Transmies, joka on TERF ja anti-transaktivisti?

Trans ry:n varapuheenjohtaja esittelee minut mukavasti suurelle yleisölle:

En ole koskaan käyttänyt transi-sanaa, tuossa yhteydessä taivutin trans-sanan, sillä en aina jaksa kirjoittaa transsukupuolinen tai transihminen. Lisäksi Twitterissä olen tottunut käyttämään typistetympää kieltä merkkirajoituksen vuoksi. 

Varapuheenjohtaja jatkaa:

Vai niin, karkasiko mopo hieman käsistä?

 

 Kommenteissa minusta oletettiin varsin mielenkiintoisia asioita:

  -        Nää on sellaisia ihmisiä, joita en kyl ihan pysty ymmärtämään. Miten voi olla trans ja terf. Jos joku osaa selittää niin mielelläni kuuntelen!

 -          Pelkoa ja sisäistettyä vihaa itseä kohtaan? En kans tajua tätä porukkaa. Petturit on pohjasakkaa

 

Oma kommentti:

 Hohhoijaa. Minusta on tehty varsin lennokkaita johtopäätöksiä, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. En myöskään ymmärrä, millä tavalla olisin petturi. Olen melko pitkään suhtautunut varauksella kaikenlaisiin transkultti-puheisiin, sillä tiedän, että transjutuista on olemassa kaikenlaisia salaliittoteorioita, mutta valitettavasti transaktivismin kulttimaisuus on totta.

 Liityin itse myöhemmin keskusteluun, ja sain seuraavanlaisia kommentteja:

 Transnainen:

 

-          Kuka tässä on sun mielipideoikeutes kieltäny? Nähdäkseni tässä on lähinnä todettu, että sun mielipitees on paskoja ja muita transihmisiä vahingoittavia

 

-          ja siis haluun viel painottaa, että ajatus, että tässä oltais vihasia sulle koska "oot transihminen joka kehtaa olla eri mieltä". Ei, kun sun mielipiteet on haitallisia ja edustaa ajatusta, että transihmisten tulis alistua melkeenpä aivan kaikessa.

 

-          Mun mielestä on kans älyttömän loukkaavaa miten puhut transnaisista ja meitä koskevista asioista transmiehenä. Se on about tasoa cismies laukomassa mielipiteitään naisvihasta.

 

Oma kommentti:

Huomatkaa, suoraan ei sanota, ettei minulla ole oikeutta omiin mielipiteisiini. Seuraavaksi kuitenkin sanotaan, kuinka mielipiteeni ovat paskoja ja vahingollisia transihmisille. En kyllä ymmärrä, millä tavalla näkemykseni voivat olla haitallisia, sillä en ole mitenkään vaikutusvaltainen henkilö, enkä myöskään ole transpolilla töissä. Sen sijaan transaktivistit kontrolloivat yhteiskunnan transnarratiivia erittäin tehokkaasti ja heidän näkemyksiään tungetaan opetussuunnitelmiin, yleiseen kielenkäyttöön ja lainsäädäntöön. En tajua, missä vaiheessa nämä muiden kyykyttäjät ovat saaneet näin paljon valtaa.

 "Paskat mielipiteet" ovat myös varsin subjektiivinen näkemys. Sain jokin aika sitten kommentin vanhaan postaukseeni, jossa olin käsitellyt detransitiota ja syitä, jotka voivat olla transkokemuksen taustalla:

”Hei, kiitos tästä postauksesta. Olen miettinyt viime aikoina näitä sukupuoliasioita paljon, kun ne ovat olleet enempi esillä netissä ja omat psykiatriset tutkimukset on käynnissä. Sain juuri epävakaan diagnoosin ja nyt postauksesi perusteella se taitaa sittenkin olla juuri se syy, mikä itsellä selittää ne kipuilut sukupuolen kanssa.”

En ymmärrä, millä tavalla näkemykseni voivat olla vahingollisia, kun käsittelen trans-aihetta useammasta eri näkökulmasta, ja käsittelen myös transyhteisön tabuja. Olen sanonut monta kertaa, että jos jutuissani huomaa asiavirheitä, niin juttujani saa tulla korjaamaan, en väitä olevani kaikkitietävä. Toivotan kommentoinnin tervetulleeksi.

En myöskään ihan ymmärrä, millä tavalla alistuisin, kun olen sitä mieltä, että transaktivistien vaatimukset ovat kohtuuttomia, ja ajattelen myös muitakin kuin vain itseäni ja omaa viiteryhmääni. 

Todellisuudessa minua on auttanut sopeutumaan yhteiskuntaan, kun olen ollut asioiden kanssa realistinen, enkä ole vaatinut kuuta taivaalta. Sen sijaan transaktivistit haluavat pakottaa muun yhteiskunnan pyörimään heidän napansa ympärillä täysin epärealistisin vaatimuksin. Niin kauan, kun he asettavat epärealistisia odotuksia, he eivät tule olemaan tyytyväisiä.

Kyseinen transnainen blokkasi minut, kun sanoin hänelle, ettei minulla ole ongelmia transnaisten kanssa, vaikka olenkin tuonut ilmi, ettei transnainen ole samanlainen kuin syntyperäinen nainen. Lisäsin myös, etten myöskään ole naisten vihaaja, vaikka minua on siitäkin syytetty transmiehuuteni vuoksi.

En edes kovin paljon ole puhunut transnaisista, sillä en itse ole transnainen, enkä täten tiedä mitään transnaisten sielunelämästä. Olen kyllä ottanut kantaa transnaisten osallistumisesta naisten urheiluun, minkä vuoksi päädyin myös feministisen puolueen kuntavaaliehdokaan blokkiin. Olen sanonut, että transnaisilla hormonihoidosta huolimatta on epäreilu etu verrattuna biologisiin naisiin lajeissa, joissa voimalla, nopeudella ja kestävyydellä on merkitystä. 

Vai onko tässä urheilu-kysymyksessä vain transnaisilla oikeus tuoda näkemyksensä esille, vaikka transnaisten osallistuminen naisten urheiluun vaikuttaa myös muihinkin kuin pelkästään transnaisiin? Tältä tämä kieltämättä vaikuttaa. Tiedoksi, että olen itse aikoinaan harrastanut urheilua ennen transitiota, eli tietämykseni urheilusta ei ole puhtaan maallikon tasolla.

Jos tätä tekstiä lukee joku transnainen, niin naisystäväni on kertonut, että hän suhtautuu huomattavasti paremmin ja myötämielisemmin sellaisiin transnaisiin, jotka kokevat empatiaa biologisten naisten kokemista ongelmista. Sen sijaan jos transnainen väittää olevansa identiteettinen syntyperäisen naisen kanssa, niin tuo herättää lähinnä myötähäpeää, sillä transnainen ei voi mitenkään kokea sellaisia asioita, jotka ovat yksinomaan biologisten naisten ominaisuuksia, kuten esimerkiksi kuukautiset.

Olen kyllä törmännyt myös transmiehiin, joilla on vaikeuksia hyväksyä oma erilaisuutensa verrattuna biologisiin miehiin, ettei tähän yksinomaan transnaiset syyllisty.

 Seuraavaksi kommentoin erään transaktivistin kommenttia.

 

Transaktivistin kommentti:

 

”Joo. Mulle riittää ihan vilkaisu sun blogiin. Mikäli sun sukupuoli on niin heikoilla, että se menee rikki siitä että joku alaikäinen korjaa juridisen sukupuolensa, niin se on silloin sun henkilökohtainen ongelma. Sen sun tunteen perusteella ei yksinkertaisesti voida kiistää toisten transihmisten oikeutta juridiseen sukupuolen korjaukseen. 

Tilanne on nyt se, että sun pitää ihan itse ottaa vastuu sun tunteista ja käsitellä ne. Se meinaa sitä, että muiden ihmisten oikeuksia/hyvinvointia ei voi uhrata sun epävarmuuden/tunteen alttarille. Tää on ihan oikeasti se tilanne, missä sun pitää ottaa vastuu itsestäsi. Jos sä otat henkilökohtaisesti sen kun joku toinen korjaa juridisen sukupuolensa, niin voin sanoa. Ettei se oo sun asia. Ja on epäkypsää vastuuttaa muita ihmisiä omista tunteista.”

 

Oma kommentti:

Minähän en ole missään vaiheessa kieltänyt juridisen sukupuolen vaihtamista, mutta mitäpä faktoista, kunhan transaktivisti pääsee uhriutumaan. Erittäin hyvä esimerkki, kuinka juttujani tahallaan vääristellään ja irrotetaan asiayhteyksistä, eikä edes suostuta lukemaan juttujani kunnolla. Transaktivistit voisivat itse ottaa vastuun omista tunteistaan, ja hyväksyä sen, etteivät kaikki ole heidän kanssaan samaa mieltä. Transaktivistien jutuista huokuu ylimielisyys ja henkinen väkivalta todella kauas.

Jos transaktivistit olisivat kykeneviä itsereflektioon, sanoisin heille, että heidän kannattaisi miettiä omaa viestintätyyliään, joka ulkopuolisin silmin on todella ilkeää ja aggressiivista.  

