Sosiaalinen miehuuteni on seurausta siitä, millainen keho minulla on tällä hetkellä

Blogissani eräs kommentoija kysyi aikaisemmin, mitä tarkoittaa tulla kohdatuksi tietyn sukupuolen edustajana. Toisinaan olen netissä nähnyt kommentteja, voisimmeko sopia, että sukupuoli tarkoittaa pelkästään lisääntymis-biologista sukupuolta. Olen myös törmännyt näkemyksiin, ettei transsukupuolisuutta olisi, jos sukupuoliroolit eivät olisi niin ahtaat. Lisäksi translain uudistus on edennyt eduskunnassa. Tässä kirjoituksessa käsittelen näitä teemoja.

Sanon nyt heti aluksi, että jos joku blogin lukijoista on sitä mieltä, että sukupuoli on pelkästään lisääntymisbiologinen ominaisuus, niin tässä ajattelussa ei mielestäni ole mitään väärää. Haluan vain tuoda ilmi, että minun kohdallani sukupuolella on myös muita ulottuvuuksia. Olen sitä mieltä, että valtaosalla ihmisistä sukupuoli on yksinomaan lisääntymisbiologinen ominaisuus, mutta transsukupuoliset tuovat poikkeuksen tähän sääntöön.

Aikoinaan ennen transhoitoja yritin omaksua näkemyksen, että sukupuoli on puhtaasti lisääntymisbiologinen ominaisuus. Olin vahvasti sitä mieltä, ja olen edelleenkin, etteivät persoonallisuuden piirteet tai mielenkiinnon kohteet määrittele ihmisen sukupuolta. En koskaan edes yrittänyt mahtua perinteiseen naisen muottiin vaan pyrin elämään poikatyttönä. Kuitenkin minulla oli jokapäiväistä elämääni rajoittava kehodysforia, joka ei kadonnut mihinkään, vaikka toteutin persoonallisuuttani ja pukeutumistani juuri niin kuin halusin. Perimmäinen ongelmani ei ollut sukupuoliroolit. Jos minulla ei olisi ollut merkittävää ja pitkäkestoista toimintakykyä rajoittavaa kehodysforiaa, minulla ei olisi ollut mikään ongelma elää maskuliinisena naisena.

Monet ei-transsukupuoliset ovat sanoneet, ettei heillä ole sukupuoli-identiteettiä. He yksinkertaisesti ovat jotain sukupuolta. Mielestäni tämä on varsin ymmärrettävää, koska tämä on normaali tila. Transsukupuoliset ovat poikkeusyksilöitä. Minun sukupuoli-identiteettini on muodostunut sen perusteella, että koin naistyypillisen kehoni niin vääräksi, ja koen paremmin yhteenkuuluvuutta nykyisen kehoni kanssa. Vaikka tulen aina olemaan biologisesti nainen, minulle transmiehen keho on parempi vaihtoehto elää ilman jatkuvaa kärsimystä. Ideaalitapauksessa olisin toki syntynyt poikana, mutta koska tuollaista asiaa ei voi kontrolloida, niin liiallinen märehtiminen asiasta on yhdentekevää.

Olen sitä mieltä, ettei mieltymiseni miesten vaatteisiin tee minusta transsukupuolista eikä myöskään muut persoonallisuuden piirteet, jotka ovat keskimäärin yleisempiä miehillä. Toisekseen minussa on myös ominaisuuksia, jotka ovat keskimäärin tyypillisempiä naisilla. Olen mielestäni jopa varsin feminiininen verrattuna moniin heteromiehiin, mutta en itse koe tätä ongelmana. Transsukupuolisuudesta huolimatta olen oma persoona, enkä sukupuolita mielenkiinnonkohteita.

Olen toki edelleen sitä mieltä, että sukupuoli on vahvasti biologinen ominaisuus, vaikka minun kohdallani sillä on myös muuta merkitystä. Olen biologisesti nainen, mutta sosiaalisesti mies. Oleellista on ymmärtää, että sosiaalinen miehuuteni on seurausta siitä, millainen keho minulla on tällä hetkellä. Sukupuolenkorjaushoidot ovat muuttaneet ääntäni, ruumiinrakennettani ja muuta yleistä olemustani niin paljon, että ihmiset pitävät minua miehenä ulkonäköni perusteella. En voisi esimerkiksi mennä naisten vessaan, vaikka kuinka olen biologinen nainen. Tai voisin mennä, mutta seuraukset eivät välttämättä olisi kovin mukavat. Kun ihmiset näkevät minut, he näkevät miehen. Jotkut lemmikkieläimet, jotka pelkäävät miehiä traumaattisten kokemusten vuoksi, pelkäävät myös minua, koska haisen testosteronille ja kuulostan mieheltä. Eläimet sukupuolittavatkin toiset eläimet/ihmiset pitkälti hajun perusteella.

  

Nykyään käyttämäni testosteroni-injektio, jonka pistosväli on kolme kuukautta.

Mainittakoon, että silloin, kun minulle tehtiin rintojen poisto transhoitojen yhteydessä, olin vielä juridisesti nainen, niin tästä huolimatta minut laitettiin miesten huoneeseen. Olin etukäteen varautunut, että minut olisi laitettu naisten huoneeseen, koska olin vielä juridisesti nainen. Oletan, että hoitohenkilökunta käytti maalaisjärkeä, koska jo tuolloin menin ulkonäköni puolesta miehestä, joskin näytin ikäistäni nuoremmalta. 

Olen enemmän kuin tyytyväinen rintakehääni nykyään. Tässä myös jonkinlainen kuva, että kyllä täällä  nimimerkin takana ihan oikea henkilö kirjoittelee.                      

Olen sitä mieltä, ettei sukupuoli-identiteetti määrittele sosiaalista todellisuutta. Keho määrittelee sosiaalista todellisuutta. Ennen transhoitoja sukupuoli-identiteetilläni oli merkitystä lähinnä minulle itselleni, vaikka toki ystävälliset ihmiset ottivat asian huomioon, ja käyttivät nykyistä virallista nimeäni, joka ei vielä tuolloin ollut virallinen. En kuitenkaan odottanut, saati vaatinut, että olisin oikeasti tullut kohdatuksi miehenä. En ole koskaan halunnut määrätä, kuinka ihmisten pitäisi minua kohdella, koska tällöin kanssakäyminen ei olisi luontevaa. Toki toisinaan ärsyttää, kuinka jotkut ihmiset saattavat tehdä varsin mielenkiintoisia oletuksia pelkästään sen perusteella, koska olen transmies, ja olen syntynyt tyttönä. Kuitenkin kaikki ihmiset joutuvat toisinaan kärsimään siitä, että heistä tehdään vääriä oletuksia, eli en ole tämän suhteen mitenkään erityinen.

On kuitenkin joitakin tilanteita, jolloin tavanomainen sosiaalinen miehuus ei ole transmiehelle mahdollista. Lääketieteen näkökulmasta katsottuna transmies on eri asia kuin biologinen mies. Myös mahdollinen lasten hankinta tapahtuu luonnollisestikin eri tavalla. Jos minä ja naisystäväni haluaisimme lapsia, meidän pitäisi hankkia lapset samalla tavalla kuin naisparit hankkivat lapsia, koska olemme kummatkin biologisia naisia. Tietenkään emme voisi saada yhteisiä biologisia lapsia. Lisäksi transmiehellä on keskimäärin erilainen deittipooli kuin biologisella miehellä, vaikka toki ihmisten deittipooleihin vaikuttavat myös muut tekijät, kuten ulkonäkö, luonne, sosiaaliset taidot jne.

Transhoidot muuttavat siis ihmisen sosiaalista sukupuolta. Kuitenkin transhoitojen pitää onnistua riittävän hyvin, koska muutoin ihminen tulkitaan ulkonäön puolesta edelleen syntymäsukupuolen yksilöksi tai henkilö tunnistetaan transsukupuoliseksi. Edelleenkin pelkällä identiteetillä on merkitystä vain yksilölle itselleen.

Olen blogissani aikaisemmin perustellut, miksi en kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että translain uudistus olisi menossa läpi. Jos ja kun laki menee läpi, juridinen sukupuoli ei enää tarkoita yhtään mitään. Tähän mennessä oikeus muuttaa juridista sukupuolta on ollut poikkeuslupa transsukupuolisille, jotka eivät enää näytä syntymäsukupuolensa edustajilta. Blogini oli linkattu Suomi24-palstalle, jossa törmäsin varsin osuvaan kommenttiin:

”En olisi hyötynyt papereiden muutosta mitään, koska olisin edelleen ollut kaikkien silmissä nainen. Jos paperit saa kohta muuttaa tuosta vaan, sehän on huono asia transihmisten kannalta, koska juridinen sukupuoli menettää silloin merkityksensä, eikä transihminen voi enää "todistaa" sukupuoltaan näyttämällä henkkareita, koska ne voi kuka vaan vaihtaa tuosta vaan.”

Olen toisinaan kuullut kommentteja, että entä jos henkilö ei voi terveydellisistä syistä saada transhoitoja tai jos henkilö näyttää jo valmiiksi sukupuoli-identiteettinsä mukaiselta sukupuolen edustajalta, niin eikö tällöin juridisen sukupuolen itsemäärittely olisi hyvä juttu. Mielestäni ei ole. Terveyteen liittyvät poikkeustapaukset voidaan katsoa yksilöllisesti, mutta yksittäisten poikkeustapausten vuoksi ei ole mielekästä romuttaa koko systeemiä. Ylipäätään psykiatriset tutkimukset ovat eduksi, koska ne myös ennaltaehkäisevät juridisen sukupuolen väärinkäytöltä. On olemassa oikeasti todella häiriintyneitä yksilöitä, joiden ei pitäisi saada transhoitoja, eikä täten myöskään saada oikeutta vaihtaa juridista sukupuoltaan. Psykiatrisilla tutkimuksilla voidaan seuloa tällaiset tapaukset. Toki valitettavasti virhearvioinnit ovat aina mahdollisia.

