keskiviikko 10. helmikuuta 2021

Nykyinen transaktivismi kääntyy itseään vastaan

Eräs kaverini sanoi aikoinaan: ”uskon, että ihmisten asenne muuttuu myönteisemmäksi transsukupuolisia kohtaan ajan saatossa, aivan niin kuin homoseksuaalisuudenkin kanssa kävi.”

Aikaisemmin minäkin vielä uskoin tuohon. Valitettavasti en ole enää pitkään aikaan uskonut. Nykyinen valtavirran transaktivismi on kääntynyt itseään vastaan, ja ihmisten suhtautuminen on muuttunut nihkeämmäksi transsukupuolisia kohtaan. Enkä valitettavasti ihmettele yhtään.

Nykyinen valtavirran transaktivismi ei yksinkertaisesti toimi. Jos se toimisi, ihmisten asenteet transsukupuolisuutta kohtaan eivät muuttuisi negatiivisempaan suuntaan. On myös ongelmallista, kuinka transaktivistit kuvittelevat edistävänsä transsukupuolisten asioita, mutta todellisuus on jotain aivan muuta.

Suomessa nykyinen transaktivismi keskittyy hyvin paljon translain uudistamiseen. Olen jo aikaisemmin kertonut, miksi en kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Kannatan hyvin vahvasti transpolin psykiatrisia tutkimuksia, enkä puolla Informed Consent-mallia. Mielestäni transsukupuolisuutta ei voi erottaa dysforiasta, eikä transsukupuolisuutta voi luonnollisesti diagnosoida lapsen kohdalla. En myöskään pidä siitä, kuinka ICD-11-tautiluokituksessa transsukupuolisuus ja muunsukupuolisuus yhdistyvät ja siirtyvät seksuaaliterveyden luokkaan sukupuoliristiriita-nimellä. Kyrpäjooseppi perustelee asian erittäin hyvin:

”Transsukupuolisuutta ei tule poistaa sairausluokituksesta. Jos ei ole diagnoosia, ei ole mitään hoidettavaa. Se, että transsukupuolisuus on yleensä sairauteen rinnastettava, hoitoa vaativa ja henkeä uhkaava tila ei muutu miksikään sillä, että jotkut transsukupuolisiksi identifioituvat transvestiitit, jotka eivät tarvitse hoitoja haluaisivat sen olevan jotain homoseksuaalisuuden kaltaista. Valitettavasti se ei ole sitä. Homo ei tarvitse mitään hoitoja, transsukupuolinen tarvitsee.

Transsukupuolisuusdiagnoosia ei myöskään pidä muuttaa miksikään yleiseksi kehodysforiadiagnoosiksi, joka erotetaan transsukupuolisuudesta. Se, että transsukupuolisten invalidisoiva kehodysforia sotketaan jonkun cisnaisen ahdistukseen a-kupin tisseistä heikentää hyvin paljon transsukupuolisten tilannetta. Transsukupuolisuuteen liittyvä kehodysforia on olennainen osa sukupuoliristiriitaa, eikä sitä esiinny yhtä vakavana millään muulla ihmisryhmällä.

(Muokattu 2.3.2021, oma kommentti väliin; myös muilla ihmisryhmillä, kuten syömishäiriöisillä, voi olla erittäin vakavaa kehoahdistusta, en myöskään näe hedelmällisenä pohtia sitä, kuka kärsii eniten, lisäksi tässä on myös yksilötasolla paljon vaihtelua. Kuitenkin kun sukupuoliristiriita poistetaan transsukupuolisuuden määritelmästä, on vaarana, että emme tunnista, milloin on kyse nimenomaan sukupuolidysforiasta tai esimerkiksi syömishäiriön aiheitttamasta kehoahdistuksesta. Eri ihmisryhmät tarvitsevat erilaista apua.)

Kyrpäjoosepin kommentti jatkuu:

En kannata edes binääristen transsukupuolisten ja muunsukupuolisten diagnoosien yhdistämistä. En halua, että muunsukupuolisten sekoiltua tarpeeksi hormoniensa kanssa ja kaduttua munasarjojen poistoa, kun peilistä katsoo androgyynin olennon sijaan karvainen ukko, jonka kalju kiiltää, hoitoyksikkö kyllästyy kirjoittelemaan heille naishormoneita ja näkee parhaaksi asettaa lisärajoituksia sen suhteen montako vuotta pitää olla testoilla ennen kuin saa poistattaa sisäromunsa. Muunsukupuoliset eivät ole kuten transmiehet ja -naiset ja heidän on parempi olla erillisellä diagnoosilla, koska pahimmassa tapauksessa heidän sekoilustaan kärsivät ne, joita samat ongelmat eivät koske.”

