Transsukupuolisuus tulee määritellä, jotta siitä voi keskustella järkevästi

Pidän transideologia-termiä jokseenkin ärsyttävänä. Tämä johtuu siitä, että transsukupuoliset tai laajemmin katsottuna erilaiset trans-sateenvarjon alle menevät ihmiset ovat ideologisesti hyvin hajanainen joukko. Media haluaa toki käsitellä transaiheita helposti varsin polarisoituneesta näkökumasta, minkä takia transsukupuolisten moninaiset näkemykset eivät välttämättä tule tutuiksi, jos ei etenkään omassa elämässä ole kosketusta transjuttuihin. 

Kun puhun perinteisistä transsukupuolisista, tarkoitan tällä sukupuolidysforiasta kärsiviä ja transhoitoja tarvitsevia/läpikäyviä yksilöitä. Tämä porukka on oma viiteryhmäni, sillä olen itse perinteinen transsukupuolinen.Tässä kontekstissa transsukupuolisuuden määritelmä on siis rajattu yksilöihin, jotka kärsivät sukupuolidysforiasta ja tarvitsevat transhoitoja. Oleellista on pitää mielessä, että vaikka perinteinen transsukupuolisuus on objektiivisin transsukupuolisuuden määritelmä, niin tästä huolimatta myös perinteiset transsukupuoliset voivat olla eri mieltä transaktivismin tavoitteista. 

Kuitenkaan nykyinen transaktivismi ei keskity kovin paljon perinteisten transsukupuolisten asioihin. Transsukupuolisuuden määritelmä on kokonaan riisuttu sukupuolidysforiasta ja transhoitojen tarpeesta. Lisäksi meillä on vastikään astunut voimaan laki, jossa juridisen sukupuolimerkinnän saa vaihtaa käytännössä ilman mitään ehtoja, eikä diagnoosia sukupuolidysforiasta/transsukupuolisuudesta tarvita, puhumattakaan transhoitojen aloituksesta.

Tässä kirjoituksessa käsittelen transsukupuolisuuden määritelmää yhdessä transnaisen Tinan kanssa (Twitterissä tinaorkidea). 

Millaisia ongelmia “true trans”-ajatteluun liittyy? 

Tulenhenki: Mikä sinua siinä "true trans" -ajattelussa tökkii?

Tina: Ehkä eniten se, että siinä transition "toimivuus" olisi kaikilla ihmisillä ehdoton kyllä tai ehdoton ei, vaikka tosiasiassa minusta siinä tulee ottaa huomioon muitakin asioita kuin se, että olet jollain tavalla "syntynyt transsukupuoliseksi". Olemme puhuneet tästä aiemmin, mutta tosiaan transitiosta pitäisi myös olla realistinen käsitys ja jollain tavalla valmis elämään niiden sosiaalisten haasteiden ja rajoitteidenkin kanssa. Olen sitä mieltä, että ei ole 100% varmaa tapaa selvittää sitä, kuka hyötyy transitiosta (eli on joidenkin mielestä sellainen "true trans"). Siinä on liian paljon asioita, jotka tulee ottaa huomioon.

Tulenhenki: Ihmisillä on ensinnäkin erilainen kyky sopeutua uusiin tilanteisiin. Lisäksi pakko sanoa varsin epämukava fakta siihen liittyen, kuinka transitiota edeltävä ulkonäkö vaikuttaa vahvasti transition lopputulokseen. Kaikkea ei voi tietenkään ennustaa etukäteen, mutta jos transmiehen lähtökohta on sironaamainen, pituudeltaan 150 cm ja vartalon muodoltaan päärynä, niin tällaisesta transmiehestä ei suurella todennäköisyydellä tule niin miehekästä kuin sellaisesta, jonka kehon piirteet ovat alkujaan olleet vähemmän naiselliset. Tällaiset seikat automaattisesti vaikuttavat siihen, kuinka tyytyväinen transitioon tulee olemaan. 

Mielestäni transsukupuolisena eläminen vaatii tietynlaista luonnetta. Transsukupuolisen on kyettävä tekemään kompromiseja, mutta toisaalta kynnysmattokaan ei saa olla. Aina tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät “hyväksy” transsukupuolisia. Lainausmerkit siksi, koska on jossain määrin tulkinnanvaraista mikä lasketaan hyväksynnäksi. Esimerkiksi toiset katsovat tulevansa hyväksytyksi, kun eivät koe transsukupuolisuutensa takia häirintää arkielämässä. Toiset puolestaan kokevat tulevansa hyväksytyksi vasta, jos heidän ulkonäköään kehutaan aktiivisesti tai he saavat paljon treffipyyntöjä. On myös eri asia hyväksyä jonkun transsukupuolisuus kuin pitää jonkun transsukupuolisuudesta.