En myöskään ole koskaan tavannut varsinkaan aikuista ihmistä, joka oikeasti näyttäisi vastakkaisen biologisen sukupuolen edustajalta, enkä puhu tässä nyt transsukupuolisista, jotka ovat saaneet transhoitoja. Toki on olemassa ihmisiä, jotka saattavat luulla lyhythiuksista naista mieheksi. Ennen transhoitoja minä näytin toisinaan nuorelta pojalta, jos minua ei katsonut kovinkaan tarkasti. Nämä tilanteet olivat kuitenkin nopeita kanssakäymisiä, ja jos ikäni tiedettiin, niin mielikuva muuttui melko nopeasti.

Olen blogissani aikaisemmin maininnut, että mielestäni sukupuolidysforia on oleellinen osa transsukupuolisuutta. Jos ihmisellä ei ole sukupuolidysforiaa, miksi hän edes olisi transsukupuolinen? Mitä vikaa on olla esim. transvestiitti tai muuten sukupuoleltaan epätyypillinen ihminen? Transyhteisössä kaltaisiani yksilöitä kutsutaan truscum- ja transmedikalisti-nimikkeillä, ja nykyään nuo termit ovat käytännössä natsin synonyymeja. Itse en mielellään käytä kyseisiä määritteitä itsestäni, koska noihin termeihin liittyy niin paljon olkiukkoilua, jota en itse allekirjoita. Olen muun muassa törmännyt näkemyksiin, kuinka truscumit muka vaativat, että transsukupuolisen pitää olla täysin sukupuolinormien mukainen ollakseen transsukupuolinen tai että vasta transhoidot todistaisivat transkokemuksen aitouden. Olen sitä mieltä, että transhoitoihin mennään itsensä vuoksi eikä muita varten. Ylipäätään en tykkää pohtia sitä, kuka on aito transsukupuolinen, vaikkakin sukupuolidysforia on mielestäni oleellinen osa transsukupuolisuutta.

Joku voi ihmetellä, miten olen sitä mieltä, että transhoitohin mennään itsensä vuoksi, ja samaan aikaan vastustan juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Korostan, että minua ei rehellisesti kiinnosta, mitä aikuiset ihmiset tekevät kehoilleen tai jättävät tekemättä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että teoilla on myös seurauksensa. Jos ihminen on tyytyväinen syntymäsukupuolensa kehoon, eikä halua muokata kehoaan, tämä on pelkästään hyvä juttu. Kuitenkaan tällainen yksilö ei voi vaatia, että hänet nähtäisiin jonain, mitä hän ei kehonsa puolesta ole. Se, millainen keho ihmisellä on, ja miten hän ilmaisee itseään, vaikuttaa siihen, miten ympäristö hänet kokee. Olen jo aikaisemmin tuonut ilmi, ettei identiteetti määrittele sosiaalista todellisuutta. Juridisen sukupuolen tarkoitus ei ole validoida ihmisen identiteettiä.

 

 

 

 

 

 

 

Nykyinen transaktivismi kääntyy itseään vastaan

Eräs kaverini sanoi aikoinaan: ”uskon, että ihmisten asenne muuttuu myönteisemmäksi transsukupuolisia kohtaan ajan saatossa, aivan niin kuin homoseksuaalisuudenkin kanssa kävi.”

Aikaisemmin minäkin vielä uskoin tuohon. Valitettavasti en ole enää pitkään aikaan uskonut. Nykyinen valtavirran transaktivismi on kääntynyt itseään vastaan, ja ihmisten suhtautuminen on muuttunut nihkeämmäksi transsukupuolisia kohtaan. Enkä valitettavasti ihmettele yhtään.

Nykyinen valtavirran transaktivismi ei yksinkertaisesti toimi. Jos se toimisi, ihmisten asenteet transsukupuolisuutta kohtaan eivät muuttuisi negatiivisempaan suuntaan. On myös ongelmallista, kuinka transaktivistit kuvittelevat edistävänsä transsukupuolisten asioita, mutta todellisuus on jotain aivan muuta.

Suomessa nykyinen transaktivismi keskittyy hyvin paljon translain uudistamiseen. Olen jo aikaisemmin kertonut, miksi en kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Kannatan hyvin vahvasti transpolin psykiatrisia tutkimuksia, enkä puolla Informed Consent-mallia. Mielestäni transsukupuolisuutta ei voi erottaa dysforiasta, eikä transsukupuolisuutta voi luonnollisesti diagnosoida lapsen kohdalla. En myöskään pidä siitä, kuinka ICD-11-tautiluokituksessa transsukupuolisuus ja muunsukupuolisuus yhdistyvät ja siirtyvät seksuaaliterveyden luokkaan sukupuoliristiriita-nimellä. Kyrpäjooseppi perustelee asian erittäin hyvin:

”Transsukupuolisuutta ei tule poistaa sairausluokituksesta. Jos ei ole diagnoosia, ei ole mitään hoidettavaa. Se, että transsukupuolisuus on yleensä sairauteen rinnastettava, hoitoa vaativa ja henkeä uhkaava tila ei muutu miksikään sillä, että jotkut transsukupuolisiksi identifioituvat transvestiitit, jotka eivät tarvitse hoitoja haluaisivat sen olevan jotain homoseksuaalisuuden kaltaista. Valitettavasti se ei ole sitä. Homo ei tarvitse mitään hoitoja, transsukupuolinen tarvitsee.

Transsukupuolisuusdiagnoosia ei myöskään pidä muuttaa miksikään yleiseksi kehodysforiadiagnoosiksi, joka erotetaan transsukupuolisuudesta. Se, että transsukupuolisten invalidisoiva kehodysforia sotketaan jonkun cisnaisen ahdistukseen a-kupin tisseistä heikentää hyvin paljon transsukupuolisten tilannetta. Transsukupuolisuuteen liittyvä kehodysforia on olennainen osa sukupuoliristiriitaa, eikä sitä esiinny yhtä vakavana millään muulla ihmisryhmällä.

(Muokattu 2.3.2021, oma kommentti väliin; myös muilla ihmisryhmillä, kuten syömishäiriöisillä, voi olla erittäin vakavaa kehoahdistusta, en myöskään näe hedelmällisenä pohtia sitä, kuka kärsii eniten, lisäksi tässä on myös yksilötasolla paljon vaihtelua. Kuitenkin kun sukupuoliristiriita poistetaan transsukupuolisuuden määritelmästä, on vaarana, että emme tunnista, milloin on kyse nimenomaan sukupuolidysforiasta tai esimerkiksi syömishäiriön aiheitttamasta kehoahdistuksesta. Eri ihmisryhmät tarvitsevat erilaista apua.)

Kyrpäjoosepin kommentti jatkuu:

En kannata edes binääristen transsukupuolisten ja muunsukupuolisten diagnoosien yhdistämistä. En halua, että muunsukupuolisten sekoiltua tarpeeksi hormoniensa kanssa ja kaduttua munasarjojen poistoa, kun peilistä katsoo androgyynin olennon sijaan karvainen ukko, jonka kalju kiiltää, hoitoyksikkö kyllästyy kirjoittelemaan heille naishormoneita ja näkee parhaaksi asettaa lisärajoituksia sen suhteen montako vuotta pitää olla testoilla ennen kuin saa poistattaa sisäromunsa. Muunsukupuoliset eivät ole kuten transmiehet ja -naiset ja heidän on parempi olla erillisellä diagnoosilla, koska pahimmassa tapauksessa heidän sekoilustaan kärsivät ne, joita samat ongelmat eivät koske.”

Olen törmännyt netissä lukuisiin kommentteihin, kuinka joku on ennen suhtautunut transsukupuolisiin myönteisesti tai neutraalisti, mutta nykyään transsukupuoliset ärsyttävät. Monet ovat myös sanoneet, että transsukupuolisten seurassa pitää jatkuvasti olla varpaillaan, ettei vahingossa käytä jotain epäkorrektia termiä. Tässä on yksi syy, miksi en mielelläni ole kovin avoin transsukupuolisuudestani. En halua, että ihmiset joutuvat seurassani varomaan sanojaan. Mainittakoon, että minulla itselläni on melko musta huumorintaju, ja toisinaan kutsun itseäni transuksi, kun väännän vitsiä itsestäni lähipiirini keskuudessa.

Monilla transsukupuolisilla ja erityisesti transaktivisteilla on noussut kusi päähän intersektionaalisen feminismin myötä. Intersektionaalisen feminismin mukaan transsukupuoliset ovat uhrihierarkian huipulla, minkä vuoksi transsukupuolisilla ei ole mitään vastuuta käytöksestään, koska kaikki kritiikki on transfobiaa. Toki minä olen valkoihoinen naisista pitävä transmies, joka menee ulkonäön puolesta biologisesta miehestä, niin todellisuudessa minäkin olen hyvin etuoikeutettu verrattuna esimerkiksi muunsukupuolisiin nähden, joten eihän tällainen etuoikeutettu kermaperse tiedä mistään oikeasta rakenteellisesta sorrosta.

Vitsailut sikseen. Varmaan on tullut selväksi, etten ole nykyisen intersektionaalisen feminismin suurin ystävä. Olen toki sitä mieltä, että yksilön yhteiskunnalliseen asemaan vaikuttavat myös muut tekijät kuin sukupuoli, mutta nykyinen feminismi on tuonut mukanaan uhriutumiskulttuurin, jota en voi sietää. Ylipäätään pidän erilasia uhrihierarkioita keinotekoisina.

