maanantai 22. elokuuta 2022

Translain uudistusta kritisoivien transsukupuolisten kirje kansanedustajille

Minä ja joukko muita suomalaisia transsukupuolisia lähetimme kirjeen kaikille kansanedustajille liityen translain uudistukseen, johon suhtaudumme kriittisesti. Koemme juridisen sukupuolen itsemäärittelyn olevan ongelmallista transsukupuolisten kannalta unohtamatta sitä, millä tavalla juridisen sukupuolen itsemäärittely on haitallista muille ihmisryhmille. Toivon, että tätä kirjoitusta jaetaan mahdollisimman paljon sosiaalisessa mediassa.

Alla on kirjeemme kokonaisuudessaan:


Hyvä kansanedustaja,


Olemme joukko suomalaisia transsukupuolisia, ja monien transasioita ajavien järjestöjen kannasta poiketen suhtaudumme kriittisesti juridisen sukupuolen itsemäärittelyyn. Haluamme tuoda esiin näkemyksemme koskien translain uudistusta, joka on pian tulossa eduskunnan käsittelyyn. 


Mediassa transasioita käsitellään yleensä melko yksipuolisesti, ja transaiheisiin liittyvät kysymykset ovat poliittisesti varsin polarisoituneita. Juridisen sukupuolen itsemäärittelyä kannattavat tahot eivät yleensä vastaa kysymyksiin, jotka käsittelevät itsemäärittelyn ongelmia. Sosiaalisessa mediassa tämä johtaa yleensä kysyjän käyttäjätilin estämiseen. 

   

Monet transsukupuoliset haluavat sopeutua kohdesukupuolen elämään, ja monelle meistä transsukupuolisuus on yksityisasia. Tämä on transsukupuolisten keskuudessa edelleen varsin tyypillinen tapa elää. Valitettavasti tämä tarkoittaa sitä, että loppupeleissä monella tavanomaisella transsukupuolisella ei ole kovin paljon mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, millaista transasioihin liittyvää politiikkaa eri järjestöt ajavat. 


Olemme poliittisesti varsin monimuotoinen joukko. Meitä kuitenkin yhdistää se, että koemme monet valtavirran transaktivismin tavoitteet haitallisiksi pidemmällä aikavälillä sekä transsukupuolisten että muiden ihmisryhmien kannalta. 


Käsittelemme tässä kirjeessä edellä mainittuja asioita. Lisäksi esitämme kysymyksiä, joihin toivomme kansanedustajien perehtyvän ennen mahdollista lakimuutosta.




Lakiesityksessä mainitaan seuraavaa: "Sukupuolen voi hakemuksesta korjata täysi-ikäinen henkilö, joka esittää perustellun selvityksen siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa korjattavaan sukupuoleen. Sukupuolen korjaamiseen tulee harkinta-aika.”

Tässä dokumentissa kerromme millaisia ongelmia juridisen sukupuolen itsemäärittelyyn liittyy. Tekstissä olevat ulkoiset linkit löytyvät tämän dokumentin lopusta myös tekstimuodossa.


Toivomme, että seuraavia kysymyksiä käsiteltäisiin erityisen tarkasti: 

• Mitä "perusteltu selvitys" käytännössä tarkoittaa? Millaisia ohjeistuksia asian tiimoilta on?

• Onko mitään tekijöitä, joiden perusteella hakemuksen voi hylätä? Tarkistetaanko henkilön taustoja mitenkään?

 • Jos hakemuksen esittäjällä on esimerkiksi seksuaalirikostaustaa, vaatiiko hakemus tällöin tarkempaa selvitystä henkilön vilpittömyydestä?

• Jos hakemuksen esittäjällä on vakavasti todellisuudentajuun vaikuttava mielenterveysongelma kuten skitsofrenia tai psykoosi, voidaanko olettaa, että tällainen henkilö voisi turvallisesti elää transsukupuolisena jonka velvollisuus on ymmärtää transsukupuolisuuden tuomat biologiset ja sosiaaliset reunaehdot?


Juridisen sukupuolen itsemäärittelyyn liittyvistä ongelmista

Pääkohdat:


• On epäselvää ketä sukupuolen itsemäärittelyn mahdollistaminen hyödyttää, ja miten.

• Itsemäärittely lisää byrokratiaa ja hämmennystä sosiaalisissa tilanteissa.

• Itsemäärittely vaikeuttaa persoonallisuushäiriöistä tai mielenterveysongelmasta kärsivien ihmisten avun tarpeen havaitsemista sekä oikeanlaisen hoidon saantia.

• Itsemäärittely on askel pois tutkitulle tiedolle ja lääketieteelle pohjautuvista toimintatavoista.

• Itsemäärittely vaikeuttaa luotettavan terveydellisen ja yhteiskunnallisen tutkimuksen tekoa.

• Itsemäärittely vaikeuttaa kohdennettujen palveluiden ja terveydenhuollon saattamista kansalaiselle.

• Itsemäärittely vie varsinaisilta transihmisiltä uskottavuutta ja lisää negatiivisia ennakkoluuloja heitä kohtaan.

• Itsemäärittely voi tulevaisuudessa vaarantaa transihmisten mahdollisuuden saada hoitoja valtion tukemana jos sen välttämättömyyteen ei enää uskota.

• Maailmalta tunnettujen tapausten perusteella itsemäärittely tarjoaa pahimmillaan mahdollisuuden väärinkäytöksille ja jopa väkivaltaisille seksuaalirikoksille.



Johdanto

Sukupuolen itsemäärittelyssä on suuri määrä ongelmia, joista asiaa intohimoisesti ajavat tahot kieltäytyvät mainitsemasta tai keskustelemasta ollenkaan. Kun asioista esitetään pelkkiä positiivisia puolia, kannattaisi hälytyskellojen jo hieman soida: jokaisessa uudessa asiassa kun tuppaa olemaan kaksi puolta, ja ehdotuksen kannattavuutta punnitaan laittamalla hyödyt ja haitat vaakakuppiin, piilottelematta. Transasioita koskien tällä hetkellä sosiaalisessa mediassa on maailmanlaajuisesti leviämässä huolestuttava ilmiö: jos ongelmakohdista yritetään keskustella tai epäselvyyksistä kysyä lisäkysymyksiä, kärkkäimmät transaktivistit ja asiaa ajavat järjestöt ovat valmiita sensuroimaan jopa oikeiden, pysyvästi transihmisenä elävien ihmisten ääniä.


