Pohdintaa muunsukupuolisuudesta

Tässä kirjoituksessa käsittelen muunsukupuolisuutta ja siihen liittyviä ongelmia transmiehen näkökulmasta. Tällä hetkellä koko muunsukupuolisuus ärsyttää minua suunntattomasti, enkä juuri haluaisi miettiä asiaa, mutta koska nykyinen transaktivismi pyörii vahvasti muunsukupuolisuuden ympärillä, minkä vuoksi koen tarvetta ottaa aiheeseen kantaa. 

 Lyhyesti muunsukupuolisuus tarkoittaa sitä, että henkilön sukupuoli-identiteetti on jotain muuta kuin mies tai nainen. Muunsukupuolinen voi kokea olevansa sukupuoleton tai mahdollisesti hänen sukupuoli-identiteettinsä on jotain naisen ja miehen väliltä. Vielä toistaiseksi voimassa olevassa ICD-10-tautiluokituksessa on olemassa F64.8-koodi, joka tarkoittaa muuta sukupuoli-identiteetin häiriötä. ICD-11-tautiluokituksessa muu sukupuoli-identiteetin häiriö poistuu, ja se yhdistyy nykyisen transsukupuolisuus-diagnoosin (F64.0) kanssa seksuaaliterveyden luokkaan sukupuoliristiriita-diagnoosilla. Kuitenkaan kaikki muunsukupuoliset eivät koe tarvetta lääketieteellisille transhoidoille. Havaintoni mukaan muunsukupuoliset ovat erittäin kirjava joukko, mikä vaikeuttaa muunsukupuolisuuden määritelmää. 

Minulla on varsin ristiriitainen suhtautuminen muunsukupuolisuuteen. Joskus aikoinaan olen suhtautunut myötämielisemmin muunsukupuoisuuteen, mutta mitä enemmän aikaa on mennyt, sen nihkeämmäksi asenteeni ovat muuttuneet.

Ihmislajilla biologisia sukupuolia on kaksi, ja intersukupuolisuus on sukupuolen kehityspoikkeama. Ihmislajin biologisen sukupuolen kahtijakoisuuden vuoksi luokittelemme vastaantulevat ihmiset joko miehiksi tai naisiksi lähes poikkeuksetta. Varsinkin aikuisen ihmisen on lähes mahdotonta näyttää joltain muulta kuin mieheltä tai naiselta. Sellaiset yksilöt, jotka näyttävät poikkeuksellisen androgyyneiltä, herättävät hämmennystä ympäristössä. Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä, sillä aikoinaan ennen transhoitoja näytin melko androgyyniltä, minkä vuoksi ihmiset saattoivat kysyä, olinko mies vai nainen. 

Edellä mainittujen seikkojen vuoksi ihminen ei voi olla sosiaalisesti mitään muuta kuin mies tai nainen. Minulle sosiaalinen sukupuoli tarkoittaa sitä, kuinka ympäristö sukupuolittaa ihmisen. Mainittakoon, että sosiaalinen sukupuoli ja sukupuoliroolit eivät tarkoita samaa, vaikka kultuurissamme onkin tiettyjä odotuksia eri sukupuolille. Maskuliininen nainen usein rikkoo perinteisiä sukupuolirooleja, mutta maskuliininen nainen on edelleen sosiaalisesti nainen. Sen sijaan perinteiset transsukupuoliset voivat vaihtaa sosiaalista sukupuoltaan, vaikka heidän biologinen sukupuolensa ei muutu. Lääketieteelliset transhoidot muuttavat transsukupuolisen sekundaarisia sukupuolen ominaisuuksia ja sekundaariset sukupuolen ominaisuudet ovat olennaisimmat tekijät sosiaalisen sukupuolen kannalta.

Muunsukupuoliset joutuvat erikseen kertomaan olevansa muunsukupuolisia, koska ympäristö ei luontaisesti tunnista muunsukupuolisia ihmisiä. Jos ihminen joutuu erikseen pyytämään muilta, kuinka häntä pitää puhutella, tämä ei ole luontevaa kanssakäymistä. Sosiaaliseen sukupuoleen kuuluu se, että ihminen luetaan automaattisesti jonkun sukupuolen edustajaksi. Tämän vuoksi ei ole mahdollista olla sosiaalisesti muunsukupuolinen lukuun ottamatta joitakin intersektionaalisia queer-piirejä, joissa kenenkään sukupuolta ei saa olettaa kysymättä. 