Intersektionaalinen feminismi näkyy myös netin transryhmissä. Ryhmissä vallitsee safe space-meininki, minkä vuoksi minkään sortin kriittinen keskustelu on erittäin vaikeaa. Jotkut myös ovat syyttäneet lääkäreitä läskifobiasta, koska leikkauksille on painoindeksirajat. Monet transsukupuoliset ovat erittäin ylivirittyneitä näkemään transfobiaa joka paikassa.

Kerran eräässä transsukupuolisten vertaistukiryhmässä joku sanoi, että jos ei edes yritä mennä läpi (näyttää sukupuoli-identiteettinsä mukaiselta sukupuolen edustajalta), niin ei pitäisi valittaa, jos ihmiset väärinsukupuolittavat. Monet eivät pitäneet tästä näkemyksestä. Yleinen näkemys tuntui olevan: ”kaikki saavat olla sellaisia kuin haluavat olla ja kaikilla on oikeus tulla sukupuolitetuksi oikein!”

Kaikilla toki on oikeus ilmaista itseään lain sallimissa rajoissa. Itsensä ilmaisuun liittyy kuitenkin myös aina jonkinlainen vastuu. Jos henkilö näyttää selkeästi biologiselta naiselta, ja vielä lisäksi ilmaisee itseään perinteisen feminiinisesti, millä perusteella ympäristön pitäisi sukupuolittaa kyseinen henkilö mieheksi? Ainoa vaihtoehto tällöin on pyytää ympäristöä puhuttelemaan miehenä. Muut ihmiset kokevat tällaisen toiminnan roolileikkinä, joka alkaa pidemmän päälle ärsyttämään.

Muunsukupuolisuus tuo tähän vielä lisää pökköä pesään. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani totesin, luokittelemme vastaantulevat ihmiset automaattisesti joko miehiksi tai naisiksi lähes poikkeuksetta johtuen ihmislajin biologisen sukupuolen kahtijakoisuudesta. Minä olen sanonut, etten halua laittaa näkyville pronomineja sosiaalisen median profiileihin. Oletan, että ihmiset tietävät automaattisesti, mitä pronomineja minusta käytetään ulkoisen olemukseni ja nimen perusteella. Minulle on sanottu: ”mutta on olemassa muunsukupuolisia, ja ei ihmisen sukupuolta voi ulkonäön perusteella olettaa!”

Minua ärsyttää edellä mainitut seikat todella paljon, vaikka olen itse transsukupuolinen. Ymmärrän erittäin hyvin, miksi ihmiset ovat alkaneet suhtautua nihkeästi transsukupuolisiin. Tällä hetkellä olen erityisen ärsyyntynyt muunsukupuolisuuteen. Olen keskustellut lähipiirini kanssa muunsukupuolisista, ja lähipiirini pitää monia muunsukupuolisia ärsyttävinä ja kaikesta valittajina. Kysyin eräältä tutultani, miksi häntä ärsyttää muunsukupuoliset. Tuttuni vastasi näin:

”Päällimmäisenä se, että en tiedä mitä he haluavat. Kaikki tuntuu valittavan koko ajan jostakin ja en pysty auttamaan, koska en tiedä mitä tehdä. Ja mun mielestä kun tosi harva edes näyttää androgyyniltä. Mun makuun se joukko on niin hajanainen, että en tajua mikä vika on binäärisyydessä. Ja en siis oikein myöskään käsitä sitä, että miltä tuntuu kokea ns dysforiaa sekä naiseudesta että miehuudesta.”

Aikaisemmin mainitsemani Kyrpäjooseppi toteaa muunsukupuolisuudesta seuraavasti:

”Nämä tahot ovat liittoutuneet voimakkaasti feministien kanssa ja levinneet transsukupuolisten asioita ajaviin järjestöihin. Sieltä käsin heidän on helppo vaikuttaa lainsäädääntöön, aktivismiin ja yleiseen ilmapiiriin. Transaktivismi onkin muuttunut muutamassa vuodessa lähes täydelliseksi sukupuolettomuuden ja nonbinäärisyyden ilosanoman julistamiseksi, jossa transsukupuolisille miehille ja naisille tai normaalille miehuudelle ja naiseudelle ei ole minkäänlaista tilaa. Koko miesten ja naisten olemassaolon kyseenalaistaminen alkaa olla yleistä. Väärään kehoon syntyminen ei ole heille enää edes hyväksyttävää koska keholla ei kuulemma ole sukupuolta.”

Toisessa tekstissä Kyrpäjooseppi kiteyttää hyvin:

 ”Muunsukupuoliset ja muut epäbinääriset tarpeineen määrittävät nykyään transyhteisön normit. Iso osa myös transsukupuolisista kokee, että on aivan yhtä epäkohteliasta kysyä ihmisiltä heidän pronominejaan kuin olisi sukupuoltaankin. Jos sinulta pitää kysyä, että mitä pronomineja tai termejä sinusta käytetään, se tarkoittaa, että näytät sukupuolten välimuodolta. Ja se on useimmista ihmisistä helvetin ikävää.

Kun tahot, joista sukupuolta ei näe naamasta eikä keholla ole väliä ovat kuitenkin sitä mieltä, että on epäkohteliasta olettaa, että miehen näköinen on mies ja naisen näköinen on nainen, pronominien ja termien kysyminen ihmiseltä erikseen on ainoa hyväksyttävä toiminitatapa. Ihan sama, vaikka se olisi valtaosasta perseestä.”

Lopuksi suosittelen katsomaan vielä Blaire Whiten videon, jossa hän selittää hyvin, miksi nykyistä transyhteisöä ei tulla hyväksymään.  

 

Pohdintaa muunsukupuolisuudesta

Tässä kirjoituksessa käsittelen muunsukupuolisuutta ja siihen liittyviä ongelmia transmiehen näkökulmasta. Tällä hetkellä koko muunsukupuolisuus ärsyttää minua suunntattomasti, enkä juuri haluaisi miettiä asiaa, mutta koska nykyinen transaktivismi pyörii vahvasti muunsukupuolisuuden ympärillä, minkä vuoksi koen tarvetta ottaa aiheeseen kantaa. 

 Lyhyesti muunsukupuolisuus tarkoittaa sitä, että henkilön sukupuoli-identiteetti on jotain muuta kuin mies tai nainen. Muunsukupuolinen voi kokea olevansa sukupuoleton tai mahdollisesti hänen sukupuoli-identiteettinsä on jotain naisen ja miehen väliltä. Vielä toistaiseksi voimassa olevassa ICD-10-tautiluokituksessa on olemassa F64.8-koodi, joka tarkoittaa muuta sukupuoli-identiteetin häiriötä. ICD-11-tautiluokituksessa muu sukupuoli-identiteetin häiriö poistuu, ja se yhdistyy nykyisen transsukupuolisuus-diagnoosin (F64.0) kanssa seksuaaliterveyden luokkaan sukupuoliristiriita-diagnoosilla. Kuitenkaan kaikki muunsukupuoliset eivät koe tarvetta lääketieteellisille transhoidoille. Havaintoni mukaan muunsukupuoliset ovat erittäin kirjava joukko, mikä vaikeuttaa muunsukupuolisuuden määritelmää. 

Minulla on varsin ristiriitainen suhtautuminen muunsukupuolisuuteen. Joskus aikoinaan olen suhtautunut myötämielisemmin muunsukupuoisuuteen, mutta mitä enemmän aikaa on mennyt, sen nihkeämmäksi asenteeni ovat muuttuneet.

Ihmislajilla biologisia sukupuolia on kaksi, ja intersukupuolisuus on sukupuolen kehityspoikkeama. Ihmislajin biologisen sukupuolen kahtijakoisuuden vuoksi luokittelemme vastaantulevat ihmiset joko miehiksi tai naisiksi lähes poikkeuksetta. Varsinkin aikuisen ihmisen on lähes mahdotonta näyttää joltain muulta kuin mieheltä tai naiselta. Sellaiset yksilöt, jotka näyttävät poikkeuksellisen androgyyneiltä, herättävät hämmennystä ympäristössä. Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä, sillä aikoinaan ennen transhoitoja näytin melko androgyyniltä, minkä vuoksi ihmiset saattoivat kysyä, olinko mies vai nainen. 

Edellä mainittujen seikkojen vuoksi ihminen ei voi olla sosiaalisesti mitään muuta kuin mies tai nainen. Minulle sosiaalinen sukupuoli tarkoittaa sitä, kuinka ympäristö sukupuolittaa ihmisen. Mainittakoon, että sosiaalinen sukupuoli ja sukupuoliroolit eivät tarkoita samaa, vaikka kultuurissamme onkin tiettyjä odotuksia eri sukupuolille. Maskuliininen nainen usein rikkoo perinteisiä sukupuolirooleja, mutta maskuliininen nainen on edelleen sosiaalisesti nainen. Sen sijaan perinteiset transsukupuoliset voivat vaihtaa sosiaalista sukupuoltaan, vaikka heidän biologinen sukupuolensa ei muutu. Lääketieteelliset transhoidot muuttavat transsukupuolisen sekundaarisia sukupuolen ominaisuuksia ja sekundaariset sukupuolen ominaisuudet ovat olennaisimmat tekijät sosiaalisen sukupuolen kannalta.

Muunsukupuoliset joutuvat erikseen kertomaan olevansa muunsukupuolisia, koska ympäristö ei luontaisesti tunnista muunsukupuolisia ihmisiä. Jos ihminen joutuu erikseen pyytämään muilta, kuinka häntä pitää puhutella, tämä ei ole luontevaa kanssakäymistä. Sosiaaliseen sukupuoleen kuuluu se, että ihminen luetaan automaattisesti jonkun sukupuolen edustajaksi. Tämän vuoksi ei ole mahdollista olla sosiaalisesti muunsukupuolinen lukuun ottamatta joitakin intersektionaalisia queer-piirejä, joissa kenenkään sukupuolta ei saa olettaa kysymättä. 