Transihmiset eivät siis ole homogeeninen joukko yhdellä tavalla ajattelevia ihmisiä, eivätkä transihmiset koe nimellisesti transasioita ajavien järjestöjen automaattisesti aina auttavan, vaan suorastaan haittaavan transihmisten oikeuksia. Kehottaisimme päätöksentekoon empiirisen ja tieteellisen tutkimuksen, ei tunteisiin vetoavan kiristämisen perusteella. Se että jokin asia ”yksinkertaisesti on oikein” tai että ”muissakin maissa saa” eivät mielestämme ole kunnollisia argumentteja. Suomi voisi nyt olla se länsimaa joka pitää pään kylmänä, tutustuu aidon puolueettomasti siihen mitä uusista muutoksista seuraa muissa maissa, ja päättää vasta sitten kannattaako ihan joka asiassa kiirehtiä olemaan kuin Yhdysvallat tai Ruotsi.




Mitä transsukupuolisuus on ja ei ole

Määritellään ensin mitä transsukupuolisuus on. Transsukupuolinen on henkilö, joka kokee vahvaa ja nimenomaan pysyvää inhoa ja vierautta omaa biologista sukupuolta olevaa kehoaan kohtaan, sekä pysyvästi kokee mieleltään samaistuvansa enemmän vastakkaisen sukupuolen ajatusmaailmaan. Lähes jokainen ihminenhän jossakin vaiheessa elämäänsä sekä miettii identiteettiään että etsii paikkaansa maailmassa, eikä siinä itsessään ole mitään epänormaalia. Samoin, jokainen ihminen jossakin vaiheessa elämäänsä – mahdollisesti useaankin kertaan – todennäköisesti kokee väliaikaista vierautta tai inhoa omaa kehoaan kohtaan. Näin voi käydä jos henkilöllä on esimerkiksi lapsuudenkodin kulttuurista, uskonnosta, traumasta, vammasta, sairaudesta, tai median antamasta kauneusihanteesta johtuvia häpeän tunteita omaa kehoaan kohtaan. Myös esimerkiksi synnynnäiset, aistiprosessointiin vaikuttavat neurokirjon häiriöt voivat aiheuttaa pahaa oloa ja vaikeutta oman kehotuntemuksien sietämisessä.


Kehodysforia siis itsessään voi johtua hyvin monesta eri asiasta, ja voi esiintyä ainakin ohimenevänä lähestulkoon jokaisen elämässä, mutta transsukupuolisuutta epäilevän kohdalla lääketieteellisen diagnosointiprosessin tarkoitus on tutkia kehodysforian todellinen juurisyy, ja saada siitä kärsivälle oikeanlaista hoitoa. Perusteellinen ja oikea diagnoosi ovat sekä yhteiskunnan että potilaan etu. Vasta kun muut syyt on suljettu pois ja varmistettu että kyseessä on nimenomaan transsukupuolisille ominainen pysyvä, sukupuolisiin ominaisuuksiin kohdistuva kehodysforia, voidaan todeta että fyysinen transitio on se hoito jolla kehodysforiaa voidaan lievittää.


Kun hoidot ovat lääketieteellisiä, ollaan todella vaarallisilla vesillä jos tässä kohtaa hylätään lääketieteen asiantuntijan arvio, ja annetaan maallikon diagnosoida itse itsensä perustuen niille käsityksille mitä on sattunut jossain somekuplassa itseensä imemään. Mm. Gender Health Query -sivusto on kerännyt artikkeliinsa yhteen tutkimuksia joissa seurataan transihmisiksi identifioituvien ihmisten sukupuolijakaumaa ajan kuluessa. Tutkimusten laatu ja laajuus vaihtelee, mutta datassa on silti väistämättäkin nähtävissä yhtenäinen vahva trendi, jonka mukaan länsimaissa transidentiteettiä pohtivien biologisten naisten määrä on viime vuosina räjähtänyt yli kaksinkertaiseksi vastaaviin biologisiin miehiin verrattuna. Gender: A Wider Lens podcastin jaksossa on haastateltu nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltialaa, jonka havaintojen mukaan Suomessa sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvista alaikäisistä on tyttöjä jopa 85-90%, joka on huomattavasti dramaattisempi suhdeluku kuin muista maista tulevassa tutkimusdatassa.


Meidän on vaikea uskoa, että näin räikeän eron voisi selittää pelkällä tiedon lisääntymisellä ja transsukupuolisuuden tunnistamisella. Sen sijaan osa näistä nuorista tytöistä saattaa vahvan ja hyvin mustavalkoisen somevaikuttamisen takia määritellä itsensä transsukupuoliseksi voidakseen olla osa vahvasti ideologista ryhmää, vaikka tosiasiassa taustalla on saattanut olla ongelmia jotka olisivat vaatineet muunlaista ratkaisua ja hoitoa. Ryhmiin kuulumisen tarve kun on täysin normaali osa lapsuutta ja nuoruutta. Jos sukupuolen vaihtamista helpotetaan ja se irrotetaan lääketieteestä, tuleeko terveydenhuolto silloin jättäneeksi jo valmiiksi avun tarpeessa olevat nuoret tytöt oman onnensa nojaan? Mistä syystä nuoret tytöt ovat alkaneet oireilla näin?


Transsukupuolisuutta ei pidä sekoittaa siihen, että henkilö ei vaikkapa pidä niistä sukupuolirooleista joita hän olettaa häneltä odotettavan, ei siihen että jonkin ikävän nuoruuden kokemuksen takia oma seksuaalisuus hävettää, ei siihen että kuukautiset eivät tunnu kivalta, ei siihen että vartalonmyötäiseen vaatteeseen pukeutuminen hävettää koska nuorena oli ylipainon takia koulukiusattu, eikä siihen että tekee mieli ravistella yhteiskunnan vanhoillisia sukupuoliroolikäsityksiä performanssimaisesti pukeutumalla vaatekappaleeseen johon ovat perinteisesti pukeutuneet vain vastakkaisen sukupuolen edustajat. Yllä mainitut viittaavat enemmänkin siihen että henkilöllä saattaisi olla hoitoa vaativa mielenterveyden häiriö, aistiyliherkkyyttä aiheuttava neurokirjon häiriö jota ei olla vielä tunnistettu (mm. autismikirjon häiriö tai ADHD), tai jokin persoonallisuushäiriö. Autismin ja ADHD:n tiedetään olevan biologisilla tytöillä ja naisilla alidiagnosoituja, koska diagnoosien kriteerit pitkälti perustuvat sille kuinka kyseiset häiriöt ilmenevät poikalapsissa. Toisaalta sukupuoli-identiteetin häiriöltä näyttävässä tilassa kyseessä ei aina ole sairaus tai muu häiriötila, joka tarvitsisi minkäänlaista hoitoa tai lokerointia: on yhtä lailla mahdollista, että henkilö ei vaan tyylinsä tai harrastustensa puolesta ole kiinnostunut konservatiivisista mies- ja naisrooleista, ja haluaa elää oman näköistään elämää. Ainahan on ollut ns. poikatyttöjä tai vähemmän maskuliinisia miehiä, ja ne ovat täysin valideja tapoja olla miehiä tai naisia ilman että yksilöitä täytyisi alkaa lokeroimaan tai keinotekoisesti muokkaamaan joihinkin ääripäihin.