Olen törmännyt netissä lukuisiin kommentteihin, kuinka joku on ennen suhtautunut transsukupuolisiin myönteisesti tai neutraalisti, mutta nykyään transsukupuoliset ärsyttävät. Monet ovat myös sanoneet, että transsukupuolisten seurassa pitää jatkuvasti olla varpaillaan, ettei vahingossa käytä jotain epäkorrektia termiä. Tässä on yksi syy, miksi en mielelläni ole kovin avoin transsukupuolisuudestani. En halua, että ihmiset joutuvat seurassani varomaan sanojaan. Mainittakoon, että minulla itselläni on melko musta huumorintaju, ja toisinaan kutsun itseäni transuksi, kun väännän vitsiä itsestäni lähipiirini keskuudessa.

Monilla transsukupuolisilla ja erityisesti transaktivisteilla on noussut kusi päähän intersektionaalisen feminismin myötä. Intersektionaalisen feminismin mukaan transsukupuoliset ovat uhrihierarkian huipulla, minkä vuoksi transsukupuolisilla ei ole mitään vastuuta käytöksestään, koska kaikki kritiikki on transfobiaa. Toki minä olen valkoihoinen naisista pitävä transmies, joka menee ulkonäön puolesta biologisesta miehestä, niin todellisuudessa minäkin olen hyvin etuoikeutettu verrattuna esimerkiksi muunsukupuolisiin nähden, joten eihän tällainen etuoikeutettu kermaperse tiedä mistään oikeasta rakenteellisesta sorrosta.

Vitsailut sikseen. Varmaan on tullut selväksi, etten ole nykyisen intersektionaalisen feminismin suurin ystävä. Olen toki sitä mieltä, että yksilön yhteiskunnalliseen asemaan vaikuttavat myös muut tekijät kuin sukupuoli, mutta nykyinen feminismi on tuonut mukanaan uhriutumiskulttuurin, jota en voi sietää. Ylipäätään pidän erilasia uhrihierarkioita keinotekoisina.

Intersektionaalinen feminismi näkyy myös netin transryhmissä. Ryhmissä vallitsee safe space-meininki, minkä vuoksi minkään sortin kriittinen keskustelu on erittäin vaikeaa. Jotkut myös ovat syyttäneet lääkäreitä läskifobiasta, koska leikkauksille on painoindeksirajat. Monet transsukupuoliset ovat erittäin ylivirittyneitä näkemään transfobiaa joka paikassa.

Kerran eräässä transsukupuolisten vertaistukiryhmässä joku sanoi, että jos ei edes yritä mennä läpi (näyttää sukupuoli-identiteettinsä mukaiselta sukupuolen edustajalta), niin ei pitäisi valittaa, jos ihmiset väärinsukupuolittavat. Monet eivät pitäneet tästä näkemyksestä. Yleinen näkemys tuntui olevan: ”kaikki saavat olla sellaisia kuin haluavat olla ja kaikilla on oikeus tulla sukupuolitetuksi oikein!”

Kaikilla toki on oikeus ilmaista itseään lain sallimissa rajoissa. Itsensä ilmaisuun liittyy kuitenkin myös aina jonkinlainen vastuu. Jos henkilö näyttää selkeästi biologiselta naiselta, ja vielä lisäksi ilmaisee itseään perinteisen feminiinisesti, millä perusteella ympäristön pitäisi sukupuolittaa kyseinen henkilö mieheksi? Ainoa vaihtoehto tällöin on pyytää ympäristöä puhuttelemaan miehenä. Muut ihmiset kokevat tällaisen toiminnan roolileikkinä, joka alkaa pidemmän päälle ärsyttämään.

Muunsukupuolisuus tuo tähän vielä lisää pökköä pesään. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani totesin, luokittelemme vastaantulevat ihmiset automaattisesti joko miehiksi tai naisiksi lähes poikkeuksetta johtuen ihmislajin biologisen sukupuolen kahtijakoisuudesta. Minä olen sanonut, etten halua laittaa näkyville pronomineja sosiaalisen median profiileihin. Oletan, että ihmiset tietävät automaattisesti, mitä pronomineja minusta käytetään ulkoisen olemukseni ja nimen perusteella. Minulle on sanottu: ”mutta on olemassa muunsukupuolisia, ja ei ihmisen sukupuolta voi ulkonäön perusteella olettaa!”

