Tervehdys lukijoille. Tässä kirjoituksessa
haastattelen transnaista, joka aikaisemmin suhtautui myötämielisemmin nykyiseen
valtavirran transaktivismiin, mutta nykyään suhtautuu siihen nihkeämmin. Halusin
haastatella häntä, koska minua ja monia muitakin varmasti kiinnostaa, mitä seikkoja
tällaisen asenteen muutoksen taustalla on.
Kuka olet?
Hei, nimeni on Tina. Olen 25-vuotias
transnainen Porista. Lähetteen transpolille tein 22-vuotiaana, diagnoosin ja hormonihoidot sain 24
-vuotiaana. Olen siis vielä varsin transitioni alussa. Olin aikaisemmin transaktivistien
näkemyksien kannalla, mutta nykyään suhtaudun kriittisemmin moniin transsukupuolisuutta
koskeviin kysymyksiin. Määrittelen itseni ”truscumiksi” ja ”transmedikalistiksi”.
Minulla on Twitterissä tili nimimerkillä tinaorkidea,
ottakaa seurantaan.
Mikä on motiivisi kritisoida nykyistä
valtavirran transaktivismia?
Motivoiduin kritisoimaan transaktivismia
ymmärrettyäni, kuinka transaktivistien ajamat asiat eivät todellisuudessa aja perinteisten, transhoitoja
läpikäyvien transsukupuolisten etuja oikeastaan millään tavalla. Transaktivistit
(joista valitettavan moni itse on ihan perinteinen transsukupuolinen) yrittävät siirtää
transsukupuolisuuden painotusta kehollisesta ilmiöstä vain identiteetiksi. Kuitenkin samalla moni
transaktivisti painottaa, kuinka blokkerit, hormonit ja muut transhoidot pitäisi olla kaikkien saatavilla
ja kuinka lapset ja nuoret ajautuvat itsemurhiin, jos näillä hoitomuodoilla on minkäänlaista
portinvartiointia transpolilla.
Tässä on aivan selkeä ristiriita, enkä pidä siitä, että
transsukupuolisuus voi nykyään tarkoittaa mitä tahansa tilanteesta riippuen. Tällainen hoitojen portinvartioinnin
poistaminen myöskin lisäisi katujien määrää räjähdysmäisesti. Se olisi kohtalokasta
nuorille ihmisille, ja se todennäköisesti myöskin johtaisi lopulta transhoitojen rajoittamiseen vahvalla
kädellä. Näin ne dysforiset transsukupuoliset, jotka tulevaisuudessa hoitoja tarvitsevat, kärsisivät
suuresti transaktivismin ylilyönneistä.
Ylipäätään transaktivistit haluavat kumota
sukupuolen käsitteen varsin kokonaisvaltaisesti, niin biologisen kuin sosiaalisen sukupuolen. Itse
transnaisena pyrin muokkaamaan kehoani hoidoilla naisen suuntaan niin kokonaisvaltaisesti kuin
se nykymenetelmillä on mahdollista ja haluan ulkoisesti muistuttaa naista. Perinteiset
transsukupuoliset eivät lähtökohtaisesti halua tulla kohdatuksi minään sukupuolettomina otuksina
vaan kohdesukupuolen (eli sukupuolen, jota kohti transitioidut) edustajina arkielämässä.
Transaktivistit myös luovat kuvaa
transsukupuolisista surkeina ihmisriekaleina, jotka valittavat kaikesta, mikä ei ole täydellisen
hypersensitiivistä transsukupuolisia kohtaan. Jokaisessa sanavalinnassa pitäisi olla niin
inklusiivinen, että normaali kanssakäyminen transsukupuolisten kanssa muuttuu täysin mahdottomaksi.
Kohtuuttomat vaatimukset siitä, että koko yhteiskunnan pitäisi mukautua transsukupuolisiin jokaista
sanamuotoa myöten, jotta marginaalinen vähemmistö ihmisistä ei pahoittaisi mieltään,
ärsyttää monia eikä paranna tavallisten ihmisten suhtautumista transsukupuolisiin. Tällaisen
vuoksi haluaisin erkaantua täysin tuosta joukosta, sillä minuakin automaattisesti pidetään heidän
aktivisminsa vuoksi elämäntapaloukkaantujana.
Sen sijaan molemminpuolinen kohtuullinen
jousto on hyväksi, siihen itse olen pyrkinyt. Transaktivistit tuntuvat myös vähät välittävän
siitä, mitä heidän ajamansa asiat tekevät naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksille. Heidän
aktivismiinsa kuuluu selkeästi se, että seksuaalinen suuntautuminen kohdistuisi vain
ja ainoastaan sukupuoli-identiteettiin. Samoin myös naisten oikeudet tulisi ulottaa kaikiin,
jotka ”identifioituvat naisiksi”.
Tämä on aivan kestämätön ajattelutapa ja lähinnä se saa
tavalliset ihmiset ajattelemaan vain, että jos sinun täytyy identifioitua joksikin, se tarkoittaa,
että et ole sitä. Transaktivistit eivät ota kuuleviin korviin seksuaalivähemmistöjen tai naisten
relevantteja huolia, jotka ovat suoraa seurausta transaktivistien ajamista naurettavuuksista.
Tämä transaktivistien oman navan tuijottaminen muiden kustannuksella on huolestuttava ilmiö,
jota en voi sietää alkuunkaan.
Transaktivistit eivät myöskään halua avointa
keskustelua ajamistaan asioista, uskoakseni sen vuoksi, että ne eivät kestä kriittistä
tarkastelua. Vastustan tällaista ilmapiiriä, jossa vaikeistakin asioista ei voisi puhua.
Miksi aikoinaan suhtauduit myötämielisemmin
transaktivistien tavoitteisiin? Huomasitko jo tässä vaiheessa mitään ongelmia
transaktivismissa/transaktivistien käytöksessä, mutta suljit silmäsi ongelmilta?
Ehkä selkein yksittäinen syy, miksi aluksi
suhtauduin transaktivismiin myönteisemmin oli se, että muun muassa Twitterissä aivan selkeästi suurin
osa ainakin suomalaisista muista transsukupuolisista olivat
transaktivismi-myönteisiä tyyppejä. Jonkin tasoinen sosialisoituminen tuntui olevan mahdollista vain omaksumalla
transaktivismin tavoitteet.
Toinen syy oli se, että transaktivismi
näyttäytyy pinnallisesti ylisuvaitsevaiselta ja inklusiiviselta: kuka vain on mitä vain sukupuolta mitä sanoo
olevansa, me olemme olleet pitkään sorron uhreja ja nyt on meidän aikamme saada kaikki se, mikä
meille kuuluu. Minkäänlaisia rajoitteita identifioitumisen myötä ei aseteta.
Alusta asti kuitenkin jonkin verran
perusbiologiaa tuntevana ihmisenä minua ärsytti, kuinka biologisen sukupuolen merkitystä joko
vähäteltiin liiallisesti tai biologinen sukupuoli kiellettiin kokonaan. Olen aina ollut tietoinen
biologisista tosiasioista, omasta biologisesta sukupuolestanikin, mutta jätin pitkälti
puhumatta niistä muiden transaktivistien kanssa.
Toinen asia mikä transaktivisteissa oli
mielestäni aina ongelmallista oli heidän tapansa kuplautua keskenään ja olla käymättä keskustelua
kaikkien vähänkään erimielisten kanssa. Minulle on Twitterissä henkilökohtaisesti ilmoitettu, että
minut asetetaan blokkiin, sillä halusin seurata LHB-liittoa. Myöskään heidän aktivismissaan ei
saanut kyseenalaistaa mitään, esimerkiksi dysforian ”vaatimusta” sille, että voi olla
transsukupuolinen. Tällainen henkilö asetetaan heidän toimestaan blokkiin, ehkä tehdään tästä myös
blokkisuosituksia ja eristetään transpiirien ulkopuolelle.
Kaikenkaikkiaan tällainen
kulttimainen käytös on mielestäni vastenmielistä. Myös transaktivistien ylimielinen asenne
muita, kuten cis-sukupuolisia (”cissuja” tai ”cis-scumeja”) tai detransitioitujia kohtaan, oli
sellaista, mistä en pitänyt.
Olet sanonut, että minä (Tulenhenki) olen
merkittävä tekijä siinä, kun ymmärsit, että nykyinen transaktivismi on monella tavalla
haitallista, myös perinteisten transsukupuolisten kannalta. Kuitenkin
transaktivistit ja transihmisten liittolaiset pääsääntöisesti eivät kuuntele minua, niin
miksi sinä kuitenkin otit juttuni todesta? Osaatko sanoa, miksi kriittisten
transsukupuolisten ääni menee kuuroille korville?
Sinulla todellakin oli valtava rooli siinä,
että olen tullut enemmän järkiini suhtautumiseni suhteen ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. Muistaisin huomanneeni sinut jo ensimmäisinä
Twitteriin liittymispäivinäsi. Kiinnostuin sinun jutuistasi, sillä transaktivismia avoimesti
kritisoiva transsukupuolinen oli Twitterissä harvinaisuus. Minulle oli kyllä alusta asti
varsin selvää, että olet ihan aito transsukupuolinen.
Minua ärsytti sinun jutut aluksi. Nopeasti huomasin, että sinä perustelet kantasi hyvin ja johdonmukaisesti. Monessa
asiassa ymmärsin, että olet oikeassa, mutta en halunnut sitä ääneen myöntää. Muutenkin puhuit
kokonaisvaltaisesti transsukupuolisia koskevista asioista, ja vaikka itse olisinkin
ollut mitä mieltä tahansa missäkin vaiheessa, olen aina ollut kiinnostunut tutkimaan asioita monesta
näkökulmasta.
Kriittisten transsukupuolisten juttuja ei
kuunnella transaktivistien toimesta aiemmin mainituista syistä; transaktivistit ylläpitävät mielikuvaa
siitä, että he ovat oikeassa transkysymysten suhteen ja kaikki vähänkään eriävät mielipiteet ovat
ihmisoikeuksien vastaisia ja transfobisia.
Transaktivistien liittolaiset uskovat tähän
näkökulmaan mielestäni myös varsin vakaasti ja levittävät kriittisistä transsukupuolisista
uhkakuvia transsukupuolisten vastaisina toimijoina, joilla ei pitäisi olla mitään sanottavaa
transaiheisiin liittyen. Transaktivistit siis pitävät kriittistä tarkastelua uhkana transhoidoille ja
transsukupuolisille, vaikkakin omasta mielestäni asia on juuri päinvastoin.
Miten transaktivistit ovat suhtautuneet
siihen, kun olet kritisoinut transaktivismia?
Varsin huonosti. Monia minun ajatuksiani
pidettiin jo minun omana TRA-aikanani epähyväksyttyinä transaktivistien keskuudessa.
Jo pelkästään se, että seurasin ”vääriä” henkilöitä ja yhteisöjä tai että juttelin
”väärien” ihmisten kanssa Twitterissä, johti blokatuksi tulemiseen. Esimerkiksi sinun, Tulenhenki,
seuraaminen johti automaattisiin blokkeihin joidenkin transaktivistien toimesta.
Varsinaisen transaktivismin kritisoiminen
onkin sitten johtanut kovempaan kritiikkiin. Minua on usein kutsuttu ”pick-me girl:iksi” muiden
transaktivistien toimesta, kun olen vähänkään kriittisemmin ottanut kantaa mihinkään
transaiheisiin. Monet transaktivistit myös arvelevat, että ylimielisesti pitäisin itseäni jollain tavalla
parempana transsukupuolisena kuin muita, kun en kannata samanlaista identiteettipolitiikkaa
kuin he. Vaikka jotkut transsukupuoliset kyllä pönkittävätkin egoaan internetissä, pidän
varsin halpana taktiikkana sitä, että asiallisessakin kritiikissä olisi aina kyse siitä. Itse
asiassa moniin transaiheisiin voi hyvin ottaa kantaa olematta itse transsukupuolinen.