Itsemäärittelyn tuomat sotkut ja vähäinen näyttö sen hyödyistä
elämänlaadun parantamisen kannalta


Varsinaisessa itsemäärittelyasiassa aloitamme kysymyksestä "kenen elämää sukupuolen itsemäärittely helpottaa?". Asiaa ajavat väittävät sen helpottavan henkilöä itseään, mutta emme oikein sulata tätä väitettä. Oletetaan, että kyseessä on vaikkapa henkilö joka näyttää aivan yksiselitteisesti naiselta koska hän biologiselta sukupuoleltaan sitä todella on, eikä hän millään tavalla pyri maskulinisoimaan kehoaan niin kuin varsinaisille transmiehille on kehodysforian lievittämisen vuoksi välttämätöntä. Jos esimerkin henkilö vaihtaa juridisen sukupuolensa mieheksi ja vaatii muita käyttämään itsestään tätä nimitystä, se väistämättäkin aiheuttaa ristiriitaisuudellaan pelkkää hämmennystä: henkilö saa varautua joka tilanteessa ilmoittamaan asiasta erikseen, sekä julistamaan muiden tekemien havaintojen olevan vääriä. Tämä aiheuttaa vain lisää stressiä, ulkopuolisuutta, epätoivoa, ja uhriutumisen tunnetta, jotka eivät aivan varmasti auta henkilöä olemaan sinut niiden psyykkisten syiden kanssa joiden takia hän haluaa biologisen sukupuolinimikkeensä kieltää.


Suomessa ei ole sukupuolitettuja pronomineja kielessä. Ketä siis hyödyttää esimerkiksi se, että täysin naisen näköisellä biologisella naisella lukee passissa "mies" tai peräti "muu"? Näillähän ei ole mitään tekemistä ihmisen tunnistamisen kanssa esimerkiksi virastoissa, ja juridisen sukupuolen mainitsemisen koko funktio on mielestämme nimenomaan ihmisen tunnistaminen. Ei siinä ole sen syvempää merkitystä, eivät passit ja henkilökortit ole mitään poliittisia viestintävälineitä, poliittisia ideoitaan voi viestiä sitten vaikkapa somessa.


Sukupuolella todellakin on merkitystä. Ei kaikessa, mutta varsin monessa asiassa. Jos kuka tahansa voisi vaihtaa juridista sukupuoltaan pelkällä ilmoituksella, tämä ristiriita henkilötietopapereissa aiheuttaisi täysin tarpeetonta ja haitallista sotkua esimerkiksi tilastoihin, yhteiskunnan ja terveyden tutkimukseen, sekä palveluiden saavutettavuuteen. Jos halutaan tutkia esimerkiksi tietyllä sukupuolella yleisempiä sairauksia, syrjäytymisen syitä, tyytyväisyyttä, tai mitä tahansa asiaa jossa naisissa ja miehissä on selkeitä eroja, juridisen sukupuolen itsemäärittely sotkee tällaisen jo valmiiksi monimutkaisen tutkimuksen tekemistä luotettavasti. Kun ongelmien syiden löytäminen vaikeutuu, siitä todennäköisesti kärsii koko yhteiskunta, mukaan lukien se enemmistö joka on täysin tyytyväinen biologiseen sukupuoleensa.

Jos kunta haluaisi huolehtia tiettyä sukupuolta koskevasta syöpäseulonnasta, tai muusta terveysasiasta tai palvelusta, juridista sukupuoltaan muuttaneet ei varsinaiset transsukupuoliset helposti jäisivät kohdennettujen palveluiden ulkopuolelle, tai saisivat väärälle biologiselle sukupuolelle kohdennettuja kädenojennuksia. 


Oikeisiin palveluihin ja terveydenhuoltotoimenpiteisiin hakeutuminen jäisi kansalaisen omalle vastuulle, mutta kun tiedotus ei välttämättä enää saavuttaisi henkilöä ja taustalla saattaisi olla mielenterveysongelmia jotka jo valmiiksi vaikeuttavat asioista huolehtimista, henkilö voisi pahimmassa tapauksessa jäädä ilman tarvitsemiaan palveluita. Miten tällaisiin varaudutaan, ja mistä resurssit saadaan? Mielestämme tässä on se riski, että heikossa asemassa olevan yksilön asema voisi heikentyä entisestään.


Juridisten sukupuolen perusteella tehtyä epärelevantiksi katsotun viestinnän sotkujen ja väärinkäsitysten selvittely työllistäisi myös virastotyöntekijöitä aivan turhaan. Ketä tämä palvelee, kun byrokratia tai avun saaminen voivat jo valmiiksi olla ihmisille pitkän odotuksen ja taistelun takana, eikä työntekijöitä ole riittävästi?


Tällä hetkellä kokemuksemme on se, että myös täysin transitioituneet transhenkilöt jäävät helposti erityisryhmää koskevan terveydenhuollon ulkopuolelle sekä fyysisesti että psyykkisesti, koska hoitojen pitkäaikaisvaikutuksista ei joko ole riittävästi tutkimustietoa, tai terveydenhuollossa ei yksinkertaisesti olla tiedostettu sitä että transihmisellä on elämänsä aikana tietyissä asioissa erilaiset terveydenhuoltotarpeet kuin niillä jotka kehollisesti ovat alkuperäisessä biologisessa sukupuolessaan. Kun tätäkään asiaa ei olla vielä hoidettu, onko järjestelmä todella valmis huomioimaan myös ne jotka haluavat vain erilaisen sukupuolimerkinnän papereihin ilman mitään muita seurauksia ja sitoutumista?




Itsemäärittelystä on haittaa transsukupuolisten asemalle
ja sosiaaliselle transitiolle

Pelkällä sukupuolen itsemäärittelyllä ilman transitiovaatimusta tullaan luoneeksi myös kanssaihmisille turhaa stressiä: havainnoimme ympäristöämme ja tunnistamme asioita aiempien kokemustemme perusteella, mutta nyt ihmisten odotettaisiin jonkin marginaalisen pienen ryhmän takia kyseenalaistavan kaiken, ja puhumaan kuin emme yhtäkkiä tietäisikään enää mistään mitään. Idea siitä että "sukupuolta ei saa olettaa ulkonäön perusteella" on absurdi: jokaisella on biologiset piirteet joille ei mahda mitään, ja sen lisäksi identiteetin viestintään käytetään omia vaate- ja tyylivalintoja.


