Transsukupuolisia ei enää oteta vakavasti transaktivistien takia

Tervehdys lukjoille.

Tässä tekstissä haastattelen toista transmiestä, joka on myös todella turhautunut nykyiseen transaktivismiin. Toteutan jatkossa vastaavanlaisia haastatteluja, joten jos olet transsukupuolinen (tai mahdollisesti detrans-henkilö), joka on turhautunut nykyiseen transaktivismiin, ja haluat tuoda kantasi (anonyymisti) esille, otathan minuun yhteyttä. Sähköpostiosoitteeni löytyy blogini sivupalkista.

Tämänkertainen haastattelu alkaa tästä:

 

Kuka olet?

Olen nelikymppinen transmies. Tajusin jo hyvin pienenä, etten ole tyttö. Lapsuudessani ja teiniaikanani ei vielä puhuttu julkisuudessa transsukupuolisuudesta, transvestiiteista kylläkin. Ihmettelin, mikä kummajainen oikein olen, kunnes reilu kymmenen vuotta sitten kuulin termin transsukupuolinen. Aluksi olin iloinen siitä, että asiasta puhutaan. 

Viime vuosina asiaa on nostettu tapetille jo niin paljon, että koko termi on kärsinyt inflaation, eikä meitä enää oteta vakavasti transaktivistien takia. Muutenkin mediassa on aiheen tiimoilta äänessä aina ne pari huomionkipeintä. He eivät edusta kaikkia transihmisiä.



Miksi et kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä?

Se aiheuttaisi ennen kaikkea ongelmia naisille tarkoitetuissa tiloissa. Kuvitellaan tilanne, että transnainen ilmestyy uimahallissa tai kuntosalilla naisten pukuhuoneeseen ja suihkutiloihin ”tyttökikkelinsä kanssa” ja siellä on lapsia tai teini-ikäisiä tyttöjä. Ahdistavaahan se olisi! Siellä voi myös olla naisia, jotka on raiskattu ja peniksen näkeminen naisille suunnatuissa tiloissa triggeröisi traumamuistoja. Tämä ei olisi reilua naisia kohtaan.

Intersektionaaliset feministit eivät enää aja naisten asiaa. Totuus on, että myös transihmiset syyllistyvät seksuaaliseen ahdisteluun. Tiedän tapauksia, myös Suomesta, ja itsekin koin muutama vuosi sitten rajojen rikkomista, lääppimistä ja painostusta transihmisen taholta. 

Sekin on fakta, että autogynefiilejä on olemassa. Olisi kai parempi ratkaisu, että kuntosaleilla ja uimahalleissa olisi kolmannetkin pukuhuoneet ja peseytymistilat muunsukupuolisille ja transihmisille (niille, jotka eivät ole käyneet hoidoissa, eivätkä mene läpi), mutta kuinka hitossa sellaisia pystytään rakentamaan. Onko edes tilaa ja remontti maksaisi omaisuuden.

Kuinka tärkeänä pidät transpolin psykiatrisia tutkimuksia ennen transhoitojen aloittamista? Mitä ajattelet heistä, jotka valittavat transpoleista?

Äärimmäisen tärkeinä! Näitä tutkimuksia aina arvostellaan ja niistä kerrotaan kauhutarinoita. Ne ovat ensiarvoisen tärkeitä, koska niillä varmistetaan se, ettei henkilön sukupuolikokemus johdu mielenterveyden häiriöistä, kuten psykoosista, dissosiaatiosta tai muusta traumaoireilusta.

Psykiatriset tutkimukset saisivat olla pidempiä ja perusteellisempiä, etenkin jos kyseessä on kovin nuori ihminen. Jos hoitoihin lähdetään, niiden tuloksia ei voi perua. Siitä seuraa mm. psyykkisiä ongelmia, ahdistusta ja traumoja.

On huolestuttavaa ja outoa, että ihmiset neuvovat toisilleen, mitä tutkimuksissa kannattaa sanoa saadakseen hoitoja. Miksi valehdella? Piilottelevatko he valehtelemalla omia mielenterveysongelmiaan (joiden kanssa heillä on tapana olla erittäin avoin mm. Twitterissä, diagnoosit luetellaan jo biossa).

Sanot, että transhoitoja katuvien määrä tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Miksi ajattelet näin?

Ajattelen näin edellä puhumani syyn vuoksi. Liian lyhyiden ja pintapuolisten tutkimusten takia läpi pääsee porukkaa, joka ei ole henkisessä tasapainossa. He luultavasti tajuavat myöhemmin tehneensä väärän ratkaisun tai hoitaneet traumojaan väärällä tavalla, hormoneilla ja leikkauksilla. Sitten on nämä valehtelijat. Kolmas ryhmä, joka tulee ehkä myöhemmin katumaan, ovat tosi nuoret ihmiset. Sellaiset, jotka ovat keksineet transsukupuolisuuden vasta hiljattain ja saaneet kavereiltaan ja transaktivisteilta vahvistusta ja kannustusta lähteä hoitoihin. 

Uskon ROGD-teoriaan. On epärehellistä kiistää sitä faktaa, että nuoret ottavat toisiltaan vaikutteita ja haluavat erottua joukosta. Tämä on trendi. Transsukupuolisuus on joillekin uusi punk, keino kapinoida normeja vastaan.

Pronominiongelmaiset eli muunsukupuoliset, laaja they/them porukka on näkyvää ja heitä on paljon. Ennenhän käytiin transhoidoissa siksi, että haluttiin mennä läpi vastakkaisen sukupuolen edustajana. Muunsukupuoliset haluavat rusinat pullasta. Joku haluaa testot, mutta ei partaa. Ei se niin toimi. Mielestäni yhteiskunnan ei tarvitse kustantaa näiden pronominiongelmaisten kehonmuokkauksia. Yksityisellä puolella voi omilla rahoillaan teettää vaikka kikkelin otsaan, jos tahtoo.


Mitkä kolme asiaa sinua ärsyttävät eniten nykyisessä transaktivismissa?

Ensimmäisenä tulee mieleen kulttimaisuus. Siitä löytyy hyviä tekstejä googlettamalla ja mm. Samettiorkidean blogissa on siitä juttua. On rakkauspommitusta uusille jäsenille, joku tuntee ehkä ensimmistä kertaa kuuluvansa joukkoon ja saavansa hyväksyntää. Ihminen aivopestään aktivistien teeseillä ja termeillä. Hän alkaa sitten muiden aktivistien tavoin toistelemaan niitä samoja mantroja ja väitteitä faktoina kuin papukaija. Heistä ei ole keskustelemaan asiallisesti, ei ole taitoja eikä halua. He mieluummin haistattelevat niille, jotka kyseenalaistavat heidän teesejään ja sitten blokkaavat. 

Kultin tavoin he elävät mieluummin eristäytyneessä samanmielisten kuplassaan kuin keskustelevat. Kun on kerran kulttiin liittynyt, siitä on vaikea päästä pois, jos mielipiteet muuttuvatkin. Pelottaa siitä aiheutuvat ongelmat, muiden suuttuminen ja petturiksi tekeminen. Tämä kyvyttömyys ja haluttomuus dialogiin on se toinen asia, joka ärsyttää. Kolmas asia on sitten varmaan tämä eri tavalla ajattelevien transsukupuolisten vaientaminen ja se, että detransitioituneista ei saisi puhua. Olisihan näitä ärsyttäviä asioita pidempikin lista.

Homomies Laventeliveikkonen on omalta osaltaan kritisoinut hyvin nykyistä transaktivismia ja sen haitallisista vaikutuksista seksuaalivähemmistöihin.  

Kerroit aikaisemmin, että sinulla on huonoja kokemuksia transaktivisteista. Kertoisitko tarkemmin näistä kokemuksista?

Tämä on siinä mielessä vaikea kysymys, etten voi kertoa kovin yksityiskohtaisesti. Pelkään, että minut tunnistetaan ja joudun maalituksen kohteeksi. Sanotaan nyt, että sitä on jo tapahtunut kerran, ja se sai minut hiljennettyä pitkäksi aikaa. En pidä konflikteista, enkä halua, että minua doksataan (mm. Panda Eriksson on tehnyt tätä joillekin). Haluan elää rauhallista elämää ilman, että tarvitsee huolestua mistään kosto-operaatioista. 

Transaktivistit ovat hyvin aggressiivisia ja vihaisia ihmisiä. Voi vain arvailla, millaisia ongelmia heillä on käytöksensä taustalla. Intersektionaaliset feministit ja trans-allyt ovat spleinanneet ja raivonneet minulle, kun olen somessa kertonut omia näkemyksiäni. Siis naiseksi syntynyt feministi, joka on muka ally, katsoo voivansa hiljentää transmiehen, jonka oikeuksia muka ajaa? Kyllä, tätä tapahtuu. Naurattaisi ellei suututtaisi. 

Sanomiseni ovat johtaneet myös seksuaalisen suuntautumiseni arvuutteluun (sanovat kuitenkin ettei saisi olettaa…) sekä ulkonäköni haukkumiseen. Vastaan nimettömänä, koska en jaksa sellaista enää. Pakko sanoa, että tästä lähtien teen kunnianloukkauksista ja häirinnästä rikosilmoituksen hyvin matalalla kynnyksellä, jos sitä vielä tapahtuu.


Pidätkö ymmärrettävänä sitä, kun monet seksuaalivähemmistöön kuuluvat haluavat irtisanoutua transaktivismista?

Erittäin ymmärrettävänä ja olen pahoillani heidän puolestaan! LGBTQIA+ (voi helvetti miten pitkä rimssu tuosta on tullut ja pitenee vaan) ei aja enää homojen, lesbojen ja biseksuaalien asiaa. LGB-liike onnistui saamaan seksuaalivähemmistöjen tilannetta paremmaksi, koen että homofobia väheni ja homoudesta tuli normaali juttu. Puhumattakaan oikeudesta mennä naimisiin saman sukupuolen edustajan kanssa. Paljon hyvää tapahtui. Transaktivistit soluttautuivat pikkuhiljaa seksuaalivähemmistöjen liikkeeseen ja Prideen vallaten sen itselleen. Se tapahtui niin salakavalasti, että se tuli kuin puskista. Yhtäkkiä vaan puhuttiin vain transihmisten ja etenkin muunsukupuolisten asioista. 

Nyt tilanne on jo se, niin ulkomailla kuin Suomessakin, että homofobia on jälleen lisääntymässä. Uskomatonta takapakkia! Ja ironista kyllä, se tapahtuu transaktivistien toimesta. Hehän vastustavat syrjintää? Rapakon takana, mutta pikkuhiljaa täällä kotimaassakin on alettu painostamaan lesboja ja homoja deittailemaan transihmisiä. Feministithän muka vastustavat seksuaalista häirintää, mutta silti yhtäkkiä lesbon pitäisi kiihottua ”tyttökikkelistä” (voi hitto mikä termi) ja homomiehen pitäisi innostua pillusta. Näin karkeasti ilmaisten. Homot ja lesbot yritetään häivyttää ja syyllistää. Olet transfoobikko ja paha ihminen, jos et deittaile transihmistä. Tämä, jos mikä on eheytystä. Ristiriitaista, että samat aktivistit vastustavat eheyttämistä...

Millä tavalla koet, että transaktivistit aiheuttavat vahinkoa transsukupuolisille? Tuntuuko sinusta, että transaktivistit lähinnä pilaavat transsukupuolisten maineen?

Ehdottomasti pilaavat maineen! Minua aikoinaan helpotti tulla viimeinkin ulos kaapista, vuosikausien häpeän jälkeen. Oli upeaa, että läheiseni ja kaverini hyväksyivät asian. Moni oli transsukupuolisuuteni arvannutkin. Tunsin olevani vapaa. Mutta sitten… Ilmestyivät aktivistit. Heidän erittäin hyökkäävä ja komenteleva käytöksenä saa minut häpeämään transsukupuolisuuttani. Pelkään ihmisten ajattelevan, että olen samanlainen kuin he… Yhtä vihamielinen ja huomionkipeä. 

Pelkään, että minua luullaan transtrenderiksi ( kyllä, heitä on), vaikka ”olin trans ennen kuin se oli cool”. Olen uusille tuttavuuksille kuitenkin kohtelias ja ystävällinen, rento kaveri. En halua että minuun kohdistuu ennakkoluuloja aktivistien mölyämisen takia. Aina ovat esillä ne samat naamat, pandaerikssonit ja pikirantaset lähinnä. He EIVÄT edusta minua, minulla ei ole mitään yhteistä heidän kanssaan, enkä allekirjoita heidän sekoilujaan. Häpeän… Lisäksi tunnen myös myötähäpeää. Aina ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun transaktivistien puuhia seuraa.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää transaktivisteille?

Rauhoittukaa ja miettikää. Opetelkaa itsereflektoinnin taitoa ja menkää itseenne. Olkaa itsellenne rehellisiä ja analysoikaa käytöstänne. Miksi olette niin aggressiivisia, onko käytöksenne reilua muita kohtaan? Miettikää meitä transihmisiä, jotka koemme teidät haitallisina meille. Käsitelkää tarvittaessa terapiassa asioitanne. Minä pyydän, että rauhoitutte ja lopetatte hevonpaskan kertomisen faktoina, tutkimuksissa valehteluun kannustamisen, asioiden vääristelemisen ja mustan kääntämisen valkoiseksi. Lopettakaa alaikäisten päiden sekoittaminen. Antakaa seksuaalivähemmistöille tilaa olla oma itsensä. Voisin jatkaa vielä pitkästi, mutta tämä riittäköön.

Muita kommentteja nykyisestä transaktivismista, joita haluaisit vielä sanoa?

Seta, THL, Yle ja kaikki muut tärkeät ja näkyvät instanssit: älkää suostuko transaktivistien painostukseen ja manipulointiin. Suhtautukaa kriittisesti ja arvioikaa, onko faktoina esitetyt asiat edes totta. Lehdistölläkin on peiliinkatsomisen paikka: Yle etenkin julkaisee paljon transjuttuja. Tarkistakaa faktat.

Transpolille sellaisia terveisiä, että seuratkaa Twitteriä. Siellä on mm. poliittisesti ja ideologisesti värittyneen Trans Ry:n porukkaa ja tukijoita sekä Feministisen puolueen jäseniä, jotka toimivat ongelmallisesti ja levittävät disinformaatiota. Laittakaa tarkemmat seulat tutkimuksiin mielenterveyshäiriöiden osalta. Ehdotan pidempiä tutkimuksia. Siitähän riemu repeäisi, mutta ei kannata taipua järjettömiin vaatimuksiin. Lopuksi haluan vielä sanoa, että porukan suhde transpoliin on outo. Sinne halutaan hinnalla millä hyvänsä ja sitten kun sinne päästään, haukutaan koko poli aivan lyttyyn. Ei sinne ole pakko mennä. Tällaisia ajatuksia mulla. Odottelen muutosta järkevämpään suuntaan.

 

Cancelointi ja noitavainot eivät auta transsukupuolisia mitenkään

Tervehdys lukijoille. Tässä kirjoituksessa haastattelen toista transmiestä, jolla on myös kriittistä sanottavaa nykyisestä transaktivismista. Julkaisen jatkossa mielelläni vastaavanlaisia haastatteluja. Jos olet transsukupuolinen (tai mahdollisesti detrans-ihminen), jolla on kriittistä sanottavaa nykyisestä transaktivismista, ja haluat tuoda sen (nimettömästi) esille, haastattelen sinua mieluusti. Sähköpostini löytyy blogini sivupalkista.

Tämänkertainen haastattelu alkaa tästä:

 

Kuka olet?

 Olen 24-vuotias tamperelainen transmies. Transition aloitin 18-vuotiaana.

 

Mitkä seikat sinua ärsyttävät nykyisessä transaktivismissa? Tuntuuko sinusta, että transaktivistit lähinnä pilaavat transsukupuolisten maineen?

 Nykyinen yleinen aktivismi, jota länsimaissa näkee, ei edesauta transsukupuolisten asemaa tai oikeuksia. Suurin osa on pelottelua ja ongelmien keksimistä turhasta.

Ne epäkohdat, joihin transaktivismi ottaa kantaa, ovat mielestäni hyvin merkityksettömiä tai olemattomia. Esim. se, että nykyään on muka loukkaavaa transsukupuolisille todeta biologisten sukupuolten todellisuus tai kun puhutaan kuukautisista, ei saa sanoa nainen, sillä “myös transmiehet ja muunsukupuoliset voivat menstruoida.” Tämänkaltaisia kieltä ja tiedettä sensuroivat ja rajoittavat näkemykset alienisoivat transsukupuolisia muiden silmissä ja luovat kuvan totalitaarisesta yhteisöstä, joka ei suvaitse eriäviä mielipiteitä.

 

Kuinka tärkeänä pidät transpolin psykiatrisia tutkimuksia ennen transhoitojen aloittamista?

 Hyvin tärkeänä. Sen lisäksi, että koulutetut, aiheeseen paneutuneet psykiatrit ja psykologit osaavat arvioida mielentilaasi, sekä onko kokemasi dysforiaa, he voivat auttaa sinut löytämään siihen apuun, mitä oikeasti tarvitset siinä tilanteessa, jossa ongelmasi kehonkuvasi ja muun vastaavan kanssa johtuvat muista ongelmista. He auttavat sinua ymmärtämään ja käsittelemään kokemuksiasi ja tulevia transhoitoja.

Sukupuolen niin sosiaalinen, juridinen kuin lääketieteellinen muuttaminen on niin suuri ja monilla tavoin elämääsi vaikuttava, joillain osin peruuttamaton päätös, että sen on vastuutonta antaa tehdä ilman konsultaatiota ja tukea asiantuntijoilta. Varsinkin siinä vaihteessa, kun tämä henkilö voi käydä elämässään läpi suuriakin vaikeuksia ja henkistä ahdistusta, oli se sitten dysforian tai jostain muusta ongelmasta johtuen.

 

Mitä mieltä olet siitä, kun transjutut ovat sotkettu niin vahvasti intersektionaaliseen feminismiin ja woke-kulttuuriin?

Itse vastustan näitä nykyisiä aatteita niiden ääripäisyyden vuoksi. Ne jakavat meitä enemmän ja luovat ajatuksen epäarvoisuudesta, jota ei voi välttää. Se luo yhä syvempiä kuiluja eri ryhmien välille, esimerkiksi uhriuttamalla meitä "jatkuvalle systemaattiselle sorrolle".

Hyvin usein näen, että vähemmistön jäsenen oletetaan tukevan tiettyä poliittista puolta ja ajattelumaailmaa. Jos et ole samaa mieltä “transyhteisön” kanssa, kyseenalaistetaan usein, oletko “oikeasti trans.” Sama pätee myös muihin yhteisöihin, jotka yhdistävät ihmiset hatarasti yhteen yhdellä muuttumattomalla faktalla (kuten seksuaalisuus tai ihonväri).

Tuntuu, että nämä henkilöt ovat joko tietämättään tai tarkoituksellisesti ummistaneet silmänsä sille, ettei transsukupuolisuus ole aate ja meitä kuten muitakin vähemmistön edustajia löytyy koko poliittisen kirjon joka kolkasta, niin äärivasemmistosta kuin äärioikeistostakin.

 

Mitä ajattelet, kun feministisen puolueen kuntavaaliehdokas käski blokata minut (Tulenhengen) Twitterissä, kun sanoin, että transnaisten on epäreilua kilpailla naisten urheilussa?

Toisten blokkaamiseen kannustus tuntuu minusta älyttömältä. Jos blokkaat täysin tuntemattoman käyttäjän puhtaasti siksi, että niin käsketään, suljet pois muita mielipiteitä ja näkökulmia kyseenalaistamatta sitä syytä, miksi niin kehotettiin tekemään. Oliko edes väitetty syy blokata totta, vaan johtopäätös vääränlaisesta tulkinnasta tai jopa suora valhe?

Saa sen kuvan, ettei kukaan kestä edes nähdä muita mielipiteitä. Toki jokaisella on oikeus päättää sisällöstä, jota haluaa sosiaalisessa mediassa nähdä ja blokata kenet haluaa, mutta sokea muiden hiljentäminen, varsinkin toisten sanoman perusteella, tuntuu typerältä. Itse en blokkaa ketään kantojensa perusteella, vaan esim. häirinnästä johtuen.

 

Onko sinulla teoriaa, miksi ftm-transhoitoihin hakeutuneiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti kaikkialla länsimaissa?

Itse näen asian niin, että suurin osa todella uskoo olevansa transmiehiä, ja suurimpia syitä siihen on vääränlainen käsitys niin transsukupuolisuudesta kuin mitä sukupuoli-identiteetti itsessään on, sekä näiden naisten kokeman kehoahdistuksen sekoittaminen dysforiaan.

Nykyään sukupuoli sekoitetaan sukupuolirooleihin. Sukupuoli on se, mitä olet biologisesti. Se on siinä. Se oletko transmies, ei perustu siihen oletko maskuliininen tyttö ja esim. pitänyt lapsena poikamaisista leluista ja harrastuksista. Transsukupuolisuus on sitä, että kokee biologisen sukupuolensa vääräksi.

Vääristynyt kuva omasta kehosta tai pelkästään se, ettei pidä siitä voi johtaa siihen uskoon, että keho-ongelmat johtuvat dysforiasta. Monella transmiehenä itseään pitäneellä on ollut esim. syömishäiriöitä, muita keho-ongelmia tai on kokenut seksuaalista pahoinpitelyä.

Varsinkin nuorten teini-ikäisten tyttöjen identiteetti transina on lisääntynyt, ja sanoisin, että siihen vaikuttaa vahvasti murrosikä. Se voi olla ahdistavaa ja keho tuntua epämukavalta, sillä se muuttuu vauhdilla ja hormonit jylläävät.

Transidentiteetti ei usein ole tahallinen päätös: he joko erehtyvät uskomaan tai ovat saaneet uskoteltua itselleen, että kokevat dysforiaa. Myös jatkuva trans-hehkutus ja niin dysforian kuin transhoitojen vakavuuden vähättely woke-yhteisössä voimistaa näitä tunteita.

 

Mitkä seikat sinua yleensä ärsyttää eniten toisissa transihmisissä? Millaisia kokemuksia sinulla on transsukupuolisten vertaistukiryhmistä?

 En ole pahemmin tavannut muita transihmisiä enkä ole ollut osana mitään ryhmiä. En ole koskaan kokenut sille tarvetta. Transsukupuolisuuteni on sen verran pieni (vaikkakin moneen asiaan vaikuttava) osa minua ja päivittäistä elämääni, että suurin osa kontaktistani muihin transeihin tulee internetin ja median kautta.

Eniten ärsyttää, että nykyinen ajattelutapa on niin itsekeskeinen. Kaikki on jotenkin taivutettavissa transsukupuolisuuteen ja varsinkin niin, että kuinka se on transfobista ja loukkaavaa. Jos joku sanoo vähänkin jotain “väärää”, ollaan heti hyökkäyskannalla eikä anneta anteeksi edes inhimillisiä virheitä ja tietämättömyyttä. Ei katsota yhtään varsinaista ajatusta kritiikissä ja mielipiteissä transasioita ja -aktivismia kohtaan. Muiden ihmisten tunteiden ja järjen kuuluu aina taipua transihmisten etujen edessä siten, kuinka transaktivistit ne näkevät.

 

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää transaktivisteille?

Ihmisillä on oikeus mielipiteensä ilmaisemiseen. Kaiken ei ole tarkoitus loukata tai vähätellä transihmisiä, eivätkä cancelointi ja noitavainot auta meitä mitenkään. Jos joku ei hyväksy näkemystäsi mm. transsukupuolisten seurustelusta, menstruoinnista tai lapsen sukupuolettomasta kasvatuksesta, et hänen mielipidettänsä tule muuttamaan rääkymällä “transfobiaa!”

 Käykää läpi mielipiteitänne, tavoitteitanne ja aktivismianne ja pohtikaa, onko niissä mahdollisuutta taipua, kompromisoida tai onko niiden saavuttamisessa oikeasti edes mitään hyötyä tai järkeä. Kaikkea parasta teille jokaiselle.

 

 

 

"Miksi ylipäätään halutaan pilata transsukupuolisten maine?"

Tervehdys lukijoille,

Tässä kirjoituksessa haastattelen toista transsukupuolista, joka on myös tavallani turhautunut nykyiseen transaktivismiin. Haluan tuoda esille, että en todellakaan ole ainoa transsukupuolinen, joka on kyllästynyt nykyiseen transaktivismiin. 

”Miksi ylipäätään halutaan pilata transsukupuolisten maine?”

”Tämä tulee olemaan tuulimyllyjä vastaan taistelemista. Nämä "päästään sekaisin olevat" ovat taas yksi masinoitu silakkaliike muiden joukossa. Panevat kaiken oman pahan olonsa siksi voimaksi, jolla voi toisen vaientaa.”

Teen jatkossa mieluusti vastaavanlaisia haastatteluja, joten jos tätä tekstiä lukee joku perinteinen transsukupuolinen, joka on kyllästynyt nykyiseen transaktivismiin, ja haluaa tuoda näkemyksensä (nimettömästi) esille, minuun saa halutessaan yhteyden sähköpostitse, osoite löytyy blogini kuvauksesta.

Tästä alkaa tämänkertainen haastattelu:

 

Kuka olet?

Olen 43-vuotta täyttänyt transsukupuolinen mies. It-alan yrittäjä. Puolisoni on psykiatrinen sairaanhoitaja, mies, töissä Auroran sairaalassa. Olemme olleet yhdessä jo 17 vuotta.
Transitioni alettua puolisoni sanoi, että ihmiseen hän rakastui, ei sukupuoleen.

Tuntuuko sinusta, että nykyisestä transaktivismista on enemmän haittaa transsukupuolisille? Koetko, että transaktivistit lähinnä pilaavat transsukupuolisten maineen?

Transitioituminen on raskas prosessi, koska joudut ajattelemaan ennemmin, mitä "hallaa" teet kanssaihmisillesi. Kumoat heidän vaikutelman omasta itsestäsi. Tämä on hyvin opettavainen elämänkertomus siitä, että elät vain itseäsi varten.

Transaktivismi on täynnä vihaa ja epäoikeutettuja käsityksiä omasta sopeutumisesta yhteiskuntaan. Jos sinulla on paha mieli, älä työnnä sitä toisiin. Opi sietämään vaikeuksia kuten ihminen. Opi pyytämään anteeksi.

Sellainen on väärää hyväksynnän hakemista, että heittäydytään vähemmistöksi, ja vaaditaan automaattista suvaitsemista. Maailma ei muutu silmänräpäyksessä. Se on molemminpuolinen kasvamisen paikka.

 

”Itse myös haluaisin palauttaa transsukupuolisuutta lähemmäksi "no mitä sitten?" - aspektia. Ei pitäisi olla iso asia tai numero. Kun transitio riittävän pitkällä, niin harva kiinnittää sinuun mitään huomiota. Ja se on justiinsa se status quo jonka haluaa saavuttaa.”

Pidätkö todennäköisenä, että seuraavan 10 vuoden aikana transhoitoja katuvien prosentuaalinen osuus tulee kasvamaan?

Väistämättä. Palaavat perusterveydenhoitoon. Persoonallisuushäiriöt olisi pitänyt tunnistaa jo ennen transhoitoon ohjaamista.

Kuinka tärkeänä pidät transpolin psykiatrisia tutkimuksia ennen transhoitojen aloittamista? Mitä ajattelet siitä, kun jotkut valittavat transpolien käytännöistä, ja haluaisivat mieluusti poistaa kaiken portinvartioinnin?

Pidän aivan olennaisena, että transpolit ovat olemassa ja pysyvät tutkivana yksikkönä. Se on potilaan oman oikeussuojan kannalta merkityksellinen asia, että iso muutos hoidetaan hallitusti.

Olen tosi tyytyväinen siihen, että Tampereelle saatiin hyvä ja vastuuntuntoinen lääkäri Kärnä ottamaan koppia alasta. Fiksu ihminen. Meillä meni liian kauan siihen, että ketään ei kiinnosta, ja viranhaltiat keskinkertaisuuksineen juoksevat paikasta toiseen.

Ja kun Kärnä avaa suunsa Helsingin Sanomissa aivan aiheesta, siihen pitää transktivistien avautua - ovatkohan tavanneet jo siellä Auroran sairaalassa?

Mitä ajattelet näkemyksestä, että voisi olla trans ilman dysforiaa?  

Dysforia. Itse en ymmärtänyt sanaa tai käsitettä, ennen kuin se minulle selitettiin (kolmekymppisenä). Olen ehkä enemmän kokeva ja tunteva ihminen. Minun ensimmäinen kosketus tähän asiaan tapahtui silloin kun olin tosi pieni.

Olin niinkun "seisaaltaan" pissillä. Tuijotin äitiä, ja kysyin? Milloin tämä minun pippeli oikein alkaa kasvaa?

Kuvailisin sen dysforian niin äärettömänä pettymyksenä. Te, jotka tiedätte, ei tarvitse sanoin kuvailla.

 

”Transsukupuolisuudessa on aika pitkälle kyse binäärisyydestä. Ihan jo kehodysforia tietää kertoa sen.
En pidä siitä, että minut niputetaan samaan yksisarvisten kanssa. Vaikkakin hyväksyn kaikenlaiset kukkaisoliot ihan omana rotunaan. Ne eivät edusta minua.”

Onko sinulla teoriaa, miksi etenkin ftm-transitioon hakeutuneiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti kaikkialla länsimaissa?

 

Muoti-ilmiö. Joku kaveripiiristä on, ja siten kaikki on. Jos vanhemmilla on mitään ohjausta teineihin enää, höpötys loppuu.

Kukaan ei oikeasti halua olla trans, ellei ole pakko.

Millaisia kokemuksia sinulla on erilaisista transsukupuolisten vertaistukiryhmistä? Millä tavalla toiset transsukupuoliset ovat suhtautuneet siihen, mitä ajattelet transjutuista?

 Ihan ensimmäisen kerran, kauan kauan sitten, menin Pasilanraitiolle muunsukupuolisten ryhmäkokoontumiseen. Koska ajattelin olevani ihan outo, eikä kukaan ajattele näin kuin minä. Kuuntelin puoli tuntia, ja totesin, että minä en ole merihevonen.

Wtftm.org oli mulle tosi hyvä tuki. Harmi että se loppui. Jospa asiat olisivat vielä tallessa ja ne ihmiset. Sieltä löytyisi vastaus monelle nykypäivän kysyjälle.

Ja kun me sieltä siirryimme Facebookiin, tuli potkut, koska transsukupuolinen voi olla ainoastaan vihervasemmistolainen. Suvaitsevaisuus on niin kovin yksipuolista.

Mietintöjä ROGD-teoriasta, transtrendereistä ja transyhteisön sisäisistä ristiriidoista

Olen törmännyt paljon sellaiseen ajattelutapaan, että jos ei kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä tai suhtautuu siihen muuten varauksella, leimataan hyvin helposti transfoobikoksi tai esitetyt huolenaiheet kuitataan skenaarioiksi, joita transfoobikot viljelevät.

Mielestäni tällä tavalla ajatteleminen on todella laiskaa ja naiivia. On toki totta, että aidosti transvastaiset tahot vastustavat juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Tämän lisäksi on kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka eivät ole mitenkään transvastaisia, mutta eivät silti kannata itsemäärittelyä erinäisistä syistä.

Keskustelupalstojen antia, kun kysytään, mitä mieltä juridisen sukupuolen itsemäärittelystä

Nykyään uutisoinnin perusteella tuntuu, että vähintään 20 % ihmisistä olisi transihmisiä, koska mediassa transaiheesta paasataan jatkuvasti. Viime vuosien aikana transtutkimuksiin on hakeutunut aiempaa enemmän porukkaa. Uskon, että osittain tämä johtuu tietoisuuden lisääntymisestä. Jotkut myös puhuvat ROGD-teoriasta ja transtrendereistä.

 Lisäksi nykyään transaktivismissa painotetaan enemmän identiteettiä kuin dysforiaa, joten transsukupuolisuuden määritelmä on paljon laveampi kuin aikaisemmin. Tämä voi myös osaltaan vaikuttaa siihen, miksi ihmiset päätyvät määrittelemään itsensä jonkin sortin transihmiseksi aiempaa helpommin. Käsittelen näitä aiheita tekstissäni.

 

 ROGD-teoria

 

Ensimmäisen kerran, kun kuulin puhuttavan ROGD-teoriasta (Rapid Onset Gender Dysphoria), pidin sitä täysin huuhaana, kuten monet muutkin transihmiset. Kyseinen teoria viittaa ns. sosiaaliseen tartuntaan, jonka mukaan pääasiassa nuoret tytöt ja naiset omaksuvat transidentiteetin sosiaalisen median ja kaveripiirin myötä, vaikka heillä ei aiemmin ole ollut merkkejä sukupuoliristiriidasta.

Kuten aiemmin totesin, pidin aluksi tuota teoriaa täysin huuhaana. Olen tottunut siihen, kuinka ei-transsukupuoliset saattavat spekuloida erilaisia syitä, miksi joku haluaa transioitua. Tiedän myös, että monet vanhemmat eivät useinkaan suhtaudu oman lapsen transsukupuolisuuteen mitenkään myötämielisesti, vaikka myöhemmin hyväksyivätkin tilanteen.

Aluksi on melko tyypillistä, että vanhemmat vähättelevät lapsensa sukupuoliristiriidan kestoa ja laatua. Itsellänikin on tästä kokemusta, vaikka itse hakeuduin transprosessiin aikuisena. Sain kuulla kommentteja, etten voisi mitenkään olla mies, koska paras ystäväni oli nainen, ja että kyllä lapsena neuvolassa olisi huomattu, jos olisin oikeasti transsukupuolinen. Tällainen kieltoreaktio on melko tyypillinen tapa käsitellä ikäviä tunteita.

Todellisuudessa kärsin sukupuoliristiriidasta ennen kuin olin kuullut koko transsukupuolisuuden olemassaolosta, mutta en osannut sanoittaa kokemustani luontevasti. Teininä olin nuorisopsykiatrian piirissä, ja sielläkin sukupuoliristiriitani tuli ilmi, mutta sitä ei nähty ongelmieni selittäjänä, eikä siihen juurikaan tartuttu. Myöhemmin näistä merkinnöistä tosin oli apua transpolilla, koska minulla oli konkreettisia todisteita siitä, että sukupuoliristiriitani oli kestänyt kauan.

Tämän takia pidin ROGD-teoriaa aluksi täysin huuhaana. Nykyään olen sitä mieltä, ettei se välttämättä olekaan täysin tuulesta temmattu teoria, vaikka se onkin edelleen kiistanalainen teoria, ja suhtaudun vanhempien näkemyksiin edelleenkin varauksella. Kuitenkin tällä hetkellä trans-asiat ovat olleet pinnalla jo pidemmän aikaa, ja somessa on paljon nuoria transihmisiä, joilla on paljon ihailijoita.

Somessa olen nähnyt myös joidenkin transihmisten hehkuttavan, kuinka onnellisia he ovatkaan, ja viimein voivat olla omia itsejään. Tyypillistä näille ihmisille on ollut se, että he eivät ole olleet kovin kauaa transhoidoilla. En sano, että nämä ihmiset valehtelisivat, mutta suhtaudun ylenpalttiseen hehkuttamiseen varauksella.

Havainnollistavana esimerkkinä voisin antaa sen, kuinka olen huomannut, että jos joku hehkuttaa somessa parisuhteensa ihanuutta, niin todellisuudessa parisuhteen tila voi olla jotain muuta, eikä ole tavatonta, että pariskunta eroaa pian. Olen tähän törmännyt useamman kerran jo, etten todellakaan keksi ilmiötä täysin tyhjästä.

En nyt varsinaisesti vertaa parisuhteiden ja transition hehkuttamista toisiinsa. Mielestäni liiallinen vakuuttelu on vain epäilyttävää, oli asia mikä tahansa.

Minulla ei ollut transhoitojen suhteen varsinaista kuherruskuukautta vaan oloni on parantunut pikkuhiljaa. Muistan kyllä, kuinka olin aluksi kärsimätön muutosten hitaudesta, ja minua ahdisti näyttää nuorelta pojalta, sillä halusin näyttää ikäiseltäni mieheltä. Nykyään näytän ikäiseltäni mieheltä, vaikka minussa on edelleen tiettyä poikamaisuutta, koska olen melko lyhyt ja hoikka. 

En itse koe tätä ongelmana. Minulla on myös tuuheat hiukset, vaikka hiusrajani onkin maskuliinisempi kuin ennen transhoitoja. Toisaalta minulla oli melko korkea hiusraja jo ennen transhoitoja, joten ero ei ole kovin huomattava.

Täytyy myös ottaa huomioon, että nuoret ovat helposti vaikutteille alttiita. Toisaalta en näe tätä pelkästään ikäkysymyksenä vaan myös persoonallisuuden piirteenä. Toiset ihmiset ovat helpommin alttiita erilaisille muoti-ilmiöille, lisäksi jotkut mielenterveysongelmat altistavat sille, että ihminen ottaa helpommin vaikutteita ympäristöstä. Yksi esimerkki tällaisesta mielenterveysongelmasta on epävakaa persoonallisuushäiriö.

Minulla on tuttu, joka kärsii epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Hän on kertonut, että jos hän tällä hetkellä olisi teini, niin hän olisi saattanut päätyä pitämään itseään muusukupuolisena, koska se olisi ollut helppo selitys ulkopuolisuuden tunteelle. Mainittakoon, ettei tutullani ole koskaan ollut minkään sortin sukupuolirisriitaa, mutta hän on kärsinyt ulkopuolisuuden tunteesta. Sen verran mitä olen muunsukupuolisten juttuja kuunnellut, heille on melko tyypillistä kokea ulkopuolisuuden tunnetta, joillakin on myös epävakaa personallisuushäiriö.

Olen blogissani jo aiemmin tuonut ilmi, kuinka transhoitoja ei pidä nähdä kaikkivoipana ratkaisuna ihmisen muihin ongelmiin. Olen myös sanonut, että jos koko kaveripiiri koostuu pelkästään transihmisistä, niin tässä kohtaa on kuplautumisen riski. Mieleeni tulee kaksi detrans-ihmistä, jotka ovat sanoneet, että transaikoina heillä tuttavapiiri oli hyvin trans/queer-henkinen. Toinen näistä detrans-ihmistä on jälkikäteen myöntänyt, että hänen tuttavapiirinsä oli väkisinkin myötävaikuttanut hänen päätökseensä hakeutua transprosessiin.

 

Löysin kuvan, jossa ROGD selitetään lyhyesti, joskin tietyllä tavalla stereotyyppisesti:

 

 

                  -Itsemurhalla uhkailu

                  -Sukupuoliristiriidan keston liioittelu

                  -Transprosessi nähdään kaikkivoipana ratkaisuna henkilön muihin ongelmiin

                 -Lähipiirissä on paljon transihmisiä

 

Itse en näe ongelmaa siinä, että enemmän ihmisiä hakeutuu transhoitoihin, JOS nämä ihmiset aidosti hyötyvät transhoidoista. Minua kuitenkin huolestuttaa, että tällä hetkellä jotkut päätyvät pitämään itseään transsukupuolisena liian heppoisin perustein, ja myöhemmin nämä ihmiset katuvat transhoitoja. On erittäin tyypillistä, että etenkin murrosiässä muuttuva keho ahdistaa, ja näitä aikoina kaikki kehoahdistus on varsin helppo luokitella dysforiaksi, kun trans-aihe on niin paljon esillä.

 

Transtrenderit

 

Perinteiset transsukupuoliset ovat puhuneet viime vuosina paljon ns. transtrendereistä. Löysin kuvan, jossa annetaan esimerkkejä tyypillisestä transtrenderistä: 

  - Vähän tai ei lainkaan dysforiaa, sukupuoli on identiteetti eikä kehollinen ominaisuus

  - Monimutkainen ja usein ei-binäärinen sukupuoli-identiteetti

  -Transhoitojen tarve kyseenalaistetaan tai niitä halutaan hyvin vähän

 

Naisystäväni on joskus kutsunut tätä omituista porukkaa flamingoiksi, ja minusta flamingo onkin osuva kuvaus näille ihmisille. Nämä ihmiset olisivat muuten harmittomia, varsinkin jos eivät hakeudu transhoitoihin, mutta he saavat transsukupuolisuuden näyttämään vitsiltä, miksi vuoksi perinteiset transsukupuoliset eivät pidä heistä.

Näiden ihmisten vuoksi transhoitojen tarve on kyseenalainen, koska he kovaan ääneen julistavat, kuinka voi olla trans ilman dysforiaa. Nämä ihmiset haluavat kaikkein eniten, että transsukupuolisuus poistetaan sairausluokituksesta, koska heille transeus ei ole sairauden kaltainen tila. Sen sijaan he usein korostavat transihmisyyden iloisuutta.

 

 

Transsexual vs. transgender

 

Englannin kielessä transgender on yleinen kattotermi kaikille transihmisille ja nykyään se myös tarkoittaa transsukupuolista. Toisaalta monet perinteiset transsukupuoliset ovat alkaneet käyttämään transsexual-termiä itsestään tehdäkseen eron transgender-porukkaan. Transgender-porukalla on sinänsä kaunis, mutta naiivi ajatus siitä, kuinka transyhteisö olisi vahvempi, jos kaikki transihmiset olisivat asioista samaa mieltä, ja vetäisivät yhtä köyttä.

Mainittakoon, että nykyinen valtavirran transaktivismi on enimmäkseen transgender-aktivismia, jonka vuoksi monet perinteiset transsukupuoliset eivät pidä nykyisestä transaktvismista. Lisäksi transgender-aktivismiin liittyy hyvin vahvasti intersektionaalinen feminismi ja muu identiteettipolitiikka, jota en voi sietää.

Transgender-aktivismi painottaa vahvasti identiteetin merkitystä. Tästä on seurannut se, että puhutaan miesten menkoista ja naisten peniksistä. Todennäköisesti vaatimukset juridisen sukupuolen itsemäärittelystä perustuvat tähän samaan ajattelutapaan.

Minä itse ajattelen, että transmiehet ovat transmiehiä ja transnaiset ovat transnaisia. Jos olisin biologinen mies, en olisi transsukupuolinen ollenkaan. 

 Jep. Voisitteko ystävällisesti lopettaa miesten menkoista puhumisen? 

Olen biologisesti nainen, mutta sosiaalisesti mies, minkä vuoksi olen transmies. Minä näytän, kuulostan ja haisen mieheltä transhoitojen/testosteronin vuoksi, mistä seuraa sosiaalinen miehuuteni. Toki jotkut ihmiset pitävät minua yksinomaan naisena, ja heillä on oikeus ajatella näin. Näiden ihmisten mielipiteet eivät kuitenkaan vaikuta arkielämääni millään tavalla, minkä vuoksi minulla ei ole tarvetta käydä vääntämään aiheesta kättä heidän kanssaan. 

 

Suomessa ei ole omia sanoja transgenderille ja transsexualille. Tämä myös vaikeuttaa keskustelua, voiko olla trans ilman dysforiaa, sillä transgender on yleinen kattotermi transporukalle, johon kuuluvat myös nämä transtrender-flamingot. Itse samaistun enemmän englannin kielen transsexual-termiin, koska en pidä nykyisestä transaktivismista, joka ajaa lähinnä transgender-porukan asioita, ja on muutenkin hyvin ideologista.

Toki osa perinteisistä transsukupuolisista kannattaa nykyistä valtavirran transaktvismia erinäisistä syistä. Nekin, jotka eivät kannata, eivät välttämättä ole kaikista asioista samaa mieltä minun kanssani, eikä heidän tarvitsekaan olla. Ongelma tulee siinä vaiheessa, jos minulle sanotaan, että näkemykseni ovat jotenkin vääriä, enkä saisi ajatella, kuten oikeasti ajattelen. Minä kannatan vahvasti sanan- ja mielipiteenvapautta myös silloin, vaikka en pitäisikään vastapuolen näkemyksistä.

 

 

 

 

 

 

 

 

"Järjen on pakko voittaa jossakin vaiheessa"

Ennen kuin aloitin tämän blogin kirjoittamisen, olin miettinyt jo pidemmän aikaa mahdollisen blogin perustamista. Olin hyvin tietoinen siitä, että minulla on jonkin verran varsin ”epäsuosittuja” mielipiteitä. Mietin myös, lukisiko kukaan juttujani. Lopulta päätin perustaa blogin, koska olin totaalisen kyllästynyt valtamedian luomaan varsin yksipuoliseen mielikuvaan transsukupuolisuudesta.

Blogini tarkoituksena on tuoda omalta osaltani ilmi, etteivät kaikki transsukupuoliset ole yksimielisiä nykyisestä transsukupuolisuuteen liittyvästä keskustelusta. Osa transsukupuolista minä mukaan luettuna ei voi sietää nykyistä transaktivismia, joka kääntyy itseään vastaan. Olen aiheesta puhunut enemmän täällä.

Suomessa nykyinen transkeskustelu pyörii hyvin vahvasti translain uudistamisen ympärillä. Itse en kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Olen perustellut näkemykseni täällä ja täällä.

Eräällä keskustelupalstalla (jonne blogini on linkattu muutaman kerran) törmäsin hyvään kommenttiin, jonka oli kirjoittanut transnainen. Minusta on todella helpottavaa huomata, etten ole mielipiteiltäni yksin.

Päätin kopioida kyseisen transnaisen kommentin tänne, sillä mielestäni ihmisillä on oikeus tietää sellaisten transsukupuolisten näkemyksistä, jotka eivät ole yhteneviä nykyisen transaktivismin kanssa. Tummennetut kohdat ovat omia merkintöjäni:

 

 Transnainen:

”Kiitos asiallisesta vastauksesta. Sanomattakin on selvää, että ymmärrän. Tämä ketju oli mielenkiintoinen löytö. Ihan oikeasti haluan alleviivata sitä, että tämä nykyhullutus on todella vastenmielistä myös meille, jotka oikeasti täyttävät transsukupuolisuuden (tähän saakka) yleisesti hyväksytyn lääketieteellisen määritelmän. Lopullisesti tämä homma ajettiin päin seinää väittämällä, ettei minkäänlainen dysforia ole transsukupuolisuuden edellytys.

Minua hirvittää ja kammottaa tämä ja se on minusta yhtä loogista kuin se, ettei murtunut luu enää olisikaan luunmurtuman edellytys. Samoin nämä yhtäkkiä ilmestyneet höpinät "ei-binäärisyydestä" ja lukemattomasta määrästä eri sukupuolia, jotka voivat henkilön pään sisällä vaihdella myös päivästä tai hetkestä toiseen. Ihan oikeasti, voiko joku näyttää yhdenkin vaikka "genderfluidiksi" itseään kutsuvan ihmisen, joka muuten on edes auttavasti tasapainossa itsensä ja elämänsä kanssa?

Yhtäkkiä minunkin viiteryhmäkseni ollaan Setasta ja muualta pakottamassa tällaista mitä ilmeisimmin epävakaasta persoonallisuudesta kärsivää hörhöpoppoota. Todellakin olemme ihan samassa veneessä kritisoidessamme tätä kehitystä, vaikka emme muuten kaikesta ihan samaa mieltä olisikaan.

Minä olen biologisesti mies, sosiaalisesti ja juridisesti nainen. Fyysisesti näytän naiselta, enkä aiheuta minkäänlaista hämminkiä missään. Jos jossain paikassa aiheuttaisin, niin jättäisin menemättä. Tässä ei ole itselleni mitään epäselvää, mitään mikä olisi vaikea sanoa ääneen, eikä kyse ole millään lailla minun tai kenenkään muunkaan mielipiteistä vaan tosiasioista.

