Entisen transnuoren haastattelu

Törmäsin nuoreen henkilöön, joka aikaisemmin oli määritellyt itsensä transsukupuoliseksi, mutta myöhemmin luopunut transidentiteetistä. Hän on tullut myöhemmin siihen johtopäätökseen, että hänen transkokemuksensa oli todennäköisesti seurausta taannoisesta trans-painoitteisesta kaveripiiristä, joka ruokki hänen dysforiaansa.

"Muuten, nyt kun ei ole kauhiaa määrää muita transihmisiä ruokkimassa dysforiaa, olen tajunnut, etten ehkä koskaan ollut trans."

Mielestäni nykyisessä transkeskustelussa tällainen näkökulma on tärkeää tuoda esille, joten päätin haastatella kyseistä henkilöä blogiini.

 

Kuka olet?

Olen 16-vuotias entinen transmies/poika, nykyään ihan vaan nainen. Vaikka miehen nimellä kuljenkin.

 

Miksi alun perin määrittelit itseksi transsukupuoliseksi, mutta myöhemmin tulit toisiin aatoksiin?  

Olen pienestä asti ollut poikien kanssa ja tullut poikien kanssa paremmin toimeen. Kerran kun olin sairaalassa, siellä oli tyttö, joka oli innoissaan, että sai seuraksi toisen tytön. Hetken ajan päästä ihmetteli, kun pidin enemmän legoista ja sotaleikeistä. Kun löysin transsukupuolisuuden, se kuulosti juuri minulta.

Kyseenalaistin transkokemuksen, kun aloin tulla enemmän toimeen kehoni kanssa ja esim. rinnat ahdistivat koko ajan vähemmän, tällä hetkellä ei ollenkaan. Lopulta tajusin myös, että hoidot tekisivät minut vaan enemmän tyytymättömäksi kehooni muiden fyysisten ongelmien takia. Yhtenä iltana kello 11 vain tajusin, että olen tyttö/nainen.

 

Miten lähipiirisi reagoi siihen, kun et enää määritellyt itseäsi transsukupuoliseksi?

 

Osalle kavereistani kerroin jo samana iltana, mutta suurimmalle osalle vasta myöhemmin, kun olin varmistunut asiasta. Kaverini ottivat asian hyvin, yhtä hörhöä lukuun ottamatta, mutta siitä lisää myöhemmin. 

En ole vieläkään varma onko tämä vain pelkkä vaihe vai onko tämä lopullista, mutta mietin sitä sitten, kun se on ajankohtaista. Äitini oli samoilla linjoilla kanssani, isäni vaikutti helpottuneelta. Vaikutti, koska en ole paljoa hänelle puhunut tästä, muuta kuin, että ei saa sanoa tytöksi. Nyt saa. Veljelleni en koskaan edes jaksanut kertoa olevani trans. Serkkuni kutsuvat minua edelleen sukupuolettomaksi, mikä on oikeastaan aika mukavaa.

Sitten tämä hörhökaveri. Hän kyseenalaisti asian saman tien, ja veti "voi olla trans ilman dysforiaa"-kortin esiin. Jota en siis itse osta ollenkaan. Hän myös kysyi, ottaisinko mahdollisuuden transitioitua vastaan ja sanoin kyllä, mutta se ei minulle itselleni tunnu olevan kovin realistinen tai tavoiteltavissa oleva asia. Kun sanoin, että omasta mielestäni näytän paremmalta, kun ajattelen itseni tyttönä (olen tiedostanut tämän jo pitkän aikaa), hän sanoi, että niin Elliot Pagestakin sanottiin, olettaen että olen tuota mieltä muiden henkilöiden takia. No, en ole.

 Minun piti myös erikseen pyytää häntä, että saisin nauttia siitä olosta, jonka olen saanut, kun tajusin etten ole trans. Tämä kaikki siitä, että ns. ulostuloviestissäni serverillä, jossa molemmat olemme, mainitsin, että haluan edelleen olla poika, mutta ei haittaa, vaikkei se koskaan olisi todellista.

Lisäksi terapeuttini oli sitä mieltä, että ehkä se pahin olo oli vaihe, ja sanoin myös itse, että se johtui hyvin trans-painoitteisesta kaveripiiristä.

 

Millainen tämä trans-painotteinen kaveriporukka oli?

 

Tämä trans-painotteinen kaveriporukka oli enimmäkseen muutamalla discord-serverillä, joiden hiljentyessä sattumalta pääsin heistä eroon. Näistä ajoista on jo jonkin verran aikaa, niin en ihan kaikkea muista. Siellä oli ainakin eräs amerikkalainen transmiespari, joista ainakin toisen vanhempi oli sanonut hänelle, ettei hän voi olla koskaan täysin mies, mikä oli loukannut. Molemmat olivat muistaakseni noin 17-vuotiaita.

Toinen näistä transmiehistä oli ihan fine sen kanssa, että minulle "haluaa olla" on luonnollisin tapa kuvata transeutta (hänen kumppaninsa ei muistaakseni ollut tuossa tilanteessa mukana), siinä missä tämä hörhö veti kauheat kilarit.

Siellä oli myös eräs lontoolainen, joka lähinnä tuli paikalle valittaakseen milloin mistäkin transeuteen liittyvästä. Hän myös kysyi, miksei voinut vaan syntyä tytöksi, miksi hänen piti syntyä transsukupuoliseksi.

Näiden asioiden jakaminen, ja kun he valittivat dysforiastaan ja hoitojen saamisesta, sai minut mukaan siihen. Nämä kolme edellä mainittua muistaakseni suhtautuivat ihan hyvin ei-transeihin (kuitenkin olimme kaikki samalla serverillä ja siellä oli eniten cis-ihmisiä), paitsi tämä jo aiemmin mainittu hörhökaveri, joka kerran sanoi, että cis-ihmiset saavat hänet haluamaan kuolemaa.

 En muista, mistä hänelle tuli tuollainen olo, mutta hän sai varoituksen tuosta kommentista. Myös ennen kuin hän aloitti hormonit, hän valitti jatkuvasti, että kaikki (lääkärit yms.) pitävät häntä "henkisesti epävakaana naisena", näin vapaasti suomennettuna. Jatkuva tuosta valittaminen ja tuon lauseen käyttäminen johti lopulta siihen, että tuo lause bännättiin modien toimesta. Tosin, sitä bänniä ei ollut kovin vaikea kiertää. Tuolloin en ymmärtänyt modien päätöstä, mutta olihan se aivan s**tanan ärsyttävää.

Kävimme myös paljon enemmän tai vähemmän rakentavia keskusteluja siitä, miten määritellään "oikea nimi" ja onko "haluan olla x" oikea tapa kuvata transsukupuolisuutta, koska tämä hörhö kilahti totaalisesti, kun mainitsin asiasta.

 

Mitä mieltä olet nykyisestä transaktivismista?

 

En pidä nykyisestä transaktivismista, koska siinä ei mielestäni ole yksinkertaisesti mitään järkeä. Biologiaa kielletään, sukupuoli on vain identiteetti ja kenenkään sukupuolta ei saisi olettaa ulkonäön perusteella. Jos olet vähänkään eri mieltä jostain, sinut leimataan transfoobikoksi, TERFiksi ja hiljennetään.

Olen aina kokenut aktivismia kritisoivat mielipiteet enemmän omikseni, myös silloin kun olin trans, vaikka hörhöpiireissä olinkin mukana. Esimerkiksi kun näin JK Rowlingin "ihmiset, joilla on kuukautiset"-sanavalintaa kritisoivan twiitin, olin toisaalta samaa mieltä hänen kanssaan ja toisaalta myös häntä kritisoivien kanssa. Olin tuolloin vielä trans, mutta koin kuitenkin, että Rowlingin kaltaiset mielipiteet vastaavat enemmän omiani.

Kuitenkin kun hörhöporukoissa olin, yritin saada itseni ajattelemaan toisella tavalla. En onnistunut. Myös tämän hörhökaverini kanssa kävimme tästä keskustelun, en muista kovin tarkasti mitä puhuimme, mutta mainitsin, että jos olen trans ja TERF samaan aikaan niin sitten olen. Olen myös aina tiedostanut olevani biologisesti nainen, vaikka biologiantunneilla ahdistikin murrosiästä ja kehon muutoksista puhuminen.

