Pohdintaa detransitiosta

Tässä kirjoituksessa käsittelen transhoitojen katumista ja detransitota, eli paluuta elämään syntymäsukupuolen yksilönä transition jälkeen. Tiedostan varsin hyvin, etten ole oikea henkilö puhumaan aiheesta, koska olen itse transhoitoihin tyytyväinen transsukupuolinen. Käsittelen tässä kirjoituksessa löyhästi myös mielenterveyteen liittyviä asioita. Mainittakoon, etten ole psykologian asiantuntija, mutta olen ollut lukioikäisestä asti kiinnostunut psykologiasta, joten olen perehtynyt aiheeseen jonkin verran. Varoituksen sanana, tämä kirjoitus ei ole ns. hyvän mielen postaus. 

Kävin katsomassa Ihmisten kirjo-sivuston Instagram-tiliä. Löysin postauksen, jossa kerrotaan, miksi jotkut ovat detransioituneet. Kopioin kommentit tänne, ja kommentoin itse, mitä ajatuksia kyseiset kokemukset herättävät minussa. Mainittakoon, etten voi varmasti tietää kyseisten henkilöiden kokonaisvaltaista elämäntilannetta. En tunne kyseisiä ihmisiä, enkä tiedä, millä tavalla transhoidot ovat järjestetty heidän kotimaassaan. Sain kommenteista kuitenkin sellaisen mielikuvan, että kyse on melko nuorista ihmisistä. Olen entistä vahvemmin sitä mieltä, että Informed Consent-mallia, eli tietoon perustuva suostumusta ei pitäisi ottaa käyttöön, kun suunnitellaan transhoitoja.

Korostan vielä, etten voi luonnollisestikaan tietää, miltä detransioituminen todellisuudessa tuntuu, enkä halua puhua heidän puolestaan. Olen sitä mieltä, että jokaisen transhoitoja harkitsevan olisi hyvä perehtyä detrans-ihmisten tarinoihin, minkä vuoksi haluan käsitellä aihetta blogissani. Fakta on, että vaikka jotkut ihmiset hyötyvät transhoidoista, niin valitettavasti kaikki eivät hyödy niistä toivotulla tavalla. 

 

1.  kommentti: "Sukupuolenkorjaus pahensi dysforiaani + tajusin, että kehittelemässäni homomiehen identiteetissä ei ollut mitään logiikkaa....kävin terapiassa syömishäiriön takia, se auttoi minua kehoni kanssa, ja tajusin että dysforialla ja syömishäiriöllä on paljon yhteistä."

Oma kommentti: Henkilö mainitsee, että hänellä oli syömishäiriö, joten todennäköisesti hänen kehoahdistuksensa johtui ainakin osittain syömishäiriöstä. Olen huomannut, että syömishäiriöillä ja transkokemuksella on jonkinlainen korrelaatio. Olen myös itse kärsinyt anoreksiasta, jonka vuoksi olin sairaalahoidossa, ja kävin avohoidossa useamman vuoden. Ennen kuin hakeuduin transpolille, mietin perusteellisesti, oliko minulla selkeästi sukupuolidysforia vai kärsinkö edelleen anorektisesta oireilusta. Lisäksi transpoli oli kiinnostunut vanhoista potilastiedoistani. Jos transhoitoja harkitsevalla on syömishäiriötaustaa, pitää pohtia, mikä johtuu mahdollisesta syömishäiriöistä ja mikä on sukupuolidysforiaa. On erittäin tärkeä miettiä, johtuuko syömishäiriö sukupuolidysforiasta, vai johtuuko transkokemus syömishäiriöstä, vai ovatko ne erillisiä ilmiöitä.

En tiedä, millä tavalla kyseisen henkilön dysforia paheni transprosessin myötä. Olen huomannut, että viime aikoina naisesta mieheksi -transhoitoihin on hakeutunut paljon sellaista porukkaa, joka tavoittelee itselleen poikamaista tai androgyynia ulkonäköä. Oleellista on ymmärtää, että testosteroni on MIEShormoni, jonka vaikutuksia ei voi valita mielivaltaisesti. Lisäksi on erittäin oleellista ymmärtää, että osa testosteronin tuomista muutoksista on pysyviä, vaikka testosteronin käytön lopettaisi. Olen myös saanut käsityksen, että koska transmiehellä on kaksi X-kromosomia, niin transmiehellä on kaksinkertainen mahdollisuus kaljuuntua verrattuna biologiseen mieheen, jonka kromosomit ovat XY. Minulla ei tähän ole mitään lähdettä, mutta olen tämän kuullut monta kertaa transryhmistä. Jos pitää hiuksia tärkeänä, niin tämä seikka on hyvä tiedostaa.

