Tässä kirjoituksessa käsittelen transhoitojen katumista ja detransitota, eli paluuta elämään syntymäsukupuolen yksilönä transition jälkeen. Tiedostan varsin hyvin, etten ole oikea henkilö puhumaan aiheesta, koska olen itse transhoitoihin tyytyväinen transsukupuolinen. Käsittelen tässä kirjoituksessa löyhästi myös mielenterveyteen liittyviä asioita. Mainittakoon, etten ole psykologian asiantuntija, mutta olen ollut lukioikäisestä asti kiinnostunut psykologiasta, joten olen perehtynyt aiheeseen jonkin verran. Varoituksen sanana, tämä kirjoitus ei ole ns. hyvän mielen postaus.
Kävin katsomassa Ihmisten kirjo-sivuston
Instagram-tiliä. Löysin postauksen, jossa kerrotaan, miksi jotkut ovat
detransioituneet. Kopioin kommentit tänne, ja kommentoin itse, mitä ajatuksia
kyseiset kokemukset herättävät minussa. Mainittakoon, etten voi varmasti
tietää kyseisten henkilöiden kokonaisvaltaista elämäntilannetta. En tunne
kyseisiä ihmisiä, enkä tiedä, millä tavalla transhoidot ovat järjestetty heidän
kotimaassaan. Sain kommenteista kuitenkin sellaisen mielikuvan, että kyse on
melko nuorista ihmisistä. Olen entistä vahvemmin sitä mieltä, että Informed
Consent-mallia, eli tietoon perustuva suostumusta ei pitäisi ottaa käyttöön,
kun suunnitellaan transhoitoja.
Korostan vielä, etten voi luonnollisestikaan tietää, miltä detransioituminen todellisuudessa tuntuu, enkä halua puhua heidän puolestaan. Olen sitä mieltä, että jokaisen transhoitoja harkitsevan olisi hyvä perehtyä detrans-ihmisten tarinoihin, minkä vuoksi haluan käsitellä aihetta blogissani. Fakta on, että vaikka jotkut ihmiset hyötyvät transhoidoista, niin valitettavasti kaikki eivät hyödy niistä toivotulla tavalla.
1. kommentti: "Sukupuolenkorjaus
pahensi dysforiaani + tajusin, että kehittelemässäni homomiehen identiteetissä
ei ollut mitään logiikkaa....kävin terapiassa syömishäiriön takia, se auttoi
minua kehoni kanssa, ja tajusin että dysforialla ja syömishäiriöllä on paljon
yhteistä."
Oma kommentti:
Henkilö mainitsee, että hänellä oli syömishäiriö, joten todennäköisesti hänen
kehoahdistuksensa johtui ainakin osittain syömishäiriöstä. Olen huomannut, että
syömishäiriöillä ja transkokemuksella on jonkinlainen korrelaatio. Olen myös
itse kärsinyt anoreksiasta, jonka vuoksi olin sairaalahoidossa, ja kävin
avohoidossa useamman vuoden. Ennen kuin hakeuduin transpolille, mietin
perusteellisesti, oliko minulla selkeästi sukupuolidysforia vai kärsinkö
edelleen anorektisesta oireilusta. Lisäksi transpoli oli kiinnostunut vanhoista
potilastiedoistani. Jos transhoitoja harkitsevalla on syömishäiriötaustaa, pitää pohtia, mikä johtuu mahdollisesta syömishäiriöistä ja mikä on
sukupuolidysforiaa. On erittäin tärkeä miettiä, johtuuko syömishäiriö
sukupuolidysforiasta, vai johtuuko transkokemus syömishäiriöstä, vai ovatko ne
erillisiä ilmiöitä.
En tiedä, millä tavalla kyseisen henkilön
dysforia paheni transprosessin myötä. Olen huomannut, että viime aikoina
naisesta mieheksi -transhoitoihin on hakeutunut paljon sellaista porukkaa, joka
tavoittelee itselleen poikamaista tai androgyynia ulkonäköä. Oleellista on
ymmärtää, että testosteroni on MIEShormoni, jonka vaikutuksia ei voi valita
mielivaltaisesti. Lisäksi on erittäin oleellista ymmärtää, että osa
testosteronin tuomista muutoksista on pysyviä, vaikka testosteronin käytön
lopettaisi. Olen myös saanut käsityksen, että koska transmiehellä on kaksi
X-kromosomia, niin transmiehellä on kaksinkertainen mahdollisuus kaljuuntua
verrattuna biologiseen mieheen, jonka kromosomit ovat XY. Minulla ei tähän ole
mitään lähdettä, mutta olen tämän kuullut monta kertaa transryhmistä. Jos pitää
hiuksia tärkeänä, niin tämä seikka on hyvä tiedostaa.