Nyt kun en ole enää trans, koen näkeväni jotkin asiat eri tavalla ja koen että minun on myös helpompi tuoda se esiin. Huomaan myös, että kaikki nämä biologiankieltäjät ovat täysiä sekopäitä, kun heidän touhujaan katsoo ilman mitään trans-filtteriä. Biologisesti sukupuolia on kaksi, sukupuoli-identiteettejä on monia.

 

Mitä ajattelet transitiosta tällä hetkellä?

En todennäköisesti hyötyisi mistään hoidoista toivotulla tavalla tällä hetkellä fyysisten ongelmien takia. Kuljen miehen nimellä, koska en vain jaksa miettiä enää uutta. Ajattelen, että olen enemmän transvestiitti tai tomboy, koska pidän "poikien jutuista" ja vaatteista.

Lisäksi: pääsin dysforiasta eroon todella oudolla tavalla. Aloin katsomaan Supernatural-sarjaa tahdilla 6 jaksoa päivässä ja kaksi kautta viikossa. Sarjassahan on siis 15 kautta. Ja 327 jaksoa.

 

Olen saanut toistaiseksi väliaikaisen jäähyn Twitteristä

 Tervehdys lukijoille. Viimeisestä kirjoituksesta on aikaa, sillä olen viettänyt aikaa Twitterissä, minkä vuoksi blogini pitäminen on jäänyt vähemmälle. Valitettavasti tällä hetkellä olen saanut väliaikaisen jäähyn Twitteristä: 

 

 

Selasin myöhemmin Twitteriä ilman kirjautumista, ja törmäsin siellä pariin twiittiin, jossa keskusteltiin jäähystäni. Kopioin tähän seuraavaksi joitakin osuvia kommentteja:

 

          Kuka  vitun uusfasisti on niin fanaatikko, että ilmiantaa transsukupuolisen, joka twiittaa "väärää" totuutta sukupuolista ja transaktivismista? Ja miten vitussa se ilmianto vieläpä menee Twitterissä läpi?

 

   Voi helvetti. Olisiko tässä takana joukkoreporttaus? Miehet voivat kutsua naisia täällä rauhassa "horoiksi" ja fantasioida "huorien" hakkaamisella, mutta tällaiset järjen äänet saavat mennä.

Tosi kurjaa! Minäkään en ole nähnyt hänen twiittailevan asiattomuuksia, päinvastoin, joten kieltämättä ekana tulee mieleen, että ehkä häntä yritetään kiusata tehtailemalla valheellisia ilmiantoja.

 

Näin saadaan myös ”kivasti” luotua harhakuvaa siitä, että KAIKKI transihmiset olisivat noita TRA-tyyppejä. Näinhän ei toki ole, mutta jos/kun muita mielipiteitä ei näekään, mielikuva vahvistuu. Mukavasti paskotaan sitten täysin asiallisten transien päälle.

 

-            Täysin samaa mieltä: kun muita -edes maltillisen kriittisiä- näkökulmia ei julkaista, ja jopa pyyhitään pois palveluista, niin pakostakin vaikutetaan yleiseen julkikuvaan - ja siten myös mielipiteisiin. Kenellä on valta? Ja kehdataan vielä selittää jostain alisteisesta asemasta

 

Sanopa muuta. Onhan tämä hieman paradoksaalista. Transmies keskusteli täysin asiallisesti (molemmin puolin) monen ”terffinkin” kanssa, miten oli mahdollista?!

 

          Ihmisiä ärsyttänee eniten "omanlainen", joka onkin sitten jotenkin eriä. Se uhkaa paljon enemmän itseä ja omaa elämäntapaa, maailmakuvaa ym. kuin jotkut täysin erit/erilaiset "vääränmieliset".

 

 

Oma kommentti:

 

Minulla ei ole toistaiseksi tietoa, miksi olen saanut väliaikaisen jäähyn, mutta epäilen vahvasti, että transaktivistit ovat joukolla tehneet minusta ilmoituksia. Viimeisin twiittini oli tämä:

On toki mahdollista, että olen saanut jäähyn jonkun muun twiitin takia. Silti en ymmärrä, miksi transaktivistit pitävät minua niin suurena uhkana, varsinkin, kun olen saanut seuraavanlaista palautetta:

 

 En myöskään ole todellakaan ainoa trans, joka muun muassa vastustaa juridisen sukupuolen itsemäärittelyä:

 

 Jos tätä kirjoitusta lukee joku transaktivisti, niin suosittelen kiusaamaan oikeita transvihaajia, mutta ette selkeästi uskalla. Kiusaatte vain niitä, joiden tiedätte todellisuudessa olevan harmittomia.