Suurin yksittäinen negatiivinen huomioryöppy
suomalaisilta transaktivisteilta, minkä olen saanut, on vain aivan pakko mainita tässä. Tämä tapaus
oli myös minun lopullinen ”peak TRA-moment”. Helmikuun 2022 lopulla, (sattumoisin 25.
syntymäpäivänäni) kirjoitin Twitteriin muutaman twiitin ketjun, jossa mainitsin, kuinka
muutamat MtF-transsukupuoliset detransitioituvat sen johdosta, että heidän sukupuolikipuilut ja
transition tarve on johtunut fetissistä, jonka toteuttamisesta ei transition myötä enää
saakaan samaa stimulaatiota kuin ennen.
Tämän huomattuaan transaktivistit ja heidän
liittolaisensa Twitterissä tekivät minusta laajat blokkisuositukset, jolloin viimeisetkin
suomalaiset transaktivistit asettivat minut blokkiin. Myönnän jälkeenpäin, että olisin voinut
asetella sanani ketjussa paremmin, mutta minulle ei juurikaan annettu tilaisuutta selittää itseäni
tai puolustautua. Sanomani ymmärrettiin niin, että pidän kaikkia transnaisia fetisisteinä, mikä
ei ole totta.
Mainitsemisen arvoinen tapaus oli myös se, kun
yritin liittyä suomalaisten transaktivistien ylläpitämälle Discord-serverille. Serverille
liittymiseen piti vastata muutamaan portinvartiointikysymykseen, joista yhdessä
pyydettiin kertomaan sosiaalisen median tilejä, joita käytän. Ilmoitin siihen Twitter-tilini, jonka
kautta olin varmasti monelle serverin käyttäjälle tuttu. En tietenkään päässyt serverille, sillä olin
”truscum, transmedicalisti ja transfobi.”
Sanoit allekirjoitaneesi Oikeus
olla-lakialoitteen aikoinaan, mutta nyt kadut asiaa. Miksi aikoinaan kannatit juridisen sukupuolen
itsemäärittelyä? Mikä sai sinut muuttamaan mielesi?
Olin ennen sokea itsemäärittelyn myötä
syntyville ongelmille. Lisäksi olin aluksi varsin jästipäinen kuuntelemaan järkipuhetta itsemäärittelyn
ongelmista. Perustelin itsemäärittelyä niin, että ”mitä haittaa siitä on?”, ymmärtämättä juridisen
sukupuolen muutoksen kautta saatavia etuja. Lisäksi pidin aikaisemmin transprosessin kautta
tehtävää juridisen sukupuolenmuutosprosessia nöyryyttävänä.
Muistan ajatelleeni siitä
varsin samalla tavalla ylimielisesti kuin monet transpolien portinvartiointia vastustavat
transaktivistit: ”miksi minun tarvii todistaa sukupuolikokemustani elämällä jossain
sukupuoliroolissa?”.
Ymmärrän nykyään paremmin sen, miksi tarkka
portinvartiointi juridisen sukupuolen muutokseen on tärkeää. Nykyinen systeemi
kunnioittaa transprosessin läpikäyvien transsukupuolisten näkemää vaivaa ja
kärsimystä transitioitua ja pyrkiä tosissaan elämään kohdesukupuolen elämää mahdollisimman
kokonaisvaltaisesti. Täydellinen itsemäärittely tekee tästä vaivasta pilkkaa ja lisäksi se avaa
väylät opportunisteille hyödyntää juridisen sukupuolen tuomia etuja silloin kun se on edullisinta.
Lisäksi tietyt pääasiassa juridisen sukupuolen mukaan toteutuvat käytännöt muuttuvat kyseenalaiksi:
esimerkiksi voivatko nuoret miehet lakiuudistuksen jälkeen vaihtaa juridisen
sukupuolensa naisiksi ja näin välttyä asepalvelukselta?
