Transaktivismi ja naisten oikeudet

Keskustelin erään kaverini kanssa siitä, millaisia ongelmia juridisen sukupuolen itsemäärittelyyn voi liittyä. Kerroin, että sellaisissa maissa, joissa juridisen sukupuolen itsemäärittely on voimassa, on tapahtunut ongelmia.

Kun juridisen sukupuolen on voinut vaihtaa ilman minkäänlaisia psykiatrisia tutkimuksia ja lääketieteellisiä transhoitoja, mies on saattanut tekeytyä transnaiseksi päästäkseen naisten tiloihin, joissa kyseinen henkilö on sitten ahdistellut tai jopa raiskannut naisia. Toisaalta monet sanovat nykyään, että jos henkilö sanoo olevansa trans, niin silloin henkilö on trans, eikä tähän vaadita sukupuolidysforiaa tai muitakaan perusteluja.

Tämän vuoksi emme voi tietää, ovatko nämä häiriintyneet mieskehoiset ihmiset olleet ”transnaisia” vai pervoja setiä, jotka ovat tekeytyneet transnaisiksi. Transaktivistit ovat yleensä sanoneet, etteivät nämä henkilöt ole todellisuudessa transihmisiä vaan miehiä, jotka ovat tekeytyneet transnaisiksi.

Mielestäni transaktivistit ovat tässä kohtaa tekopyhiä, kun samaan aikaan he korostavat, kuinka ihminen itse määrittelee sukupuolensa ja kuinka kenenkään sukupuoli-identiteettiä ei saa kyseenalaistaa.

Kaverini kertoi minulle, ettei hän ollut edes ajatellut tuollaista mahdollisuutta. Toisaalta ymmärrän, koska juridisen sukupuolen itsemäärittelyn ongelmista tai transaktivismin epäkohdista ei juuri puhuta julkisuudessa.

Myöhemmin keskustelin aiheesta naisystäväni kanssa. Puhuin siitä, kuinka minua ärsyttää, että niin monet ihmiset eivät näe transaktivismin epäkohtia. 

Kerroin hänelle myös, kuinka olin netissä nähnyt erään transsukupuolisen kommentin siitä, kuinka kyseinen transsukupuolinen oli ottanut kansanedustajiin yhteyttä translain uudistuksen epäkohdista, eikä ollut saanut mitään vastausta tähän.

Naisystäväni totesi tällä tavalla:

”Ei suurin osa ihmisistä kyseenalaista transaktivismia, koska se on ainut taho, joka tuuttaa suurella volyymilla tätä infoa. Puuttuu sellainen taho, joka ilman änkyröintiä olisi realistinen. Tavallaan käsitän sen, että kansanedustajat uskovat Setan kaltaista lähdettä mieluummin kuin yksittäisiä ihmisiä.

Ongelma onkin siinä, että tämä intersektionaalisuus on kietoutunut niin syvälle, että on hämärtynyt se, mikä on järkevää suvaitsevaisuutta ja mikä on sitten sellaista ”olen niin avomielinen, että aivoni tipahtivat pois.”

The Guardianissa julkaistiin vuonna 2018 artikkeli, jossa lääketieteelliset transhoidot läpikäyneet transnaiset ilmaisivat huolensa siitä, kuinka juridisen sukupuolen muuttamisen sidos lääketieteellisiin hoitoihin oltiin poistamassa, ja siitä oltiin tekemässä puhtaasti itse määriteltävissä oleva.

Näiden transnaisten mukaan tämä hämärtäisi rajaa, mikä ero on heidän ja naisiksi itsensä määrittelevien täysin miesvartaloisten trans-identiteettisten, joilla osalla on seksuaalisia fetissejä. Jos nämä täysin mieskehoiset itsensä naiseksi määrittelevät saisivat muuttaa juridisen sukupuolensa naisiksi, ja vaatisivat päästä naisten pukuhuoneisiin, tämä olisi uhka naisten oikeuksille.

Lisäksi se heikentäisi transnaisten luotettavuutta ja asemaa yhteiskunnassa. Seurauksista maksaisivat myös lääketieteelliset transhoidot läpikäyneet transnaiset, vaikka he eivät olisi ongelmista missään vastuussa.

En nosta tätä seikkaa esille sen takia, että haluaisin leimata transnaiset miehisiksi pervoiksi. En halua lietsoa tällaisia ennakkoluuloja transnaisia kohtaan.

Valitettavasti nykyään on melko tavanomaista ajatella, että voi olla transsukupuolinen ilman sukupuolidysforiaa. Itse vastustan vahvasi tätä näkemystä, koska tällöin transsukupuolisuuden merkitys hämärtyy täysin. Perinteinen transsukupuolinen, joka kärsii voimakkaasta sukupuoliristiriidasta, ei hyödy juridisen sukupuolen itsemäärittelystä.

Kun voi olla trans ilman dysforiaa, ja kun juridisen sukupuolen voi vaihtaa omalla ilmoituksella ilman lääketieteellisiä transhoitoja, emme tiedä, kuka täysin mieskehoinen ihminen on transnainen vai onko kyseessä pervo setä, joka tekeytyy transnaiseksi päästäkseen naisten tiloihin ahdistelemaan naisia.

Edellisessä tekstissäni nostin esille erään transnaisen kommentin. Kommentin kaltaiset transnaiset eivät ole minkäänlainen uhka naisten oikeuksille. Laitan osan kommentista tähän näkyville:

”Minä olen biologisesti mies, sosiaalisesti ja juridisesti nainen. Fyysisesti näytän naiselta, enkä aiheuta minkäänlaista hämminkiä missään. Jos jossain paikassa aiheuttaisin, niin jättäisin menemättä. Tässä ei ole itselleni mitään epäselvää, mitään mikä olisi vaikea sanoa ääneen, eikä kyse ole millään lailla minun tai kenenkään muunkaan mielipiteistä vaan tosiasioista.