Transmies, joka on TERF ja anti-transaktivisti?

Trans ry:n varapuheenjohtaja esittelee minut mukavasti suurelle yleisölle:

En ole koskaan käyttänyt transi-sanaa, tuossa yhteydessä taivutin trans-sanan, sillä en aina jaksa kirjoittaa transsukupuolinen tai transihminen. Lisäksi Twitterissä olen tottunut käyttämään typistetympää kieltä merkkirajoituksen vuoksi. 

Varapuheenjohtaja jatkaa:

Vai niin, karkasiko mopo hieman käsistä?

 

 Kommenteissa minusta oletettiin varsin mielenkiintoisia asioita:

  -        Nää on sellaisia ihmisiä, joita en kyl ihan pysty ymmärtämään. Miten voi olla trans ja terf. Jos joku osaa selittää niin mielelläni kuuntelen!

 -          Pelkoa ja sisäistettyä vihaa itseä kohtaan? En kans tajua tätä porukkaa. Petturit on pohjasakkaa

 

Oma kommentti:

 Hohhoijaa. Minusta on tehty varsin lennokkaita johtopäätöksiä, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. En myöskään ymmärrä, millä tavalla olisin petturi. Olen melko pitkään suhtautunut varauksella kaikenlaisiin transkultti-puheisiin, sillä tiedän, että transjutuista on olemassa kaikenlaisia salaliittoteorioita, mutta valitettavasti transaktivismin kulttimaisuus on totta.

 Liityin itse myöhemmin keskusteluun, ja sain seuraavanlaisia kommentteja:

 Transnainen:

 

-          Kuka tässä on sun mielipideoikeutes kieltäny? Nähdäkseni tässä on lähinnä todettu, että sun mielipitees on paskoja ja muita transihmisiä vahingoittavia

 

-          ja siis haluun viel painottaa, että ajatus, että tässä oltais vihasia sulle koska "oot transihminen joka kehtaa olla eri mieltä". Ei, kun sun mielipiteet on haitallisia ja edustaa ajatusta, että transihmisten tulis alistua melkeenpä aivan kaikessa.

 

-          Mun mielestä on kans älyttömän loukkaavaa miten puhut transnaisista ja meitä koskevista asioista transmiehenä. Se on about tasoa cismies laukomassa mielipiteitään naisvihasta.

 

Oma kommentti:

Huomatkaa, suoraan ei sanota, ettei minulla ole oikeutta omiin mielipiteisiini. Seuraavaksi kuitenkin sanotaan, kuinka mielipiteeni ovat paskoja ja vahingollisia transihmisille. En kyllä ymmärrä, millä tavalla näkemykseni voivat olla haitallisia, sillä en ole mitenkään vaikutusvaltainen henkilö, enkä myöskään ole transpolilla töissä. Sen sijaan transaktivistit kontrolloivat yhteiskunnan transnarratiivia erittäin tehokkaasti ja heidän näkemyksiään tungetaan opetussuunnitelmiin, yleiseen kielenkäyttöön ja lainsäädäntöön. En tajua, missä vaiheessa nämä muiden kyykyttäjät ovat saaneet näin paljon valtaa.

 "Paskat mielipiteet" ovat myös varsin subjektiivinen näkemys. Sain jokin aika sitten kommentin vanhaan postaukseeni, jossa olin käsitellyt detransitiota ja syitä, jotka voivat olla transkokemuksen taustalla:

”Hei, kiitos tästä postauksesta. Olen miettinyt viime aikoina näitä sukupuoliasioita paljon, kun ne ovat olleet enempi esillä netissä ja omat psykiatriset tutkimukset on käynnissä. Sain juuri epävakaan diagnoosin ja nyt postauksesi perusteella se taitaa sittenkin olla juuri se syy, mikä itsellä selittää ne kipuilut sukupuolen kanssa.”