 

Toisessa transblogissa käsiteltiin kysymyksiä Oikeus olla-lakialoitteen pohjalta ja kerrottiin sellaisten maiden tilanteista, joissa juridisen sukupuolen itsemäärittely on voimassa. Bloggaaja totesi, että hän on enemmän kiinnostunut siitä, kuinka paljon lakiuudistus hyödyttää transihmisiä kuin siitä, millaisia haittoja siitä olisi muille. Kävin kommentoimassa kyseistä kirjoitusta, kopioin kommentin tänne. Jätin pohdinnastani pois kaikki väärinkäytöt ja hupivaihtajat, sillä keskityin pelkästään siihen, kuinka paljon transsukupuoliset hyötyvät mahdollisesta itsemäärittelystä. Tummennan tärkeät kohdat:

”Minua kyllä kiinnostaa transihmisten hyvinvointi, olenhan itse trans, mutta olen miettinyt, kuinka paljon itsemäärittely hyödyttää transihmisiä. Olen sitä mieltä, että itsemäärittely hyödyttää sellaisia transihmisiä, jotka ovat saaneet transhoitoja, mutta transpolien resurssien puutteiden vuoksi näillä ihmisillä kestää saada puolto juridisen sukupuolen muuttamiseen toiselta transpolilta.

Mutta sitten nämä ihmiset, jotka eivät halua mitään transhoitoja tai jotka haluavat vaihtaa juridisen sukupuolen ennen medikaalista transitiota. Jos nyt jätän kaikki väärinkäytöt yms. pois pohdinnastani, olen miettinyt, kuinka paljon tällaiset yksilöt hyötyvät juridisen sukupuolen muuttamisesta, vai onko siitä jopa enemmän haittaa heille.

Tällaisella yksilöllä voi olla lähipiiri, joka kohtelee tällaista yksilöä hänen haluamallaan tavalla. Mutta entä muu maailma sitten? Ihmiset kuitenkin sukupuolittavat ihmiset ulkonäön perusteella, eikä se, että passin sukupuolimerkintä muuttuu, niin se ei vaikuta sosiaaliseen todellisuuteen.

Minua myös mietityttää, kuinka paljon joillakin ihmisillä on mukana "sitten kun"-ajattelua. Eli ajatellaan, että juridisen sukupuolen itsemäärittely on avain onneen, mutta onko se sitä oikeasti, niin on kokonaan toinen asia.

Tämä ei liity varsinaisesti tähän aiheeseen, mutta minulla on aito huoli nykyisen transaktivismin tavoiteesta poistaa kaikenlainen portinvartiointi. Olen varma, että juridisen sukupuolen itsemäärittely on vain välivaihe, seuraava tavoite on poistaa portinvartiointi medikaalisista transhoidoista. Näen tämän huolestuttavana, sillä minulla on tunne, että meillä on tulevaisuudessa iso määrä katujia, jotka ovat todella vihaisia, miksi heitä ei kukaan estänyt menemästä transhoitohin. Tässä kohtaa transhoidot myös muuttuvat kyseenalaisiksi. Valitettavasti ihminen ei aina ymmärrä omaa parastaan, vaikka niin luulisikin.

Ymmärrän, että jotkut kokevat minun esittämäni kritiikin ahdistavana, mutta koen melko yliampuvana sen, kuinka jotkut ovat kutsuneet minua terfiksi. Sanon myös suoraan, että transaktivistien käytös Twitterissä ei ulkopuolisten silmissä vaikuta kovinkaan fiksulta, mikä myös vahvistaa monien näkemystä siitä, ettei Oikeus olla-lakialoite ole kovinkaan vahvalla pohjalla. Oma suhtautuminen on myös muuttunut entistä nihkeämmäksi.

Kysyin Twitterissä Translasten ja nuorten perheen yhdistykseltä pukuhuonekysymystä, koska juridinen sukupuoli vaikuttaa kyllä jonkin verran sukupuolitettuihin tiloihin. Itse olen käynyt tapahtumissa, joissa majoitus on mennyt juridisen sukupuolen mukaan, eli olen nukkunut miesten kanssa samassa huoneessa. Jos en olisi saanut transhoitoja, niin tuo olisi kyllä ollut melko ahdistavaa.

Jos itsemäärittely astuu voimaan, en usko kuitenkaan, että Oikeus olla-lakialoitteen kaikki kohdat tulevat astumaan voimaan, sillä osa niistä on todella radikaaleja, kuten esim. mahdollinen huostaanotto ja ns. transrekisterin poisto. Tällä hetkellä transsukupuolisten kohdalla lukee ”transseksuaalisuus vahvistettu” ja päivä, jolloin juridinen sukupuoli on muuttunut. Kuitenkin joskus transsukupuolinen voi tarvita vanhoja tietoja jostain syystä, ja vanhojen tietojen poisto voi vaikeuttaa tietojen yhdistämistä.

Itse koen, että transihmisiä auttaisi tässä kohtaa eniten, jos transpoleille saisi enemmän resursseja (tiedän toki, ettei raha tule tyhjästä.)”

 

Itsehän en siis ole ikinä ymmärtänyt trans ilman dysforiaa-konseptia, enkä ymmärrä, miten juridisen sukupuolen muuttaminen hyödyttäisi yksilöä ilman transhoitoja. Toki olen varsin tietoinen, että trans-kirjo on paisunut kuin pullataikina viime vuosien aikana, ja trans ilman dyforiaa-näkemys on yleistynyt.  

 Keskustelupalstojen antia:

Twitterin antia:

Loppuun vielä totean, että yksi syy, miksi kävin kirjoittamaan tätä blogia, johtui siitä, kuinka olen kokenut, etten voi puhua rehellisesti tuntemuksistani toisten transihmisten kanssa. Minulla on vahva tunne, että tällä hetkellä osa ihmisistä päätyy määrittelemään itsensä jonkin sortin transihmiseksi liian heppoisin perustein ja myös hakeutuvat transhoitoihin. Nämä ihmiset viettävät aikansa netin kaikukammioissa, joissa samanmieliset toistelevat puhkikuluneita mantroja. Tällaisessa mielentilassa on sitten helppo hakeutua transhoitoihin ja odotukset voivat olla myös epärealistisia. 

Kun nämä ihmiset myöhemmin huomaavat, ettei muu maailma toimi transition myötäkään samalla tavalla kuin netin kaikukammioissa, he saattavat päätyä katumaan transhoitoja. Todennäköisesti he ovat vihaisia siitä, miksi heitä ei kukaan estänyt menemästä transhoitoihin.

 Olen jo nyt nähnyt netissä jonkin verran kommentteja, kuinka transpoleilla olisi tällä hetkellä useampi detrans-ihminen, mutta tämä toki perustuu netin kuulopuheisiin, eikä minulla ole varmaa tietoa aiheesta.

Toisaalta ihmisten asenne huoliini tuntuu olevan "mitä sitten?" ja saan kuulla, kuinka olen saappaiden nuolija, TERF, sekulaari transsukupuolinen ja anti-transaktivisti. Minulta on myös kysytty, miksi minua kiinnostaa, jos joku mies menee naisten tiloihin ahdistelemaan naisia, koska ei tuo minuun vaikuta, sillä olen läpimenevä transmies, eivätkä monet naisten asiat minua enää kosketa.

Ihmisille tuntuu olevan tärkeintä oman napansa tuijottaminen, eikä muilla ole juuri väliä.

 

 

 

Mietintöjä ROGD-teoriasta, transtrendereistä ja transyhteisön sisäisistä ristiriidoista

Olen törmännyt paljon sellaiseen ajattelutapaan, että jos ei kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä tai suhtautuu siihen muuten varauksella, leimataan hyvin helposti transfoobikoksi tai esitetyt huolenaiheet kuitataan skenaarioiksi, joita transfoobikot viljelevät.

Mielestäni tällä tavalla ajatteleminen on todella laiskaa ja naiivia. On toki totta, että aidosti transvastaiset tahot vastustavat juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Tämän lisäksi on kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka eivät ole mitenkään transvastaisia, mutta eivät silti kannata itsemäärittelyä erinäisistä syistä.

Keskustelupalstojen antia, kun kysytään, mitä mieltä juridisen sukupuolen itsemäärittelystä

Nykyään uutisoinnin perusteella tuntuu, että vähintään 20 % ihmisistä olisi transihmisiä, koska mediassa transaiheesta paasataan jatkuvasti. Viime vuosien aikana transtutkimuksiin on hakeutunut aiempaa enemmän porukkaa. Uskon, että osittain tämä johtuu tietoisuuden lisääntymisestä. Jotkut myös puhuvat ROGD-teoriasta ja transtrendereistä.

 Lisäksi nykyään transaktivismissa painotetaan enemmän identiteettiä kuin dysforiaa, joten transsukupuolisuuden määritelmä on paljon laveampi kuin aikaisemmin. Tämä voi myös osaltaan vaikuttaa siihen, miksi ihmiset päätyvät määrittelemään itsensä jonkin sortin transihmiseksi aiempaa helpommin. Käsittelen näitä aiheita tekstissäni.