Sen sijaan ihminen voi kyllä olla sukupuoli-identiteetiltään muunsukupuolinen, eikä minulla ole tähän mitään vastaan sanomista. Jos joku ihminen kertoo minulle olevansa muunsukupuolinen, todennäköisin reaktioni on "ahaa, okei", ja jatkan kommunikaatiota siihen, mihin se jäi. Se, kuinka suhtaudun kyseiseen ihmiseen, riippuu hänen muusta käytöksestään. Valitettavasti monet tapaamani muunsukupuoliset ovat olleet melko hankalia ihmisiä, mistä aion kertoa seuraavaksi enemmän.

Minua häiritsee, kuinka monilla muunsukupuolisilla on erittäin seksistiset käsitykset sukupuolista. Olen aikaisemmin blogissani maininnut, kuinka eräs muunsukupuolinen on sanonut, että minun pitäisi olla enemmän äijä, jos kerran olen transmies. Monet muunsukupuoliset perustelevat identiteettinsä vedoten sukupuolirooleihin, mikä ärsyttää minua suunnattomasti. Jos olen rehellinen, niin muunsukupuolisuus kaventaa käsitystä sukupuolista, eikä todellakaan laajenna niitä. Todellisuudessa hyvin harva ihminen on täysin maskuliininen tai feminiininen. Vaikka minä olen transmies, en ole erityisen macho, enkä näe mitään tarvetta machoilla sen takia, vaikka olen (trans)mies. 

Eräs kaverini sanoi aikoinaan, että monet muunsukupuoliset vaikuttavat haluavan poimia kummankin sukupuolen hyvät ominaisuudet, ja sivuuttaa ikävät asiat. Kävin miettimään kaverini havaintoa, ja olen hänen kanssaan samaa mieltä. Valitettavasti kukaan ihminen ei voi valita itselleen täydellistä sosiaalista lokeroa. Tämä valikoivuus näkyy myös siinä, mitä muunsukupuoliset odottavat transhoidoilta. Monet muunsukupuoliset, jotka ovat biologisia naisia, tuntuvat haluavan rintojen poiston ja joitakin testosteronin tuomia muutoksia, mutta toiset muutokset ovat epätoivottuja. Monet tällaiset muunsukupuoliset haluavat usein matalamman äänen, mutta esimerkiksi parrankasvu ei ole toivottavaa. Usein nämä muunsukupuoliset eivät halua näyttää miehiltä, sen sijaan he haluavat näyttää nuorilta pojilta tai mahdollisimman androgyyneilta. Valitettevasti transhoitojen vaikutuksia ei voi valita tällä tavalla.Yönsupi on puhunut tästä samasta aiheesta.

 Arielle Scarcella on kritisoinut muunsukupuolisia, jotka samaan aikaan kutsuvat itseään lesboiksi. Arielle ihmettelee, miksi tällaiset henkilöt ovat lesboille tarkoitetuissa deittisivustoilla etsimässä seuraa. Lesbo tarkoitaa naista, joka viehättyy vain toisista naisista. Miksi muunsukupuolinen kutsuu itseään lesboksi, kun lesbouden kannalta naiseus on välttämättömyys? Arielle ihmettelee, miksi nämä muunsukupuoliset suuttuvat, kun lesbot eivät halua deittailla heitä. Jos kerran muunsukupuolinen haluaa tulla nähdyksi muunsukupuolisena, ei pitäisi olla yllätys, että naisseuraa etsivät antavat pakit. 

Olen kuullut, kuinka monet muunsukupuoliset valehtelevat transpolilla saadakseen transsukupuolisuus-diagnoosin (F64.0), koska muu sukupuolidentiteetin häiriöllä (F64.8) hoitojen saanti on rajoitetumpaa. Pari vuotta sitten muunsukupuolisten hoidot olivat kokonaan tauolla, koska muunsukupuolisten hoidoista ei ollut riittävää tutkimusnäyttöä. Tämän vuoksi muunsukupuolisten joukko meni Helsingin transpolille paikan päälle osoittamaan mieltään ja vaatimaan apulaisylilääkäriä paikalle. Melko pian muunsukupuolisten hoidot jatkuivat. Epäilen, että tuskin näin nopeasti tutkimustulokset muunsukupuolisten hoidoista olisivat valmistuneet, mutta en toki ole asiantuntija aiheen suhteen.

Minä en kannata transsukupuolisten ja muunsukupuolisten diagnosoinnin yhdistämistä. Muunsukupuolisilla on taipumus ahdistua ulkönäkönsä liiallisesta muuttumisesta, eikä muunsukupuolisille ole luontaista sosiaalista roolia. Uskon, että on olemassa joitakin muunsukupuolisia, joilla on sama hoitojen tarve kuin perinteisillä transsukupuolisilla, mutta valtaosa muunsukupuolisista ei ole tällaisia. Minua huolestuttaa, että tulevaisuudessa meillä on iso määrä katujia, jotka tällä hetkellä määrittelevät itsensä muunsukupuoliksi. 

Jokin aika sitten törmäsin sosiaalisessa mediassa erääseen muunsukupuoliseen, joka ulkonäön perusteella oli lyhythiuksinen biologinen nainen. Kyseinen muunsukupuolinen valitti, kuinka hänelle ei ole omaa vessaa, vaikka ulkonäkönsä puolesta hän olisi voinut mennä ihan hyvin naisten vessaan. Jos olen rehellinen, niin mietin, kuinka paljon muunsukupuolisuus-identiteetin omaksuminen helpottaa elämää, vai vaikeuttaako se lähinnä sitä jatkuvan väärinsukupuolittamisen vuoksi. 

Tässä toinen transmies kritisoi muunsukupuolisuutta, suosittelen katsomaan. 

Sinä, joka harkitset transhoitoja

Tässä kirjoituksessa käsittelen asioita, joita jokaisen olisi hyvä pohtia ennen sukupuolenkorjausta. Toisinaan olen törmännyt kertomuksiin, kuinka sukupuolenkorjaus olisi matka omaksi itsekseen tai että vasta sukupuolenkorjauksen jälkeen ihminen voisi elää autenttista elämäänsä. Minä en ole koskaan pitänyt näistä kertomuksista, koska ne vetävät liikaa mutkia suoriksi. Pidän näitä kertomuksia ongelmallisena, koska ne saattavat antaa liian optimistisen kuvan sukupuolenkorjauksesta.

Ylipäätään pitäisi muistaa, että transhoitojen avulla ei ole mahdollista muuttaa biologista sukupuolta. Syntymäsukupuoli tulee aina vaikuttamaan elämänkulkuun jossain määrin. Rehellisesti olen sitä mieltä, että transsukupuolisena eläminen vaatii vahvaa itsetuntoa, paksunahkaisuutta ja kärsivällisyyttä.

Tässä kirjoituksessa annan realistisia ohjeita sinulle, joka harkitset sukupuolenkorjausta. Osan asioista tiedostin itse ennen transhoitoja, osan olen oppinut kantapään kautta transhoitojen aikana ja jälkeen, ja osan olen oppinut muiden transsukupuolisten kertomuksista.

 

                         Sukupuolenkorjaus ei ole ratkaisu muihin ongelmiisi

Transhoidot korjaavat ainoastaan kehoa, kaikilla ei sitäkään riittävästi. Muista, ettet pääse koskaan syntymäsukupuoltasi täysin pakoon. Älä lakaise muita ongelmiasi maton alle. Jos sinulla on ongelmia sosiaalisen kanssakäymisen kanssa tai koet ulkopuolisuuden tunnetta, tutustu omiin tunnelukkoihisi.

Jos sinulla on historiaa mielenterveysongelmien kanssa, hoida ongelmasi kuntoon ennen sukupuolenkorjausta. Ole varovainen ”sitten kun-ajattelun” kanssa.

              Et voi kontrolloida, kuinka muut sinut todellisuudessa näkevät

 Kun minä lähdin transprosessiin, olin erittäin tietoinen siitä, että osa ihmisistä ei tule koskaan pitämään minua miehenä. Muista, että osa ihmisistä tulee näkemään sinut aina syntymäsukupuolen yksilönä. Osa ihmisistä voi toki puhutella sinua sukupuoli-identiteettisi mukaisesti, mutta on kokonaan toinen asia, pitävätkö he sinua oikeasti sukupuoli-identiteettisi mukaisena sukupuolen edustajana.

En tarkoita, että asiatonta käytöstä tai kiusaamista pitäisi kenenkään sietää. Myöskään kynnysmatoksi ei tarvitse ruveta. Jos joku kehottaa sinut tekemään itsemurhan, voit haistattaa paskat kyseiselle ihmiselle. Sinun ei myöskään tarvitse hyväksyä, jos joku tahallaan käyttää vanhaa nimeäsi, etenkin jos juridinen nimesi on muuttunut.

 

                        Ole kriittinen sosiaalisen median kanssa

 Näitkö juuri sosiaalisessa mediassa komean transmiehen, joka saa paljon huomiota? Ajattelitko, että sinusta tulisi yhtä komea ja suosittu transprosessin myötä?

Ota huomioon, että lääketieteelliset transhoidot ovat hyvin paljon riippuvaisia lähtötilanteestasi ja genetiikastasi. Lisäksi sinun elämäsi on eri elämä kuin toisen elämä. Muista, ettet voi verrata jonkun toisen elämääsi sinun elämääsi. Ota huomioon myös, että ihmisillä on tapana kertoa sosiaalisessa mediassa elämän positiiviset asiat, mutta ikävät asiat jätetään helposti kertomatta.

                  Älä kaveeraa pelkästään transsukupuolisten kanssa

 Minulla on pari transsukupuolista kaveria. Kuitenkin meitä yhdistää myös muut asiat kuin pelkkä transsukupuolisuus. Monet näistä kavereista suhtautuvat kriittisesti nykyiseen transaktivismiin, mutta toki meilläkin on keskenään erilaisia mielipiteitä.

