"Miksi ylipäätään halutaan pilata transsukupuolisten maine?"

Tervehdys lukijoille,

Tässä kirjoituksessa haastattelen toista transsukupuolista, joka on myös tavallani turhautunut nykyiseen transaktivismiin. Haluan tuoda esille, että en todellakaan ole ainoa transsukupuolinen, joka on kyllästynyt nykyiseen transaktivismiin. 

”Miksi ylipäätään halutaan pilata transsukupuolisten maine?”

”Tämä tulee olemaan tuulimyllyjä vastaan taistelemista. Nämä "päästään sekaisin olevat" ovat taas yksi masinoitu silakkaliike muiden joukossa. Panevat kaiken oman pahan olonsa siksi voimaksi, jolla voi toisen vaientaa.”

Teen jatkossa mieluusti vastaavanlaisia haastatteluja, joten jos tätä tekstiä lukee joku perinteinen transsukupuolinen, joka on kyllästynyt nykyiseen transaktivismiin, ja haluaa tuoda näkemyksensä (nimettömästi) esille, minuun saa halutessaan yhteyden sähköpostitse, osoite löytyy blogini kuvauksesta.

Tästä alkaa tämänkertainen haastattelu:

 

Kuka olet?

Olen 43-vuotta täyttänyt transsukupuolinen mies. It-alan yrittäjä. Puolisoni on psykiatrinen sairaanhoitaja, mies, töissä Auroran sairaalassa. Olemme olleet yhdessä jo 17 vuotta.
Transitioni alettua puolisoni sanoi, että ihmiseen hän rakastui, ei sukupuoleen.

Tuntuuko sinusta, että nykyisestä transaktivismista on enemmän haittaa transsukupuolisille? Koetko, että transaktivistit lähinnä pilaavat transsukupuolisten maineen?

Transitioituminen on raskas prosessi, koska joudut ajattelemaan ennemmin, mitä "hallaa" teet kanssaihmisillesi. Kumoat heidän vaikutelman omasta itsestäsi. Tämä on hyvin opettavainen elämänkertomus siitä, että elät vain itseäsi varten.

Transaktivismi on täynnä vihaa ja epäoikeutettuja käsityksiä omasta sopeutumisesta yhteiskuntaan. Jos sinulla on paha mieli, älä työnnä sitä toisiin. Opi sietämään vaikeuksia kuten ihminen. Opi pyytämään anteeksi.

Sellainen on väärää hyväksynnän hakemista, että heittäydytään vähemmistöksi, ja vaaditaan automaattista suvaitsemista. Maailma ei muutu silmänräpäyksessä. Se on molemminpuolinen kasvamisen paikka.

 

”Itse myös haluaisin palauttaa transsukupuolisuutta lähemmäksi "no mitä sitten?" - aspektia. Ei pitäisi olla iso asia tai numero. Kun transitio riittävän pitkällä, niin harva kiinnittää sinuun mitään huomiota. Ja se on justiinsa se status quo jonka haluaa saavuttaa.”

Pidätkö todennäköisenä, että seuraavan 10 vuoden aikana transhoitoja katuvien prosentuaalinen osuus tulee kasvamaan?

Väistämättä. Palaavat perusterveydenhoitoon. Persoonallisuushäiriöt olisi pitänyt tunnistaa jo ennen transhoitoon ohjaamista.

Kuinka tärkeänä pidät transpolin psykiatrisia tutkimuksia ennen transhoitojen aloittamista? Mitä ajattelet siitä, kun jotkut valittavat transpolien käytännöistä, ja haluaisivat mieluusti poistaa kaiken portinvartioinnin?

Pidän aivan olennaisena, että transpolit ovat olemassa ja pysyvät tutkivana yksikkönä. Se on potilaan oman oikeussuojan kannalta merkityksellinen asia, että iso muutos hoidetaan hallitusti.

Olen tosi tyytyväinen siihen, että Tampereelle saatiin hyvä ja vastuuntuntoinen lääkäri Kärnä ottamaan koppia alasta. Fiksu ihminen. Meillä meni liian kauan siihen, että ketään ei kiinnosta, ja viranhaltiat keskinkertaisuuksineen juoksevat paikasta toiseen.

Ja kun Kärnä avaa suunsa Helsingin Sanomissa aivan aiheesta, siihen pitää transktivistien avautua - ovatkohan tavanneet jo siellä Auroran sairaalassa?

Mitä ajattelet näkemyksestä, että voisi olla trans ilman dysforiaa?  

Dysforia. Itse en ymmärtänyt sanaa tai käsitettä, ennen kuin se minulle selitettiin (kolmekymppisenä). Olen ehkä enemmän kokeva ja tunteva ihminen. Minun ensimmäinen kosketus tähän asiaan tapahtui silloin kun olin tosi pieni.

Olin niinkun "seisaaltaan" pissillä. Tuijotin äitiä, ja kysyin? Milloin tämä minun pippeli oikein alkaa kasvaa?

Kuvailisin sen dysforian niin äärettömänä pettymyksenä. Te, jotka tiedätte, ei tarvitse sanoin kuvailla.

 

”Transsukupuolisuudessa on aika pitkälle kyse binäärisyydestä. Ihan jo kehodysforia tietää kertoa sen.
En pidä siitä, että minut niputetaan samaan yksisarvisten kanssa. Vaikkakin hyväksyn kaikenlaiset kukkaisoliot ihan omana rotunaan. Ne eivät edusta minua.”

Onko sinulla teoriaa, miksi etenkin ftm-transitioon hakeutuneiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti kaikkialla länsimaissa?

 

Muoti-ilmiö. Joku kaveripiiristä on, ja siten kaikki on. Jos vanhemmilla on mitään ohjausta teineihin enää, höpötys loppuu.

Kukaan ei oikeasti halua olla trans, ellei ole pakko.

Millaisia kokemuksia sinulla on erilaisista transsukupuolisten vertaistukiryhmistä? Millä tavalla toiset transsukupuoliset ovat suhtautuneet siihen, mitä ajattelet transjutuista?

 Ihan ensimmäisen kerran, kauan kauan sitten, menin Pasilanraitiolle muunsukupuolisten ryhmäkokoontumiseen. Koska ajattelin olevani ihan outo, eikä kukaan ajattele näin kuin minä. Kuuntelin puoli tuntia, ja totesin, että minä en ole merihevonen.

Wtftm.org oli mulle tosi hyvä tuki. Harmi että se loppui. Jospa asiat olisivat vielä tallessa ja ne ihmiset. Sieltä löytyisi vastaus monelle nykypäivän kysyjälle.

Ja kun me sieltä siirryimme Facebookiin, tuli potkut, koska transsukupuolinen voi olla ainoastaan vihervasemmistolainen. Suvaitsevaisuus on niin kovin yksipuolista.