Teen muutaman asian selväksi

Edellisessä kirjoituksessani kerroin, kuinka olin liittynyt Twitteriin, ja joutunut feministisen puolueen kuntavaaliehdokkaan blokkiin. Olen nyt ollut Twitterissä jonkin aikaa, ja olen käynyt varsin mielenkiintoisia keskusteluja. Laitan tähän joitakin esimerkkejä saamistani kommenteista ja päivityksistä, joita olen tehnyt, klikkaa tarvittaessa kuvaa isommaksi:

Lisäksi joku on tilannut puolestani Setan uutiskirjeen, ja minusta oli käytetty nimeä Urpo Idiooti:

 Teen nyt muutaman asian selväksi. Minä en edusta ketään muuta kuin itseäni. Minua ovat jotkut luulleet trolliksi, koska tietyn tahon ihmiset seuraavat minua ja puolustin LHB-liittoa. Sanon nyt suoraan, että minä en ole vastuussa siitä, ketkä seuraavat minua ja ketkä tykkäilevät jutuistani. Itse seuraan laidasta laitaan erilaista porukkaa, joten se, keitä itse seuraan, niin tästä ei kannata vetää hirveästi johtopäätöksiä mihinkään suuntaan. Minä en myöskään blokkaa lähtökohtaisesti ketään, paitsi täysin selkeät häiriköt.

Minulla ei ole mitään tekemistä LHB-liitton kanssa, vaikka olenkin ilmaissut tukeni kyseiselle liitolle. Mielestäni liitolle on tarvetta, ja toisekseen kyseinen järjestö ei vaikuta mitenkään elämääni, minkä vuoksi en koe sitä uhkana itselleni.

Yksi syy, miksi kirjoitan tätä blogia, on osoittaa, etteivät kaikki transihmiset ajattele samalla tavalla kuin mitä media antaa ymmärtää. Ylipäätään median antama kuva transihmistä ei kerro koko totuutta kyseisestä ihmisryhmästä. On varsin naiivia ajatella, etteikö transsukupuolinen voisi ajatella tällä tavalla kuten ajattelen.

 Eräs toinen trans sanoi minulle Twitterissä, että olen ainoa hänen tietämänsä trans, joka vastustaa juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Toisessa blogitekstini kommenteissa minulle sanottiin, että kaikki lääkärit, jotka kirjoittavat puoltoja juridisen sukupuolen muuttamiseen, kannattavat juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Mielestäni tuollaiset argumentit eivät ole mikään peruste sille, miksi minun täytyisi kannattaa juridisen sukupuolen itsemäärittelyä.

 Vaikka olisinkin maapallon ainoa trans, joka vastustaisi itsemäärittelyä, sillä ei olisi mitään merkitystä mielipiteeseeni. Todellisuudessa en ole ainoa trans, joka vastustaa juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Monet transsukupuoliset ovat vain tottuneet olemaan hiljaa erilaisista mielipiteistä, koska eivät jaksa vihaa ja maalittamista, jotka mielipiteen tuomisesta seuraa.

Jos tätä blogia lukee joku transsukupuolinen, joka vastustaa juridisen sukupuolen itsemäärittelyä, tiedoksi, että julkaisen mielelläni (nimettömiä) vieraskynäpostauksia toisilta transsukupuolisilta, jotka vastustavat itsemäärittelyä ja suhtautuvat kriittisesti nykyiseen transaktivismiin. Jos jollain on lähipiirissä tällainen transsukupuolinen, tästä asiasta voi vinkata hänelle.

Keskustelupalstojen antia:

 

Joo, onhan tämä varsin rankkaa...

Vitsailut sikseen, en ymmärrä, miten jotkut elävät niin vahvasti kuplassa, etteivät ymmärrä, että nykyistä transaktivismia vastustaa enemmän kuin pieni porukka. Sille on myös syynsä, minkä takia LGB-porukka haluaa irtisanoutua transporukasta. Esimerkiksi kaikki super straight-jutut ovat seurausta siitä, että todella monet transihmiset eivät kunnioita toisten ihmisten rajoja. Vaikka transsukupuolinen olisi kuinka läpimenevä, biologinen sukupuoli vaikuttaa aina jonkin verran elämään ja deittailu on yksi tällainen osa-alue. Kun transsukupuoliset hyväksyvät tämän, heidän on myös helpompi löytää kumppani.