Kaikilta osin en tietenkään ole enkä voikaan olla samalla viivalla niiden kanssa, jotka ovat sosiaalisen naiseuden saaneet jo syntymässä biologian myötä. Joistakin naisten asioista ja ongelmista en ymmärrä yhtään sen enempää kuin miehetkään, vaikka monet esimerkiksi turvallisuuteen ja fyysiseen koskemattomuuteen liittyvät ovat toki samojakin.

 Hyväksyn sen, kunnioitan sitä ja pystyn sen kanssa elämään oikein hyvin. Sosiaalisen naiseuden edellytyksenä taas on onnistunut transitio, onhan se ihan päivänselvää ettei kyseessä ole mikään ilmoitusasia.”

Itse kannatan sitä, että transsukupuolinen voi siirtyä käyttämään sukupuoli-identiteetinsä mukaisia wc- ja pukuhuonetiloja transhoitojen myötä. Kuitenkin fyysiset muutokset tapahtuvat sen verran hitaasti, minkä vuoksi transsukupuolinen saattaa olla tilanteessa, ettei hän olemuksensa puolesta sovi miesten eikä naisten puolelle.

Tiedän myös sellaisia transsukupuolisia, jotka eivät uskalla käyttää sukupuolitettuja tiloja, koska he pelkäävät aiheuttavan hämmennystä muissa ihmisissä.

Tämän vuoksi kannatan, että naisten ja miesten tilojen lisäksi olisi myös yksittäisiä unisex-koppeja. Näitä samoja tiloja voisivat käyttää myös sellaiset ihmiset, joilla on muita erityistarpeita, joten tällaisesta hyötyisivät myös muutkin kuin transsukupuoliset.

 

 

"Järjen on pakko voittaa jossakin vaiheessa"

Ennen kuin aloitin tämän blogin kirjoittamisen, olin miettinyt jo pidemmän aikaa mahdollisen blogin perustamista. Olin hyvin tietoinen siitä, että minulla on jonkin verran varsin ”epäsuosittuja” mielipiteitä. Mietin myös, lukisiko kukaan juttujani. Lopulta päätin perustaa blogin, koska olin totaalisen kyllästynyt valtamedian luomaan varsin yksipuoliseen mielikuvaan transsukupuolisuudesta.

Blogini tarkoituksena on tuoda omalta osaltani ilmi, etteivät kaikki transsukupuoliset ole yksimielisiä nykyisestä transsukupuolisuuteen liittyvästä keskustelusta. Osa transsukupuolista minä mukaan luettuna ei voi sietää nykyistä transaktivismia, joka kääntyy itseään vastaan. Olen aiheesta puhunut enemmän täällä.

Suomessa nykyinen transkeskustelu pyörii hyvin vahvasti translain uudistamisen ympärillä. Itse en kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Olen perustellut näkemykseni täällä ja täällä.

Eräällä keskustelupalstalla (jonne blogini on linkattu muutaman kerran) törmäsin hyvään kommenttiin, jonka oli kirjoittanut transnainen. Minusta on todella helpottavaa huomata, etten ole mielipiteiltäni yksin.

Päätin kopioida kyseisen transnaisen kommentin tänne, sillä mielestäni ihmisillä on oikeus tietää sellaisten transsukupuolisten näkemyksistä, jotka eivät ole yhteneviä nykyisen transaktivismin kanssa. Tummennetut kohdat ovat omia merkintöjäni:

 

 Transnainen:

”Kiitos asiallisesta vastauksesta. Sanomattakin on selvää, että ymmärrän. Tämä ketju oli mielenkiintoinen löytö. Ihan oikeasti haluan alleviivata sitä, että tämä nykyhullutus on todella vastenmielistä myös meille, jotka oikeasti täyttävät transsukupuolisuuden (tähän saakka) yleisesti hyväksytyn lääketieteellisen määritelmän. Lopullisesti tämä homma ajettiin päin seinää väittämällä, ettei minkäänlainen dysforia ole transsukupuolisuuden edellytys.

Minua hirvittää ja kammottaa tämä ja se on minusta yhtä loogista kuin se, ettei murtunut luu enää olisikaan luunmurtuman edellytys. Samoin nämä yhtäkkiä ilmestyneet höpinät "ei-binäärisyydestä" ja lukemattomasta määrästä eri sukupuolia, jotka voivat henkilön pään sisällä vaihdella myös päivästä tai hetkestä toiseen. Ihan oikeasti, voiko joku näyttää yhdenkin vaikka "genderfluidiksi" itseään kutsuvan ihmisen, joka muuten on edes auttavasti tasapainossa itsensä ja elämänsä kanssa?

Yhtäkkiä minunkin viiteryhmäkseni ollaan Setasta ja muualta pakottamassa tällaista mitä ilmeisimmin epävakaasta persoonallisuudesta kärsivää hörhöpoppoota. Todellakin olemme ihan samassa veneessä kritisoidessamme tätä kehitystä, vaikka emme muuten kaikesta ihan samaa mieltä olisikaan.

Minä olen biologisesti mies, sosiaalisesti ja juridisesti nainen. Fyysisesti näytän naiselta, enkä aiheuta minkäänlaista hämminkiä missään. Jos jossain paikassa aiheuttaisin, niin jättäisin menemättä. Tässä ei ole itselleni mitään epäselvää, mitään mikä olisi vaikea sanoa ääneen, eikä kyse ole millään lailla minun tai kenenkään muunkaan mielipiteistä vaan tosiasioista.

Kaikilta osin en tietenkään ole enkä voikaan olla samalla viivalla niiden kanssa, jotka ovat sosiaalisen naiseuden saaneet jo syntymässä biologian myötä. Joistakin naisten asioista ja ongelmista en ymmärrä yhtään sen enempää kuin miehetkään, vaikka monet esimerkiksi turvallisuuteen ja fyysiseen koskemattomuuteen liittyvät ovat toki samojakin.

 Hyväksyn sen, kunnioitan sitä ja pystyn sen kanssa elämään oikein hyvin. Sosiaalisen naiseuden edellytyksenä taas on onnistunut transitio, onhan se ihan päivänselvää ettei kyseessä ole mikään ilmoitusasia.

