Transnainen, jonka mielestä Suomessa on helppo elää transsukupuolisena

Tervehdys lukijoille. Blogiini oli tullut edellisen kerran jälkeen muutama kommentti, jotka huomasin vasta nyt. Pahoittelut myöhäisestä julkaisusta. Yksi kommentti käsitteli transaktivismin rajattomuutta, josta ajattelin myöhemmin kirjoittaa oman kirjoituksen. Tällä hetkellä minulla on useampi aihe, josta aion lähitulevaisuudessa kirjoittaa blogiini, kun tähän on jossain välissä aikaa. Lisäksi tulossa on muutama haastattelu, jotka käsittelevät transaihetta jollain tavalla. 

Tässä kirjoituksessa haastattelen suomalaista transnaista, jolla on kriittistä sanottavaa nykyisen transaktivismin tilanteesta. Haastattelu alkaa tästä: 

Kuka olet? 

Olen 25-vuotias transnainen. Aloitin sukupuolenkorjaushoidot 22-vuotiaana. Työskentelen IT-alalla, harrastuksena tietotekniikka sen erilaisissa muodoissa.

Kuinka tärkeänä pidät transpolin mt-tutkimuksia ennen transhoitojen aloittamista? Mitä ajattelet siitä, kun jotkut pitävät transpolin portinvartiointi-systeemiä nöyryyttävänä? Millä tavalla haluaisit kehittää tutkimusjaksoa? 

Hyvin tärkeänä. Sukupuolenkorjaushoidot ovat peruuttamattomia ja osa saattaa suoraan aiheuttaa terveydellistä haittaa. Lisäksi sosiaalinenkin transitio voi aiheuttaa ongelmia, jotka johtavat mielenterveydellisiin ongelmiin. 

On valitettavaa, että osaa kokee prosessin nöyryyttävänä. Itse kuitenkin näen, että hoitoihin hakeutuu tai ohjataan ihmisiä, joiden ongelmien juurisyy ei ole välttämättä transsukupuolisuus. Tai transitioituminen nykyisessä terveydentilassa tuottaa vain enemmän harmia kuin hyötyä yksilölle. Transsukupuolisten hoitojen onnistumisen takia on hyvä katsoa ongelmaa lääketieteelliseltä kannalta.

Millaisia ajatuksia sinulla on translain uudistuksesta eli juridisen sukupuolen itsemäärittelystä?

Vastustan jyrkästi. Miehillä ja naisilla on hyvin paljon eroa yhteiskunnan mittakaavassa. Itsemäärittely avaa Pandoran lippaan väärinkäytölle, ja yksikin väärinkäyttö aiheuttaa sosiaalista haittaa kaikille transihmisille. Ei tarvita kuin yksi muumioitunut omena saastuttamaan koko puu.

Koetko, että esimerkiksi Seta, Trans ry ja Trasek edistävät transsukupuolisten asioita Suomessa?

 Eivät edistä, vaan päinvastoin. Edellä mainittujen järjestöjen toiminta lähinnä luo segregaatiota saamalla transsukupuoliset joko vaikuttamaan aina uhreilta tai erityiskohtelua vaativilta ihmisiltä. Transsukupuolisten parempi sopeutuminen muuhun yhteiskuntaan ei vaadi hehkutusta tai korostusta, vaan ihmisiä, jotka elävät tavallista tylsää elämää.

Mainitsit toisaalla termit "egg" ja "eggshell". Mitä nämä termit tarkoittavat transsukupuolisuuden kontekstissa ja millaisia ongelmia niihin mielestäsi liittyy?

"Egg" ja "Eggshell" viittaavat nettikeskusteluissa yleensä feminiisiin poikiin, joita yritetään ajaa transitioitumaan, vaikka se ei välttämättä olisi heidän vilpitön tahtonsa.

Koetko, että MtF-transitioon voisi mahdollisesti hakeutua vähemmän ihmisiä, jos yleinen mieskuva olisi monipuolisempi?

Kyllä, mieskuva on aika ahdas edelleenkin. Kaikkien miesten ei tarvitse olla feminiisiä, mutta niiden, keille tämä on mieluisa ilmaisu, pitäisi antaa hyväksyntää olla oma itsensä.

Mitkä ovat mielestäsi mahdollisia varomerkkejä, jotka voivat ennakoida transhoitojen katumista? Uskotko, että katujalukujen suhteellinen osuus tulee kasvamaan seuraavan 5-10 vuoden aikana? 

Äkkipikaisuus, "hormonit ja leikkaukset heti tänne nyt"-asenne. Uskon, että katumisten määrä tulee nousemaan.

Kuinka helppoa Suomessa on elää transsukupuolisena, erityisesti transnaisena? 

Suomessa pääsee aika helpolla. Voin toki puhua vain omasta puolestani, ja mieheksi syntyneeksi fysiologisesti sirona ihmisenä olen varmasti päässyt helpommalla. Mutta olen sitä mieltä, että kun ei suhtaudu vastaantuleviin ongelmatilanteisiin uhrina, vaan rohkeasti on omanlaisensa ja ystävällisesti kyseenalaistaa ne, ketkä esim. kutsuvat vanhalla nimellä tai mieheksi, niin yleensä tästä on päässyt lopputulemaan, jossa on saanut anteeksipyynnön ja pahoittelut ahtaista median luomista näkemyksistä.

Millaisia terveisiä haluat lähettää transaktivisteille?

Lopettakaa, menkää oikeisiin töihin ja lopettakaa kaikkien transsukupuolisten suulla puhuminen. Ainoat suorat uhkaukset, joita olen transsukupuolisuuteni takia saanut ovat tulleet transaktivisteilta. Kiitos.

Kommentti Trans ry:n puheenjohtajan mielipidekirjoitukseen Helsingin Sanomissa

Trans ry:n puheenjohtaja Valo Vesikauris oli kirjoittanut 31.10 Helsingin Sanomiin mielipidekirjoituksen otsikolla ”Transsukupuolisuus ei ole mielipidekysymys”. Päätin kommentoida Vesikauriin esittämiä näkemyksiä.

 

Vesikauris: "IHMISOIKEUDET eivät ole mielipidekysymyksiä. Kun puhutaan transsukupuolisten ihmisten oikeudesta itsemäärittelyyn, keholliseen koskemattomuuteen ja oikeuteen elää vapaasti ja turvassa omana itsenään, esiin nousee silti puheenvuoroja sen puolesta, että näiden oikeuksien puolustamisen lisäksi olisi tärkeää kuulla vastakkaisia näkemyksiä tasapuolisuuden nimissä."

Kommentti:

 - Ihmisoikeudet eivät ole tyhjästä revittyjä kaikkivoipia totuuksia vaan ne ovat sopimuksia, jotka ovat syntyneet neuvottelujen tuloksina.

 - Koska juridisen sukupuolen itsemäärittely on mahdollista käytännössä kenelle tahansa ilman mitään kriteereitä, se vaikuttaa koko yhteiskuntaan ja käsitykseen siitä, kuinka ymmärrämme sukupuolen käsitteen. Tämän takia on perusteltua kuunnella kaikenlaista näkökulmaa aiheeseen liittyen.

- Transsukupuolisuuden kontekstissa on mielenkiintoista puhua "kehollisesta koskemattomuudesta", sillä transsukupuoliset nimenomaan haluavat kehoa muokkaavia transhoitoja. Mitä tulee "omana itsenä elämiseen", niin transsukupuolinen lähtökohtaisesti haluaa tehdä itseensä muutoksia.

 

Vesikauris: "Translakiuudistuksen yhteydessä ”erilaisten mielipiteiden” kuulemisen puolesta on puhunut muun muassa kansanedustaja Leena Meri (ps). Tällaisen lähestymistavan vuoksi lakiuudistusta parhaillaan käsitteleviin eduskunnan valiokuntiin on kutsuttu kuultaviksi ihmisoikeus- ja asiantuntijatahojen lisäksi yksittäisiä henkilöitä sekä järjestöjä, jotka suhtautuvat transsukupuolisiin avoimen torjuvasti ja vihamielisesti."

Kommentti:

- Sama pointti kuten aiemminkin, eli koska lakiuudistus vaikuttaa siihen, kuinka yhteiskunnassa ymmärrämme sukupuolen käsitteen. Tämän vuoksi erilaisia näkökulmia on tärkeä kuunnella.

-Kun jotain tahoa kutsutaan avoimen torjuvaksi ja vihamieliseksi, pitäisi tästä myös antaa konkreettisia esimerkkejä. 

- LHB-Liitto on yksi taho, jonka kuulemisesta transaktivistit eivät pidä. Kuitenkin pitää muistaa, että moderni transaktivismi ratsastaa sen yhteiskunnallisen hyvän tahdon varassa, jonka seksuaalivähemmistöt ovat vuosikymmenien saatossa luoneet. Tämän vuoksi on täysin perusteltua, että muun muassa LHB-Liitto esittää näkemyksensä lakiuudistuksesta.

Vesikauris: "Transihmisten oikeuksia vastustavien soraäänten nostaminen yhtä arvokkaiksi ansioituneiden ihmisoikeustoimijoiden ja asiantuntijoiden näkemysten, tutkimustiedon sekä kansainvälisten sopimusten ja suositusten kanssa luo tasapuolisuusharhan, joka antaa transvihamielisyydelle ja ihmisoikeuksien vastustamiselle legitimiteettiä, joka ei niille kuulu."

Kommentti:

- Mitkään Suomea velvoittavat ihmisoikeussopimukset eivät sano, että juridinen sukupuoli pitäisi perustua itsemäärittelyyn. Suomi on saanut huomautuksia muodollisesta "pakkosterilisaatio"- vaatimuksesta, jonka poistoa toki itsekin kannatan, vaikka käytännössä sillä ei ole merkitystä. Ensinnäkin itse halutut transhoidot tekevät steriiliksi ajan myötä, toisekseen lääkärit ovat vuosia kiertäneet kyseistä muodollista vaatimusta. Meillä on esimerkiksi julkisuudessa ollut myös "synnyttävä mies" eli biologinen nainen, joka on juridisesti mies. Tämä esimerkki kertoo, ettei meillä ole varsinaista pakkosterilisaatiota.

- On toki arvostettavaa, että transsukupuolisten oloja halutaan parantaa, mutta minkään ryhmän oikeuksia ei voida ajaa muiden ihmisryhmien yli. Esimerkiksi tietyt modernin transaktivismin tavoitteet ovat ristiriidassa naisten ja lasten oikeuksien kanssa.

