mukaan huomioiden henkilön sukupuolen korjausprosessin vaihe ja henkilön oma toive." ”

 

Tämän jälkeen alettiin näsäviisastelemaan, että määritelläänkö laissa, mitä pukuhuonetta kukakin saa käyttää. Kun vastasin tähän, että jos ei olisi mitään väliä, mitä pukuhuonetta kukakin käyttää, ei meillä olisi erikseen sukupuolitettuja tiloja. Tämän jälkeen minulle sanottiin, että laissa ei ole sellaista kohtaa, jossa juridisella naisella olisi oikeus olla naisten tiloissa. Kopioin tähän oman kommentin:

 ”Jos henkkareissa lukee nainen, ei henkilöä tuosta noin vaan poisteta naisten tiloista, vaikka henkilö olisi ulkoisesti selkeästi mies. Toki henkilölle voi sanoa, että hän on väärässä tilassa, mutta jos hän näyttää henkkarit, jossa lukee nainen, niin ei häntä voi estää olemasta naisten puolella.

Jos olet sitä mieltä, että voi estää, niin samalla kenet tahansa juridisen naisen (oli sitte kaikki transhoidot läpikäynyt transnainen tai miehekäs nainen, joka ei edes ole trans) voisi poistaa naisten tilasta, jos joku kokee heidät ahdistavana.”


Lainaan tähän myös kommenttia, jonka sain edelliseen postaukseen:

”Jos uimahallin sääntöihin kuuluu, että naisten pukuhuoneeseen saavat mennä vain naiset, ja naisten pukuhuoneessa oleva mies on juridisesti nainen, mihin henkilökunta voi perustaa määräyksensä, että tämän juridisen naisen on poistuttava pukuhuoneesta? Henkilön "poitamiseen paikalta" tarvitaan järjestyksenvalvojan tai poliisin valtuudet ja ne on hyvin tarkkaan määritelty, kuten myös se, että paikalta poistamiseen täytyy aina olla perusteltu syy. Jos tässä syy olisi se, ettei mies saa olla naisten pukuhuoneessa, täytyy pystyä määrittelemään kuka on mies. Jos mies on juridiselta sukupuoleltaan nainen, en tiedä, miten hänen poistamisensa naisten pukuhuoneesta on perusteltavissa. Ja kuten Tulenhenki huomautti, kaikkia on kohdeltava tasapuolisesti, eli jos juridinen nainen poistetaan paikalta sillä perusteella, että hän on biologinen mies, ei kellään biologisella miehellä olisi oikeutta olla naisten pukuhuoneessa, ei transnaisillakaan.”

 

Fakta on, että juridisen sukupuolen itsemäärittelyn väärinkäyttöä ei voi mitenkään kontrolloida. Tämän seikan vuoksi kukaan ei pysty vastaamaan, miten väärinkäytöt voisi estää. Jos tällaista edes kysyy erittäin kohteliaaseen sävyyn, niin saa transfoobikon leiman. Lainaan tähän kaverini kommentit:

 

 


 




Mainittakoon, että kaverini on erittäin kaukana transfoobikosta. Olen haastatellut häntä blogissani täällä.

 Varsinkin kun nykyään on yleistynyt sellainen näkemys, ettei kenenkään sukupuolta voi olettaa tämän ulkonäön perusteella, ja että pelkkä identiteetti määrittää sukupuolen. Itse en pidä lainkaan tästä ajattelutavasta, koska siitä seuraa lukuisia ongelmia, joista kärsivät myös perinteiset transsukupuoliset.

Edellisen tekstin kommenttiketjussa totesin, että mielestäni on varsin naiivia ajatella, etteikö transsukupuolinen voisi vastustaa juridisen sukupuolen itsemäärittelyä.

Sain tällaisen kommentin:

”No kukas niin ajattelee. Mutta ei se että sekulaari transsukupuolinen vastustaa lakimuutosta aatteellisista syistä tee vastustamisesta yhtään sen järkevämpää tai perustellumpaa kuin jos joku fundamentalisti cissukupuolinen vastustaa sitä uskonnollisista syistä.”

Naurahdin sekulaarille transsukupuoliselle. Minusta se oli niin hauska, että laitoin sen blogini kuvaukseen.

