Transnainen, joka on kyllästynyt transaktivismiin

Tervehdys lukijoille. Tässä kirjoituksessa haastattelen transnaista, joka aikaisemmin suhtautui myötämielisemmin nykyiseen valtavirran transaktivismiin, mutta nykyään suhtautuu siihen nihkeämmin. Halusin haastatella häntä, koska minua ja monia muitakin varmasti kiinnostaa, mitä seikkoja tällaisen asenteen muutoksen taustalla on.

 

Kuka olet?

Hei, nimeni on Tina. Olen 25-vuotias transnainen Porista. Lähetteen transpolille tein 22-vuotiaana, diagnoosin ja hormonihoidot sain 24 -vuotiaana. Olen siis vielä varsin transitioni alussa. Olin aikaisemmin transaktivistien näkemyksien kannalla, mutta nykyään suhtaudun kriittisemmin moniin transsukupuolisuutta koskeviin kysymyksiin. Määrittelen itseni ”truscumiksi” ja ”transmedikalistiksi”.

Minulla on Twitterissä tili nimimerkillä tinaorkidea, ottakaa seurantaan.

 

Mikä on motiivisi kritisoida nykyistä valtavirran transaktivismia?

Motivoiduin kritisoimaan transaktivismia ymmärrettyäni, kuinka transaktivistien ajamat asiat eivät todellisuudessa aja perinteisten, transhoitoja läpikäyvien transsukupuolisten etuja oikeastaan millään tavalla. Transaktivistit (joista valitettavan moni itse on ihan perinteinen transsukupuolinen) yrittävät siirtää transsukupuolisuuden painotusta kehollisesta ilmiöstä vain identiteetiksi. Kuitenkin samalla moni transaktivisti painottaa, kuinka blokkerit, hormonit ja muut transhoidot pitäisi olla kaikkien saatavilla ja kuinka lapset ja nuoret ajautuvat itsemurhiin, jos näillä hoitomuodoilla on minkäänlaista portinvartiointia transpolilla. 

Tässä on aivan selkeä ristiriita, enkä pidä siitä, että transsukupuolisuus voi nykyään tarkoittaa mitä tahansa tilanteesta riippuen. Tällainen hoitojen portinvartioinnin poistaminen myöskin lisäisi katujien määrää räjähdysmäisesti. Se olisi kohtalokasta nuorille ihmisille, ja se todennäköisesti myöskin johtaisi lopulta transhoitojen rajoittamiseen vahvalla kädellä. Näin ne dysforiset transsukupuoliset, jotka tulevaisuudessa hoitoja tarvitsevat, kärsisivät suuresti transaktivismin ylilyönneistä.

Ylipäätään transaktivistit haluavat kumota sukupuolen käsitteen varsin kokonaisvaltaisesti, niin biologisen kuin sosiaalisen sukupuolen. Itse transnaisena pyrin muokkaamaan kehoani hoidoilla naisen suuntaan niin kokonaisvaltaisesti kuin se nykymenetelmillä on mahdollista ja haluan ulkoisesti muistuttaa naista. Perinteiset transsukupuoliset eivät lähtökohtaisesti halua tulla kohdatuksi minään sukupuolettomina otuksina vaan kohdesukupuolen (eli sukupuolen, jota kohti transitioidut) edustajina arkielämässä.

Transaktivistit myös luovat kuvaa transsukupuolisista surkeina ihmisriekaleina, jotka valittavat kaikesta, mikä ei ole täydellisen hypersensitiivistä transsukupuolisia kohtaan. Jokaisessa sanavalinnassa pitäisi olla niin inklusiivinen, että normaali kanssakäyminen transsukupuolisten kanssa muuttuu täysin mahdottomaksi. 

Kohtuuttomat vaatimukset siitä, että koko yhteiskunnan pitäisi mukautua transsukupuolisiin jokaista sanamuotoa myöten, jotta marginaalinen vähemmistö ihmisistä ei pahoittaisi mieltään, ärsyttää monia eikä paranna tavallisten ihmisten suhtautumista transsukupuolisiin. Tällaisen vuoksi haluaisin erkaantua täysin tuosta joukosta, sillä minuakin automaattisesti pidetään heidän aktivisminsa vuoksi elämäntapaloukkaantujana.

Sen sijaan molemminpuolinen kohtuullinen jousto on hyväksi, siihen itse olen pyrkinyt. Transaktivistit tuntuvat myös vähät välittävän siitä, mitä heidän ajamansa asiat tekevät naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksille. Heidän aktivismiinsa kuuluu selkeästi se, että seksuaalinen suuntautuminen kohdistuisi vain ja ainoastaan sukupuoli-identiteettiin. Samoin myös naisten oikeudet tulisi ulottaa kaikiin, jotka ”identifioituvat naisiksi”. 

Tämä on aivan kestämätön ajattelutapa ja lähinnä se saa tavalliset ihmiset ajattelemaan vain, että jos sinun täytyy identifioitua joksikin, se tarkoittaa, että et ole sitä. Transaktivistit eivät ota kuuleviin korviin seksuaalivähemmistöjen tai naisten relevantteja huolia, jotka ovat suoraa seurausta transaktivistien ajamista naurettavuuksista. Tämä transaktivistien oman navan tuijottaminen muiden kustannuksella on huolestuttava ilmiö, jota en voi sietää alkuunkaan.

 Transaktivistit eivät myöskään halua avointa keskustelua ajamistaan asioista, uskoakseni sen vuoksi, että ne eivät kestä kriittistä tarkastelua. Vastustan tällaista ilmapiiriä, jossa vaikeistakin asioista ei voisi puhua.

 

Miksi aikoinaan suhtauduit myötämielisemmin transaktivistien tavoitteisiin? Huomasitko jo tässä vaiheessa mitään ongelmia transaktivismissa/transaktivistien käytöksessä, mutta suljit silmäsi ongelmilta?

Ehkä selkein yksittäinen syy, miksi aluksi suhtauduin transaktivismiin myönteisemmin oli se, että muun muassa Twitterissä aivan selkeästi suurin osa ainakin suomalaisista muista transsukupuolisista olivat transaktivismi-myönteisiä tyyppejä. Jonkin tasoinen sosialisoituminen tuntui olevan mahdollista vain omaksumalla transaktivismin tavoitteet.

Toinen syy oli se, että transaktivismi näyttäytyy pinnallisesti ylisuvaitsevaiselta ja inklusiiviselta: kuka vain on mitä vain sukupuolta mitä sanoo olevansa, me olemme olleet pitkään sorron uhreja ja nyt on meidän aikamme saada kaikki se, mikä meille kuuluu. Minkäänlaisia rajoitteita identifioitumisen myötä ei aseteta.