Halukkaat voivat transitioitua jos heidät todetaan transsukupuolisiksi diagnoosikriteerien mukaan. Intersukupuolinen käyttää vaatevalintoja ilmaisussaan siinä missä muutkin, ja hänen intersukupuolisuudestaan kertovat anatomiset yksityiskohdat tuskin ovat millään tavalla relevanttia tietoa päivittäisessä kanssakäymisessä. Ja tämänkö kaiken jälkeenkään ihmiset eivät saisi luottaa omiin havaintoihinsa, vaan kaikkien pitäisi ottaa käyttöön ylimääräinen koukero hienovaraisesta sukupuolen tiedustelemisesta tai kiertoilmausten käytöstä?


Ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä on sinut biologisen sukupuolensa kanssa, haluaa kuulua syntymäsukupuolensa määrittämään ihmisryhmään, sekä tulla kohdatuksi ja puhutelluksi kyseisen ihmisryhmän jäsenenä tilanteissa joissa sukupuolella siis on oikeasti merkitystä (kuten terveydenhuollossa). Väittäisimme, että kuitenkin vielä tärkeämpää tietyn sukupuolen edustajana nähdyksi tuleminen on nimenomaan transsukupuolisille: me käymme läpi psyykkisesti, fyysisesti sekä sosiaalisesti erittäin raskaan ja kokonaisuudessaan tyypillisesti 5-10 vuotta kestävän prosessin voidaksemme tulla yhteiskunnassa nähdyksi ja kohdelluksi vastakkaisen sukupuolen edustajina. Tuo todellista riittämättömyyden tunnetta että henkilön, joka tekee sukupuolen ilmaisun eteen niin paljon vaivaa, pitäisi nyt alkaa kuulemaan kysymyksiä "mitä sukupuolta olet?" Tämä pätee myös biologisessa sukupuolessaan viihtyviin: jos olet nainen ja käyttänyt paljon vaivaa ja aikaa näyttääksesi juhlissa upealta, miltä tuntuu jos ihmisten pitäisi esittää että on vieläkin jotenkin epäselvää oletko ylipäätään nainen? Eikö omavalintaisesti tehty ulkonäöllä viestiminen voi milloinkaan riittää?


Sukupuolen itsemäärittely aiheuttaa siis haittaa oikeille transsukupuolisille yllä mainitulla tavalla, mutta tapoja on muitakin. Henkilöt, jotka vaihtavat pelkkää juridista sukupuoltaan ilman että siitä seuraa mitään muuta nimittäin tulevat viestineeksi että sukupuolella ei olisi mitään merkitystä eikä se tarkoittaisi mitään. Tosiasiassa sukupuolella nimenomaan on paljon merkitystä, ja sillä on erittäin konkreettisia ja todellisia seurauksia, kuten esimerkiksi se mitä murrosiässä tapahtuu, kuka voi sairastua kivessyöpään, tai kuka voi tulla raskaaksi. Jos väitetään ettei sukupuolta ole olemassa, siinä vedetään matto oikeiden transihmisten jalkojen alta: me emme todellakaan lähde psyykkisesti ja fyysisesti vaikeaan, kauan kestävään transitioon huvin vuoksi, vaan siksi koska meille sukupuolella on nimenomaan niin paljon merkitystä että tarvitsemme hoitoa voidaksemme elää inhimillistä elämää.


Kun mediaan leviää ideoita siitä, ettei sukupuoli merkitsekään mitään ja nuoret kertovat "tuntevansa joinakin päivinä olonsa tytöksi, joinakin pojaksi", näiden henkilöiden laittaminen samaan kategoriaan oikeiden transihmisten kanssa vie transihmisiltä uskottavuutta. Siinä annetaan ihmisille kuva, että kyseessä olisi todella vain väliaikainen pintapuolinen roolileikki ja väliaikainen identiteettihämmennys, joka muuttuu jatkuvasti. Mutta sukupuoli ei ole yhtä kuin vaatevalinnat tai muuttuvat kiinnostuksen kohteet. Ei siinä ole kyse siitä laitetaanko tänään jalkaan housut vai hame, tai tekeekö nyt mieli tehdä puutöitä vai meikkikokeilu. Sellaiset ovat täysin pinnallisia asioita, joista ei voi kertoa paljonkaan henkilön sukupuolesta muuta kuin korkeintaan stereotypioiden kautta, ja niistähän yritämme juuri päästä eroon jotta täydellisesti perinteisten sukupuoliroolien muottiin sopimattomien ihmisten olisi helpompi olla ja tuntea olevansa hyväksyttyjä yhteiskunnan jäseniä omina itseinään. Sukupuolen ilmaisu stereotyyppisen ja pinnallisen roolileikin kautta nimenomaan vahvistaa kaksijakoisia stereotypioita niiden rikkomisen sijaan.


Transihmisten tarve transitioitua pysyvästi on välttämätöntä heidän hyvinvoinnilleen. Jos identiteetistään hämmentyneet antavat sellaisen kuvan ettei tunne ole pysyvä, se saa ihmiset epäilemään transsukupuolisen tarvetta tulla kohdelluksi kohdesukupuolen mukaisesti, ja kyseenalaistamaan miksi Suomessa pitäisi ylipäätään antaa hoitoja verovaroin, jos kyseessä kerran ei ole pysyvä ja vakava tila joka vaatisi monimuotoista hoitoa. Transitioon lähteneet transihmiset ja identiteettinsä pitkäaikaiset pohtijat ovat kaksi eri ihmisryhmää. Hyvinvoinnin saavuttamiseksi me tarvitsemme keskenämme aivan erilaista hoitoa tai tukea, ja yhteiskunnan lähteminen mukaan identiteetin etsijöiden roolileikkiin ei palvele yhteiskuntaa, transihmisiä, eikä etsijöitä itseään.



Itsemäärittelyoikeutta ilman aikomusta transitiohoitoihin
on jo käytetty väärin


Sukupuolen itsemäärittely tai puutteellinen diagnosointiseula (näennäinen ”transsukupuolisuus” jossa vaaditaan itselle esimerkiksi naisen kohtelua varsinaisen transitioitumishalun ja sitoutumisen puuttuessa) ovat jo tuottaneet ongelmia maailmalla, mutta pelkkää ruusuista kuvaa levittävät tahot haluavat lakaista aiheen maton alle. Kun juridinen sukupuoli on pelkkä ilmoitusasia, se vaikuttaa palveluiden lisäksi sukupuolitettujen tilojen käyttöön. Esimerkiksi uimahallissa on sukupuolitetut tilat intimiteetti- ja turvallisuussyistä, ja turvallisuuden sekä järjestyksen vuoksi mies- ja naisrikolliset ovat erillisissä vankiloissa.