Kaikilta osin en tietenkään ole enkä voikaan olla samalla viivalla niiden kanssa, jotka ovat sosiaalisen naiseuden saaneet jo syntymässä biologian myötä. Joistakin naisten asioista ja ongelmista en ymmärrä yhtään sen enempää kuin miehetkään, vaikka monet esimerkiksi turvallisuuteen ja fyysiseen koskemattomuuteen liittyvät ovat toki samojakin.

 Hyväksyn sen, kunnioitan sitä ja pystyn sen kanssa elämään oikein hyvin. Sosiaalisen naiseuden edellytyksenä taas on onnistunut transitio, onhan se ihan päivänselvää ettei kyseessä ole mikään ilmoitusasia.

Vaikka mitä väitetään niin jokainen tietää, minkä näköistä ja oloista ihmistä pidetään miehenä tai naisena. "Leidipenikset" ja muut tämmöiset jutut herättävät minussa vain ja ainoastaan sen tunteen, että voiko tämä oikeasti olla totta. Tiedän, että hyvin monet kaltaiseni jo aikoja sitten transitioituneet ihmiset ajattelevat ihan samalla lailla. Huh huh, ei voi muuta sanoa. Järjen on pakko voittaa jossakin vaiheessa.”

 

Sosiaalinen miehuuteni on seurausta siitä, millainen keho minulla on tällä hetkellä

Blogissani eräs kommentoija kysyi aikaisemmin, mitä tarkoittaa tulla kohdatuksi tietyn sukupuolen edustajana. Toisinaan olen netissä nähnyt kommentteja, voisimmeko sopia, että sukupuoli tarkoittaa pelkästään lisääntymis-biologista sukupuolta. Olen myös törmännyt näkemyksiin, ettei transsukupuolisuutta olisi, jos sukupuoliroolit eivät olisi niin ahtaat. Lisäksi translain uudistus on edennyt eduskunnassa. Tässä kirjoituksessa käsittelen näitä teemoja.

Sanon nyt heti aluksi, että jos joku blogin lukijoista on sitä mieltä, että sukupuoli on pelkästään lisääntymisbiologinen ominaisuus, niin tässä ajattelussa ei mielestäni ole mitään väärää. Haluan vain tuoda ilmi, että minun kohdallani sukupuolella on myös muita ulottuvuuksia. Olen sitä mieltä, että valtaosalla ihmisistä sukupuoli on yksinomaan lisääntymisbiologinen ominaisuus, mutta transsukupuoliset tuovat poikkeuksen tähän sääntöön.

Aikoinaan ennen transhoitoja yritin omaksua näkemyksen, että sukupuoli on puhtaasti lisääntymisbiologinen ominaisuus. Olin vahvasti sitä mieltä, ja olen edelleenkin, etteivät persoonallisuuden piirteet tai mielenkiinnon kohteet määrittele ihmisen sukupuolta. En koskaan edes yrittänyt mahtua perinteiseen naisen muottiin vaan pyrin elämään poikatyttönä. Kuitenkin minulla oli jokapäiväistä elämääni rajoittava kehodysforia, joka ei kadonnut mihinkään, vaikka toteutin persoonallisuuttani ja pukeutumistani juuri niin kuin halusin. Perimmäinen ongelmani ei ollut sukupuoliroolit. Jos minulla ei olisi ollut merkittävää ja pitkäkestoista toimintakykyä rajoittavaa kehodysforiaa, minulla ei olisi ollut mikään ongelma elää maskuliinisena naisena.

Monet ei-transsukupuoliset ovat sanoneet, ettei heillä ole sukupuoli-identiteettiä. He yksinkertaisesti ovat jotain sukupuolta. Mielestäni tämä on varsin ymmärrettävää, koska tämä on normaali tila. Transsukupuoliset ovat poikkeusyksilöitä. Minun sukupuoli-identiteettini on muodostunut sen perusteella, että koin naistyypillisen kehoni niin vääräksi, ja koen paremmin yhteenkuuluvuutta nykyisen kehoni kanssa. Vaikka tulen aina olemaan biologisesti nainen, minulle transmiehen keho on parempi vaihtoehto elää ilman jatkuvaa kärsimystä. Ideaalitapauksessa olisin toki syntynyt poikana, mutta koska tuollaista asiaa ei voi kontrolloida, niin liiallinen märehtiminen asiasta on yhdentekevää.

Olen sitä mieltä, ettei mieltymiseni miesten vaatteisiin tee minusta transsukupuolista eikä myöskään muut persoonallisuuden piirteet, jotka ovat keskimäärin yleisempiä miehillä. Toisekseen minussa on myös ominaisuuksia, jotka ovat keskimäärin tyypillisempiä naisilla. Olen mielestäni jopa varsin feminiininen verrattuna moniin heteromiehiin, mutta en itse koe tätä ongelmana. Transsukupuolisuudesta huolimatta olen oma persoona, enkä sukupuolita mielenkiinnonkohteita.

Olen toki edelleen sitä mieltä, että sukupuoli on vahvasti biologinen ominaisuus, vaikka minun kohdallani sillä on myös muuta merkitystä. Olen biologisesti nainen, mutta sosiaalisesti mies. Oleellista on ymmärtää, että sosiaalinen miehuuteni on seurausta siitä, millainen keho minulla on tällä hetkellä. Sukupuolenkorjaushoidot ovat muuttaneet ääntäni, ruumiinrakennettani ja muuta yleistä olemustani niin paljon, että ihmiset pitävät minua miehenä ulkonäköni perusteella. En voisi esimerkiksi mennä naisten vessaan, vaikka kuinka olen biologinen nainen. Tai voisin mennä, mutta seuraukset eivät välttämättä olisi kovin mukavat. Kun ihmiset näkevät minut, he näkevät miehen. Jotkut lemmikkieläimet, jotka pelkäävät miehiä traumaattisten kokemusten vuoksi, pelkäävät myös minua, koska haisen testosteronille ja kuulostan mieheltä. Eläimet sukupuolittavatkin toiset eläimet/ihmiset pitkälti hajun perusteella.

  

Nykyään käyttämäni testosteroni-injektio, jonka pistosväli on kolme kuukautta.

Mainittakoon, että silloin, kun minulle tehtiin rintojen poisto transhoitojen yhteydessä, olin vielä juridisesti nainen, niin tästä huolimatta minut laitettiin miesten huoneeseen. Olin etukäteen varautunut, että minut olisi laitettu naisten huoneeseen, koska olin vielä juridisesti nainen. Oletan, että hoitohenkilökunta käytti maalaisjärkeä, koska jo tuolloin menin ulkonäköni puolesta miehestä, joskin näytin ikäistäni nuoremmalta. 

Olen enemmän kuin tyytyväinen rintakehääni nykyään. Tässä myös jonkinlainen kuva, että kyllä täällä  nimimerkin takana ihan oikea henkilö kirjoittelee.                      

Olen sitä mieltä, ettei sukupuoli-identiteetti määrittele sosiaalista todellisuutta. Keho määrittelee sosiaalista todellisuutta. Ennen transhoitoja sukupuoli-identiteetilläni oli merkitystä lähinnä minulle itselleni, vaikka toki ystävälliset ihmiset ottivat asian huomioon, ja käyttivät nykyistä virallista nimeäni, joka ei vielä tuolloin ollut virallinen. En kuitenkaan odottanut, saati vaatinut, että olisin oikeasti tullut kohdatuksi miehenä. En ole koskaan halunnut määrätä, kuinka ihmisten pitäisi minua kohdella, koska tällöin kanssakäyminen ei olisi luontevaa. Toki toisinaan ärsyttää, kuinka jotkut ihmiset saattavat tehdä varsin mielenkiintoisia oletuksia pelkästään sen perusteella, koska olen transmies, ja olen syntynyt tyttönä. Kuitenkin kaikki ihmiset joutuvat toisinaan kärsimään siitä, että heistä tehdään vääriä oletuksia, eli en ole tämän suhteen mitenkään erityinen.

On kuitenkin joitakin tilanteita, jolloin tavanomainen sosiaalinen miehuus ei ole transmiehelle mahdollista. Lääketieteen näkökulmasta katsottuna transmies on eri asia kuin biologinen mies. Myös mahdollinen lasten hankinta tapahtuu luonnollisestikin eri tavalla. Jos minä ja naisystäväni haluaisimme lapsia, meidän pitäisi hankkia lapset samalla tavalla kuin naisparit hankkivat lapsia, koska olemme kummatkin biologisia naisia. Tietenkään emme voisi saada yhteisiä biologisia lapsia. Lisäksi transmiehellä on keskimäärin erilainen deittipooli kuin biologisella miehellä, vaikka toki ihmisten deittipooleihin vaikuttavat myös muut tekijät, kuten ulkonäkö, luonne, sosiaaliset taidot jne.

Transhoidot muuttavat siis ihmisen sosiaalista sukupuolta. Kuitenkin transhoitojen pitää onnistua riittävän hyvin, koska muutoin ihminen tulkitaan ulkonäön puolesta edelleen syntymäsukupuolen yksilöksi tai henkilö tunnistetaan transsukupuoliseksi. Edelleenkin pelkällä identiteetillä on merkitystä vain yksilölle itselleen.

Olen blogissani aikaisemmin perustellut, miksi en kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että translain uudistus olisi menossa läpi. Jos ja kun laki menee läpi, juridinen sukupuoli ei enää tarkoita yhtään mitään. Tähän mennessä oikeus muuttaa juridista sukupuolta on ollut poikkeuslupa transsukupuolisille, jotka eivät enää näytä syntymäsukupuolensa edustajilta. Blogini oli linkattu Suomi24-palstalle, jossa törmäsin varsin osuvaan kommenttiin:

”En olisi hyötynyt papereiden muutosta mitään, koska olisin edelleen ollut kaikkien silmissä nainen. Jos paperit saa kohta muuttaa tuosta vaan, sehän on huono asia transihmisten kannalta, koska juridinen sukupuoli menettää silloin merkityksensä, eikä transihminen voi enää "todistaa" sukupuoltaan näyttämällä henkkareita, koska ne voi kuka vaan vaihtaa tuosta vaan.”

Olen toisinaan kuullut kommentteja, että entä jos henkilö ei voi terveydellisistä syistä saada transhoitoja tai jos henkilö näyttää jo valmiiksi sukupuoli-identiteettinsä mukaiselta sukupuolen edustajalta, niin eikö tällöin juridisen sukupuolen itsemäärittely olisi hyvä juttu. Mielestäni ei ole. Terveyteen liittyvät poikkeustapaukset voidaan katsoa yksilöllisesti, mutta yksittäisten poikkeustapausten vuoksi ei ole mielekästä romuttaa koko systeemiä. Ylipäätään psykiatriset tutkimukset ovat eduksi, koska ne myös ennaltaehkäisevät juridisen sukupuolen väärinkäytöltä. On olemassa oikeasti todella häiriintyneitä yksilöitä, joiden ei pitäisi saada transhoitoja, eikä täten myöskään saada oikeutta vaihtaa juridista sukupuoltaan. Psykiatrisilla tutkimuksilla voidaan seuloa tällaiset tapaukset. Toki valitettavasti virhearvioinnit ovat aina mahdollisia.

En myöskään ole koskaan tavannut varsinkaan aikuista ihmistä, joka oikeasti näyttäisi vastakkaisen biologisen sukupuolen edustajalta, enkä puhu tässä nyt transsukupuolisista, jotka ovat saaneet transhoitoja. Toki on olemassa ihmisiä, jotka saattavat luulla lyhythiuksista naista mieheksi. Ennen transhoitoja minä näytin toisinaan nuorelta pojalta, jos minua ei katsonut kovinkaan tarkasti. Nämä tilanteet olivat kuitenkin nopeita kanssakäymisiä, ja jos ikäni tiedettiin, niin mielikuva muuttui melko nopeasti.