 

Lopuksi sanottakoon, että vaikka kikkailisimme määritelmillä, termeillä ja merkinnöillä dokumenteissa, pelkästään tällä ei ole merkitystä arkielämän todellisuuteen. Jos ei käy medikaalisia transhoitoja läpi, elämä ei eroa käytännössä mitenkään muista syntymäsukupuolen edustajista, vaikka identifioituisikin jollain toisella tavalla. Kehollisuus vaikuttaa siihen, kuinka meidät kohdataan. Myös sellaiset ihmiset, jotka puoltavat nykyistä laveaa transsukupuolisuuden määritelmää, suhtautuvat eri tavalla transitioituviin transsukupuolisiin ja niihin, jotka vain kutsuvat itseään transihmisiksi, vaikka eivät kävisi minkäänlaisia transhoitoja läpi. Puhua voi mitä tahansa, mutta käytös kertoo todellisen asenteen.

Translain uudistusta kritisoivien transsukupuolisten kirje kansanedustajille

Minä ja joukko muita suomalaisia transsukupuolisia lähetimme kirjeen kaikille kansanedustajille liityen translain uudistukseen, johon suhtaudumme kriittisesti. Koemme juridisen sukupuolen itsemäärittelyn olevan ongelmallista transsukupuolisten kannalta unohtamatta sitä, millä tavalla juridisen sukupuolen itsemäärittely on haitallista muille ihmisryhmille. Toivon, että tätä kirjoitusta jaetaan mahdollisimman paljon sosiaalisessa mediassa.

Alla on kirjeemme kokonaisuudessaan:

Hyvä kansanedustaja,

Olemme joukko suomalaisia transsukupuolisia, ja monien transasioita ajavien järjestöjen kannasta poiketen suhtaudumme kriittisesti juridisen sukupuolen itsemäärittelyyn. Haluamme tuoda esiin näkemyksemme koskien translain uudistusta, joka on pian tulossa eduskunnan käsittelyyn. 

Mediassa transasioita käsitellään yleensä melko yksipuolisesti, ja transaiheisiin liittyvät kysymykset ovat poliittisesti varsin polarisoituneita. Juridisen sukupuolen itsemäärittelyä kannattavat tahot eivät yleensä vastaa kysymyksiin, jotka käsittelevät itsemäärittelyn ongelmia. Sosiaalisessa mediassa tämä johtaa yleensä kysyjän käyttäjätilin estämiseen. 

   

Monet transsukupuoliset haluavat sopeutua kohdesukupuolen elämään, ja monelle meistä transsukupuolisuus on yksityisasia. Tämä on transsukupuolisten keskuudessa edelleen varsin tyypillinen tapa elää. Valitettavasti tämä tarkoittaa sitä, että loppupeleissä monella tavanomaisella transsukupuolisella ei ole kovin paljon mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, millaista transasioihin liittyvää politiikkaa eri järjestöt ajavat. 

Olemme poliittisesti varsin monimuotoinen joukko. Meitä kuitenkin yhdistää se, että koemme monet valtavirran transaktivismin tavoitteet haitallisiksi pidemmällä aikavälillä sekä transsukupuolisten että muiden ihmisryhmien kannalta. 

Käsittelemme tässä kirjeessä edellä mainittuja asioita. Lisäksi esitämme kysymyksiä, joihin toivomme kansanedustajien perehtyvän ennen mahdollista lakimuutosta.

---

Lakiesityksessä mainitaan seuraavaa: "Sukupuolen voi hakemuksesta korjata täysi-ikäinen henkilö, joka esittää perustellun selvityksen siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa korjattavaan sukupuoleen. Sukupuolen korjaamiseen tulee harkinta-aika.”

Tässä dokumentissa kerromme millaisia ongelmia juridisen sukupuolen itsemäärittelyyn liittyy. Tekstissä olevat ulkoiset linkit löytyvät tämän dokumentin lopusta myös tekstimuodossa.

Toivomme, että seuraavia kysymyksiä käsiteltäisiin erityisen tarkasti: 

• Mitä "perusteltu selvitys" käytännössä tarkoittaa? Millaisia ohjeistuksia asian tiimoilta on?

• Onko mitään tekijöitä, joiden perusteella hakemuksen voi hylätä? Tarkistetaanko henkilön taustoja mitenkään?

 • Jos hakemuksen esittäjällä on esimerkiksi seksuaalirikostaustaa, vaatiiko hakemus tällöin tarkempaa selvitystä henkilön vilpittömyydestä?

• Jos hakemuksen esittäjällä on vakavasti todellisuudentajuun vaikuttava mielenterveysongelma kuten skitsofrenia tai psykoosi, voidaanko olettaa, että tällainen henkilö voisi turvallisesti elää transsukupuolisena jonka velvollisuus on ymmärtää transsukupuolisuuden tuomat biologiset ja sosiaaliset reunaehdot?

Juridisen sukupuolen itsemäärittelyyn liittyvistä ongelmista

Pääkohdat:

• On epäselvää ketä sukupuolen itsemäärittelyn mahdollistaminen hyödyttää, ja miten.

• Itsemäärittely lisää byrokratiaa ja hämmennystä sosiaalisissa tilanteissa.

• Itsemäärittely vaikeuttaa persoonallisuushäiriöistä tai mielenterveysongelmasta kärsivien ihmisten avun tarpeen havaitsemista sekä oikeanlaisen hoidon saantia.

• Itsemäärittely on askel pois tutkitulle tiedolle ja lääketieteelle pohjautuvista toimintatavoista.

• Itsemäärittely vaikeuttaa luotettavan terveydellisen ja yhteiskunnallisen tutkimuksen tekoa.

• Itsemäärittely vaikeuttaa kohdennettujen palveluiden ja terveydenhuollon saattamista kansalaiselle.

• Itsemäärittely vie varsinaisilta transihmisiltä uskottavuutta ja lisää negatiivisia ennakkoluuloja heitä kohtaan.

• Itsemäärittely voi tulevaisuudessa vaarantaa transihmisten mahdollisuuden saada hoitoja valtion tukemana jos sen välttämättömyyteen ei enää uskota.

• Maailmalta tunnettujen tapausten perusteella itsemäärittely tarjoaa pahimmillaan mahdollisuuden väärinkäytöksille ja jopa väkivaltaisille seksuaalirikoksille.

Johdanto

Sukupuolen itsemäärittelyssä on suuri määrä ongelmia, joista asiaa intohimoisesti ajavat tahot kieltäytyvät mainitsemasta tai keskustelemasta ollenkaan. Kun asioista esitetään pelkkiä positiivisia puolia, kannattaisi hälytyskellojen jo hieman soida: jokaisessa uudessa asiassa kun tuppaa olemaan kaksi puolta, ja ehdotuksen kannattavuutta punnitaan laittamalla hyödyt ja haitat vaakakuppiin, piilottelematta. Transasioita koskien tällä hetkellä sosiaalisessa mediassa on maailmanlaajuisesti leviämässä huolestuttava ilmiö: jos ongelmakohdista yritetään keskustella tai epäselvyyksistä kysyä lisäkysymyksiä, kärkkäimmät transaktivistit ja asiaa ajavat järjestöt ovat valmiita sensuroimaan jopa oikeiden, pysyvästi transihmisenä elävien ihmisten ääniä.

Transihmiset eivät siis ole homogeeninen joukko yhdellä tavalla ajattelevia ihmisiä, eivätkä transihmiset koe nimellisesti transasioita ajavien järjestöjen automaattisesti aina auttavan, vaan suorastaan haittaavan transihmisten oikeuksia. Kehottaisimme päätöksentekoon empiirisen ja tieteellisen tutkimuksen, ei tunteisiin vetoavan kiristämisen perusteella. Se että jokin asia ”yksinkertaisesti on oikein” tai että ”muissakin maissa saa” eivät mielestämme ole kunnollisia argumentteja. Suomi voisi nyt olla se länsimaa joka pitää pään kylmänä, tutustuu aidon puolueettomasti siihen mitä uusista muutoksista seuraa muissa maissa, ja päättää vasta sitten kannattaako ihan joka asiassa kiirehtiä olemaan kuin Yhdysvallat tai Ruotsi.

Mitä transsukupuolisuus on ja ei ole

Määritellään ensin mitä transsukupuolisuus on. Transsukupuolinen on henkilö, joka kokee vahvaa ja nimenomaan pysyvää inhoa ja vierautta omaa biologista sukupuolta olevaa kehoaan kohtaan, sekä pysyvästi kokee mieleltään samaistuvansa enemmän vastakkaisen sukupuolen ajatusmaailmaan. Lähes jokainen ihminenhän jossakin vaiheessa elämäänsä sekä miettii identiteettiään että etsii paikkaansa maailmassa, eikä siinä itsessään ole mitään epänormaalia. Samoin, jokainen ihminen jossakin vaiheessa elämäänsä – mahdollisesti useaankin kertaan – todennäköisesti kokee väliaikaista vierautta tai inhoa omaa kehoaan kohtaan. Näin voi käydä jos henkilöllä on esimerkiksi lapsuudenkodin kulttuurista, uskonnosta, traumasta, vammasta, sairaudesta, tai median antamasta kauneusihanteesta johtuvia häpeän tunteita omaa kehoaan kohtaan. Myös esimerkiksi synnynnäiset, aistiprosessointiin vaikuttavat neurokirjon häiriöt voivat aiheuttaa pahaa oloa ja vaikeutta oman kehotuntemuksien sietämisessä.

Kehodysforia siis itsessään voi johtua hyvin monesta eri asiasta, ja voi esiintyä ainakin ohimenevänä lähestulkoon jokaisen elämässä, mutta transsukupuolisuutta epäilevän kohdalla lääketieteellisen diagnosointiprosessin tarkoitus on tutkia kehodysforian todellinen juurisyy, ja saada siitä kärsivälle oikeanlaista hoitoa. Perusteellinen ja oikea diagnoosi ovat sekä yhteiskunnan että potilaan etu. Vasta kun muut syyt on suljettu pois ja varmistettu että kyseessä on nimenomaan transsukupuolisille ominainen pysyvä, sukupuolisiin ominaisuuksiin kohdistuva kehodysforia, voidaan todeta että fyysinen transitio on se hoito jolla kehodysforiaa voidaan lievittää.