Scottish Daily Expressin artikkelissa kerrotaan British Journal of Criminology -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta, joka viittasi siihen että miespuoliset vangit jotka tuomionsa aikana ilmoittavat identifioituvansa naisiksi vaihtavat juridisen sukupuolensa takaisin mieheksi vapauduttuaan vankilasta. Tämä puolestaan viittaa siihen, että jotkut vangeista saattavat ”identifioitua” naisiksi vain päästäkseen harrastamaan seksiä naisvankien kanssa, tai päästäkseen lähemmäs mahdollisia tulevia uhrejaan. Todelliseen transitioon sitoutumattoman biologisen miehen pääseminen naisille tarkoitettuun tilaan saattaa siis jo valmiiksi haavoittuvassa tilassa olevat naiset vaaraan. Artikkelin julkaisemisesta katsoen edellisen puolentoista vuoden aikana skotlantilaisiin naisvankiloihin oli laitettu 12 transvankia (biologista miestä) jotka oli tuomittu nimenomaan väkivaltaisista tai seksuaalisista teoista. Vain yksi heistä oli käynyt läpi transsukupuolisuuteen liitettävän medikaalisen transition (hormoni- ja leikkaushoitoja), kun loput 11 olivat ainoastaan ilmoittaneet identifioituvansa naisiksi. Suhdeluku herättää ajatuksia.


Ainakin Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa on ollut tällaisia tapauksia, johtuen joko sukupuolen itsemäärittelyn laillistamisesta, tai mielivaltaisesta "diagnosoinnista" jossa hakeudutaan tietylle yksityislääkärille jonka agenda on näyttää kaikille halukkaille vihreää valoa – Yhdysvalloissa kun Suomen systeemistä poiketen kaikki on aina lopulta just business.





Esittelemme vielä pari äärimmäistä esimerkkitapausta sukupuolen itsemäärittelyn mahdollisista vaaroista, kun sille tarjotaan väärinkäyttömahdollisuuksia.


Yhdysvaltain New Jerseyssä naiseksi identifioituva, alaikäisenä kasvatti-isänsä 27 puukoniskulla tappanut Demi Minor (s. 1995) oli naisten vankilassa lusimassa 30-vuotista tuomiotaan. Myöhemmin Minor saattoi kaksi naisvankia raskaaksi, ja vasta sitten hänet siirrettiin miesten vankilaan. Transsukupuolisuudesta Minor alkoi puhumaan vasta vankila-aikanaan, ja New York Postin artikkelissa kasvattiäiti pitää Minoria ”manipulatiivisena psykopaattina”, sanoen että hänen transidentiteettinsä on ”vain juoni jolla hän saa huomiota ja paremman aseman itselleen. Hän on omaksunut minkälaista kieltä pitäisi käyttää.” Tiedossa ei ole onko Minorille tehty varsinaista mielentilatutkimusta.


Englannissa useista vakavista rikoksista tuomittu Karen White (s. 1966) pukeutui naiseksi mutta vankilaan mennessään oli edelleen juridisesti mies. Hän ei ollut hakenut minkäänlaisia transhoitoja, eikä ollut ilmestynyt suositeltuihin transpoliklinikan tapaamisiin. Tämä viittasi siihen ettei hänellä ollut halua medikaaliseen transitioitumiseen ja transsukupuolisena elämiseen, vaan naisten asusteisiin pukeuduttiin muusta syystä. White alkoi identifioitumaan naiseksi vasta samoihin aikoihin kun hänet pidätettiin vanhuksen puukottamisesta. Vanhuksen puukottamisen lisäksi hänellä on pitkä ja väkivaltainen rikoshistoria: mm. varkaus, sopimattomat teot lasta kohtaan, itsensä paljastaminen lapselle, väkivaltaisuuksia, useita raiskauksia, mukaan lukien raskaana olevan naisen huumaus ja raiskaus. White on ollut väkivaltainen sekä entistä puolisoaan, tytärtään, että poikaansa kohtaan. Ollessaan naisvankilassa White syyllistyi neljään seksuaaliseen tekoon pakottamiseen, uhreinaan naisvangit. Daily Mailin artikkelissa yksi vankilassa olleista ahdistelun uhreista kertoo Whiten kerskailleen piilottaneensa testosteronitasoa, seksihaluja ja kiihottumiskykyä alentavan lääkkeen huuliinsa nielemisen sijaan. Whitelle tehdyistä mahdollisista mielentilatutkimuksista en löydä tietoa, mutta on lienee selvää että rikoshistoria viittaa hyvin poikkeavaan, persoonallisuushäiriöiseen ja manipulatiiviseen henkilöön joka on erittäin vaarallinen varsinkin naisille ja lapsille.


Väitämme, että tällaista voisi ajan mittaan tapahtua myös Suomessa, jos siihen annettaisiin liian sinisilmäisellä lainsäädännöllä mahdollisuus. Suomessa viime aikoina kohua aiheutti sarjakuristaja Michael Penttilän tapaus. Penttilä kuristi naisia, mukaan lukien oman äitinsä. Penttilän ongelmat alkoivat jo teini-iässä, ja hän mm. seksuaalisin motiivein pahoinpiteli erään tytön ollessaan vasta alaikäinen. Myöhemmissä mielentilatutkimuksissa hänet on todettu erittäin vaaralliseksi. Vankila ei selvästi opettanut hänelle mitään, koska heti vapauduttuaan hän teki uusia naisiin kohdistuvia väkivaltarikoksia.


Oikeusjuttujen edetessä uutisoitiin Penttilän ilmoittaneen että hän identifioituisi lesbonaiseksi. Naisuhrit, mieltymys nahka-asusteisiin ja sadomasokismiin, sekä naisten kuristaminen nimenomaan nahkahansikkailla viittaavat kuitenkin siihen ettei kyseessä ole transsukupuolisuus, vaan väkivaltamieltymys, fetisismi, sekä häiriintynyt naissuhde.


Whiten ja Minorin kohdalla katsomme ongelmatilanteiden tapahtuneen, kun mieleltään sairaita ihmisiä ei olla tunnistettu persoonallisuushäiriöisiksi, ja kun sukupuolen itsemäärittely — jota ei useimpien transaktivistien mielestä saa koskaan kyseenalaistaa — on antanut heille immuniteetin ja pääsyn heikossa asemassa olevien ihmisten lähelle. Tämä on juuri se syy miksi lääketieteelle perustuva transsukupuolisuuden diagnoosi on välttämätön, ja mielenterveysongelmat ja persoonallisuushäiriöt on voitava erottaa oikeasta transsukupuolisuudesta riittävällä varmuudella.


Jos toisen sukupuolen edustajaksi muuttuminen on ilmoittamiskysymys eikä transitioitumishoitoja ja pysyvää toisen sukupuolen edustajana elämistä vaadita ja todenneta, erityisesti väkivaltaiseen fetisismiin mieltyneen sairaan ihmisen on aivan liian helppo käyttää tällaista porsaanreikää hyväksi. Jos kyseessä on pahimmassa ääritapauksessa psykopaatti joka osaa manipuloimalla puhua itsensä mihin haluaa, perusteellinen seulonta ja riittävän kauan kestävä tutkimus tekisi transsukupuolisuuden käyttämisestä vähemmän houkuttelevan tekosyyn päästä lähelle uhreja, koska se ei olisikaan kevyt ja nopea oikotie.