Olen blogissani aikaisemmin maininnut, että mielestäni sukupuolidysforia on oleellinen osa transsukupuolisuutta. Jos ihmisellä ei ole sukupuolidysforiaa, miksi hän edes olisi transsukupuolinen? Mitä vikaa on olla esim. transvestiitti tai muuten sukupuoleltaan epätyypillinen ihminen? Transyhteisössä kaltaisiani yksilöitä kutsutaan truscum- ja transmedikalisti-nimikkeillä, ja nykyään nuo termit ovat käytännössä natsin synonyymeja. Itse en mielellään käytä kyseisiä määritteitä itsestäni, koska noihin termeihin liittyy niin paljon olkiukkoilua, jota en itse allekirjoita. Olen muun muassa törmännyt näkemyksiin, kuinka truscumit muka vaativat, että transsukupuolisen pitää olla täysin sukupuolinormien mukainen ollakseen transsukupuolinen tai että vasta transhoidot todistaisivat transkokemuksen aitouden. Olen sitä mieltä, että transhoitoihin mennään itsensä vuoksi eikä muita varten. Ylipäätään en tykkää pohtia sitä, kuka on aito transsukupuolinen, vaikkakin sukupuolidysforia on mielestäni oleellinen osa transsukupuolisuutta.

Joku voi ihmetellä, miten olen sitä mieltä, että transhoitohin mennään itsensä vuoksi, ja samaan aikaan vastustan juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Korostan, että minua ei rehellisesti kiinnosta, mitä aikuiset ihmiset tekevät kehoilleen tai jättävät tekemättä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että teoilla on myös seurauksensa. Jos ihminen on tyytyväinen syntymäsukupuolensa kehoon, eikä halua muokata kehoaan, tämä on pelkästään hyvä juttu. Kuitenkaan tällainen yksilö ei voi vaatia, että hänet nähtäisiin jonain, mitä hän ei kehonsa puolesta ole. Se, millainen keho ihmisellä on, ja miten hän ilmaisee itseään, vaikuttaa siihen, miten ympäristö hänet kokee. Olen jo aikaisemmin tuonut ilmi, ettei identiteetti määrittele sosiaalista todellisuutta. Juridisen sukupuolen tarkoitus ei ole validoida ihmisen identiteettiä.

 

 

 

 

 

 

 

Nykyinen transaktivismi kääntyy itseään vastaan

Eräs kaverini sanoi aikoinaan: ”uskon, että ihmisten asenne muuttuu myönteisemmäksi transsukupuolisia kohtaan ajan saatossa, aivan niin kuin homoseksuaalisuudenkin kanssa kävi.”

Aikaisemmin minäkin vielä uskoin tuohon. Valitettavasti en ole enää pitkään aikaan uskonut. Nykyinen valtavirran transaktivismi on kääntynyt itseään vastaan, ja ihmisten suhtautuminen on muuttunut nihkeämmäksi transsukupuolisia kohtaan. Enkä valitettavasti ihmettele yhtään.

Nykyinen valtavirran transaktivismi ei yksinkertaisesti toimi. Jos se toimisi, ihmisten asenteet transsukupuolisuutta kohtaan eivät muuttuisi negatiivisempaan suuntaan. On myös ongelmallista, kuinka transaktivistit kuvittelevat edistävänsä transsukupuolisten asioita, mutta todellisuus on jotain aivan muuta.

Suomessa nykyinen transaktivismi keskittyy hyvin paljon translain uudistamiseen. Olen jo aikaisemmin kertonut, miksi en kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Kannatan hyvin vahvasti transpolin psykiatrisia tutkimuksia, enkä puolla Informed Consent-mallia. Mielestäni transsukupuolisuutta ei voi erottaa dysforiasta, eikä transsukupuolisuutta voi luonnollisesti diagnosoida lapsen kohdalla. En myöskään pidä siitä, kuinka ICD-11-tautiluokituksessa transsukupuolisuus ja muunsukupuolisuus yhdistyvät ja siirtyvät seksuaaliterveyden luokkaan sukupuoliristiriita-nimellä. Kyrpäjooseppi perustelee asian erittäin hyvin:

”Transsukupuolisuutta ei tule poistaa sairausluokituksesta. Jos ei ole diagnoosia, ei ole mitään hoidettavaa. Se, että transsukupuolisuus on yleensä sairauteen rinnastettava, hoitoa vaativa ja henkeä uhkaava tila ei muutu miksikään sillä, että jotkut transsukupuolisiksi identifioituvat transvestiitit, jotka eivät tarvitse hoitoja haluaisivat sen olevan jotain homoseksuaalisuuden kaltaista. Valitettavasti se ei ole sitä. Homo ei tarvitse mitään hoitoja, transsukupuolinen tarvitsee.

Transsukupuolisuusdiagnoosia ei myöskään pidä muuttaa miksikään yleiseksi kehodysforiadiagnoosiksi, joka erotetaan transsukupuolisuudesta. Se, että transsukupuolisten invalidisoiva kehodysforia sotketaan jonkun cisnaisen ahdistukseen a-kupin tisseistä heikentää hyvin paljon transsukupuolisten tilannetta. Transsukupuolisuuteen liittyvä kehodysforia on olennainen osa sukupuoliristiriitaa, eikä sitä esiinny yhtä vakavana millään muulla ihmisryhmällä.

(Muokattu 2.3.2021, oma kommentti väliin; myös muilla ihmisryhmillä, kuten syömishäiriöisillä, voi olla erittäin vakavaa kehoahdistusta, en myöskään näe hedelmällisenä pohtia sitä, kuka kärsii eniten, lisäksi tässä on myös yksilötasolla paljon vaihtelua. Kuitenkin kun sukupuoliristiriita poistetaan transsukupuolisuuden määritelmästä, on vaarana, että emme tunnista, milloin on kyse nimenomaan sukupuolidysforiasta tai esimerkiksi syömishäiriön aiheitttamasta kehoahdistuksesta. Eri ihmisryhmät tarvitsevat erilaista apua.)

Kyrpäjoosepin kommentti jatkuu:

En kannata edes binääristen transsukupuolisten ja muunsukupuolisten diagnoosien yhdistämistä. En halua, että muunsukupuolisten sekoiltua tarpeeksi hormoniensa kanssa ja kaduttua munasarjojen poistoa, kun peilistä katsoo androgyynin olennon sijaan karvainen ukko, jonka kalju kiiltää, hoitoyksikkö kyllästyy kirjoittelemaan heille naishormoneita ja näkee parhaaksi asettaa lisärajoituksia sen suhteen montako vuotta pitää olla testoilla ennen kuin saa poistattaa sisäromunsa. Muunsukupuoliset eivät ole kuten transmiehet ja -naiset ja heidän on parempi olla erillisellä diagnoosilla, koska pahimmassa tapauksessa heidän sekoilustaan kärsivät ne, joita samat ongelmat eivät koske.”

Olen törmännyt netissä lukuisiin kommentteihin, kuinka joku on ennen suhtautunut transsukupuolisiin myönteisesti tai neutraalisti, mutta nykyään transsukupuoliset ärsyttävät. Monet ovat myös sanoneet, että transsukupuolisten seurassa pitää jatkuvasti olla varpaillaan, ettei vahingossa käytä jotain epäkorrektia termiä. Tässä on yksi syy, miksi en mielelläni ole kovin avoin transsukupuolisuudestani. En halua, että ihmiset joutuvat seurassani varomaan sanojaan. Mainittakoon, että minulla itselläni on melko musta huumorintaju, ja toisinaan kutsun itseäni transuksi, kun väännän vitsiä itsestäni lähipiirini keskuudessa.

Monilla transsukupuolisilla ja erityisesti transaktivisteilla on noussut kusi päähän intersektionaalisen feminismin myötä. Intersektionaalisen feminismin mukaan transsukupuoliset ovat uhrihierarkian huipulla, minkä vuoksi transsukupuolisilla ei ole mitään vastuuta käytöksestään, koska kaikki kritiikki on transfobiaa. Toki minä olen valkoihoinen naisista pitävä transmies, joka menee ulkonäön puolesta biologisesta miehestä, niin todellisuudessa minäkin olen hyvin etuoikeutettu verrattuna esimerkiksi muunsukupuolisiin nähden, joten eihän tällainen etuoikeutettu kermaperse tiedä mistään oikeasta rakenteellisesta sorrosta.

Vitsailut sikseen. Varmaan on tullut selväksi, etten ole nykyisen intersektionaalisen feminismin suurin ystävä. Olen toki sitä mieltä, että yksilön yhteiskunnalliseen asemaan vaikuttavat myös muut tekijät kuin sukupuoli, mutta nykyinen feminismi on tuonut mukanaan uhriutumiskulttuurin, jota en voi sietää. Ylipäätään pidän erilasia uhrihierarkioita keinotekoisina.

Intersektionaalinen feminismi näkyy myös netin transryhmissä. Ryhmissä vallitsee safe space-meininki, minkä vuoksi minkään sortin kriittinen keskustelu on erittäin vaikeaa. Jotkut myös ovat syyttäneet lääkäreitä läskifobiasta, koska leikkauksille on painoindeksirajat. Monet transsukupuoliset ovat erittäin ylivirittyneitä näkemään transfobiaa joka paikassa.

Kerran eräässä transsukupuolisten vertaistukiryhmässä joku sanoi, että jos ei edes yritä mennä läpi (näyttää sukupuoli-identiteettinsä mukaiselta sukupuolen edustajalta), niin ei pitäisi valittaa, jos ihmiset väärinsukupuolittavat. Monet eivät pitäneet tästä näkemyksestä. Yleinen näkemys tuntui olevan: ”kaikki saavat olla sellaisia kuin haluavat olla ja kaikilla on oikeus tulla sukupuolitetuksi oikein!”

Kaikilla toki on oikeus ilmaista itseään lain sallimissa rajoissa. Itsensä ilmaisuun liittyy kuitenkin myös aina jonkinlainen vastuu. Jos henkilö näyttää selkeästi biologiselta naiselta, ja vielä lisäksi ilmaisee itseään perinteisen feminiinisesti, millä perusteella ympäristön pitäisi sukupuolittaa kyseinen henkilö mieheksi? Ainoa vaihtoehto tällöin on pyytää ympäristöä puhuttelemaan miehenä. Muut ihmiset kokevat tällaisen toiminnan roolileikkinä, joka alkaa pidemmän päälle ärsyttämään.

Muunsukupuolisuus tuo tähän vielä lisää pökköä pesään. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani totesin, luokittelemme vastaantulevat ihmiset automaattisesti joko miehiksi tai naisiksi lähes poikkeuksetta johtuen ihmislajin biologisen sukupuolen kahtijakoisuudesta. Minä olen sanonut, etten halua laittaa näkyville pronomineja sosiaalisen median profiileihin. Oletan, että ihmiset tietävät automaattisesti, mitä pronomineja minusta käytetään ulkoisen olemukseni ja nimen perusteella. Minulle on sanottu: ”mutta on olemassa muunsukupuolisia, ja ei ihmisen sukupuolta voi ulkonäön perusteella olettaa!”

Minua ärsyttää edellä mainitut seikat todella paljon, vaikka olen itse transsukupuolinen. Ymmärrän erittäin hyvin, miksi ihmiset ovat alkaneet suhtautua nihkeästi transsukupuolisiin. Tällä hetkellä olen erityisen ärsyyntynyt muunsukupuolisuuteen. Olen keskustellut lähipiirini kanssa muunsukupuolisista, ja lähipiirini pitää monia muunsukupuolisia ärsyttävinä ja kaikesta valittajina. Kysyin eräältä tutultani, miksi häntä ärsyttää muunsukupuoliset. Tuttuni vastasi näin:

”Päällimmäisenä se, että en tiedä mitä he haluavat. Kaikki tuntuu valittavan koko ajan jostakin ja en pysty auttamaan, koska en tiedä mitä tehdä. Ja mun mielestä kun tosi harva edes näyttää androgyyniltä. Mun makuun se joukko on niin hajanainen, että en tajua mikä vika on binäärisyydessä. Ja en siis oikein myöskään käsitä sitä, että miltä tuntuu kokea ns dysforiaa sekä naiseudesta että miehuudesta.”