 

 ROGD-teoria

 

Ensimmäisen kerran, kun kuulin puhuttavan ROGD-teoriasta (Rapid Onset Gender Dysphoria), pidin sitä täysin huuhaana, kuten monet muutkin transihmiset. Kyseinen teoria viittaa ns. sosiaaliseen tartuntaan, jonka mukaan pääasiassa nuoret tytöt ja naiset omaksuvat transidentiteetin sosiaalisen median ja kaveripiirin myötä, vaikka heillä ei aiemmin ole ollut merkkejä sukupuoliristiriidasta.

Kuten aiemmin totesin, pidin aluksi tuota teoriaa täysin huuhaana. Olen tottunut siihen, kuinka ei-transsukupuoliset saattavat spekuloida erilaisia syitä, miksi joku haluaa transioitua. Tiedän myös, että monet vanhemmat eivät useinkaan suhtaudu oman lapsen transsukupuolisuuteen mitenkään myötämielisesti, vaikka myöhemmin hyväksyivätkin tilanteen.

Aluksi on melko tyypillistä, että vanhemmat vähättelevät lapsensa sukupuoliristiriidan kestoa ja laatua. Itsellänikin on tästä kokemusta, vaikka itse hakeuduin transprosessiin aikuisena. Sain kuulla kommentteja, etten voisi mitenkään olla mies, koska paras ystäväni oli nainen, ja että kyllä lapsena neuvolassa olisi huomattu, jos olisin oikeasti transsukupuolinen. Tällainen kieltoreaktio on melko tyypillinen tapa käsitellä ikäviä tunteita.

Todellisuudessa kärsin sukupuoliristiriidasta ennen kuin olin kuullut koko transsukupuolisuuden olemassaolosta, mutta en osannut sanoittaa kokemustani luontevasti. Teininä olin nuorisopsykiatrian piirissä, ja sielläkin sukupuoliristiriitani tuli ilmi, mutta sitä ei nähty ongelmieni selittäjänä, eikä siihen juurikaan tartuttu. Myöhemmin näistä merkinnöistä tosin oli apua transpolilla, koska minulla oli konkreettisia todisteita siitä, että sukupuoliristiriitani oli kestänyt kauan.

Tämän takia pidin ROGD-teoriaa aluksi täysin huuhaana. Nykyään olen sitä mieltä, ettei se välttämättä olekaan täysin tuulesta temmattu teoria, vaikka se onkin edelleen kiistanalainen teoria, ja suhtaudun vanhempien näkemyksiin edelleenkin varauksella. Kuitenkin tällä hetkellä trans-asiat ovat olleet pinnalla jo pidemmän aikaa, ja somessa on paljon nuoria transihmisiä, joilla on paljon ihailijoita.

Somessa olen nähnyt myös joidenkin transihmisten hehkuttavan, kuinka onnellisia he ovatkaan, ja viimein voivat olla omia itsejään. Tyypillistä näille ihmisille on ollut se, että he eivät ole olleet kovin kauaa transhoidoilla. En sano, että nämä ihmiset valehtelisivat, mutta suhtaudun ylenpalttiseen hehkuttamiseen varauksella.

Havainnollistavana esimerkkinä voisin antaa sen, kuinka olen huomannut, että jos joku hehkuttaa somessa parisuhteensa ihanuutta, niin todellisuudessa parisuhteen tila voi olla jotain muuta, eikä ole tavatonta, että pariskunta eroaa pian. Olen tähän törmännyt useamman kerran jo, etten todellakaan keksi ilmiötä täysin tyhjästä.

En nyt varsinaisesti vertaa parisuhteiden ja transition hehkuttamista toisiinsa. Mielestäni liiallinen vakuuttelu on vain epäilyttävää, oli asia mikä tahansa.

Minulla ei ollut transhoitojen suhteen varsinaista kuherruskuukautta vaan oloni on parantunut pikkuhiljaa. Muistan kyllä, kuinka olin aluksi kärsimätön muutosten hitaudesta, ja minua ahdisti näyttää nuorelta pojalta, sillä halusin näyttää ikäiseltäni mieheltä. Nykyään näytän ikäiseltäni mieheltä, vaikka minussa on edelleen tiettyä poikamaisuutta, koska olen melko lyhyt ja hoikka. 

En itse koe tätä ongelmana. Minulla on myös tuuheat hiukset, vaikka hiusrajani onkin maskuliinisempi kuin ennen transhoitoja. Toisaalta minulla oli melko korkea hiusraja jo ennen transhoitoja, joten ero ei ole kovin huomattava.

Täytyy myös ottaa huomioon, että nuoret ovat helposti vaikutteille alttiita. Toisaalta en näe tätä pelkästään ikäkysymyksenä vaan myös persoonallisuuden piirteenä. Toiset ihmiset ovat helpommin alttiita erilaisille muoti-ilmiöille, lisäksi jotkut mielenterveysongelmat altistavat sille, että ihminen ottaa helpommin vaikutteita ympäristöstä. Yksi esimerkki tällaisesta mielenterveysongelmasta on epävakaa persoonallisuushäiriö.

Minulla on tuttu, joka kärsii epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Hän on kertonut, että jos hän tällä hetkellä olisi teini, niin hän olisi saattanut päätyä pitämään itseään muusukupuolisena, koska se olisi ollut helppo selitys ulkopuolisuuden tunteelle. Mainittakoon, ettei tutullani ole koskaan ollut minkään sortin sukupuolirisriitaa, mutta hän on kärsinyt ulkopuolisuuden tunteesta. Sen verran mitä olen muunsukupuolisten juttuja kuunnellut, heille on melko tyypillistä kokea ulkopuolisuuden tunnetta, joillakin on myös epävakaa personallisuushäiriö.

Olen blogissani jo aiemmin tuonut ilmi, kuinka transhoitoja ei pidä nähdä kaikkivoipana ratkaisuna ihmisen muihin ongelmiin. Olen myös sanonut, että jos koko kaveripiiri koostuu pelkästään transihmisistä, niin tässä kohtaa on kuplautumisen riski. Mieleeni tulee kaksi detrans-ihmistä, jotka ovat sanoneet, että transaikoina heillä tuttavapiiri oli hyvin trans/queer-henkinen. Toinen näistä detrans-ihmistä on jälkikäteen myöntänyt, että hänen tuttavapiirinsä oli väkisinkin myötävaikuttanut hänen päätökseensä hakeutua transprosessiin.

 

Löysin kuvan, jossa ROGD selitetään lyhyesti, joskin tietyllä tavalla stereotyyppisesti:

 

 

                  -Itsemurhalla uhkailu

                  -Sukupuoliristiriidan keston liioittelu

                  -Transprosessi nähdään kaikkivoipana ratkaisuna henkilön muihin ongelmiin

                 -Lähipiirissä on paljon transihmisiä

 

Itse en näe ongelmaa siinä, että enemmän ihmisiä hakeutuu transhoitoihin, JOS nämä ihmiset aidosti hyötyvät transhoidoista. Minua kuitenkin huolestuttaa, että tällä hetkellä jotkut päätyvät pitämään itseään transsukupuolisena liian heppoisin perustein, ja myöhemmin nämä ihmiset katuvat transhoitoja. On erittäin tyypillistä, että etenkin murrosiässä muuttuva keho ahdistaa, ja näitä aikoina kaikki kehoahdistus on varsin helppo luokitella dysforiaksi, kun trans-aihe on niin paljon esillä.

 

Transtrenderit

 

Perinteiset transsukupuoliset ovat puhuneet viime vuosina paljon ns. transtrendereistä. Löysin kuvan, jossa annetaan esimerkkejä tyypillisestä transtrenderistä: 

  - Vähän tai ei lainkaan dysforiaa, sukupuoli on identiteetti eikä kehollinen ominaisuus

  - Monimutkainen ja usein ei-binäärinen sukupuoli-identiteetti

  -Transhoitojen tarve kyseenalaistetaan tai niitä halutaan hyvin vähän

 

Naisystäväni on joskus kutsunut tätä omituista porukkaa flamingoiksi, ja minusta flamingo onkin osuva kuvaus näille ihmisille. Nämä ihmiset olisivat muuten harmittomia, varsinkin jos eivät hakeudu transhoitoihin, mutta he saavat transsukupuolisuuden näyttämään vitsiltä, miksi vuoksi perinteiset transsukupuoliset eivät pidä heistä.

Näiden ihmisten vuoksi transhoitojen tarve on kyseenalainen, koska he kovaan ääneen julistavat, kuinka voi olla trans ilman dysforiaa. Nämä ihmiset haluavat kaikkein eniten, että transsukupuolisuus poistetaan sairausluokituksesta, koska heille transeus ei ole sairauden kaltainen tila. Sen sijaan he usein korostavat transihmisyyden iloisuutta.

 

 

Transsexual vs. transgender

 

Englannin kielessä transgender on yleinen kattotermi kaikille transihmisille ja nykyään se myös tarkoittaa transsukupuolista. Toisaalta monet perinteiset transsukupuoliset ovat alkaneet käyttämään transsexual-termiä itsestään tehdäkseen eron transgender-porukkaan. Transgender-porukalla on sinänsä kaunis, mutta naiivi ajatus siitä, kuinka transyhteisö olisi vahvempi, jos kaikki transihmiset olisivat asioista samaa mieltä, ja vetäisivät yhtä köyttä.