Vaikka mitä väitetään niin jokainen tietää, minkä näköistä ja oloista ihmistä pidetään miehenä tai naisena. "Leidipenikset" ja muut tämmöiset jutut herättävät minussa vain ja ainoastaan sen tunteen, että voiko tämä oikeasti olla totta. Tiedän, että hyvin monet kaltaiseni jo aikoja sitten transitioituneet ihmiset ajattelevat ihan samalla lailla. Huh huh, ei voi muuta sanoa. Järjen on pakko voittaa jossakin vaiheessa.”

 

Ajatuksia identiteettipolitiikasta, intersektionaalisesta feminismistä ja transaktivismista

Blogini oli linkattu eräälle keskustelupalstalle. Kävin lukemassa keskustelua, johon blogini oli linkattu, ja törmäsin varsin mielenkiintoiseen kommenttiin. Näytin kyseistä kommenttia naisystävälleni, joka piti kommenttia myös mielenkiintoisena.

Naisystäväni määrittelee itsensä feministiksi, vaikka hän ei samaistukaan nykyiseen intersektionaaliseen feminismiin. Minä itse taas olen transsukupuolinen, joka ei kannata nykyistä valtavirran transaktivismia, enkä myöskään ole intersektionaalinen feministi. 

Päätin toteuttaa tämän kirjoituksen yhdessä naisystäväni kanssa. Kommentoimme löytämääni mielenkiintoista kommenttia, mitä ajatuksia kyseinen kommentti herätti meissä. Kommentti on kokonaisuudessaan melko pitkä, joten jaan sen osiin. Minun ja naisystäväni kommentit ovat osien välissä.

Kommentti alkaa:

”Olen seurannut tätä intersektionaalisten feministien yritystä selittää "gender-ideologiaa" vastustavien ihmisten position joksikin n*tsipositioksi, ja tämä on uusin yritys. Alkeellinen ajatusvirhe tässä on se, että kuvitellaan kaikkien muidenkin toimivan intersektionaalisella tavalla. Koska social justicessa arvovalinnat tulevat valmiiksi annettuna kimppuna, eli että jos kannatat trans-puolta kannatat myös blm-puolta ja niin edelleen - ei ole siis mahdollista valita yksittäisiä aiheita jotka itseä kiinnostavat vaan on adoptoitava ihan kokonainen ideologinen maailmankuva - niin tähän lähteneet kuvittelevat, että muutkin toimivat niin. Oletetaan, että on olemassa täysin samanlainen "toinen puoli", johon kuuluvat ihmiset vastustavat samalla tapaa kimppuna kaikkea, eli että jos he ovat yhdestä asiasta jotain mieltä, vaikkapa tästä itseidentifikaatiolaista, niin sitten tältä ihmiseltä automaattisesti löytyy myös ne mielipiteet jotka menevät sinne n*tsi-laitaan asti. Tämä ei vain ole totta. Ei ole mitään samalla tavalla yhteen linkittynyttä "toista puolta", vaan ne eri mieltä olevat ihmiset muodostavat erilaisia kuppikuntia ja toimivat yhdessä näiden yksittäisten asioiden pohjalta.”

Tulenhenki: Olen ihmetellyt, minkä ihmeen takia nykyään sateenkaarilipuissa on toisinaan ruskeaa ja mustaa. Mitä tekemistä tummaihoisilla/rodullistetuilla on LGBT-porukan kanssa? Jos haluaa tukea tummaihoisia/rodullistettuja, miksi heitä ei voi tukea erikseen? Minkä ihmeen takia LGBT:hen pitää tunkea kaikki mahdollinen, joka ei varsinaisesti edes liity LGBT-asioihin? En myöskään ymmärrä, miksi nykyfeministit suhtautuvat islamiin niin myötämielisesti, vaikka islam on todella naisvastainen ja homofobinen uskonto.

Naisystävä: Miellän tosiaan itseni feministiksi. Olen vähän sellaista kuppikuntaa, että jos nainen ei ole feministi, hänellä ei ole oikeutta valittaa. Tiedän, julma ajattelutapa. Mutta minun feminismini ei sovi oikein mihinkään lokeroon tai aaltoon. Olen naisasianainen ja omalta osaltani vastustan muun muassa naisiin kohdistuvaa syrjintää työpaikoilla tietyillä aloilla. En kuitenkaan ole sitä mieltä, että naiset ovat syrjitty vähemmistö ja rakenteellinen sorto jyllää kaikkialla. Uskallankohan edes sanoa tätä ääneen – olen melko islamvastainen. Koen myös, että tämä rodullisten/värillisten/tummaihoisten uhriuttaminen ei oikein sovi suomalaiseen/pohjoismaiseen kulttuuriin. Minusta tuntuu ylipäätään, että nykymuotoinen intersektionaalinen feminismi on adoptoitu Jenkeistä, eikä se sovi sellaisenaan meidän kulttuuriin vaan aiheuttaa enemmän ärsytystä ihmisissä. Mielestäni kun pitäisi sopeutua vallitsevaan kulttuuriin, eikä muuttaa koko yhteiskuntaa vähemmistön ehdoilla elettäväksi. Tämä siis alustuksena sille, että olen samaa mieltä siinä, että ollakseen oikea feministi, täytyy ajatella tietyn paketin mukaisilla käyttöohjeilla. Omaa ajattelua ja valintaa ei sallita tai olet huono ihminen.