Transpiireissä tiedetään internetissä olevan keskusteluryhmiä, joissa jaetaan vinkkejä siihen mitä transpoliklinikalla pitää sanoa ja mitä ei kannata sanoa, jotta saisi haluamansa diagnoosin. Emme tarkoita että nämä ihmiset olisivat psykopaatteja, vaan huomautamme että systeemiä pyritään huijaamaan jo nyt, ja väärien diagnoosien riski on somevaikuttamisen takia maailmanlaajuisesti kasvussa.


Jos sukupuolen itsemäärittely laillistetaan Suomessa, Michael Penttilän kaltainen ihminen voisi vapaasti kulkea esimerkiksi naisten pukuhuoneissa ja WC-tiloissa. Emme tunne Suomen sukupuolitettuihin tiloihin kuten vankiloihin liittyviä käytäntöjä, mutta jos meneteltäisiin transaktivistien vaatiman täyden kyseenalaistamattomuuden mukaisesti, myös Penttilä tulisi lopulta sijoittaa naisten vankilaan jossa hänen suosikkiuhrinsa – naiset – olisivat valmiiksi satimeen ajettua saalista.

Kun vastakkaisen sukupuolen edustajaksi ilmoittautuvasta väkivaltaisesta seksuaalirikollisesta lopulta puhutaan mediassa, tällaiset "transsukupuoliset" aiheuttavat suurta vahinkoa oikeiden transsukupuolisten maineelle. Me emme missään nimessä halua tulla niputetuksi samaan kategoriaan parantumattomien, meidän identiteettiämme ja ulkonäköämme valeasuna käyttävien väkivaltarikollisten kanssa.



Lopuksi julkaisemme vielä kolmen transsukupuolisen kommentin juridisen sukupuolen itsemäärittelyn ongelmista: 



“Ensimmäinen ongelmallisuus, joka translain ehdotetusta uudistuksesta tulee selkeästi esille, on puutteellisesti tehty vaikutusarviointi. Vaikutusarvioinnista on nähdäkseni tehty vain positiivinen osuus, eli on tutkittu ainoastaan sitä puolta, miten juridisen sukupuolen mielivaltainen vaihtaminen vaikuttaa sitä vaihtaviin ihmisiin. Sen sijaan toinen puoli on jätetty kokonaan arvioimatta. Tarkoitan sitä, miten muuhun yhteiskuntaan vaikuttaa se, että sukupuolenkorjaushoitoja läpikäymättömät ihmiset vaihtavat juridisen sukupuolensa vastakkaiseksi, näin saaden tämän sukupuolen lailliset etuudet.


Uskon monien esimerkkien olevan jo varsin tuttuja, mutta miten esimerkiksi vältetään se, että juridiselta sukupuoleltaan alun perin mies vaihtaa sukupuolimerkinnän naiseksi siinä toivossa, että välttyy kutsunnoilta ja asepalvelukselta? Entä miten voidaan poistaa sukupuolitetuista tiloista päivänselvästi vastakkaisen sukupuolen edustajan näköinen henkilö, jos tämä voi ”todistaa” sukupuolensa henkilöpapereilla? Tai mitäpä jos esimerkiksi jossakin työpaikassa tai opiskelupaikassa on sukupuolikiintiö? Juridisen sukupuolen voisi vaihtaa, jotta pääsee vastakkaisen sukupuolen kiintiön myötä töihin tai opiskelemaan. Vaikka nämä uhkakuvat ovatkin suurelta osin teoreettisia, en ymmärrä, miksi tällainen väärinkäyttö pitäisi edes teoriassa mahdollistaa.


Laki juridisen sukupuolen itsemäärittelystä heikentää meidän lääketieteellisesti transitioituvien transsukupuolisten oikeusturvaa. Juridisen sukupuolen vaihtaminen on tähän asti kulkenut käsi kädessä hormonaalisen lääkehoidon tuomien ulkonäön muutosten kanssa. Näin ollen esimerkiksi transnainen, joka vaihtaa juridisen sukupuolensa naiseksi, muistuttaa ulkoisesti jo jonkin verran naista. Ehdotettu lakimuutos tekisi tästä raskaasta prosessista täydellistä pilkkaa. Kun ulkoisen olemuksen ja sosiaalisen roolin muuttaminen vastaamaan vastakkaista sukupuolta ei merkitse mitään, asetetaan meidät, jotka näemme prosessiin vaivaa samalle viivalle kuin ne, joilla on hatarat perusteet juridisen sukupuolen vaihtamiseen. Lakimuutoksen myötä uskon, että ulkopuoliset ihmiset menettävät luottamuksensa kokonaan juridisen sukupuolen vaihtoprosessiin ja transsukupuoliset menettävät uskottavuutensa.


Transitioituvien transsukupuolisten oikeuksiin kuuluvat myös sukuelinkirurgian mahdollisuus ja Kelan täysikorvattavuus hormonihoitoon. Nämä molemmat mahdollistuvat vasta sen jälkeen, kun juridinen sukupuoli on vaihdettu. Olen henkilökohtaisesti kysynyt minua hoitavilta tahoilta, miten menetelmät näitä koskien tulevat vaihtumaan, jos juridinen sukupuolen itsemäärittely astuu voimaan. En ole saanut selkeää vastausta näihin. Vaadin että vaikutusarvioinnin tekevä työryhmä tekee kattavan selvityksen näiden transsukupuolisten saavutettujen etuuksien säilymisestä mahdollisen lakimuutoksen voimaan astuttua.


Lakimuutoksen lyttäämisestä huolimatta pidän tärkeänä sitä, että transsukupuolisten oikeuksia yritetään ajaa eduskunnassa. Tämä on vain väärä lähestymistapa siihen. Sille on syynsä, miksi juridisen sukupuolen muuttamisprosessi ja lääketieteellinen diagnoosiprosessi ovat tähän mennessä olleet kiinteästi sidoksissa toisiinsa. Niiden eriyttäminen aiheuttaa ongelmia monella saralla, lisäksi heikentäen transitioituneiden transsukupuolisten oikeuksia.”


– Transnainen, joka pohtii itsemäärittelyn vaikutuksia transsukupuolisten oikeusturvaan



“Juridisen sukupuolen muuttaminen ei voi olla itsemääritettävissä. Nykyinen Suomen menetelmä toimii hyvin: diagnoosi moniammatilliselta tutkimusyksiköltä tulee vaatia ennen lääketieteellistä ja juridista sukupuolenmuutosta. Näin poissuljetaan mahdolliset psykiatriset häiriöt ja muut syyt, joita tulee hoitaa muilla tavoin. Vaatimus transsukupuolisuuden diagnoosista vähentää mahdollisia tilanteita, joissa henkilö on erehtynyt tai sukupuolen muuttaminen ei ole hänelle oikea päätös. 