Tämän jälkeen jäin miettimään kyseistä kommenttia enemmän. Miksi ihmeessä minun täytyisi ajatella juuri tietyllä tavalla, koska olen transsukupuolinen? Kuuluuko transsukupuolisuuteen jotenkin automaattisesti se, että pitäisi ajatella asioista kuten transaktivistit sanovat?

Minä en kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä omalla ilmoituksella. Minulla on tähän varsin hyvät perustelut. Minulle juridisen sukupuolen itsemäärittely omalla ilmoituksella varsinkin ilman mitään transhoitoja ei ole mikään ihmisoikeus-kysymys. Minä en jaa sellaista maailmankuvaa, jossa sukupuoli ei liity millään tavalla kehoon. Tämän vuoksi en myöskään pidä nykyisestä pronomini-vouhotuksesta.

 

Lainaan tähän kommentin, jonka olen saanut toiseen postaukseen, tummennan tärkeät kohdat:


”Miksi en kestä nykyistä t-aktivismia. Se pakottaa ihmiset toimimaan vastoin omaa kehollista kokemustaan. Olla sellainen kuin on (tai tavoitella sellaista kehoideaalia kuin haluaa) on eri asia kuin vaatia tulla nähdyksi ja koetuksi tietyllä tavalla. Tulkinta toisen ihmisen sukupuolesta ei perustu toisen kertomaan pronominiin, vaan siihen miltä tämä näyttää, kuulostaa, tuoksuu, miten käyttäytyy jne. Sen tulkinnan ihminen tekee varsin automaattisesti. Nykyinen identiteetti = pronomini = sukupuoli -henki on vieraantunut fyysisestä todellisuudesta ja ikään kuin vaatii muiltakin vastaavaa vieraantumista. Mä taas haluan elämässäni vaalia hyvää yhteyttä omaan kehooni.”


En tiedä tämän kommentoijan taustoja, mutta olen hänen kanssaan samaa mieltä. Minä en ollenkaan pidä ajatuksesta, ettei ihmisen sukupuolta voisi olettaa tämän ulkonäön perusteella. Valtaosa ihmisistä ei pidä tällaisesta. Minun kohdallani ongelma on myös siinä, että ihmiset helposti voivat luulla, että itse ajattelen näin, koska olen transsukupuolinen.

Olen kuitenkin melko varma, että juridisen sukupuolen itsemäärittely tulee astumaan voimaan, jos ei nyt jotain aivan ihmeellistä tapahdu. Tästä tulevat hyötymään sellaiset transsukupuoliset, joiden ulkonäkö ja sukupuoli-identiteetti ovat yhtenevät, eli he ovat jo aloittaneet transhoidot, mutta transpolien resurssien puutteiden vuoksi menee paljon aikaa, ennen kuin he saavat puollon juridisen sukupuolen muuttamiseen. Mutta koska juridisen sukupuolen itsemäärittely tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että kuka tahansa, vaikka ei olisi edes transsukupuolinen, voisi vaihtaa juridisen sukupuolensa.

Lisäksi translaki-kamppanjoinissa on puhuttu todella paljon turhista ja pakotetuista hormonihoidoista, vaikka transsukupuoliset haluavat hormoneja. Lisäksi transpolit on haukuttu maan rakoon. En ole koskaan ymmärtänyt heitä, jotka valittavat transpoleista. Niin kauan, kun transhoidot maksetaan julkisella puolella, valtiolla on myös oikeus päättää, kuka voi aloittaa transhoidot.

Tässä yhteydessä en tarkoita konkreettisesti valtiota vaan lääkäreitä, joiden tehtävä on arvioida, hyötyykö tutkittava transhoidosta. Kannatan lisääntymiskyvyttömyyden vaatimuksen poistoa, koska sillä ei ole käytännön tasolla merkitystä, lisäksi vaatimuksen poisto vähentää byrokratiaa.

Olen kuitenkin totaalisen kyllästynyt iänikuisesta propagandasta, kuinka transsukupuolisia muka pakkostelirilisaatioitasiin. Transhoidot tekevät ihmisestä lisääntymiskyvyttömän.