Kommentti jatkuu:

”Minä vastaan poliittisilta mielipiteiltäni aika lailla muuten vasenta laitaa, paitsi tulevaa translakiuudista olen jyrkästi vastaan. Ja se on ihan mahdollista siksi, että ihmiset noin pääosin ovat edelleen yksilöitä ja voivat itse päättää, mitä ovat joistain asioista mieltä. Sen ajattelutyön voi tehdä ihan itse. Ymmärrän toki että tämä on haastavaa, kun on itse omaksunut netistä kokonaisen maailmankuvan. Enkä usko siihen pelottelutaktiikkaan että jos olen joissain mielipiteissäni "vähemmän vasemmalla" kuin joissain toisissa, niin sitten kohta luisunkin sinne n*tsien puolelle ja toimin vain heidän käsikassaranaan. Todella naiivia ajatella noin. Valitettavasti tämä uhkailu toimii aika moneen. Se "gender-ideologia" jota tässä ketjussa kritisoidaan on sama asia kuin social justice eli kriittinen teoria. Jos et tiedä mikä se on, se kertoo siitä että olet omaksunut siitä peräisin olevia ajatuksia tietämättä, mistä ne alun perin ovat lähtöisin. Tämä on ihmisille ihan normaalia, tietoa vaihtuu tällä tavoin jatkuvasti. Mutta olisi hyvä tietää mistä puhut, ennen kuin leimaat täälläkin tosissaan esitetyt huolenaiheet joksikin n*tsi-kultiksi.”

 

Tulenhenki: Itse olen luonteeltani sellainen, joka haluaa muodostaa omat mielipiteet sen perusteella, mitä tiedän, ja mitä olen havainnoinut. Pyrin välttämään ”musta tuntuu”-mielipiteitä. Toki pyrin olemaan myös kriittinen omalle ajattelulleni, ja todennäköisesti minäkin katson maailmaa tiettyjen linssien läpi. Näin transsukupuolisena minua toisinaan ärsyttää, kuinka ihmiset helposti tuntuvat olettavan kaikkien transsukupuolisten olevan pohjimmiltaan samanlaisia. Jos transsukupuolisuuteni tiedetään, ihmiset alkavat helposti katsoa minua tiettyjen linssien läpi, linssien laatu toki vaihtelee riippuen siitä, mitä vastapuoli ajattelee transsukupuolisuudesta.

Rehellisesti sanottuna en pidä siitä, kuinka jotkut tahot haluavat käyttää kaltaisiani ihmisiä keppihevosina omien etujen ajamisessa. Minua ärsyttää myös sijaisloukkaantuvat liittolaiset, jotka tuntuvat näkevän enemmän transfobiaa kuin minä itse transsukupuolisena olen havainnut ja kokenut. 

Naisystävä: Olen samaa mieltä, että on väärin olettaa, että jos on jotakin mieltä, niin sitten on automaattisesti myös jotain toista mieltä. En ole itse törmännyt pelotteluun, että kohta olet n*tsi, jos ajattelet vähänkään tuohon suuntaan. Mutta toisaalta en vietäkään aikaa hirveästi näiden aiheiden keskustelupalstoilla. Ihan vaan siksi, koska en jaksa jatkuvaa vastakkainasettelua ja korrektin ja avoimen keskustelun puutetta.

En ole ihan niin kriittinen muodostaessani mielipiteitäni kuin Tulenhenki. Olen enemmän suoraviivaisempi ja ärhäkämpi mielipiteitteni kanssa. Mustavalkoinen voisi joku sanoa. Minullakin oli oletus, että transsukupuoliset ovat homogeenisempi joukko kuin mitä totuudessa ovat ennen kuin olin tutustunut Tulenhenkeen. Tämän käsityksen olin saanut nimenomaan päällimmäisistä keskusteluista mediassa. Mielipiteeni transasioistakin on muuttunut ajan saatossa ja sekin on okei.

 

Kommentti jatkuu:

(sinunkin on viittaus toiseen kommentoijaan)

”Mielenkiintoista muuten että mitä enemmän mitä detransitioitujia on alkanut tulla esiin ja kritisoida entisten transyhteisöjensä kulttimaisuutta, niin samaa vauhtia transaktivistit kaappaavat nämä täysin samat argumentit itselleen. Sen näkee tässä sinunkin viestissäsi. Kiirehditään äkkiä nimittämään ihan joka ikistä muuta toimijaa kultiksi, ennen kuin kukaan ehtii tehdä samaa itselle. Ja suomen transaktivisti-twitterissä sen näkee myös: siellä kultiksi nimitellään toki terffejä eli radikaalifeministejä, mutta myös ihan normaaleja naisia, ja viimeisimpänä ottona kulttiin kuuluvat kuulemma "kaikki cis-ihmiset" eli ihan kaikki jotka eivät ole trans.”

Tulenhenki: En ole detransinoitunut, ja olen itse tyytyväinen transhoitohin. Kuitenkin on valitettavasti totta, että transyhteisö sietää erittäin huonosti erimielisyyttä. Saat toki olla eri mieltä, kunhat olet hiljaa. Monet eri mieltä olevat transsukupuoliset ovat oppineet olemaan hiljaa, koska eivät jaksa sitä paskamyrskyä, joka erimielisyydestä seuraa. Toki varmasti on sellaisiakin yksilöitä, jotka syvällä sisimmässään ovat eri mieltä, mutta omien kokemusten takia eivät halua kritisoida mitään, koska eivät halua loukata ketään. Moni sellainen, jota on aikoinaan kyseenalaistettu paljon, ei halua tehdä samaa muille, vaikka terve kyseenalaistaminen olisikin välillä paikallaan.

Netissä olen toisinaan nähnyt kommentteja, että missä kaikki ”tolkun” transsukupuoliset ovat. Itse uskon, että on paljonkin sellaisia transsukupuolisia, jotka eivät kannata nykyistä valtavirran transaktivismia. Valitettavasti tällaiset transsukupuoliset eivät halua erinäisistä syistä tulla esille omalla naamallaan.