En kirjoita tätä blogia sen takia, että haluaisin polkea muita transihmisiä alaspäin ja nostaa itseni jalustalle jonain hyvänä tolkun transhenkilönä. Olen itse kaukana täydellisestä ihmisestä. En hae hyväksyntää yhtään keneltäkään. En kuitenkaan ole vastuussa siitä, jos jotkut kokevat näkemykseni jotenkin uhkaavina.

En kritisoi transaktivismia ja juridisen sukupuolen itsemäärittelyä sen takia, että haluaisin olla ilkeä toisille transsukupuolisille. Kuitenkin mielestäni juridisen sukupuolen itsemäärittelyssä on huomattavasti enemmän ongelmia kuin etuja, minkä vuoksi minulla ei ole mitään syytä kannattaa itsemäärittelyä. Ja tähän on turha sanoa, etten vain tietäisi aiheesta tarpeeksi. Minulla on harvoin erityisen vahvoja mielipiteitä, mutta tässä aiheessa näkemykseni on vahva.

Olen itse varsin realistinen ja maltillinen ihminen, enkä pidä minkään sortin fanaatikoista. Siedän melko hyvin erimielisyyttä, mutta erimielisyys pitäisi osoittaa jotenkin rakentavammin kuin tilaamalla minulle Setan uutiskirje Urpo Idiooti-nimellä. Toisekseen transyhteisö on paisunut niin laajaksi viime vuosien aikana, joten yhteisön sisäisiltä ristiriidoilta ei voi mitenkään välttyä. Tämän vuoksi en näe realistisena, että kaikki transihmiset olisivat samaa mieltä asioista.

Lopuksi vielä sanon, että minulla on mielessäni useampi aihe, josta aion lähitulevaisuudessa kirjoittaa, kun minulla on siihen aikaa.

 

 

Olen Twitterissä, jouduin heti blokkiin

Olen Twitterissä nimimerkillä @tulenhenki, ottakaa seurantaan. 

Olen jo joutunut muun muassa erään feministisen puolueen kuntavaaliehdokkaan blokkiin, enkä ehtinyt olla Twitterissä edes vuorokautta. 

Seuraavaksi julkaisen kyseisen kuntavaaliehdokkaan tililtä postauksia, jotka kävin lukemassa uloskirjautuneena. Muiden henkilöiden nimet peitän kohteliaisuudesta, mutta kuntavaaliehdokkaan nimeä en peitä, sillä kuntavaaliehdokkaana hän on sellaisessa asemassa, että kehtaan kritisoida suoraan hänen nimeänsä käyttäen. 

Kaikki alkoi tästä:

Minä kommentoin seuraavasti:

Tämä ilmeisesti tulkittiin transvihaksi, sillä myöhemmin Pöntinen kommentoi: 

Teen nyt muutaman asian selväksi. Minulla ei ole mitään ongelmia transnaisten kanssa. Minä en myöskään edusta ketään muuta kuin itseäni, joten minulla ei ole minkäänlaista tavoitetta päästä "token trans guyksi öyhötysosastoon." 

Minusta on muuten erikoista, että feministisen puolueen kuntavaaliehdokas syyttää transsukupuolisia  transvihasta, vaikka käsittääkseni Pöntinen ei ole itse transhenkilö. Toki olen huomannut, että niin kutsunut liittolaiset tukevat vain sellaisia vähemmistön edustajia, joiden näkemykset sopivat omaan agendaansa. 

Mitä tulee muihin kommentteihin, niin vielä vajaa vuorokausi sitten seurasin lähinnä ulkomaalaisia transsukupuolisia, jotka kritisoivat nykyistä valtavirran transaktivismia. Todella "sakeaa päätä." En myöskään tiedä, kehen "terfiin" viitataan, mutta tuskin kovin transvihamielinen voi olla, jos kerran minua seuraa. 

On mielenkiintoista, että minut tulkitaan vihaiseksi transmieheksi tai jopa trolliksi. Toki jos vihaisuus tarkoittaa sitä, että osaa ajatella vielä omilla avoilla, niin ymmärrän kyllä, miksi minua pidetään vihaisena. 

