Transsukupuolinen on transfobinen?

 

"Transfobiset transsukupuoliset haluavat cisseksistisiä sukupuolenkorjaushoitoja."

No niin. Mitä tämä henkilö oikeastaan tarkoittaakaan? Nykyään monet ovat kuulleet cis-käsitteestä, kun puhutaan transsukupuolisuuteen liittyvistä asioista. Niille, jotka eivät tiedä, mitä cis tarkoittaa, niin lyhyesti cis on trans-sanan vastakohta. Toisin sanoen cissukupuolinen tarkoittaa henkilöä, joka ei ole transsukupuolinen. 

Minulle cisseksismi tarkoitti aikoinaan sitä, että transsukupuolisuuden olemassaolo kiistettiin. Lisäksi mielestäni oli cisseksismiä todeta, ettei yksikään transsukupuolinen voisi olla ulkoisesti viehättävä tai olla läpimenevä.Tällä hetkellä on cisseksismiä olettaa ihmisen sukupuoli ulkonäön perusteella. Ylipäätään nykyään on cisseksismiä olettaa, että sukupuoli olisi yhtään mitään muuta kuin identiteetti. Tämän vuoksi jotkut tahot kritisoivat sukupuolenkorjaushoitoja, koska hoitojen nähdään häivyttävän sukupuolen moninaisuutta. 

Minä itse olen ns. perinteinen transsukupuolinen, jonka sukupuoliristiriita on perustunut hyvin vahvasti kehon ja mielen ristiriitaan. Hyvinvointini edellytyksenä oli oleellista saada sukupuolenkorjaushoitoja. Minä en halua, että minulta kysytään pronomineja tai tiedustellaan sukupuoltani. Haluan, että ympäristö näkee minut selkeästi miehenä ilman mitään kyseenalaistusta. Tämä ei olisi mahdollista ilman sukupuolenkorjaushoitoja. Sosiaalinen todellisuus on hyvin vahvasti kytköksissä fyysisen todellisuuden kanssa.

Olen tietoinen siitä, että on olemassa tahoja, jotka vastustavat vahvasti sukupuolenkorjaushoitoja. Tällä hetkellä tämä uhka tulee transyhteisön sisältä. Mielestäni tämä on pahempi kuin transyhteisön ulkopuolelta tuleva kritiikki sukupuolenkorjaushoitoja kohtaan. 

Jos olet tyytyväinen synnynnäiseen kehoosi, se on hyvä juttu. Jos kuitenkin koet olevasi transsukupuolisten puolella, älä kutsu sukupuolenkorjaushoitoja haitallisiksi toimenpiteiksi, jotka häivyttävät sukupuolen moninaisuutta. 

"Ja siis oon itteki joskus vähä miettinyt tätä sukupuoliasiaa..."

Kerroin eräälle kaverilleni, miksi aloin kirjoittamaan tätä blogia. Tässä kohtaa on tärkeä tietää, että kaverini (nainen) on joskus pohtinut sukupuoltaan, mutta tullut siihen tulokseen, että on tyytyväinen syntymäsukupuoleensa.

Minulla on tunne, että tällä hetkellä ihmiset päätyvät pitämään itseään transsukupuolisina tai muunsukupuolisina liian helposti. Lähetemäärät transtutkimuksiin ovat kasvussa. Monet sanovat, että kun näistä asioista tiedetään enemmän, niin tämä olisi todellinen syy ilmiölle. Luulen kuitenkin, ettei asia ole näin yksiselitteinen.

Olen seurannut transyhteisön kehitystä useamman vuoden ajan. Olen tehnyt havaintoja, että transhoitoihin lähdetään aiempaa helpommin perustein, eikä transhoitoihin suhtauduta riittävän realistisesti. Olen tehnyt havainnon, että monia näitä ihmisiä ahdistaa enemmän sukupuoliroolit kuin keho. Myös monilla naisesta mieheksi- transioituvilla on liian ruusuinen kuva miehenä elämisestä.

Dysforian käsite on monella hämärtynyt. Nykyään on jopa kyseenalaista sanoa, että jos ei ole dysforiaa, niin ei ole trans. Monet luulevat, että transhoidot korjaavat asioita, joihin transhoidoilla ei todellisuudessa ole vaikutusta. Monet pitävät transpolin psykiatrisia tutkimuksia haitallisena portinvartiointina, vaikka todellisuudessa tutkimukset ovat ihmiselle pelkästään eduksi.

Minä olen oikeasti huolestunut siitä, että meillä on lähitulevaisuudessa iso määrä ihmisiä, jotka katuvat transhoitoja. Katujien määrä on nousussa jo nyt.