Sen sijaan ihminen voi kyllä olla sukupuoli-identiteetiltään muunsukupuolinen, eikä minulla ole tähän mitään vastaan sanomista. Jos joku ihminen kertoo minulle olevansa muunsukupuolinen, todennäköisin reaktioni on "ahaa, okei", ja jatkan kommunikaatiota siihen, mihin se jäi. Se, kuinka suhtaudun kyseiseen ihmiseen, riippuu hänen muusta käytöksestään. Valitettavasti monet tapaamani muunsukupuoliset ovat olleet melko hankalia ihmisiä, mistä aion kertoa seuraavaksi enemmän.

Minua häiritsee, kuinka monilla muunsukupuolisilla on erittäin seksistiset käsitykset sukupuolista. Olen aikaisemmin blogissani maininnut, kuinka eräs muunsukupuolinen on sanonut, että minun pitäisi olla enemmän äijä, jos kerran olen transmies. Monet muunsukupuoliset perustelevat identiteettinsä vedoten sukupuolirooleihin, mikä ärsyttää minua suunnattomasti. Jos olen rehellinen, niin muunsukupuolisuus kaventaa käsitystä sukupuolista, eikä todellakaan laajenna niitä. Todellisuudessa hyvin harva ihminen on täysin maskuliininen tai feminiininen. Vaikka minä olen transmies, en ole erityisen macho, enkä näe mitään tarvetta machoilla sen takia, vaikka olen (trans)mies. 

Eräs kaverini sanoi aikoinaan, että monet muunsukupuoliset vaikuttavat haluavan poimia kummankin sukupuolen hyvät ominaisuudet, ja sivuuttaa ikävät asiat. Kävin miettimään kaverini havaintoa, ja olen hänen kanssaan samaa mieltä. Valitettavasti kukaan ihminen ei voi valita itselleen täydellistä sosiaalista lokeroa. Tämä valikoivuus näkyy myös siinä, mitä muunsukupuoliset odottavat transhoidoilta. Monet muunsukupuoliset, jotka ovat biologisia naisia, tuntuvat haluavan rintojen poiston ja joitakin testosteronin tuomia muutoksia, mutta toiset muutokset ovat epätoivottuja. Monet tällaiset muunsukupuoliset haluavat usein matalamman äänen, mutta esimerkiksi parrankasvu ei ole toivottavaa. Usein nämä muunsukupuoliset eivät halua näyttää miehiltä, sen sijaan he haluavat näyttää nuorilta pojilta tai mahdollisimman androgyyneilta. Valitettevasti transhoitojen vaikutuksia ei voi valita tällä tavalla.Yönsupi on puhunut tästä samasta aiheesta.

 Arielle Scarcella on kritisoinut muunsukupuolisia, jotka samaan aikaan kutsuvat itseään lesboiksi. Arielle ihmettelee, miksi tällaiset henkilöt ovat lesboille tarkoitetuissa deittisivustoilla etsimässä seuraa. Lesbo tarkoitaa naista, joka viehättyy vain toisista naisista. Miksi muunsukupuolinen kutsuu itseään lesboksi, kun lesbouden kannalta naiseus on välttämättömyys? Arielle ihmettelee, miksi nämä muunsukupuoliset suuttuvat, kun lesbot eivät halua deittailla heitä. Jos kerran muunsukupuolinen haluaa tulla nähdyksi muunsukupuolisena, ei pitäisi olla yllätys, että naisseuraa etsivät antavat pakit. 

