tiistai 26. tammikuuta 2021

Onko kritiikki omaa viiteryhmäänsä kohtaan sisäistettyä transfobiaa?

Eräs suomalainen transnainen määritteli sisäistetyn homo-ja transfobian julkisella sometilillään seuraavasti:

”Sisäistetty homo-tai transfobia saa sateenkaariyhteisön jäsenet kääntymään toisiaan vastaan. Sisäistetty homo-tai transfobia tarkoittaa sitä, kun LGBTQ+-ihminen omaksuu yhteiskunnan negatiiviset asenteet omasta vähemmistöstään ja uskoo olevansa huonompi kuin cis-heterot. Oma itseinho saattaa purkautua negatiivisena käytöksenä muita LGBTQ-ihmisiä kohtaan.”

Kyseinen päivitys otti kantaa pinnalla olleeseen kohuun, jossa suomalainen homomies sai kuulla toiselta homomieheltä olevansa liian naismainen, ja täten antavansa negatiivisen kuvan sateenkaariväestä. Itse olen sitä mieltä, ettei kenenkään velvollisuus ole olla mitään muuta kuin olla oma itsensä. Jäin kuitenkin pohtimaan sateenkaariväen sisäistettyä homo-ja transfobiaa. Mietin, onko kaikki kritiikki omaa viiteryhmäänsä kohtaan automaattisesti jotenkin fobiaa, vai onko kritiikille sittenkin oma aikansa ja paikkansa.

Olen huomannut, että sateenkaariyhteisö suvaitsevasta maineestaan huolimatta on todellisuudessa melko ahdasmielinen.  Sateenkaariyhteisö on arvostellut olemustani enemmän kuin perusheterot tai jopa transpoli. Minulle on sanottu muutaman kerran, että minun pitäisi mennä salille, vaikka en ole pyytänyt mitään kommenttia ulkonäöstäni. Lisäksi minulle on sanottu, että minun pitäisi olla enemmän äijä, jos kerran olen transmies. Mainittakoon, että yksi tällainen kommentoija oli muunsukupuolinen. Tämän tapauksen jälkeen kävin kiinnittämään huomiota, että monilla muunsukupuolisilla on hyvin seksistiset käsitykset sukupuolista. En käsittele muunsukupuolisuutta tässä kirjoituksessa enempää, kirjoitan aiheesta myöhemmin oman postauksen.

Biseksuaali naisystäväni on kertonut, että eräs hänen tuttavansa (lesbo) lopetti pitämästä yhteyttä, kun naisystäväni kertoi seurustelevansa transmiehen kanssa. Naisystäväni toki sanoi, että voihan kyseessä olla puhdas sattuma, mutta todellinen syy ei ikinä tullut selväksi. Lisäksi minulla on biseksuaali mies kaverina, joka on kertonut, ettei mielellään kerro homomiehille biseksuaalisuudesta, koska biseksuaalisuuteen ei aina suhtauduta kovin hyvin. En kysynyt, mitä tämä käytännön tasolla tarkoittaa. Mainittakoon, että minä en ahdasmielisyydellä viittaa deittalu-preferensseihin. Ei ole olemassa mitään ominaisuutta, jonka vuoksi ei voisi antaa pakkeja. Olen kuitenkin tietoinen siitä, että biseksuaalit saattavat kokea syrjintää sekä homoseksuaaleilta että heteroilta, ja bifobia on todellinen ilmiö.

Olen blogissani kritisoinut joidenkin transsukupuolisten käytöstä muun muassa liiallisesta uhriutumisesta ja taipumusta nähdä transfobiaa siellä, missä sitä ei todellisuudessa ole. Oleellista on ymmärtää, että minä kritisoin heidän käytöstään, en heitä ihmisinä. Koen, että näiden ihmisten käytös on haitallista heille itselleen sekä myös muille transsukupuolisille. En kirjoita tätä blogia sen takia, että nostaisin itseni jalustalle, ja polkisin muita transsukupuolisia alaspäin.

Olen erittäin tietoinen, että transsukupuolisia on joka lähtöön. Tästä huolimatta olen sitä mieltä, että tällä hetkellä media antaa transsukupuolisuudesta melko yksipuolisen kuvan. Mediassa ei tuoda ilmi, että kaikki transsukupuoliset eivät kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Media ei kerro, että kaikki transsukupuoliset eivät ole pronominiongelmaisia.  