Kun hoidot ovat lääketieteellisiä, ollaan todella vaarallisilla vesillä jos tässä kohtaa hylätään lääketieteen asiantuntijan arvio, ja annetaan maallikon diagnosoida itse itsensä perustuen niille käsityksille mitä on sattunut jossain somekuplassa itseensä imemään. Mm. Gender Health Query -sivusto on kerännyt artikkeliinsa yhteen tutkimuksia joissa seurataan transihmisiksi identifioituvien ihmisten sukupuolijakaumaa ajan kuluessa. Tutkimusten laatu ja laajuus vaihtelee, mutta datassa on silti väistämättäkin nähtävissä yhtenäinen vahva trendi, jonka mukaan länsimaissa transidentiteettiä pohtivien biologisten naisten määrä on viime vuosina räjähtänyt yli kaksinkertaiseksi vastaaviin biologisiin miehiin verrattuna. Gender: A Wider Lens podcastin jaksossa on haastateltu nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltialaa, jonka havaintojen mukaan Suomessa sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvista alaikäisistä on tyttöjä jopa 85-90%, joka on huomattavasti dramaattisempi suhdeluku kuin muista maista tulevassa tutkimusdatassa.

Meidän on vaikea uskoa, että näin räikeän eron voisi selittää pelkällä tiedon lisääntymisellä ja transsukupuolisuuden tunnistamisella. Sen sijaan osa näistä nuorista tytöistä saattaa vahvan ja hyvin mustavalkoisen somevaikuttamisen takia määritellä itsensä transsukupuoliseksi voidakseen olla osa vahvasti ideologista ryhmää, vaikka tosiasiassa taustalla on saattanut olla ongelmia jotka olisivat vaatineet muunlaista ratkaisua ja hoitoa. Ryhmiin kuulumisen tarve kun on täysin normaali osa lapsuutta ja nuoruutta. Jos sukupuolen vaihtamista helpotetaan ja se irrotetaan lääketieteestä, tuleeko terveydenhuolto silloin jättäneeksi jo valmiiksi avun tarpeessa olevat nuoret tytöt oman onnensa nojaan? Mistä syystä nuoret tytöt ovat alkaneet oireilla näin?

Transsukupuolisuutta ei pidä sekoittaa siihen, että henkilö ei vaikkapa pidä niistä sukupuolirooleista joita hän olettaa häneltä odotettavan, ei siihen että jonkin ikävän nuoruuden kokemuksen takia oma seksuaalisuus hävettää, ei siihen että kuukautiset eivät tunnu kivalta, ei siihen että vartalonmyötäiseen vaatteeseen pukeutuminen hävettää koska nuorena oli ylipainon takia koulukiusattu, eikä siihen että tekee mieli ravistella yhteiskunnan vanhoillisia sukupuoliroolikäsityksiä performanssimaisesti pukeutumalla vaatekappaleeseen johon ovat perinteisesti pukeutuneet vain vastakkaisen sukupuolen edustajat. Yllä mainitut viittaavat enemmänkin siihen että henkilöllä saattaisi olla hoitoa vaativa mielenterveyden häiriö, aistiyliherkkyyttä aiheuttava neurokirjon häiriö jota ei olla vielä tunnistettu (mm. autismikirjon häiriö tai ADHD), tai jokin persoonallisuushäiriö. Autismin ja ADHD:n tiedetään olevan biologisilla tytöillä ja naisilla alidiagnosoituja, koska diagnoosien kriteerit pitkälti perustuvat sille kuinka kyseiset häiriöt ilmenevät poikalapsissa. Toisaalta sukupuoli-identiteetin häiriöltä näyttävässä tilassa kyseessä ei aina ole sairaus tai muu häiriötila, joka tarvitsisi minkäänlaista hoitoa tai lokerointia: on yhtä lailla mahdollista, että henkilö ei vaan tyylinsä tai harrastustensa puolesta ole kiinnostunut konservatiivisista mies- ja naisrooleista, ja haluaa elää oman näköistään elämää. Ainahan on ollut ns. poikatyttöjä tai vähemmän maskuliinisia miehiä, ja ne ovat täysin valideja tapoja olla miehiä tai naisia ilman että yksilöitä täytyisi alkaa lokeroimaan tai keinotekoisesti muokkaamaan joihinkin ääripäihin.

Itsemäärittelyn tuomat sotkut ja vähäinen näyttö sen hyödyistä
elämänlaadun parantamisen kannalta

Varsinaisessa itsemäärittelyasiassa aloitamme kysymyksestä "kenen elämää sukupuolen itsemäärittely helpottaa?". Asiaa ajavat väittävät sen helpottavan henkilöä itseään, mutta emme oikein sulata tätä väitettä. Oletetaan, että kyseessä on vaikkapa henkilö joka näyttää aivan yksiselitteisesti naiselta koska hän biologiselta sukupuoleltaan sitä todella on, eikä hän millään tavalla pyri maskulinisoimaan kehoaan niin kuin varsinaisille transmiehille on kehodysforian lievittämisen vuoksi välttämätöntä. Jos esimerkin henkilö vaihtaa juridisen sukupuolensa mieheksi ja vaatii muita käyttämään itsestään tätä nimitystä, se väistämättäkin aiheuttaa ristiriitaisuudellaan pelkkää hämmennystä: henkilö saa varautua joka tilanteessa ilmoittamaan asiasta erikseen, sekä julistamaan muiden tekemien havaintojen olevan vääriä. Tämä aiheuttaa vain lisää stressiä, ulkopuolisuutta, epätoivoa, ja uhriutumisen tunnetta, jotka eivät aivan varmasti auta henkilöä olemaan sinut niiden psyykkisten syiden kanssa joiden takia hän haluaa biologisen sukupuolinimikkeensä kieltää.

Suomessa ei ole sukupuolitettuja pronomineja kielessä. Ketä siis hyödyttää esimerkiksi se, että täysin naisen näköisellä biologisella naisella lukee passissa "mies" tai peräti "muu"? Näillähän ei ole mitään tekemistä ihmisen tunnistamisen kanssa esimerkiksi virastoissa, ja juridisen sukupuolen mainitsemisen koko funktio on mielestämme nimenomaan ihmisen tunnistaminen. Ei siinä ole sen syvempää merkitystä, eivät passit ja henkilökortit ole mitään poliittisia viestintävälineitä, poliittisia ideoitaan voi viestiä sitten vaikkapa somessa.

Sukupuolella todellakin on merkitystä. Ei kaikessa, mutta varsin monessa asiassa. Jos kuka tahansa voisi vaihtaa juridista sukupuoltaan pelkällä ilmoituksella, tämä ristiriita henkilötietopapereissa aiheuttaisi täysin tarpeetonta ja haitallista sotkua esimerkiksi tilastoihin, yhteiskunnan ja terveyden tutkimukseen, sekä palveluiden saavutettavuuteen. Jos halutaan tutkia esimerkiksi tietyllä sukupuolella yleisempiä sairauksia, syrjäytymisen syitä, tyytyväisyyttä, tai mitä tahansa asiaa jossa naisissa ja miehissä on selkeitä eroja, juridisen sukupuolen itsemäärittely sotkee tällaisen jo valmiiksi monimutkaisen tutkimuksen tekemistä luotettavasti. Kun ongelmien syiden löytäminen vaikeutuu, siitä todennäköisesti kärsii koko yhteiskunta, mukaan lukien se enemmistö joka on täysin tyytyväinen biologiseen sukupuoleensa.

Jos kunta haluaisi huolehtia tiettyä sukupuolta koskevasta syöpäseulonnasta, tai muusta terveysasiasta tai palvelusta, juridista sukupuoltaan muuttaneet ei varsinaiset transsukupuoliset helposti jäisivät kohdennettujen palveluiden ulkopuolelle, tai saisivat väärälle biologiselle sukupuolelle kohdennettuja kädenojennuksia. 

Oikeisiin palveluihin ja terveydenhuoltotoimenpiteisiin hakeutuminen jäisi kansalaisen omalle vastuulle, mutta kun tiedotus ei välttämättä enää saavuttaisi henkilöä ja taustalla saattaisi olla mielenterveysongelmia jotka jo valmiiksi vaikeuttavat asioista huolehtimista, henkilö voisi pahimmassa tapauksessa jäädä ilman tarvitsemiaan palveluita. Miten tällaisiin varaudutaan, ja mistä resurssit saadaan? Mielestämme tässä on se riski, että heikossa asemassa olevan yksilön asema voisi heikentyä entisestään.

Juridisten sukupuolen perusteella tehtyä epärelevantiksi katsotun viestinnän sotkujen ja väärinkäsitysten selvittely työllistäisi myös virastotyöntekijöitä aivan turhaan. Ketä tämä palvelee, kun byrokratia tai avun saaminen voivat jo valmiiksi olla ihmisille pitkän odotuksen ja taistelun takana, eikä työntekijöitä ole riittävästi?

Tällä hetkellä kokemuksemme on se, että myös täysin transitioituneet transhenkilöt jäävät helposti erityisryhmää koskevan terveydenhuollon ulkopuolelle sekä fyysisesti että psyykkisesti, koska hoitojen pitkäaikaisvaikutuksista ei joko ole riittävästi tutkimustietoa, tai terveydenhuollossa ei yksinkertaisesti olla tiedostettu sitä että transihmisellä on elämänsä aikana tietyissä asioissa erilaiset terveydenhuoltotarpeet kuin niillä jotka kehollisesti ovat alkuperäisessä biologisessa sukupuolessaan. Kun tätäkään asiaa ei olla vielä hoidettu, onko järjestelmä todella valmis huomioimaan myös ne jotka haluavat vain erilaisen sukupuolimerkinnän papereihin ilman mitään muita seurauksia ja sitoutumista?

Itsemäärittelystä on haittaa transsukupuolisten asemalle
ja sosiaaliselle transitiolle

Pelkällä sukupuolen itsemäärittelyllä ilman transitiovaatimusta tullaan luoneeksi myös kanssaihmisille turhaa stressiä: havainnoimme ympäristöämme ja tunnistamme asioita aiempien kokemustemme perusteella, mutta nyt ihmisten odotettaisiin jonkin marginaalisen pienen ryhmän takia kyseenalaistavan kaiken, ja puhumaan kuin emme yhtäkkiä tietäisikään enää mistään mitään. Idea siitä että "sukupuolta ei saa olettaa ulkonäön perusteella" on absurdi: jokaisella on biologiset piirteet joille ei mahda mitään, ja sen lisäksi identiteetin viestintään käytetään omia vaate- ja tyylivalintoja.