Transitio vaatii kärsivällisyyttä. Erityisesti muuntohormonien vaikutusten näkymiseen menee oma aikansa. Sen lisäksi, että transsukupuolisen pitäisi ymmärtää tämä, niin myös transsukupuolisen lähipiirin olisi hyvä tiedostaa asia. Vaikka transmiehillä testosteronihoidon vaikutukset näkyvät olemuksessa nopeammin ja voimakkaammin kuin mitä estrogeeni ja anti-androgeeni transnaisten kohdalla, niin tästä huolimatta transmiehen olemuksen kunnolliseen miehistymiseen menee vuosia.

On myös erittäin tärkeä pitää mielessä, ettei transitio ole mikään kaikkivoipa ratkaisu yksilön ongelmiin. Olen toisinaan nähnyt, kuinka jotkut nuoret tytöt tai naiset sanovat, kuinka heidät mahdollisesti otettaisiin miehinä paremmin todesta. Todellisuudessa se, kuinka hyvin joku otetaan todesta on monen tekijän summa.

Sen sijaan, että pohdimme onko transhoitoja harkitseva jollain tavalla “syntynyt transsukupuoliseksi” on paljon käytännönläheisempää miettiä millä todennäköisyydellä hän hyötyy transitiosta toivotulla tavalla. 

Tässä on muutama asia, joka olisi hyvä ottaa huomioon ennen transhoitoihin ryhtymistä:

- Onko sukupuolidysforian kesto ja laatu sellaista, että keholliseen transitioon ryhtymisen hyödyt ylittävät haitat? Tämä on sellainen kohta, jonka takia en kykene puoltamaan alaikäisten kehollisia transhoitoja. On toki totta, että alaikäinen voi kärsiä hyvinkin rajusta sukupuolidysforiasta, mutta valitettavasti alaikäisten kohdalla sukupuolidysforian ja transkokemuksen pysyvyyden arviointi on kyseenalaista. Mielestäni transhoitoihin pitää mennä vasta, jos on ollut vuosia varma, että tarvitsee niitä. Jos tätä tekstiä lukee joku alaikäisten transhoitoja puoltava, haluaisin hänen pohtivan sitä mahdollisuutta, että entä jos alaikäisenä transhoidot aloittanut katuu tai päätyy olemaan muuten tyytymätön transitioon? Alaikäisen kohdalla vastaus ei voi olla “no mitäs läksit”, sillä alaikäiset ovat vajaavaltaisia yksilöitä, joista aikuiset ovat vastuussa. Toki aikuisena transhoidot aloittanut voi myös päätyä katumaan transhoitoja, mutta täysivaltaisella aikuisella on kuitenkin jonkinlainen omakohtainen vastuu valinnoistaan. En toki myöskään tarkoita sitä, että pitäisi istua keski-ikäiseksi asti terapiassa ennen kuin saisi hakeutua transhoitoihin, mutta alaikäisten identiteettikehitys on yksinkertaisesti kesken, minkä takia kehoa muokkaavat transhoidot ovat liian riskialttiita. 

- Onko transhoitoja harkitsevan tavoitteet transhoidoista realistiset? Ymmärtääkö hän, mitä transhoidoilla on mahdollista saavuttaa ja mitä ei?

- Kuinka itsenäisesti transitiota harkitseva pohtii transsukupuolisuuteen liittyviä asioita? Transsukupuoliset kaverit eivät automaattisesti ole pahasta. Kuitenkin jos yksilö alkaa omaksumaan liikaa tietyn tyyppisen sateenkaarikulttuurin ajatuksia ilman minkäänlaista kyseenalaistusta on tämä varoitusmerkki sille, ettei transitiota ole harkinnut tarpeeksi.

- Vaikka transhoitoihin ryhtyessä pitää olla ehdottoman varma, on kuitenkin mielestäni kyseenalaista, jos henkilö ei ole missään vaiheessa miettinyt mitään muuta vaihtoehtoa. Moni transsukupuolinen on ennen transitiota pyrkinyt jollain tavalla sopeutumaan elämään syntymäsukupuolessaan ennen kuin tulee siihen tulokseen, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin transitioitua. Kuitenkin nykyisessä ilmapiirissä minulle herää kysymys, tehdäänkö nykyään tällaista pohdintaa tarpeeksi?

-Ymmärtääkö transitiota harkitseva, että elettyä elämää ennen transitiota ei voi pyyhkäistä olemattomiin? Vaikka transitio muuttaa radikaalisti elämää, ei eletyn elämän ongelmia voi lakaista maton alle, varsinkaan sellaisten ongelmien, jotka eivät liity sukupuoleen mitenkään tai korkeintaan hyvin etäisesti. Jos yksilö on ollut sosiaalisesti kömpelö, ei hänestä transition myötä automaattisesti tule sosiaalisesti taitavaa, jolla kavereita tulee ovista ja ikkunoista.

“Ei ole olemassa transsukupuolisuutta, sillä kukaan ei voi syntyä väärään kehoon, eikä kukaan voi vaihtaa sukupuoltaan.”

Tulenhenki: Somessa välillä tulee vastaan tyyppejä, joiden mielestä transsukupuolisuutta ei ole olemassa. He perustelevat näkemystään niin, ettei kukaan voi syntyä väärään kehoon ja ettei biologista sukupuolta voi vaihtaa.

On totta, ettei biologinen sukupuoli pohjimmiltaan muutu transhoitojen myötä. Olenkin korostanut sitä, että transhoitojen myötä muuttuu ihmisen sosiaalinen sukupuoli.

Keskustelussa ongelmana on usein se, ettei sosiaaliselle sukupuolelle ole yhtenevää määritelmää. Joku tarkoittaa sosiaalisella sukupuolella kokemusta sukupuolesta eli sukupuoli-identiteettiä ja toiset taas sukupuolirooleihin-ja stereotypioihin liittyviä asioita. Sen sijaan minä sekä monet muut transitioituneet transsukupuoliset tarkoitamme sosiaalisella sukupuolella transhoitojen myötä muuttunutta ulkonäköä/olemusta.

Keskustelu sosiaalisesta sukupuolesta johtaa helposti siihen, kuinka joku ihmettelee, ovatko butchlesbot sosiaalisesti miehiä. Minulle tuollainen pohdinta kuulostaa oudolta, sillä yhdistän sosiaalisen sukupuolen käsitteen ihan muihin asioihin. Esimerkiksi tulee mieleen tilanne, kuinka muutama vuosi sitten törmäsin kissaan, jonka sanottiin pelkäävät miehiä. Kyseinen kissa pelkäsi myös minua, koska näytin, kuulostin ja haisin mieheltä testosteronin takia biologiastani huolimatta.

Pitää myös muistaa, että on eri puhua asia sukupuolesta kontekstissa, jossa käsitellään mitä kromosomeja kultakin löytyy labrassa kuin jos on esimerkiksi tekemässä asiakaspalvelutyötä. 

En itsekään usko siihen, että kukaan voisi kirjaimellisesti syntyä väärään kehoon. Olen aina ajatellut, että “syntyä väärään kehoon” on kielikuva, jolla transsukupuoliset kertovat muille, miltä sukupuolidysforia tuntuu. Sen sijaan uskon jonkinlaiseen kehon ja mielen ristiriitaan, jonka taustalla voi olla monenlaisia syitä. Olen taipuvainen uskomaan, että transkokemuksen taustalla on sekä synnynnäisiä että myös psykososiaalisia syitä. Se kuka hyötyy kehoa muokkaavista transhoidoista pitää arvioida tapauskohtaisesti. 

Tina: Transsukupuolisuuden käsite on olemassa silloin, kun sen ilmiön merkitys rajataan jotenkin. Ei sen tarvitse tarkoittaa sitä, että on kirjaimellisesti eripari aivot ja keho tai että olisi vaihtanut sukupuolta kromosomien ja sukusolujen tasolla tai etteikö syntymäsukupuoli saisi vaikuttaa transsukupuolisen elämässä millään tavalla transhoitojen jälkeen. Mielestäni transsukupuolisuus voi hyvinkin olla olemassa sosiologisena, psykologisena, lääketieteellisenä ja kehollisena ilmiönä, jotta siitä voi keskustella. 

Tulenhenki: On totta, ettei transhoidoilla voi muuttaa kromosomeja tai saada kehoa tuottamaan sukusoluja. Kuitenkin varsinkin aikuisella ihmisellä nämä eivät ole ainoat sukupuolierot, vaan myös sukupuolihormonit vaikuttavat meihin vahvasti ja täten aiheuttavat monia sukupuolieroja. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että sellaiset sukupuoliominaisuudet, jotka tulevat murrosiässä sukupuolihormonien myötä kehittyvät kohdesukupuolen suuntaan joko osittain tai kokonaan muuntohormoneilla. Tämän takia en pidä siitä, kun jotkut ihmiset pelkistävät transhoidot yhteen ainoaan leikkaukseen (alapääkirurgiaan), vaikka todellisuudessa transsukupuolisilla hormonihoidoilla on iso vaikutus moneen sukupuolesta johtuvaan seikkaan. 

Muuntohormonit vaikuttavat rasvakudokseen, lihasmassaan, ihon laatuun, aistikokemuksiin, tunne-elämään, ominaishajuun, transnaisilla rintojen kasvuun ja transmiehillä äänen madaltumiseen sekä karvoituksen lisääntymiseen/parrankasvuun ja mahdollisesti miestyypilliseen kaljuuntumiseen.

Arkielämässä sukupuolitamme toiset ihmiset heidän sekundaaristen sukupuoliominaisuuksien perusteella. Toki tulkintaa ohjaavat myös esimerkiksi vaatetus ja hiustyyli. Kuitenkin aikuisella ihmisellä sekundaariset sukupuolierot ovat usein sen verran näkyvät, minkä takia pelkkä tyylin muutos harvoin johtaa siihen, että henkilö nähtäisiin sosiaalisesti toisen sukupuolen edustajana.

Tina: Sanoisin, että pohjimmiltaan naiseus ja mieheys pohjaavat täysin biologiaan. Tässä ei olisi mitään epäselvää, jos transhoitoja ei olisi olemassa. Transhoidot kuitenkin ovat "luonnottomia" ja niillä simuloidaan vastakkaisen sukupuolen biologiaa ja tällä on vaikutusta elämässä. Tässä mielessä transhoitoja läpikäyneet transsukupuoliset eroavat vain sukupuolinormeja rikkovista syntymäsukupuolen edustajista. Transhoidoilla on mahdollista saavuttaa sellaisia ominaisuuksia, jotka eivät normaalin naisen maskuliinisuuden tai miehen feminiinisyyden rajoissa ole mahdollisia. Toki "luonnoton" on helposti sellainen ilmaus, jolla on negatiivinen kaiku. Todellisuudessa "luonnoton" voi olla myös neutraali tapa kuvata asioita, eikä toisaalta "luonnollisuus" kuvasta aina positiivisia asioita. Tämä pätee myös transaiheiden ulkopuolella. 

Tulenhenki: Mitä mieltä olet tästä väitteestä, johon törmäsin taannoin netissä?

"Transyhteisö koostuu ihmisistä, jotka ovat jossain vaiheessa alkaneet uskomaan, että ovat transsukupuolisia. Jotkut lakkaavat uskomasta tähän ja detransitioituvat. Yksikään lääkäri ei osaa suorittaa testiä, joka seuloisi pois ne, joilta usko saattaa joskus loppua."

Tina: Tuossa, että "uskoo olevansa transsukupuolinen" vaikuttaa taas vähän sellaiselta, että kirjaimellisesti uskoo olevansa mies, joka on syntynyt naisen kehoon tai toisin päin ja sitten tätä täytyy muuttaa. Siksi minua aina vähän ihmetyttää, kun jotkut sanovat, että "tajuavat olevansa trans" vähän ennen transitiopäätöstä. 

Minä lähestyn sitä niin, että sen sijaan että meillä olisi jotain "toukkia jotka eivät ole vielä muuttuneet perhosiksi" — henkilöitä jotka ovat transsukupuolisia ilman, että tajuavat sitä vielä — meillä on ihmisiä, jotka vahvasti kärsivät fyysisistä supuolipiirteistään ja haluavat niihin hoitoa, sekä tietysti myös haluavat elää sosiaalisesti toisen sukupuolen edustajana. Se kuka transhoidoista hyötyy, ei ole yksiselitteistä, mutta sitä voi erotusdiagnostiikalla tutkia. Tietysti pitää myös varmistaa, että transhoitojen tuloksista on realistiset käsitykset.

Tulenhenki: Netissä toisinaan sanotaan meidän kaltaisista transsukupuolisista sarkastiseen sävyyn, kuinka me olemme muka ainoita oikeita transsukupuolisia, joiden sukupuolikokemus on aito ja kuinka muut transihmiset ovat vain sekopäitä. Todellisuudessa minusta ei ole kyse siitä, kenen kokemus on aito, vaan siitä, että on eri asia jättää transeus pelkän kokemuksen varaan ja on kokonaan eri asia elää transhoitoja käyneenä transsukupuolisena kuin sellaisena, joka ei koe tarvitsevansa minkäänlaisia transhoitoja. 