Sukupuolen itsemäärittelyllä on vain erittäin
marginaalista tekemistä aidon, kehodysforisen transsukupuolisuuden kanssa. Mielestäni sen
tavoite on enemmänkn sukupuolen merkityksen hävittäminen, kuin transsukupuolisten
juridisen sukupuolen muuttamisen helpottaminen.
Mitä ajattelet tällä hetkellä siitä, kun
transnaiset osallistuvat naisten urheiluun? Ovatko näkemyksesi muuttuneet aiheesta ajan myötä,
ja jos on, niin miksi? Mitä ajattelet tällä hetkellä niistä, jotka puoltavat
transnaisia naisten urheilussa?
Minulla on nykyään varsin yksiselitteinen
linja transnaisiin naisten urheilussa: miestyyppisen puberteetin läpikäyneet transnaiset eivät
kuulu naisten urheiluun. Transnaisilla on fysiologisia etuja verrattuna biologisiin naisiin, näihin
lukeutuvat muun muassa suurempi hengityskapasiteetti, sydämen koko, yleinen
ruumiinrakenne ja korkeampi lihasmassa. Nämä erot eivät keskimäärin ole reilussa
vaihteluvälissä verrattuna biologisten naisten keskinäisiin eroihin, eikä hormonikorvaushoidoilla päästä
lihasmassankaan osalta naisten tasolle, vaikka transaktivistit muuta sanoisivatkin.
Mikäli
naisten urheilu olisi transnaisillekin avoin, tulisi mitalisijoilta aina löytymään vain
transnaisia. Se olisi hyvin epäreilua biologisia naisia kohtaan.
Näkemykseni eivät ole muuttuneet kovin paljon
lähiaikoina, vaikka ilmaisenkin kantani nyt rehellisesti ääneen. Ennen en ylpeyteni vuoksi
kantaani pystynyt ilmaisemaan, sillä minua harmitti tiedostaa se tosiasia, että
transnaisilla on fysiologista etua biologisiin naisiin nähden. Olen siis aina tiedostanut sen, että
transnaisilla on kyllä erilainen fysiologia verrattuna biologisiin naisiin.
Pidän sellaisia transnaisia, jotka naisten
urheiluun osallistuvat, joko ignorantteina tai puhtaasti ilkeinä ihmisinä. Sama koskee myös heitä,
jotka eivät itse transsukupuolisia ole, mutta tätä toimintaa kannattavat. Haluankin vedota
kaikkiin suomalaisiin transnaisiin: jättäkää naisten urheilu rauhaan. Eläkää parasta sosiaalista
elämäänne naisina ilman, että poljette muiden oikeuksia reiluun kisaamiseen. Osallistumalla
naisten urheiluun todistatte vain sen, että biologisilla miehillä on urheilussa etu
biologisia naisia vastaan.
Näkyvin kritiikki transaktivismia kohtaan tulee
pääsääntöisesti konservatiiveilta ja radikaalifeministeiltä/genderkriittisiltä
feministeiltä. Mitä mieltä olet näiden tahojen kritiikistä transaktivismia kohtaan?
Mielestäni valtavirran transaktivistissa on
runsaasti ongelmia, ja konservatiivisilla ihmisillä, sekä genderkriittisillä radikaalifeministeillä on
hyvää kritiikkiä transaktivismin ylilyönneistä. Pidän heidän panostaan järjettömimpien
transaktivistien vaatimusten jarruttamisena pääasiassa arvokkaana.
Tästä huolimatta edellä mainittujen tahojen
muussa omassa toiminnassaan on kuitenkin paljonkin korjattavaa. Näiden liikkeiden
näkemykset koskien transkysymyksiä nimittäin perustuu nähdäkseni aivan yhtä paljon ideologiaan, kuin
valtavirran transaktivistienkin.