En ymmärrä, millä tavalla näkemykseni voivat olla vahingollisia, kun käsittelen trans-aihetta useammasta eri näkökulmasta, ja käsittelen myös transyhteisön tabuja. Olen sanonut monta kertaa, että jos jutuissani huomaa asiavirheitä, niin juttujani saa tulla korjaamaan, en väitä olevani kaikkitietävä. Toivotan kommentoinnin tervetulleeksi.

En myöskään ihan ymmärrä, millä tavalla alistuisin, kun olen sitä mieltä, että transaktivistien vaatimukset ovat kohtuuttomia, ja ajattelen myös muitakin kuin vain itseäni ja omaa viiteryhmääni. 

Todellisuudessa minua on auttanut sopeutumaan yhteiskuntaan, kun olen ollut asioiden kanssa realistinen, enkä ole vaatinut kuuta taivaalta. Sen sijaan transaktivistit haluavat pakottaa muun yhteiskunnan pyörimään heidän napansa ympärillä täysin epärealistisin vaatimuksin. Niin kauan, kun he asettavat epärealistisia odotuksia, he eivät tule olemaan tyytyväisiä.

Kyseinen transnainen blokkasi minut, kun sanoin hänelle, ettei minulla ole ongelmia transnaisten kanssa, vaikka olenkin tuonut ilmi, ettei transnainen ole samanlainen kuin syntyperäinen nainen. Lisäsin myös, etten myöskään ole naisten vihaaja, vaikka minua on siitäkin syytetty transmiehuuteni vuoksi.

En edes kovin paljon ole puhunut transnaisista, sillä en itse ole transnainen, enkä täten tiedä mitään transnaisten sielunelämästä. Olen kyllä ottanut kantaa transnaisten osallistumisesta naisten urheiluun, minkä vuoksi päädyin myös feministisen puolueen kuntavaaliehdokaan blokkiin. Olen sanonut, että transnaisilla hormonihoidosta huolimatta on epäreilu etu verrattuna biologisiin naisiin lajeissa, joissa voimalla, nopeudella ja kestävyydellä on merkitystä. 

Vai onko tässä urheilu-kysymyksessä vain transnaisilla oikeus tuoda näkemyksensä esille, vaikka transnaisten osallistuminen naisten urheiluun vaikuttaa myös muihinkin kuin pelkästään transnaisiin? Tältä tämä kieltämättä vaikuttaa. Tiedoksi, että olen itse aikoinaan harrastanut urheilua ennen transitiota, eli tietämykseni urheilusta ei ole puhtaan maallikon tasolla.

Jos tätä tekstiä lukee joku transnainen, niin naisystäväni on kertonut, että hän suhtautuu huomattavasti paremmin ja myötämielisemmin sellaisiin transnaisiin, jotka kokevat empatiaa biologisten naisten kokemista ongelmista. Sen sijaan jos transnainen väittää olevansa identiteettinen syntyperäisen naisen kanssa, niin tuo herättää lähinnä myötähäpeää, sillä transnainen ei voi mitenkään kokea sellaisia asioita, jotka ovat yksinomaan biologisten naisten ominaisuuksia, kuten esimerkiksi kuukautiset.

Olen kyllä törmännyt myös transmiehiin, joilla on vaikeuksia hyväksyä oma erilaisuutensa verrattuna biologisiin miehiin, ettei tähän yksinomaan transnaiset syyllisty.

 Seuraavaksi kommentoin erään transaktivistin kommenttia.

 

Transaktivistin kommentti:

 

”Joo. Mulle riittää ihan vilkaisu sun blogiin. Mikäli sun sukupuoli on niin heikoilla, että se menee rikki siitä että joku alaikäinen korjaa juridisen sukupuolensa, niin se on silloin sun henkilökohtainen ongelma. Sen sun tunteen perusteella ei yksinkertaisesti voida kiistää toisten transihmisten oikeutta juridiseen sukupuolen korjaukseen. 

Tilanne on nyt se, että sun pitää ihan itse ottaa vastuu sun tunteista ja käsitellä ne. Se meinaa sitä, että muiden ihmisten oikeuksia/hyvinvointia ei voi uhrata sun epävarmuuden/tunteen alttarille. Tää on ihan oikeasti se tilanne, missä sun pitää ottaa vastuu itsestäsi. Jos sä otat henkilökohtaisesti sen kun joku toinen korjaa juridisen sukupuolensa, niin voin sanoa. Ettei se oo sun asia. Ja on epäkypsää vastuuttaa muita ihmisiä omista tunteista.”