Alusta asti kuitenkin jonkin verran perusbiologiaa tuntevana ihmisenä minua ärsytti, kuinka biologisen sukupuolen merkitystä joko vähäteltiin liiallisesti tai biologinen sukupuoli kiellettiin kokonaan. Olen aina ollut tietoinen biologisista tosiasioista, omasta biologisesta sukupuolestanikin, mutta jätin pitkälti puhumatta niistä muiden transaktivistien kanssa.

Toinen asia mikä transaktivisteissa oli mielestäni aina ongelmallista oli heidän tapansa kuplautua keskenään ja olla käymättä keskustelua kaikkien vähänkään erimielisten kanssa. Minulle on Twitterissä henkilökohtaisesti ilmoitettu, että minut asetetaan blokkiin, sillä halusin seurata LHB-liittoa. Myöskään heidän aktivismissaan ei saanut kyseenalaistaa mitään, esimerkiksi dysforian ”vaatimusta” sille, että voi olla transsukupuolinen. Tällainen henkilö asetetaan heidän toimestaan blokkiin, ehkä tehdään tästä myös blokkisuosituksia ja eristetään transpiirien ulkopuolelle. 

Kaikenkaikkiaan tällainen kulttimainen käytös on mielestäni vastenmielistä. Myös transaktivistien ylimielinen asenne muita, kuten cis-sukupuolisia (”cissuja” tai ”cis-scumeja”) tai detransitioitujia kohtaan, oli sellaista, mistä en pitänyt.

 

Olet sanonut, että minä (Tulenhenki) olen merkittävä tekijä siinä, kun ymmärsit, että nykyinen transaktivismi on monella tavalla haitallista, myös perinteisten transsukupuolisten kannalta. Kuitenkin transaktivistit ja transihmisten liittolaiset pääsääntöisesti eivät kuuntele minua, niin miksi sinä kuitenkin otit juttuni todesta? Osaatko sanoa, miksi kriittisten transsukupuolisten ääni menee kuuroille korville?

 

Sinulla todellakin oli valtava rooli siinä, että olen tullut enemmän järkiini suhtautumiseni suhteen ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. Muistaisin huomanneeni sinut jo ensimmäisinä Twitteriin liittymispäivinäsi. Kiinnostuin sinun jutuistasi, sillä transaktivismia avoimesti kritisoiva transsukupuolinen oli Twitterissä harvinaisuus. Minulle oli kyllä alusta asti varsin selvää, että olet ihan aito transsukupuolinen.

Minua ärsytti sinun jutut aluksi. Nopeasti huomasin, että sinä perustelet kantasi hyvin ja johdonmukaisesti. Monessa asiassa ymmärsin, että olet oikeassa, mutta en halunnut sitä ääneen myöntää. Muutenkin puhuit kokonaisvaltaisesti transsukupuolisia koskevista asioista, ja vaikka itse olisinkin ollut mitä mieltä tahansa missäkin vaiheessa, olen aina ollut kiinnostunut tutkimaan asioita monesta näkökulmasta.

Kriittisten transsukupuolisten juttuja ei kuunnella transaktivistien toimesta aiemmin mainituista syistä; transaktivistit ylläpitävät mielikuvaa siitä, että he ovat oikeassa transkysymysten suhteen ja kaikki vähänkään eriävät mielipiteet ovat ihmisoikeuksien vastaisia ja transfobisia.

Transaktivistien liittolaiset uskovat tähän näkökulmaan mielestäni myös varsin vakaasti ja levittävät kriittisistä transsukupuolisista uhkakuvia transsukupuolisten vastaisina toimijoina, joilla ei pitäisi olla mitään sanottavaa transaiheisiin liittyen. Transaktivistit siis pitävät kriittistä tarkastelua uhkana transhoidoille ja transsukupuolisille, vaikkakin omasta mielestäni asia on juuri päinvastoin.

 

Miten transaktivistit ovat suhtautuneet siihen, kun olet kritisoinut transaktivismia?

 

Varsin huonosti. Monia minun ajatuksiani pidettiin jo minun omana TRA-aikanani epähyväksyttyinä transaktivistien keskuudessa. Jo pelkästään se, että seurasin ”vääriä” henkilöitä ja yhteisöjä tai että juttelin ”väärien” ihmisten kanssa Twitterissä, johti blokatuksi tulemiseen. Esimerkiksi sinun, Tulenhenki, seuraaminen johti automaattisiin blokkeihin joidenkin transaktivistien toimesta.

Varsinaisen transaktivismin kritisoiminen onkin sitten johtanut kovempaan kritiikkiin. Minua on usein kutsuttu ”pick-me girl:iksi” muiden transaktivistien toimesta, kun olen vähänkään kriittisemmin ottanut kantaa mihinkään transaiheisiin. Monet transaktivistit myös arvelevat, että ylimielisesti pitäisin itseäni jollain tavalla parempana transsukupuolisena kuin muita, kun en kannata samanlaista identiteettipolitiikkaa kuin he. Vaikka jotkut transsukupuoliset kyllä pönkittävätkin egoaan internetissä, pidän varsin halpana taktiikkana sitä, että asiallisessakin kritiikissä olisi aina kyse siitä. Itse asiassa moniin transaiheisiin voi hyvin ottaa kantaa olematta itse transsukupuolinen.

Suurin yksittäinen negatiivinen huomioryöppy suomalaisilta transaktivisteilta, minkä olen saanut, on vain aivan pakko mainita tässä. Tämä tapaus oli myös minun lopullinen ”peak TRA-moment”. Helmikuun 2022 lopulla, (sattumoisin 25. syntymäpäivänäni) kirjoitin Twitteriin muutaman twiitin ketjun, jossa mainitsin, kuinka muutamat MtF-transsukupuoliset detransitioituvat sen johdosta, että heidän sukupuolikipuilut ja transition tarve on johtunut fetissistä, jonka toteuttamisesta ei transition myötä enää saakaan samaa stimulaatiota kuin ennen.

Tämän huomattuaan transaktivistit ja heidän liittolaisensa Twitterissä tekivät minusta laajat blokkisuositukset, jolloin viimeisetkin suomalaiset transaktivistit asettivat minut blokkiin. Myönnän jälkeenpäin, että olisin voinut asetella sanani ketjussa paremmin, mutta minulle ei juurikaan annettu tilaisuutta selittää itseäni tai puolustautua. Sanomani ymmärrettiin niin, että pidän kaikkia transnaisia fetisisteinä, mikä ei ole totta.