Lopuksi sanottakoon, että jos minä olisin biologisesti mies, en olisi transsukupuolinen lainkaan. 

Ihmisryhmät, jotka kärsivät nykyisestä valtavirran transaktivismista

 Tässä kirjoituksessa käsittelen ihmisryhmiä, jotka kärsivät nykyisestä valtavirran transaktivismista:

-                              Lapset

-                              Naiset

-                             Seksuaalivähemmistöt

-                             Mielenterveyspotilaat

-                             Perinteiset transsukupuoliset

 

Lapset

Olen sitä mieltä, ettei lapsen kohdalla transsukupuolisuutta voi luontevasti diagnosoida siitäkin huolimatta, että joillakin tapauksilla sukupuoliristiriita kestää aikuisuuteen asti. Itsellänikin oli lapsena sukupuoliristiriitaa, vaikka en osannutkaan sanoittaa kokemustani luontevasti. Tiedän, että jotkut transsukupuoliset ovat kanssani asiasta eri mieltä.

Tällaisilla yksilöillä transkokemus on saattanut olla läsnä jo lapsuudessa, minkä vuoksi he ajattelevat, että transsukupuolisuuden voisi diagnosoida lapsen kohdalla. Ongelma on siinä, että tällä tavalla ajattelevat transsukupuoliset ajattelevat asiaa puhtaasti omasta näkökulmasta. He eivät ota huomioon, että valtaosa sukupuoliristiriitaisista lapsista ei enää murrosiän jälkeen koe ainakaan merkittävää sukupuoleen liittyvää ahdistusta. Olen kuullut sanonnan, että translapsi on vähän kuin vegaani kissa.

Toisin sanoen lapsen vanhemmat ovat myötävaikuttaneet siihen, että lapsi transioituu sosiaalisesti sen sijaan, että olisi muuten sukupuoleltaan epätyypillinen lapsi. Lapset ovat taipuvaisia ajattelemaan asioita mustavalkoisesti. Katsoin kerran yhden videon, jossa eräs translapsi perusteli sukupuolikokemustaan lempiväreillä ja mielenkiinnonkohteilla.

En ole asiantuntija, enkä muutenkaan tiedä lapsista juurikaan (en myöskään pidä erityisesti lapsista, minkä takia en niitä halua), mutta epäilen hyvin vahvasti, kykeneekö tytöksi itsensä mieltävä poika kunnolla ymmärtämään, ettei transnainen voi olla samalla tavalla nainen kuin biologinen nainen. Jos tytöksi itsensä mieltävä poika unelmoi äidiksi tulemisesta, kykeneekö hän ymmärtämään, ettei transnainen voi olla biologisesti äiti?

En sano tätä sen takia, että transsukupuolisuudessa olisi jotain pahaa. Minä elän tällä hetkellä varsin mukavaa elämää, jos en ota huomioon koronavirusta ja transaktivistien sekoilua, joka ajan myötä pilaa myös minun maineeni, osittain on jo pilannut.

Jos lapsen annetaan edes sosiaalisesti transioitua, emme tiedä, olisiko kyseinen lapsi voinut kasvaa ulos sukupuoliristiriidasta. Monet sanovat tosin, että pelkkä sosiaalinen transitio mahdollistaa mielen muuttumisen. Vaikka tämä onkin teoriassa totta, niin epäilen, kehtaako lapsi tai nuori myöntää olleensa väärässä, jos sosiaalisen transition tielle on jo lähdetty.

Olen joskus miettinyt, olisinko minä halunnut lapsena transioitua, jos lapsuudessani olisi puhuttu translapsista. Todennäköisesti olisin halunnut transioitua. Olen kuitenkin miettinyt, että jos olisin transioitunut lapsena, minulla olisi jäänyt tekemättä kaikki se itsetutkiskelu, jonka olen nyt tehnyt. Olisin myös saattanut miettiä, olisinko sittenkin kasvanut ulos sukupuoliristiriidasta.