Henkilö sanoo, että hän oli kehitellyt
itselleen homomiehen identiteetin. Hän siis pitää miehistä. En tiedä, miten hän
tuli siihen johtopäätökseen, ettei homomiehen identiteetissä ollut mitään
järkeä, mutta joitakin ajatuksia tuli. Olen itse naisista pitävä transmies,
joten en voi puhua miehistä pitävien transmiesten puolesta. Sen verran
kuitenkin tiedän, että homo transmies ei ole koskaan samalla tavalla homo kuin
biologinen homomies. Erot eivät ole pelkästään fyysisiä, vaan myös
kokemusmaailmassa on eroja. Miehistä pitävän transmiehen olisi hyvä myös olla
realistinen deittipoolin suhteen. Luonnollisesti tämä soveltuu minuun, eli en
minä naisista pitävä transmies ole sama asia kuin biologinen heteromies.
Olen myös joskus miettinyt, että jos
heteronainen ilmaisee itseään maskuliinisesti, voiko hän kokea, ettei
heteromiehet viehäty hänestä, mikä johtaisi ajatukseen, että homomiehenä olisi
helpompaa. Monet heteromiehet kuitenkin haluavat naisellisen naisen, vaikka
toki poikkeuksia aina on. Tiedän, että jos sanoisin tämän pohdinnan ääneen
transpiireissä, saisin vihat niskaani.
2. kommentti: "Miehenä
elämisen realiteetit. Tajusin, että olen enemmän nainen kuin olin kuvitellut.
Elin valheessa. Terveyteni mureni. En voinut olla oma itseni, koska minähän
olin nainen, olin aina ollut."
Oma kommentti: Nykyään
puhutaan paljon siitä, kuinka miehet ovat etuoikeutettuja. Mielestäni tämä on
puolitotuus. Miehillä on keskimäärin joitakin etuja verrattuna naisiin, mutta
nämä edut koskevat sellaisia miehiä, jotka mahtuvat juuri tietynlaiseen
muotiin. Pelkkä miehuus yksinään ei takaa etuoikeuksia. Lisäksi etuoikeuksiin
kuuluu aina myös tiettyjä velvollisuuksia. Tämä pitäisi jokaisen transmiehen
tiedostaa ennen transhoitoja. Toki nykyään tästä voi olla varsin haastavaa
puhua transyhteisössä, joka on täynnä intersektionaalisesta feminismistä voimaantuneita yksilöitä.
3. kommentti: "Tajusin,
että väite siitä, etten voisi selvitä ilman sukupuolenkorjausta, olikin valhe.
Tajusin olevani lesbo, ja että haluan olla naisten kanssa naisena enkä
miehenä."
Oma kommentti:
Kuulostaa siltä, että kyseinen henkilö on kärsinyt sisäistetystä homofobiasta
ja/tai hän on elänyt homofobisessa ympäristössä. Tämän vuoksi olen sitä mieltä,
että jos henkilöllä vaikuttaa olevan sisäistettyä homofobiaa, tätä olisi hyvä
käsitellä ennen transhoitoihin hakeutumista.
Valitettavasti on mahdollista, ettei
homofobinen ympäristö hyväksy naisista kiinnostuneen transmiehen parisuhdetta
sen paremmin kuin naisparinkaan suhdetta. Lisäksi on olemassa ihmisiä, joiden
mielestä myös transsukupuolisen kanssa seurustelevat ovat jonkin sortin pervoja
kuin myös itse transsukupuoliset.
Tämä on myös hyvä esimerkki, että omaa
seksuaalisuutta olisi hyvä pohtia perusteellisesti ennen mahdollisia
transhoitoja. Monet ovat valittaneet siitä, kuinka transpolilla kysytään
seksuaalisuuteen liittyvistä kysymyksistä. Transpoli ei kysy näitä uteliaisuudesta.
Seksuaalisuus liittyy sukupuoleen hyvin vahvasti.
4. kommentti: "Tajusin,
että ryhdyin korjaamaan sukupuoltani, koska olin ollut nuori tyttö, joka
tarvitsi tukea vaikeiden asioiden kanssa. Luulin, että sukupuolenkorjaus oli
itseni rakastamista, mutta ei se ollut."
Oma kommentti:
Transhoidot eivät korjaa mitään muuta kuin sukupuoliristiriidan, kaikilla ei
sitäkään riittävästi. Itse olen sitä mieltä, että sukupuolenkorjaushoidot
voivat olla itsensä rakastamista, mutta ennen transhoitoja ihmisen pitää pystyä
olemaan sujut biologisen sukupuolensa kanssa. Tällä tarkoitan sitä, että
ihmisen pitää pystyä hyväksymään tietyt realiteetit transhoitojen suhteen. Jos
ihminen ei tätä kykene hyväksymään, hän tulee ennen pitkään pettymään, ja
seuraukset voivat olla ikävät.