Tina:  Joo juurikin tuo, että ilmiöt ovat erilaisia. Transhoitoja läpikäyvät transsukupuoliset eivät ole yhtälaisia transsukupuolisia kuin sellaiset, jotka vain määrittelevät itsensä joksikin, vaikka eivät edes koe tarvitsevansa transhoitoja. 

Kyllä se toki ärsyttää, että jos on millään tavalla "maltillisempi" trans ja vaikka vastustaa juridisen sukupuolen itsemäärittelyä tai muita ongelmallisia asioita nykyisessä transaktivismissa, niin silti pian päätyy johonkin "four horsemen of gender critical -apocalypse" -julkaisuun, jossa kerrotaan kuinka olet “pick me” ja edelleen ajat lapsia transitioon ja kaikkea muuta vastaavaa.Tai vaihtoehtoisesti kuten sinusta Tulenhenki sanottiin, että kärsit pahan asteisesta aivovammasta, koska kuulemma larppaat, ettet ole “samanlainen kuin muut transut.”

Medikaalinen transitio vastaan pelkkä sosiaalinen ilman kehollisia transhoitoja

Tulenhenki: Ärsyttää, kun tietyt ihmiset selvästi ymmärtävät transhoitojen vaikutukset transsukupuolisen sosiaaliselle todellisuudelle, mutta samalla tuntuvat ajattelevan, että transhoitoja tarvitsemattomat, transidentiteetin omaksuneet olisivat yhtäläisiä transsukupuolisia kuin medikaalisesti transitioituneet transsukupuoliset. Tämän vuoksi tuollaisten ihmisten fiksuiltakin argumenteilta putoaa pohja, kun he antavat painoarvoa tuollaiselle identiteetteilylle. 

Tina: Luulen kyllä, että tuollaiset ihmiset ymmärtävät, etteivät ne ole sama asia. Todennäköisesti he ajattelevat, että voivat tavallaan "kiltteyttään" pitää identiteetteilyä yhtä arvokkaana. Äitini on kanssa sellanen, että "kaikki on yhtä arvokkaita". Ja onhan tuo totta, että kaikki ovat ihmisinä yhtä arvokkaita. Minusta tuntuu, että ihmisillä, joilla on “antaa kaikkien kukkien kukkia”-mentaliteetti on toisinaan vaikeuksia tehdä eroja asioiden välille.  Esimerkiksi heillä on vaikeuksia ymmärtää, milllaisia ongelmia transsukupuolisuuden hyvin laveaan määritelmään liittyy. 

Tulenhenki: Ihan oikeasti kuka hyötyy siitä, että koko porukka määritellään vaan samaksi massaksi, jonka sisäisistä eroista ei saa puhua. Minulle on joskus sanottu, että erilaisten transihmisten luokittelu on turhaa. Mutta siis näin jokseenkin kärjistetysti, jos transeus yhdelle tarkoittaa sinistä tukkaa ja nenärengasta, kun taas toiselle hormoneja ja leikkauksia ja kolmannelle jotain näiden yhdistelmää rusinat pullasta-transhoitoineen, niin eikö se ole ihan normaalia, että ihminen alkaa kategorisoimaan tätä porukkaa?

Rusinat pullasta -transhoidoilla tarkoitan sitä, kuinka erityisesti jotkut muunsukupuoliset (biologiset naiset) haluavat ikään kuin valita testosteronilta tietyt vaikutukset (esimerkiksi äänen madaltumisen) mutta he eivät ota huomioon sitä, että testosteroni vaikuttaa kehoon kokonaisvaltaisesti, todennäköisesti aiheuttaen samalla myös muita asioita (esimerkiksi karvoituksen kasvua kasvoissa ja vartalossa, miestyypillistä kaljuuntumista, hien hajun muuttumista miehekkäämmäksi jne.). He siis saattavat haluta hormonihoidot jonkin yksittäisen piirteen saavuttamisen takia, mutta saavatkin sen ohella myös liudan muita miesvartalon piirteitä, joita eivät olleet suunnitelleet tai toivoneet.

Hormonien vaikutus yksilöön on geneettistä, eli muuntohormonien vaikutuksia ei siis voi valikoida piirre kerrallaan, minkä takia suhtaudun tällaiseen “sukupuolishoppailuun” varsin nuivasti.

Tina: Jos transsukupuolisuus voi tarkoittaa käytännössä mitä vain, kuten helposti omittava identiteetti ilman muita kriteereitä, niin meillä on transsukupuolisia, jotka kehollisesti ja sosiaalisesti eivät eroa millään tavalla syntymäsukupuolensa edustajista. Se sana ei enää kuvaa mitään tiettyä väestöryhmää, joilla olisi omat tunnuspiirteensä. Näin ollen tämän ihmisryhmän asioitakaan ei voi edistää helposti mitenkään.

Tulenhenki: Kun transaktivismissa pyritään edistämään samaan aikaan täysin erilaisten transihmisten asioita, niin siellä ei tehdä ilmiöiden välille mitään eroa. Sen sijaan puhutaan ristiin rastiin kehollisia transhoitoja käyvistä transsukupuolisista ja niistä, jotka vain identifioituvat joksikin, vaikka eivät edes koe tarvitsevansa transhoitoja. Tämä sitten johtaa siihen, kuinka jatkuvasti ajetaan kaksilla rattailla.

Somessa tulee välillä vastaan transsukupuolisia, jotka ovat käyneet läpi kehollisia transhoitoja, mutta samalla sanovat, kuinka sukupuoli ei näy ulospäin. Jos nämä ihmiset aidosti uskovat tuollaiseen, heidän toimintansa on hyvin ristiriitaista. Koska jos ulkonäkö ja sukupuoli eivät liity mitenkään toisiinsa, miksi ihmeessä transmiehet käyvät läpi kehoa maskulinisoivat transhoidot ja vastaavasti transnaiset kehoa feminisoivat transhoidot? Miksi transsukupuoliset kokevat kehollista sukupuolidysforiaa, jos ulkonäöllä ja sukupuolella ei ole mitään yhteyttä? Retoriikka, kuinka sukupuolta ei voi olettaa ulkonäön perusteella puhuu transhoitoja vastaan. Toivoisinkin, että tällaista retoriikkaa puoltavat transhoitoja läpikäyvät transsukupuoliset pysähtyisivät miettivät, miksi toistavat tuollaisia asioita, vaikka itse toiminnallaan (transitioitumalla) viestivät, kuinka sukupuoli ja ulkonäkö liittyvät vahvasti toisiinsa.

Tulenhenki: Mietin, että miksi ihmeessä transeudesta on ylipäätään tullut sellainen kattotermi. Mielestäni kattotermeissä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta transeuden kohdalla tuntuu olevan niin, että jos yrittää keskustella erilaisten transihmisten eroista, niin on heti kauhea portinvartioija, epäinklusiivinen transfoobikko. Onko niin kutsutussa trans-sateenvarjossa mitään hyvää? 

Tina: Trans-sateenvarjo voi minusta parhaimmillaan olla suuntaa antava siinä, mitä seikkoja kaikenlaiseen transeuteen yleisesti mielletään liittyvän. Tästä on esimerkkinä tyylimuutokset. Vastakkaisen sukupuolen tyypillisten vaatteiden käyttäjää ilman sukupuolen korjaushoitoja nimitetään transvestiiteiksi ja heidät mielletään kuuluvan trans-sateenvarjon alle. Tämä on kuitenkin melko pinnallista sukupuolen ilmentämisen muuttamista, mutta myös perinteiset transsukupuoliset tyypillisesti ilmentävät tyylillään kohdesukupuolta.

Tulenhenki: Olen tähän mennessä tavannut yhden henkilön, jolla on oikeasti sellainen tilanne, että hormonit voisivat hänen muun terveytensä kannalta olla liian iso haitta. Hänellä on vamma, joka rajoittaa elämää huomattavasti. Hän kärsii sukupuolidysforiasta ja on vaihtanut nimeään ja tyyliään enemmän kohdesukupuolen suuntaan, mutta tällainen pelkkä hyvin pintapuolinen sukupuolen ilmaisu ei ole kovin toimiva kokonaisuus transitiossa etenkään aikuisten kohdalla. Hän on kuitenkin sellainen tapaus, jonka tilanteesta koen empatiaa. Todellisuudessa enemmistöllä terveydentilaan vetoavilla ei ole vastaavaa tilannetta, vaan he eivät yksinkertaisesti halua käyttää hormoneja tai he vetoavat esimerkiksi ylipainoon, johon on kuitenkin mahdollista vaikuttaa elintavoilla.

Tina: Tuollaisessa tapauksessa kyllä joo ymmärtää paremmin, kun on selkeästi rajoitteita, joihin ei elintavoilla voi vaikuttaa. Mutta tosiaan nuo on poikkeuksia ja harvinaisia tapauksia ja minusta on aika lieroa tuollaisten takia sitten sanoa, että kaikki on samaa massaa, medikaalisella transitiolla ei ole painoarvoa ja olet kauhea transmedikalisti portinvartioija, jos muuta ajattelet. Minä en olisi voinut sosiaalisesti transitioitua mitenkään järkevästi ilman medikaalista transitiota (lasken tähän myös ääniterapian ja kasvojen laseroinnin).