Olen aiemmin kirjoittanut, miksi en itse kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Lisäksi itse en allekirjoita lainkaan näkemystä, että voi olla trans ilman dysforiaa. Nykyajan transyhteisössä on tavallista ajatella, että voi olla trans ilman dysforiaa, ja muulla tavalla ajattelevat ovat osa haitallista portinvartiointia. Itse kannatan erittäin vahvasti transpolin psykiatrisia tutkimuksia. Mielestäni ihmiset ansaitsevat oikeanlaista apua, eikä transkokemus aina automaattisesti tarkoita transsukupuolisuutta. En kannata Informed Consent-mallia transhoitoja suunniteltaessa, mutta tästä aiheesta kirjoitan myöhemmin oman kirjoituksen. Lyhyesti Informed Consent-mallilla tarkoitetaan sitä, että diagnosointivaihe poistettaisiin kokonaan tai se olisi hyvin suppea.

Olen varma, että jotkut ihmiset pitävät näkemyksiäni osoituksina siitä, että kärsin sisäistetystä transfobiasta. Olen pitänyt itseäni aina suhteellisen liberaalina ihmisenä, mutta viime aikoina minulle on tullut tunne, että raja on tullut vastaan. Intersektionaalinen feminismi on tuonut mukanaan uhriutumiskulttuurin, jonka vuoksi monet transsukupuoliset ovat ylivirittyneitä näkemään transfobiaa joka paikassa. Itse en ole pitänyt lainkaan tästä kehityssuunnasta.

Se, että ihminen kuuluu LGBT-aakkoskeittoon, ei kuitenkaan kerro ihmisestä mitään muuta. Loppupeleissä sateenkaari-ihmiset ovat keskenään niin erilasia, että eripuralta on mahdotonta välttyä. Viime aikoina erityisesti seksuaalivähemmistöt ovat alkaneet kyllästyä transporukkaan, enkä valitettavasti ihmettele yhtään. Olen kuullut erittäin monta kertaa, kuinka jotkut transmiehet valittavat homojen transfobiasta ainoastaan sillä perusteella, että homot eivät halua deittailla transmiehiä. Tällä ei ole mitään tekemistä minkään oikean syrjinnän tai transfobian kanssa. Vaikka sateenkaariyhteisössä onkin oikeaa ahdasmielisyyttä, niin tämän lisäksi on myös paljon ”syrjintää”, joka lähemmin tarkasteltuna ei ole sitä.

 

 

 

 

2 kommenttia:

  1. Kiitos että kirjoitat tätä. En tiedä kelle muullekaan avautua, kun koko kaveripiiri on niin wokea.

    Miksi en kestä nykyistä t-aktivismia. Se pakottaa ihmiset toimimaan vastoin omaa kehollista kokemustaan. Olla sellainen kuin on (tai tavoitella sellaista kehoideaalia kuin haluaa) on eri asia kuin vaatia tulla nähdyksi ja koetuksi tietyllä tavalla. Tulkinta toisen ihmisen sukupuolesta ei perustu toisen kertomaan pronominiin, vaan siihen miltä tämä näyttää, kuulostaa, tuoksuu, miten käyttäytyy jne. Sen tulkinnan ihminen tekee varsin automaattisesti. Nykyinen identiteetti = pronomini = sukupuoli -henki on vieraantunut fyysisestä todellisuudesta ja ikään kuin vaatii muiltakin vastaavaa vieraantumista. Mä taas haluan elämässäni vaalia hyvää yhteyttä omaan kehooni.

    Se on mulle tärkeä arvo, että jokainen eläköön kehossaan miten tykkää ja tulkitkoon itseään miten tykkää, mutta ei ole oikeutta sanoa miten toisen pitää ne omat valinnat tulkita.

    Mikä on sun näkemys tästä rajakysymyksestä? Mitä voi muilta vaatia ja miksi/miksi ei?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervehdys, et ole ainoa, jota nykyinen woke-kulttuuri ärsyttää. Sanoisin, että liian pitkälle viety suvaitsevuus on loppupeleissä naiiviutta, ja aiheuttaa ongelmia.