En pidä lainkaan sellaisesta aktivismista, jossa vedotaan tarkoituksella tunteisiin, valehdellaan, mustamaalataan ja hiljennetään ihmiset, jotka eivät ole asioista samaa mieltä, vaikka he mahdollisesti kuuluisivat samaan viiteryhmään.


Keskustelupalstojen antia:




 



Poimintoja Twitter-kuplasta: 

 

 


 

 

 

 

 


12 kommenttia:

  1. "Kuuluuko transsukupuolisuuteen jotenkin automaattisesti se, että pitäisi ajatella asioista kuten transaktivistit sanovat?"

    Nykyään valitettavasti kyllä. Siinä muodossa missä aktivistit sen käsittävät, transsukupuolisuus ei enää tarkoita dysforiaa vaan alakulttuuria tai uskontoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä minustakin tuntuu tuolta tällä hetkellä...

      Poista
  2. Jätkämäisenä naisena oon hengaillut paljon porukoissa, joissa on, no, jätkiä. Ja siellä on tullut selvästi esiin, että yksi keskeinen osa jätkäkulttuuria on rajojen koettelu. Asioita tehdään ja sääntöjä rikotaan usein "läpällä". Testaillaan miten maailma toimii. Miten käy, jos rikkoo normia, voi vähän huonostikin käydä. Sekin on hauskaa. Tulipahan kokeiltua. Ja hyvä vaan jos joku ärsyyntyy. Sekin on hauskaa. Elämä on jatkuvaa oman tilan ottamista ja laajentamista. Kuka eniten tilaa saa, on kovin jätkä ja kukkulan kuningas.

    Tällaisissa porukoissa hilluessa käy myös ilmi mitä eroa on jätkämäisellä naisella ja ns. "oikeilla" jätkillä. Ei ole sukupuolidysforiaa, kun oon nähnyt läheltä mitä se kulttuuri on ja mitä en todellakaan ole, vaikka norminaisporukoissa ehkä hirveen äijänä näyttäydynkin.

    Nykyqueertransjätkäskenestä mulle tulee sellainen viba, ettei olla hirveesti "oikeiden miesten" (=aikuisesti vastuullisesti käyttäytyvien) tai edes niitä lapsellisempien miesten eli jätkien kanssa hengailtu. Että mieheys tai sukupuoli on enemmän sellainen karkkihiusvärinen fantasia. Ja mikäs siinä, olkoon mun puolesta.

    Mutta ongelmia tulee siinä, kun nää tyypit ei tunnista tuota jätkäkulttuurin rajojen venyttämisen ja läpällä tekemisen meininkiä. Ihan pokkana väittävät, että kukaan ei vaihda sukupuolimerkintäänsä läpällä tai päästäkseen naisten tiloihin. Ja vielä jo 15-vuotiaat vois vaihtaa! Mä taas nään, et joka luokan kovimmat pelleilijät ihan läpällä vaihtaa ihan just päästäkseen sinne tyttöjen pukkareihin. Ihan koska voi. Ja koska nauttii siitä, et tytöt on sit kiusaantuneita. Ja et aikuiset ei voi tehdä mitään? Ja tietty et pääsee kattoon tissei. Siis miksi helkkarissa ei? Pitää ihan testata et mitä tapahtuu. Koska mitään ei oikeesti oo olemassa ellei sitä oo ite kokenut. Ei sääntöjä eikä fysiikan lakeja.

    En muuten sano näistä ajatuksistani mitään livenä saati somessa. Muuten oon "ongelmallinen" tyyppi ja kun haluun et kaveripiirissäni on muitakin kuin noita machojätkiä, niin pidän sit turpani kiinni liberaaleille näistä mielipiteistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistan tuon kuvailemasi jätkä/machomies-tyypin. Ja juuri tuon kaltainen tyyppi voisi just vaihtaa juridisen sukupuolen ihan vaan vitsillä. Varsinkin joku 15-vuotias, iässä, jolloin pojat kukkoilevat paljon.

      Itse en ole oikein koskaan samaistunut noihin machomiehiin, samaistun enemmän sellaisiin miehiin, jotka ovat sanojesi mukaan aikuisesti ja vastuullisesti käyttäytyviä miehiä. Ja no sellaiset naiset, jotka eivät tiedä, että olen trans, ovat sanoneet minulle usein, että olen ”hyvä mies”.