Mainittakoon, että nykyinen valtavirran transaktivismi on enimmäkseen transgender-aktivismia, jonka vuoksi monet perinteiset transsukupuoliset eivät pidä nykyisestä transaktvismista. Lisäksi transgender-aktivismiin liittyy hyvin vahvasti intersektionaalinen feminismi ja muu identiteettipolitiikka, jota en voi sietää.

Transgender-aktivismi painottaa vahvasti identiteetin merkitystä. Tästä on seurannut se, että puhutaan miesten menkoista ja naisten peniksistä. Todennäköisesti vaatimukset juridisen sukupuolen itsemäärittelystä perustuvat tähän samaan ajattelutapaan.

Minä itse ajattelen, että transmiehet ovat transmiehiä ja transnaiset ovat transnaisia. Jos olisin biologinen mies, en olisi transsukupuolinen ollenkaan. 

 Jep. Voisitteko ystävällisesti lopettaa miesten menkoista puhumisen? 

Olen biologisesti nainen, mutta sosiaalisesti mies, minkä vuoksi olen transmies. Minä näytän, kuulostan ja haisen mieheltä transhoitojen/testosteronin vuoksi, mistä seuraa sosiaalinen miehuuteni. Toki jotkut ihmiset pitävät minua yksinomaan naisena, ja heillä on oikeus ajatella näin. Näiden ihmisten mielipiteet eivät kuitenkaan vaikuta arkielämääni millään tavalla, minkä vuoksi minulla ei ole tarvetta käydä vääntämään aiheesta kättä heidän kanssaan. 

 

Suomessa ei ole omia sanoja transgenderille ja transsexualille. Tämä myös vaikeuttaa keskustelua, voiko olla trans ilman dysforiaa, sillä transgender on yleinen kattotermi transporukalle, johon kuuluvat myös nämä transtrender-flamingot. Itse samaistun enemmän englannin kielen transsexual-termiin, koska en pidä nykyisestä transaktivismista, joka ajaa lähinnä transgender-porukan asioita, ja on muutenkin hyvin ideologista.

Toki osa perinteisistä transsukupuolisista kannattaa nykyistä valtavirran transaktvismia erinäisistä syistä. Nekin, jotka eivät kannata, eivät välttämättä ole kaikista asioista samaa mieltä minun kanssani, eikä heidän tarvitsekaan olla. Ongelma tulee siinä vaiheessa, jos minulle sanotaan, että näkemykseni ovat jotenkin vääriä, enkä saisi ajatella, kuten oikeasti ajattelen. Minä kannatan vahvasti sanan- ja mielipiteenvapautta myös silloin, vaikka en pitäisikään vastapuolen näkemyksistä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Oikeus olla samaa mieltä transaktivistien kanssa

Edellinen kirjoitukseni on kerännyt tähän mennessä eniten lukukertoja blogissani. Lisäksi kyseinen teksti on myös saanut eniten kommentteja.

Valtavirran transaktivismin ja naisten oikeuksien väliset ristiriidat ei ole aiheena mitenkään sellainen, etteikö siitä olisi muut ihmiset aiemmin keskustelleet. Erityisesti radikaalifeministit ovat aiheesta puhuneet paljon.

Monet tietävät, että radikaalifeministit eivät ole transsukupuolisten parhaimpia ystäviä. Tämän vuoksi ihmiset eivät mielellään ota tosissaan radikaalifeministien esille nostamia näkemyksiä edes silloin, kun kyseiset näkemykset ovat sellaisia, jotka jopa minä transmiehenä allekirjoitan.

Jaoin edellisen tekstin kommenttikentässä erään suomalaisen radikaalifeministisen blogin postauksen, joka kertoi esimerkkejä, millaisia ongelmia naisille on koitunut siitä, kun sukupuoli on perustunut itsemäärittelylle joko juridiikan tai käytännön tasolla.

Joku lukija on voinut miettiä, miksi ihmeessä transmies jakaa radikaalifeminististä materiaalia. Sanon nyt suoraan, että minulle jonkun seuraaminen somessa tai tietyn tahon materiaalin jakaminen ei ole merkki siitä, että olisin kaikista asioista samaa mieltä kyseisen tahon kanssa. Minä en halua luoda jotain omaa Twitter-kuplaa, jossa en näe mitään sellaista, josta en pidä tai ole 100% samaa mieltä. 

Edellisessä tekstissä mainitsin, että kerroin eräälle kaverilleni, millaisia ongelmia on ollut sellaisia maissa, joissa juridisen sukupuolen itsemäärittely on voimassa. Kaverini kauhistuneena totesi, ettei hän ollut ajatellut sellaista mahdollisuutta, että kuka tahansa mies voisi tekeytyä transnaiseksi päästäkseen naisten tiloihin. Itsemäärittely omalla ilmoituksella mahdollistaa tämän.

Myöhemmin tekstini kommenteissa väännettiin siitä, ovatko väärinkäytöt tapahtuneet sellaisissa maissa, joissa juridisen sukupuolen itsemäärittely on voimassa vai on kyse ollut siitä, että sukupuolen itsemäärittely on ollut voimassa käytännön tasolla.

 Minulle sanottiin, että jos ongelmat ovat tapahtuneet sellaisissa maissa, joissa juridisen sukupuolen itsemäärittely ei ole ollut voimassa, niin ei ole mitään syytä vastustaa juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Tässä kohtaa naurahdin ääneen, koska juridisen sukupuolen itsemäärittely voisi juuri johtaa sellaisiin väärinkäytön tilanteisiin. Toisaalta minulla on myös muita perusteluja, miksi en puolla itsemäärittelyä. 

Lainaan tähän saamaani kommenttia:

”Vaikka sukupuoli ei olisi virallisesti ilmoitusasia, se ei takaa, etteikö lakia kierrettäisi. Jos ongelmia tulee jo nyt, kuten Britanniassa ja muualla on käynyt, itseidentifikaation kirjaaminen lakiin ei ainakaan vähennä niitä. Suomessa miehet pääsevät vankilassa jo naisten puolelle käytännössä omalla ilmoituksella

(https://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/seuraamukset/saannokset/maarayksetjaohjeet/sukupuolenkorjausprosessinlapikayneenjakorjausprosessissaolevanhenkilonsijoittaminenrikosseuraamuslaitoksessa80042018.html):

"-- Juridisen sukupuolen muutoksen edellytyksenä ei ole osallistuminen terveydenhuollon toimenpiteisiin, kuten hormonihoitoihin tai genitaali- tai muihin kirurgisiin toimenpiteisiin. -- Kun henkilö on sukupuolen korjausprosessissa, hänet kohdataan sukupuolessa, jota hoito vahvistaa."

"Kun on tiedossa henkilön sukupuolen korjausprosessi, tehdään laitossijoittelu ensisijaisesti hänen sukupuoli-identiteettinsä mukaan huomioiden henkilön sukupuolen korjausprosessin vaihe ja henkilön oma toive." ”

 

Tämän jälkeen alettiin näsäviisastelemaan, että määritelläänkö laissa, mitä pukuhuonetta kukakin saa käyttää. Kun vastasin tähän, että jos ei olisi mitään väliä, mitä pukuhuonetta kukakin käyttää, ei meillä olisi erikseen sukupuolitettuja tiloja. Tämän jälkeen minulle sanottiin, että laissa ei ole sellaista kohtaa, jossa juridisella naisella olisi oikeus olla naisten tiloissa. Kopioin tähän oman kommentin:

 ”Jos henkkareissa lukee nainen, ei henkilöä tuosta noin vaan poisteta naisten tiloista, vaikka henkilö olisi ulkoisesti selkeästi mies. Toki henkilölle voi sanoa, että hän on väärässä tilassa, mutta jos hän näyttää henkkarit, jossa lukee nainen, niin ei häntä voi estää olemasta naisten puolella.

Jos olet sitä mieltä, että voi estää, niin samalla kenet tahansa juridisen naisen (oli sitte kaikki transhoidot läpikäynyt transnainen tai miehekäs nainen, joka ei edes ole trans) voisi poistaa naisten tilasta, jos joku kokee heidät ahdistavana.”

Lainaan tähän myös kommenttia, jonka sain edelliseen postaukseen:

”Jos uimahallin sääntöihin kuuluu, että naisten pukuhuoneeseen saavat mennä vain naiset, ja naisten pukuhuoneessa oleva mies on juridisesti nainen, mihin henkilökunta voi perustaa määräyksensä, että tämän juridisen naisen on poistuttava pukuhuoneesta? Henkilön "poitamiseen paikalta" tarvitaan järjestyksenvalvojan tai poliisin valtuudet ja ne on hyvin tarkkaan määritelty, kuten myös se, että paikalta poistamiseen täytyy aina olla perusteltu syy. Jos tässä syy olisi se, ettei mies saa olla naisten pukuhuoneessa, täytyy pystyä määrittelemään kuka on mies. Jos mies on juridiselta sukupuoleltaan nainen, en tiedä, miten hänen poistamisensa naisten pukuhuoneesta on perusteltavissa. Ja kuten Tulenhenki huomautti, kaikkia on kohdeltava tasapuolisesti, eli jos juridinen nainen poistetaan paikalta sillä perusteella, että hän on biologinen mies, ei kellään biologisella miehellä olisi oikeutta olla naisten pukuhuoneessa, ei transnaisillakaan.”

 

Fakta on, että juridisen sukupuolen itsemäärittelyn väärinkäyttöä ei voi mitenkään kontrolloida. Tämän seikan vuoksi kukaan ei pysty vastaamaan, miten väärinkäytöt voisi estää. Jos tällaista edes kysyy erittäin kohteliaaseen sävyyn, niin saa transfoobikon leiman. Lainaan tähän kaverini kommentit:

 

 

 

Mainittakoon, että kaverini on erittäin kaukana transfoobikosta. Olen haastatellut häntä blogissani täällä.

 Varsinkin kun nykyään on yleistynyt sellainen näkemys, ettei kenenkään sukupuolta voi olettaa tämän ulkonäön perusteella, ja että pelkkä identiteetti määrittää sukupuolen. Itse en pidä lainkaan tästä ajattelutavasta, koska siitä seuraa lukuisia ongelmia, joista kärsivät myös perinteiset transsukupuoliset.

Edellisen tekstin kommenttiketjussa totesin, että mielestäni on varsin naiivia ajatella, etteikö transsukupuolinen voisi vastustaa juridisen sukupuolen itsemäärittelyä.

Sain tällaisen kommentin:

”No kukas niin ajattelee. Mutta ei se että sekulaari transsukupuolinen vastustaa lakimuutosta aatteellisista syistä tee vastustamisesta yhtään sen järkevämpää tai perustellumpaa kuin jos joku fundamentalisti cissukupuolinen vastustaa sitä uskonnollisista syistä.”

Naurahdin sekulaarille transsukupuoliselle. Minusta se oli niin hauska, että laitoin sen blogini kuvaukseen.

Tämän jälkeen jäin miettimään kyseistä kommenttia enemmän. Miksi ihmeessä minun täytyisi ajatella juuri tietyllä tavalla, koska olen transsukupuolinen? Kuuluuko transsukupuolisuuteen jotenkin automaattisesti se, että pitäisi ajatella asioista kuten transaktivistit sanovat?

Minä en kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä omalla ilmoituksella. Minulla on tähän varsin hyvät perustelut. Minulle juridisen sukupuolen itsemäärittely omalla ilmoituksella varsinkin ilman mitään transhoitoja ei ole mikään ihmisoikeus-kysymys. Minä en jaa sellaista maailmankuvaa, jossa sukupuoli ei liity millään tavalla kehoon. Tämän vuoksi en myöskään pidä nykyisestä pronomini-vouhotuksesta.

 

Lainaan tähän kommentin, jonka olen saanut toiseen postaukseen, tummennan tärkeät kohdat:

”Miksi en kestä nykyistä t-aktivismia. Se pakottaa ihmiset toimimaan vastoin omaa kehollista kokemustaan. Olla sellainen kuin on (tai tavoitella sellaista kehoideaalia kuin haluaa) on eri asia kuin vaatia tulla nähdyksi ja koetuksi tietyllä tavalla. Tulkinta toisen ihmisen sukupuolesta ei perustu toisen kertomaan pronominiin, vaan siihen miltä tämä näyttää, kuulostaa, tuoksuu, miten käyttäytyy jne. Sen tulkinnan ihminen tekee varsin automaattisesti. Nykyinen identiteetti = pronomini = sukupuoli -henki on vieraantunut fyysisestä todellisuudesta ja ikään kuin vaatii muiltakin vastaavaa vieraantumista. Mä taas haluan elämässäni vaalia hyvää yhteyttä omaan kehooni.”

En tiedä tämän kommentoijan taustoja, mutta olen hänen kanssaan samaa mieltä. Minä en ollenkaan pidä ajatuksesta, ettei ihmisen sukupuolta voisi olettaa tämän ulkonäön perusteella. Valtaosa ihmisistä ei pidä tällaisesta. Minun kohdallani ongelma on myös siinä, että ihmiset helposti voivat luulla, että itse ajattelen näin, koska olen transsukupuolinen.

Olen kuitenkin melko varma, että juridisen sukupuolen itsemäärittely tulee astumaan voimaan, jos ei nyt jotain aivan ihmeellistä tapahdu. Tästä tulevat hyötymään sellaiset transsukupuoliset, joiden ulkonäkö ja sukupuoli-identiteetti ovat yhtenevät, eli he ovat jo aloittaneet transhoidot, mutta transpolien resurssien puutteiden vuoksi menee paljon aikaa, ennen kuin he saavat puollon juridisen sukupuolen muuttamiseen. Mutta koska juridisen sukupuolen itsemäärittely tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että kuka tahansa, vaikka ei olisi edes transsukupuolinen, voisi vaihtaa juridisen sukupuolensa.

Lisäksi translaki-kamppanjoinissa on puhuttu todella paljon turhista ja pakotetuista hormonihoidoista, vaikka transsukupuoliset haluavat hormoneja. Lisäksi transpolit on haukuttu maan rakoon. En ole koskaan ymmärtänyt heitä, jotka valittavat transpoleista. Niin kauan, kun transhoidot maksetaan julkisella puolella, valtiolla on myös oikeus päättää, kuka voi aloittaa transhoidot.

Tässä yhteydessä en tarkoita konkreettisesti valtiota vaan lääkäreitä, joiden tehtävä on arvioida, hyötyykö tutkittava transhoidosta. Kannatan lisääntymiskyvyttömyyden vaatimuksen poistoa, koska sillä ei ole käytännön tasolla merkitystä, lisäksi vaatimuksen poisto vähentää byrokratiaa.

Olen kuitenkin totaalisen kyllästynyt iänikuisesta propagandasta, kuinka transsukupuolisia muka pakkostelirilisaatioitasiin. Transhoidot tekevät ihmisestä lisääntymiskyvyttömän.

En pidä lainkaan sellaisesta aktivismista, jossa vedotaan tarkoituksella tunteisiin, valehdellaan, mustamaalataan ja hiljennetään ihmiset, jotka eivät ole asioista samaa mieltä, vaikka he mahdollisesti kuuluisivat samaan viiteryhmään.

Keskustelupalstojen antia:

 

Poimintoja Twitter-kuplasta: 

 

 

 

 

 

 

 

Transaktivismi ja naisten oikeudet

Keskustelin erään kaverini kanssa siitä, millaisia ongelmia juridisen sukupuolen itsemäärittelyyn voi liittyä. Kerroin, että sellaisissa maissa, joissa juridisen sukupuolen itsemäärittely on voimassa, on tapahtunut ongelmia.

Kun juridisen sukupuolen on voinut vaihtaa ilman minkäänlaisia psykiatrisia tutkimuksia ja lääketieteellisiä transhoitoja, mies on saattanut tekeytyä transnaiseksi päästäkseen naisten tiloihin, joissa kyseinen henkilö on sitten ahdistellut tai jopa raiskannut naisia. Toisaalta monet sanovat nykyään, että jos henkilö sanoo olevansa trans, niin silloin henkilö on trans, eikä tähän vaadita sukupuolidysforiaa tai muitakaan perusteluja.

Tämän vuoksi emme voi tietää, ovatko nämä häiriintyneet mieskehoiset ihmiset olleet ”transnaisia” vai pervoja setiä, jotka ovat tekeytyneet transnaisiksi. Transaktivistit ovat yleensä sanoneet, etteivät nämä henkilöt ole todellisuudessa transihmisiä vaan miehiä, jotka ovat tekeytyneet transnaisiksi.

Mielestäni transaktivistit ovat tässä kohtaa tekopyhiä, kun samaan aikaan he korostavat, kuinka ihminen itse määrittelee sukupuolensa ja kuinka kenenkään sukupuoli-identiteettiä ei saa kyseenalaistaa.

Kaverini kertoi minulle, ettei hän ollut edes ajatellut tuollaista mahdollisuutta. Toisaalta ymmärrän, koska juridisen sukupuolen itsemäärittelyn ongelmista tai transaktivismin epäkohdista ei juuri puhuta julkisuudessa.

Myöhemmin keskustelin aiheesta naisystäväni kanssa. Puhuin siitä, kuinka minua ärsyttää, että niin monet ihmiset eivät näe transaktivismin epäkohtia. 

Kerroin hänelle myös, kuinka olin netissä nähnyt erään transsukupuolisen kommentin siitä, kuinka kyseinen transsukupuolinen oli ottanut kansanedustajiin yhteyttä translain uudistuksen epäkohdista, eikä ollut saanut mitään vastausta tähän.

Naisystäväni totesi tällä tavalla:

”Ei suurin osa ihmisistä kyseenalaista transaktivismia, koska se on ainut taho, joka tuuttaa suurella volyymilla tätä infoa. Puuttuu sellainen taho, joka ilman änkyröintiä olisi realistinen. Tavallaan käsitän sen, että kansanedustajat uskovat Setan kaltaista lähdettä mieluummin kuin yksittäisiä ihmisiä.

Ongelma onkin siinä, että tämä intersektionaalisuus on kietoutunut niin syvälle, että on hämärtynyt se, mikä on järkevää suvaitsevaisuutta ja mikä on sitten sellaista ”olen niin avomielinen, että aivoni tipahtivat pois.”

The Guardianissa julkaistiin vuonna 2018 artikkeli, jossa lääketieteelliset transhoidot läpikäyneet transnaiset ilmaisivat huolensa siitä, kuinka juridisen sukupuolen muuttamisen sidos lääketieteellisiin hoitoihin oltiin poistamassa, ja siitä oltiin tekemässä puhtaasti itse määriteltävissä oleva.

Näiden transnaisten mukaan tämä hämärtäisi rajaa, mikä ero on heidän ja naisiksi itsensä määrittelevien täysin miesvartaloisten trans-identiteettisten, joilla osalla on seksuaalisia fetissejä. Jos nämä täysin mieskehoiset itsensä naiseksi määrittelevät saisivat muuttaa juridisen sukupuolensa naisiksi, ja vaatisivat päästä naisten pukuhuoneisiin, tämä olisi uhka naisten oikeuksille.

Lisäksi se heikentäisi transnaisten luotettavuutta ja asemaa yhteiskunnassa. Seurauksista maksaisivat myös lääketieteelliset transhoidot läpikäyneet transnaiset, vaikka he eivät olisi ongelmista missään vastuussa.

En nosta tätä seikkaa esille sen takia, että haluaisin leimata transnaiset miehisiksi pervoiksi. En halua lietsoa tällaisia ennakkoluuloja transnaisia kohtaan.

Valitettavasti nykyään on melko tavanomaista ajatella, että voi olla transsukupuolinen ilman sukupuolidysforiaa. Itse vastustan vahvasi tätä näkemystä, koska tällöin transsukupuolisuuden merkitys hämärtyy täysin. Perinteinen transsukupuolinen, joka kärsii voimakkaasta sukupuoliristiriidasta, ei hyödy juridisen sukupuolen itsemäärittelystä.

Kun voi olla trans ilman dysforiaa, ja kun juridisen sukupuolen voi vaihtaa omalla ilmoituksella ilman lääketieteellisiä transhoitoja, emme tiedä, kuka täysin mieskehoinen ihminen on transnainen vai onko kyseessä pervo setä, joka tekeytyy transnaiseksi päästäkseen naisten tiloihin ahdistelemaan naisia.

Edellisessä tekstissäni nostin esille erään transnaisen kommentin. Kommentin kaltaiset transnaiset eivät ole minkäänlainen uhka naisten oikeuksille. Laitan osan kommentista tähän näkyville:

”Minä olen biologisesti mies, sosiaalisesti ja juridisesti nainen. Fyysisesti näytän naiselta, enkä aiheuta minkäänlaista hämminkiä missään. Jos jossain paikassa aiheuttaisin, niin jättäisin menemättä. Tässä ei ole itselleni mitään epäselvää, mitään mikä olisi vaikea sanoa ääneen, eikä kyse ole millään lailla minun tai kenenkään muunkaan mielipiteistä vaan tosiasioista.

Kaikilta osin en tietenkään ole enkä voikaan olla samalla viivalla niiden kanssa, jotka ovat sosiaalisen naiseuden saaneet jo syntymässä biologian myötä. Joistakin naisten asioista ja ongelmista en ymmärrä yhtään sen enempää kuin miehetkään, vaikka monet esimerkiksi turvallisuuteen ja fyysiseen koskemattomuuteen liittyvät ovat toki samojakin.

 Hyväksyn sen, kunnioitan sitä ja pystyn sen kanssa elämään oikein hyvin. Sosiaalisen naiseuden edellytyksenä taas on onnistunut transitio, onhan se ihan päivänselvää ettei kyseessä ole mikään ilmoitusasia.”

Itse kannatan sitä, että transsukupuolinen voi siirtyä käyttämään sukupuoli-identiteetinsä mukaisia wc- ja pukuhuonetiloja transhoitojen myötä. Kuitenkin fyysiset muutokset tapahtuvat sen verran hitaasti, minkä vuoksi transsukupuolinen saattaa olla tilanteessa, ettei hän olemuksensa puolesta sovi miesten eikä naisten puolelle.

Tiedän myös sellaisia transsukupuolisia, jotka eivät uskalla käyttää sukupuolitettuja tiloja, koska he pelkäävät aiheuttavan hämmennystä muissa ihmisissä.

Tämän vuoksi kannatan, että naisten ja miesten tilojen lisäksi olisi myös yksittäisiä unisex-koppeja. Näitä samoja tiloja voisivat käyttää myös sellaiset ihmiset, joilla on muita erityistarpeita, joten tällaisesta hyötyisivät myös muutkin kuin transsukupuoliset.

 

 

Sosiaalinen miehuuteni on seurausta siitä, millainen keho minulla on tällä hetkellä

Blogissani eräs kommentoija kysyi aikaisemmin, mitä tarkoittaa tulla kohdatuksi tietyn sukupuolen edustajana. Toisinaan olen netissä nähnyt kommentteja, voisimmeko sopia, että sukupuoli tarkoittaa pelkästään lisääntymis-biologista sukupuolta. Olen myös törmännyt näkemyksiin, ettei transsukupuolisuutta olisi, jos sukupuoliroolit eivät olisi niin ahtaat. Lisäksi translain uudistus on edennyt eduskunnassa. Tässä kirjoituksessa käsittelen näitä teemoja.

Sanon nyt heti aluksi, että jos joku blogin lukijoista on sitä mieltä, että sukupuoli on pelkästään lisääntymisbiologinen ominaisuus, niin tässä ajattelussa ei mielestäni ole mitään väärää. Haluan vain tuoda ilmi, että minun kohdallani sukupuolella on myös muita ulottuvuuksia. Olen sitä mieltä, että valtaosalla ihmisistä sukupuoli on yksinomaan lisääntymisbiologinen ominaisuus, mutta transsukupuoliset tuovat poikkeuksen tähän sääntöön.

Aikoinaan ennen transhoitoja yritin omaksua näkemyksen, että sukupuoli on puhtaasti lisääntymisbiologinen ominaisuus. Olin vahvasti sitä mieltä, ja olen edelleenkin, etteivät persoonallisuuden piirteet tai mielenkiinnon kohteet määrittele ihmisen sukupuolta. En koskaan edes yrittänyt mahtua perinteiseen naisen muottiin vaan pyrin elämään poikatyttönä. Kuitenkin minulla oli jokapäiväistä elämääni rajoittava kehodysforia, joka ei kadonnut mihinkään, vaikka toteutin persoonallisuuttani ja pukeutumistani juuri niin kuin halusin. Perimmäinen ongelmani ei ollut sukupuoliroolit. Jos minulla ei olisi ollut merkittävää ja pitkäkestoista toimintakykyä rajoittavaa kehodysforiaa, minulla ei olisi ollut mikään ongelma elää maskuliinisena naisena.

Monet ei-transsukupuoliset ovat sanoneet, ettei heillä ole sukupuoli-identiteettiä. He yksinkertaisesti ovat jotain sukupuolta. Mielestäni tämä on varsin ymmärrettävää, koska tämä on normaali tila. Transsukupuoliset ovat poikkeusyksilöitä. Minun sukupuoli-identiteettini on muodostunut sen perusteella, että koin naistyypillisen kehoni niin vääräksi, ja koen paremmin yhteenkuuluvuutta nykyisen kehoni kanssa. Vaikka tulen aina olemaan biologisesti nainen, minulle transmiehen keho on parempi vaihtoehto elää ilman jatkuvaa kärsimystä. Ideaalitapauksessa olisin toki syntynyt poikana, mutta koska tuollaista asiaa ei voi kontrolloida, niin liiallinen märehtiminen asiasta on yhdentekevää.

Olen sitä mieltä, ettei mieltymiseni miesten vaatteisiin tee minusta transsukupuolista eikä myöskään muut persoonallisuuden piirteet, jotka ovat keskimäärin yleisempiä miehillä. Toisekseen minussa on myös ominaisuuksia, jotka ovat keskimäärin tyypillisempiä naisilla. Olen mielestäni jopa varsin feminiininen verrattuna moniin heteromiehiin, mutta en itse koe tätä ongelmana. Transsukupuolisuudesta huolimatta olen oma persoona, enkä sukupuolita mielenkiinnonkohteita.

Olen toki edelleen sitä mieltä, että sukupuoli on vahvasti biologinen ominaisuus, vaikka minun kohdallani sillä on myös muuta merkitystä. Olen biologisesti nainen, mutta sosiaalisesti mies. Oleellista on ymmärtää, että sosiaalinen miehuuteni on seurausta siitä, millainen keho minulla on tällä hetkellä. Sukupuolenkorjaushoidot ovat muuttaneet ääntäni, ruumiinrakennettani ja muuta yleistä olemustani niin paljon, että ihmiset pitävät minua miehenä ulkonäköni perusteella. En voisi esimerkiksi mennä naisten vessaan, vaikka kuinka olen biologinen nainen. Tai voisin mennä, mutta seuraukset eivät välttämättä olisi kovin mukavat. Kun ihmiset näkevät minut, he näkevät miehen. Jotkut lemmikkieläimet, jotka pelkäävät miehiä traumaattisten kokemusten vuoksi, pelkäävät myös minua, koska haisen testosteronille ja kuulostan mieheltä. Eläimet sukupuolittavatkin toiset eläimet/ihmiset pitkälti hajun perusteella.

  

Nykyään käyttämäni testosteroni-injektio, jonka pistosväli on kolme kuukautta.

Mainittakoon, että silloin, kun minulle tehtiin rintojen poisto transhoitojen yhteydessä, olin vielä juridisesti nainen, niin tästä huolimatta minut laitettiin miesten huoneeseen. Olin etukäteen varautunut, että minut olisi laitettu naisten huoneeseen, koska olin vielä juridisesti nainen. Oletan, että hoitohenkilökunta käytti maalaisjärkeä, koska jo tuolloin menin ulkonäköni puolesta miehestä, joskin näytin ikäistäni nuoremmalta. 

Olen enemmän kuin tyytyväinen rintakehääni nykyään. Tässä myös jonkinlainen kuva, että kyllä täällä  nimimerkin takana ihan oikea henkilö kirjoittelee.                      

Olen sitä mieltä, ettei sukupuoli-identiteetti määrittele sosiaalista todellisuutta. Keho määrittelee sosiaalista todellisuutta. Ennen transhoitoja sukupuoli-identiteetilläni oli merkitystä lähinnä minulle itselleni, vaikka toki ystävälliset ihmiset ottivat asian huomioon, ja käyttivät nykyistä virallista nimeäni, joka ei vielä tuolloin ollut virallinen. En kuitenkaan odottanut, saati vaatinut, että olisin oikeasti tullut kohdatuksi miehenä. En ole koskaan halunnut määrätä, kuinka ihmisten pitäisi minua kohdella, koska tällöin kanssakäyminen ei olisi luontevaa. Toki toisinaan ärsyttää, kuinka jotkut ihmiset saattavat tehdä varsin mielenkiintoisia oletuksia pelkästään sen perusteella, koska olen transmies, ja olen syntynyt tyttönä. Kuitenkin kaikki ihmiset joutuvat toisinaan kärsimään siitä, että heistä tehdään vääriä oletuksia, eli en ole tämän suhteen mitenkään erityinen.

On kuitenkin joitakin tilanteita, jolloin tavanomainen sosiaalinen miehuus ei ole transmiehelle mahdollista. Lääketieteen näkökulmasta katsottuna transmies on eri asia kuin biologinen mies. Myös mahdollinen lasten hankinta tapahtuu luonnollisestikin eri tavalla. Jos minä ja naisystäväni haluaisimme lapsia, meidän pitäisi hankkia lapset samalla tavalla kuin naisparit hankkivat lapsia, koska olemme kummatkin biologisia naisia. Tietenkään emme voisi saada yhteisiä biologisia lapsia. Lisäksi transmiehellä on keskimäärin erilainen deittipooli kuin biologisella miehellä, vaikka toki ihmisten deittipooleihin vaikuttavat myös muut tekijät, kuten ulkonäkö, luonne, sosiaaliset taidot jne.

Transhoidot muuttavat siis ihmisen sosiaalista sukupuolta. Kuitenkin transhoitojen pitää onnistua riittävän hyvin, koska muutoin ihminen tulkitaan ulkonäön puolesta edelleen syntymäsukupuolen yksilöksi tai henkilö tunnistetaan transsukupuoliseksi. Edelleenkin pelkällä identiteetillä on merkitystä vain yksilölle itselleen.

Olen blogissani aikaisemmin perustellut, miksi en kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että translain uudistus olisi menossa läpi. Jos ja kun laki menee läpi, juridinen sukupuoli ei enää tarkoita yhtään mitään. Tähän mennessä oikeus muuttaa juridista sukupuolta on ollut poikkeuslupa transsukupuolisille, jotka eivät enää näytä syntymäsukupuolensa edustajilta. Blogini oli linkattu Suomi24-palstalle, jossa törmäsin varsin osuvaan kommenttiin:

”En olisi hyötynyt papereiden muutosta mitään, koska olisin edelleen ollut kaikkien silmissä nainen. Jos paperit saa kohta muuttaa tuosta vaan, sehän on huono asia transihmisten kannalta, koska juridinen sukupuoli menettää silloin merkityksensä, eikä transihminen voi enää "todistaa" sukupuoltaan näyttämällä henkkareita, koska ne voi kuka vaan vaihtaa tuosta vaan.”

Olen toisinaan kuullut kommentteja, että entä jos henkilö ei voi terveydellisistä syistä saada transhoitoja tai jos henkilö näyttää jo valmiiksi sukupuoli-identiteettinsä mukaiselta sukupuolen edustajalta, niin eikö tällöin juridisen sukupuolen itsemäärittely olisi hyvä juttu. Mielestäni ei ole. Terveyteen liittyvät poikkeustapaukset voidaan katsoa yksilöllisesti, mutta yksittäisten poikkeustapausten vuoksi ei ole mielekästä romuttaa koko systeemiä. Ylipäätään psykiatriset tutkimukset ovat eduksi, koska ne myös ennaltaehkäisevät juridisen sukupuolen väärinkäytöltä. On olemassa oikeasti todella häiriintyneitä yksilöitä, joiden ei pitäisi saada transhoitoja, eikä täten myöskään saada oikeutta vaihtaa juridista sukupuoltaan. Psykiatrisilla tutkimuksilla voidaan seuloa tällaiset tapaukset. Toki valitettavasti virhearvioinnit ovat aina mahdollisia.

En myöskään ole koskaan tavannut varsinkaan aikuista ihmistä, joka oikeasti näyttäisi vastakkaisen biologisen sukupuolen edustajalta, enkä puhu tässä nyt transsukupuolisista, jotka ovat saaneet transhoitoja. Toki on olemassa ihmisiä, jotka saattavat luulla lyhythiuksista naista mieheksi. Ennen transhoitoja minä näytin toisinaan nuorelta pojalta, jos minua ei katsonut kovinkaan tarkasti. Nämä tilanteet olivat kuitenkin nopeita kanssakäymisiä, ja jos ikäni tiedettiin, niin mielikuva muuttui melko nopeasti.

Olen blogissani aikaisemmin maininnut, että mielestäni sukupuolidysforia on oleellinen osa transsukupuolisuutta. Jos ihmisellä ei ole sukupuolidysforiaa, miksi hän edes olisi transsukupuolinen? Mitä vikaa on olla esim. transvestiitti tai muuten sukupuoleltaan epätyypillinen ihminen? Transyhteisössä kaltaisiani yksilöitä kutsutaan truscum- ja transmedikalisti-nimikkeillä, ja nykyään nuo termit ovat käytännössä natsin synonyymeja. Itse en mielellään käytä kyseisiä määritteitä itsestäni, koska noihin termeihin liittyy niin paljon olkiukkoilua, jota en itse allekirjoita. Olen muun muassa törmännyt näkemyksiin, kuinka truscumit muka vaativat, että transsukupuolisen pitää olla täysin sukupuolinormien mukainen ollakseen transsukupuolinen tai että vasta transhoidot todistaisivat transkokemuksen aitouden. Olen sitä mieltä, että transhoitoihin mennään itsensä vuoksi eikä muita varten. Ylipäätään en tykkää pohtia sitä, kuka on aito transsukupuolinen, vaikkakin sukupuolidysforia on mielestäni oleellinen osa transsukupuolisuutta.

Joku voi ihmetellä, miten olen sitä mieltä, että transhoitohin mennään itsensä vuoksi, ja samaan aikaan vastustan juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Korostan, että minua ei rehellisesti kiinnosta, mitä aikuiset ihmiset tekevät kehoilleen tai jättävät tekemättä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että teoilla on myös seurauksensa. Jos ihminen on tyytyväinen syntymäsukupuolensa kehoon, eikä halua muokata kehoaan, tämä on pelkästään hyvä juttu. Kuitenkaan tällainen yksilö ei voi vaatia, että hänet nähtäisiin jonain, mitä hän ei kehonsa puolesta ole. Se, millainen keho ihmisellä on, ja miten hän ilmaisee itseään, vaikuttaa siihen, miten ympäristö hänet kokee. Olen jo aikaisemmin tuonut ilmi, ettei identiteetti määrittele sosiaalista todellisuutta. Juridisen sukupuolen tarkoitus ei ole validoida ihmisen identiteettiä.

 

 

 

 

 

 

 

Transsukupuolinen ei hyödy juridisen sukupuolen itsemäärittelystä

Tällä hetkellä keskustellaan paljon translaista, ja siitä, että juridisen sukupuolen pitäisi perustua itsemäärittelylle. En ole koskaan ymmärtänyt, miten transsukupuolinen hyötyisi juridisen sukupuolen itsemäärittelystä. Rehellisesti sanottuna minä en olisi halunnut vaihtaa juridista sukupuolta ennen transhoitoja. Ensisijainen ongelmani oli kehoni, henkilöpaperini olivat täysin toissijainen ongelma.

Mielestäni ihmisten pitäisi tietää enemmän, että myös transsukupuolinen voi suhtautua kriittisesti juridisen sukupuolen itsemäärittelyyn.

Kävin lukemassa Amnestyn ja Setan perusteluja, miksi juridisen sukupuolen pitäisi olla itsemääriteltävä asia. Haluan kommentoida joitakin näiden tahojen näkemyksiä. Kursivoidut kohdat ovat suoria lainauksia, tummennetut kohdat omia merkintöjäni, ja omat kommenttini ranskalaisilla viivoilla.

 

 Amnesty: Vaatimus lääketieteellisen selvityksen esittämisestä tarkoittaa, että juridista sukupuoltaan vahvistavien henkilöiden on alistuttava käymään läpi monien transihmisten nöyryyttäväksi kokeva tutkimusjakso, jossa pitää ilmaista sukupuolta stereotyyppisesti.

 

-          Tämän ”nöyryyttävän ” tutkimusjakson tarkoituksena on selvittää henkilön voimavaroja ja poissulkea mahdolliset mielenterveysongelmat, jotka voivat mahdollisesti olla syy transkokemukselle. Minä en kokenut omia psykiatrisia tutkimuksiani lainkaan nöyryyttävinä.

 

-          Transsukupuolinen ei voi koskaan täysin välttyä kyseenalaistukselta tai oudon tuntuisilta kysymyksiltä. Jos henkilö ahdistuu transpolin psykiatrisista tutkimuksista, tämä voi kertoa siitä, ettei yksilöllä ole riittävästi voimavaroja käydä läpi sukupuolenkorjausprosessia.

 

 

 Amnesty: Vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä johtaa pakotettuun hormonihoitoon ja loukkaa transihmisten oikeutta olla joutumatta epäinhimillisen kohtelun kohteeksi. Lisääntymiskyvyttömyyden poistamista laista on vaatinut muun muassa YK:n kidutuksen vastainen erityisraportoija.

 

 

-          Ketään ei pakoteta hormonihoitoon. Transsukupuoliset haluavat hormonihoitoa. Minä aikoinaan halusin testosteronia.

-          Transhoidot tekevät ihmisen steriiliksi. Ennen transhoitoja on mahdollista tallettaa sukusoluja talteen. Joskus historian saatossa nykyistä lakia on ilmeisesti tulkittu niin, ettei mahdollisuutta sukusolujen talletukseen ole tarjottu, mutta tällä hetkellä kyseistä ongelmaa ei ole.

-          Meillä Suomessa on uutisoitu, kuinka ”mies synnytti.” Kyse on siis transmiehestä, jolla on ollut jäljellä vielä naistyypilliset lisääntymiselimet. Tämä transmies on ollut kuitenkin jo juridisesti mies, mutta hedelmällisyys palautui, koska hän lopetti testosteronin käytön. Tämä esimerkki kertoo jo sen, ettei steriiliyttä tarkisteta. (Rehellisesti sanottuna puheet synnyttävistä miehistä ärsyttävät minua, koska synnyttävät transmiehet ovat transmiesten keskuudessa erittäin marginaalinen tapaus.)

 

-          Nykyinen translaki on laadittu sillä periaatteella, että juridisen sukupuolen on haluttu olevan sidoksissa biologiaan. Kyky synnyttää on vahvin naiseuden määrittäjä, ja kyky siittää on vahvin miehuuden määrittäjä.

                

 

Amnesty: Amnesty vaatii, että Suomen translaki uudistetaan kunnioittamaan itsemääräämisoikeutta.     Sukupuolen juridisen vahvistamisen tulee jatkossa perustua henkilön omaan ilmoitukseen.       Oikeudellinen ja lääketieteellinen prosessi on erotettava toisistaan, ja hoidon tulee perustua     sukupuoliristiriitaa kokevan tarpeeseen saada hoitoa.

 

-          Miksi ihmeessä sukupuoliristiriita (dysforia) pitää erottaa transsukupuolisuudesta? Jos henkilöllä ei ole dysforiaa, millä perusteella hän on edes transsukupuolinen?

 

 

Amnesty: Translain kokonaisuudistuksessa sukupuolen juridiseen vahvistamiseen vaadittavasta 18  vuoden ikärajasta on luovuttava. Sukupuolen juridista vahvistamista koskevan lainsäädännön tulee turvata lapsen edun toteutuminen ja suojella lasta ympäröivän yhteiskunnan syrjinnältä. 

 

-          Kun minä olin alaikäinen, ihmiset olettivat minut pojaksi jatkuvasti ulkonäköni perusteella. Vaikka minulla oli jo tuolloin kokemus sukupuoliristiriidasta, niin minulla oli hyvin samankaltaisia ongelmia yhteiskunnan kanssa kuin poikamaisilla tytöillä. Ei kukaan kuitenkaan ehdota, että poikatyttöjen pitäisi olla juridisesti poikia. 

 

Seta: Juridisen sukupuolen vahvistamisen ja lääketieteellisen prosessin kytkeminen toisiinsa on johtanut tasapainotteluun sukupuolitemppuradalla.

 

-          Temppuradalla tarkoitetaan ilmeisesti transpolin psykiatrisia tutkimuksia, jotka ovat ihmiselle pelkästään eduksi. Lisäksi myös ennen hormonihoidon aloittamista henkilön fyysinen terveydentila tutkitaan perusteellisesti, mikä on itsestään selvä juttu.

-          Toisinaan olen lukenut haastatteluja, kuinka transsukupuoliset ovat joutuneet ongelmiin julkisissa liikennevälineissä yms, koska ulkonäkö ja juridinen sukupuoli eivät ole yhtenevät. Kuitenkin lähes kaikki nämä henkilöt ovat jo aloittaneet transhoidot, joiden vuoksi ulkonäkö on ehtinyt muuttua.

-           On olemassa transsukupuolisia, jotka ovat käyneet sukupuolenkorjausprosessin, mutta heidät tunnistaa ulkonäkönsä puolesta transsukupuolisiksi tai nähdään edelleen syntymäsukupuolen yksilöinä. En osaa sanoa, kuinka paljon tällaisia yksilöitä on, mutta näillä ihmisillä on vaikeuksia todistaa henkilöllisyytensä ja virallisten asiakirjojen aitoutta epäillään.

 

 Seta: Translain kokonaisuudistus sisältää: – transihmisten voimavarojen ja hyvinvoinnin lisäämistä ja väärinsukupuolittamisen vähenemistä, kun juridinen sukupuoli on oikein järjestelmissä mahdollisimman varhain.

 

-          Miten väärinsukupuolittaminen vähenee, jos henkilö ei ole saanut sukupuolenkorjaushoitoja?  Juridisella sukupuolella on väliä myös terveydenhuollossa ja esimerkiksi verenluovutuksessa. Sukupuolilla on eri viitearvot veriarvojen suhteen.

 

 

Seta: Jo pieni lapsi voi määritellä oman sukupuolensa. Lapsen sukupuoliristiriitaa hoidetaan sosiaalisella transitiolla ja sukupuolen juridisella vahvistamisella ja varhaisteini-iässä kansainvälisten suositusten ja yksilöllisen tarpeen mukaan myös hormoniblokkerihoidolla. Lapsille halutaan kasvurauhaa siinä sukupuolessa, mitä he ilmoittavat olevansa.

 

-          Tämä kohta on ristiriidassa ”pakotetun hormonihoidon” kanssa.  Blokkerihoidon tarkoituksena olisi siis estää henkilön luontainen murrosikä, jotta dysforiaa aiheuttavia piirteitä ei ehtisi kehittyä, ja sukupuolenkorjauksen esteettinen lopputulos olisi parempi. Lasten ja nuorten transhoidot ovat kokonaan oma aiheensa, joten en tässä tekstistä paneudu asiaan syvällisemmin. Kuitenkin tästä tulee ilmi, että transsukupuoliset haluavat lääketieteellisiä transhoitoja, joten puheet ”pakotetusta hormonihoidosta” ovat valehtelua. Lisäksi blokkerihoito johtaa siihen, ettei nuoresta kehity lisääntymiskykyistä yksilöä. Tämän vuoksi henkilön sukusolut eivät myöskään kehity, eikä niitä voi ottaa talteen ennen transhoitoja.

 

 

 

Seta: Translaki loukkaa sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksia, kehollista               koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta. 

 

-          Suomessa sukupuolenkorjaushoidot kuuluvat julkisen terveydenhuollon piiriin. Tämä on erittäin suuri etuoikeus maailman mittakaavassa. Minulla on transsukupuolinen kaveri, joka asuu maassa, jossa transhoidot maksetaan kokonaan itse. Kaverini mielestä Suomen systeemi kuulostaa todella hyvältä, ja hänen mielestään psykiatriset tutkimukset ennen sukupuolenkorjausta olisivat kaikille ainoastaan eduksi. Mainittakoon, että kaverini maassa katujatilastot ovatkin huomattavasti korkeammat kuin Suomessa.