Minua ärsyttää edellä mainitut seikat todella paljon, vaikka olen itse transsukupuolinen. Ymmärrän erittäin hyvin, miksi ihmiset ovat alkaneet suhtautua nihkeästi transsukupuolisiin. Tällä hetkellä olen erityisen ärsyyntynyt muunsukupuolisuuteen. Olen keskustellut lähipiirini kanssa muunsukupuolisista, ja lähipiirini pitää monia muunsukupuolisia ärsyttävinä ja kaikesta valittajina. Kysyin eräältä tutultani, miksi häntä ärsyttää muunsukupuoliset. Tuttuni vastasi näin:

”Päällimmäisenä se, että en tiedä mitä he haluavat. Kaikki tuntuu valittavan koko ajan jostakin ja en pysty auttamaan, koska en tiedä mitä tehdä. Ja mun mielestä kun tosi harva edes näyttää androgyyniltä. Mun makuun se joukko on niin hajanainen, että en tajua mikä vika on binäärisyydessä. Ja en siis oikein myöskään käsitä sitä, että miltä tuntuu kokea ns dysforiaa sekä naiseudesta että miehuudesta.”

Aikaisemmin mainitsemani Kyrpäjooseppi toteaa muunsukupuolisuudesta seuraavasti:

”Nämä tahot ovat liittoutuneet voimakkaasti feministien kanssa ja levinneet transsukupuolisten asioita ajaviin järjestöihin. Sieltä käsin heidän on helppo vaikuttaa lainsäädääntöön, aktivismiin ja yleiseen ilmapiiriin. Transaktivismi onkin muuttunut muutamassa vuodessa lähes täydelliseksi sukupuolettomuuden ja nonbinäärisyyden ilosanoman julistamiseksi, jossa transsukupuolisille miehille ja naisille tai normaalille miehuudelle ja naiseudelle ei ole minkäänlaista tilaa. Koko miesten ja naisten olemassaolon kyseenalaistaminen alkaa olla yleistä. Väärään kehoon syntyminen ei ole heille enää edes hyväksyttävää koska keholla ei kuulemma ole sukupuolta.”

Toisessa tekstissä Kyrpäjooseppi kiteyttää hyvin:

 Muunsukupuoliset ja muut epäbinääriset tarpeineen määrittävät nykyään transyhteisön normit. Iso osa myös transsukupuolisista kokee, että on aivan yhtä epäkohteliasta kysyä ihmisiltä heidän pronominejaan kuin olisi sukupuoltaankin. Jos sinulta pitää kysyä, että mitä pronomineja tai termejä sinusta käytetään, se tarkoittaa, että näytät sukupuolten välimuodolta. Ja se on useimmista ihmisistä helvetin ikävää.

Kun tahot, joista sukupuolta ei näe naamasta eikä keholla ole väliä ovat kuitenkin sitä mieltä, että on epäkohteliasta olettaa, että miehen näköinen on mies ja naisen näköinen on nainen, pronominien ja termien kysyminen ihmiseltä erikseen on ainoa hyväksyttävä toiminitatapa. Ihan sama, vaikka se olisi valtaosasta perseestä.”

Lopuksi suosittelen katsomaan vielä Blaire Whiten videon, jossa hän selittää hyvin, miksi nykyistä transyhteisöä ei tulla hyväksymään.  

 

2 kommenttia:

  1. Kiitos että kirjoitat tätä blogia. Tulen tänne aina lukemaan ja saamana henkistä voimaa, kun t-yhtesöstä tulevat vaatimukset henkisestä työstä heidän identiteettinsä vahvistamiseksi käyvät rasittamaan. Mikä velvollisuus mulla on puhutella jotain ihmistä hänen haluamallaan tavalla tai seurata sitä miten ihminen "haluaa tulla kohdatuksi"? Mitä se edes tarkoittaa, että tulee kohdatuksi miehenä tai naisena. En ainakaan itse tiedosta miten kohtelen ihmisiä eri lailla sukupuolen mukaan, mutta uskon että kohtelen. SP:n ohella siihen kohteluun vaikuttaa moni muu asia, minkä tiedän ihmisestä. MM. se miten ihminen suhtautuu muihin ihmisiin.

    Olen entinen queer-aktivisti ja nykyisin haluaisin eroon koko skenestä kun en kestä sitä tieteenvastaisuutta mitä sukupuoleen siellä liittyy ja mitä pitäisi uskoa. Samalla sen skenen arvot ovat levinneet yleiseen vihervasemmistolaiseen skeneen, on ne tietyt mallit miten asioista pitäisi ajatella ja tabut joita ei saisi kyseenalaistaa.

    Kaiken keskiössä ovat joidenkin ihmisten tunteet. Ei saa ajatella tai kokea tietyllä tavalla kun se "satuttaa".

    Vertaan uskontoon. On eri asia uskoa jollain tavalla ja vaatia oikeutta uskoa omalla tavallaan kuin vaatia muiden uskovan samalla tavalla (tai teeskennellä uskovansa samalla tavalla). Tätä eroa ei skenessä haluta ottaa huomioon.