Konservatiivisissa piireissä yleensä
painotetaan, kuinka sukupuolia on kaksi ja kuinka sukupuolta ei voi muuttaa. Jos synnyt pojaksi, kasvat mieheksi. Jos
synnyt tytöksi kasvat naiseksi. Vaikka itsessään tämä näkemys pitääkin biologisesti paikkaansa, se
on nähdäkseni eräänlainen koirapilli sille, että transsukupuolisuudessa ja transhoidoissa olisi
jotakin väärää yksilölle itselleen. Mielestäni tämä näkemys on varsin ideologinen, sillä vaikken
kannatakaan alaikäisten transhoitoja, ne ovat oikein kohdistettuina diagnosoiduille
transsukupuolisille yleensä elämän kannalta välttämättömiä.
Pahimmat konservatiivit yleensä perustelevat
transsukupuolisuutta luonnottomana ilmiönä tai muuten irrationaalisesti transsukupuolisia
epämiellyttävinä ihmisinä. Nämä toki ovat ihan valideja mielipiteitä, joihin heillä on
oikeus, mutta ne eivät ole painoarvoltaan uskottavia perusteluita siitä, miksei ihmisellä voisi
olla kehollista itsemääräystä ja mahdollisuutta yleensä välttämättömiin transhoitoihin.
Haluan
kuitenkin sanoa, että tiedän, etteivät kaikki konservatiivisetkaan ihmiset jaa edellä
mainittuja näkemyksiä, vaan he kunnioittavat aidosti dysforisia, selväjärkisiä
transsukupuolisia ja haluavat että yhteiskunta jatkaa meidän tukemistamme.
Genderkriittiset tahot, jotka monesti ovat
myös radikaalifeministisiä, ovat varsin näkyvillä nykyisessä transkeskustelussa. Kuten
aikaisemmin mainitsin, heidän kritiikkinsä transaktivismia kohtaan on arvokasta, mutta muuten heidän
suhtautumisessaan transsukupuolisuuteen ilmiönä ja transsukupuolisiin olisi parannettavaa.
Oman näkemykseni mukaan genderkriittiset ovat liike, jotka painottavat sitä, kuinka biologinen
sukupuoli määrittää ihmisen sukupuolellisen todellisuuden täysin kokonaisvaltaisesti, myös
transsukupuolisten tapauksessa.
Radikaalifeminismi tähän yhdistettynä
tarkoittaa sitä, että kaikki naisasiat ovat yksinomaan biologisten naisten asioita. Transnaisten
asiat siis eivät voi olla naisten asioita. Jos transnainen saa käyttää naisten vessaa, siitä tulee
unisex-tila. Nämä näkemykset voisivat olla täysin perusteltuja, mikäli transsukupuolisuuden
määritelmä olisi yhtä lavea, kuin mitä transaktivistit sen haluavat olevan. On kuitenkin ideologinen
näkemys, että transitioituneen transsukupuolisen sosiaalinen todellisuus vastaisi täysin
biologisen sukupuolen vastaavaa, tai että olisi suuri ongelma, jos transitioitunut transsukupuolinen
eläisi kohdesukupuolen sosiaalista elämää silloin, kun kenenkään oikeuksia ei poljeta.
Uskon, että monikaan radikaalifeministi ei
haluaisi parrakasta ja matalaäänistä transmiestä tiloihinsa. Vastaavasti läpimenevät
transnaiset eivät ainakaan naisten vessassa ole ongelma, eikä ole sama asia, jos naisten vessaa käyttää
ilmiselvä mies, jolla ei ole aikomustakaan näyttää naiselta. Käytän tässä WC:itä esimerkkinä,
sillä ne ovat nyt muodostuneet jokseenkin keskiöksi tähän keskusteluun transsukupuolisten
oikeuksista.
Haluan toki painottaa, että transnaisille ei missään nimessä kuulu yksinomaan naisbiologiaa
koskevat asiat, siinä genderkriittiset radikaalifeministit ovat oikeassa. Uskon
kuitenkin, että naisten oikeuksille on paljon suurempia uhkia kuin se, että transnaisilla olisi
kohtuuden rajoissa naisten sosiaalisia mahdollisuuksia.