Olen kuullut, kuinka monet muunsukupuoliset valehtelevat transpolilla saadakseen transsukupuolisuus-diagnoosin (F64.0), koska muu sukupuolidentiteetin häiriöllä (F64.8) hoitojen saanti on rajoitetumpaa. Pari vuotta sitten muunsukupuolisten hoidot olivat kokonaan tauolla, koska muunsukupuolisten hoidoista ei ollut riittävää tutkimusnäyttöä. Tämän vuoksi muunsukupuolisten joukko meni Helsingin transpolille paikan päälle osoittamaan mieltään ja vaatimaan apulaisylilääkäriä paikalle. Melko pian muunsukupuolisten hoidot jatkuivat. Epäilen, että tuskin näin nopeasti tutkimustulokset muunsukupuolisten hoidoista olisivat valmistuneet, mutta en toki ole asiantuntija aiheen suhteen.

Minä en kannata transsukupuolisten ja muunsukupuolisten diagnosoinnin yhdistämistä. Muunsukupuolisilla on taipumus ahdistua ulkönäkönsä liiallisesta muuttumisesta, eikä muunsukupuolisille ole luontaista sosiaalista roolia. Uskon, että on olemassa joitakin muunsukupuolisia, joilla on sama hoitojen tarve kuin perinteisillä transsukupuolisilla, mutta valtaosa muunsukupuolisista ei ole tällaisia. Minua huolestuttaa, että tulevaisuudessa meillä on iso määrä katujia, jotka tällä hetkellä määrittelevät itsensä muunsukupuoliksi. 

Jokin aika sitten törmäsin sosiaalisessa mediassa erääseen muunsukupuoliseen, joka ulkonäön perusteella oli lyhythiuksinen biologinen nainen. Kyseinen muunsukupuolinen valitti, kuinka hänelle ei ole omaa vessaa, vaikka ulkonäkönsä puolesta hän olisi voinut mennä ihan hyvin naisten vessaan. Jos olen rehellinen, niin mietin, kuinka paljon muunsukupuolisuus-identiteetin omaksuminen helpottaa elämää, vai vaikeuttaako se lähinnä sitä jatkuvan väärinsukupuolittamisen vuoksi. 

Tässä toinen transmies kritisoi muunsukupuolisuutta, suosittelen katsomaan. 

Onko kritiikki omaa viiteryhmäänsä kohtaan sisäistettyä transfobiaa?

Eräs suomalainen transnainen määritteli sisäistetyn homo-ja transfobian julkisella sometilillään seuraavasti:

”Sisäistetty homo-tai transfobia saa sateenkaariyhteisön jäsenet kääntymään toisiaan vastaan. Sisäistetty homo-tai transfobia tarkoittaa sitä, kun LGBTQ+-ihminen omaksuu yhteiskunnan negatiiviset asenteet omasta vähemmistöstään ja uskoo olevansa huonompi kuin cis-heterot. Oma itseinho saattaa purkautua negatiivisena käytöksenä muita LGBTQ-ihmisiä kohtaan.”

Kyseinen päivitys otti kantaa pinnalla olleeseen kohuun, jossa suomalainen homomies sai kuulla toiselta homomieheltä olevansa liian naismainen, ja täten antavansa negatiivisen kuvan sateenkaariväestä. Itse olen sitä mieltä, ettei kenenkään velvollisuus ole olla mitään muuta kuin olla oma itsensä. Jäin kuitenkin pohtimaan sateenkaariväen sisäistettyä homo-ja transfobiaa. Mietin, onko kaikki kritiikki omaa viiteryhmäänsä kohtaan automaattisesti jotenkin fobiaa, vai onko kritiikille sittenkin oma aikansa ja paikkansa.

Olen huomannut, että sateenkaariyhteisö suvaitsevasta maineestaan huolimatta on todellisuudessa melko ahdasmielinen.  Sateenkaariyhteisö on arvostellut olemustani enemmän kuin perusheterot tai jopa transpoli. Minulle on sanottu muutaman kerran, että minun pitäisi mennä salille, vaikka en ole pyytänyt mitään kommenttia ulkonäöstäni. Lisäksi minulle on sanottu, että minun pitäisi olla enemmän äijä, jos kerran olen transmies. Mainittakoon, että yksi tällainen kommentoija oli muunsukupuolinen. Tämän tapauksen jälkeen kävin kiinnittämään huomiota, että monilla muunsukupuolisilla on hyvin seksistiset käsitykset sukupuolista. En käsittele muunsukupuolisuutta tässä kirjoituksessa enempää, kirjoitan aiheesta myöhemmin oman postauksen.