Henkilö sanoo, että hän oli kehitellyt itselleen homomiehen identiteetin. Hän siis pitää miehistä. En tiedä, miten hän tuli siihen johtopäätökseen, ettei homomiehen identiteetissä ollut mitään järkeä, mutta joitakin ajatuksia tuli. Olen itse naisista pitävä transmies, joten en voi puhua miehistä pitävien transmiesten puolesta. Sen verran kuitenkin tiedän, että homo transmies ei ole koskaan samalla tavalla homo kuin biologinen homomies. Erot eivät ole pelkästään fyysisiä, vaan myös kokemusmaailmassa on eroja. Miehistä pitävän transmiehen olisi hyvä myös olla realistinen deittipoolin suhteen. Luonnollisesti tämä soveltuu minuun, eli en minä naisista pitävä transmies ole sama asia kuin biologinen heteromies.

Olen myös joskus miettinyt, että jos heteronainen ilmaisee itseään maskuliinisesti, voiko hän kokea, ettei heteromiehet viehäty hänestä, mikä johtaisi ajatukseen, että homomiehenä olisi helpompaa. Monet heteromiehet kuitenkin haluavat naisellisen naisen, vaikka toki poikkeuksia aina on. Tiedän, että jos sanoisin tämän pohdinnan ääneen transpiireissä, saisin vihat niskaani.

 

2.  kommentti: "Miehenä elämisen realiteetit. Tajusin, että olen enemmän nainen kuin olin kuvitellut. Elin valheessa. Terveyteni mureni. En voinut olla oma itseni, koska minähän olin nainen, olin aina ollut."

Oma kommentti: Nykyään puhutaan paljon siitä, kuinka miehet ovat etuoikeutettuja. Mielestäni tämä on puolitotuus. Miehillä on keskimäärin joitakin etuja verrattuna naisiin, mutta nämä edut koskevat sellaisia miehiä, jotka mahtuvat juuri tietynlaiseen muotiin. Pelkkä miehuus yksinään ei takaa etuoikeuksia. Lisäksi etuoikeuksiin kuuluu aina myös tiettyjä velvollisuuksia. Tämä pitäisi jokaisen transmiehen tiedostaa ennen transhoitoja. Toki nykyään tästä voi olla varsin haastavaa puhua transyhteisössä, joka on täynnä intersektionaalisesta feminismistä voimaantuneita yksilöitä.

 

3.  kommentti: "Tajusin, että väite siitä, etten voisi selvitä ilman sukupuolenkorjausta, olikin valhe. Tajusin olevani lesbo, ja että haluan olla naisten kanssa naisena enkä miehenä."

 

Oma kommentti: Kuulostaa siltä, että kyseinen henkilö on kärsinyt sisäistetystä homofobiasta ja/tai hän on elänyt homofobisessa ympäristössä. Tämän vuoksi olen sitä mieltä, että jos henkilöllä vaikuttaa olevan sisäistettyä homofobiaa, tätä olisi hyvä käsitellä ennen transhoitoihin hakeutumista. 

Valitettavasti on mahdollista, ettei homofobinen ympäristö hyväksy naisista kiinnostuneen transmiehen parisuhdetta sen paremmin kuin naisparinkaan suhdetta. Lisäksi on olemassa ihmisiä, joiden mielestä myös transsukupuolisen kanssa seurustelevat ovat jonkin sortin pervoja kuin myös itse transsukupuoliset.

Tämä on myös hyvä esimerkki, että omaa seksuaalisuutta olisi hyvä pohtia perusteellisesti ennen mahdollisia transhoitoja. Monet ovat valittaneet siitä, kuinka transpolilla kysytään seksuaalisuuteen liittyvistä kysymyksistä. Transpoli ei kysy näitä uteliaisuudesta. Seksuaalisuus liittyy sukupuoleen hyvin vahvasti.  

 

4. kommentti: "Tajusin, että ryhdyin korjaamaan sukupuoltani, koska olin ollut nuori tyttö, joka tarvitsi tukea vaikeiden asioiden kanssa. Luulin, että sukupuolenkorjaus oli itseni rakastamista, mutta ei se ollut."