Kun kerroin havainnoistani kaverilleni, hän oli järkyttynyt. Olen tehnyt havaintoja, että tällä hetkellä monet kaverini kaltaiset ihmiset päätyvät pitämään itseään transsukupuolisina. Tämän vuoksi halusin haastatella kaveriani, jotta hän voisi kertoa kokemuksistaan. Haluan tuoda esille, että sukupuoleen liittyvä pohdinta ei ole aina merkki transsukupuolisuudesta.

 

Kuka olet?

Itäsuomalainen 20-30v väliin asettuva sosiaalialan ammattilainen, joka on seurustellut vain naisten kanssa.

"Ja siis oon itekki joskus vähä miettiny tätä sukupuoliasiaa ja tullut siihen tulokseen, että oon ns. poikatyttö ja homo (koska se lesbo särähtää korvaan)."

 

Mikä sai sinut pohtimaan sukupuoliasiaa?

Ehkä se, että en oo naisellinen nainen sai miettimää sukupuoliasiaa. En oo lapsena juurikaan nukeilla tai barbeilla leikkiny, kaverit oli ennen kouluikää lähinnä poikia, meikkasin 13-17v lähinnä "koska niin kuului tehdä", aina tykänny poikamaisista vaatteista. Jo lapsena kinastelin äitin kaa mekkojen käytöstä serkkujen rippijuhlissa tms. Lisäksi tykkäsin näyttää poikamaiselta ~16-24v ja se teki olosta itsevarmemman. Nii varmaan se, kun en istu siihen perinteiseen naisen muottiin.”

Miksi tulit lopulta siihen tulokseen, että olet ns. poikatyttö ja homo?

 En mä haluais olla mieskään  Naisena olemisessa kauheinta on menkat ja ajatus raskaana olemisesta/synnyttämisestä. Mutta oon tyytyväinen siihen mitä oon ja saan naisena pukeutua just niiku haluan, tykätä kenestä haluan ja elää niiku haluan (kunhan en satuta muita ihmisiä tai tee rikoksia jne). Tyyli on ollu rennon poikamainen enemmä tai vähemmän aina ja varmasti sama jatkuu. Hiusten pituus vaihtelee, mutta ei pitkät hiukset tee kenestäkää naista ja lyhyet miestä.

Miksi lesbo särähtää korvaan?

En vaa tykkää miltä sana lesbo kuulostaa. En osaa selittää sen paremmin. Homo on kiva ja sopii mulle paremmin.

 

"Ja sit (aikasemmin) mitä poikamaisempi olin nii sitä itsevarmempi oli, mut nyt on nii isot rinnat, ettei musta semmosta "lautamaista/hoikkaa" poikatyttöä saa ja joskus ajattelin, että pienet rinnat ois siks kivat, mut ei näissä isommissakaan "mitää vikaa" ole eikä ne ole aiheuttanu dysforiaa. "

 

 Miten määrittelet dysforian?

Dysforian määrittely.. varmasti kaikki on joskus tyytymättömiä omaan kehoon, mutta dysforia on mulle sitä, kun rinnat alkaakin kasvamaan ja henkilö itse vihaa/inhoo sitä niin paljon, ettei pysty sietämään itseään. On pahimmillaan itsetuhoinen sen takia. Tai ääni mataloituu, karvat alkaa kasvamaan ja tummumaan ympäri kroppaa ja se tuntuu väärältä. On eri asia inhota omaa ylipainoa, liiallista laihuutta tai pientä lihasmassaa, joihin jokainen voi vaikuttaa omilla teoillaan ilman leikkausta tai hormoneja. Tai olla tyytymätön pituuteeseen tai jalan kokoon, joille periaatteessa ei voi mitään. Ehkä se ei liity dysforiaan tai liittyy, mutta monella on tarve tuntea itsensä kokonaiseksi ja siihen voi vaikuttaa se, ettei pysty olemaan rannalla ilman paitaa (huom. sosiaalisesti hyväksyttävät syyt - naisten nännit/rinnat) tai ei voi pukeutua pieniin hameisiin, kun sieltä näkyy "liikaa”.

 

 ....

"En tajua miten tähän ollaan tultu. Tai siis itsestään selvää, että dysforia kuuluu siihen että on trans eikä pelkkä olen liian laiha/lihava/lihaksikas"

Mitä mieltä olet siitä, kun transryhmissä voi saada varoituksen tai jopa bannit, jos sanoo, että pitää olla dysforiaa ollakseen trans?