Olen huomannut, että osa transsukupuolista kaveeraa pelkästään toisten transsukupuolisten kanssa tai vähintään kaveriporukka on hyvin queer-henkinen. Tässä kohtaa kuplautuminen on todellinen riski, ja sopeutuminen yhteiskuntaan muuttuu vaikeammaksi.

 

                  Pysy kiinni arjessa sukupuolenkorjauksen ohella

 Opiskele tai ole mukana työelämässä sukupuolenkorjauksen ajan. Elä normaalia elämää sukupuolenkorjauksen aikana. Tämä helpottaa sopeutumista yhteiskuntaan.

 

                

            Transsukupuolisena kohtaat aina joitakin ongelmia

 Transsukupuolisena joudut aina kohtaamaan oudolta tuntuvia kysymyksiä. Varaudu siihen, että valtaosa ihmisistä ei koskaan ymmärrä transkokemustasi.

Toisinaan saatat joutua tilanteisiin, joissa menneisyydelläsi on väkisin vaikutusta. Riippuen siitä, kuinka avoin haluat olla transsukupuolisuudestasi, varaudu siihen, että sinulta kysytään menneisyyteen liittyviä kysymyksiä. Minulta on esimerkiksi kysytty, miksi vanhempani antoivat minulle nimeni. Minä, joka en erityisemmin nauti valehtelusta, olen sanonut, että vanhempani pitivät kyseisestä nimestä. Kolmannesta nimestäni olen onneksi voinut sanoa, että kyseinen nimi kulkee suvussa.

Minulta on myös esimerkiksi toisinaan kysytty armeijasta, josta olen saanut vapautuksen transsukupuolisuuteni vuoksi. Kysymyksiin olen aina vastannut, että minulla on C-paperit terveyssyistä. Onneksi minulta ei koskaan ole kysytty tarkentavia kysymyksiä aiheeseen liittyen.

Kun olen käynyt vanhalla kotipaikkakunnallani, ihmiset eivät tunnista minua. Nämä tilanteet ovat tuntuneet aina todella oudoilta. Pari kertaa olen pysäyttänyt muutaman ihmisen, joille olen kertonut, kuka olen. Olen ottanut riskin, että kyseisten ihmisten reaktio olisi ilkeä, mutta onneksi vastaanotto oli mukava.

Olen kerran joutunut soittamaan maistraattiin vanhojen henkilötietojen vuoksi. Kyseisestä maistraatista ei löytynyt tietoja nykyisellä nimelläni, joten jouduin kertomaan entisen nimeni. Tilanne oli erittäin absurdi, puhelimessa esittäydyin nykyisellä nimelläni, minulla oli selkeä miehen ääni, mutta kerroin entisen nimeni olleen *selkeä naisnimi* . Vastapuoli järkyttyi sen verran, että ilman tarkempaa harkintaa hän antoi tarvittavat tiedot heti suullisesti. Näin jälkikäteen mietittynä tilanne oli erittäin absurdi. Mietin, että millainen tietojen väärinkäytön riski kyseisessä tilanteessa olisi ollut.

            Muista, ettei maailma ole velkaa sinulle transsukupuolisuutesi takia

 Elämä on epäreilua. Se, kuinka mielekästä elämäsi on sukupuolenkorjauksen aikana ja jälkeen, on paljon sinun itsesi vastuulla.

"...eikä heistä käytetty termi sitä paitsi ole minkään arvoinen, jos se ei kerro lausujansa todellista mielipidettä"

Edellisessä kirjoituksessani otin lyhyesti kantaa tähän uutiseen, joka käsitteli persoonapronominien kertomista sosiaalisessa mediassa. Kommenttikentässä näin erittäin hyvän kommentin, jonka allekirjoitan täysin. Kommentti on niin osuva, että kopioin sen suoraan tänne:

”Ylen transsukupuolisia koskevat jutut ovat aika mielenkiintoisia. Tyypillisesti haastatellaan tiettyä poliittista joukkoa, jonka perusteella valistetaan kansaa siitä millaisia transsukupuoliset ovat. Tästäkin saa sellaisen kuvan, että kaikkien transsukupuolisten elämä on loppuun saakka hirveää tappelua termeistä ja heidän syntymässä määritelty sukupuolensa näkyy iän kaiken naamasta. Ei pidä paikkaansa.

Mitä yle ei vaivautunut kertomaan?

 A) Suurin osa kaikista transsukupuolisista ei ilmoita pronominejaan missään profiilissa eikä muuallakaan, koska pitää sitä naurettavana, turhana tai teennäisenä.

B) Merkittävän osan ei tarvitse ilmoittaa pronominejaan missään, koska varsinaiset transsukupuoliset, jotka korjaavat sukupuolensa yleensä näyttävät sen jälkeen mieheltä tai naiselta identiteettinsä mukaan. Feministinen itsemäärittelyjoukko, joka ei usko sukupuolensa liittyvän kehoonsa mitenkään on aivan oma asiansa.

C) Osa transsukupuolisista ei jaa maailmankuvaa, jossa ihminen voi itse päättää sukupuolensa ja määrätä mitä heistä saa sanoa. Heistä ihmisillä kuuluu olla oikeus sanoa mitä he ajattelevat, eikä heistä käytetty termi sitä paitsi ole minkään arvoinen, jos se ei kerro lausujansa todellista mielipidettä.”

Transaktivistien puhkikuluneet mantrat

Olen huomannut, että transaktivistit hokevat keskenään samoja mantroja. Itse en ole hyvin pitkään aikaan saanut mitään irti näistä hoetuista mantroista. Monet näistä mantroista kuulostavat lähinnä kollektiiviselta valehtelulta. Tässä kirjoituksessa käsittelen joitakin yleisiä transaktivistien hokemia, ja pohdin niiden ongelmallisuutta.

"Biologinen sukupuoli on jatkumo."

Tätä väitettä kuulee nykyään paljon transkeskustelussa. Mielestäni väite on ongelmallinen. Hormonaaliset ja kirurgiset transhoidot muuttavat transsukupuolisen henkilön sekundaarisia sukupuolen ominaisuuksia. Sen sijaan primaarisia sukupuolen ominaisuuksia (toimivat lisääntymiselimet ja sukupuolikromosomit) ei voida muuttaa transhoitojen avulla. 

Oleellista on ymmärtää, että primaariset sukupuolen ominaisuudet eivät muodosta jatkumoa. Intersukupuolisuus ei ole todiste biologisen sukupuolen jatkumosta, koska intersukupuolisuus on harvinainen sukupuolen kehityspoikkeama. Minua häiritsee, kun jotkut transsukupuoliset rinnastavat intersukupuolisuuden ja transsukupuolisuuden toisiinsa, vaikka kyse on kokonaan eri asioista. Mielestäni transsukupuolisten ei pitäisi puhua intersukupuolisten puolesta. 

Sen sijaan sekundaaristen sukupuolen ominaisuuksien voi ajatella asettuvan jatkumolle, koska jopa saman sukupuolen sisällä voi olla hyvin paljon vaihtelua. Sekundaariset sukupuolen piirteet kehittyvät pääasiassa murrosiässä. Kuitenkin biologisen sukupuolen kannalta primaariset sukupuolen piirteet ovat olennaisempia kuin sekundaariset ominaisuudet. Tämän vuoksi transsukupuolisen biologinen sukupuoli ei muutu transhoitojen avulla.

"Transmiehet ovat miehiä ja transnaiset ovat naisia."

Kaunis ajatus, mutta todellisuudessa transmiehet ovat transmiehiä ja transnaiset ovat transnaisia. Minä olen transmies, enkä minä voi puhua syntyperäisten biologisten miesten puolesta. En minä tiedä, millaista on olla syntyperäinen biologinen mies. Minä tiedän, millaista on olla transmies. On toki tilanteita, joihin transsukupuolisuuteni ei vaikuta, ja tällöin minut kohdataan vain miehenä. Vaikka paasaisin maailman tappiin asti olevani mies, niin ei tämä muuta sitä faktaa, että kaikesta huolimatta olen transmies. 

"Vain transsukupuoliset määrittelevät transfobian."

Tämä väite antaa olettaa, että transsukupuoliset olisivat keskenään homogeeninen joukko, joka jakaa automaattisesti tietyt arvot ja mielipiteet. Todellisuudessa transsukupuolisiin mahtuu kaikenmaailman hiihtäjiä, vaikka toki julkisuuteen hakeutuukin keskimäärin eksentrisimmät yksilöt. 

Minun määritelmäni transfobiasta eroaa queer-kuplassa elävän transsukupuolisen vastaavasta transfobian määritelmästä.Selkeyden vuoksi transfobialle pitäisi olla joku yleinen määritelmä, koska tällä hetkellä transfobian merkitys on hyvin vahvasti hämärtynyt. 

"Ei ole valinta olla trans."

Joskus aikoinaan tämä on pitänyt paikkansa, mutta nykyään joidenkin käsitysten mukaan transsukupuolisuuteen ei tarvita dysforiaa. Omaan korvaani trans ilman dysforiaa kuulostaa selkeästi elämäntapavalinnalta. 

"Transnaisia deittailevat miehet eivät ole homoja."

Vastaavaa väitettä eri muunnoksineen riippuen siitä, onko kyse transnaisesta vai transmiehestä ja transsukupuolisen omasta seksuaalisesta suuntautumisesta kuulee hyvin paljon.

Olen huomannut, että osa itsensä heteroksi määrittelevät transmiehet ja transnaiset haluavat kumppanikseen heteronaisen tai heteromiehen. Kuulemani mukaan nämä deitttailuyritykset eivät juuri koskaan pääty kovin hyvin. Itsensä homoksi määrittelevät transmiehet valittavat, että homomiehet ovat transfobisia. Kuulemani mukaan lesboksi itsensä määrittelvät transnaiset valittavat samasta asiasta.