      Olen pitänyt noita kommentteja tosi outoina, koska omasta mielestäni minulla on ihan normaalit käytöstavat, enkä mitenkään ole mielistellyt näitä naisia.

      Toki jotkut noista machoista on sellaisia, jotka eivät halua olla kavereita naisten kanssa ilman taka-ajatuksia, sitten he eivät mielellään edes puhu sellaisille naisille, jotka eivät ole näiden machojen mielestä nättejä. En sitten tiedä, tekeekö se minusta naisten silmissä "hyvän miehen" kun en käyttäydy tällä tavalla, ja suhtaudun naisiin yhdenvertaisesti.

      En osaa sanoa, kuinka paljon omalla kohdallani vaikuttaa taustani, vai kuinka paljon on kyse ihan vaan persoonastani. Nykyään en juuri mieti asiaa. Olen mitä olen.

      Olen myös huomannut, että lähipiirissäni olevat heteronaiset ovat nuorempana tykänneet enemmän noista machoista, mutta iän myötä miesmaku on muuttunut, että pidetään enemmän kiltimmistä miehistä.

      ”En muuten sano näistä ajatuksistani mitään livenä saati somessa. Muuten oon "ongelmallinen" tyyppi ja kun haluun et kaveripiirissäni on muitakin kuin noita machojätkiä, niin pidän sit turpani kiinni liberaaleille näistä mielipiteistä.”

      Joo nykyään saa olla aika varoivainen, mitä suustaan päästää, varsinkin liberaalien kanssa. Itseään liberaalina pitävät usein korostavat, kuinka suvaitsevaisia he ovat, mutta he eivät todellisuudessa kestä käytännössä lainkaan erimielisyyttä.

      Poista
    2. Oon ton edellisen kommentin kirjoittaja ja jäin vielä miettimään tätä, miten nykyinen queerkulttuuri on täysin vastakkaista tolle jätkäkulttuurille. Siis jätkäkulttuurissa ei uskota mitään (sääntöjä, fysiikan lakeja) ellei itse testata, queerkulttuurissa tehdään sääntöjä ja rajoja (moraalisia ja "tieteellisiä"), joita ei missään tapauksessa saa (eikä niitä haluta) koetella.

      Poista
  3. Blogisi on tosi mielenkiintoinen ja vaikutat viisaalta, sympaattiselta ihmiseltä! :)

    VastaaPoista
  4. Onkohan vauvapalstan transkeskustelu poistunut.. Se oli minulla yhdellä välilehdellä ja kun päivitin sivua pari viikkoa sen jälkeen kun sitä viimeksi luin, ei tullut koko vauva.fi sivua vaan pelkkä "sivustoon ei saada yhteyttä". Kuitenkin pääsin muihin keskusteluihin normaalisti.

    Kun lueskelin iltapäivälehtien kommenttiosiota Facebookissa, monikaan ei ollut tajunnut että enää ei tarvitse olla transsukupuolinen muuttaakseen juridisen sukupuolen. Kun tästä mainitsin jossain kommenttiketjussa, sain kuulla omaksuneeni amerikkalaisen TERF-ajattelumallin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tarkoitat niitä cis-nainen ketjuja, niin ne on poistettu. Tällä hetkellä siellä on ketju "Mitä mieltä juridisen sukupuolen uudistamisesta."

      Nykyään TERF ei tunnu tarkoittavan yhtään mitään.

      Poista
    2. Kiitos, pitääpä käydä katsomassa! Ja juuri niitä "En ole cis-nainen vaan nainen"-ketjuja tarkoitin.

      Poista
  5. Olen varmastikin radikaalifeministi, jos jotain. Itse vastustan ihan täysin sitä, että juridisen sukupuolen tai minkä tahansa tavan, jolla valtio rekisteröi kansalaisten sukupuolen, tulisi perustua sukupuoli-identiteettiin tai mihinkään muuhun kuin biologiseen sukupuoleen. Olen huolissani self-ID:stä turvallisuussyistä, joita olet tähän blogiin avannut. Olen toiminut vapaaehtoisena marginalisoitujen, miesten väkivallasta kärsivien naisten kanssa ja erot miesten ja naisten materiaalisissa todellisuuksissa (radfemien lempitermi ;)) ovat minulle kristallinkirkkaat.