Naisystävä: Kuten mainitsin, en syvällisesti seuraa transkeskusteluja, koska niiden ilmapiiri ei vaan miellytä minua. Enkä koe, että minulla olisi aiheeseen mitään järkevää lisättävää muutenkaan. Olen ehkä alistunut siihen, että kannattaa pitää turpa kii, jos ei halua saada paskaa niskaansa ja pahan mielen. Seuraan sivusta ja toivon parasta…

 

Kommentti jatkuu:

”Älyllistä epärehellisyyttä ja todella röyhkeää. Minua kiinnostaa loputtomasti miten tällainen gender-ideologia eli ympäriinsä leviävä kriittinen teoria muuntaa joistain ihmisistä täysin narsistisia hirviöitä, jotka luulevat voivansa käyttää kaikkia keinoja edistääkseen omia ideoitaan. Näyttää siltä että ideologia nielaisee sisäänsä ihmisen koko persoonan, ja jäljelle jää enää kuori, joka hokee kritiikissä twitteristä oppimiaan lauseita. Ainiin ja tietysti häiriköi sumeilematta muita ja ottaa yhteyttä heidän työpaikoilleen, jos joku meni netissä sanomaan mielipiteensä ääneen.”

Tulenhenki: Olen huomannut tätä nykyä jo etäisempien tuttujeni muuttuneen muutamassa vuodessa kaikesta loukkaantuviksi idealistisiksi hörhöiksi, vaikka aikaisemmin he vaikuttivat olevan hyvin maan tasalla asioiden suhteen. Tämä ilmiö ei liity pelkästään siihen, kuinka he suhtautuvat transasioihin. He ovat omaksuneet intersektionaalisen maailmankuvan. Valitettavasti minultakaan ei ole jäänyt huomaamatta some-aktivistien käytös. En myöskään pidä siitä, kuinka transaktivistit usein kuvittelevat puhuvan kaikkien transsukupuolisten puolesta, ja kuvittelevan, että heidän näkemyksensä edustaisivat kaikkien transsukupuolisten mielipiteitä. Toki tässä voisi joku sanoa, että sen kun vaan menisin julkisuuteen puhumaan omalla naamallani. Rehellisesti sanottuna en kaipaa huomiota, ja todennäköisesti saisin kuulla, kuinka heitän muita bussin alle.

Naisystävä: Minusta tuntuu siltä, että transaktivistit ja intersektionaaliset feministit luulevat tekevänsä maailmasta paremman paikan kaikille junttaamalla omaa ideologiaansa kaikkien naamalle. Valitettavasti tämä epäonnistuu siinä, että valtaosa yhteiskunnasta kuitenkaan ei ole (toivon mukaan) vietävissä heidän käyttämillään tavoilla. Itseäni ärsyttää suunnattomasti, että jos transaktivistilta kysyy jotakin asiallista, niin hän ei vastaa vaan iskee nenän eteen kymmenen artikkelia, joista pitäisi kysyjän kaivaa tieto esiin. On hyvä joo sivistää itseään, mutta eikö se olisi kaikkien kannalta miellyttävämpää vaan vastata kysymykseen. Ja toinen ärsyttävä asia on kritiikinsietokyvyttömyys. Blokkaamalla toiset ja poistamalla eriävät mielipiteet ei aiheuteta kuin lisää eripuraa.

Nykyinen transaktivismi kääntyy itseään vastaan

Eräs kaverini sanoi aikoinaan: ”uskon, että ihmisten asenne muuttuu myönteisemmäksi transsukupuolisia kohtaan ajan saatossa, aivan niin kuin homoseksuaalisuudenkin kanssa kävi.”

Aikaisemmin minäkin vielä uskoin tuohon. Valitettavasti en ole enää pitkään aikaan uskonut. Nykyinen valtavirran transaktivismi on kääntynyt itseään vastaan, ja ihmisten suhtautuminen on muuttunut nihkeämmäksi transsukupuolisia kohtaan. Enkä valitettavasti ihmettele yhtään.

Nykyinen valtavirran transaktivismi ei yksinkertaisesti toimi. Jos se toimisi, ihmisten asenteet transsukupuolisuutta kohtaan eivät muuttuisi negatiivisempaan suuntaan. On myös ongelmallista, kuinka transaktivistit kuvittelevat edistävänsä transsukupuolisten asioita, mutta todellisuus on jotain aivan muuta.

Suomessa nykyinen transaktivismi keskittyy hyvin paljon translain uudistamiseen. Olen jo aikaisemmin kertonut, miksi en kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. Kannatan hyvin vahvasti transpolin psykiatrisia tutkimuksia, enkä puolla Informed Consent-mallia. Mielestäni transsukupuolisuutta ei voi erottaa dysforiasta, eikä transsukupuolisuutta voi luonnollisesti diagnosoida lapsen kohdalla. En myöskään pidä siitä, kuinka ICD-11-tautiluokituksessa transsukupuolisuus ja muunsukupuolisuus yhdistyvät ja siirtyvät seksuaaliterveyden luokkaan sukupuoliristiriita-nimellä. Kyrpäjooseppi perustelee asian erittäin hyvin:

”Transsukupuolisuutta ei tule poistaa sairausluokituksesta. Jos ei ole diagnoosia, ei ole mitään hoidettavaa. Se, että transsukupuolisuus on yleensä sairauteen rinnastettava, hoitoa vaativa ja henkeä uhkaava tila ei muutu miksikään sillä, että jotkut transsukupuolisiksi identifioituvat transvestiitit, jotka eivät tarvitse hoitoja haluaisivat sen olevan jotain homoseksuaalisuuden kaltaista. Valitettavasti se ei ole sitä. Homo ei tarvitse mitään hoitoja, transsukupuolinen tarvitsee.

Transsukupuolisuusdiagnoosia ei myöskään pidä muuttaa miksikään yleiseksi kehodysforiadiagnoosiksi, joka erotetaan transsukupuolisuudesta. Se, että transsukupuolisten invalidisoiva kehodysforia sotketaan jonkun cisnaisen ahdistukseen a-kupin tisseistä heikentää hyvin paljon transsukupuolisten tilannetta. Transsukupuolisuuteen liittyvä kehodysforia on olennainen osa sukupuoliristiriitaa, eikä sitä esiinny yhtä vakavana millään muulla ihmisryhmällä.