Biseksuaali naisystäväni on kertonut, että eräs hänen tuttavansa (lesbo) lopetti pitämästä yhteyttä, kun naisystäväni kertoi seurustelevansa transmiehen kanssa. Naisystäväni toki sanoi, että voihan kyseessä olla puhdas sattuma, mutta todellinen syy ei ikinä tullut selväksi. Lisäksi minulla on biseksuaali mies kaverina, joka on kertonut, ettei mielellään kerro homomiehille biseksuaalisuudesta, koska biseksuaalisuuteen ei aina suhtauduta kovin hyvin. En kysynyt, mitä tämä käytännön tasolla tarkoittaa. Mainittakoon, että minä en ahdasmielisyydellä viittaa deittalu-preferensseihin. Ei ole olemassa mitään ominaisuutta, jonka vuoksi ei voisi antaa pakkeja. Olen kuitenkin tietoinen siitä, että biseksuaalit saattavat kokea syrjintää sekä homoseksuaaleilta että heteroilta, ja bifobia on todellinen ilmiö.

Olen blogissani kritisoinut joidenkin transsukupuolisten käytöstä muun muassa liiallisesta uhriutumisesta ja taipumusta nähdä transfobiaa siellä, missä sitä ei todellisuudessa ole. Oleellista on ymmärtää, että minä kritisoin heidän käytöstään, en heitä ihmisinä. Koen, että näiden ihmisten käytös on haitallista heille itselleen sekä myös muille transsukupuolisille. En kirjoita tätä blogia sen takia, että nostaisin itseni jalustalle, ja polkisin muita transsukupuolisia alaspäin.

Olen erittäin tietoinen, että transsukupuolisia on joka lähtöön. Tästä huolimatta olen sitä mieltä, että tällä hetkellä media antaa transsukupuolisuudesta melko yksipuolisen kuvan. Mediassa ei tuoda ilmi, että kaikki transsukupuoliset eivät kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Media ei kerro, että kaikki transsukupuoliset eivät ole pronominiongelmaisia.  

Olen aiemmin kirjoittanut, miksi en itse kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Lisäksi itse en allekirjoita lainkaan näkemystä, että voi olla trans ilman dysforiaa. Nykyajan transyhteisössä on tavallista ajatella, että voi olla trans ilman dysforiaa, ja muulla tavalla ajattelevat ovat osa haitallista portinvartiointia. Itse kannatan erittäin vahvasti transpolin psykiatrisia tutkimuksia. Mielestäni ihmiset ansaitsevat oikeanlaista apua, eikä transkokemus aina automaattisesti tarkoita transsukupuolisuutta. En kannata Informed Consent-mallia transhoitoja suunniteltaessa, mutta tästä aiheesta kirjoitan myöhemmin oman kirjoituksen. Lyhyesti Informed Consent-mallilla tarkoitetaan sitä, että diagnosointivaihe poistettaisiin kokonaan tai se olisi hyvin suppea.

Olen varma, että jotkut ihmiset pitävät näkemyksiäni osoituksina siitä, että kärsin sisäistetystä transfobiasta. Olen pitänyt itseäni aina suhteellisen liberaalina ihmisenä, mutta viime aikoina minulle on tullut tunne, että raja on tullut vastaan. Intersektionaalinen feminismi on tuonut mukanaan uhriutumiskulttuurin, jonka vuoksi monet transsukupuoliset ovat ylivirittyneitä näkemään transfobiaa joka paikassa. Itse en ole pitänyt lainkaan tästä kehityssuunnasta.

Se, että ihminen kuuluu LGBT-aakkoskeittoon, ei kuitenkaan kerro ihmisestä mitään muuta. Loppupeleissä sateenkaari-ihmiset ovat keskenään niin erilasia, että eripuralta on mahdotonta välttyä. Viime aikoina erityisesti seksuaalivähemmistöt ovat alkaneet kyllästyä transporukkaan, enkä valitettavasti ihmettele yhtään. Olen kuullut erittäin monta kertaa, kuinka jotkut transmiehet valittavat homojen transfobiasta ainoastaan sillä perusteella, että homot eivät halua deittailla transmiehiä. Tällä ei ole mitään tekemistä minkään oikean syrjinnän tai transfobian kanssa. Vaikka sateenkaariyhteisössä onkin oikeaa ahdasmielisyyttä, niin tämän lisäksi on myös paljon ”syrjintää”, joka lähemmin tarkasteltuna ei ole sitä.

 

 

 

 

Sinä, joka harkitset transhoitoja

Tässä kirjoituksessa käsittelen asioita, joita jokaisen olisi hyvä pohtia ennen sukupuolenkorjausta. Toisinaan olen törmännyt kertomuksiin, kuinka sukupuolenkorjaus olisi matka omaksi itsekseen tai että vasta sukupuolenkorjauksen jälkeen ihminen voisi elää autenttista elämäänsä. Minä en ole koskaan pitänyt näistä kertomuksista, koska ne vetävät liikaa mutkia suoriksi. Pidän näitä kertomuksia ongelmallisena, koska ne saattavat antaa liian optimistisen kuvan sukupuolenkorjauksesta.

Ylipäätään pitäisi muistaa, että transhoitojen avulla ei ole mahdollista muuttaa biologista sukupuolta. Syntymäsukupuoli tulee aina vaikuttamaan elämänkulkuun jossain määrin. Rehellisesti olen sitä mieltä, että transsukupuolisena eläminen vaatii vahvaa itsetuntoa, paksunahkaisuutta ja kärsivällisyyttä.

Tässä kirjoituksessa annan realistisia ohjeita sinulle, joka harkitset sukupuolenkorjausta. Osan asioista tiedostin itse ennen transhoitoja, osan olen oppinut kantapään kautta transhoitojen aikana ja jälkeen, ja osan olen oppinut muiden transsukupuolisten kertomuksista.

 

                         Sukupuolenkorjaus ei ole ratkaisu muihin ongelmiisi

Transhoidot korjaavat ainoastaan kehoa, kaikilla ei sitäkään riittävästi. Muista, ettet pääse koskaan syntymäsukupuoltasi täysin pakoon. Älä lakaise muita ongelmiasi maton alle. Jos sinulla on ongelmia sosiaalisen kanssakäymisen kanssa tai koet ulkopuolisuuden tunnetta, tutustu omiin tunnelukkoihisi.

Jos sinulla on historiaa mielenterveysongelmien kanssa, hoida ongelmasi kuntoon ennen sukupuolenkorjausta. Ole varovainen ”sitten kun-ajattelun” kanssa.

              Et voi kontrolloida, kuinka muut sinut todellisuudessa näkevät

 Kun minä lähdin transprosessiin, olin erittäin tietoinen siitä, että osa ihmisistä ei tule koskaan pitämään minua miehenä. Muista, että osa ihmisistä tulee näkemään sinut aina syntymäsukupuolen yksilönä. Osa ihmisistä voi toki puhutella sinua sukupuoli-identiteettisi mukaisesti, mutta on kokonaan toinen asia, pitävätkö he sinua oikeasti sukupuoli-identiteettisi mukaisena sukupuolen edustajana.

En tarkoita, että asiatonta käytöstä tai kiusaamista pitäisi kenenkään sietää. Myöskään kynnysmatoksi ei tarvitse ruveta. Jos joku kehottaa sinut tekemään itsemurhan, voit haistattaa paskat kyseiselle ihmiselle. Sinun ei myöskään tarvitse hyväksyä, jos joku tahallaan käyttää vanhaa nimeäsi, etenkin jos juridinen nimesi on muuttunut.

 

                        Ole kriittinen sosiaalisen median kanssa

 Näitkö juuri sosiaalisessa mediassa komean transmiehen, joka saa paljon huomiota? Ajattelitko, että sinusta tulisi yhtä komea ja suosittu transprosessin myötä?

Ota huomioon, että lääketieteelliset transhoidot ovat hyvin paljon riippuvaisia lähtötilanteestasi ja genetiikastasi. Lisäksi sinun elämäsi on eri elämä kuin toisen elämä. Muista, ettet voi verrata jonkun toisen elämääsi sinun elämääsi. Ota huomioon myös, että ihmisillä on tapana kertoa sosiaalisessa mediassa elämän positiiviset asiat, mutta ikävät asiat jätetään helposti kertomatta.

                  Älä kaveeraa pelkästään transsukupuolisten kanssa

 Minulla on pari transsukupuolista kaveria. Kuitenkin meitä yhdistää myös muut asiat kuin pelkkä transsukupuolisuus. Monet näistä kavereista suhtautuvat kriittisesti nykyiseen transaktivismiin, mutta toki meilläkin on keskenään erilaisia mielipiteitä.

Olen huomannut, että osa transsukupuolista kaveeraa pelkästään toisten transsukupuolisten kanssa tai vähintään kaveriporukka on hyvin queer-henkinen. Tässä kohtaa kuplautuminen on todellinen riski, ja sopeutuminen yhteiskuntaan muuttuu vaikeammaksi.

 

                  Pysy kiinni arjessa sukupuolenkorjauksen ohella

 Opiskele tai ole mukana työelämässä sukupuolenkorjauksen ajan. Elä normaalia elämää sukupuolenkorjauksen aikana. Tämä helpottaa sopeutumista yhteiskuntaan.

 

                

            Transsukupuolisena kohtaat aina joitakin ongelmia

 Transsukupuolisena joudut aina kohtaamaan oudolta tuntuvia kysymyksiä. Varaudu siihen, että valtaosa ihmisistä ei koskaan ymmärrä transkokemustasi.

Toisinaan saatat joutua tilanteisiin, joissa menneisyydelläsi on väkisin vaikutusta. Riippuen siitä, kuinka avoin haluat olla transsukupuolisuudestasi, varaudu siihen, että sinulta kysytään menneisyyteen liittyviä kysymyksiä. Minulta on esimerkiksi kysytty, miksi vanhempani antoivat minulle nimeni. Minä, joka en erityisemmin nauti valehtelusta, olen sanonut, että vanhempani pitivät kyseisestä nimestä. Kolmannesta nimestäni olen onneksi voinut sanoa, että kyseinen nimi kulkee suvussa.

Minulta on myös esimerkiksi toisinaan kysytty armeijasta, josta olen saanut vapautuksen transsukupuolisuuteni vuoksi. Kysymyksiin olen aina vastannut, että minulla on C-paperit terveyssyistä. Onneksi minulta ei koskaan ole kysytty tarkentavia kysymyksiä aiheeseen liittyen.

Kun olen käynyt vanhalla kotipaikkakunnallani, ihmiset eivät tunnista minua. Nämä tilanteet ovat tuntuneet aina todella oudoilta. Pari kertaa olen pysäyttänyt muutaman ihmisen, joille olen kertonut, kuka olen. Olen ottanut riskin, että kyseisten ihmisten reaktio olisi ilkeä, mutta onneksi vastaanotto oli mukava.

Olen kerran joutunut soittamaan maistraattiin vanhojen henkilötietojen vuoksi. Kyseisestä maistraatista ei löytynyt tietoja nykyisellä nimelläni, joten jouduin kertomaan entisen nimeni. Tilanne oli erittäin absurdi, puhelimessa esittäydyin nykyisellä nimelläni, minulla oli selkeä miehen ääni, mutta kerroin entisen nimeni olleen *selkeä naisnimi* . Vastapuoli järkyttyi sen verran, että ilman tarkempaa harkintaa hän antoi tarvittavat tiedot heti suullisesti. Näin jälkikäteen mietittynä tilanne oli erittäin absurdi. Mietin, että millainen tietojen väärinkäytön riski kyseisessä tilanteessa olisi ollut.

            Muista, ettei maailma ole velkaa sinulle transsukupuolisuutesi takia

 Elämä on epäreilua. Se, kuinka mielekästä elämäsi on sukupuolenkorjauksen aikana ja jälkeen, on paljon sinun itsesi vastuulla.