 

Oma kommentti: Transhoidot eivät korjaa mitään muuta kuin sukupuoliristiriidan, kaikilla ei sitäkään riittävästi. Itse olen sitä mieltä, että sukupuolenkorjaushoidot voivat olla itsensä rakastamista, mutta ennen transhoitoja ihmisen pitää pystyä olemaan sujut biologisen sukupuolensa kanssa. Tällä tarkoitan sitä, että ihmisen pitää pystyä hyväksymään tietyt realiteetit transhoitojen suhteen. Jos ihminen ei tätä kykene hyväksymään, hän tulee ennen pitkään pettymään, ja seuraukset voivat olla ikävät.

Joku voi miettiä, että miten ihmeessä transsukupuolinen voi hyväksyä biologisen sukupuolensa. Todellisuudessa jokainen transsukupuolinen joutuu hyväksymään tämän faktan, jos haluaa elää mielekästä elämää. Hyväksymisellä tarkoitan sitä, että esimerkiksi transmiehen pitää kyetä hyväksymään olevansa erilainen kuin biologinen mies. Lisäksi transsukupuolisen pitää ymmärtää olevansa poikkeusyksilö. Monella transsukupuolisella voi olla palava halu olla normaali, mutta valitettavasti transsukupuolinen on aina poikkeusyksilö. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö transsukupuolinen voisi muilta osa-alueilta olla tavanomainen yksilö, jolla on normaali todellisuudentaju.

Minua ei henkilökohtaisesti loukkaa, jos joku on sitä mieltä, ettei hänelle riittäisi transmiehenä eläminen, ja täten ei halua transioitua, tai jos joku detransioituu vastaavan seikan vuoksi. Olen joskus miettinyt, että jos ihminen on taipuvainen perfektionismiin, niin transprosessi ei välttämättä tuo tarvittavaa apua, koska transprosessi ei luonnollisestikaan ole täydellinen.

 

5. kommentti: "Se, että jouduin koko ajan salailemaan netissä sitä, kuka oikeasti olen, alkoi tuhota minua... Käytin isäni telttamaisia t-paitoja ja leikkasin hiukseni - silti tiesin, että totuus paljastuisi heti, jos kohtaisin ihmisiä irl. Väsyin valehteluun. En halunnut olla trans vaan mies, ja tuo mahdoton fantasia oli elävä helvetti."

Oma kommentti: Kiinnitin huomiota kohtaan ”en halunnut olla trans vaan mies.” Valitettavasti transprosessi ei ole täydellinen, ja biologinen nainen voi parhaimmillaan olla transmies. Kyllähän minäkin mieluummin olisin syntynyt poikana, mutta en voi tuollaista asiaa kontrolloida. Minulle transprosessi on onneksi tuonut riittävän avun. Ymmärrän kuitenkin, että joillekin ihmisille transmiehenä eläminen ei toisi riittävää apua, jolloin voi tuntua, että parempi vaihtoehto on elää syntymäsukupuolen yksilönä.

 

6. kommentti: "Ymmärsin syvällä tavalla, miten haavoittunut kehosuhde minulla on. Ja että minä OLEN yhtä kuin kehoni."

Oma kommentti: Vaikuttaa siltä, että kyseisellä henkilöllä on ollut pahoja ongelmia kehonsa kanssa, eikä transprossessi ole tuonut tarvittavaa apua. Olen samaa mieltä, että ihminen on hänen kehonsa. En ole varma, mutta kyseinen kommentti kuulostaa dissosiaatiolta, joka on havaintoni mukaan melko yleinen piirre detrans-ihmisten tarinoissa. Olen ymmärtänyt, että jonkinlaista dissosiaatiota voi tapahtua myös, jos on traumatisoitunut tai jos kärsii epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Olen myös havainnut, että jotkut transsukupuoliset kärsivät epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, sekä olen havainnut epävakaata detrans-ihmisten tarinoissa.