Joku voi miettiä, että miten ihmeessä
transsukupuolinen voi hyväksyä biologisen sukupuolensa. Todellisuudessa jokainen
transsukupuolinen joutuu hyväksymään tämän faktan, jos haluaa elää mielekästä
elämää. Hyväksymisellä tarkoitan sitä, että esimerkiksi transmiehen pitää kyetä
hyväksymään olevansa erilainen kuin biologinen mies. Lisäksi transsukupuolisen
pitää ymmärtää olevansa poikkeusyksilö. Monella transsukupuolisella voi olla
palava halu olla normaali, mutta valitettavasti transsukupuolinen on aina poikkeusyksilö.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö transsukupuolinen voisi muilta osa-alueilta
olla tavanomainen yksilö, jolla on normaali todellisuudentaju.
Minua ei henkilökohtaisesti loukkaa, jos joku
on sitä mieltä, ettei hänelle riittäisi transmiehenä eläminen, ja täten ei
halua transioitua, tai jos joku detransioituu vastaavan seikan vuoksi. Olen
joskus miettinyt, että jos ihminen on taipuvainen perfektionismiin, niin
transprosessi ei välttämättä tuo tarvittavaa apua, koska transprosessi ei
luonnollisestikaan ole täydellinen.
5. kommentti: "Se,
että jouduin koko ajan salailemaan netissä sitä, kuka oikeasti olen, alkoi
tuhota minua... Käytin isäni telttamaisia t-paitoja ja leikkasin hiukseni -
silti tiesin, että totuus paljastuisi heti, jos kohtaisin ihmisiä irl. Väsyin
valehteluun. En halunnut olla trans vaan mies, ja tuo mahdoton fantasia oli
elävä helvetti."
Oma kommentti:
Kiinnitin huomiota kohtaan ”en halunnut olla trans vaan mies.” Valitettavasti
transprosessi ei ole täydellinen, ja biologinen nainen voi parhaimmillaan olla
transmies. Kyllähän minäkin mieluummin olisin syntynyt poikana, mutta en voi
tuollaista asiaa kontrolloida. Minulle transprosessi on onneksi tuonut riittävän
avun. Ymmärrän kuitenkin, että joillekin ihmisille transmiehenä eläminen ei
toisi riittävää apua, jolloin voi tuntua, että parempi vaihtoehto on elää
syntymäsukupuolen yksilönä.
6. kommentti: "Ymmärsin
syvällä tavalla, miten haavoittunut kehosuhde minulla on. Ja että minä OLEN
yhtä kuin kehoni."
Oma kommentti:
Vaikuttaa siltä, että kyseisellä henkilöllä on ollut pahoja ongelmia kehonsa
kanssa, eikä transprossessi ole tuonut tarvittavaa apua. Olen samaa mieltä,
että ihminen on hänen kehonsa. En ole varma, mutta kyseinen kommentti kuulostaa
dissosiaatiolta, joka on havaintoni mukaan melko yleinen piirre
detrans-ihmisten tarinoissa. Olen ymmärtänyt, että jonkinlaista dissosiaatiota
voi tapahtua myös, jos on traumatisoitunut tai jos kärsii epävakaasta
persoonallisuushäiriöstä. Olen myös havainnut, että jotkut transsukupuoliset
kärsivät epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, sekä olen havainnut epävakaata
detrans-ihmisten tarinoissa.
Tunnen erään epävakaasta kärsivän ihmisen,
joka on kertonut, ettei epävakaille ole mitenkään tavatonta, että
sukupuoli-identiteetti on jollain tavalla häilyvä. Tuttuni ei itse ole kärsinyt
kipuilusta sukupuolensa kanssa, mutta on sanonut, että jos hän tällä hetkellä
olisi teini, niin hän saattaisi omaksua itselleen muunsukupuolisen identiteetin,
koska epävakaalle on tyypillistä kokea ulkopuolisuuden tunnetta, ja muunsukupuolisuus olisi voinut olla ns. helppo selitys ulkopuolisuuden tunteelle. Kysyin tutultani,
mitä mieltä hän on epävakaan persoonallisuuden ja transkokemuksen
yhdistelmästä. Kysyin, että pitäisikö epävakauden olla automaattinen este
transhoidoille. Tuttuni vastasi tällä tavalla:
”Siinä pitää mielestäni olla tosi tarkkana,
ja kuunnella huolellisesti mitä potilas vastaa mihinkin kysymykseen. Eli onko
esim. dysforia kausittaista, ja onko se varmasti sukupuolidysforiaa. Ja sitten
sen huomiointi, ettei potilas ole ottanut vaikutteita joltain muulta. Uskon,
että on ”oikeita” transsukupuolisia, jotka ovat myös epävakaita, mutta sanoisin, että epävakaus pitää saattaa sopivaan hoitotasapainoon ja ehdottomasti
painottaisin, että dkt tulee olla käytynä. Eli epävakaa hidastaa hoitoprosessia, mutta sen ei pitäisi olla pysyvä este. Epävakaa on kuitenkin pirullinen
hoidettava ja se vaikuttaa niin moneen, joten olisin hoitavana tahona tosi
tarkkana. Mutta en haluaisi sitten taas sitä suhtautumista, jossa tulee vaan
hylky. Se voi altistaa epävakaan itsemurhalle.”
Mielestäni tuttavallani oli mielenkiintoista
pohdintaa. Olen samaa mieltä, että toisaalta transsukupuolisella voi olla joku
mielenterveysongelma, joka ei selitä sukupuoliristiriitaa tai transsukupuolisella voi olla traumaattisia kokemuksia, ja silti hän voi hyötyä
transhoidoista. Kuitenkin kun suunnitellaan transhoitoja, on hyvä tiedostaa,
ettei transhoidot korjaa muuta kuin kehoa, ja muut ongelmat on hoidettava
erikseen. Transhoidot eivät ole kaikkivoipa ratkaisu ihmisen ongelmiin.
7. kommentti: "Vanhempani
saivat minut ymmärtämään, miten paljon aiheutan haittaa keholleni, ja että
minun ei tarvitse mahtua yhteiskunnan määrittelemiin roolimalleihin. Kaipasin
myös naisten välistä yhteyttä, jota koin ennen sukupuolenkorjausta."
Oma kommentti: On
totta, että hormoneilla on sivuvaikutuksensa ja leikkauksissa on
komplikaatioriskinsä. Minulla itselläni asiat ovat menneet harvinaisen hyvin,
mutta tiedän tapauksia, joilla terveysongelmia on tullut melko lyhyen ajan
sisällä hormoneista. Se, miten keho reagoi hormoneihin, on tapauskohtaista. Lisäksi
on myös erittäin tärkeää ymmärtää, että jos henkilön todellinen ongelma on
sukupuoliroolit, transprosessi voi johtaa ojasta allikkoon pidemmän ajan
saatossa. Tässä kommentissa tulee myös esille, että sosiaaliset suhteet
muuttuvat transition myötä, eikä kaikki muutokset ole aina mieluisia.
8. kommentti: ”Tajusin,
että terveyteen liittyvät komplikaatiot eivät olleet sen arvoisia… Ja sain
vihdoin lääkityksen kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Kun luovuin
transidentiteetistä, elämäni on mennyt ylöspäin.”
Oma kommentti: Olen
sitä mieltä, että omia tuntemuksia on tärkeä kuunnella. Nykyajan transyhteisössä
on se ongelma, että epäilykset ja kriittiset näkemykset kuitataan sisäistettynä
transfobiana, mikä on mielestäni väärin.
9. kommentti: "Sukupuolenkorjaus
tuhosi terveyteni ja eristäydyin ja masennuin yhä enemmän."
Oma kommentti: Kuulostaa
surulliselta. Olen pahoillani kyseisen henkilön puolesta. Tässä on esimerkki,
jolloin asiat eivät ole menneet putkeen.
10. kommentti: "Miesten
matkiminen ei riittänyt minulle. Mikään hoito ei tekisi minusta ihmistä, joka
on syntynyt mieheksi. Dysforiani takaa löytyi asioita, jotka vaativat
käsittelyä. Tarvitsin apua mt-ongelmiini enkä kehoa muokkaavia hoitoja."
Oma kommentti:
Tässä korostuu aikaisemmin mainitsema pointtini. Transhoidot eivät tee
biologisesta naisesta biologista miestä vaan transmiehen. Kaikille transmiehuus
ei riitä. Lisäksi transhoidot eivät korjaa henkilön muita ongelmia.
Hei, kiitos tästä postauksesta. Olen miettinyt viime aikoina näitä sukupuoliasioita paljon, kun ne ovat olleet enempi esillä netissä ja omat psykiatriset tutkimukset on käynnissä. Sain juuri epävakaan diagnoosin ja nyt postauksesi perusteella se taitaa sittenkin olla juuri se syy, mikä itsellä selittää ne kipuilut sukupuolen kanssa.
VastaaPoistaKiitos kommentista. Muun muassa tämän takia koen tarvetta käsitellä transasioita useasta eri näkökulmasta, koska transpiireissä helposti vaietaan tietyistä aiheista, kuten mielenterveyden merkityksestä. Toivotan sinulle tsemppiä jatkoon, ja toivottavasti saat tarvittavaa apua epävakaan kanssa.
Poista