Halukkaat voivat transitioitua jos heidät todetaan transsukupuolisiksi diagnoosikriteerien mukaan. Intersukupuolinen käyttää vaatevalintoja ilmaisussaan siinä missä muutkin, ja hänen intersukupuolisuudestaan kertovat anatomiset yksityiskohdat tuskin ovat millään tavalla relevanttia tietoa päivittäisessä kanssakäymisessä. Ja tämänkö kaiken jälkeenkään ihmiset eivät saisi luottaa omiin havaintoihinsa, vaan kaikkien pitäisi ottaa käyttöön ylimääräinen koukero hienovaraisesta sukupuolen tiedustelemisesta tai kiertoilmausten käytöstä?

Ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä on sinut biologisen sukupuolensa kanssa, haluaa kuulua syntymäsukupuolensa määrittämään ihmisryhmään, sekä tulla kohdatuksi ja puhutelluksi kyseisen ihmisryhmän jäsenenä tilanteissa joissa sukupuolella siis on oikeasti merkitystä (kuten terveydenhuollossa). Väittäisimme, että kuitenkin vielä tärkeämpää tietyn sukupuolen edustajana nähdyksi tuleminen on nimenomaan transsukupuolisille: me käymme läpi psyykkisesti, fyysisesti sekä sosiaalisesti erittäin raskaan ja kokonaisuudessaan tyypillisesti 5-10 vuotta kestävän prosessin voidaksemme tulla yhteiskunnassa nähdyksi ja kohdelluksi vastakkaisen sukupuolen edustajina. Tuo todellista riittämättömyyden tunnetta että henkilön, joka tekee sukupuolen ilmaisun eteen niin paljon vaivaa, pitäisi nyt alkaa kuulemaan kysymyksiä "mitä sukupuolta olet?" Tämä pätee myös biologisessa sukupuolessaan viihtyviin: jos olet nainen ja käyttänyt paljon vaivaa ja aikaa näyttääksesi juhlissa upealta, miltä tuntuu jos ihmisten pitäisi esittää että on vieläkin jotenkin epäselvää oletko ylipäätään nainen? Eikö omavalintaisesti tehty ulkonäöllä viestiminen voi milloinkaan riittää?

Sukupuolen itsemäärittely aiheuttaa siis haittaa oikeille transsukupuolisille yllä mainitulla tavalla, mutta tapoja on muitakin. Henkilöt, jotka vaihtavat pelkkää juridista sukupuoltaan ilman että siitä seuraa mitään muuta nimittäin tulevat viestineeksi että sukupuolella ei olisi mitään merkitystä eikä se tarkoittaisi mitään. Tosiasiassa sukupuolella nimenomaan on paljon merkitystä, ja sillä on erittäin konkreettisia ja todellisia seurauksia, kuten esimerkiksi se mitä murrosiässä tapahtuu, kuka voi sairastua kivessyöpään, tai kuka voi tulla raskaaksi. Jos väitetään ettei sukupuolta ole olemassa, siinä vedetään matto oikeiden transihmisten jalkojen alta: me emme todellakaan lähde psyykkisesti ja fyysisesti vaikeaan, kauan kestävään transitioon huvin vuoksi, vaan siksi koska meille sukupuolella on nimenomaan niin paljon merkitystä että tarvitsemme hoitoa voidaksemme elää inhimillistä elämää.

Kun mediaan leviää ideoita siitä, ettei sukupuoli merkitsekään mitään ja nuoret kertovat "tuntevansa joinakin päivinä olonsa tytöksi, joinakin pojaksi", näiden henkilöiden laittaminen samaan kategoriaan oikeiden transihmisten kanssa vie transihmisiltä uskottavuutta. Siinä annetaan ihmisille kuva, että kyseessä olisi todella vain väliaikainen pintapuolinen roolileikki ja väliaikainen identiteettihämmennys, joka muuttuu jatkuvasti. Mutta sukupuoli ei ole yhtä kuin vaatevalinnat tai muuttuvat kiinnostuksen kohteet. Ei siinä ole kyse siitä laitetaanko tänään jalkaan housut vai hame, tai tekeekö nyt mieli tehdä puutöitä vai meikkikokeilu. Sellaiset ovat täysin pinnallisia asioita, joista ei voi kertoa paljonkaan henkilön sukupuolesta muuta kuin korkeintaan stereotypioiden kautta, ja niistähän yritämme juuri päästä eroon jotta täydellisesti perinteisten sukupuoliroolien muottiin sopimattomien ihmisten olisi helpompi olla ja tuntea olevansa hyväksyttyjä yhteiskunnan jäseniä omina itseinään. Sukupuolen ilmaisu stereotyyppisen ja pinnallisen roolileikin kautta nimenomaan vahvistaa kaksijakoisia stereotypioita niiden rikkomisen sijaan.

Transihmisten tarve transitioitua pysyvästi on välttämätöntä heidän hyvinvoinnilleen. Jos identiteetistään hämmentyneet antavat sellaisen kuvan ettei tunne ole pysyvä, se saa ihmiset epäilemään transsukupuolisen tarvetta tulla kohdelluksi kohdesukupuolen mukaisesti, ja kyseenalaistamaan miksi Suomessa pitäisi ylipäätään antaa hoitoja verovaroin, jos kyseessä kerran ei ole pysyvä ja vakava tila joka vaatisi monimuotoista hoitoa. Transitioon lähteneet transihmiset ja identiteettinsä pitkäaikaiset pohtijat ovat kaksi eri ihmisryhmää. Hyvinvoinnin saavuttamiseksi me tarvitsemme keskenämme aivan erilaista hoitoa tai tukea, ja yhteiskunnan lähteminen mukaan identiteetin etsijöiden roolileikkiin ei palvele yhteiskuntaa, transihmisiä, eikä etsijöitä itseään.

Itsemäärittelyoikeutta ilman aikomusta transitiohoitoihin
on jo käytetty väärin

Sukupuolen itsemäärittely tai puutteellinen diagnosointiseula (näennäinen ”transsukupuolisuus” jossa vaaditaan itselle esimerkiksi naisen kohtelua varsinaisen transitioitumishalun ja sitoutumisen puuttuessa) ovat jo tuottaneet ongelmia maailmalla, mutta pelkkää ruusuista kuvaa levittävät tahot haluavat lakaista aiheen maton alle. Kun juridinen sukupuoli on pelkkä ilmoitusasia, se vaikuttaa palveluiden lisäksi sukupuolitettujen tilojen käyttöön. Esimerkiksi uimahallissa on sukupuolitetut tilat intimiteetti- ja turvallisuussyistä, ja turvallisuuden sekä järjestyksen vuoksi mies- ja naisrikolliset ovat erillisissä vankiloissa.

Scottish Daily Expressin artikkelissa kerrotaan British Journal of Criminology -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta, joka viittasi siihen että miespuoliset vangit jotka tuomionsa aikana ilmoittavat identifioituvansa naisiksi vaihtavat juridisen sukupuolensa takaisin mieheksi vapauduttuaan vankilasta. Tämä puolestaan viittaa siihen, että jotkut vangeista saattavat ”identifioitua” naisiksi vain päästäkseen harrastamaan seksiä naisvankien kanssa, tai päästäkseen lähemmäs mahdollisia tulevia uhrejaan. Todelliseen transitioon sitoutumattoman biologisen miehen pääseminen naisille tarkoitettuun tilaan saattaa siis jo valmiiksi haavoittuvassa tilassa olevat naiset vaaraan. Artikkelin julkaisemisesta katsoen edellisen puolentoista vuoden aikana skotlantilaisiin naisvankiloihin oli laitettu 12 transvankia (biologista miestä) jotka oli tuomittu nimenomaan väkivaltaisista tai seksuaalisista teoista. Vain yksi heistä oli käynyt läpi transsukupuolisuuteen liitettävän medikaalisen transition (hormoni- ja leikkaushoitoja), kun loput 11 olivat ainoastaan ilmoittaneet identifioituvansa naisiksi. Suhdeluku herättää ajatuksia.

Ainakin Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa on ollut tällaisia tapauksia, johtuen joko sukupuolen itsemäärittelyn laillistamisesta, tai mielivaltaisesta "diagnosoinnista" jossa hakeudutaan tietylle yksityislääkärille jonka agenda on näyttää kaikille halukkaille vihreää valoa – Yhdysvalloissa kun Suomen systeemistä poiketen kaikki on aina lopulta just business.

---

Esittelemme vielä pari äärimmäistä esimerkkitapausta sukupuolen itsemäärittelyn mahdollisista vaaroista, kun sille tarjotaan väärinkäyttömahdollisuuksia.

Yhdysvaltain New Jerseyssä naiseksi identifioituva, alaikäisenä kasvatti-isänsä 27 puukoniskulla tappanut Demi Minor (s. 1995) oli naisten vankilassa lusimassa 30-vuotista tuomiotaan. Myöhemmin Minor saattoi kaksi naisvankia raskaaksi, ja vasta sitten hänet siirrettiin miesten vankilaan. Transsukupuolisuudesta Minor alkoi puhumaan vasta vankila-aikanaan, ja New York Postin artikkelissa kasvattiäiti pitää Minoria ”manipulatiivisena psykopaattina”, sanoen että hänen transidentiteettinsä on ”vain juoni jolla hän saa huomiota ja paremman aseman itselleen. Hän on omaksunut minkälaista kieltä pitäisi käyttää.” Tiedossa ei ole onko Minorille tehty varsinaista mielentilatutkimusta.

Englannissa useista vakavista rikoksista tuomittu Karen White (s. 1966) pukeutui naiseksi mutta vankilaan mennessään oli edelleen juridisesti mies. Hän ei ollut hakenut minkäänlaisia transhoitoja, eikä ollut ilmestynyt suositeltuihin transpoliklinikan tapaamisiin. Tämä viittasi siihen ettei hänellä ollut halua medikaaliseen transitioitumiseen ja transsukupuolisena elämiseen, vaan naisten asusteisiin pukeuduttiin muusta syystä. White alkoi identifioitumaan naiseksi vasta samoihin aikoihin kun hänet pidätettiin vanhuksen puukottamisesta. Vanhuksen puukottamisen lisäksi hänellä on pitkä ja väkivaltainen rikoshistoria: mm. varkaus, sopimattomat teot lasta kohtaan, itsensä paljastaminen lapselle, väkivaltaisuuksia, useita raiskauksia, mukaan lukien raskaana olevan naisen huumaus ja raiskaus. White on ollut väkivaltainen sekä entistä puolisoaan, tytärtään, että poikaansa kohtaan. Ollessaan naisvankilassa White syyllistyi neljään seksuaaliseen tekoon pakottamiseen, uhreinaan naisvangit. Daily Mailin artikkelissa yksi vankilassa olleista ahdistelun uhreista kertoo Whiten kerskailleen piilottaneensa testosteronitasoa, seksihaluja ja kiihottumiskykyä alentavan lääkkeen huuliinsa nielemisen sijaan. Whitelle tehdyistä mahdollisista mielentilatutkimuksista en löydä tietoa, mutta on lienee selvää että rikoshistoria viittaa hyvin poikkeavaan, persoonallisuushäiriöiseen ja manipulatiiviseen henkilöön joka on erittäin vaarallinen varsinkin naisille ja lapsille.

Väitämme, että tällaista voisi ajan mittaan tapahtua myös Suomessa, jos siihen annettaisiin liian sinisilmäisellä lainsäädännöllä mahdollisuus. Suomessa viime aikoina kohua aiheutti sarjakuristaja Michael Penttilän tapaus. Penttilä kuristi naisia, mukaan lukien oman äitinsä. Penttilän ongelmat alkoivat jo teini-iässä, ja hän mm. seksuaalisin motiivein pahoinpiteli erään tytön ollessaan vasta alaikäinen. Myöhemmissä mielentilatutkimuksissa hänet on todettu erittäin vaaralliseksi. Vankila ei selvästi opettanut hänelle mitään, koska heti vapauduttuaan hän teki uusia naisiin kohdistuvia väkivaltarikoksia.

Oikeusjuttujen edetessä uutisoitiin Penttilän ilmoittaneen että hän identifioituisi lesbonaiseksi. Naisuhrit, mieltymys nahka-asusteisiin ja sadomasokismiin, sekä naisten kuristaminen nimenomaan nahkahansikkailla viittaavat kuitenkin siihen ettei kyseessä ole transsukupuolisuus, vaan väkivaltamieltymys, fetisismi, sekä häiriintynyt naissuhde.

Whiten ja Minorin kohdalla katsomme ongelmatilanteiden tapahtuneen, kun mieleltään sairaita ihmisiä ei olla tunnistettu persoonallisuushäiriöisiksi, ja kun sukupuolen itsemäärittely — jota ei useimpien transaktivistien mielestä saa koskaan kyseenalaistaa — on antanut heille immuniteetin ja pääsyn heikossa asemassa olevien ihmisten lähelle. Tämä on juuri se syy miksi lääketieteelle perustuva transsukupuolisuuden diagnoosi on välttämätön, ja mielenterveysongelmat ja persoonallisuushäiriöt on voitava erottaa oikeasta transsukupuolisuudesta riittävällä varmuudella.

Jos toisen sukupuolen edustajaksi muuttuminen on ilmoittamiskysymys eikä transitioitumishoitoja ja pysyvää toisen sukupuolen edustajana elämistä vaadita ja todenneta, erityisesti väkivaltaiseen fetisismiin mieltyneen sairaan ihmisen on aivan liian helppo käyttää tällaista porsaanreikää hyväksi. Jos kyseessä on pahimmassa ääritapauksessa psykopaatti joka osaa manipuloimalla puhua itsensä mihin haluaa, perusteellinen seulonta ja riittävän kauan kestävä tutkimus tekisi transsukupuolisuuden käyttämisestä vähemmän houkuttelevan tekosyyn päästä lähelle uhreja, koska se ei olisikaan kevyt ja nopea oikotie.

Transpiireissä tiedetään internetissä olevan keskusteluryhmiä, joissa jaetaan vinkkejä siihen mitä transpoliklinikalla pitää sanoa ja mitä ei kannata sanoa, jotta saisi haluamansa diagnoosin. Emme tarkoita että nämä ihmiset olisivat psykopaatteja, vaan huomautamme että systeemiä pyritään huijaamaan jo nyt, ja väärien diagnoosien riski on somevaikuttamisen takia maailmanlaajuisesti kasvussa.

Jos sukupuolen itsemäärittely laillistetaan Suomessa, Michael Penttilän kaltainen ihminen voisi vapaasti kulkea esimerkiksi naisten pukuhuoneissa ja WC-tiloissa. Emme tunne Suomen sukupuolitettuihin tiloihin kuten vankiloihin liittyviä käytäntöjä, mutta jos meneteltäisiin transaktivistien vaatiman täyden kyseenalaistamattomuuden mukaisesti, myös Penttilä tulisi lopulta sijoittaa naisten vankilaan jossa hänen suosikkiuhrinsa – naiset – olisivat valmiiksi satimeen ajettua saalista.

Kun vastakkaisen sukupuolen edustajaksi ilmoittautuvasta väkivaltaisesta seksuaalirikollisesta lopulta puhutaan mediassa, tällaiset "transsukupuoliset" aiheuttavat suurta vahinkoa oikeiden transsukupuolisten maineelle. Me emme missään nimessä halua tulla niputetuksi samaan kategoriaan parantumattomien, meidän identiteettiämme ja ulkonäköämme valeasuna käyttävien väkivaltarikollisten kanssa.

Lopuksi julkaisemme vielä kolmen transsukupuolisen kommentin juridisen sukupuolen itsemäärittelyn ongelmista: 

“Ensimmäinen ongelmallisuus, joka translain ehdotetusta uudistuksesta tulee selkeästi esille, on puutteellisesti tehty vaikutusarviointi. Vaikutusarvioinnista on nähdäkseni tehty vain positiivinen osuus, eli on tutkittu ainoastaan sitä puolta, miten juridisen sukupuolen mielivaltainen vaihtaminen vaikuttaa sitä vaihtaviin ihmisiin. Sen sijaan toinen puoli on jätetty kokonaan arvioimatta. Tarkoitan sitä, miten muuhun yhteiskuntaan vaikuttaa se, että sukupuolenkorjaushoitoja läpikäymättömät ihmiset vaihtavat juridisen sukupuolensa vastakkaiseksi, näin saaden tämän sukupuolen lailliset etuudet.

Uskon monien esimerkkien olevan jo varsin tuttuja, mutta miten esimerkiksi vältetään se, että juridiselta sukupuoleltaan alun perin mies vaihtaa sukupuolimerkinnän naiseksi siinä toivossa, että välttyy kutsunnoilta ja asepalvelukselta? Entä miten voidaan poistaa sukupuolitetuista tiloista päivänselvästi vastakkaisen sukupuolen edustajan näköinen henkilö, jos tämä voi ”todistaa” sukupuolensa henkilöpapereilla? Tai mitäpä jos esimerkiksi jossakin työpaikassa tai opiskelupaikassa on sukupuolikiintiö? Juridisen sukupuolen voisi vaihtaa, jotta pääsee vastakkaisen sukupuolen kiintiön myötä töihin tai opiskelemaan. Vaikka nämä uhkakuvat ovatkin suurelta osin teoreettisia, en ymmärrä, miksi tällainen väärinkäyttö pitäisi edes teoriassa mahdollistaa.

Laki juridisen sukupuolen itsemäärittelystä heikentää meidän lääketieteellisesti transitioituvien transsukupuolisten oikeusturvaa. Juridisen sukupuolen vaihtaminen on tähän asti kulkenut käsi kädessä hormonaalisen lääkehoidon tuomien ulkonäön muutosten kanssa. Näin ollen esimerkiksi transnainen, joka vaihtaa juridisen sukupuolensa naiseksi, muistuttaa ulkoisesti jo jonkin verran naista. Ehdotettu lakimuutos tekisi tästä raskaasta prosessista täydellistä pilkkaa. Kun ulkoisen olemuksen ja sosiaalisen roolin muuttaminen vastaamaan vastakkaista sukupuolta ei merkitse mitään, asetetaan meidät, jotka näemme prosessiin vaivaa samalle viivalle kuin ne, joilla on hatarat perusteet juridisen sukupuolen vaihtamiseen. Lakimuutoksen myötä uskon, että ulkopuoliset ihmiset menettävät luottamuksensa kokonaan juridisen sukupuolen vaihtoprosessiin ja transsukupuoliset menettävät uskottavuutensa.

Transitioituvien transsukupuolisten oikeuksiin kuuluvat myös sukuelinkirurgian mahdollisuus ja Kelan täysikorvattavuus hormonihoitoon. Nämä molemmat mahdollistuvat vasta sen jälkeen, kun juridinen sukupuoli on vaihdettu. Olen henkilökohtaisesti kysynyt minua hoitavilta tahoilta, miten menetelmät näitä koskien tulevat vaihtumaan, jos juridinen sukupuolen itsemäärittely astuu voimaan. En ole saanut selkeää vastausta näihin. Vaadin että vaikutusarvioinnin tekevä työryhmä tekee kattavan selvityksen näiden transsukupuolisten saavutettujen etuuksien säilymisestä mahdollisen lakimuutoksen voimaan astuttua.

Lakimuutoksen lyttäämisestä huolimatta pidän tärkeänä sitä, että transsukupuolisten oikeuksia yritetään ajaa eduskunnassa. Tämä on vain väärä lähestymistapa siihen. Sille on syynsä, miksi juridisen sukupuolen muuttamisprosessi ja lääketieteellinen diagnoosiprosessi ovat tähän mennessä olleet kiinteästi sidoksissa toisiinsa. Niiden eriyttäminen aiheuttaa ongelmia monella saralla, lisäksi heikentäen transitioituneiden transsukupuolisten oikeuksia.”

– Transnainen, joka pohtii itsemäärittelyn vaikutuksia transsukupuolisten oikeusturvaan

“Juridisen sukupuolen muuttaminen ei voi olla itsemääritettävissä. Nykyinen Suomen menetelmä toimii hyvin: diagnoosi moniammatilliselta tutkimusyksiköltä tulee vaatia ennen lääketieteellistä ja juridista sukupuolenmuutosta. Näin poissuljetaan mahdolliset psykiatriset häiriöt ja muut syyt, joita tulee hoitaa muilla tavoin. Vaatimus transsukupuolisuuden diagnoosista vähentää mahdollisia tilanteita, joissa henkilö on erehtynyt tai sukupuolen muuttaminen ei ole hänelle oikea päätös. 