Tulenhenki: Ajattelen ylipäätään niin, että transitio on kokonaisuus, joka koostuu yhdessä sekä sosiaalisesta, medikaalisesta että juridisesta transiosta. Tarkoitan tällä sitä, että käytännössä transitio ei ole aikuiselle mitenkään järkevällä tavalla mahdollinen, jos kuvittelee, ettei siihen tarvita fyysisiä kehon ja olemuksen muutoksia, vaan muutetaan pelkkä nimi, sukupuolimerkintä ja käytetään toisen sukupuolen vaatteita. Sosiaalinen transitio tapahtuu fyysisen ja juridisen transition seurauksena, ei itsenäisesti tai ennen sitä.

Tässä kohtaa minulle usein sanotaan, että jotkut transsukupuoliset ovat näyttäneet kohdesukupuolen edustajilta jo ennen medikaalista transitiota. Kyseenalaistan tämän ilmiön yleisyyden näkemäni ja kokemani perusteella varsinkin, jos puhutaan yksilöistä, joilla murrosikä on jo jonkin verran edennyt.

Jotain hyvin harvoja poikkeuksia toki on, mutta koska ne eivät ole isossa mittakaavassa kovinkaan oleellisia, jostain niin marginaalisesta ei ole merkityksellistä lähteä vääntämään, eikä varsinainen pointtini mitätöidy.

Tina: Aina on poikkeuksia joo, mutta kyllä pääasiassa nainen näyttää naiselta ja mies mieheltä. Naisilla on kyllä helpompi omaksua jonkinlainen androgyyni tyyli, mutta on sitten vaikeampi olla kunnolla maskuliininen ilman ulkopuolisia hormoneita.

Tulenhenki: Juuri näin. Käytännössä biologisilla naisilla pelkällä tyylin muuttamisella parhaimmillaan pääsee johonkin androgyyniin kompromissiin, jossa näyttää nuorelta pojalta niin kauan kunnes avaa suun (tämäkin toimii lähinnä tiettyyn ikään asti). Vaikka keholliset transhoidot ovat lähtökohtaisesti kompromiseja lääketieteen ja biologian välillä, niin siitä huolimatta pelkkä sosiaalinen transitio ilman medikaalista transitiota toimii järkevällä tavalla hyvin harvalla aikuisen kohdalla.

Tina: Joo ei se pelkkä sosiaalinen transitio ilman kehollisia transhoitoja juuri toimi etenkään aikuisen kohdalla, kyllä ihmisten biologinen sukupuoli vaan melkein aina näkyy selvästi, jos ei ole muokannut fyysisiä sukupuolen ominaisuuksia.

Tulenhenki: Jos nämä ei-transitioituvat, joilla on transidentiteetti olisivat itse sellaisia, jotka ymmärtäisivät realiteetit, niin suurella todennäköisyydellä minulla ei olisi ongelmia heidän kanssaan. Jos mietin transmieheksi identifioituvia, jotka jättävät homman pelkän sosiaalisen transition varaan ilman medikaalisia transhoitoja, niin fine, jos he haluavat aikuisena näyttää maksimissaan teinipojalta ja sitten selitellä aina itseään, kun avaavat suunsa. Jos tuo on sellaista elämää, johon on tyytyväinen, niin ok. Monet selvästikään ei ole. Olen itse tiennyt muutaman tällaisen tapauksen, ja valitettavasti he vaikuttivat hyvin ahdistuneilta omasta tilanteesta. He valittivat jatkuvasti siitä, kuinka heitä “väärinsukupuolitettiin” tai siitä, kun sosiaalinen todellisuus ei pyörinyt pelkästään heidän identiteetin ympärillä. 

Minä en ole pakottamassa ketään transhoitoihin, jos yksilö kokee, ettei niitä tarvitse. Tällaisesta kuitenkin seuraa jonkinlainen vastuu sen sijaan, että uhriutuu jos ja kun ympäröivä todellisuus ei muutu mieluisaksi. En myöskään hyväksy sitä, että tällaiset yksilöt puhuvat transhoitoja käyneiden transsukupuolisten yli asioissa, joista vain transhoitoja käyneillä transsukupuolisilla on kokemusta. Tämä ei tarkoita, että pitäisin itseäni jotenkin parempana kuin ei-transititioituvia. Pointtina on se, että transhoitoja läpikäyvät transsukupuoliset eivät ole yhtälaisia transsukupuolisia kuin sellaiset, jotka vain identifioituvat joksikin ilman tarvetta transhoidoille. Mielestäni meillä pitäisi olla kokonaan omat termit, jotta asioista keskustelu olisi selkeämpää. 