Aikaisemmin mainitsemani Kyrpäjooseppi toteaa muunsukupuolisuudesta seuraavasti:

”Nämä tahot ovat liittoutuneet voimakkaasti feministien kanssa ja levinneet transsukupuolisten asioita ajaviin järjestöihin. Sieltä käsin heidän on helppo vaikuttaa lainsäädääntöön, aktivismiin ja yleiseen ilmapiiriin. Transaktivismi onkin muuttunut muutamassa vuodessa lähes täydelliseksi sukupuolettomuuden ja nonbinäärisyyden ilosanoman julistamiseksi, jossa transsukupuolisille miehille ja naisille tai normaalille miehuudelle ja naiseudelle ei ole minkäänlaista tilaa. Koko miesten ja naisten olemassaolon kyseenalaistaminen alkaa olla yleistä. Väärään kehoon syntyminen ei ole heille enää edes hyväksyttävää koska keholla ei kuulemma ole sukupuolta.”

Toisessa tekstissä Kyrpäjooseppi kiteyttää hyvin:

 ”Muunsukupuoliset ja muut epäbinääriset tarpeineen määrittävät nykyään transyhteisön normit. Iso osa myös transsukupuolisista kokee, että on aivan yhtä epäkohteliasta kysyä ihmisiltä heidän pronominejaan kuin olisi sukupuoltaankin. Jos sinulta pitää kysyä, että mitä pronomineja tai termejä sinusta käytetään, se tarkoittaa, että näytät sukupuolten välimuodolta. Ja se on useimmista ihmisistä helvetin ikävää.

Kun tahot, joista sukupuolta ei näe naamasta eikä keholla ole väliä ovat kuitenkin sitä mieltä, että on epäkohteliasta olettaa, että miehen näköinen on mies ja naisen näköinen on nainen, pronominien ja termien kysyminen ihmiseltä erikseen on ainoa hyväksyttävä toiminitatapa. Ihan sama, vaikka se olisi valtaosasta perseestä.”

Lopuksi suosittelen katsomaan vielä Blaire Whiten videon, jossa hän selittää hyvin, miksi nykyistä transyhteisöä ei tulla hyväksymään.  

 

Transaktivistien puhkikuluneet mantrat

Olen huomannut, että transaktivistit hokevat keskenään samoja mantroja. Itse en ole hyvin pitkään aikaan saanut mitään irti näistä hoetuista mantroista. Monet näistä mantroista kuulostavat lähinnä kollektiiviselta valehtelulta. Tässä kirjoituksessa käsittelen joitakin yleisiä transaktivistien hokemia, ja pohdin niiden ongelmallisuutta.

"Biologinen sukupuoli on jatkumo."

Tätä väitettä kuulee nykyään paljon transkeskustelussa. Mielestäni väite on ongelmallinen. Hormonaaliset ja kirurgiset transhoidot muuttavat transsukupuolisen henkilön sekundaarisia sukupuolen ominaisuuksia. Sen sijaan primaarisia sukupuolen ominaisuuksia (toimivat lisääntymiselimet ja sukupuolikromosomit) ei voida muuttaa transhoitojen avulla. 

Oleellista on ymmärtää, että primaariset sukupuolen ominaisuudet eivät muodosta jatkumoa. Intersukupuolisuus ei ole todiste biologisen sukupuolen jatkumosta, koska intersukupuolisuus on harvinainen sukupuolen kehityspoikkeama. Minua häiritsee, kun jotkut transsukupuoliset rinnastavat intersukupuolisuuden ja transsukupuolisuuden toisiinsa, vaikka kyse on kokonaan eri asioista. Mielestäni transsukupuolisten ei pitäisi puhua intersukupuolisten puolesta. 

Sen sijaan sekundaaristen sukupuolen ominaisuuksien voi ajatella asettuvan jatkumolle, koska jopa saman sukupuolen sisällä voi olla hyvin paljon vaihtelua. Sekundaariset sukupuolen piirteet kehittyvät pääasiassa murrosiässä. Kuitenkin biologisen sukupuolen kannalta primaariset sukupuolen piirteet ovat olennaisempia kuin sekundaariset ominaisuudet. Tämän vuoksi transsukupuolisen biologinen sukupuoli ei muutu transhoitojen avulla.

"Transmiehet ovat miehiä ja transnaiset ovat naisia."

Kaunis ajatus, mutta todellisuudessa transmiehet ovat transmiehiä ja transnaiset ovat transnaisia. Minä olen transmies, enkä minä voi puhua syntyperäisten biologisten miesten puolesta. En minä tiedä, millaista on olla syntyperäinen biologinen mies. Minä tiedän, millaista on olla transmies. On toki tilanteita, joihin transsukupuolisuuteni ei vaikuta, ja tällöin minut kohdataan vain miehenä. Vaikka paasaisin maailman tappiin asti olevani mies, niin ei tämä muuta sitä faktaa, että kaikesta huolimatta olen transmies. 

"Vain transsukupuoliset määrittelevät transfobian."

Tämä väite antaa olettaa, että transsukupuoliset olisivat keskenään homogeeninen joukko, joka jakaa automaattisesti tietyt arvot ja mielipiteet. Todellisuudessa transsukupuolisiin mahtuu kaikenmaailman hiihtäjiä, vaikka toki julkisuuteen hakeutuukin keskimäärin eksentrisimmät yksilöt. 

Minun määritelmäni transfobiasta eroaa queer-kuplassa elävän transsukupuolisen vastaavasta transfobian määritelmästä.Selkeyden vuoksi transfobialle pitäisi olla joku yleinen määritelmä, koska tällä hetkellä transfobian merkitys on hyvin vahvasti hämärtynyt. 

"Ei ole valinta olla trans."

Joskus aikoinaan tämä on pitänyt paikkansa, mutta nykyään joidenkin käsitysten mukaan transsukupuolisuuteen ei tarvita dysforiaa. Omaan korvaani trans ilman dysforiaa kuulostaa selkeästi elämäntapavalinnalta. 

"Transnaisia deittailevat miehet eivät ole homoja."

Vastaavaa väitettä eri muunnoksineen riippuen siitä, onko kyse transnaisesta vai transmiehestä ja transsukupuolisen omasta seksuaalisesta suuntautumisesta kuulee hyvin paljon.

Olen huomannut, että osa itsensä heteroksi määrittelevät transmiehet ja transnaiset haluavat kumppanikseen heteronaisen tai heteromiehen. Kuulemani mukaan nämä deitttailuyritykset eivät juuri koskaan pääty kovin hyvin. Itsensä homoksi määrittelevät transmiehet valittavat, että homomiehet ovat transfobisia. Kuulemani mukaan lesboksi itsensä määrittelvät transnaiset valittavat samasta asiasta.

Itse olen hyvin kyllästynyt tähän kitinään. Mielestäni nämä yksilöt ampuvat itseään jalkaan, kun eivät hyväksy biologisen sukupuolensa realiteetteja. Havaintoni mukaan nämä yksilöt hakevat muilta ihmisiltä validaatiota omalle identiteetilleen, mikä kertoo, että nämä yksilöt ovat itse epävarmoja omasta identiteetistään. Tämän vuoksi nämä ihmiset ahdistuvat mahdollisesta biseksuaalista/panseksuaalista kumppanista, koska biseksuaalisuus/panseksuaalisuus ei välttämättä samalla tavalla validoi transsukupuolisen identiteettiä. 

"Et tarvitse hormoneita tai kirurgisia toimenpiteitä ollaksesi mies/nainen. Identiteettisi määrittelee sukupuolesi."

Ihmisen identiteetti ei määritä sosiaalista todellisuutta. Sosiaalinen sukupuoli on hyvin vahvasti sidoksissa fyysiseen todellisuuteen. Naisen näköinen henkilö voi olla identiteetiltään mies, mutta ihmiset kokevat tämän henkilön kuitenkin pohjimmiltaan naisena, vaikka puhuttelisivatkin tätä miehenä. Kuitenkaan tämä henkilö ei tiedä, millaista on tulla kohdatuksi miehenä. Ihmisiä ei lähtökohtaisesti kiinnosta muiden identiteetit, lukuun ottamatta intersektionaalisen feminismin queer-kuplaa. 

Toisinaan tätä väitettä hokevat myös sellaiset transsukupuoliset, jotka ovat saaneet hormonaalisia ja kirurgisia transhoitoja. Tässä kohtaa kohottelen aina kulmiani, koska en ymmärrä, miksi nämä ihmiset ovat edes halunneet medikaalisia transhoitoja, jos keho ei liity mitenkään sukupuoleen. 

Transmiesten väitteet, joita en allekirjoita

Olen huomannut tiettyjen väitteiden toistuvan useissa transmiesten haastatteluissa. Itse olen kokenut kyseiset väitteet melko yksioikoisina ja anteeksipyytelyinä miehenä olemisesta. Tässä kirjoituksessa otan kantaa kyseisiin väitteisiin.

 

”Naisoletettuna minua ei kuunneltu. Nykyään voin puhua ihmisten päälle, eikä muut keskeytä.”

Tiedän paljon miehiä, jotka eivät tule kuulluksi. Tunnen kyllä naisia, jotka tulevat erittäin hyvin kuulluksi. Mielestäni tämä seikka ei liity sukupuoleen vaan enemmän ulosantiin ja sosiaalisiin taitoihin. Toisekseen minä en pidä kovin hyvätapaisena, jos joku puhuu muiden ihmisten päälle riippumatta sukupuolesta.

Itse en koe, että minua kuunneltaisiin paremmin kuin aikaisemmin. Koen, että tilanne on pysynyt aika lailla samana. Sen sijaan minulta vaaditaan aiempaa enemmän oma-aloitteisuutta, osaamista ja vastuuta. Ihmiset ovat myös vähemmän empaattisia minua kohtaan. Nämä seikat eivät tulleet toki mitenkään yllätyksenä, koska olin tietoinen ennen transitiota, ettei miesten elämä ole ruusuilla tanssimista. 

Toki ihmiset pitävät minusta enemmän kuin ennen transhoitoja, mutta tämä johtuu siitä, että voin itse paremmin. 

Mainittakoon toki, että olen huomannut parran kanssa saavani parempaa asiakaspalvelua. Ihmiset myös kohtelevat naisia ja miehiä eri tavalla, minkä olen omakohtaisesti saanut kokea ulkonäköni miehistyessä. Oleellista on kuitenkin ymmärtää, ettei miesten kohtelu automaattisesti ole aina naisten kohtelua parempaa.

”Minua ahdistaa, kun miehet puhuvat naisista alentuvaan sävyyn.”

Paskanjauhaminen ei ole sukupuolisidonnaista. Naiset eivät ole miehiin verrattuna siveydensipuleita. Naiset eivät puhu miehistä sen kauniimmin. On toki olemassa sellaisia miehiä, jotka ovat oikeasti naisvihamielisiä. Usein näitä miehiä yhdistää myös muut ikävät ominaisuudet, enkä viihdy tällaisten miesten seurassa.

”Seksuaalinen häirintä loppui sukupuolenkorjausprosessin myötä.”

Tiedän kyllä, että monet naiset ja jotkut transmiehet ennen transprosessia ovat kokeneet seksuaalista häirintää, enkä todellakaan vähättele heitä. Itse en kokenut lainkaan seksuaalista häirintää ennen sukupuolenkorjausprosessia. Ensimmäiset kokemukset seksuaalisesta häirinnästä olen kokenut vasta miehenä eläessä. Mainittakoon, että näissä tilanteissa on tullut hyvin selväksi, että minut nähtiin miehenä, eli minua ei nähty naisena näissä tilanteissa.

Seksuaalinen häirintä on ilmennyt muun muassa lähentelynä, kähmintänä, väkisin suuteluna ja olen jopa saanut pyytämättä alastonkuvan (naiselta) sosiaalisen median kautta. Ahdistelua on tapahtunut sekä naisten että miesten taholta. Miesten tekemä ahdistelu on tapahtunut tilanteissa, joissa minua on luultu todennäköisesti homomieheksi, sillä osa näistä tapahtumista on sattunut LGBT-ympäristössä. Mainittakoon, että nämä tapahtumat ovat olleet yleisiä LGBT-paikkoja, eli en ole vahingossa päätynyt mihinkään homomiesten tapahtumiin. Koska minua ei noissa tilanteissa ole tunnistettu transmieheksi, niin minua on täten pidetty homomiehenä.

 

”Naiset tulkitsevat ystävällisyyden helposti flirtiksi.”