Mainitsemisen arvoinen tapaus oli myös se, kun yritin liittyä suomalaisten transaktivistien ylläpitämälle Discord-serverille. Serverille liittymiseen piti vastata muutamaan portinvartiointikysymykseen, joista yhdessä pyydettiin kertomaan sosiaalisen median tilejä, joita käytän. Ilmoitin siihen Twitter-tilini, jonka kautta olin varmasti monelle serverin käyttäjälle tuttu. En tietenkään päässyt serverille, sillä olin ”truscum, transmedicalisti ja transfobi.”

 

Sanoit allekirjoitaneesi Oikeus olla-lakialoitteen aikoinaan, mutta nyt kadut asiaa. Miksi aikoinaan kannatit juridisen sukupuolen itsemäärittelyä? Mikä sai sinut muuttamaan mielesi?

 

Olin ennen sokea itsemäärittelyn myötä syntyville ongelmille. Lisäksi olin aluksi varsin jästipäinen kuuntelemaan järkipuhetta itsemäärittelyn ongelmista. Perustelin itsemäärittelyä niin, että ”mitä haittaa siitä on?”, ymmärtämättä juridisen sukupuolen muutoksen kautta saatavia etuja. Lisäksi pidin aikaisemmin transprosessin kautta tehtävää juridisen sukupuolenmuutosprosessia nöyryyttävänä. 

Muistan ajatelleeni siitä varsin samalla tavalla ylimielisesti kuin monet transpolien portinvartiointia vastustavat transaktivistit: ”miksi minun tarvii todistaa sukupuolikokemustani elämällä jossain sukupuoliroolissa?”.

Ymmärrän nykyään paremmin sen, miksi tarkka portinvartiointi juridisen sukupuolen muutokseen on tärkeää. Nykyinen systeemi kunnioittaa transprosessin läpikäyvien transsukupuolisten näkemää vaivaa ja kärsimystä transitioitua ja pyrkiä tosissaan elämään kohdesukupuolen elämää mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Täydellinen itsemäärittely tekee tästä vaivasta pilkkaa ja lisäksi se avaa väylät opportunisteille hyödyntää juridisen sukupuolen tuomia etuja silloin kun se on edullisinta. Lisäksi tietyt pääasiassa juridisen sukupuolen mukaan toteutuvat käytännöt muuttuvat kyseenalaiksi: esimerkiksi voivatko nuoret miehet lakiuudistuksen jälkeen vaihtaa juridisen sukupuolensa naisiksi ja näin välttyä asepalvelukselta?

Sukupuolen itsemäärittelyllä on vain erittäin marginaalista tekemistä aidon, kehodysforisen transsukupuolisuuden kanssa. Mielestäni sen tavoite on enemmänkn sukupuolen merkityksen hävittäminen, kuin transsukupuolisten juridisen sukupuolen muuttamisen helpottaminen.

 

Mitä ajattelet tällä hetkellä siitä, kun transnaiset osallistuvat naisten urheiluun? Ovatko näkemyksesi muuttuneet aiheesta ajan myötä, ja jos on, niin miksi? Mitä ajattelet tällä hetkellä niistä, jotka puoltavat transnaisia naisten urheilussa?

Minulla on nykyään varsin yksiselitteinen linja transnaisiin naisten urheilussa: miestyyppisen puberteetin läpikäyneet transnaiset eivät kuulu naisten urheiluun. Transnaisilla on fysiologisia etuja verrattuna biologisiin naisiin, näihin lukeutuvat muun muassa suurempi hengityskapasiteetti, sydämen koko, yleinen ruumiinrakenne ja korkeampi lihasmassa. Nämä erot eivät keskimäärin ole reilussa vaihteluvälissä verrattuna biologisten naisten keskinäisiin eroihin, eikä hormonikorvaushoidoilla päästä lihasmassankaan osalta naisten tasolle, vaikka transaktivistit muuta sanoisivatkin. 

Mikäli naisten urheilu olisi transnaisillekin avoin, tulisi mitalisijoilta aina löytymään vain transnaisia. Se olisi hyvin epäreilua biologisia naisia kohtaan. 

Näkemykseni eivät ole muuttuneet kovin paljon lähiaikoina, vaikka ilmaisenkin kantani nyt rehellisesti ääneen. Ennen en ylpeyteni vuoksi kantaani pystynyt ilmaisemaan, sillä minua harmitti tiedostaa se tosiasia, että transnaisilla on fysiologista etua biologisiin naisiin nähden. Olen siis aina tiedostanut sen, että transnaisilla on kyllä erilainen fysiologia verrattuna biologisiin naisiin.

Pidän sellaisia transnaisia, jotka naisten urheiluun osallistuvat, joko ignorantteina tai puhtaasti ilkeinä ihmisinä. Sama koskee myös heitä, jotka eivät itse transsukupuolisia ole, mutta tätä toimintaa kannattavat. Haluankin vedota kaikkiin suomalaisiin transnaisiin: jättäkää naisten urheilu rauhaan. Eläkää parasta sosiaalista elämäänne naisina ilman, että poljette muiden oikeuksia reiluun kisaamiseen. Osallistumalla naisten urheiluun todistatte vain sen, että biologisilla miehillä on urheilussa etu biologisia naisia vastaan.

 

Näkyvin kritiikki transaktivismia kohtaan tulee pääsääntöisesti konservatiiveilta ja radikaalifeministeiltä/genderkriittisiltä feministeiltä. Mitä mieltä olet näiden tahojen kritiikistä transaktivismia kohtaan?

Mielestäni valtavirran transaktivistissa on runsaasti ongelmia, ja konservatiivisilla ihmisillä, sekä genderkriittisillä radikaalifeministeillä on hyvää kritiikkiä transaktivismin ylilyönneistä. Pidän heidän panostaan järjettömimpien transaktivistien vaatimusten jarruttamisena pääasiassa arvokkaana.

Tästä huolimatta edellä mainittujen tahojen muussa omassa toiminnassaan on kuitenkin paljonkin korjattavaa. Näiden liikkeiden näkemykset koskien transkysymyksiä nimittäin perustuu nähdäkseni aivan yhtä paljon ideologiaan, kuin valtavirran transaktivistienkin.

Konservatiivisissa piireissä yleensä painotetaan, kuinka sukupuolia on kaksi ja kuinka sukupuolta ei voi muuttaa. Jos synnyt pojaksi, kasvat mieheksi. Jos synnyt tytöksi kasvat naiseksi. Vaikka itsessään tämä näkemys pitääkin biologisesti paikkaansa, se on nähdäkseni eräänlainen koirapilli sille, että transsukupuolisuudessa ja transhoidoissa olisi jotakin väärää yksilölle itselleen. Mielestäni tämä näkemys on varsin ideologinen, sillä vaikken kannatakaan alaikäisten transhoitoja, ne ovat oikein kohdistettuina diagnosoiduille transsukupuolisille yleensä elämän kannalta välttämättömiä.

Pahimmat konservatiivit yleensä perustelevat transsukupuolisuutta luonnottomana ilmiönä tai muuten irrationaalisesti transsukupuolisia epämiellyttävinä ihmisinä. Nämä toki ovat ihan valideja mielipiteitä, joihin heillä on oikeus, mutta ne eivät ole painoarvoltaan uskottavia perusteluita siitä, miksei ihmisellä voisi olla kehollista itsemääräystä ja mahdollisuutta yleensä välttämättömiin transhoitoihin. 

Haluan kuitenkin sanoa, että tiedän, etteivät kaikki konservatiivisetkaan ihmiset jaa edellä mainittuja näkemyksiä, vaan he kunnioittavat aidosti dysforisia, selväjärkisiä transsukupuolisia ja haluavat että yhteiskunta jatkaa meidän tukemistamme.

Genderkriittiset tahot, jotka monesti ovat myös radikaalifeministisiä, ovat varsin näkyvillä nykyisessä transkeskustelussa. Kuten aikaisemmin mainitsin, heidän kritiikkinsä transaktivismia kohtaan on arvokasta, mutta muuten heidän suhtautumisessaan transsukupuolisuuteen ilmiönä ja transsukupuolisiin olisi parannettavaa. Oman näkemykseni mukaan genderkriittiset ovat liike, jotka painottavat sitä, kuinka biologinen sukupuoli määrittää ihmisen sukupuolellisen todellisuuden täysin kokonaisvaltaisesti, myös transsukupuolisten tapauksessa.

Radikaalifeminismi tähän yhdistettynä tarkoittaa sitä, että kaikki naisasiat ovat yksinomaan biologisten naisten asioita. Transnaisten asiat siis eivät voi olla naisten asioita. Jos transnainen saa käyttää naisten vessaa, siitä tulee unisex-tila. Nämä näkemykset voisivat olla täysin perusteltuja, mikäli transsukupuolisuuden määritelmä olisi yhtä lavea, kuin mitä transaktivistit sen haluavat olevan. On kuitenkin ideologinen näkemys, että transitioituneen transsukupuolisen sosiaalinen todellisuus vastaisi täysin biologisen sukupuolen vastaavaa, tai että olisi suuri ongelma, jos transitioitunut transsukupuolinen eläisi kohdesukupuolen sosiaalista elämää silloin, kun kenenkään oikeuksia ei poljeta.

Uskon, että monikaan radikaalifeministi ei haluaisi parrakasta ja matalaäänistä transmiestä tiloihinsa. Vastaavasti läpimenevät transnaiset eivät ainakaan naisten vessassa ole ongelma, eikä ole sama asia, jos naisten vessaa käyttää ilmiselvä mies, jolla ei ole aikomustakaan näyttää naiselta. Käytän tässä WC:itä esimerkkinä, sillä ne ovat nyt muodostuneet jokseenkin keskiöksi tähän keskusteluun transsukupuolisten oikeuksista. 

Haluan toki painottaa, että transnaisille ei missään nimessä kuulu yksinomaan naisbiologiaa koskevat asiat, siinä genderkriittiset radikaalifeministit ovat oikeassa. Uskon kuitenkin, että naisten oikeuksille on paljon suurempia uhkia kuin se, että transnaisilla olisi kohtuuden rajoissa naisten sosiaalisia mahdollisuuksia.

Genderkriittisillä myös on ongelmia ihan perinteistenkin transsukupuolisten kanssa. Olen useamman genderkriittisen havainnut toivovan, että transhoidoille etsitään vaihtoehtoisia menetelmiä, sillä niitä pidetään elämää liian radikaalisti muuttavina toimenpiteinä. Tämä on mielestäni hieman tekopyhää, sillä samalla genderkriittiset ovat sitä mieltä, että transitioitumisella ei ole mitään merkitystä sukupuoliseen todellisuuteen. Haluan myös sanoa, että minuakin Twitterissä seuraavat genderkriittiset radikaalifeministit ovat käyttäneet transaktivismia kohtaan kriittisiä näkemyksiäni keppihevosina oman agendansa levittämiseen.

Myös monien detransitioitujien kokemuksilla he joskus mehustelevat, mikä on mautonta. Toivoisin, että genderkriittiset olisivat avoimia näkemystensä kanssa ja sanoisivat suoremmin, mitä todellisuudessa ajattelevat transsukupuolisista.

 

Mitä ajattelet siitä, kun transaktivistit sanovat, etteivät transfoobikot hyväksy sinua ja minua (Tulenhenki) yhtään sen paremmin?

Vaikka pahimmat transfoobikot tai genderkriittiset eivät minua ja Tulenhenkeä tulekaan koskaan hyväksymään tavallisina ihmisinä, monet rationaaliset tavalliset ihmiset ovat olleet mielissään nähdessään, että ”vielä on järkeviäkin transihmisiä olemassa”. Tämänkaltaiset kommentit ovat tuntuneet minusta todella hyviltä ja osaltaan motivoivat minua jatkamaan mielipiteideni avaamista näistä vaikeistakin aiheista, mistä saan lokaa niskaan monesta suunnasta. Saan toivoa siitä, että kaikki ihmiset eivät vielä ole transaktivistien ponnistelusta huolimatta kääntyneet täysin transvastaisiksi, vaan minuakin kuunnellaan.

 

Millaisia terveisiä haluat lähettää transaktivisteille? Entä millaisia terveisiä haluat lähettää radikaalifeministeille?

Transaktivisteille haluan sanoa, että aivan ensiksikin lopettakaa piilottelemasta blokkien takana ja käykää kannattamistanne asioista avointa keskustelua. Olisin itse valmis asiallisesti keskustelemaan mistä tahansa transaiheista kanssanne. Eritoten haluan vedota Oikeus Olla - kansalaisaloiteen vastuuhenkilöihin. Jos kaikki aktivismiinne kohdistuva arvostelu leimataan transfobiaksi, se kertoo siitä, että se ei kestä kriittistä tarkastelua. 

Seuraavaksi toivoisin pohtimaan, miksi aktivisminne ei kestä kriittistä tarkastelua. Uskon, että ette ole pohjimmiltanne ilkeitä ihmisiä, vaan toivotte hyvää transsukupuolisille. Ottakaa transsukupuolisten äänet huomioon monipuolisesti ja kuunnelkaa ihan oikeasti myös kritiikkiä ja vastatkaa siihen muullakin kuin vain blokkisuosituksilla.

Radikaalifeministeiltä toivoisin vähemmän ideologista ajattelua koskien transsukupuolisia. Uskokaa sitä, mitä näette, ja koette oikeassa elämässä. Kuunnelkaa naisia monipuolisesti, älkää vain niitä naisia, jotka ovat kanssanne samaa mieltä. Todellisuudessa moni transnainen puolustaa mielellään kanssanne naisten oikeuksia, turhat vastakkainasettelut ovat vain haitaksi. Pohtikaa, ovatko transsukupuoliset todellisuudessa suurin uhka naisten oikeuksien toteutumiselle. Miettikää kritiikkinne uskottavuutta, jos haluatte asioihin muutosta.

Juridisen sukupuolen itsemäärittely Norjassa ja transaktivismin kehityksestä 1990-luvulta tähän päivään

Tervehdys blogini lukijoille. Tässä kirjoituksessa haastattelen norjalaista transmiestä, jolla on paljon näkemyksiä nykyisen transaktivismin tilanteesta. Halusin haastatella häntä, sillä Norjassa on voimassa laki juridisen sukupuolen itsemäärittelystä, joka on ajankohtainen keskustelunaihe myös meillä Suomessa.

Haastattelu on käännetty norjasta suomeksi ruotsin kielen taitoni perusteella.

Haastattelu alkaa tästä:

 

Kuka olet?

Olen Mikael ja 47-vuotias. Aloitin transprosessin naisesta mieheksi (ftm) kirjoittamalla kirjeen paikkaan Rikshospitalet, kun olin 12-vuotias. En saanut tuolloin vastausta, joten kirjoitin uuden kirjeen 14-vuotiaana. Tällöin kerrottiin, että transprosessille on 20 vuoden ikäraja. Aloitin hormonit vuonna 1994. Ensimmäinen leikkaus oli vuonna 1997 ja lisäleikkaukset sijoittuivat pitkälle ajanjaksolle. Pari faktaa itsestäni: pidän Elviksestä ja olen todella ujo.

 

Norjassa on juridisen sukupuolen itsemäärittely voimassa. Millä tavalla aiheesta keskusteltiin ennen lain voimaantuloa? Kuinka paljon uusi laki on auttanut transihmisiä? Entä mitä ongelmia uudesta laista on seurannut?

Asiasta ei käyty kunnollista julkista keskustelua. Yritimme, mutta kiinnostusta ei ollut. Olimme myös osa "asiantuntijaryhmää", jonka piti antaa neuvoja ja suosituksia. Ryhmä ei ollut kovin toimiva, eikä monilla ollut kokemusta aiheesta. Mainitsimme, että vaikutusarviointi pitäisi tehdä, koska se oli osa toimeksiantoa. Tästä huolimatta meille kerrottiin, ettei sillä ole seurauksia.

Itsemäärittelyn myötä byrokratia on helpottunut, eivätkä kirurgiset toimenpiteet ole vaatimuksena laillisen sukupuolen muuttamiselle.

Olen huomannut, että julkinen transaiheeseen liittyvä keskustelu on kiristynyt. Uskon tämän johtuvan laillisen sukupuolen vaihtamista koskevasta laista. Monet ihmiset suhtautuvat hyvin skeptisesti siihen, että kuka tahansa voi vaihtaa laillista sukupuolta lähettämällä lomakkeen verkossa, jolloin muutaman viikon kuluttua olet eri sukupuolta. Vaatimuksia ei ole ollenkaan.

Norjassa on ollut ainakin yksi tapaus, jossa peniksellinen juridinen nainen aiheutti naisten tiloissa hämmennystä. Aluksi biologinen nainen sai syytteen peniksellisen juridisen naisen läsnäolon kyseenalaistamisesta, mutta myöhemmin biologinen nainen vapautettiin syytteistä.

En usko, että useimmat ihmiset suhtautuvat negatiivisesti siihen, että laillisen sukupuolen saa vaihtaa lääketieteellisen transprosessin myötä, mutta monet pelkäävät, että itsemäärittelyyn perustuvaa lakia käytetään väärin. Pukuhuoneisiin, urheiluun ja vankilaan liittyy monia kysymyksiä. Meidän olisi pitänyt keskustella näistä asioista etukäteen, eikä vasta jälkikäteen.

 

Mitä eroja on nykyisen transaktivismin ja sinun transprosessisi alkuvaiheen aikaisen transaktivismin välilä?

Aikoinaan meidän piti taistella tullaksemme kuulluiksi sekä poliittisesti että tiedotusvälineissä. Sukupuolidysforiasta kärsiville ei ollut omaa järjestöä. Tieto oli hyvin rajallista. Internet oli lapsenkengissä, ja siellä oleva tieto oli pääosin englanniksi.

 Loin ensimmäisen henkilökohtaisen verkkosivuston FtM-transsukupuolisille. Nykyään Internetissä on valtava määrä tietoa, mikä on osaltaan hyvä juttu, mutta valitettavasti väärää tietoa on myös paljon. Sosiaalisella medialla on ollut valtava vaikutus tapaamme kommunikoida. Lapsiin ja nuoriin kohdistuva paine on täysin erilaista kuin ennen. Transaiheeseen liittyvä keskustelu on hyvin polarisoitunutta. On käynyt selväksi, että tiedämme liian vähän, ja tarvitsemme lisää tutkimusta.

 

 Osaatko sanoa, miksi FtM-transhoitoihin hakeutuneiden määrä on kasvanut? Mitä ajattelet ROGD-teoriasta? Luuletko, että tulevaisuudessa meillä on enemmän detrans-ihmisiä?

 En osaa sanoa yhtä syytä, miksi FtM-transhoitoihin hakeutuneiden määrä on kasvanut. Kukaan ei osaa vastata, tiedämme liian vähän. Uskon myös, että ilmiön taustalla on useita tekijöitä.

Yleinen tietoisuus ja suvaitsevaisuus selittää osaltaan ilmiötä. Myös sosiaalisella medialla on oma vaikutuksensa. Uusia kategorioita on luotu sukupuolen moninaisuuden nimissä, mutta auttavatko nämä kategoriat vai kaventavatko ne käsityksiämme sukupuolista? On monia tapoja olla mies ja nainen, on monia tapoja olla ihminen. Tällä hetkellä sukupuolirooleja rikkovat alkavat helpommin määritellä itsensä transihmisiksi. Myös sukupuolinormeja rikkovilta kysytään usein, mitä sukupuolta he todella ovat.

Mielestäni ROGD-ilmiö on olemassa. Meidän pitäisi tutkia sitä tarkemmin, eikä pitää yksinomaan transfobisena lähestymistapana.

Mitä tulee detransitoon, niin olen varma, että detrans-ihmisten määrä tulee lisääntymään tulevaisuudessa. Surullista on, että detrans-ihmiset joutuvat elämään transhoitojen vaikutusten kanssa loppuelämänsä ajan.

Mitä mieltä olet radikaalifeministeistä/genderkriittisistä feministeistä? Mielestäni heillä on paljon hyvää kritiikkiä nykyistä transaktivimia kohtaan, mutta valitettavasti heidän keskuudessa on myös oikeaa transfobiaa. Mitä mieltä olet?

 He ovat käyneet keskustelua hyvässä ja pahassa. Kuten transaktivistien kohdalla, myös genderkriittisten keskuudessa on niitä, jotka eivät mielestäni vie keskustelua eteenpäin. Viimeisin esimerkki oli tapaus, jossa transmiehelle sanottiin, kuinka tämä on liian pelkuri tehdäkseen itsemurhan. Tällainen retoriikka ei edistä genderkriittisten sanomaa millään tavalla, vaan aiheuttaa enemmän vahinkoa.  

 

Millä tavalla muuttaisit nykyistä transaktivismia?

Enemmän avoimuutta haasteiden suhteen, eikä niin mustavalkoista asennetta.

 

 

Transyhteisön sisäiset ristiriidat; transmedikalistit, truscumit ja tucutet

Hyvää uutta vuotta blogini lukijoille.

Olen tuonut aiemmin ilmi, että määrittelen transsukupuolisuuden sukupuolidysforian ja transhoitojen tarvitsemisen kautta. Tämä onkin perinteisen transsukupuolisuuden määritelmä. Kuitenkin nykyinen valtavirran transaktivismi painottaa vahvasti puhtaasti pelkkää identiteettiä. Tämän vuoksi trans ilman dysforiaa-näkemys on vahvasti yleistynyt. Tämä vaikuttaa vahvasti myös yhteiskuntaan, koska lainsäädäntöön ollaan ajamassa juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. 

Toisin sanoen, jos itsemäärittely astuu voimaan, oikeus vaihtaa juridista sukupuolta on kokonaan irrotettu lääketieteellisistä transhoidoista. Olen aiemmin puhunut siitä, kuinka vastustan vahvasti juridisen sukupuolen itsemäärittelyä, enkä täten mene aiheeseen syvällisemmin nyt.

Transyhteisössä on kuitenkin paljon myös niitä, jotka edelleen määrittelevät transsukupuolisuuden sukupuolidysforian ja transhoitojen tarvitsemisen kautta. Minun kaltaisiani transsukupuolisia on siis muitakin. Tässä kirjoituksessa käsittelen toisen samalla tavalla ajattelevan transmiehen kanssa transyhteisön sisäisiä ristiriitoja aiheeseen liittyen.

Tekstin toinen osapuoli on transmies (nimimerkki Nessakki), joka on aivan transprosessin alussa. Nessakki pitää myös omaa blogiaan täällä, suosittelen lukemaan myös hänen blogiaan. Nessakki on minua nuorempi ja myös transprosessin alussa, joten on mahdollista, että meillä on tiettyihin asioihin erilainen suhtautuminen. Mainittakoon, että olen saanut Nessakkilta paljon myös ajankohtaisempaa tietoa, mitä nuoremmat ja aivan transprosessin alussa olevat perinteiset transsukupuoliset ajattelevat.

Yhteinen tekstimme alkaa tästä:

 

Tulenhenki: Minä määrittelen transsukupuolisuuden sukupuolidysforian ja transhoitojen tarvitsemisen kautta. Olen täten truscum ja transmedikalisti. Millä tavalla sinä määrittelet termit truscum ja transmedikalisti?

 

Nessakki: Omasta mielestäni truscum ja transmedikalisti ovat molemmat loppujen lopuksi joko samankaltaisia, ellei täysin samanlaisia termejä, ja tämä johtuu siitä, että truscumin “virallinen” nimike on “True Transsexual Scum” ja transmedikalisti on taas henkilö, jonka mielestä transsukupuolisuus on medikaalinen termi/aihe. Olen kuullut joidenkin sanovan, että truscumin ja transmedikalistin ero on se, että transmedikalistien mielestä transihmisen kuuluu ottaa kaikki mahdolliset leikkaukset ollakseen trans, ja en itse allekirjoita tätä.
Lyhyesti ja pähkinänkuoressa sanottuna olen transmed/truscum, koska tarvitset transsukupuolisuuteen dysforian tunnetta.

 

Tulenhenki: Vaikka truscumit/transmedikalistit eivät ole täysin yhtenäiväinen joukko, omien havaintojeni mukaan heille on kuitenkin tyypillistä seuraavat ominaisuudet:

- He eivät pidä nykyisestä transaktivismista

 -He eivät kannata ajatusta, ettei sukupuolta voisi olettaa ulkonäön perusteella

-He eivät usko, että sukupuolia olisi loputon määrä. Suhtautuminen muunsukupuolisuuteen vaihtelee, joillakin on todella nihkeä suhtautuminen muunsukupuolisuuteen, osa hyväksyy muunsukupuoliset, joilla on dysforiaa

-Truscumien/transmedikalistien keskuudessa on tyypillisempää suhtautua kriittisesti juridisen sukupuolen itsemäärittelyyn

 - Truscumien/transmedikalistien keskuudessa on tyypillisempää suhtautua myötämielisemmin transpolin mielenterveystutkimuksiin

 

…

 Kommentoi luetteloani ja lisää siihen 3-5 asiaa, jotka ovat tyypillisiä truscum/transmedikalisti-porukalle.

 

 

Nessakki: Lähettämäsi luettelo on itseni mielestä juurikin sitä, mitä truscum/transmed-ajatusmaailma on. Ei ole koskaan olemassa ryhmää, jossa kaikki ajattelisivat 100% ajasta täysin samalla tavalla ja sama pätee tässäkin porukassa ja pystyt näkemään ajatusmaailman eroavaisuuksia tosi paljon esim. Tumblrissa ja r/Truscum Redditissä.

 

-          Kuten muissakin porukoista, niin truscum/transmed-porukasta löytyy myös mätiä omenia. Tarkoitan tällä mm. ihmisiä, jotka luokittelevat itsensä transmediksi/truscumiksi ja sanovat, ettet voi olla trans, jos et tunne tappavaa dyforiaa sinun biologista sukuelintäsi kohtaan.

-          Sanoisin omista kokemuksistani sen, että useat transmed/truscum-ihmiset ovat myös panseksuaalisuutta vastaan sen kyseenalaistettavan historian takia ja useat puolustavat myös lesboja, jotka ovat nykyajan “non-men loving non-men” termiä vastaan. (He siis yrittävät ylläpitää wlw, women loving women-termiä yllä, koska sitä lesbous on)

-          Mainitsit tästä jo jollain tasolla aikaisemmin, mutta olen myös huomannut sen, että useat transmed/truscum henkilöt ovat LGBTQIA/LGBTQIA2+/yms. termejä vastaan ja useat käyttävät joko LGBT tai LGBT+-termiä.

 

 

Tulenhenki: Truscumit/transmedikalistit eivät ole näkemyksiltään yhteneväinen joukko. Omien havaintojeni mukaan erimielisyyttä aiheuttavat muun muassa seuraavat teemat:

 

-Suhtautuminen nuorten transhoitoihin. Joidenkin mielestä transhoidot voi aloittaa alaikäisenä, kun taas toiset sanovat, että pitää olla ehdoton 18 vuoden ikäraja transitiolle.

 

- Transfobian määritelmästä on erimielisyyksiä. Esimerkiksi truscumien/transmedikalistien keskuudessa on niitä, joiden mielestä J. K. Rowling on transfobinen ja toisaalta myös niitä, joiden mielestä ei ole. Omasta mielestäni Rowling ei ole transfobinen. Olen lukenut hänen esseensa, jossa hän ilmaisee kantansa. En ole jokaisesta esseen yksityiskohdasta täysin samaa mieltä, mutta ymmärrän hänen pointtinsa. Hänellä on täysin aiheellista kritiikkiä liittyen nykyiseen transaktivismiin, joka on uhka naisten oikeuksille. Mainittakoon, että J.K. Rowling oli tykännyt twiitistäni, jossa ilmaisin hänelle tukeni. 

 Ne truscum-henkiset, jotka pitävät Rowlingia transvastaisena, niin asenne ei pääsääntöisesti johdu siitä, että Rowling sanoi biologisten sukupuolten olevan totta. Sen sijaan jotkut pitävät sitä kyseenalaisena, kuinka Rowlingilla on niin myötämielinen suhtautuminen radikaalifeminismiin. Radikaalifeministit ja transsukupuoliset eivät ole koskaan olleet ylimpiä ystävyksiä. Myönnän itsekin suhtautuvani tietyllä varauksella radikaalifeministeihin, vaikka toisaalta olen Twitteriin liityttyäni keskustellut monen fiksun radikaalifeministin kanssa, vaikka olisimme tietyistä asioista eri mieltä. Olen puhunut paljon siitä, kuinka nykyinen transaktivismi on haitallista naisten oikeuksien kannalta. Toisaalta eräs radikaalifeministinen tili oli blokannut minut ilman, että olin koskaan vaihtanut sanaa kyseisen tyypin kanssa. Johtopäätös on, että radikaalifeministejä on joka lähtöön. 

...

Mainitse vähintään kaksi aihetta, joiden olet huomannut jakavan mielipiteitä truscumien/transmedikalistien keskuudessa?

 

 Nessakki: Olen itsekin huomannut eroavaisuuksia nousevan pintaan, kun kyseeseen tulee esim. alaikäisten hormonihoidot. (En voi sanoa omia mielipiteitäni paljoa J.K. Rowlingin tilanteeseen, kun en ole siihen jaksanut panostaa aikaa taikka huomiota), mutta sanoisin myös, että eroavaisuuksia nousee esille myös silloin, kun puhutaan siitä, mikä määrä dyforiaa “tekee” henkilöstä transsukupuolisen, koska kuten mainitsin aikaisemmin, niin joidenkin mielestä sinun pitää ottaa kaikki mahdolliset leikkaukset ennen kuin voit kutsua itseäsi transsukupuoliseksi, taas kuin toisille riittää se, että tunnet sosiaalista dysforiaa. Mitä olen itse huomannut, niin monet ovat kuitenkin olleet valmiita hyväksymään heidän erimielisyytensä, kun kyseeseen tulee dysforia ja transsukupuolisuus, mutta hormonihoidoissa taas on useammin ollut melkein pientä kinaa esillä. En ole kuitenkaan jaksanut tuhlata omaa energiaani tähän, joten omat tietoni näistä aiheista ja siitä, miten ne ovat muuttuneet tai kulkeneet eteenpäin on rajoitettua.

 

Tulenhenki: Truscumien/transmedikalistien piireissä on myös omat ongelmansa. Itse olen huomannut muun muassa seuraavia ongelmia:

-Truscumien/transmedikalistien keskuudessa on tyypillisempää jättää kertomatta transsukupuolisuudesta sellaisissa tilanteissa, joissa transsukupuolisuudesta pitäisi olla avoin myös oman parhaan vuoksi.

 - Joillakin on epärealistiset käsitykset transhoidoista. Tähän liittyy usein vahvasti ajatus, että transhoidot korjaavat jotain sellaista, joihin transprosessi ei yksinkertaisesti ole ratkaisu. Toisaalta truscumien/transmedikalistien keskuudessa on paljon myös niitä, jotka puhuvat tästä aiheesta ja sanovat, ettei transprosessi automaattisesti korjaa ei-trans-liitännäisiä mielenterveysongelmia.

…

 

Kommentoi luetteloani ja lisää siihen 2-3 ongelmaa, joihin olet törmännyt truscumien/transmedikalistien keskuudessa.

 

 

Nessakki: Minua vastaan ei ole tullut paljoa transihmisiä, jotka olisivat puhuneet sinun lähettämän ensimmäisen kohdan suhteen, vaan päinvastoin, minua vastaan on tullut henkilöitä, jotka ovat juurikin kannustaneet muita transihmisiä kertomaan heidän transsukupuolisuudestaan, kun he ovat menossa esim. lääkärille tai muuta vastaavaa. Loppupeleissä ainoa kerta, jolloin tästä on ollut selkeästi puhetta/pientä kinaa on ollut silloin, kun ihmiset ovat kysyneet siitä, että kuuluisiko heidän kertoa transsukupuolisuudestaan heidän seurustelukumppanille.

Kun kyseeseen tulee taas transhoidot, niin näitä ihmisiä on tullut vähän useammin vastaan, mutta silloinkin suurin osa heistä ovat myöntäneet sen, että he tietävät sen, että esim. heidän masennus ei lähde sormia napsauttamalla samalla sekunnilla, kun he saisivat hormonihoidot.

-          Minun on tosi vaikea lähteä tekemään selkeää luetteloa siitä, millaisiin ongelmiin olen itse törmännyt transmed/truscum-ympäristössä kun kyseeseen tulee tällaiset ongelmat, mutta sanoisin itsekin, että osalla ihmisillä on pahana tapana odottaa hormonihoidoilta liikoja.

-          Toinen ongelma mitä olen nähnyt aina välillä ja mitä olen nähnyt muiden transmed/truscum-ihmisten kommentoivan on se, että osa stressaa ulkonäköä tai sosiaalista läpimenoa liikaa. Olen myös kuullut, että joillekin henkilöille ollaan annettu turhaa kritiikkiä esim. heidän pukeutumistyylistä, ihan silloinkin, kun he eivät ole sitä pyytäneet.

-          Tämä kuuluu sinänsä ensimmäiseen pointtiin, mutta sanoisin myös sen, että varsinkin transmiehillä on tapana olla malttamattomia, kun he alottavat hormonihoidot. Miehen piirteet eivät tietenkään tupsahda esille niin vain, vaan niitä varten pitää odottaa. 

 

 

Tulenhenki: Tucute on ns. vastakohta truscumille/transmedikalisteille. Tucute-tyypit ajattelevat, että transeus ei vaadi dysforiaa ja transeus nähdään enemmän pelkkänä identiteettinä kuin lääketieteen tilana. Tucute-tyypeille on tyypillistä muun muassa seuraavat asiat:

- Biologinen nainen, joka näyttää päivän selvältä naiselta ja ilmaisee itseään perinteisen naisellisella tavalla, valittaa siitä, kuinka häntä väärinsukupuolitetaan. Ilmiöön liittyy vahvasti puheet siitä, kuinka sukupuolta ei saa olettaa ulkonäön perusteella. Keksityt pronominit myös tyypillisiä kuten myös valitukset yhteiskunnan "cisnormatiivisuudesta".

…

Kommentoi sitä, millä tavalla minä määrittelin tucute-henkilön. Lisää myös muita piirteitä, jotka ovat tyypillisiä tucute-henkilöille? Olenko mielestäni oikeassa, kun sanon, että nykyinen transaktivismi on enimmäkseen tucute-aktivismia?

 

Nessakki: Olen ollut ennen vanhaan tucute-piireissä, joten voisin sanoa omista kokemuksista sen, että minulta löytyy jonkin sortin kokemusta näistä asioista ja se, mitä sinä itse kommentoit pitää paikkansa tosi hyvin ja nykyajan transaktivismi menee tosiaankin lähemmäksi tucute-aktivismia. Sanoisin itse omista kokemuksista ja miten olen asiaa seurannut, niin tucute-piiri oli suhteellisen “rauhallinen” ennen pandemian alkua, mutta se räjähti, kun ihmiset joutuivat pysymään kotona ja alkoivat käyttämään esim. enemmän TikTok:in kaltaisia sovelluksia. Tämän takia uskoisin, että omat perusteluni ovat aika ymmärrettäviä kun sanon, että tucute-aktivismi ja -ajatusmaailma tarkoittaa myös sitä, kun henkilö (useimmiten nainen, koska heitä juuri kehutaan, kun he pukeutuvat erilailla, oli se sitten poikamaisesti tai alt-tyyliin) on täysin irtautunut todellisesta maailmasta. 

Karuhan fakta se on, ettei kukaan normaali ihminen tule kutsumaan biologista naista, joka pukeutuu kuin nainen esim. kitten-pronomineilla. Näissä piireissä harrastetaan myös “radikaalia” inklusiivisuutta, eli kaikki ovat valideja ja olet kauhea ihminen, jos kyseenalaistat henkilöiden itse määrittämää sukupuolta ja keksittyjä pronomineja lainkaan. Jotkut ihmiset ovat verranneet tätä ajatusmaailmaa kulttiin, mutten itse kuitenkaan sanoisi tätä kultiksi, vaikka tucutet tunnetaankin usein siitä, että he heittävät tappouhkauksia kuin konfettia, kun kyseeseen tulee esim. transmedit ja truscumit. Muut ovat ottaneet huomioon myös sen, että tucute-piireissä harrastetaan tosi paljon itse-diagnosointia, ja osa tucuteista sanoo omistavansa esim. autismin, DID:in, tai muun vastaavan neurologisen sairauden, jota on itseni mielestä mahdotonta diagnosoida itse.

 

Tulenhenki: Mitä mieltä olet tästä kommentista, jonka aikoinaan löysin eräältä truscum-henkiseltä palstalta? Onko siinä mielestäsi perää, että monen ihmisen transvastaisuus johtuu pitkälti tucute-aktivismista?

 

Nessakki: Mielestäni kommentissa on tosi paljon perää ja olen jopa sen verran itsevarma, että sanoisin, että suurin osa nykyajan transfobiasta johtuu juurikin kommentissa puhutusta aiheesta. (En laske henkilökohtaisesti TERF:ejä mukaan, koska he eroavat “normaalista” transfoobikosta jonkin verran ja ovat täten oma ryhmänsä.) 

Olen aina sanonut sitä, että transfobiaan ei synnytä vaan siihen kasvetaan ja opitaan (eli jos ympärilläsi on tosi paljon transvihaa, kun olet nuori, niin omaksut tämän helposti itsellesikin) ja nykyajan “radikaalinen” inklusiivisuus ja transaktivismi, joka menee enemmän tucute-aktivismin puolelle, ei auta tätä tilannetta lainkaan. Ennen vanhaan “Minä identitoidun taisteluhelikopteriksi!” oli vain huono vitsi ja sinun oli helppo selittää, että transihmiset eivät oikeasti ole tuollaisia. Tämä ei ole nykyään kuitenkaan vitsi, koska jos menet LGBTA-Wikipediaan, niin sieltä löytyy helikopterisukupuoli, jonka joku on keksinyt ja kirjoittanut auki. Tässä linkki, jos kiinnostaa: (https://lgbta.fandom.com/wiki/Heligender) 

Tämä siis vain ruokkii transfoobikkojen vihaa transihmisiä kohti.  Sanon tämän sen takia, koska yleensä ihmiset, jotka ovat suuremmassa äänessä, kannattavat myös tällaisia sukupuolia, jonka takia transfoobikkojen on helppo ajatella, että kadulla kävelevä transmies/transnainen on sama asia kuin esim. biologinen nainen, joka kutsuu itseään helikopteriksi.