On myös hyvä, että sukupuolimerkintä vaihdetaan vasta henkilön saatua muokattua ulkonäköään vastaamaan sitä sukupuolta, johon sen haluaa vaihtaa. Näin on helpompi välttää mahdollisia väärinkäsityksiä ja vaikeuksia tilanteissa, kun sukupuolen juridinen merkintä ei vastaa ulospäin näkyvää sukupuolta. Sukupuolen muutos on suuri päätös. On arvostettavaa, että transsukupuolisten elämää tahdotaan helpottaa, mutta hyvistäkin syistä tehdyt päätökset voivat tehdä haittaa.”

– Transmies, joka korostaa lääketieteellisen selvityksen merkitystä transihmisten hyvinvoinnin kannalta

“Vastustan juridisen sukupuolen itsemäärittelyä ihan jo sen takia (ja uskon, että moni tiedostaa tämän), että jos siihen ei aseteta edes jotain kriteerejä (mm. F64.0, transsukupuolisuus), niin ihmiset tulee käyttämään tätä hyväkseen. Miehet voivat helposti vaihtaa sukupuolensa naiseksi päästäkseen mm. naisten suihkutiloihin/vankiloihin/yms. ja osa varmaan yrittää vältellä armeijaan menon tämän avulla.

Minulla on tiedoissani edelleen väärä sukupuolimerkintä, niin olisihan hienoa, jos voisin vain käydä digi- ja väestötietovirastolla ilmoittamassa, että haluan vaihtaa sukupuoleni mieheksi. Mutta tähän on pakko olla asetettu rajoituksia, jotka eivät anna kenen tahansa vaihtaa sukupuolta niin vain. Asiat pitää miettiä tarkasti lävitse ennen kuin lähtee tekemään mitään radikaalia muutosta omaan sukupuoleensa, mikä tulee vaikuttamaan sosiaalisissa kanssakäymisissä, vaikka sitä ei alkuun huomaisi. Lisäksi meillä ei ole tällä hetkellä minkäänlaista ohjeistusta siitä, mitä "perusteltu selvitys" tässä tilanteessa tarkoittaa. Kelpaako perustelluksi syyksi "olen transsukupuolinen" vai pitääkö henkilön oikeasti selittää, miksi hän todellisuudessa haluaisi vaihtaa sukupuolimerkintänsä (mahdollisesti) ilman transdiagnoosia?”

– Transmies huolissaan itsemäärittelyn väärinkäytöistä

Dokumentissa olleet linkit tekstimuodossa:

Dataa transihmisiksi identifioituvien sukupuolijakaumasta
https://www.genderhq.org/increase-trans-females-nonbinary-dysphoria

Podcast, nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala
https://gender-a-wider-lens.captivate.fm/episode/62-pioneers-series-adolescent-identity-with-riittakerttu-kaltiala

Mielenterveyden häiriöt
https://www.terveyskirjasto.fi/lam00002

Autismikirjon häiriöt
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00355/autismikirjon-hairiot

ADHD
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00353/adhd-aktiivisuuden-ja-tarkkaavuuden-hairio

Persoonallisuushäiriöt
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00407

Vankitutkimus Skotlannissa: vankilassa naiseksi identifioituvat ja naisvankilaan pyrkivät vaihtavat sukupuolen takaisin miehiksi vankilasta vapauduttuaan
https://www.scottishdailyexpress.co.uk/news/scottish-news/anger-trans-inmates-revert-males-25840252

Demi Minor, itsemäärittelyn vaarallinen väärinkäyttötapaus 1
https://nypost.com/2022/08/05/trans-prisoner-who-impregnated-two-women-is-psychopath/

Karen White, itsemäärittelyn vaarallinen väärinkäyttötapaus 2
https://www.theguardian.com/uk-news/2018/oct/11/transgender-prisoner-who-sexually-assaulted-inmates-jailed-for-life

Yksi Karen Whiten uhreista kertoo
https://www.dailymail.co.uk/news/article-10406351/I-sexually-assaulted-transgender-rapist-womens-jail

Michael Penttilä, suomalainen sarjakuristaja
https://fi.wikipedia.org/wiki/Michael_Penttilä

Transnainen, joka on kyllästynyt transaktivismiin

Tervehdys lukijoille. Tässä kirjoituksessa haastattelen transnaista, joka aikaisemmin suhtautui myötämielisemmin nykyiseen valtavirran transaktivismiin, mutta nykyään suhtautuu siihen nihkeämmin. Halusin haastatella häntä, koska minua ja monia muitakin varmasti kiinnostaa, mitä seikkoja tällaisen asenteen muutoksen taustalla on.

 

Kuka olet?

Hei, nimeni on Tina. Olen 25-vuotias transnainen Porista. Lähetteen transpolille tein 22-vuotiaana, diagnoosin ja hormonihoidot sain 24 -vuotiaana. Olen siis vielä varsin transitioni alussa. Olin aikaisemmin transaktivistien näkemyksien kannalla, mutta nykyään suhtaudun kriittisemmin moniin transsukupuolisuutta koskeviin kysymyksiin. Määrittelen itseni ”truscumiksi” ja ”transmedikalistiksi”.

Minulla on Twitterissä tili nimimerkillä tinaorkidea, ottakaa seurantaan.

 

Mikä on motiivisi kritisoida nykyistä valtavirran transaktivismia?

Motivoiduin kritisoimaan transaktivismia ymmärrettyäni, kuinka transaktivistien ajamat asiat eivät todellisuudessa aja perinteisten, transhoitoja läpikäyvien transsukupuolisten etuja oikeastaan millään tavalla. Transaktivistit (joista valitettavan moni itse on ihan perinteinen transsukupuolinen) yrittävät siirtää transsukupuolisuuden painotusta kehollisesta ilmiöstä vain identiteetiksi. Kuitenkin samalla moni transaktivisti painottaa, kuinka blokkerit, hormonit ja muut transhoidot pitäisi olla kaikkien saatavilla ja kuinka lapset ja nuoret ajautuvat itsemurhiin, jos näillä hoitomuodoilla on minkäänlaista portinvartiointia transpolilla. 

Tässä on aivan selkeä ristiriita, enkä pidä siitä, että transsukupuolisuus voi nykyään tarkoittaa mitä tahansa tilanteesta riippuen. Tällainen hoitojen portinvartioinnin poistaminen myöskin lisäisi katujien määrää räjähdysmäisesti. Se olisi kohtalokasta nuorille ihmisille, ja se todennäköisesti myöskin johtaisi lopulta transhoitojen rajoittamiseen vahvalla kädellä. Näin ne dysforiset transsukupuoliset, jotka tulevaisuudessa hoitoja tarvitsevat, kärsisivät suuresti transaktivismin ylilyönneistä.

Ylipäätään transaktivistit haluavat kumota sukupuolen käsitteen varsin kokonaisvaltaisesti, niin biologisen kuin sosiaalisen sukupuolen. Itse transnaisena pyrin muokkaamaan kehoani hoidoilla naisen suuntaan niin kokonaisvaltaisesti kuin se nykymenetelmillä on mahdollista ja haluan ulkoisesti muistuttaa naista. Perinteiset transsukupuoliset eivät lähtökohtaisesti halua tulla kohdatuksi minään sukupuolettomina otuksina vaan kohdesukupuolen (eli sukupuolen, jota kohti transitioidut) edustajina arkielämässä.

Transaktivistit myös luovat kuvaa transsukupuolisista surkeina ihmisriekaleina, jotka valittavat kaikesta, mikä ei ole täydellisen hypersensitiivistä transsukupuolisia kohtaan. Jokaisessa sanavalinnassa pitäisi olla niin inklusiivinen, että normaali kanssakäyminen transsukupuolisten kanssa muuttuu täysin mahdottomaksi. 

Kohtuuttomat vaatimukset siitä, että koko yhteiskunnan pitäisi mukautua transsukupuolisiin jokaista sanamuotoa myöten, jotta marginaalinen vähemmistö ihmisistä ei pahoittaisi mieltään, ärsyttää monia eikä paranna tavallisten ihmisten suhtautumista transsukupuolisiin. Tällaisen vuoksi haluaisin erkaantua täysin tuosta joukosta, sillä minuakin automaattisesti pidetään heidän aktivisminsa vuoksi elämäntapaloukkaantujana.

Sen sijaan molemminpuolinen kohtuullinen jousto on hyväksi, siihen itse olen pyrkinyt. Transaktivistit tuntuvat myös vähät välittävän siitä, mitä heidän ajamansa asiat tekevät naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksille. Heidän aktivismiinsa kuuluu selkeästi se, että seksuaalinen suuntautuminen kohdistuisi vain ja ainoastaan sukupuoli-identiteettiin. Samoin myös naisten oikeudet tulisi ulottaa kaikiin, jotka ”identifioituvat naisiksi”. 

Tämä on aivan kestämätön ajattelutapa ja lähinnä se saa tavalliset ihmiset ajattelemaan vain, että jos sinun täytyy identifioitua joksikin, se tarkoittaa, että et ole sitä. Transaktivistit eivät ota kuuleviin korviin seksuaalivähemmistöjen tai naisten relevantteja huolia, jotka ovat suoraa seurausta transaktivistien ajamista naurettavuuksista. Tämä transaktivistien oman navan tuijottaminen muiden kustannuksella on huolestuttava ilmiö, jota en voi sietää alkuunkaan.

 Transaktivistit eivät myöskään halua avointa keskustelua ajamistaan asioista, uskoakseni sen vuoksi, että ne eivät kestä kriittistä tarkastelua. Vastustan tällaista ilmapiiriä, jossa vaikeistakin asioista ei voisi puhua.

 

Miksi aikoinaan suhtauduit myötämielisemmin transaktivistien tavoitteisiin? Huomasitko jo tässä vaiheessa mitään ongelmia transaktivismissa/transaktivistien käytöksessä, mutta suljit silmäsi ongelmilta?

Ehkä selkein yksittäinen syy, miksi aluksi suhtauduin transaktivismiin myönteisemmin oli se, että muun muassa Twitterissä aivan selkeästi suurin osa ainakin suomalaisista muista transsukupuolisista olivat transaktivismi-myönteisiä tyyppejä. Jonkin tasoinen sosialisoituminen tuntui olevan mahdollista vain omaksumalla transaktivismin tavoitteet.