On myös hyvä, että sukupuolimerkintä vaihdetaan vasta henkilön saatua muokattua ulkonäköään vastaamaan sitä sukupuolta, johon sen haluaa vaihtaa. Näin on helpompi välttää mahdollisia väärinkäsityksiä ja vaikeuksia tilanteissa, kun sukupuolen juridinen merkintä ei vastaa ulospäin näkyvää sukupuolta. Sukupuolen muutos on suuri päätös. On arvostettavaa, että transsukupuolisten elämää tahdotaan helpottaa, mutta hyvistäkin syistä tehdyt päätökset voivat tehdä haittaa.”

– Transmies, joka korostaa lääketieteellisen selvityksen merkitystä transihmisten hyvinvoinnin kannalta


“Vastustan juridisen sukupuolen itsemäärittelyä ihan jo sen takia (ja uskon, että moni tiedostaa tämän), että jos siihen ei aseteta edes jotain kriteerejä (mm. F64.0, transsukupuolisuus), niin ihmiset tulee käyttämään tätä hyväkseen. Miehet voivat helposti vaihtaa sukupuolensa naiseksi päästäkseen mm. naisten suihkutiloihin/vankiloihin/yms. ja osa varmaan yrittää vältellä armeijaan menon tämän avulla.

Minulla on tiedoissani edelleen väärä sukupuolimerkintä, niin olisihan hienoa, jos voisin vain käydä digi- ja väestötietovirastolla ilmoittamassa, että haluan vaihtaa sukupuoleni mieheksi. Mutta tähän on pakko olla asetettu rajoituksia, jotka eivät anna kenen tahansa vaihtaa sukupuolta niin vain. Asiat pitää miettiä tarkasti lävitse ennen kuin lähtee tekemään mitään radikaalia muutosta omaan sukupuoleensa, mikä tulee vaikuttamaan sosiaalisissa kanssakäymisissä, vaikka sitä ei alkuun huomaisi. Lisäksi meillä ei ole tällä hetkellä minkäänlaista ohjeistusta siitä, mitä "perusteltu selvitys" tässä tilanteessa tarkoittaa. Kelpaako perustelluksi syyksi "olen transsukupuolinen" vai pitääkö henkilön oikeasti selittää, miksi hän todellisuudessa haluaisi vaihtaa sukupuolimerkintänsä (mahdollisesti) ilman transdiagnoosia?”

– Transmies huolissaan itsemäärittelyn väärinkäytöistä




Dokumentissa olleet linkit tekstimuodossa:

Dataa transihmisiksi identifioituvien sukupuolijakaumasta
https://www.genderhq.org/increase-trans-females-nonbinary-dysphoria

Podcast, nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala
https://gender-a-wider-lens.captivate.fm/episode/62-pioneers-series-adolescent-identity-with-riittakerttu-kaltiala

Mielenterveyden häiriöt
https://www.terveyskirjasto.fi/lam00002

Autismikirjon häiriöt
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00355/autismikirjon-hairiot

ADHD
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00353/adhd-aktiivisuuden-ja-tarkkaavuuden-hairio

Persoonallisuushäiriöt
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00407

Vankitutkimus Skotlannissa: vankilassa naiseksi identifioituvat ja naisvankilaan pyrkivät vaihtavat sukupuolen takaisin miehiksi vankilasta vapauduttuaan
https://www.scottishdailyexpress.co.uk/news/scottish-news/anger-trans-inmates-revert-males-25840252

Demi Minor, itsemäärittelyn vaarallinen väärinkäyttötapaus 1
https://nypost.com/2022/08/05/trans-prisoner-who-impregnated-two-women-is-psychopath/

Karen White, itsemäärittelyn vaarallinen väärinkäyttötapaus 2
https://www.theguardian.com/uk-news/2018/oct/11/transgender-prisoner-who-sexually-assaulted-inmates-jailed-for-life

Yksi Karen Whiten uhreista kertoo
https://www.dailymail.co.uk/news/article-10406351/I-sexually-assaulted-transgender-rapist-womens-jail

Michael Penttilä, suomalainen sarjakuristaja
https://fi.wikipedia.org/wiki/Michael_Penttilä


17 kommenttia:

  1. Perusteellinen, kiihkoton kirjoitus. Toivottavasti mahdollisimman moni päättäjä tutustuu sisältöön. Hienoa työtä!

    VastaaPoista
  2. Laaja sukupuolivaikutusten arviointi täytyy ehdottomasti tehdä ennen kuin aletaan ajaa läpi tätä kaikkiin kansalaisiin ainakin välillisesti vaikuttavaa lakimuutosta. Kunnollinen julkinen keskustelu tarvitaan. Enkä itse edes kannata uutta lakia. Transsukupuoliset saavat jo ilmeisesti muuttaa juridisen sukupuolensa muutenkin. Ketkä muut sitä juridisen sukupuolen vaihtamista tarvitsevat?

    VastaaPoista
  3. Erittäin asiallinen ja hyvin perusteltu kirjoitus. Kiitos!

    VastaaPoista
  4. Todella hyvin laadittu ja tärkeä kirjoitus, kiitokset!

    VastaaPoista
  5. Kiitos että tuotte esiin toisenkin puolen! Keskustelua ei voi käydä vain yhden näkökulman varassa.

    VastaaPoista
  6. Aihetoive blogiin: transmyytit vs todellisuus. Itse olen huomannut esim. "transihmisen sukupuolikokemus on aina pysyvää" -väitteen paikkaansapitämättömäksi. Kavereissa paljon muunsukupuolinen -> trans tai trans -> muunsukupuoinen -identifoituneita. Osa myös sanoo sp-kokemuksestaan eri juttuja eri tilainteissa jne.

    Olis kiva jos voisit esim. käydä läpi setan/spo-keskuksen materiaaleja ja kommentoida niitä, että mitä jättävät sanomatta ja mikä ei pidä paikkaansa.

    VastaaPoista
  7. Hei, kiitos ehdotuksesta. Transmyytit-kirjasta minun onkin tarkoitus kirjoittaa arvostelu jossain vaiheessa, kun saan kirjan käsiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, odotan innolla tuota arvostelua!

      Poista
  8. Olen vaan helpottunut, kun olen päässyt tuon vaiheen yli, minkä kanssa kipuilet. Etkä näe, että toistat heidän sanoja, jotka eivät ole sen parempia tahoja, kuin eheytyshoitoja tarjoavat ihmiset.

    Argumentointi: "jos noi on noi niin ne leimaa meittin" on ollut aina surkea ja kömpelö. Yritä edes ystäviesi kanssa keksiä parempia. Ja katsokaa nyt oikein tarkkaan kenen tutkimuksia lainaatte.