 

Oma kommentti:

Minähän en ole missään vaiheessa kieltänyt juridisen sukupuolen vaihtamista, mutta mitäpä faktoista, kunhan transaktivisti pääsee uhriutumaan. Erittäin hyvä esimerkki, kuinka juttujani tahallaan vääristellään ja irrotetaan asiayhteyksistä, eikä edes suostuta lukemaan juttujani kunnolla. Transaktivistit voisivat itse ottaa vastuun omista tunteistaan, ja hyväksyä sen, etteivät kaikki ole heidän kanssaan samaa mieltä. Transaktivistien jutuista huokuu ylimielisyys ja henkinen väkivalta todella kauas.

Jos transaktivistit olisivat kykeneviä itsereflektioon, sanoisin heille, että heidän kannattaisi miettiä omaa viestintätyyliään, joka ulkopuolisin silmin on todella ilkeää ja aggressiivista.  

 

Toisessa transblogissa käsiteltiin kysymyksiä Oikeus olla-lakialoitteen pohjalta ja kerrottiin sellaisten maiden tilanteista, joissa juridisen sukupuolen itsemäärittely on voimassa. Bloggaaja totesi, että hän on enemmän kiinnostunut siitä, kuinka paljon lakiuudistus hyödyttää transihmisiä kuin siitä, millaisia haittoja siitä olisi muille. Kävin kommentoimassa kyseistä kirjoitusta, kopioin kommentin tänne. Jätin pohdinnastani pois kaikki väärinkäytöt ja hupivaihtajat, sillä keskityin pelkästään siihen, kuinka paljon transsukupuoliset hyötyvät mahdollisesta itsemäärittelystä. Tummennan tärkeät kohdat:

”Minua kyllä kiinnostaa transihmisten hyvinvointi, olenhan itse trans, mutta olen miettinyt, kuinka paljon itsemäärittely hyödyttää transihmisiä. Olen sitä mieltä, että itsemäärittely hyödyttää sellaisia transihmisiä, jotka ovat saaneet transhoitoja, mutta transpolien resurssien puutteiden vuoksi näillä ihmisillä kestää saada puolto juridisen sukupuolen muuttamiseen toiselta transpolilta.

Mutta sitten nämä ihmiset, jotka eivät halua mitään transhoitoja tai jotka haluavat vaihtaa juridisen sukupuolen ennen medikaalista transitiota. Jos nyt jätän kaikki väärinkäytöt yms. pois pohdinnastani, olen miettinyt, kuinka paljon tällaiset yksilöt hyötyvät juridisen sukupuolen muuttamisesta, vai onko siitä jopa enemmän haittaa heille.

Tällaisella yksilöllä voi olla lähipiiri, joka kohtelee tällaista yksilöä hänen haluamallaan tavalla. Mutta entä muu maailma sitten? Ihmiset kuitenkin sukupuolittavat ihmiset ulkonäön perusteella, eikä se, että passin sukupuolimerkintä muuttuu, niin se ei vaikuta sosiaaliseen todellisuuteen.

Minua myös mietityttää, kuinka paljon joillakin ihmisillä on mukana "sitten kun"-ajattelua. Eli ajatellaan, että juridisen sukupuolen itsemäärittely on avain onneen, mutta onko se sitä oikeasti, niin on kokonaan toinen asia.

Tämä ei liity varsinaisesti tähän aiheeseen, mutta minulla on aito huoli nykyisen transaktivismin tavoiteesta poistaa kaikenlainen portinvartiointi. Olen varma, että juridisen sukupuolen itsemäärittely on vain välivaihe, seuraava tavoite on poistaa portinvartiointi medikaalisista transhoidoista. Näen tämän huolestuttavana, sillä minulla on tunne, että meillä on tulevaisuudessa iso määrä katujia, jotka ovat todella vihaisia, miksi heitä ei kukaan estänyt menemästä transhoitohin. Tässä kohtaa transhoidot myös muuttuvat kyseenalaisiksi. Valitettavasti ihminen ei aina ymmärrä omaa parastaan, vaikka niin luulisikin.