Toinen syy oli se, että transaktivismi näyttäytyy pinnallisesti ylisuvaitsevaiselta ja inklusiiviselta: kuka vain on mitä vain sukupuolta mitä sanoo olevansa, me olemme olleet pitkään sorron uhreja ja nyt on meidän aikamme saada kaikki se, mikä meille kuuluu. Minkäänlaisia rajoitteita identifioitumisen myötä ei aseteta.

Alusta asti kuitenkin jonkin verran perusbiologiaa tuntevana ihmisenä minua ärsytti, kuinka biologisen sukupuolen merkitystä joko vähäteltiin liiallisesti tai biologinen sukupuoli kiellettiin kokonaan. Olen aina ollut tietoinen biologisista tosiasioista, omasta biologisesta sukupuolestanikin, mutta jätin pitkälti puhumatta niistä muiden transaktivistien kanssa.

Toinen asia mikä transaktivisteissa oli mielestäni aina ongelmallista oli heidän tapansa kuplautua keskenään ja olla käymättä keskustelua kaikkien vähänkään erimielisten kanssa. Minulle on Twitterissä henkilökohtaisesti ilmoitettu, että minut asetetaan blokkiin, sillä halusin seurata LHB-liittoa. Myöskään heidän aktivismissaan ei saanut kyseenalaistaa mitään, esimerkiksi dysforian ”vaatimusta” sille, että voi olla transsukupuolinen. Tällainen henkilö asetetaan heidän toimestaan blokkiin, ehkä tehdään tästä myös blokkisuosituksia ja eristetään transpiirien ulkopuolelle. 

Kaikenkaikkiaan tällainen kulttimainen käytös on mielestäni vastenmielistä. Myös transaktivistien ylimielinen asenne muita, kuten cis-sukupuolisia (”cissuja” tai ”cis-scumeja”) tai detransitioitujia kohtaan, oli sellaista, mistä en pitänyt.

 

Olet sanonut, että minä (Tulenhenki) olen merkittävä tekijä siinä, kun ymmärsit, että nykyinen transaktivismi on monella tavalla haitallista, myös perinteisten transsukupuolisten kannalta. Kuitenkin transaktivistit ja transihmisten liittolaiset pääsääntöisesti eivät kuuntele minua, niin miksi sinä kuitenkin otit juttuni todesta? Osaatko sanoa, miksi kriittisten transsukupuolisten ääni menee kuuroille korville?

 

Sinulla todellakin oli valtava rooli siinä, että olen tullut enemmän järkiini suhtautumiseni suhteen ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. Muistaisin huomanneeni sinut jo ensimmäisinä Twitteriin liittymispäivinäsi. Kiinnostuin sinun jutuistasi, sillä transaktivismia avoimesti kritisoiva transsukupuolinen oli Twitterissä harvinaisuus. Minulle oli kyllä alusta asti varsin selvää, että olet ihan aito transsukupuolinen.

Minua ärsytti sinun jutut aluksi. Nopeasti huomasin, että sinä perustelet kantasi hyvin ja johdonmukaisesti. Monessa asiassa ymmärsin, että olet oikeassa, mutta en halunnut sitä ääneen myöntää. Muutenkin puhuit kokonaisvaltaisesti transsukupuolisia koskevista asioista, ja vaikka itse olisinkin ollut mitä mieltä tahansa missäkin vaiheessa, olen aina ollut kiinnostunut tutkimaan asioita monesta näkökulmasta.

Kriittisten transsukupuolisten juttuja ei kuunnella transaktivistien toimesta aiemmin mainituista syistä; transaktivistit ylläpitävät mielikuvaa siitä, että he ovat oikeassa transkysymysten suhteen ja kaikki vähänkään eriävät mielipiteet ovat ihmisoikeuksien vastaisia ja transfobisia.

Transaktivistien liittolaiset uskovat tähän näkökulmaan mielestäni myös varsin vakaasti ja levittävät kriittisistä transsukupuolisista uhkakuvia transsukupuolisten vastaisina toimijoina, joilla ei pitäisi olla mitään sanottavaa transaiheisiin liittyen. Transaktivistit siis pitävät kriittistä tarkastelua uhkana transhoidoille ja transsukupuolisille, vaikkakin omasta mielestäni asia on juuri päinvastoin.

 

Miten transaktivistit ovat suhtautuneet siihen, kun olet kritisoinut transaktivismia?

 

Varsin huonosti. Monia minun ajatuksiani pidettiin jo minun omana TRA-aikanani epähyväksyttyinä transaktivistien keskuudessa. Jo pelkästään se, että seurasin ”vääriä” henkilöitä ja yhteisöjä tai että juttelin ”väärien” ihmisten kanssa Twitterissä, johti blokatuksi tulemiseen. Esimerkiksi sinun, Tulenhenki, seuraaminen johti automaattisiin blokkeihin joidenkin transaktivistien toimesta.

Varsinaisen transaktivismin kritisoiminen onkin sitten johtanut kovempaan kritiikkiin. Minua on usein kutsuttu ”pick-me girl:iksi” muiden transaktivistien toimesta, kun olen vähänkään kriittisemmin ottanut kantaa mihinkään transaiheisiin. Monet transaktivistit myös arvelevat, että ylimielisesti pitäisin itseäni jollain tavalla parempana transsukupuolisena kuin muita, kun en kannata samanlaista identiteettipolitiikkaa kuin he. Vaikka jotkut transsukupuoliset kyllä pönkittävätkin egoaan internetissä, pidän varsin halpana taktiikkana sitä, että asiallisessakin kritiikissä olisi aina kyse siitä. Itse asiassa moniin transaiheisiin voi hyvin ottaa kantaa olematta itse transsukupuolinen.

Suurin yksittäinen negatiivinen huomioryöppy suomalaisilta transaktivisteilta, minkä olen saanut, on vain aivan pakko mainita tässä. Tämä tapaus oli myös minun lopullinen ”peak TRA-moment”. Helmikuun 2022 lopulla, (sattumoisin 25. syntymäpäivänäni) kirjoitin Twitteriin muutaman twiitin ketjun, jossa mainitsin, kuinka muutamat MtF-transsukupuoliset detransitioituvat sen johdosta, että heidän sukupuolikipuilut ja transition tarve on johtunut fetissistä, jonka toteuttamisesta ei transition myötä enää saakaan samaa stimulaatiota kuin ennen.

Tämän huomattuaan transaktivistit ja heidän liittolaisensa Twitterissä tekivät minusta laajat blokkisuositukset, jolloin viimeisetkin suomalaiset transaktivistit asettivat minut blokkiin. Myönnän jälkeenpäin, että olisin voinut asetella sanani ketjussa paremmin, mutta minulle ei juurikaan annettu tilaisuutta selittää itseäni tai puolustautua. Sanomani ymmärrettiin niin, että pidän kaikkia transnaisia fetisisteinä, mikä ei ole totta.

Mainitsemisen arvoinen tapaus oli myös se, kun yritin liittyä suomalaisten transaktivistien ylläpitämälle Discord-serverille. Serverille liittymiseen piti vastata muutamaan portinvartiointikysymykseen, joista yhdessä pyydettiin kertomaan sosiaalisen median tilejä, joita käytän. Ilmoitin siihen Twitter-tilini, jonka kautta olin varmasti monelle serverin käyttäjälle tuttu. En tietenkään päässyt serverille, sillä olin ”truscum, transmedicalisti ja transfobi.”

 

Sanoit allekirjoitaneesi Oikeus olla-lakialoitteen aikoinaan, mutta nyt kadut asiaa. Miksi aikoinaan kannatit juridisen sukupuolen itsemäärittelyä? Mikä sai sinut muuttamaan mielesi?

 

Olin ennen sokea itsemäärittelyn myötä syntyville ongelmille. Lisäksi olin aluksi varsin jästipäinen kuuntelemaan järkipuhetta itsemäärittelyn ongelmista. Perustelin itsemäärittelyä niin, että ”mitä haittaa siitä on?”, ymmärtämättä juridisen sukupuolen muutoksen kautta saatavia etuja. Lisäksi pidin aikaisemmin transprosessin kautta tehtävää juridisen sukupuolenmuutosprosessia nöyryyttävänä. 

Muistan ajatelleeni siitä varsin samalla tavalla ylimielisesti kuin monet transpolien portinvartiointia vastustavat transaktivistit: ”miksi minun tarvii todistaa sukupuolikokemustani elämällä jossain sukupuoliroolissa?”.

Ymmärrän nykyään paremmin sen, miksi tarkka portinvartiointi juridisen sukupuolen muutokseen on tärkeää. Nykyinen systeemi kunnioittaa transprosessin läpikäyvien transsukupuolisten näkemää vaivaa ja kärsimystä transitioitua ja pyrkiä tosissaan elämään kohdesukupuolen elämää mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Täydellinen itsemäärittely tekee tästä vaivasta pilkkaa ja lisäksi se avaa väylät opportunisteille hyödyntää juridisen sukupuolen tuomia etuja silloin kun se on edullisinta. Lisäksi tietyt pääasiassa juridisen sukupuolen mukaan toteutuvat käytännöt muuttuvat kyseenalaiksi: esimerkiksi voivatko nuoret miehet lakiuudistuksen jälkeen vaihtaa juridisen sukupuolensa naisiksi ja näin välttyä asepalvelukselta?

Sukupuolen itsemäärittelyllä on vain erittäin marginaalista tekemistä aidon, kehodysforisen transsukupuolisuuden kanssa. Mielestäni sen tavoite on enemmänkn sukupuolen merkityksen hävittäminen, kuin transsukupuolisten juridisen sukupuolen muuttamisen helpottaminen.

 

Mitä ajattelet tällä hetkellä siitä, kun transnaiset osallistuvat naisten urheiluun? Ovatko näkemyksesi muuttuneet aiheesta ajan myötä, ja jos on, niin miksi? Mitä ajattelet tällä hetkellä niistä, jotka puoltavat transnaisia naisten urheilussa?

Minulla on nykyään varsin yksiselitteinen linja transnaisiin naisten urheilussa: miestyyppisen puberteetin läpikäyneet transnaiset eivät kuulu naisten urheiluun. Transnaisilla on fysiologisia etuja verrattuna biologisiin naisiin, näihin lukeutuvat muun muassa suurempi hengityskapasiteetti, sydämen koko, yleinen ruumiinrakenne ja korkeampi lihasmassa. Nämä erot eivät keskimäärin ole reilussa vaihteluvälissä verrattuna biologisten naisten keskinäisiin eroihin, eikä hormonikorvaushoidoilla päästä lihasmassankaan osalta naisten tasolle, vaikka transaktivistit muuta sanoisivatkin. 