 Mun mielestä se kuulostaa uskomattomalta, väärältä ja surulliselta. Oon ite ajatellut teini-ikäisestä asti, jolloin olen tutustunut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin ja löytänyt itseni, että dysforia on oleellinen osa transdiagnoosin saamista/hoitojen aloittamista. Vähän niin kun se pääsyy siihen, että oma kroppa tuntuu väärältä, koska eihän sun "pää ja ajatukset" siinä muutu vaan se ulkonäkö. Sisäisesti olet koko ajan sama ihminen. Haluaisin tietää, että ne henkilöt, jotka varottelee/bannailee tästä asiasta, että mistä he tietävät olevansa trans? Tai mistä kukaan voi tietää olevansa trans, mikä on se syy, että omaa cis:eyttää epäilee/pohtii?

.... 

”Jos ulkonäköö vois muuttaa sormia napsauttamalla haluisin olla hoikka poikatyttö, vähän niiku L-koodin Shane, mutta ei ihan nii hoikka 😃 tai niiku Ellen Page! Mut mun kroppa on semmonen, ettei siitä tulis sellanen, vaikka laihduttais"

 "Ja musta tuntuu, että poikatyttöjen on helpompi olla poikatyttöjä, yhteiskunta ymmärtää paremmin, mut mites sit naisellinen mies... Tai muunsukupuoliset, jotka näyttää ulospäin selkeesti jommaltakummalta sukupuolelta.. kuten viime bb:ssä ollut Kevin."

 

Kuinka tärkeänä koet, että mediassa on esillä maskuliinisia/androgyyneja naisia?

Tärkeänä. Mun mielestä olisi hyvä tuoda esille kaikenlaisia miehiä, naisia ja muunsukupuolisia. Eri vaatetyyleineen, harrastuksineen ja vielä tärkeempää eri kokoisina ja näköisinä ihmisinä. Instagrammissa on ihana suomalainen androgyyni naismalli nimeltä Mia Munini, ottakaa seurantaan 😍

Transmies ja parisuhde

Minulla on naisystävä, jonka kanssa olen ollut parisuhteessa reilu kolme vuotta. Tapasimme aikoinaan eräässä LGBT-tapahtumassa. Esitin naisystävälleni 10 kysymystä, jotka liittyvät transmiehen kanssa seurusteluun. 

 

1.           Mitä tiesit transsukupuolisuudesta ennen Tulenhenkeä?

 En tiennyt kovinkaan paljon. Tiesin, mitä transmies ja transnainen tarkoittavat, sekä tiesin muunsukupuolisuuden olemassaolon. En ollut ajatellut transsukupuolisten elinoloja tai transsukupuolisuutta muutenkaan. Olin kuitenkin jo teininä ajatellut, että jos kohtaan transsukupuolisen, hän tulee olemaan minulle ihminen muiden joukossa, ja että transsukupuolisuus on ”vain ominaisuus”. En ole ikinä hötkyillyt transsukupuolisuuden suhteen suuntaan tai toiseen.

 

2.           Onko käsityksesi transsukupuolisuudesta muuttunut?

 Sain kysymykseen vähän suuntaa antavaa apua, että onko Tulenhenki muuttanut käsitystäni transsukupuolisuudesta. Erityisesti olen havainnut, että transsukupuolisten joukko ei ole niin yhteneväinen kuin mitä media antaa ymmärtää. Mielipiteitä on monia transsukupuolisten ryhmän sisällä, ja kaikki eivät aja samaa asiaa. Transsukupuolisten kokemukset vaihtelevat, mikä on tietysti itsestään selvää, mutta en ollut aiemmin ajatellut asiaa. Esimerkiksi osa elää korjausten jälkeen mukavaa elämää, toiset kärsivät yhä edelleen. En ollut ennen Tulenhengen tapaamista juuri ajatellut myöskään sitä, mitä transsukupuolisuus tuo tullessaan ihan arjen kannalta. Ylipäätään Tulenhengen myötä olen saanut hurjasti lisää faktatietoa ja kuullut kokemuksia siitä, millaista on elää transsukupuolisena. Edelleenkin suhtautumiseni on yleisellä tasolla sama, että transsukupuolisuus on ”vain ominaisuus”, mutta nyt hahmotan tarkemmin, mihin kaikkeen se vaikuttaa elämässä. En edelleenkään tosin ole superkiinnostunut aiheesta, joten en etsimällä etsi tietoa, mutta kuuntelen mieluusti kokemuksia.