Itse olen hyvin kyllästynyt tähän kitinään. Mielestäni nämä yksilöt ampuvat itseään jalkaan, kun eivät hyväksy biologisen sukupuolensa realiteetteja. Havaintoni mukaan nämä yksilöt hakevat muilta ihmisiltä validaatiota omalle identiteetilleen, mikä kertoo, että nämä yksilöt ovat itse epävarmoja omasta identiteetistään. Tämän vuoksi nämä ihmiset ahdistuvat mahdollisesta biseksuaalista/panseksuaalista kumppanista, koska biseksuaalisuus/panseksuaalisuus ei välttämättä samalla tavalla validoi transsukupuolisen identiteettiä. 

"Et tarvitse hormoneita tai kirurgisia toimenpiteitä ollaksesi mies/nainen. Identiteettisi määrittelee sukupuolesi."

Ihmisen identiteetti ei määritä sosiaalista todellisuutta. Sosiaalinen sukupuoli on hyvin vahvasti sidoksissa fyysiseen todellisuuteen. Naisen näköinen henkilö voi olla identiteetiltään mies, mutta ihmiset kokevat tämän henkilön kuitenkin pohjimmiltaan naisena, vaikka puhuttelisivatkin tätä miehenä. Kuitenkaan tämä henkilö ei tiedä, millaista on tulla kohdatuksi miehenä. Ihmisiä ei lähtökohtaisesti kiinnosta muiden identiteetit, lukuun ottamatta intersektionaalisen feminismin queer-kuplaa. 

Toisinaan tätä väitettä hokevat myös sellaiset transsukupuoliset, jotka ovat saaneet hormonaalisia ja kirurgisia transhoitoja. Tässä kohtaa kohottelen aina kulmiani, koska en ymmärrä, miksi nämä ihmiset ovat edes halunneet medikaalisia transhoitoja, jos keho ei liity mitenkään sukupuoleen. 

Transsukupuolinen ei hyödy juridisen sukupuolen itsemäärittelystä

Tällä hetkellä keskustellaan paljon translaista, ja siitä, että juridisen sukupuolen pitäisi perustua itsemäärittelylle. En ole koskaan ymmärtänyt, miten transsukupuolinen hyötyisi juridisen sukupuolen itsemäärittelystä. Rehellisesti sanottuna minä en olisi halunnut vaihtaa juridista sukupuolta ennen transhoitoja. Ensisijainen ongelmani oli kehoni, henkilöpaperini olivat täysin toissijainen ongelma.

Mielestäni ihmisten pitäisi tietää enemmän, että myös transsukupuolinen voi suhtautua kriittisesti juridisen sukupuolen itsemäärittelyyn.

Kävin lukemassa Amnestyn ja Setan perusteluja, miksi juridisen sukupuolen pitäisi olla itsemääriteltävä asia. Haluan kommentoida joitakin näiden tahojen näkemyksiä. Kursivoidut kohdat ovat suoria lainauksia, tummennetut kohdat omia merkintöjäni, ja omat kommenttini ranskalaisilla viivoilla.

 

 Amnesty: Vaatimus lääketieteellisen selvityksen esittämisestä tarkoittaa, että juridista sukupuoltaan vahvistavien henkilöiden on alistuttava käymään läpi monien transihmisten nöyryyttäväksi kokeva tutkimusjakso, jossa pitää ilmaista sukupuolta stereotyyppisesti.

 

-          Tämän ”nöyryyttävän ” tutkimusjakson tarkoituksena on selvittää henkilön voimavaroja ja poissulkea mahdolliset mielenterveysongelmat, jotka voivat mahdollisesti olla syy transkokemukselle. Minä en kokenut omia psykiatrisia tutkimuksiani lainkaan nöyryyttävinä.

 

-          Transsukupuolinen ei voi koskaan täysin välttyä kyseenalaistukselta tai oudon tuntuisilta kysymyksiltä. Jos henkilö ahdistuu transpolin psykiatrisista tutkimuksista, tämä voi kertoa siitä, ettei yksilöllä ole riittävästi voimavaroja käydä läpi sukupuolenkorjausprosessia.

 

 

 Amnesty: Vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä johtaa pakotettuun hormonihoitoon ja loukkaa transihmisten oikeutta olla joutumatta epäinhimillisen kohtelun kohteeksi. Lisääntymiskyvyttömyyden poistamista laista on vaatinut muun muassa YK:n kidutuksen vastainen erityisraportoija.

 

 

-          Ketään ei pakoteta hormonihoitoon. Transsukupuoliset haluavat hormonihoitoa. Minä aikoinaan halusin testosteronia.

-          Transhoidot tekevät ihmisen steriiliksi. Ennen transhoitoja on mahdollista tallettaa sukusoluja talteen. Joskus historian saatossa nykyistä lakia on ilmeisesti tulkittu niin, ettei mahdollisuutta sukusolujen talletukseen ole tarjottu, mutta tällä hetkellä kyseistä ongelmaa ei ole.

-          Meillä Suomessa on uutisoitu, kuinka ”mies synnytti.” Kyse on siis transmiehestä, jolla on ollut jäljellä vielä naistyypilliset lisääntymiselimet. Tämä transmies on ollut kuitenkin jo juridisesti mies, mutta hedelmällisyys palautui, koska hän lopetti testosteronin käytön. Tämä esimerkki kertoo jo sen, ettei steriiliyttä tarkisteta. (Rehellisesti sanottuna puheet synnyttävistä miehistä ärsyttävät minua, koska synnyttävät transmiehet ovat transmiesten keskuudessa erittäin marginaalinen tapaus.)

 

-          Nykyinen translaki on laadittu sillä periaatteella, että juridisen sukupuolen on haluttu olevan sidoksissa biologiaan. Kyky synnyttää on vahvin naiseuden määrittäjä, ja kyky siittää on vahvin miehuuden määrittäjä.

                

 

Amnesty: Amnesty vaatii, että Suomen translaki uudistetaan kunnioittamaan itsemääräämisoikeutta.     Sukupuolen juridisen vahvistamisen tulee jatkossa perustua henkilön omaan ilmoitukseen.       Oikeudellinen ja lääketieteellinen prosessi on erotettava toisistaan, ja hoidon tulee perustua     sukupuoliristiriitaa kokevan tarpeeseen saada hoitoa.

 

-          Miksi ihmeessä sukupuoliristiriita (dysforia) pitää erottaa transsukupuolisuudesta? Jos henkilöllä ei ole dysforiaa, millä perusteella hän on edes transsukupuolinen?

 

 

Amnesty: Translain kokonaisuudistuksessa sukupuolen juridiseen vahvistamiseen vaadittavasta 18  vuoden ikärajasta on luovuttava. Sukupuolen juridista vahvistamista koskevan lainsäädännön tulee turvata lapsen edun toteutuminen ja suojella lasta ympäröivän yhteiskunnan syrjinnältä. 

 

-          Kun minä olin alaikäinen, ihmiset olettivat minut pojaksi jatkuvasti ulkonäköni perusteella. Vaikka minulla oli jo tuolloin kokemus sukupuoliristiriidasta, niin minulla oli hyvin samankaltaisia ongelmia yhteiskunnan kanssa kuin poikamaisilla tytöillä. Ei kukaan kuitenkaan ehdota, että poikatyttöjen pitäisi olla juridisesti poikia. 

 

Seta: Juridisen sukupuolen vahvistamisen ja lääketieteellisen prosessin kytkeminen toisiinsa on johtanut tasapainotteluun sukupuolitemppuradalla.

 

-          Temppuradalla tarkoitetaan ilmeisesti transpolin psykiatrisia tutkimuksia, jotka ovat ihmiselle pelkästään eduksi. Lisäksi myös ennen hormonihoidon aloittamista henkilön fyysinen terveydentila tutkitaan perusteellisesti, mikä on itsestään selvä juttu.

-          Toisinaan olen lukenut haastatteluja, kuinka transsukupuoliset ovat joutuneet ongelmiin julkisissa liikennevälineissä yms, koska ulkonäkö ja juridinen sukupuoli eivät ole yhtenevät. Kuitenkin lähes kaikki nämä henkilöt ovat jo aloittaneet transhoidot, joiden vuoksi ulkonäkö on ehtinyt muuttua.

-           On olemassa transsukupuolisia, jotka ovat käyneet sukupuolenkorjausprosessin, mutta heidät tunnistaa ulkonäkönsä puolesta transsukupuolisiksi tai nähdään edelleen syntymäsukupuolen yksilöinä. En osaa sanoa, kuinka paljon tällaisia yksilöitä on, mutta näillä ihmisillä on vaikeuksia todistaa henkilöllisyytensä ja virallisten asiakirjojen aitoutta epäillään.

 

 Seta: Translain kokonaisuudistus sisältää: – transihmisten voimavarojen ja hyvinvoinnin lisäämistä ja väärinsukupuolittamisen vähenemistä, kun juridinen sukupuoli on oikein järjestelmissä mahdollisimman varhain.

 

-          Miten väärinsukupuolittaminen vähenee, jos henkilö ei ole saanut sukupuolenkorjaushoitoja?  Juridisella sukupuolella on väliä myös terveydenhuollossa ja esimerkiksi verenluovutuksessa. Sukupuolilla on eri viitearvot veriarvojen suhteen.

 

 

Seta: Jo pieni lapsi voi määritellä oman sukupuolensa. Lapsen sukupuoliristiriitaa hoidetaan sosiaalisella transitiolla ja sukupuolen juridisella vahvistamisella ja varhaisteini-iässä kansainvälisten suositusten ja yksilöllisen tarpeen mukaan myös hormoniblokkerihoidolla. Lapsille halutaan kasvurauhaa siinä sukupuolessa, mitä he ilmoittavat olevansa.