    Pahinta on, että tuo skeida leviää. Ihmiset yleensäkin ovat koko ajan enemmän irti omasta kehollisuudestaan. Nörttipiireissä varsinkin autisteja on paljon ja maailmaa hahmotetaan teorioina käytännön kokemusten ja ihmisten kohtaamisen sijaan.

    Ottaa päähän myös naisten oikeuksien polkeminen t-ihmisten oikeuksien varjolla. Ihmisoikeudet näkyvät venyvän mihin vaan ja naisten ihmisoikeuksista ei kysellä. Esim. urheilussa.

    Tulipas avauduttua, mutta jos saat tästä jotain iloa tai samaistumispintaa tai inspiraatiota mistä blogata, niin on kyllä ihan win-win. Joka tapauksessa kiitos hyvästä blogista. Toivottavasti tällä on paljon lukijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, mukava kuulla, että viihdyt blogini parissa.

      ”Mikä velvollisuus mulla on puhutella jotain ihmistä hänen haluamallaan tavalla tai seurata sitä miten ihminen "haluaa tulla kohdatuksi"? Mitä se edes tarkoittaa, että tulee kohdatuksi miehenä tai naisena. En ainakaan itse tiedosta miten kohtelen ihmisiä eri lailla sukupuolen mukaan, mutta uskon että kohtelen. SP:n ohella siihen kohteluun vaikuttaa moni muu asia, minkä tiedän ihmisestä. MM. se miten ihminen suhtautuu muihin ihmisiin.”

      Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että perus ystävällisyydellä pärjää melko pitkälle. Tai ainakin pitäisi pärjätä. Omalla kohdallani olen ajatellut, että kunhan sellaiset ihmiset, jotka ovat tunteneet minut ennen transhoitoja, käyttävät nykyistä virallista nimeä minusta, niin olen tyytyväinen. Uusien tuttavien kanssa tätä ei ole tarvinnut miettiä, koska he ovat tunteneet minut nykyisellä nimelläni. Muuten en ole pyytänyt, että minua pitäisi puhutella tai kohdella tietyllä tavalla, koska olen halunnut, että kohtelu/puhuttelu olisi mahdollisimman luonnollista. En halua, että ihmiset feikkaavat seurassani.

      Voisinkin kirjoittaa myöhemmin oman postauksen tuosta, millaista on tulla kohdatuksi tietyn sukupuolen edustajana. Lähtökohtaisesti se liittyy siihen, kun kohtaamme ihmisen, mielemme luokittelee kyseisen ihmisen joko mieheksi tai naiseksi henkilön ulkonäön perusteella. Oman havaintoni ja kokemukseni mukaan ihmiset kohtelevat eri tavalla miehiä ja naisia, lisäksi myös miehistä ja naisista usein oletetaan eri asioita. Usein tämä tapahtuu tiedostamatta. Kuitenkin minusta tuntuu, että perusheterot ajattelevat selkeämmin miehet vs. naiset kuin LGBT-porukka. Toki sukupuolen lisäksi oletukseen vaikuttaa myös se, millainen mies tai nainen henkilö on, ja sitten se saattaa näkyä, miten henkilö kohdataan ja millaisia asioita hänestä oletetaan. Minua on esimerkiksi toisinaan luultu homomieheksi, vaikka en olisi ollutkaan missään LGBT-ympäristössä.

      Mainittakoon toki, että omalla kohdallani transprosessiin hakeutumisen syynä oli pääsääntäisesti kehodysforia. Mietin aikoinaan, olisinko voinut elää maskuliinisena lesbona, mutta kehodysforiani oli liian sietämätön. Jotenkin koin, että vaikka biologisesti olen ikuisesti nainen, niin minulle transmiehenä eläminen oli parempi vaihtoehto kehoni puolesta.

      ”Olen entinen queer-aktivisti ja nykyisin haluaisin eroon koko skenestä kun en kestä sitä tieteenvastaisuutta mitä sukupuoleen siellä liittyy ja mitä pitäisi uskoa. Samalla sen skenen arvot ovat levinneet yleiseen vihervasemmistolaiseen skeneen, on ne tietyt mallit miten asioista pitäisi ajatella ja tabut joita ei saisi kyseenalaistaa.”

      Ymmärrän täysin. Itse en pidä lainkaan näkemyksestä, että keholla ei olisi mitään merkitystä sukupuolen kannalta.

      Kiitos paljon kommentista, pidän sen mielessäni, kun mietin seuraavia aiheita blogiini.

      Poista

Kysymyksiä ja vastauksia transaiheesta

Tervehdys blogini lukijoille.  Blogini on viime aikoina pitänyt hiljaiseloa. Minulla on ollut varsin pitkään sellainen olo, että olen sanonu...