 

3.                Mikä on seksuaalinen suuntautumisesi?

 

Olen kipuillut seksuaalisen suuntautumiseni kanssa vuosikausia. Seksuaalisuuteni kanssa olen tosin ollut sinut lähestulkoon aina. Olen ihastunut miehiin ja naisiin aika tasapuolisesti lapsesta lähtien, mutta jostain syystä tämä ei sitten ole näkynyt siinä, että olisin tajunnut olevani biseksuaali… Olen pitänyt itseäni välillä heterona, välillä lesbona ja välillä vain epästabiilina. Nuoruudessani biseksuaalisuutta pidettiin vain vaiheena tai muoti-ilmiönä, eikä kukaan oikein tuntunut ottavan minua todesta. Loppu viimein itseasiassa Tulenhenki sanoi, että kuulostat ilmiselvältä biseksuaalilta, jolloin viimein onnistuin tajuamaan, että bihän minä olen ja kaikki täsmää. Panseksuaaliksi en itseäni halua kutsuttavan, vaikka tiedän, että jotkut ovat sitä mieltä, että kaikki transsukupuolisten kanssa seurustelevat on panseksuaaleja. Minulle henkilön sukupuolella on väliä ja minua kiehtoo eri sukupuolissa eri asiat, vaikka muuten ”kaikki käy”. Sen takia kutsun siis itseäni biseksuaaliksi.

 

 

4.                             Mihin ihastuit Tulenhengessä?

 

Ihastuin Tulenhengen keskustelutaitoihin ja siihen, kuinka hän hyväksyi minut sellaisena kuin olen. Hän oli aidosti läsnä ja kuunteli ja kommentoi puheitani. Hän tuntui olevan tukena tilanteessa kuin tilanteessa, ja vaikkei osannut auttaa, kuunteli silti. Ja eipä se ulkonäkökään nyt kovin paha ollut 😄

 

5.             Osaatko sanoa, miksi jotkut tuntevat erityisesti vetoa transihmisiin?

 

Veikkaisin, että erilaisuus kiehtoo. Ja tietyt fyysiset ominaisuudet transihmisissä voivat herättää kiinnostusta. Mutta preferenssinsä kullakin.

 

 

6.          Onko transfobiaa, jos antaa pakit pelkästään transsukupuolisuuden perusteella?

 

Ei. Jokaisella on omat preferenssinsä. Kuten olen jo sanonut, mielestäni transsukupuolisuus on ominaisuus ja sen perusteella voi sanoa kiitos, mutta ei kiitos. Toki asiallisuus ja ystävällisyys näissä tilanteissa on a ja o.

 

7.                  Miten lähipiirisi on suhtautunut Tulenhengen transsukupuolisuuteen?

 

 Olen kysymättä lupaa kertonut Tulenhengen transtaustasta parille ystävälleni suhteen alussa. Tätä en tekisi kyllä enää, jos voisin palata ajassa taaksepäin. Luotin kyllä ystävieni tilannetajuun ja siihen, ettei juorut lähde leviämään, mutta paha sanoa, jos ovat kertoneet eteenpäin. Ystäväni, jotka transtaustasta tietävät, eivät mainitse asiaa mitenkään enää. Joko ovat unohtaneet tai sitten asialla ei ole merkitystä. Mielestäni ystävieni suhtautuminen Tulenhenkeen on aina ollut hyvää.

 

8.                 Onko Tulenhengen transsukupuolisuus aiheuttanut ongelmia suhteessanne?

 Sanoisin, että on tuonut ongelmia saman verran kuin mikä tahansa muukin ihmisen ominaisuus, jolla on myös negatiivisia puolia. Toisen kipuilu ei ole mukavaa katsottavaa etenkään, kun ei voi itse juurikaan auttaa. Mutta en erityisemmin sanoisi, että transsukupuolisuus on sellaisenaan aiheuttanut ongelmia.

9.                               Mitä mieltä olet tästä blogista?

 Mielestäni tämä blogi on hyvä tapa kanavoida transsukupuolisuuteen liittyviä ajatuksia johonkin rakentavaan. Toivon, että blogin ansiosta Tulenhengen tarve käydä asioita läpi uudestaan ja uudestaan pään sisällä vähenee, ja on joku paikka, minne saada myös kriittiset ajatukset laitettua ylös. Toivon, että blogin keskustelupalsta pysyisi asiallisena, ja ylipäätään kriittisetkin mielipiteet otettaisiin asiallisesti vastaan.

 

10           Onko Tulenhengellä naisvihamielisiä näkemyksiä?

 En sanoisi, että Tulenhengellä on naisvihamielisiä näkemyksiä. Luokittelen itseni feministiksi, mutta itseni määritelmä feminismistä eroaa paljolti nykyfeminismin tarkoitusperistä. Feminismistä meillä Tulenhengen kanssa on toisinaan erimielisyyksiä esimerkiksi naisten lasikattojen ja palkkaerojen suhteen, mutta muuten meillä on samankaltainen naiskäsitys.