Genderkriittisillä myös on ongelmia ihan
perinteistenkin transsukupuolisten kanssa. Olen useamman genderkriittisen havainnut toivovan,
että transhoidoille etsitään vaihtoehtoisia menetelmiä, sillä niitä pidetään elämää liian
radikaalisti muuttavina toimenpiteinä. Tämä on mielestäni hieman tekopyhää, sillä samalla
genderkriittiset ovat sitä mieltä, että transitioitumisella ei ole mitään merkitystä
sukupuoliseen todellisuuteen. Haluan myös sanoa, että minuakin Twitterissä seuraavat
genderkriittiset radikaalifeministit ovat käyttäneet transaktivismia kohtaan kriittisiä
näkemyksiäni keppihevosina oman agendansa levittämiseen.
Myös monien detransitioitujien kokemuksilla he
joskus mehustelevat, mikä on mautonta. Toivoisin, että genderkriittiset olisivat
avoimia näkemystensä kanssa ja sanoisivat suoremmin, mitä todellisuudessa ajattelevat
transsukupuolisista.
Mitä ajattelet siitä, kun transaktivistit
sanovat, etteivät transfoobikot hyväksy sinua ja minua (Tulenhenki) yhtään sen paremmin?
Vaikka pahimmat transfoobikot tai
genderkriittiset eivät minua ja Tulenhenkeä tulekaan koskaan hyväksymään tavallisina ihmisinä, monet
rationaaliset tavalliset ihmiset ovat olleet mielissään nähdessään, että ”vielä on järkeviäkin
transihmisiä olemassa”. Tämänkaltaiset kommentit ovat tuntuneet minusta todella hyviltä ja osaltaan
motivoivat minua jatkamaan mielipiteideni avaamista näistä vaikeistakin aiheista, mistä
saan lokaa niskaan monesta suunnasta. Saan toivoa siitä, että kaikki ihmiset eivät vielä ole
transaktivistien ponnistelusta huolimatta kääntyneet täysin transvastaisiksi, vaan minuakin kuunnellaan.
Millaisia terveisiä haluat lähettää
transaktivisteille? Entä millaisia terveisiä haluat lähettää radikaalifeministeille?
Transaktivisteille haluan sanoa, että aivan
ensiksikin lopettakaa piilottelemasta blokkien takana ja käykää kannattamistanne asioista avointa
keskustelua. Olisin itse valmis asiallisesti keskustelemaan mistä tahansa transaiheista
kanssanne. Eritoten haluan vedota Oikeus Olla - kansalaisaloiteen vastuuhenkilöihin. Jos
kaikki aktivismiinne kohdistuva arvostelu leimataan transfobiaksi, se kertoo siitä, että se ei
kestä kriittistä tarkastelua.
Seuraavaksi toivoisin pohtimaan, miksi aktivisminne ei kestä
kriittistä tarkastelua. Uskon, että ette ole pohjimmiltanne ilkeitä ihmisiä, vaan toivotte hyvää
transsukupuolisille. Ottakaa transsukupuolisten äänet huomioon monipuolisesti ja kuunnelkaa ihan
oikeasti myös kritiikkiä ja vastatkaa siihen muullakin kuin vain blokkisuosituksilla.
Radikaalifeministeiltä toivoisin vähemmän
ideologista ajattelua koskien transsukupuolisia. Uskokaa sitä, mitä näette, ja koette oikeassa
elämässä. Kuunnelkaa naisia monipuolisesti, älkää vain niitä naisia, jotka ovat kanssanne samaa
mieltä. Todellisuudessa moni transnainen puolustaa mielellään kanssanne naisten oikeuksia, turhat
vastakkainasettelut ovat vain haitaksi. Pohtikaa, ovatko transsukupuoliset todellisuudessa
suurin uhka naisten oikeuksien toteutumiselle. Miettikää kritiikkinne uskottavuutta, jos
haluatte asioihin muutosta.