Tunnen erään epävakaasta kärsivän ihmisen, joka on kertonut, ettei epävakaille ole mitenkään tavatonta, että sukupuoli-identiteetti on jollain tavalla häilyvä. Tuttuni ei itse ole kärsinyt kipuilusta sukupuolensa kanssa, mutta on sanonut, että jos hän tällä hetkellä olisi teini, niin hän saattaisi omaksua itselleen muunsukupuolisen identiteetin, koska epävakaalle on tyypillistä kokea ulkopuolisuuden tunnetta, ja muunsukupuolisuus olisi voinut olla ns. helppo selitys ulkopuolisuuden tunteelle. Kysyin tutultani, mitä mieltä hän on epävakaan persoonallisuuden ja transkokemuksen yhdistelmästä. Kysyin, että pitäisikö epävakauden olla automaattinen este transhoidoille. Tuttuni vastasi tällä tavalla:

”Siinä pitää mielestäni olla tosi tarkkana, ja kuunnella huolellisesti mitä potilas vastaa mihinkin kysymykseen. Eli onko esim. dysforia kausittaista, ja onko se varmasti sukupuolidysforiaa. Ja sitten sen huomiointi, ettei potilas ole ottanut vaikutteita joltain muulta. Uskon, että on ”oikeita” transsukupuolisia, jotka ovat myös epävakaita, mutta sanoisin, että epävakaus pitää saattaa sopivaan hoitotasapainoon ja ehdottomasti painottaisin, että dkt tulee olla käytynä. Eli epävakaa hidastaa hoitoprosessia, mutta sen ei pitäisi olla pysyvä este. Epävakaa on kuitenkin pirullinen hoidettava ja se vaikuttaa niin moneen, joten olisin hoitavana tahona tosi tarkkana. Mutta en haluaisi sitten taas sitä suhtautumista, jossa tulee vaan hylky. Se voi altistaa epävakaan itsemurhalle.”

Mielestäni tuttavallani oli mielenkiintoista pohdintaa. Olen samaa mieltä, että toisaalta transsukupuolisella voi olla joku mielenterveysongelma, joka ei selitä sukupuoliristiriitaa tai  transsukupuolisella voi olla traumaattisia kokemuksia, ja silti hän voi hyötyä transhoidoista. Kuitenkin kun suunnitellaan transhoitoja, on hyvä tiedostaa, ettei transhoidot korjaa muuta kuin kehoa, ja muut ongelmat on hoidettava erikseen. Transhoidot eivät ole kaikkivoipa ratkaisu ihmisen ongelmiin.

 

7. kommentti: "Vanhempani saivat minut ymmärtämään, miten paljon aiheutan haittaa keholleni, ja että minun ei tarvitse mahtua yhteiskunnan määrittelemiin roolimalleihin. Kaipasin myös naisten välistä yhteyttä, jota koin ennen sukupuolenkorjausta."

Oma kommentti: On totta, että hormoneilla on sivuvaikutuksensa ja leikkauksissa on komplikaatioriskinsä. Minulla itselläni asiat ovat menneet harvinaisen hyvin, mutta tiedän tapauksia, joilla terveysongelmia on tullut melko lyhyen ajan sisällä hormoneista. Se, miten keho reagoi hormoneihin, on tapauskohtaista. Lisäksi on myös erittäin tärkeää ymmärtää, että jos henkilön todellinen ongelma on sukupuoliroolit, transprosessi voi johtaa ojasta allikkoon pidemmän ajan saatossa. Tässä kommentissa tulee myös esille, että sosiaaliset suhteet muuttuvat transition myötä, eikä kaikki muutokset ole aina mieluisia.

 

8. kommentti: ”Tajusin, että terveyteen liittyvät komplikaatiot eivät olleet sen arvoisia… Ja sain vihdoin lääkityksen kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Kun luovuin transidentiteetistä, elämäni on mennyt ylöspäin.”

Oma kommentti: Olen sitä mieltä, että omia tuntemuksia on tärkeä kuunnella. Nykyajan transyhteisössä on se ongelma, että epäilykset ja kriittiset näkemykset kuitataan sisäistettynä transfobiana, mikä on mielestäni väärin.

 

9. kommentti: "Sukupuolenkorjaus tuhosi terveyteni ja eristäydyin ja masennuin yhä enemmän."

Oma kommentti: Kuulostaa surulliselta. Olen pahoillani kyseisen henkilön puolesta. Tässä on esimerkki, jolloin asiat eivät ole menneet putkeen.

 

10. kommentti: "Miesten matkiminen ei riittänyt minulle. Mikään hoito ei tekisi minusta ihmistä, joka on syntynyt mieheksi. Dysforiani takaa löytyi asioita, jotka vaativat käsittelyä. Tarvitsin apua mt-ongelmiini enkä kehoa muokkaavia hoitoja."

Oma kommentti: Tässä korostuu aikaisemmin mainitsema pointtini. Transhoidot eivät tee biologisesta naisesta biologista miestä vaan transmiehen. Kaikille transmiehuus ei riitä. Lisäksi transhoidot eivät korjaa henkilön muita ongelmia.