    Ei hätää. Sukupuolenvaihdossa kaikki hoidot ovat vain kompromisseja. Se ei koskaan muutu, ellei muuan geenikikkaa haluta alkaa testaamaan ihmiskokein. Mikä taas herättää toisenlaisia ihmisoikeus kysymyksiä.

    Hyvää loppu elämää.
    Kasva katkeruutesi ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin. Tuokaan ei ole mitään uutta, että kaikki transaktivismia kritisoivat transsukupuoliset nähdään vaan katkerina. Sanon vaan, että jälkikäteen on turha valittaa, ettei ongelmista ole yritetty keskustella.

      -Tulenhenki

      Poista
    2. Yksi negatiivinen asia mikä sukupuolen itsemäärittelystä voi seurata transihmisille on se, että se avaa mahdollisuuden huijata urheilussa kun mieheksi syntyneet muuttavat juridisen sukupuolensa naiseksi ja menevät urheilemaan naisten sarjoihin ja käyttävät hyödykseen mies sukupuolen parempia fyysisiä voimia voittaakseen naisten urheilu sarjoissa. Tämä herättää katkeruutta ja epäilyjä huijaamisesta naiseksi syntyneissä urheilijoista, sekä aiheuttaa kaikkiin transihmisiin kohdistuvaa negatiivista julkisuutta. Asiasta seuraa helposti loputon ongelmien suo, koska asiaa on mahdoton ratkaista niin, että se on täysin tasapuolinen kaikkia kohtaan eikä herätä mitään epäilyksiä mahdollisesta huijaamisesta.

      Pahimmassa tapauksessa asiasta seuraa ajan kanssa se, että biologisesti ja fyysisesti naiseksi syntynyt enemmistö ei enää kiinnostu kilpaurheilusta, koska ei enää pärjää juridisen sukupuolensa miehestä naiseksi vaihtaneita urheilijoita vastaan tasapuolisesti samassa urheilusarjassa. Tämä kehitys voi lisätä transihmisiin kohdistuvaa katkeruutta ja ruokkii negatiivisia streotypioita, jossa transihmiset esitetään julkisuudessa kikkailijoina, jotka vaihtelevat sukupuoltaan voittaakseen urheilussa.

      Poista
    3. Ei mitään uutta. Näkökulmia on hyvä tuoda ilmi, mutta nyt aikuisten oikeasti tarkkana sen suhteen, kenen tutkimuksia luet ja kuinka tuoreita.

      Poista
  9. Voihan sen vapaa-aikansa näin viettää. Kirjoittamalla pitkän tekstin siitä, miten sikoja miehet ovat. Söpöä.

    VastaaPoista
  10. Kiitos tästä! Helpottaa nähdä, että jotkut sentään puhuvat meidän puolesta. Toivotaan nyt ettei se translaki menisi läpi ja näitä kaikkia huonoja puolia tapahtuisi. Transsukupuolisena ollut todella turhauttavaa joutua kokoajan selittämään miksi tässä translain uudistuksessa ei ole järkeä, kun monet tukevat sitä ihan ajattelematta näitä asioita, ihan vain ajatellen meidän parasta; esimerkiksi nimellä Oikeus olla ja vetoamalla pakkosterilisaatioon on monet ihmiset saatu tuntemaan empatiaa ja haluamaan lakiin muutoksen, ymmärtämättä mistä asioissa on oikeasti kysymys... Mutta tosiaan todella hyvin kirjoitettu teksti!

    VastaaPoista
  11. Olin eilen Lakeuden Sateenkaaren yhteistyössä transjärjestöjen, europarlamentaarikko Silvia Modigin, ihmisoikeusjärjestö Amnestyn Suomen osaston sekä Kehrääjä-verkkomedian kanssa järjestämässä Translakipaneelia seuraamassa. Jälkeenpäin harmittaa, kun en tajunnut lähettää etukäteen mitään kysymyksiä, koska varsinaisen paneelin aikana chat-toiminto oli kytketty pois päältä.

    Vaikka etukäteen oli mainostettu asioita käsiteltävän sekä etujen että ongelmien kautta, käsittely oli yksipuolista: mitä etua laista on trans-sukupuolisille ja mitä haittaa sen säätämättä jättämisestä on trans-sukupuolisille. En tiedä, eikö kukaan oikeasti kysynyt mitään lain vaikutuksesta muuhun väestöön vai jätettiinkö mahdollisesti kysytyt kysymykset vastaamatta. Jotenkin tuntuu, että tämä on ollut hyvin yleinen lähestymistapa keskusteluun laista ja asioita on katsottu vain yhdeltä kulmalta.

    VastaaPoista
  12. Koska nykyään sanoja, ei sanoma, on tärkeä: olen uros-trans.
    Olen myös (entinen) tutkija mutta tulevaisuudessa aion työskennellä enemmän kliinisessä ympäristössä. Kliininen työkokemukseni on hankittu psykiatrialta ja oikeuspsykiatrialta.
    Uusin tutkimusprojektini tähtää naiseuden ja uros-transien naiseuden* vertaamiseen ja ymmärtämiseen. Tätä kautta pyrin jalostamaan diagnoosityökaluja, jotta vältämme väärät positiiviset diagnoosit. Suoremmin sanottuna yritän tehdä omaa tutkimusta aiheesta, jotta voin opettaa psykiatreille ja yleislääkäreille nopeita heuristiikkoja, joilla todeta potilaan oikean diagnoosin olevan todennäköisesti muuta kuin primääristi F64.0, transsukupuolinen.

    Tutustuminen internetin transkulttiin on vakuuttanut minut siitä, että hädin tuskin 10% hoitopolulle änkevistä potilaista on oikeasti sillä tavalla neuropsykiatrisesti häiriintyneitä että juuri oman sukupuolen (tarkoitan sukupuolta merkityksessä uros tai naaras) hormonien alasajo ja vastakkaisen sukupuolen hormonien antaminen ja myöhemmin kirurgia on oikea hoito.

    Kaikille muille potilaille nämä hoidot ovat vain ja ainoastaan vahingollisia. Primum non nocere.

    *preliminäärisesti voidaan todeta, että potilaspopulaatiosta voidaan hahmottaa melkein diskreetisti kahtia jakautuminen ja toisin kuin ihmisten ominaisuudet yleensä, tämä jakautuminen ei vaikuta noudattavan bimodaalista vaan suorastaan binaaristä jakaumaa. Sortteeraamattoman potilaspopulaation kohtelu monoliittinä vaikeuttaa selkeiden tutkimustulosten saamista.

    Se potilaspopulaation enemmistö on juurikin sellaista kuin Skirt go spinnyn tuoreessa dokkarissa What is a woman: wrong answers only voidaan nähdä. Pahoittelen oksentamista ja kloriitin kaatamista silmiin, joita po. dokkari aiheuttaa.

    VastaaPoista