 

-          Tämä kohta on ristiriidassa ”pakotetun hormonihoidon” kanssa.  Blokkerihoidon tarkoituksena olisi siis estää henkilön luontainen murrosikä, jotta dysforiaa aiheuttavia piirteitä ei ehtisi kehittyä, ja sukupuolenkorjauksen esteettinen lopputulos olisi parempi. Lasten ja nuorten transhoidot ovat kokonaan oma aiheensa, joten en tässä tekstistä paneudu asiaan syvällisemmin. Kuitenkin tästä tulee ilmi, että transsukupuoliset haluavat lääketieteellisiä transhoitoja, joten puheet ”pakotetusta hormonihoidosta” ovat valehtelua. Lisäksi blokkerihoito johtaa siihen, ettei nuoresta kehity lisääntymiskykyistä yksilöä. Tämän vuoksi henkilön sukusolut eivät myöskään kehity, eikä niitä voi ottaa talteen ennen transhoitoja.

 

 

 

Seta: Translaki loukkaa sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksia, kehollista               koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta. 

 

-          Suomessa sukupuolenkorjaushoidot kuuluvat julkisen terveydenhuollon piiriin. Tämä on erittäin suuri etuoikeus maailman mittakaavassa. Minulla on transsukupuolinen kaveri, joka asuu maassa, jossa transhoidot maksetaan kokonaan itse. Kaverini mielestä Suomen systeemi kuulostaa todella hyvältä, ja hänen mielestään psykiatriset tutkimukset ennen sukupuolenkorjausta olisivat kaikille ainoastaan eduksi. Mainittakoon, että kaverini maassa katujatilastot ovatkin huomattavasti korkeammat kuin Suomessa.

Transsukupuolinen on transfobinen?

 

"Transfobiset transsukupuoliset haluavat cisseksistisiä sukupuolenkorjaushoitoja."

No niin. Mitä tämä henkilö oikeastaan tarkoittaakaan? Nykyään monet ovat kuulleet cis-käsitteestä, kun puhutaan transsukupuolisuuteen liittyvistä asioista. Niille, jotka eivät tiedä, mitä cis tarkoittaa, niin lyhyesti cis on trans-sanan vastakohta. Toisin sanoen cissukupuolinen tarkoittaa henkilöä, joka ei ole transsukupuolinen. 

Minulle cisseksismi tarkoitti aikoinaan sitä, että transsukupuolisuuden olemassaolo kiistettiin. Lisäksi mielestäni oli cisseksismiä todeta, ettei yksikään transsukupuolinen voisi olla ulkoisesti viehättävä tai olla läpimenevä.Tällä hetkellä on cisseksismiä olettaa ihmisen sukupuoli ulkonäön perusteella. Ylipäätään nykyään on cisseksismiä olettaa, että sukupuoli olisi yhtään mitään muuta kuin identiteetti. Tämän vuoksi jotkut tahot kritisoivat sukupuolenkorjaushoitoja, koska hoitojen nähdään häivyttävän sukupuolen moninaisuutta. 

Minä itse olen ns. perinteinen transsukupuolinen, jonka sukupuoliristiriita on perustunut hyvin vahvasti kehon ja mielen ristiriitaan. Hyvinvointini edellytyksenä oli oleellista saada sukupuolenkorjaushoitoja. Minä en halua, että minulta kysytään pronomineja tai tiedustellaan sukupuoltani. Haluan, että ympäristö näkee minut selkeästi miehenä ilman mitään kyseenalaistusta. Tämä ei olisi mahdollista ilman sukupuolenkorjaushoitoja. Sosiaalinen todellisuus on hyvin vahvasti kytköksissä fyysisen todellisuuden kanssa.

Olen tietoinen siitä, että on olemassa tahoja, jotka vastustavat vahvasti sukupuolenkorjaushoitoja. Tällä hetkellä tämä uhka tulee transyhteisön sisältä. Mielestäni tämä on pahempi kuin transyhteisön ulkopuolelta tuleva kritiikki sukupuolenkorjaushoitoja kohtaan. 

Jos olet tyytyväinen synnynnäiseen kehoosi, se on hyvä juttu. Jos kuitenkin koet olevasi transsukupuolisten puolella, älä kutsu sukupuolenkorjaushoitoja haitallisiksi toimenpiteiksi, jotka häivyttävät sukupuolen moninaisuutta. 

Transmies ja parisuhde

Minulla on naisystävä, jonka kanssa olen ollut parisuhteessa reilu kolme vuotta. Tapasimme aikoinaan eräässä LGBT-tapahtumassa. Esitin naisystävälleni 10 kysymystä, jotka liittyvät transmiehen kanssa seurusteluun. 

 

1.           Mitä tiesit transsukupuolisuudesta ennen Tulenhenkeä?

 En tiennyt kovinkaan paljon. Tiesin, mitä transmies ja transnainen tarkoittavat, sekä tiesin muunsukupuolisuuden olemassaolon. En ollut ajatellut transsukupuolisten elinoloja tai transsukupuolisuutta muutenkaan. Olin kuitenkin jo teininä ajatellut, että jos kohtaan transsukupuolisen, hän tulee olemaan minulle ihminen muiden joukossa, ja että transsukupuolisuus on ”vain ominaisuus”. En ole ikinä hötkyillyt transsukupuolisuuden suhteen suuntaan tai toiseen.

 

2.           Onko käsityksesi transsukupuolisuudesta muuttunut?

 Sain kysymykseen vähän suuntaa antavaa apua, että onko Tulenhenki muuttanut käsitystäni transsukupuolisuudesta. Erityisesti olen havainnut, että transsukupuolisten joukko ei ole niin yhteneväinen kuin mitä media antaa ymmärtää. Mielipiteitä on monia transsukupuolisten ryhmän sisällä, ja kaikki eivät aja samaa asiaa. Transsukupuolisten kokemukset vaihtelevat, mikä on tietysti itsestään selvää, mutta en ollut aiemmin ajatellut asiaa. Esimerkiksi osa elää korjausten jälkeen mukavaa elämää, toiset kärsivät yhä edelleen. En ollut ennen Tulenhengen tapaamista juuri ajatellut myöskään sitä, mitä transsukupuolisuus tuo tullessaan ihan arjen kannalta. Ylipäätään Tulenhengen myötä olen saanut hurjasti lisää faktatietoa ja kuullut kokemuksia siitä, millaista on elää transsukupuolisena. Edelleenkin suhtautumiseni on yleisellä tasolla sama, että transsukupuolisuus on ”vain ominaisuus”, mutta nyt hahmotan tarkemmin, mihin kaikkeen se vaikuttaa elämässä. En edelleenkään tosin ole superkiinnostunut aiheesta, joten en etsimällä etsi tietoa, mutta kuuntelen mieluusti kokemuksia.

 

3.                Mikä on seksuaalinen suuntautumisesi?

 

Olen kipuillut seksuaalisen suuntautumiseni kanssa vuosikausia. Seksuaalisuuteni kanssa olen tosin ollut sinut lähestulkoon aina. Olen ihastunut miehiin ja naisiin aika tasapuolisesti lapsesta lähtien, mutta jostain syystä tämä ei sitten ole näkynyt siinä, että olisin tajunnut olevani biseksuaali… Olen pitänyt itseäni välillä heterona, välillä lesbona ja välillä vain epästabiilina. Nuoruudessani biseksuaalisuutta pidettiin vain vaiheena tai muoti-ilmiönä, eikä kukaan oikein tuntunut ottavan minua todesta. Loppu viimein itseasiassa Tulenhenki sanoi, että kuulostat ilmiselvältä biseksuaalilta, jolloin viimein onnistuin tajuamaan, että bihän minä olen ja kaikki täsmää. Panseksuaaliksi en itseäni halua kutsuttavan, vaikka tiedän, että jotkut ovat sitä mieltä, että kaikki transsukupuolisten kanssa seurustelevat on panseksuaaleja. Minulle henkilön sukupuolella on väliä ja minua kiehtoo eri sukupuolissa eri asiat, vaikka muuten ”kaikki käy”. Sen takia kutsun siis itseäni biseksuaaliksi.

 

 

4.                             Mihin ihastuit Tulenhengessä?

 

Ihastuin Tulenhengen keskustelutaitoihin ja siihen, kuinka hän hyväksyi minut sellaisena kuin olen. Hän oli aidosti läsnä ja kuunteli ja kommentoi puheitani. Hän tuntui olevan tukena tilanteessa kuin tilanteessa, ja vaikkei osannut auttaa, kuunteli silti. Ja eipä se ulkonäkökään nyt kovin paha ollut 😄

 

5.             Osaatko sanoa, miksi jotkut tuntevat erityisesti vetoa transihmisiin?

 

Veikkaisin, että erilaisuus kiehtoo. Ja tietyt fyysiset ominaisuudet transihmisissä voivat herättää kiinnostusta. Mutta preferenssinsä kullakin.

 

 

6.          Onko transfobiaa, jos antaa pakit pelkästään transsukupuolisuuden perusteella?

 

Ei. Jokaisella on omat preferenssinsä. Kuten olen jo sanonut, mielestäni transsukupuolisuus on ominaisuus ja sen perusteella voi sanoa kiitos, mutta ei kiitos. Toki asiallisuus ja ystävällisyys näissä tilanteissa on a ja o.

 

7.                  Miten lähipiirisi on suhtautunut Tulenhengen transsukupuolisuuteen?

 

 Olen kysymättä lupaa kertonut Tulenhengen transtaustasta parille ystävälleni suhteen alussa. Tätä en tekisi kyllä enää, jos voisin palata ajassa taaksepäin. Luotin kyllä ystävieni tilannetajuun ja siihen, ettei juorut lähde leviämään, mutta paha sanoa, jos ovat kertoneet eteenpäin. Ystäväni, jotka transtaustasta tietävät, eivät mainitse asiaa mitenkään enää. Joko ovat unohtaneet tai sitten asialla ei ole merkitystä. Mielestäni ystävieni suhtautuminen Tulenhenkeen on aina ollut hyvää.

 

8.                 Onko Tulenhengen transsukupuolisuus aiheuttanut ongelmia suhteessanne?

 Sanoisin, että on tuonut ongelmia saman verran kuin mikä tahansa muukin ihmisen ominaisuus, jolla on myös negatiivisia puolia. Toisen kipuilu ei ole mukavaa katsottavaa etenkään, kun ei voi itse juurikaan auttaa. Mutta en erityisemmin sanoisi, että transsukupuolisuus on sellaisenaan aiheuttanut ongelmia.

9.                               Mitä mieltä olet tästä blogista?

 Mielestäni tämä blogi on hyvä tapa kanavoida transsukupuolisuuteen liittyviä ajatuksia johonkin rakentavaan. Toivon, että blogin ansiosta Tulenhengen tarve käydä asioita läpi uudestaan ja uudestaan pään sisällä vähenee, ja on joku paikka, minne saada myös kriittiset ajatukset laitettua ylös. Toivon, että blogin keskustelupalsta pysyisi asiallisena, ja ylipäätään kriittisetkin mielipiteet otettaisiin asiallisesti vastaan.

 

10           Onko Tulenhengellä naisvihamielisiä näkemyksiä?

 En sanoisi, että Tulenhengellä on naisvihamielisiä näkemyksiä. Luokittelen itseni feministiksi, mutta itseni määritelmä feminismistä eroaa paljolti nykyfeminismin tarkoitusperistä. Feminismistä meillä Tulenhengen kanssa on toisinaan erimielisyyksiä esimerkiksi naisten lasikattojen ja palkkaerojen suhteen, mutta muuten meillä on samankaltainen naiskäsitys.

Avoimen keskustelun rajoittaminen ei auta transsukupuolisia

Reddit on internetissä toimiva sivusto, jossa voi keskustella erilaisista aiheista. Jokin aika sitten Reddit bannasi tiettyjä keskustelualueita, joissa transsukupuolisuudesta ja erityisesti transaktivismista keskusteltiin kriittisesti. Muitakin keskustelualueita bannattiin, mutta en ole yksityiskohdista varma. Keskustelualueet poistettiin vedoten vihapuheeseen ja transfobiaan.

Somessa monet transihmiset ilahtuivat tästä. Minä en ilahtunut. Safe space-meininki ei paranna maailmaa. Safe space-ajattelu ja someblokkaaminen johtavat siihen, että keskustelu transsukupuolisuudesta polarisoituu entisestään.

Musta orkidea-bloggaaja on blogissaan maininnut (en muista tarkkaa kohtaa, joten ei suora lainaus), että on ihmisiä, jotka ovat harkinneet transitiota jossain vaiheessa. Kuitenkin nämä ihmiset ovat luopuneet aikeistaan pelkästään lukemalla hänen blogiaansa. Jos joku muuttaa mielensä pelkästään tällä tavalla, niin rehellisesti sanottuna hyvä juttu. Todennäköisesti tällainen yksilö ei hyötyisi transhoidoista toivotulla tavalla. On kuitenkin mahdollista, että näillä ihmisillä on jotain ongelmia sukupuolensa kanssa, eli heillekin pitää tarjota apua. Mielestäni kaikki sukupuoliongelmaisuus ei ole merkki transsukupuolisuudesta, mutta kirjoitan tästä aiheesta myöhemmin oman aiheen.

Transsukupuolisten pitää sopeutua yhteiskuntaan

Otsikko kertoo kaiken oleellisen. Transsukupuolisten pitää sopeutua yhteiskuntaan, jossa valtaosa ihmisistä ei ole transsukupuolisia. 

Ihmiselle on luontaista olettaa vastaantulevan ihmisen sukupuoli. Tätä ei voi ns. kytkeä pois päältä. Erittäin monet transsukupuoliset pyrkivätkin tilanteeseen, jossa heidän sukupuolensa tulkitaan sukupuoli-identiteettinsä mukaisesti ilman mitään kyselyitä. Aikoinaan tavoitteeni oli tulla biologisen miehen oloiseksi ja näköiseksi niin pitkälti kuin se on transhoitojen myötä mahdollista. Jos minulta joku kysyisi tällä hetkellä, mitä sukupuolta olen, niin tämä ei tuntuisi ollenkaan mukavalta. Valtaosa ihmisistä kokee asian samalla tavalla.

Mielestäni transsukupuoliset voivat alkaa käyttämään sukupuoli-identiteettinsä mukaisia wc-ja pukuhuonetiloja siinä vaiheessa, kun he olemuksensa puolesta sopivat sinne. Maalaisjärjen käyttö on sallittua. Olen sitä mieltä, että tämä oikeus tulee nimenomaan transhoitojen myötä, eli kuka tahansa ristiinpukeutuja ei voi käyttää sukupuolitettuja tiloja mielivaltaisesti. 

Kuukautiset ovat yksinomaan biologisten naisten ominaisuus riippumatta henkilön identiteetistä, enkä ole erityisen ihastunut ns. inkuliisisempaan kielenkäyttöön. Puheet miesten menkoista ärsyttävät minua, koska kaikki tajuavat, että tässä kohtaa puhutaan transmiehistä, joiden kuukautiset jäävät pois transprosessin myötä. Tavanomaisella transprosessin läpikäyneellä transmiehellä ei todellakaan ole kuukautisia. 

Esittely

Tervehdys lukijoille,

Olen suomalainen transmies, joka kuuluu Y-sukupolveen. Tarkoitukseni on muun muassa kritisoida nykyistä transaktivismia ja sen ympärillä käyvää keskustelua. En ole intersektionaalinen feministi, enkä pidä siitä, kuinka intersektionaalinen feminismi on sotkettu transsukupuolisuuteen. 

Tarkoitukseni ei ollut koskaan puhua näistä asioista, sillä halusin ainoastaan elää normaalia elämää. Olen odottanut, että nykyinen transkeskustelu laantuisi, mutta loppua ei valitettavasti näy. Tämän hetkinen tilanne on sellainen, etten voi olla enää hiljaa. Nykyinen transkeskustelu on eritttäin polarisoitunutta, ja jopa myös transihmisten keskuudessa on erilaisia näkemyksiä. Haluan tuoda ilmi, ettei transsukupuolisuus kerro ihmisen muista ominaisuuksista tai arvomaailmasta yhtään mitään. 

Kirjoitan Tulenhenki-nimimerkillä. Korostan, että puhun transmiehen näkökulmasta, ja että puhun vain ainoastaan omasta puolestani.

Seuraavaksi kerron joitakin teemoja, joita aioin käsitellä blogissani:

- Transsukupuolisen biologinen sukupuoli ei muutu transhoidoilla. Biologisen sukupuolen merkitystä ei voi mitätöidä. On toki tilanteita, joissa biologisen sukupuolen merkitys on melko vähäpätöinen, mutta on tilanteita, joissa biologinen sukupuoli oleellinen (esimerkiksi terveydenhuolto ja deittailu).

- Olen sitä mieltä, että transihmisten pitää sopeutua yhteiskuntaan. Ei niin, että yhteiskunta muutetaan transihmisiä varten. Monet transsukupuoliset haluavat kadota muiden ihmisten joukkoon korjauksen jälkeen. 

- Ei ole transfobiaa, jos ei halua seksiä/seurustella transsukupuolisen kanssa. Kuitenkin myös transsukupuolinen voi löytää kumppanin. 

- Transsukupuolisuus ja homoseksuaalisuus ovat eri asioita. Myös intersukupuolisuus ja transsukupuolisuus ovat eri asioita. Monelle tämä on selvää, mutta toisinaan nämä käsitteet menevät keskustelussa sekaisin.

- Sukupuolenkorjausprosessi usein parantaa transsukupuolisen elämänlaatua, mutta prosessi ei ole ratkaisu henkilön muihin ongelmiin. Lisäksi transprosessi on aina enemmän tai vähemmän kompromissi, koska valitettavasti on asioita, joita transhoidot eivät korjaa. Tämän vuoksi transhoitoihin on suhtauduttava realistisesti. Haluan myös tuoda esille keinoja, kuinka transihmiset voivat elää mielekästä elämää sukupuolenkorjauksen aikana ja jälkeen. 

-On olemassa ihmisiä, jotka kokevat jossain vaiheessa elämäänsä olevansa transsukupuolisia tai pohtivat sukupuoltaan, mutta myöhemmin tulevat siihen johtopäätökseen, etteivät ole transsukupuolisia. Lisäksi detransitiota (transhoitojen katumista) ilmiönä ei voi sivuuttaa. Myös nämä ihmiset tarvitsevat apua.

-Transfobia on todellinen ilmiö, mutta tällä hetkellä transfobiaa huudetaan yhteyksissä, joissa ei todellisuudessa ole transfobiaa. Minä itse olen kokenut transfobiaa erittäin vähän.

- Transtutkimukset ovat ehdottoman tarpeelliset. Myös juridisen sukupuolen itsemäärittelyyn liittyy ongelmia, en esimerkiksi koskaan ole ymmärtänyt, miten se hyödyttää transsukupuolista yksilöä. Lisäksi Suomen julkisen terveydenhuollon piiriin kuuluvat sukupuolenkorjaushoidot ovat etuoikeus maailman mittakaavassa.

-Tämä blogi ei ole transsukupuolisten safe space. Netissä on aivan tarpeeksi transsukupuolisten halilaatikoita.

-Blologiani saa mielellään jakaa. Kommentointi on myös hyvin tervetullutta. Kommentit julkaisen esitarkistuksen jälkeen. Selkeästi jonkun yksityisyyttä loukkaavia kommentteja en julkaise.