(Muokattu 2.3.2021, oma kommentti väliin; myös muilla ihmisryhmillä, kuten syömishäiriöisillä, voi olla erittäin vakavaa kehoahdistusta, en myöskään näe hedelmällisenä pohtia sitä, kuka kärsii eniten, lisäksi tässä on myös yksilötasolla paljon vaihtelua. Kuitenkin kun sukupuoliristiriita poistetaan transsukupuolisuuden määritelmästä, on vaarana, että emme tunnista, milloin on kyse nimenomaan sukupuolidysforiasta tai esimerkiksi syömishäiriön aiheitttamasta kehoahdistuksesta. Eri ihmisryhmät tarvitsevat erilaista apua.)

Kyrpäjoosepin kommentti jatkuu:

En kannata edes binääristen transsukupuolisten ja muunsukupuolisten diagnoosien yhdistämistä. En halua, että muunsukupuolisten sekoiltua tarpeeksi hormoniensa kanssa ja kaduttua munasarjojen poistoa, kun peilistä katsoo androgyynin olennon sijaan karvainen ukko, jonka kalju kiiltää, hoitoyksikkö kyllästyy kirjoittelemaan heille naishormoneita ja näkee parhaaksi asettaa lisärajoituksia sen suhteen montako vuotta pitää olla testoilla ennen kuin saa poistattaa sisäromunsa. Muunsukupuoliset eivät ole kuten transmiehet ja -naiset ja heidän on parempi olla erillisellä diagnoosilla, koska pahimmassa tapauksessa heidän sekoilustaan kärsivät ne, joita samat ongelmat eivät koske.”

Olen törmännyt netissä lukuisiin kommentteihin, kuinka joku on ennen suhtautunut transsukupuolisiin myönteisesti tai neutraalisti, mutta nykyään transsukupuoliset ärsyttävät. Monet ovat myös sanoneet, että transsukupuolisten seurassa pitää jatkuvasti olla varpaillaan, ettei vahingossa käytä jotain epäkorrektia termiä. Tässä on yksi syy, miksi en mielelläni ole kovin avoin transsukupuolisuudestani. En halua, että ihmiset joutuvat seurassani varomaan sanojaan. Mainittakoon, että minulla itselläni on melko musta huumorintaju, ja toisinaan kutsun itseäni transuksi, kun väännän vitsiä itsestäni lähipiirini keskuudessa.

Monilla transsukupuolisilla ja erityisesti transaktivisteilla on noussut kusi päähän intersektionaalisen feminismin myötä. Intersektionaalisen feminismin mukaan transsukupuoliset ovat uhrihierarkian huipulla, minkä vuoksi transsukupuolisilla ei ole mitään vastuuta käytöksestään, koska kaikki kritiikki on transfobiaa. Toki minä olen valkoihoinen naisista pitävä transmies, joka menee ulkonäön puolesta biologisesta miehestä, niin todellisuudessa minäkin olen hyvin etuoikeutettu verrattuna esimerkiksi muunsukupuolisiin nähden, joten eihän tällainen etuoikeutettu kermaperse tiedä mistään oikeasta rakenteellisesta sorrosta.

Vitsailut sikseen. Varmaan on tullut selväksi, etten ole nykyisen intersektionaalisen feminismin suurin ystävä. Olen toki sitä mieltä, että yksilön yhteiskunnalliseen asemaan vaikuttavat myös muut tekijät kuin sukupuoli, mutta nykyinen feminismi on tuonut mukanaan uhriutumiskulttuurin, jota en voi sietää. Ylipäätään pidän erilasia uhrihierarkioita keinotekoisina.

Intersektionaalinen feminismi näkyy myös netin transryhmissä. Ryhmissä vallitsee safe space-meininki, minkä vuoksi minkään sortin kriittinen keskustelu on erittäin vaikeaa. Jotkut myös ovat syyttäneet lääkäreitä läskifobiasta, koska leikkauksille on painoindeksirajat. Monet transsukupuoliset ovat erittäin ylivirittyneitä näkemään transfobiaa joka paikassa.

Kerran eräässä transsukupuolisten vertaistukiryhmässä joku sanoi, että jos ei edes yritä mennä läpi (näyttää sukupuoli-identiteettinsä mukaiselta sukupuolen edustajalta), niin ei pitäisi valittaa, jos ihmiset väärinsukupuolittavat. Monet eivät pitäneet tästä näkemyksestä. Yleinen näkemys tuntui olevan: ”kaikki saavat olla sellaisia kuin haluavat olla ja kaikilla on oikeus tulla sukupuolitetuksi oikein!”

Kaikilla toki on oikeus ilmaista itseään lain sallimissa rajoissa. Itsensä ilmaisuun liittyy kuitenkin myös aina jonkinlainen vastuu. Jos henkilö näyttää selkeästi biologiselta naiselta, ja vielä lisäksi ilmaisee itseään perinteisen feminiinisesti, millä perusteella ympäristön pitäisi sukupuolittaa kyseinen henkilö mieheksi? Ainoa vaihtoehto tällöin on pyytää ympäristöä puhuttelemaan miehenä. Muut ihmiset kokevat tällaisen toiminnan roolileikkinä, joka alkaa pidemmän päälle ärsyttämään.

Muunsukupuolisuus tuo tähän vielä lisää pökköä pesään. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani totesin, luokittelemme vastaantulevat ihmiset automaattisesti joko miehiksi tai naisiksi lähes poikkeuksetta johtuen ihmislajin biologisen sukupuolen kahtijakoisuudesta. Minä olen sanonut, etten halua laittaa näkyville pronomineja sosiaalisen median profiileihin. Oletan, että ihmiset tietävät automaattisesti, mitä pronomineja minusta käytetään ulkoisen olemukseni ja nimen perusteella. Minulle on sanottu: ”mutta on olemassa muunsukupuolisia, ja ei ihmisen sukupuolta voi ulkonäön perusteella olettaa!”