Ymmärrän, että jotkut kokevat minun esittämäni kritiikin ahdistavana, mutta koen melko yliampuvana sen, kuinka jotkut ovat kutsuneet minua terfiksi. Sanon myös suoraan, että transaktivistien käytös Twitterissä ei ulkopuolisten silmissä vaikuta kovinkaan fiksulta, mikä myös vahvistaa monien näkemystä siitä, ettei Oikeus olla-lakialoite ole kovinkaan vahvalla pohjalla. Oma suhtautuminen on myös muuttunut entistä nihkeämmäksi.

Kysyin Twitterissä Translasten ja nuorten perheen yhdistykseltä pukuhuonekysymystä, koska juridinen sukupuoli vaikuttaa kyllä jonkin verran sukupuolitettuihin tiloihin. Itse olen käynyt tapahtumissa, joissa majoitus on mennyt juridisen sukupuolen mukaan, eli olen nukkunut miesten kanssa samassa huoneessa. Jos en olisi saanut transhoitoja, niin tuo olisi kyllä ollut melko ahdistavaa.

Jos itsemäärittely astuu voimaan, en usko kuitenkaan, että Oikeus olla-lakialoitteen kaikki kohdat tulevat astumaan voimaan, sillä osa niistä on todella radikaaleja, kuten esim. mahdollinen huostaanotto ja ns. transrekisterin poisto. Tällä hetkellä transsukupuolisten kohdalla lukee ”transseksuaalisuus vahvistettu” ja päivä, jolloin juridinen sukupuoli on muuttunut. Kuitenkin joskus transsukupuolinen voi tarvita vanhoja tietoja jostain syystä, ja vanhojen tietojen poisto voi vaikeuttaa tietojen yhdistämistä.

Itse koen, että transihmisiä auttaisi tässä kohtaa eniten, jos transpoleille saisi enemmän resursseja (tiedän toki, ettei raha tule tyhjästä.)”

 

Itsehän en siis ole ikinä ymmärtänyt trans ilman dysforiaa-konseptia, enkä ymmärrä, miten juridisen sukupuolen muuttaminen hyödyttäisi yksilöä ilman transhoitoja. Toki olen varsin tietoinen, että trans-kirjo on paisunut kuin pullataikina viime vuosien aikana, ja trans ilman dyforiaa-näkemys on yleistynyt.  

 Keskustelupalstojen antia:

Twitterin antia:

Loppuun vielä totean, että yksi syy, miksi kävin kirjoittamaan tätä blogia, johtui siitä, kuinka olen kokenut, etten voi puhua rehellisesti tuntemuksistani toisten transihmisten kanssa. Minulla on vahva tunne, että tällä hetkellä osa ihmisistä päätyy määrittelemään itsensä jonkin sortin transihmiseksi liian heppoisin perustein ja myös hakeutuvat transhoitoihin. Nämä ihmiset viettävät aikansa netin kaikukammioissa, joissa samanmieliset toistelevat puhkikuluneita mantroja. Tällaisessa mielentilassa on sitten helppo hakeutua transhoitoihin ja odotukset voivat olla myös epärealistisia. 

Kun nämä ihmiset myöhemmin huomaavat, ettei muu maailma toimi transition myötäkään samalla tavalla kuin netin kaikukammioissa, he saattavat päätyä katumaan transhoitoja. Todennäköisesti he ovat vihaisia siitä, miksi heitä ei kukaan estänyt menemästä transhoitoihin.

 Olen jo nyt nähnyt netissä jonkin verran kommentteja, kuinka transpoleilla olisi tällä hetkellä useampi detrans-ihminen, mutta tämä toki perustuu netin kuulopuheisiin, eikä minulla ole varmaa tietoa aiheesta.

Toisaalta ihmisten asenne huoliini tuntuu olevan "mitä sitten?" ja saan kuulla, kuinka olen saappaiden nuolija, TERF, sekulaari transsukupuolinen ja anti-transaktivisti. Minulta on myös kysytty, miksi minua kiinnostaa, jos joku mies menee naisten tiloihin ahdistelemaan naisia, koska ei tuo minuun vaikuta, sillä olen läpimenevä transmies, eivätkä monet naisten asiat minua enää kosketa.

Ihmisille tuntuu olevan tärkeintä oman napansa tuijottaminen, eikä muilla ole juuri väliä.