    Vielä enemmän minua jopa kalvaa se filosofinen ymmärrys sukupuolesta, mitä transsukupuolisuus tuntuu edistävän ja tämän ymmärryksen yhteiskunnalliset seuraukset.

    Monet itseään radikaalifeministeiksi tai toisaalta genderkriittisiksi feministeiksi kutsuvat ajattelevat, että on olemassa joukko transsukupuolisia, joille transhoidot on tarpeellisia ja joiden tulisi pystyä vaihtamaan juridinen sukupuoli ko. hoitojen jälkeen. Eli siinä mielessä sinullakin olisi varmasti poliittisia liittolaisia aidan tällä puolen.

    Minä en asiaa loputtomat tunnit pyörittäneenä pysty olemaan näkemättä ristiriitaa siinä, että sukupuolesta puhuttaessa tunnustetaan yhtäältä miesten ja naisten huomattavat fysiologiset erot ja niiden yhteiskunnalliset seuraukset, mutta sitten mahdollistetaan sukupuolen virallinen vaihtaminen perustuen psykologiseen konditioon (tai jopa fiilikseen #oikeus olla).

    Vaikka sinänsä en usko että yksittäiset, dysforiset, transhoidot läpikäyvät henkilöt jotka juridisen sukupuolensa vaihtavat ovat vaarallisia tai edes vaikeuttavat relevantin tilastotiedon hankkimista naisista ja miehistä jne., mahdollistaa tämä kaksipuoleinen ymmärrys sukupuolesta (että se on biologinen ominaisuus mutta myös kokemus) sen materiaalisen puolen ohittamisen tarpeen tullen.

    Vaikka on varmasti esimerkiksi transnaisia, joita ei kiinnosta tiettyihin naisten tiloihin tai esim. kiintiöihin pyrkiminen, antaa juridinen sukupuolen vaihdos sekä tällä hetkellä monien instituutioiden omaksuma transpolitiikka heille täydet oikeudet niihin pyrkiä.

    Niin kauan, kun ’transnaiset on naisia’, naiset ei periaatteessa voi järjestäytyä ilman biologisia miehiä. Minusta tässä on rehellisesti huomattava eturistiriita. Minulle on kerrottu, ettei minun feminismilläni tee mitään, koska en huomioi ”kaikkia” naisia. Koska olen kiinnostunut biologisten naisten hyvinvoinnista ja asemasta (50 % maailman väestöstä), olen fobinen. Tämä on absurdia. On absurdia, että biologisia naisia ei saisi ymmärtää omana kategoriana ja luokkana irti miehistä. (Sivujuonteena ärsyttää suunnattomasti myös se implisiittinen väite, että minulla on joku sukupuoli-identiteetti, joka vastaa minulle syntymässä määriteltyä sukupuolta ja vain tämän takia kuulun tähän naisten joukkoon.)

    Ja koska en usko, että olisimme tässä tilanteessa, ellei alkuperäistä translakia olisi laadittu ja luotu narratiivi siitä, että sukupuolta voi merkittävällä tavalla vaihtaa, en pysty sitä lakia tukemaan.

    Muuten minulla on huomattavasti sympatiaa kaikkia kohtaan, jotka ovat dysforisia kehoissaan eikä ole minun asiani, jos tätä dysforiaa päätyy hoitamaan hormoneilla ja kirurgialla.

    Sori romaanista, mutta halusin sanoa että vaikka ollaan joistain asioista eri mieltä, olen kiinnostuneena lukenut blogiasi. Kiitos siis teksteistäsi.

    Yst. Vihamielinen transfobinen terffi ja trolli, feminatsi, miesvihaaja, naisvihaaja, rasisti ja fundamentaali uskis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Pidän sen mielessäni, kun mietin blogini uusia aiheita.

      Poista

Kysymyksiä ja vastauksia transaiheesta

Tervehdys blogini lukijoille.  Blogini on viime aikoina pitänyt hiljaiseloa. Minulla on ollut varsin pitkään sellainen olo, että olen sanonu...