Minua ärsyttää edellä mainitut seikat todella paljon, vaikka olen itse transsukupuolinen. Ymmärrän erittäin hyvin, miksi ihmiset ovat alkaneet suhtautua nihkeästi transsukupuolisiin. Tällä hetkellä olen erityisen ärsyyntynyt muunsukupuolisuuteen. Olen keskustellut lähipiirini kanssa muunsukupuolisista, ja lähipiirini pitää monia muunsukupuolisia ärsyttävinä ja kaikesta valittajina. Kysyin eräältä tutultani, miksi häntä ärsyttää muunsukupuoliset. Tuttuni vastasi näin:

”Päällimmäisenä se, että en tiedä mitä he haluavat. Kaikki tuntuu valittavan koko ajan jostakin ja en pysty auttamaan, koska en tiedä mitä tehdä. Ja mun mielestä kun tosi harva edes näyttää androgyyniltä. Mun makuun se joukko on niin hajanainen, että en tajua mikä vika on binäärisyydessä. Ja en siis oikein myöskään käsitä sitä, että miltä tuntuu kokea ns dysforiaa sekä naiseudesta että miehuudesta.”

Aikaisemmin mainitsemani Kyrpäjooseppi toteaa muunsukupuolisuudesta seuraavasti:

”Nämä tahot ovat liittoutuneet voimakkaasti feministien kanssa ja levinneet transsukupuolisten asioita ajaviin järjestöihin. Sieltä käsin heidän on helppo vaikuttaa lainsäädääntöön, aktivismiin ja yleiseen ilmapiiriin. Transaktivismi onkin muuttunut muutamassa vuodessa lähes täydelliseksi sukupuolettomuuden ja nonbinäärisyyden ilosanoman julistamiseksi, jossa transsukupuolisille miehille ja naisille tai normaalille miehuudelle ja naiseudelle ei ole minkäänlaista tilaa. Koko miesten ja naisten olemassaolon kyseenalaistaminen alkaa olla yleistä. Väärään kehoon syntyminen ei ole heille enää edes hyväksyttävää koska keholla ei kuulemma ole sukupuolta.”

Toisessa tekstissä Kyrpäjooseppi kiteyttää hyvin:

 ”Muunsukupuoliset ja muut epäbinääriset tarpeineen määrittävät nykyään transyhteisön normit. Iso osa myös transsukupuolisista kokee, että on aivan yhtä epäkohteliasta kysyä ihmisiltä heidän pronominejaan kuin olisi sukupuoltaankin. Jos sinulta pitää kysyä, että mitä pronomineja tai termejä sinusta käytetään, se tarkoittaa, että näytät sukupuolten välimuodolta. Ja se on useimmista ihmisistä helvetin ikävää.

Kun tahot, joista sukupuolta ei näe naamasta eikä keholla ole väliä ovat kuitenkin sitä mieltä, että on epäkohteliasta olettaa, että miehen näköinen on mies ja naisen näköinen on nainen, pronominien ja termien kysyminen ihmiseltä erikseen on ainoa hyväksyttävä toiminitatapa. Ihan sama, vaikka se olisi valtaosasta perseestä.”

Lopuksi suosittelen katsomaan vielä Blaire Whiten videon, jossa hän selittää hyvin, miksi nykyistä transyhteisöä ei tulla hyväksymään.  

 

Transaktivistien puhkikuluneet mantrat

Olen huomannut, että transaktivistit hokevat keskenään samoja mantroja. Itse en ole hyvin pitkään aikaan saanut mitään irti näistä hoetuista mantroista. Monet näistä mantroista kuulostavat lähinnä kollektiiviselta valehtelulta. Tässä kirjoituksessa käsittelen joitakin yleisiä transaktivistien hokemia, ja pohdin niiden ongelmallisuutta.

"Biologinen sukupuoli on jatkumo."

Tätä väitettä kuulee nykyään paljon transkeskustelussa. Mielestäni väite on ongelmallinen. Hormonaaliset ja kirurgiset transhoidot muuttavat transsukupuolisen henkilön sekundaarisia sukupuolen ominaisuuksia. Sen sijaan primaarisia sukupuolen ominaisuuksia (toimivat lisääntymiselimet ja sukupuolikromosomit) ei voida muuttaa transhoitojen avulla. 

Oleellista on ymmärtää, että primaariset sukupuolen ominaisuudet eivät muodosta jatkumoa. Intersukupuolisuus ei ole todiste biologisen sukupuolen jatkumosta, koska intersukupuolisuus on harvinainen sukupuolen kehityspoikkeama. Minua häiritsee, kun jotkut transsukupuoliset rinnastavat intersukupuolisuuden ja transsukupuolisuuden toisiinsa, vaikka kyse on kokonaan eri asioista. Mielestäni transsukupuolisten ei pitäisi puhua intersukupuolisten puolesta. 

Sen sijaan sekundaaristen sukupuolen ominaisuuksien voi ajatella asettuvan jatkumolle, koska jopa saman sukupuolen sisällä voi olla hyvin paljon vaihtelua. Sekundaariset sukupuolen piirteet kehittyvät pääasiassa murrosiässä. Kuitenkin biologisen sukupuolen kannalta primaariset sukupuolen piirteet ovat olennaisempia kuin sekundaariset ominaisuudet. Tämän vuoksi transsukupuolisen biologinen sukupuoli ei muutu transhoitojen avulla.

"Transmiehet ovat miehiä ja transnaiset ovat naisia."

Kaunis ajatus, mutta todellisuudessa transmiehet ovat transmiehiä ja transnaiset ovat transnaisia. Minä olen transmies, enkä minä voi puhua syntyperäisten biologisten miesten puolesta. En minä tiedä, millaista on olla syntyperäinen biologinen mies. Minä tiedän, millaista on olla transmies. On toki tilanteita, joihin transsukupuolisuuteni ei vaikuta, ja tällöin minut kohdataan vain miehenä. Vaikka paasaisin maailman tappiin asti olevani mies, niin ei tämä muuta sitä faktaa, että kaikesta huolimatta olen transmies. 

"Vain transsukupuoliset määrittelevät transfobian."

Tämä väite antaa olettaa, että transsukupuoliset olisivat keskenään homogeeninen joukko, joka jakaa automaattisesti tietyt arvot ja mielipiteet. Todellisuudessa transsukupuolisiin mahtuu kaikenmaailman hiihtäjiä, vaikka toki julkisuuteen hakeutuukin keskimäärin eksentrisimmät yksilöt. 