Mikäli naisten urheilu olisi transnaisillekin avoin, tulisi mitalisijoilta aina löytymään vain transnaisia. Se olisi hyvin epäreilua biologisia naisia kohtaan. 

Näkemykseni eivät ole muuttuneet kovin paljon lähiaikoina, vaikka ilmaisenkin kantani nyt rehellisesti ääneen. Ennen en ylpeyteni vuoksi kantaani pystynyt ilmaisemaan, sillä minua harmitti tiedostaa se tosiasia, että transnaisilla on fysiologista etua biologisiin naisiin nähden. Olen siis aina tiedostanut sen, että transnaisilla on kyllä erilainen fysiologia verrattuna biologisiin naisiin.

Pidän sellaisia transnaisia, jotka naisten urheiluun osallistuvat, joko ignorantteina tai puhtaasti ilkeinä ihmisinä. Sama koskee myös heitä, jotka eivät itse transsukupuolisia ole, mutta tätä toimintaa kannattavat. Haluankin vedota kaikkiin suomalaisiin transnaisiin: jättäkää naisten urheilu rauhaan. Eläkää parasta sosiaalista elämäänne naisina ilman, että poljette muiden oikeuksia reiluun kisaamiseen. Osallistumalla naisten urheiluun todistatte vain sen, että biologisilla miehillä on urheilussa etu biologisia naisia vastaan.

 

Näkyvin kritiikki transaktivismia kohtaan tulee pääsääntöisesti konservatiiveilta ja radikaalifeministeiltä/genderkriittisiltä feministeiltä. Mitä mieltä olet näiden tahojen kritiikistä transaktivismia kohtaan?

Mielestäni valtavirran transaktivistissa on runsaasti ongelmia, ja konservatiivisilla ihmisillä, sekä genderkriittisillä radikaalifeministeillä on hyvää kritiikkiä transaktivismin ylilyönneistä. Pidän heidän panostaan järjettömimpien transaktivistien vaatimusten jarruttamisena pääasiassa arvokkaana.

Tästä huolimatta edellä mainittujen tahojen muussa omassa toiminnassaan on kuitenkin paljonkin korjattavaa. Näiden liikkeiden näkemykset koskien transkysymyksiä nimittäin perustuu nähdäkseni aivan yhtä paljon ideologiaan, kuin valtavirran transaktivistienkin.

Konservatiivisissa piireissä yleensä painotetaan, kuinka sukupuolia on kaksi ja kuinka sukupuolta ei voi muuttaa. Jos synnyt pojaksi, kasvat mieheksi. Jos synnyt tytöksi kasvat naiseksi. Vaikka itsessään tämä näkemys pitääkin biologisesti paikkaansa, se on nähdäkseni eräänlainen koirapilli sille, että transsukupuolisuudessa ja transhoidoissa olisi jotakin väärää yksilölle itselleen. Mielestäni tämä näkemys on varsin ideologinen, sillä vaikken kannatakaan alaikäisten transhoitoja, ne ovat oikein kohdistettuina diagnosoiduille transsukupuolisille yleensä elämän kannalta välttämättömiä.

Pahimmat konservatiivit yleensä perustelevat transsukupuolisuutta luonnottomana ilmiönä tai muuten irrationaalisesti transsukupuolisia epämiellyttävinä ihmisinä. Nämä toki ovat ihan valideja mielipiteitä, joihin heillä on oikeus, mutta ne eivät ole painoarvoltaan uskottavia perusteluita siitä, miksei ihmisellä voisi olla kehollista itsemääräystä ja mahdollisuutta yleensä välttämättömiin transhoitoihin. 

Haluan kuitenkin sanoa, että tiedän, etteivät kaikki konservatiivisetkaan ihmiset jaa edellä mainittuja näkemyksiä, vaan he kunnioittavat aidosti dysforisia, selväjärkisiä transsukupuolisia ja haluavat että yhteiskunta jatkaa meidän tukemistamme.

Genderkriittiset tahot, jotka monesti ovat myös radikaalifeministisiä, ovat varsin näkyvillä nykyisessä transkeskustelussa. Kuten aikaisemmin mainitsin, heidän kritiikkinsä transaktivismia kohtaan on arvokasta, mutta muuten heidän suhtautumisessaan transsukupuolisuuteen ilmiönä ja transsukupuolisiin olisi parannettavaa. Oman näkemykseni mukaan genderkriittiset ovat liike, jotka painottavat sitä, kuinka biologinen sukupuoli määrittää ihmisen sukupuolellisen todellisuuden täysin kokonaisvaltaisesti, myös transsukupuolisten tapauksessa.

Radikaalifeminismi tähän yhdistettynä tarkoittaa sitä, että kaikki naisasiat ovat yksinomaan biologisten naisten asioita. Transnaisten asiat siis eivät voi olla naisten asioita. Jos transnainen saa käyttää naisten vessaa, siitä tulee unisex-tila. Nämä näkemykset voisivat olla täysin perusteltuja, mikäli transsukupuolisuuden määritelmä olisi yhtä lavea, kuin mitä transaktivistit sen haluavat olevan. On kuitenkin ideologinen näkemys, että transitioituneen transsukupuolisen sosiaalinen todellisuus vastaisi täysin biologisen sukupuolen vastaavaa, tai että olisi suuri ongelma, jos transitioitunut transsukupuolinen eläisi kohdesukupuolen sosiaalista elämää silloin, kun kenenkään oikeuksia ei poljeta.

Uskon, että monikaan radikaalifeministi ei haluaisi parrakasta ja matalaäänistä transmiestä tiloihinsa. Vastaavasti läpimenevät transnaiset eivät ainakaan naisten vessassa ole ongelma, eikä ole sama asia, jos naisten vessaa käyttää ilmiselvä mies, jolla ei ole aikomustakaan näyttää naiselta. Käytän tässä WC:itä esimerkkinä, sillä ne ovat nyt muodostuneet jokseenkin keskiöksi tähän keskusteluun transsukupuolisten oikeuksista. 

Haluan toki painottaa, että transnaisille ei missään nimessä kuulu yksinomaan naisbiologiaa koskevat asiat, siinä genderkriittiset radikaalifeministit ovat oikeassa. Uskon kuitenkin, että naisten oikeuksille on paljon suurempia uhkia kuin se, että transnaisilla olisi kohtuuden rajoissa naisten sosiaalisia mahdollisuuksia.

Genderkriittisillä myös on ongelmia ihan perinteistenkin transsukupuolisten kanssa. Olen useamman genderkriittisen havainnut toivovan, että transhoidoille etsitään vaihtoehtoisia menetelmiä, sillä niitä pidetään elämää liian radikaalisti muuttavina toimenpiteinä. Tämä on mielestäni hieman tekopyhää, sillä samalla genderkriittiset ovat sitä mieltä, että transitioitumisella ei ole mitään merkitystä sukupuoliseen todellisuuteen. Haluan myös sanoa, että minuakin Twitterissä seuraavat genderkriittiset radikaalifeministit ovat käyttäneet transaktivismia kohtaan kriittisiä näkemyksiäni keppihevosina oman agendansa levittämiseen.

Myös monien detransitioitujien kokemuksilla he joskus mehustelevat, mikä on mautonta. Toivoisin, että genderkriittiset olisivat avoimia näkemystensä kanssa ja sanoisivat suoremmin, mitä todellisuudessa ajattelevat transsukupuolisista.

 

Mitä ajattelet siitä, kun transaktivistit sanovat, etteivät transfoobikot hyväksy sinua ja minua (Tulenhenki) yhtään sen paremmin?

Vaikka pahimmat transfoobikot tai genderkriittiset eivät minua ja Tulenhenkeä tulekaan koskaan hyväksymään tavallisina ihmisinä, monet rationaaliset tavalliset ihmiset ovat olleet mielissään nähdessään, että ”vielä on järkeviäkin transihmisiä olemassa”. Tämänkaltaiset kommentit ovat tuntuneet minusta todella hyviltä ja osaltaan motivoivat minua jatkamaan mielipiteideni avaamista näistä vaikeistakin aiheista, mistä saan lokaa niskaan monesta suunnasta. Saan toivoa siitä, että kaikki ihmiset eivät vielä ole transaktivistien ponnistelusta huolimatta kääntyneet täysin transvastaisiksi, vaan minuakin kuunnellaan.

 

Millaisia terveisiä haluat lähettää transaktivisteille? Entä millaisia terveisiä haluat lähettää radikaalifeministeille?

Transaktivisteille haluan sanoa, että aivan ensiksikin lopettakaa piilottelemasta blokkien takana ja käykää kannattamistanne asioista avointa keskustelua. Olisin itse valmis asiallisesti keskustelemaan mistä tahansa transaiheista kanssanne. Eritoten haluan vedota Oikeus Olla - kansalaisaloiteen vastuuhenkilöihin. Jos kaikki aktivismiinne kohdistuva arvostelu leimataan transfobiaksi, se kertoo siitä, että se ei kestä kriittistä tarkastelua. 

Seuraavaksi toivoisin pohtimaan, miksi aktivisminne ei kestä kriittistä tarkastelua. Uskon, että ette ole pohjimmiltanne ilkeitä ihmisiä, vaan toivotte hyvää transsukupuolisille. Ottakaa transsukupuolisten äänet huomioon monipuolisesti ja kuunnelkaa ihan oikeasti myös kritiikkiä ja vastatkaa siihen muullakin kuin vain blokkisuosituksilla.

Radikaalifeministeiltä toivoisin vähemmän ideologista ajattelua koskien transsukupuolisia. Uskokaa sitä, mitä näette, ja koette oikeassa elämässä. Kuunnelkaa naisia monipuolisesti, älkää vain niitä naisia, jotka ovat kanssanne samaa mieltä. Todellisuudessa moni transnainen puolustaa mielellään kanssanne naisten oikeuksia, turhat vastakkainasettelut ovat vain haitaksi. Pohtikaa, ovatko transsukupuoliset todellisuudessa suurin uhka naisten oikeuksien toteutumiselle. Miettikää kritiikkinne uskottavuutta, jos haluatte asioihin muutosta.