Monet naiset ovat kyllä sanoneet, että olen harvinaisen mukava mies, koska kuuntelen heitä. Minulle on näiden kommenttien jälkeen tullut tyhmä olo, koska omasta mielestäni minulla on normaalit käytöstavat. Lisäksi olen miettinyt, millaisten miesten kanssa nämä naiset ovat aikaa viettäneet, jos minä olen harvinaisen mukava mies.

 

"En enää osaa yhdistää Tulenhenkeä hänen vanhaan nimeen"

Olen törmännyt melko erilaisiin näkemyksiin siitä, muuttuvatko transsukupuolisen henkiset ominaisuudet sukupuolenkorjausprosessin myötä. Jotkut sanovat, että muutokset ovat vain ulkoisia, mutta henkiset ominaisuudet pysyvät samoina. 

Toiset ihmiset sanovat taas, että transhoidot vaikuttavat ihmisen henkisiin ominaisuuksiin johtuen muun muassa hormoneista ja siitä, että ihmisen sukupuolella on vaikutusta, kuinka häneen suhtaudutaan. Hormoneilla on hyvin kokonaisvaltainen vaikutus ihmisen kehoon ja täten myös aivoihin. Aion jatkossa kertoa lisää näistä asioista.

Itseä kohtaan on varsin vaikea olla objektiivinen, joten kysyin ystävältäni, kuinka hän kokee minun muuttuneen transhoitojen myötä. Päätin sitten haastatella ystävääni tätä blogia varten.

 

 

Haastateltava: Tulenhengen lapsuudenystävä, nainen, tiiviisti tekemisissä Tulenhengen kanssa

 

Kuinka Tulenhengen ulkoinen olemus on muuttunut vuosien saatossa?

 

 Vitsailimme Tulenhengen kanssa hänen transitionsa alkupuolella, että jonain kauniina päivänä tapaamme ja minua vastassa on möreällä äänellä varustettu karvainen karhu. Muutos ei aivan näin äkkinäistä tietenkään todellisuudessa ollut, ennemminkin asteittain tapahtuvaa. Olemme usein yrittäneet eritellä suurimpia yksittäisiä muutoksia, mutta niitä on hankala nimetä. Kasvot ovat saaneet karskiutta ja vartalo jämäkkyyttä. Suurimmat muutokset voisinkin tiivistää kokonaisvaltaiseen miehistymiseen ja naamakarvoihin, joiden tuuheutta ihastelemme Tulenhengen kanssa joskus vieläkin. En enää osaa yhdistää Tulenhenkeä hänen vanhaan nimeen, mielestäni Tulenhenki on täysin läpimenevä mies.

 

Mitkä Tulenhengen henkiset ominaisuudet ovat muuttuneet transition myötä?

 

Tulenhengestä on tullut paljon rauhallisempi ja rationaalisempi transhoitojen myötä. Hänen antamansa neuvot esimerkiksi ovat enemmän ratkaisu- kuin tunnekeskeisiä nykyään. Käännynkin yleensä hänen puoleensa, jos kaipaan konkreettista neuvoa johonkin asiaan. Iällä toki on voinut olla vaikutuksensa näihin muutoksiin, mutta uskon transitiolla olleen iso rooli tässä myös.

 

Entä mitkä henkiset ominaisuudet ovat pysyneet ennallaan?

 

Tulenhengellä on edelleen samanlainen huumorintaju kuin ennen! Hänestä on myös tullut rennompi transition myötä ja osaa nauraa enemmän myös itselleen ja elämälle yleensä nykyään. Myös eräänlainen leikkisyys on pysynyt samana.

 

Kuinka tyypillinen mies Tulenhenki mielestäsi on?

 

Nojaan vahvasti stereotypioihin tässä vastauksessa... Tulenhenki on melko tyypillinen mies mielestäni. Hänessä on tietynlaista herkkyyttä, jota miehet näin karkeasti yleistäen näyttävät harvemmin, mutta hänen ratkaisukeskeisyytensä, konkreettisuutensa ja "selviän vaikka hammasta purren" -asenteensa ovat melko tyypillisiä miehille. Shoppailuseurana hän on fyysisesti paikalla, mutta henkisesti jossain aivan muualla...... 

 

Koetko, että Tulenhenki on hyötynyt transhoidoista?

 

Muistan erään keskustelun ajalta ennen kuin Tulenhenki sai transdiagnoosin. Hän pohti mahdollisuutta, että ei saisi diagnoosia ja näin ollen transhoidot viivästyisivät. Hänen ahdistuksensa asiasta oli käsinkosketeltavaa ja keskustelu erittäin synkkäsävyinen. Onneksi diagnoosi tuli melko nopeasti ja hoidot alkoivat. Koen, että transhoidoista on ollut pelkkää hyötyä Tulenhengelle ja hänen hyvinvoinnilleen. Jokainen testosteroniannos ja toimenpide on tuonut huomattavaa helpotusta hänelle ja vienyt hänet lähemmäs sitä, kuka hän on. 

 

Transmies ja parisuhde

Minulla on naisystävä, jonka kanssa olen ollut parisuhteessa reilu kolme vuotta. Tapasimme aikoinaan eräässä LGBT-tapahtumassa. Esitin naisystävälleni 10 kysymystä, jotka liittyvät transmiehen kanssa seurusteluun. 

 

1.           Mitä tiesit transsukupuolisuudesta ennen Tulenhenkeä?

 En tiennyt kovinkaan paljon. Tiesin, mitä transmies ja transnainen tarkoittavat, sekä tiesin muunsukupuolisuuden olemassaolon. En ollut ajatellut transsukupuolisten elinoloja tai transsukupuolisuutta muutenkaan. Olin kuitenkin jo teininä ajatellut, että jos kohtaan transsukupuolisen, hän tulee olemaan minulle ihminen muiden joukossa, ja että transsukupuolisuus on ”vain ominaisuus”. En ole ikinä hötkyillyt transsukupuolisuuden suhteen suuntaan tai toiseen.

 

2.           Onko käsityksesi transsukupuolisuudesta muuttunut?

 Sain kysymykseen vähän suuntaa antavaa apua, että onko Tulenhenki muuttanut käsitystäni transsukupuolisuudesta. Erityisesti olen havainnut, että transsukupuolisten joukko ei ole niin yhteneväinen kuin mitä media antaa ymmärtää. Mielipiteitä on monia transsukupuolisten ryhmän sisällä, ja kaikki eivät aja samaa asiaa. Transsukupuolisten kokemukset vaihtelevat, mikä on tietysti itsestään selvää, mutta en ollut aiemmin ajatellut asiaa. Esimerkiksi osa elää korjausten jälkeen mukavaa elämää, toiset kärsivät yhä edelleen. En ollut ennen Tulenhengen tapaamista juuri ajatellut myöskään sitä, mitä transsukupuolisuus tuo tullessaan ihan arjen kannalta. Ylipäätään Tulenhengen myötä olen saanut hurjasti lisää faktatietoa ja kuullut kokemuksia siitä, millaista on elää transsukupuolisena. Edelleenkin suhtautumiseni on yleisellä tasolla sama, että transsukupuolisuus on ”vain ominaisuus”, mutta nyt hahmotan tarkemmin, mihin kaikkeen se vaikuttaa elämässä. En edelleenkään tosin ole superkiinnostunut aiheesta, joten en etsimällä etsi tietoa, mutta kuuntelen mieluusti kokemuksia.

 

3.                Mikä on seksuaalinen suuntautumisesi?

 

Olen kipuillut seksuaalisen suuntautumiseni kanssa vuosikausia. Seksuaalisuuteni kanssa olen tosin ollut sinut lähestulkoon aina. Olen ihastunut miehiin ja naisiin aika tasapuolisesti lapsesta lähtien, mutta jostain syystä tämä ei sitten ole näkynyt siinä, että olisin tajunnut olevani biseksuaali… Olen pitänyt itseäni välillä heterona, välillä lesbona ja välillä vain epästabiilina. Nuoruudessani biseksuaalisuutta pidettiin vain vaiheena tai muoti-ilmiönä, eikä kukaan oikein tuntunut ottavan minua todesta. Loppu viimein itseasiassa Tulenhenki sanoi, että kuulostat ilmiselvältä biseksuaalilta, jolloin viimein onnistuin tajuamaan, että bihän minä olen ja kaikki täsmää. Panseksuaaliksi en itseäni halua kutsuttavan, vaikka tiedän, että jotkut ovat sitä mieltä, että kaikki transsukupuolisten kanssa seurustelevat on panseksuaaleja. Minulle henkilön sukupuolella on väliä ja minua kiehtoo eri sukupuolissa eri asiat, vaikka muuten ”kaikki käy”. Sen takia kutsun siis itseäni biseksuaaliksi.

 

 

4.                             Mihin ihastuit Tulenhengessä?

 

Ihastuin Tulenhengen keskustelutaitoihin ja siihen, kuinka hän hyväksyi minut sellaisena kuin olen. Hän oli aidosti läsnä ja kuunteli ja kommentoi puheitani. Hän tuntui olevan tukena tilanteessa kuin tilanteessa, ja vaikkei osannut auttaa, kuunteli silti. Ja eipä se ulkonäkökään nyt kovin paha ollut 😄

 

5.             Osaatko sanoa, miksi jotkut tuntevat erityisesti vetoa transihmisiin?

 

Veikkaisin, että erilaisuus kiehtoo. Ja tietyt fyysiset ominaisuudet transihmisissä voivat herättää kiinnostusta. Mutta preferenssinsä kullakin.

 

 

6.          Onko transfobiaa, jos antaa pakit pelkästään transsukupuolisuuden perusteella?

 

Ei. Jokaisella on omat preferenssinsä. Kuten olen jo sanonut, mielestäni transsukupuolisuus on ominaisuus ja sen perusteella voi sanoa kiitos, mutta ei kiitos. Toki asiallisuus ja ystävällisyys näissä tilanteissa on a ja o.

 

7.                  Miten lähipiirisi on suhtautunut Tulenhengen transsukupuolisuuteen?

 

 Olen kysymättä lupaa kertonut Tulenhengen transtaustasta parille ystävälleni suhteen alussa. Tätä en tekisi kyllä enää, jos voisin palata ajassa taaksepäin. Luotin kyllä ystävieni tilannetajuun ja siihen, ettei juorut lähde leviämään, mutta paha sanoa, jos ovat kertoneet eteenpäin. Ystäväni, jotka transtaustasta tietävät, eivät mainitse asiaa mitenkään enää. Joko ovat unohtaneet tai sitten asialla ei ole merkitystä. Mielestäni ystävieni suhtautuminen Tulenhenkeen on aina ollut hyvää.

 

8.                 Onko Tulenhengen transsukupuolisuus aiheuttanut ongelmia suhteessanne?

 Sanoisin, että on tuonut ongelmia saman verran kuin mikä tahansa muukin ihmisen ominaisuus, jolla on myös negatiivisia puolia. Toisen kipuilu ei ole mukavaa katsottavaa etenkään, kun ei voi itse juurikaan auttaa. Mutta en erityisemmin sanoisi, että transsukupuolisuus on sellaisenaan aiheuttanut ongelmia.

9.                               Mitä mieltä olet tästä blogista?

 Mielestäni tämä blogi on hyvä tapa kanavoida transsukupuolisuuteen liittyviä ajatuksia johonkin rakentavaan. Toivon, että blogin ansiosta Tulenhengen tarve käydä asioita läpi uudestaan ja uudestaan pään sisällä vähenee, ja on joku paikka, minne saada myös kriittiset ajatukset laitettua ylös. Toivon, että blogin keskustelupalsta pysyisi asiallisena, ja ylipäätään kriittisetkin mielipiteet otettaisiin asiallisesti vastaan.

 

10           Onko Tulenhengellä naisvihamielisiä näkemyksiä?

 En sanoisi, että Tulenhengellä on naisvihamielisiä näkemyksiä. Luokittelen itseni feministiksi, mutta itseni määritelmä feminismistä eroaa paljolti nykyfeminismin tarkoitusperistä. Feminismistä meillä Tulenhengen kanssa on toisinaan erimielisyyksiä esimerkiksi naisten lasikattojen ja palkkaerojen suhteen, mutta muuten meillä on samankaltainen naiskäsitys.