Mitä sitten sukupuoliristiriitaisen lapsen kanssa pitäisi tehdä? Mielestä tällaista lasta olisi fiksumpaa rohkaista olemaan mieluummin sukupuoliepätyypillinen kuin alkaa puhumaan transsukupuolisuudesta. En sano, ettei lapselle saisi puhua transsukupuolisuudesta iän mukaisella tavalla neutraalisti, mutta kannattaa olla varovainen, ettei vedä liikaa mutkia suoriksi, jotta lapsi ei saisi transhoidoista epärealistisia käsityksiä.

 

Naiset

Transaktivismin ja naisten oikeuksien välisistä ristiriidoista olenkin jo puhunut aiemmin. Tiedän, että aihe on varsin tunteita herättävä ja aiheesta keskusteltaessa on helppo sortua ylilyönteihin. Kuitenkin tämänhetkinen tilanne on sellainen, että jos joku nainen puhuu aiheesta ilman mitään änkyröintiä, niin silti kyseinen nainen leimataan transfoobikoksi, vaikka hän ei sitä todellisuudessa olisikaan. Transaktivistit mielellään haluavat lakaista maton alle transaktivismin ongelmat, josta naiset kärsivät. Nykyään transsukupuolisuuden määritelmä on aiempaa laveampi, joten transporukkaan kuuluu kaiken näköistä hiihtäjää.

On myös fakta, että jotkut itsensä transsukupuoliseksi kokevat ovat pahasti häiriintyneitä yksilöitä. Sanon tarkoituksella itsensä transsukupuoliseksi kokevat, sillä todellisuudessa minun on vaikea uskoa, että kukaan aidosti dysforinen transnainen haluaisi mennä naisten tiloihin ennen kuin näyttää naiselta. Nykyisessä transkeskustelussa ongelma tosin on siinä, ettei tarvitse olla dysforiaa ollakseen trans, ja joillekin pelkän transidentiteetin omaksuneilla tuntuu olevan kyseenalaisia fetissejä.

Naisystäväni on sanonut, että hän ei koe transnaisia uhkana, mutta hän suhtautuu varauksella joihinkin transvestiitteihin. Naisystäväni ei näe itse transvestiittiyttä ongelmana, mutta hän tietää erään transvestiitin, joka käyttäytyy uhkaavasti. Olen ennenkin kuullut vastaavia tarinoita, että jotkut miespuoliset transvestiitit olisivat jollain tavalla häiriintyneitä ja heillä olisi kyseenalaisia fetissejä (autogynefilia?). 

Korostan nyt, että en todellakaan tarkoita, että kaikki transvestiitit olisivat häiriintyneitä yksilöitä. Kuitenkin olen kuullut useamman kerran tällaisista häiriintyneistä yksilöistä, joten aihetta ei voi mielestäni sivuuttaa.

Mitä tulee kilpaurheiluun, niin mielestäni ei ole reilua, jos transnainen kilpailee sellaisissa lajeissa, joissa voimalla, nopeudella ja kestävyydellä on merkitystä. Vaikka hormonihoito vaikuttaa kehon koostumukseen, niin transnaisilla on tutkimusten mukaan transhoitojen jälkeenkin etu verrattuna biologisiin naisiin.

Sen sijaan harrastetasolla erot eivät ole yhtä merkittäviä, ja yksittäinen transnainen ei välttämättä ole automaattisesti ylivoimainen verrattuna biologisiin naisiin. Kuitenkin kilpatasolla mukana ovat huippuyksilöt, jolloin transnaisen tausta tuo epäreilun edun verrattuna biologisiin naisiin. Oma ehdotukseni on, että transnaiset voivat kilpailla sellaisissa lajeissa, joissa biologisella sukupuolella ei ole suorituksen kannalta mitään merkitystä, kuten esimerkiksi ratsastus.

 

Seksuaalivähemmistöt

Olen kuullut, kuinka jotkut miehistä pitävät transmiehet valittavat homomiesten "transfobisuudesta" koska eivät halua olla transmiehen kanssa. Todellisuudessa tässä ei ole mitään transfobiaa vaan nämä transmiehet eivät ymmärrä, mikä seksuaalinen suuntautuminen on, eivätkä he kunnioita muiden ihmisten rajoja.

Olen kuullut, kuinka viime vuosien aikana joiltakin maskuliinisilta lesbonaisilta on kysytty, ovatko he todellisuudessa transmiehiä. En usko, että kysyjät ovat olleet mitenkään pahantahtoisia, mutta näen silti tuollaiset kysymykset ongelmallisena. Tuollaiset kysymykset voivat aiheuttaa sen, että ihminen alkaa alitajuisesti pohtia, että ehkä hän onkin todellisuudessa transmies tai hän voi kokea, että on väärin olla maskuliininen nainen.

Nykyään monet LGBT-järjestöt ovat lähinnä keskittyneet transasioihin, joten LGB-porukan asiat ovat jääneet T:n varjoon hyvin vahvasti. Tästä johtuen monet LGB-ihmiset kokevat, että nykyiset LGBT-järjestöt ovat unohtaneet heidät. Mainittakoon toki, että LGBT-järjestöt tai transjärjestöt eivät edusta minunkaan asioitani, ne edustavat vain tietynlaisten transihmisten asioita. Jos ja kun Suomessa perustetaan LGB-järjestö, tuen sen toimintaa mielelläni.

Tämän lisäksi toivon, että ns. vanhan koulukunnan perinteiset transsukupuoliset perustaisivat oman järjestön, joka olisi poliittisesti ja ideologisesti neutraali. Tai jos tuollaista järjestöä ei synny, niin kaipaisin vähintään enemmän transsukupuolisten blogeja tai muita somekanavia, joissa eri mieltä olevat transsukupuoliset saavat äänensä kuuluviin.

 

Mielenterveyspotilaat

 

Nykyisessä transaktivismissa painotetaan hyvin vahvasti itsemäärittelyä ja myös sitä, kuinka transhoidoista pitäisi poistaa kaikki portinvartiointi. Tämä on uhka mielenterveyspotilaille, sillä ilman portinvartijointia transhoitohin saattaa päätyä sellaisia yksilöitä, joiden ei koskaan pitäisi aloittaa transhoitoja. Toisin sanoen ihmisten oikeat ongelmat lakaistaan maton alle.

 

 

Perinteiset transsukupuoliset

Olen aika paljon nähnyt netissä kommentteja, kuinka joku on ennen suhtautunut transsukupuolisiin neutraalisti tai positiivisesti, mutta ajan myötä asenteet ovat muuttuneet negatiivisempaan suuntaan. Syynä ei ole mikään yhteiskunnan rakenteellinen transfobia vaan näillä ihmisillä on huonoja kokemuksia transaktivisteista ja heidän tuntemistaan transsukupuolista. Tämä on varsin ymmärrettävää.

Valitettavasti jotkut ajattelevat, että kaikki transsukupuoliset olisivat samanlaisia kuin aktivistit, joten tästä kärsivät sellaisetkin transsukupuoliset, jotka eivät käyttäydy kyseisellä tavalla. Yleisin "transfobian" muoto, jota olen kohdannut, on johtunut siitä, kuinka ihmiset ovat ajatelleet minun olevan samanlainen kuin transaktivistit tai muuten huonosti käyttäytyvät transsukupuoliset.

Jos en ota huomioon dysforiaa, niin kaikesta ärsyttävintä transsukupuolisuudessa on se, kuinka minä joudun kärsimään muiden transsukupuolisten perseilystä, josta en itse ole millään tavalla vastuussa. Joskus haluaisin olla enemmän avoin transsukupuolisuudestani, mutta tällä hetkellä tuo ei ole mahdollista, jos haluan, että ihmiset eivät ala varomaan sanojaan seurassani tai pitämään minua idealistisena hörhönä, jota en yksinkertaisesti ole.

En nyt nosta itseäni mitenkään jalustalle, kun totean nämä seikat. Olen itse kaukana täydellistä ihmisestä. Koen kuitenkin olevani suhteellisen harmiton tapaus, koska en odota muilta jatkuvaa validaatiota, enkä odota, että yhteiskunta ja kieli muuttuvat minun vuokseni. En myöskään hauku ihmisiä transfoobikoiksi, jos he eivät halua seurustella transsukupuolisten kanssa. Sen sijaan transaktivistit ja jotkut transsukupuoliset eivät ole yhtä harmittomia kuin minä, ja koen heidät uhkana transsukupuolisten maineelle.