Minun määritelmäni transfobiasta eroaa queer-kuplassa elävän transsukupuolisen vastaavasta transfobian määritelmästä.Selkeyden vuoksi transfobialle pitäisi olla joku yleinen määritelmä, koska tällä hetkellä transfobian merkitys on hyvin vahvasti hämärtynyt. 

"Ei ole valinta olla trans."

Joskus aikoinaan tämä on pitänyt paikkansa, mutta nykyään joidenkin käsitysten mukaan transsukupuolisuuteen ei tarvita dysforiaa. Omaan korvaani trans ilman dysforiaa kuulostaa selkeästi elämäntapavalinnalta. 

"Transnaisia deittailevat miehet eivät ole homoja."

Vastaavaa väitettä eri muunnoksineen riippuen siitä, onko kyse transnaisesta vai transmiehestä ja transsukupuolisen omasta seksuaalisesta suuntautumisesta kuulee hyvin paljon.

Olen huomannut, että osa itsensä heteroksi määrittelevät transmiehet ja transnaiset haluavat kumppanikseen heteronaisen tai heteromiehen. Kuulemani mukaan nämä deitttailuyritykset eivät juuri koskaan pääty kovin hyvin. Itsensä homoksi määrittelevät transmiehet valittavat, että homomiehet ovat transfobisia. Kuulemani mukaan lesboksi itsensä määrittelvät transnaiset valittavat samasta asiasta.

Itse olen hyvin kyllästynyt tähän kitinään. Mielestäni nämä yksilöt ampuvat itseään jalkaan, kun eivät hyväksy biologisen sukupuolensa realiteetteja. Havaintoni mukaan nämä yksilöt hakevat muilta ihmisiltä validaatiota omalle identiteetilleen, mikä kertoo, että nämä yksilöt ovat itse epävarmoja omasta identiteetistään. Tämän vuoksi nämä ihmiset ahdistuvat mahdollisesta biseksuaalista/panseksuaalista kumppanista, koska biseksuaalisuus/panseksuaalisuus ei välttämättä samalla tavalla validoi transsukupuolisen identiteettiä. 

"Et tarvitse hormoneita tai kirurgisia toimenpiteitä ollaksesi mies/nainen. Identiteettisi määrittelee sukupuolesi."

Ihmisen identiteetti ei määritä sosiaalista todellisuutta. Sosiaalinen sukupuoli on hyvin vahvasti sidoksissa fyysiseen todellisuuteen. Naisen näköinen henkilö voi olla identiteetiltään mies, mutta ihmiset kokevat tämän henkilön kuitenkin pohjimmiltaan naisena, vaikka puhuttelisivatkin tätä miehenä. Kuitenkaan tämä henkilö ei tiedä, millaista on tulla kohdatuksi miehenä. Ihmisiä ei lähtökohtaisesti kiinnosta muiden identiteetit, lukuun ottamatta intersektionaalisen feminismin queer-kuplaa. 

Toisinaan tätä väitettä hokevat myös sellaiset transsukupuoliset, jotka ovat saaneet hormonaalisia ja kirurgisia transhoitoja. Tässä kohtaa kohottelen aina kulmiani, koska en ymmärrä, miksi nämä ihmiset ovat edes halunneet medikaalisia transhoitoja, jos keho ei liity mitenkään sukupuoleen. 

Transsukupuolinen on transfobinen?

 

"Transfobiset transsukupuoliset haluavat cisseksistisiä sukupuolenkorjaushoitoja."

No niin. Mitä tämä henkilö oikeastaan tarkoittaakaan? Nykyään monet ovat kuulleet cis-käsitteestä, kun puhutaan transsukupuolisuuteen liittyvistä asioista. Niille, jotka eivät tiedä, mitä cis tarkoittaa, niin lyhyesti cis on trans-sanan vastakohta. Toisin sanoen cissukupuolinen tarkoittaa henkilöä, joka ei ole transsukupuolinen. 

Minulle cisseksismi tarkoitti aikoinaan sitä, että transsukupuolisuuden olemassaolo kiistettiin. Lisäksi mielestäni oli cisseksismiä todeta, ettei yksikään transsukupuolinen voisi olla ulkoisesti viehättävä tai olla läpimenevä.Tällä hetkellä on cisseksismiä olettaa ihmisen sukupuoli ulkonäön perusteella. Ylipäätään nykyään on cisseksismiä olettaa, että sukupuoli olisi yhtään mitään muuta kuin identiteetti. Tämän vuoksi jotkut tahot kritisoivat sukupuolenkorjaushoitoja, koska hoitojen nähdään häivyttävän sukupuolen moninaisuutta. 

Minä itse olen ns. perinteinen transsukupuolinen, jonka sukupuoliristiriita on perustunut hyvin vahvasti kehon ja mielen ristiriitaan. Hyvinvointini edellytyksenä oli oleellista saada sukupuolenkorjaushoitoja. Minä en halua, että minulta kysytään pronomineja tai tiedustellaan sukupuoltani. Haluan, että ympäristö näkee minut selkeästi miehenä ilman mitään kyseenalaistusta. Tämä ei olisi mahdollista ilman sukupuolenkorjaushoitoja. Sosiaalinen todellisuus on hyvin vahvasti kytköksissä fyysisen todellisuuden kanssa.

Olen tietoinen siitä, että on olemassa tahoja, jotka vastustavat vahvasti sukupuolenkorjaushoitoja. Tällä hetkellä tämä uhka tulee transyhteisön sisältä. Mielestäni tämä on pahempi kuin transyhteisön ulkopuolelta tuleva kritiikki sukupuolenkorjaushoitoja kohtaan. 

Jos olet tyytyväinen synnynnäiseen kehoosi, se on hyvä juttu. Jos kuitenkin koet olevasi transsukupuolisten puolella, älä kutsu sukupuolenkorjaushoitoja haitallisiksi toimenpiteiksi, jotka häivyttävät sukupuolen moninaisuutta.