      ”Tulkinta toisen ihmisen sukupuolesta ei perustu toisen kertomaan pronominiin, vaan siihen miltä tämä näyttää, kuulostaa, tuoksuu, miten käyttäytyy jne. Sen tulkinnan ihminen tekee varsin automaattisesti. Nykyinen identiteetti = pronomini = sukupuoli -henki on vieraantunut fyysisestä todellisuudesta ja ikään kuin vaatii muiltakin vastaavaa vieraantumista.”

      Olen samaa mieltä, että ihmisen sukupuolittaminen on automaattinen reaktio, joka perustuu juuri noihin mainitsemiisi seikkoihin; ulkonäköön jne. Se, että ihminen kertoo muille pronomininsa ja pyytää puhuttelemaan tietyllä tavalla, niin ei ole luontevaa kanssakäymistä.

      ”Mä taas haluan elämässäni vaalia hyvää yhteyttä omaan kehooni.”

      Tämä on oikein hyvä tavoite ��

      ”Se on mulle tärkeä arvo, että jokainen eläköön kehossaan miten tykkää ja tulkitkoon itseään miten tykkää, mutta ei ole oikeutta sanoa miten toisen pitää ne omat valinnat tulkita.”

      Eräässä aiemmassa kirjoituksessani ”Sinä, joka harkitset transhoitoja” sanoin, että ihminen ei voi kontrolloida sitä, miten muut hänet kokevat.
      Ja itse olen huomannut, että minulle itselleni on ollut olennaisempaa, että viihdyn kehossani kuin se, että koko maailma pitäisi minua miehenä. Tiesin jo ennen transhoitoja, että osa ihmisistä ei tule pitämään minua koskaan miehenä tai että jos transsukupuolisuuteni tiedetään, niin ihmiset kokevat minut eri tavalla kuin biologisen miehen. Ja ihmisillä on täysi oikeus ajatella näin. Toki minua ei kukaan ole kutsunut naiseksi vuosikausiin, koska kerron transsukupuolisuudestani silloin, kun se on tilanteen kannalta olennaista. Muutaman kerran olen kertonut, kun jostain ihmisestä on tullut läheisempi ystävä, koska halusin olla avoin muun muassa menneisyydestäni.

      ”Mikä on sun näkemys tästä rajakysymyksestä? Mitä voi muilta vaatia ja miksi/miksi ei?”

      Mielenkiintoinen kysymys, johon on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta. Itse olen ajatellut, että tässä transasiassa transsukupuolisen nimeä olisi hyvä kunnioittaa, etenkin jos nimenmuutos on virallinen. Toki on ymmärrettävää, että menee aikaa, ennen kuin uuteen nimeen tottuu, ja myös transsukupuolisen pitää tämä tiedostaa. Sitten taas esim. seksi-ja deittailukymykset ovat sellaisia, ettei kukaan ole kenellekään velkaa, ja ei ole transfobiaa rajata transihmiset deittipoolinsa ulkopuolelle. Sukupuolitettujen tilojen käytössä kannatan maalaisjärkeä. Jos ihminen näyttää selkeästi syntymäsukupuolensa yksilöltä, hänen pitää käyttää syntymäsukupuolensa tiloja tai unisex-tiloja (jos niitä on käytettävissä). Sen sijaan jos ulkonäkö on muuttunut niin paljon, ettei henkilöä tunnista syntymäsukupuolensa yksilöksi, aiheuttaisi syntymäsukupuolen tilojen käyttö hämmennystä tai ahdistusta myös muissa ihmisissä.
      Suomessa ollessa pronomien merkitys on onneksi melko vähäpätöinen (paitsi jos on ruotsinkielinen). Lähtökohtaisesti kannatan peruskohteliaisuutta, mutta jos vastapuoli on kohtuuton ja jopa aggressiivinen, niin parempi välttää tällaisten ihmisten seuraa, jos suinkin mahdollista.


      Poista

Kysymyksiä ja vastauksia transaiheesta

Tervehdys blogini lukijoille.  Blogini on viime aikoina pitänyt hiljaiseloa. Minulla on ollut varsin pitkään sellainen olo, että olen sanonu...