Tina: Niin, tuollainen, että identifioituu transsukupuoliseksi, muttei käy läpi mitään kehollisia transhoitoja ei välttämättä ole monenkaan kohdalla kovin "kestävä" elämäntapa pidemmän päälle. Etenkin jos on sellainen, että ei kykene joustamaan yhtään ja ahdistuu jokapäiväisestä "väärinsukupuolittamisesta." 

Aidosti transvastaiset ihmiset eivät hyväksy minkään sortin transsukupuolisia

Tina: Sellainen brittiläinen transaktivisti kuin Katy Montgomerie (transitioitunut transnainen) on sanonut, että hänen mielestään on typerää haaskata transsukupuolisten väliseen taisteluun energiaa ja järkevämpää olisi vastustaa yhdessä transvastaisia tahoja. Hän on käyttänyt muun muassa sellaista retoriikkaa, kuinka "transfoobikot eivät hyväksyä loppujen lopuksi sinuakaan, vaikka mitä mieltä olisit". Hän siis on itse transaktivisti, mutta minun arviolta ei ihan kiihkeimmästä päästä siinä mielessä, että pystyy keskustelemaan eri mieltä olevien kanssa. 

Tietenkin ymmärrän, miksi joku ajattelisi noin, mutta minusta transsukupuoliset ovat ideologisesti niin heterogeeninen joukko ihmisiä, että tässä on kyllä aika paljonkin keskinäistä selvittämistä ja keskustelemista. Erityisesti siitä, miksi transaktivismi jakaa transsukupuolisia. 

Kuitenkin tuntuu, että olen tähänastisilla kirjoituksillani antanut aidosti transvastaisille tahoille jo niin paljon eväitä heidän ajatteluunsa, että en tiedä kuinka paljon enää haluan moittia transaktivismi-yhteisöä. Yleensä sanomani on käsitetty väärin tai sieltä on poimittu sellaisia asioita, joita myöhemmin käytetään minunkin oikeuksia vastaan.

Tulenhenki: Ennen kuin kävin kritisoimaan nykyistä transaktivismia, tiesin varsin hyvin, ettei oikeasti transvastaiset ihmiset hyväksyisi minua. Tämä siis muistutuksena heille, jotka sanovat, ettei minua hyväksytä sen paremmin. Oleellista on kuitenkin ymmärtää se, etten tee tätä saadakseni hyväksyntää tai pönkittääkseni omaa egoani. Jos oikeasti haluaisin hyväksyntää, minun kannattaisi näennäisesti olla samaa mieltä valtavirran transaktivistien kanssa. Nyt tällä hetkellä tilanteeni on se, että vihamielisyyttä tulee niskaan joka suunnalta. 

En nyt tässä tekstissä mene syvällisemmin siihen, minkä itse miellän transvastaisuudeksi. Voisin mahdollisesti kirjoittaa siitä joskus oman postauksen. Ehkä tällainen teksti voisikin olla ihan hyvä selvennyksen vuoksi varsinkin sen takia, koska minun on sanottu kärsivän sisäistetystä transfobiasta todella useasti. 

Nykyinen ilmapiiri on ikävästi sellainen, että jos on yhdestä asiasta mieltä X, niin monet tekevät johtopäätöksen, että henkilö on toisesta asiasta mieltä Y, vaikka todellisuudessa olisi mieltä Z.

Esimerkiksi kun sanon, ettei biologinen sukupuoli pohjimmiltaan muutu transhoitojen myötä, tarkoitan tällä sitä, että syntymäsukupuoli vaikuttaa tietyissä tilanteissa transsukupuolisen elämään kehollisista transhoidoista huolimatta. Tässä kohtaa jotkut sitten ymmärtävät minut väärin ja nyanssien erottaminen ihmisillä hämärtyy. Jotkut nimittäin ymmärtävät tuon sillä tavalla, ettei transhoitoja läpikäyneet transsukupuoliset eroaisi millään merkittävällä tavalla muista syntymäsukupuolensa edustajista. Todellisuudessa transhoitojen aiheuttamat keholliset muutokset ovat sellaisia, joiden huomiotta jättäminen on epäkäytännöllistä.