Ennen kuin aloitin tämän blogin kirjoittamisen, olin miettinyt jo pidemmän aikaa mahdollisen blogin perustamista. Olin hyvin tietoinen siitä, että minulla on jonkin verran varsin ”epäsuosittuja” mielipiteitä. Mietin myös, lukisiko kukaan juttujani. Lopulta päätin perustaa blogin, koska olin totaalisen kyllästynyt valtamedian luomaan varsin yksipuoliseen mielikuvaan transsukupuolisuudesta.
Blogini tarkoituksena on tuoda omalta osaltani
ilmi, etteivät kaikki transsukupuoliset ole yksimielisiä nykyisestä
transsukupuolisuuteen liittyvästä keskustelusta. Osa transsukupuolista minä
mukaan luettuna ei voi sietää nykyistä transaktivismia, joka kääntyy itseään vastaan.
Olen aiheesta puhunut enemmän täällä.
Suomessa nykyinen transkeskustelu pyörii hyvin
vahvasti translain uudistamisen ympärillä. Itse en kannata juridisen sukupuolen
itsemäärittelyä. Olen perustellut näkemykseni täällä
ja täällä.
Eräällä keskustelupalstalla (jonne blogini on
linkattu muutaman kerran) törmäsin hyvään kommenttiin, jonka oli kirjoittanut
transnainen. Minusta on todella helpottavaa huomata, etten ole mielipiteiltäni
yksin.
Päätin kopioida kyseisen transnaisen kommentin
tänne, sillä mielestäni ihmisillä on oikeus tietää sellaisten
transsukupuolisten näkemyksistä, jotka eivät ole yhteneviä nykyisen transaktivismin
kanssa. Tummennetut kohdat ovat omia merkintöjäni:
Transnainen:
”Kiitos asiallisesta vastauksesta.
Sanomattakin on selvää, että ymmärrän. Tämä ketju oli mielenkiintoinen löytö.
Ihan oikeasti haluan alleviivata sitä, että tämä nykyhullutus on todella
vastenmielistä myös meille, jotka oikeasti täyttävät transsukupuolisuuden
(tähän saakka) yleisesti hyväksytyn lääketieteellisen määritelmän. Lopullisesti
tämä homma ajettiin päin seinää väittämällä, ettei minkäänlainen dysforia ole
transsukupuolisuuden edellytys.
Minua hirvittää ja kammottaa tämä ja se on
minusta yhtä loogista kuin se, ettei murtunut luu enää olisikaan luunmurtuman
edellytys. Samoin nämä yhtäkkiä ilmestyneet höpinät
"ei-binäärisyydestä" ja lukemattomasta määrästä eri sukupuolia, jotka
voivat henkilön pään sisällä vaihdella myös päivästä tai hetkestä toiseen.
Ihan oikeasti, voiko joku näyttää yhdenkin vaikka "genderfluidiksi"
itseään kutsuvan ihmisen, joka muuten on edes auttavasti tasapainossa itsensä
ja elämänsä kanssa?
Yhtäkkiä minunkin viiteryhmäkseni ollaan
Setasta ja muualta pakottamassa tällaista mitä ilmeisimmin epävakaasta
persoonallisuudesta kärsivää hörhöpoppoota. Todellakin olemme ihan samassa
veneessä kritisoidessamme tätä kehitystä, vaikka emme muuten kaikesta ihan
samaa mieltä olisikaan.
Minä olen biologisesti mies, sosiaalisesti
ja juridisesti nainen. Fyysisesti näytän naiselta, enkä aiheuta minkäänlaista
hämminkiä missään. Jos jossain paikassa aiheuttaisin, niin jättäisin menemättä.
Tässä ei ole itselleni mitään epäselvää, mitään mikä olisi vaikea sanoa ääneen,
eikä kyse ole millään lailla minun tai kenenkään muunkaan mielipiteistä vaan
tosiasioista.
Kaikilta osin en tietenkään ole enkä
voikaan olla samalla viivalla niiden kanssa, jotka ovat sosiaalisen naiseuden
saaneet jo syntymässä biologian myötä. Joistakin naisten asioista ja ongelmista
en ymmärrä yhtään sen enempää kuin miehetkään, vaikka monet esimerkiksi
turvallisuuteen ja fyysiseen koskemattomuuteen liittyvät ovat toki samojakin.
Hyväksyn sen, kunnioitan sitä ja pystyn sen
kanssa elämään oikein hyvin. Sosiaalisen naiseuden edellytyksenä taas on
onnistunut transitio, onhan se ihan päivänselvää ettei kyseessä ole mikään
ilmoitusasia.
Vaikka mitä väitetään niin jokainen
tietää, minkä näköistä ja oloista ihmistä pidetään miehenä tai naisena. "Leidipenikset" ja muut tämmöiset jutut herättävät minussa
vain ja ainoastaan sen tunteen, että voiko tämä oikeasti olla totta.
Tiedän, että hyvin monet kaltaiseni jo aikoja sitten transitioituneet ihmiset
ajattelevat ihan samalla lailla. Huh huh, ei voi muuta sanoa. Järjen on
pakko voittaa jossakin vaiheessa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti