torstai 10. helmikuuta 2022

Juridisen sukupuolen itsemäärittely Norjassa ja transaktivismin kehityksestä 1990-luvulta tähän päivään

Tervehdys blogini lukijoille. Tässä kirjoituksessa haastattelen norjalaista transmiestä, jolla on paljon näkemyksiä nykyisen transaktivismin tilanteesta. Halusin haastatella häntä, sillä Norjassa on voimassa laki juridisen sukupuolen itsemäärittelystä, joka on ajankohtainen keskustelunaihe myös meillä Suomessa.

Haastattelu on käännetty norjasta suomeksi ruotsin kielen taitoni perusteella.

Haastattelu alkaa tästä:

 

Kuka olet?

Olen Mikael ja 47-vuotias. Aloitin transprosessin naisesta mieheksi (ftm) kirjoittamalla kirjeen paikkaan Rikshospitalet, kun olin 12-vuotias. En saanut tuolloin vastausta, joten kirjoitin uuden kirjeen 14-vuotiaana. Tällöin kerrottiin, että transprosessille on 20 vuoden ikäraja. Aloitin hormonit vuonna 1994. Ensimmäinen leikkaus oli vuonna 1997 ja lisäleikkaukset sijoittuivat pitkälle ajanjaksolle. Pari faktaa itsestäni: pidän Elviksestä ja olen todella ujo.

 

Norjassa on juridisen sukupuolen itsemäärittely voimassa. Millä tavalla aiheesta keskusteltiin ennen lain voimaantuloa? Kuinka paljon uusi laki on auttanut transihmisiä? Entä mitä ongelmia uudesta laista on seurannut?

Asiasta ei käyty kunnollista julkista keskustelua. Yritimme, mutta kiinnostusta ei ollut. Olimme myös osa "asiantuntijaryhmää", jonka piti antaa neuvoja ja suosituksia. Ryhmä ei ollut kovin toimiva, eikä monilla ollut kokemusta aiheesta. Mainitsimme, että vaikutusarviointi pitäisi tehdä, koska se oli osa toimeksiantoa. Tästä huolimatta meille kerrottiin, ettei sillä ole seurauksia.

Itsemäärittelyn myötä byrokratia on helpottunut, eivätkä kirurgiset toimenpiteet ole vaatimuksena laillisen sukupuolen muuttamiselle.

Olen huomannut, että julkinen transaiheeseen liittyvä keskustelu on kiristynyt. Uskon tämän johtuvan laillisen sukupuolen vaihtamista koskevasta laista. Monet ihmiset suhtautuvat hyvin skeptisesti siihen, että kuka tahansa voi vaihtaa laillista sukupuolta lähettämällä lomakkeen verkossa, jolloin muutaman viikon kuluttua olet eri sukupuolta. Vaatimuksia ei ole ollenkaan.

Norjassa on ollut ainakin yksi tapaus, jossa peniksellinen juridinen nainen aiheutti naisten tiloissa hämmennystä. Aluksi biologinen nainen sai syytteen peniksellisen juridisen naisen läsnäolon kyseenalaistamisesta, mutta myöhemmin biologinen nainen vapautettiin syytteistä.

En usko, että useimmat ihmiset suhtautuvat negatiivisesti siihen, että laillisen sukupuolen saa vaihtaa lääketieteellisen transprosessin myötä, mutta monet pelkäävät, että itsemäärittelyyn perustuvaa lakia käytetään väärin. Pukuhuoneisiin, urheiluun ja vankilaan liittyy monia kysymyksiä. Meidän olisi pitänyt keskustella näistä asioista etukäteen, eikä vasta jälkikäteen.

 

Mitä eroja on nykyisen transaktivismin ja sinun transprosessisi alkuvaiheen aikaisen transaktivismin välilä?

Aikoinaan meidän piti taistella tullaksemme kuulluiksi sekä poliittisesti että tiedotusvälineissä. Sukupuolidysforiasta kärsiville ei ollut omaa järjestöä. Tieto oli hyvin rajallista. Internet oli lapsenkengissä, ja siellä oleva tieto oli pääosin englanniksi.

 Loin ensimmäisen henkilökohtaisen verkkosivuston FtM-transsukupuolisille. Nykyään Internetissä on valtava määrä tietoa, mikä on osaltaan hyvä juttu, mutta valitettavasti väärää tietoa on myös paljon. Sosiaalisella medialla on ollut valtava vaikutus tapaamme kommunikoida. Lapsiin ja nuoriin kohdistuva paine on täysin erilaista kuin ennen. Transaiheeseen liittyvä keskustelu on hyvin polarisoitunutta. On käynyt selväksi, että tiedämme liian vähän, ja tarvitsemme lisää tutkimusta.

 

 Osaatko sanoa, miksi FtM-transhoitoihin hakeutuneiden määrä on kasvanut? Mitä ajattelet ROGD-teoriasta? Luuletko, että tulevaisuudessa meillä on enemmän detrans-ihmisiä?

 En osaa sanoa yhtä syytä, miksi FtM-transhoitoihin hakeutuneiden määrä on kasvanut. Kukaan ei osaa vastata, tiedämme liian vähän. Uskon myös, että ilmiön taustalla on useita tekijöitä.

Yleinen tietoisuus ja suvaitsevaisuus selittää osaltaan ilmiötä. Myös sosiaalisella medialla on oma vaikutuksensa. Uusia kategorioita on luotu sukupuolen moninaisuuden nimissä, mutta auttavatko nämä kategoriat vai kaventavatko ne käsityksiämme sukupuolista? On monia tapoja olla mies ja nainen, on monia tapoja olla ihminen. Tällä hetkellä sukupuolirooleja rikkovat alkavat helpommin määritellä itsensä transihmisiksi. Myös sukupuolinormeja rikkovilta kysytään usein, mitä sukupuolta he todella ovat.

Mielestäni ROGD-ilmiö on olemassa. Meidän pitäisi tutkia sitä tarkemmin, eikä pitää yksinomaan transfobisena lähestymistapana.

Mitä tulee detransitoon, niin olen varma, että detrans-ihmisten määrä tulee lisääntymään tulevaisuudessa. Surullista on, että detrans-ihmiset joutuvat elämään transhoitojen vaikutusten kanssa loppuelämänsä ajan.


Mitä mieltä olet radikaalifeministeistä/genderkriittisistä feministeistä? Mielestäni heillä on paljon hyvää kritiikkiä nykyistä transaktivimia kohtaan, mutta valitettavasti heidän keskuudessa on myös oikeaa transfobiaa. Mitä mieltä olet?

 He ovat käyneet keskustelua hyvässä ja pahassa. Kuten transaktivistien kohdalla, myös genderkriittisten keskuudessa on niitä, jotka eivät mielestäni vie keskustelua eteenpäin. Viimeisin esimerkki oli tapaus, jossa transmiehelle sanottiin, kuinka tämä on liian pelkuri tehdäkseen itsemurhan. Tällainen retoriikka ei edistä genderkriittisten sanomaa millään tavalla, vaan aiheuttaa enemmän vahinkoa.  

 

Millä tavalla muuttaisit nykyistä transaktivismia?

Enemmän avoimuutta haasteiden suhteen, eikä niin mustavalkoista asennetta.

 

 

lauantai 8. tammikuuta 2022

Transyhteisön sisäiset ristiriidat; transmedikalistit, truscumit ja tucutet

Hyvää uutta vuotta blogini lukijoille.

Olen tuonut aiemmin ilmi, että määrittelen transsukupuolisuuden sukupuolidysforian ja transhoitojen tarvitsemisen kautta. Tämä onkin perinteisen transsukupuolisuuden määritelmä. Kuitenkin nykyinen valtavirran transaktivismi painottaa vahvasti puhtaasti pelkkää identiteettiä. Tämän vuoksi trans ilman dysforiaa-näkemys on vahvasti yleistynyt. Tämä vaikuttaa vahvasti myös yhteiskuntaan, koska lainsäädäntöön ollaan ajamassa juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. 

Toisin sanoen, jos itsemäärittely astuu voimaan, oikeus vaihtaa juridista sukupuolta on kokonaan irrotettu lääketieteellisistä transhoidoista. Olen aiemmin puhunut siitä, kuinka vastustan vahvasti juridisen sukupuolen itsemäärittelyä, enkä täten mene aiheeseen syvällisemmin nyt.

Transyhteisössä on kuitenkin paljon myös niitä, jotka edelleen määrittelevät transsukupuolisuuden sukupuolidysforian ja transhoitojen tarvitsemisen kautta. Minun kaltaisiani transsukupuolisia on siis muitakin. Tässä kirjoituksessa käsittelen toisen samalla tavalla ajattelevan transmiehen kanssa transyhteisön sisäisiä ristiriitoja aiheeseen liittyen.

Tekstin toinen osapuoli on transmies (nimimerkki Nessakki), joka on aivan transprosessin alussa. Nessakki pitää myös omaa blogiaan täällä, suosittelen lukemaan myös hänen blogiaan. Nessakki on minua nuorempi ja myös transprosessin alussa, joten on mahdollista, että meillä on tiettyihin asioihin erilainen suhtautuminen. Mainittakoon, että olen saanut Nessakkilta paljon myös ajankohtaisempaa tietoa, mitä nuoremmat ja aivan transprosessin alussa olevat perinteiset transsukupuoliset ajattelevat.

Yhteinen tekstimme alkaa tästä:

 

Tulenhenki: Minä määrittelen transsukupuolisuuden sukupuolidysforian ja transhoitojen tarvitsemisen kautta. Olen täten truscum ja transmedikalisti. Millä tavalla sinä määrittelet termit truscum ja transmedikalisti?

 

Nessakki: Omasta mielestäni truscum ja transmedikalisti ovat molemmat loppujen lopuksi joko samankaltaisia, ellei täysin samanlaisia termejä, ja tämä johtuu siitä, että truscumin “virallinen” nimike on “True Transsexual Scum” ja transmedikalisti on taas henkilö, jonka mielestä transsukupuolisuus on medikaalinen termi/aihe. Olen kuullut joidenkin sanovan, että truscumin ja transmedikalistin ero on se, että transmedikalistien mielestä transihmisen kuuluu ottaa kaikki mahdolliset leikkaukset ollakseen trans, ja en itse allekirjoita tätä.
Lyhyesti ja pähkinänkuoressa sanottuna olen transmed/truscum, koska tarvitset transsukupuolisuuteen dysforian tunnetta.

 

Tulenhenki: Vaikka truscumit/transmedikalistit eivät ole täysin yhtenäiväinen joukko, omien havaintojeni mukaan heille on kuitenkin tyypillistä seuraavat ominaisuudet:

- He eivät pidä nykyisestä transaktivismista

 -He eivät kannata ajatusta, ettei sukupuolta voisi olettaa ulkonäön perusteella

-He eivät usko, että sukupuolia olisi loputon määrä. Suhtautuminen muunsukupuolisuuteen vaihtelee, joillakin on todella nihkeä suhtautuminen muunsukupuolisuuteen, osa hyväksyy muunsukupuoliset, joilla on dysforiaa

-Truscumien/transmedikalistien keskuudessa on tyypillisempää suhtautua kriittisesti juridisen sukupuolen itsemäärittelyyn

 - Truscumien/transmedikalistien keskuudessa on tyypillisempää suhtautua myötämielisemmin transpolin mielenterveystutkimuksiin

 


 Kommentoi luetteloani ja lisää siihen 3-5 asiaa, jotka ovat tyypillisiä truscum/transmedikalisti-porukalle.

 

 

Nessakki: Lähettämäsi luettelo on itseni mielestä juurikin sitä, mitä truscum/transmed-ajatusmaailma on. Ei ole koskaan olemassa ryhmää, jossa kaikki ajattelisivat 100% ajasta täysin samalla tavalla ja sama pätee tässäkin porukassa ja pystyt näkemään ajatusmaailman eroavaisuuksia tosi paljon esim. Tumblrissa ja r/Truscum Redditissä.

 

-          Kuten muissakin porukoista, niin truscum/transmed-porukasta löytyy myös mätiä omenia. Tarkoitan tällä mm. ihmisiä, jotka luokittelevat itsensä transmediksi/truscumiksi ja sanovat, ettet voi olla trans, jos et tunne tappavaa dyforiaa sinun biologista sukuelintäsi kohtaan.

-          Sanoisin omista kokemuksistani sen, että useat transmed/truscum-ihmiset ovat myös panseksuaalisuutta vastaan sen kyseenalaistettavan historian takia ja useat puolustavat myös lesboja, jotka ovat nykyajan “non-men loving non-men” termiä vastaan. (He siis yrittävät ylläpitää wlw, women loving women-termiä yllä, koska sitä lesbous on)

-          Mainitsit tästä jo jollain tasolla aikaisemmin, mutta olen myös huomannut sen, että useat transmed/truscum henkilöt ovat LGBTQIA/LGBTQIA2+/yms. termejä vastaan ja useat käyttävät joko LGBT tai LGBT+-termiä.

 

 

Tulenhenki: Truscumit/transmedikalistit eivät ole näkemyksiltään yhteneväinen joukko. Omien havaintojeni mukaan erimielisyyttä aiheuttavat muun muassa seuraavat teemat:

 

-Suhtautuminen nuorten transhoitoihin. Joidenkin mielestä transhoidot voi aloittaa alaikäisenä, kun taas toiset sanovat, että pitää olla ehdoton 18 vuoden ikäraja transitiolle.

 

- Transfobian määritelmästä on erimielisyyksiä. Esimerkiksi truscumien/transmedikalistien keskuudessa on niitä, joiden mielestä J. K. Rowling on transfobinen ja toisaalta myös niitä, joiden mielestä ei ole. Omasta mielestäni Rowling ei ole transfobinen. Olen lukenut hänen esseensa, jossa hän ilmaisee kantansa. En ole jokaisesta esseen yksityiskohdasta täysin samaa mieltä, mutta ymmärrän hänen pointtinsa. Hänellä on täysin aiheellista kritiikkiä liittyen nykyiseen transaktivismiin, joka on uhka naisten oikeuksille. Mainittakoon, että J.K. Rowling oli tykännyt twiitistäni, jossa ilmaisin hänelle tukeni. 

 Ne truscum-henkiset, jotka pitävät Rowlingia transvastaisena, niin asenne ei pääsääntöisesti johdu siitä, että Rowling sanoi biologisten sukupuolten olevan totta. Sen sijaan jotkut pitävät sitä kyseenalaisena, kuinka Rowlingilla on niin myötämielinen suhtautuminen radikaalifeminismiin. Radikaalifeministit ja transsukupuoliset eivät ole koskaan olleet ylimpiä ystävyksiä. Myönnän itsekin suhtautuvani tietyllä varauksella radikaalifeministeihin, vaikka toisaalta olen Twitteriin liityttyäni keskustellut monen fiksun radikaalifeministin kanssa, vaikka olisimme tietyistä asioista eri mieltä. Olen puhunut paljon siitä, kuinka nykyinen transaktivismi on haitallista naisten oikeuksien kannalta. Toisaalta eräs radikaalifeministinen tili oli blokannut minut ilman, että olin koskaan vaihtanut sanaa kyseisen tyypin kanssa. Johtopäätös on, että radikaalifeministejä on joka lähtöön. 


...

Mainitse vähintään kaksi aihetta, joiden olet huomannut jakavan mielipiteitä truscumien/transmedikalistien keskuudessa?

 

 Nessakki: Olen itsekin huomannut eroavaisuuksia nousevan pintaan, kun kyseeseen tulee esim. alaikäisten hormonihoidot. (En voi sanoa omia mielipiteitäni paljoa J.K. Rowlingin tilanteeseen, kun en ole siihen jaksanut panostaa aikaa taikka huomiota), mutta sanoisin myös, että eroavaisuuksia nousee esille myös silloin, kun puhutaan siitä, mikä määrä dyforiaa “tekee” henkilöstä transsukupuolisen, koska kuten mainitsin aikaisemmin, niin joidenkin mielestä sinun pitää ottaa kaikki mahdolliset leikkaukset ennen kuin voit kutsua itseäsi transsukupuoliseksi, taas kuin toisille riittää se, että tunnet sosiaalista dysforiaa. Mitä olen itse huomannut, niin monet ovat kuitenkin olleet valmiita hyväksymään heidän erimielisyytensä, kun kyseeseen tulee dysforia ja transsukupuolisuus, mutta hormonihoidoissa taas on useammin ollut melkein pientä kinaa esillä. En ole kuitenkaan jaksanut tuhlata omaa energiaani tähän, joten omat tietoni näistä aiheista ja siitä, miten ne ovat muuttuneet tai kulkeneet eteenpäin on rajoitettua.

 

Tulenhenki: Truscumien/transmedikalistien piireissä on myös omat ongelmansa. Itse olen huomannut muun muassa seuraavia ongelmia:

-Truscumien/transmedikalistien keskuudessa on tyypillisempää jättää kertomatta transsukupuolisuudesta sellaisissa tilanteissa, joissa transsukupuolisuudesta pitäisi olla avoin myös oman parhaan vuoksi.

 - Joillakin on epärealistiset käsitykset transhoidoista. Tähän liittyy usein vahvasti ajatus, että transhoidot korjaavat jotain sellaista, joihin transprosessi ei yksinkertaisesti ole ratkaisu. Toisaalta truscumien/transmedikalistien keskuudessa on paljon myös niitä, jotka puhuvat tästä aiheesta ja sanovat, ettei transprosessi automaattisesti korjaa ei-trans-liitännäisiä mielenterveysongelmia.

 

Kommentoi luetteloani ja lisää siihen 2-3 ongelmaa, joihin olet törmännyt truscumien/transmedikalistien keskuudessa.

 

 

Nessakki: Minua vastaan ei ole tullut paljoa transihmisiä, jotka olisivat puhuneet sinun lähettämän ensimmäisen kohdan suhteen, vaan päinvastoin, minua vastaan on tullut henkilöitä, jotka ovat juurikin kannustaneet muita transihmisiä kertomaan heidän transsukupuolisuudestaan, kun he ovat menossa esim. lääkärille tai muuta vastaavaa. Loppupeleissä ainoa kerta, jolloin tästä on ollut selkeästi puhetta/pientä kinaa on ollut silloin, kun ihmiset ovat kysyneet siitä, että kuuluisiko heidän kertoa transsukupuolisuudestaan heidän seurustelukumppanille.

Kun kyseeseen tulee taas transhoidot, niin näitä ihmisiä on tullut vähän useammin vastaan, mutta silloinkin suurin osa heistä ovat myöntäneet sen, että he tietävät sen, että esim. heidän masennus ei lähde sormia napsauttamalla samalla sekunnilla, kun he saisivat hormonihoidot.


-          Minun on tosi vaikea lähteä tekemään selkeää luetteloa siitä, millaisiin ongelmiin olen itse törmännyt transmed/truscum-ympäristössä kun kyseeseen tulee tällaiset ongelmat, mutta sanoisin itsekin, että osalla ihmisillä on pahana tapana odottaa hormonihoidoilta liikoja.

-          Toinen ongelma mitä olen nähnyt aina välillä ja mitä olen nähnyt muiden transmed/truscum-ihmisten kommentoivan on se, että osa stressaa ulkonäköä tai sosiaalista läpimenoa liikaa. Olen myös kuullut, että joillekin henkilöille ollaan annettu turhaa kritiikkiä esim. heidän pukeutumistyylistä, ihan silloinkin, kun he eivät ole sitä pyytäneet.

-          Tämä kuuluu sinänsä ensimmäiseen pointtiin, mutta sanoisin myös sen, että varsinkin transmiehillä on tapana olla malttamattomia, kun he alottavat hormonihoidot. Miehen piirteet eivät tietenkään tupsahda esille niin vain, vaan niitä varten pitää odottaa. 

 

 

Tulenhenki: Tucute on ns. vastakohta truscumille/transmedikalisteille. Tucute-tyypit ajattelevat, että transeus ei vaadi dysforiaa ja transeus nähdään enemmän pelkkänä identiteettinä kuin lääketieteen tilana. Tucute-tyypeille on tyypillistä muun muassa seuraavat asiat:

- Biologinen nainen, joka näyttää päivän selvältä naiselta ja ilmaisee itseään perinteisen naisellisella tavalla, valittaa siitä, kuinka häntä väärinsukupuolitetaan. Ilmiöön liittyy vahvasti puheet siitä, kuinka sukupuolta ei saa olettaa ulkonäön perusteella. Keksityt pronominit myös tyypillisiä kuten myös valitukset yhteiskunnan "cisnormatiivisuudesta".

Kommentoi sitä, millä tavalla minä määrittelin tucute-henkilön. Lisää myös muita piirteitä, jotka ovat tyypillisiä tucute-henkilöille? Olenko mielestäni oikeassa, kun sanon, että nykyinen transaktivismi on enimmäkseen tucute-aktivismia?

 

Nessakki: Olen ollut ennen vanhaan tucute-piireissä, joten voisin sanoa omista kokemuksista sen, että minulta löytyy jonkin sortin kokemusta näistä asioista ja se, mitä sinä itse kommentoit pitää paikkansa tosi hyvin ja nykyajan transaktivismi menee tosiaankin lähemmäksi tucute-aktivismia. Sanoisin itse omista kokemuksista ja miten olen asiaa seurannut, niin tucute-piiri oli suhteellisen “rauhallinen” ennen pandemian alkua, mutta se räjähti, kun ihmiset joutuivat pysymään kotona ja alkoivat käyttämään esim. enemmän TikTok:in kaltaisia sovelluksia. Tämän takia uskoisin, että omat perusteluni ovat aika ymmärrettäviä kun sanon, että tucute-aktivismi ja -ajatusmaailma tarkoittaa myös sitä, kun henkilö (useimmiten nainen, koska heitä juuri kehutaan, kun he pukeutuvat erilailla, oli se sitten poikamaisesti tai alt-tyyliin) on täysin irtautunut todellisesta maailmasta. 

Karuhan fakta se on, ettei kukaan normaali ihminen tule kutsumaan biologista naista, joka pukeutuu kuin nainen esim. kitten-pronomineilla. Näissä piireissä harrastetaan myös “radikaalia” inklusiivisuutta, eli kaikki ovat valideja ja olet kauhea ihminen, jos kyseenalaistat henkilöiden itse määrittämää sukupuolta ja keksittyjä pronomineja lainkaan. Jotkut ihmiset ovat verranneet tätä ajatusmaailmaa kulttiin, mutten itse kuitenkaan sanoisi tätä kultiksi, vaikka tucutet tunnetaankin usein siitä, että he heittävät tappouhkauksia kuin konfettia, kun kyseeseen tulee esim. transmedit ja truscumit. Muut ovat ottaneet huomioon myös sen, että tucute-piireissä harrastetaan tosi paljon itse-diagnosointia, ja osa tucuteista sanoo omistavansa esim. autismin, DID:in, tai muun vastaavan neurologisen sairauden, jota on itseni mielestä mahdotonta diagnosoida itse.

 

Tulenhenki: Mitä mieltä olet tästä kommentista, jonka aikoinaan löysin eräältä truscum-henkiseltä palstalta? Onko siinä mielestäsi perää, että monen ihmisen transvastaisuus johtuu pitkälti tucute-aktivismista?




 

Nessakki: Mielestäni kommentissa on tosi paljon perää ja olen jopa sen verran itsevarma, että sanoisin, että suurin osa nykyajan transfobiasta johtuu juurikin kommentissa puhutusta aiheesta. (En laske henkilökohtaisesti TERF:ejä mukaan, koska he eroavat “normaalista” transfoobikosta jonkin verran ja ovat täten oma ryhmänsä.) 

Olen aina sanonut sitä, että transfobiaan ei synnytä vaan siihen kasvetaan ja opitaan (eli jos ympärilläsi on tosi paljon transvihaa, kun olet nuori, niin omaksut tämän helposti itsellesikin) ja nykyajan “radikaalinen” inklusiivisuus ja transaktivismi, joka menee enemmän tucute-aktivismin puolelle, ei auta tätä tilannetta lainkaan. Ennen vanhaan “Minä identitoidun taisteluhelikopteriksi!” oli vain huono vitsi ja sinun oli helppo selittää, että transihmiset eivät oikeasti ole tuollaisia. Tämä ei ole nykyään kuitenkaan vitsi, koska jos menet LGBTA-Wikipediaan, niin sieltä löytyy helikopterisukupuoli, jonka joku on keksinyt ja kirjoittanut auki. Tässä linkki, jos kiinnostaa: (https://lgbta.fandom.com/wiki/Heligender

Tämä siis vain ruokkii transfoobikkojen vihaa transihmisiä kohti.  Sanon tämän sen takia, koska yleensä ihmiset, jotka ovat suuremmassa äänessä, kannattavat myös tällaisia sukupuolia, jonka takia transfoobikkojen on helppo ajatella, että kadulla kävelevä transmies/transnainen on sama asia kuin esim. biologinen nainen, joka kutsuu itseään helikopteriksi.

 

torstai 11. marraskuuta 2021

Transsukupuolisia ei enää oteta vakavasti transaktivistien takia

Tervehdys lukjoille.

Tässä tekstissä haastattelen toista transmiestä, joka on myös todella turhautunut nykyiseen transaktivismiin. Toteutan jatkossa vastaavanlaisia haastatteluja, joten jos olet transsukupuolinen (tai mahdollisesti detrans-henkilö), joka on turhautunut nykyiseen transaktivismiin, ja haluat tuoda kantasi (anonyymisti) esille, otathan minuun yhteyttä. Sähköpostiosoitteeni löytyy blogini sivupalkista.

Tämänkertainen haastattelu alkaa tästä:

 

Kuka olet?


Olen nelikymppinen transmies. Tajusin jo hyvin pienenä, etten ole tyttö. Lapsuudessani ja teiniaikanani ei vielä puhuttu julkisuudessa transsukupuolisuudesta, transvestiiteista kylläkin. Ihmettelin, mikä kummajainen oikein olen, kunnes reilu kymmenen vuotta sitten kuulin termin transsukupuolinen. Aluksi olin iloinen siitä, että asiasta puhutaan. 

Viime vuosina asiaa on nostettu tapetille jo niin paljon, että koko termi on kärsinyt inflaation, eikä meitä enää oteta vakavasti transaktivistien takia. Muutenkin mediassa on aiheen tiimoilta äänessä aina ne pari huomionkipeintä. He eivät edusta kaikkia transihmisiä.



Miksi et kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä?



Se aiheuttaisi ennen kaikkea ongelmia naisille tarkoitetuissa tiloissa. Kuvitellaan tilanne, että transnainen ilmestyy uimahallissa tai kuntosalilla naisten pukuhuoneeseen ja suihkutiloihin ”tyttökikkelinsä kanssa” ja siellä on lapsia tai teini-ikäisiä tyttöjä. Ahdistavaahan se olisi! Siellä voi myös olla naisia, jotka on raiskattu ja peniksen näkeminen naisille suunnatuissa tiloissa triggeröisi traumamuistoja. Tämä ei olisi reilua naisia kohtaan.

Intersektionaaliset feministit eivät enää aja naisten asiaa. Totuus on, että myös transihmiset syyllistyvät seksuaaliseen ahdisteluun. Tiedän tapauksia, myös Suomesta, ja itsekin koin muutama vuosi sitten rajojen rikkomista, lääppimistä ja painostusta transihmisen taholta. 

Sekin on fakta, että autogynefiilejä on olemassa. Olisi kai parempi ratkaisu, että kuntosaleilla ja uimahalleissa olisi kolmannetkin pukuhuoneet ja peseytymistilat muunsukupuolisille ja transihmisille (niille, jotka eivät ole käyneet hoidoissa, eivätkä mene läpi), mutta kuinka hitossa sellaisia pystytään rakentamaan. Onko edes tilaa ja remontti maksaisi omaisuuden.



Kuinka tärkeänä pidät transpolin psykiatrisia tutkimuksia ennen transhoitojen aloittamista? Mitä ajattelet heistä, jotka valittavat transpoleista?


Äärimmäisen tärkeinä! Näitä tutkimuksia aina arvostellaan ja niistä kerrotaan kauhutarinoita. Ne ovat ensiarvoisen tärkeitä, koska niillä varmistetaan se, ettei henkilön sukupuolikokemus johdu mielenterveyden häiriöistä, kuten psykoosista, dissosiaatiosta tai muusta traumaoireilusta.

Psykiatriset tutkimukset saisivat olla pidempiä ja perusteellisempiä, etenkin jos kyseessä on kovin nuori ihminen. Jos hoitoihin lähdetään, niiden tuloksia ei voi perua. Siitä seuraa mm. psyykkisiä ongelmia, ahdistusta ja traumoja.

On huolestuttavaa ja outoa, että ihmiset neuvovat toisilleen, mitä tutkimuksissa kannattaa sanoa saadakseen hoitoja. Miksi valehdella? Piilottelevatko he valehtelemalla omia mielenterveysongelmiaan (joiden kanssa heillä on tapana olla erittäin avoin mm. Twitterissä, diagnoosit luetellaan jo biossa).




Sanot, että transhoitoja katuvien määrä tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Miksi ajattelet näin?


Ajattelen näin edellä puhumani syyn vuoksi. Liian lyhyiden ja pintapuolisten tutkimusten takia läpi pääsee porukkaa, joka ei ole henkisessä tasapainossa. He luultavasti tajuavat myöhemmin tehneensä väärän ratkaisun tai hoitaneet traumojaan väärällä tavalla, hormoneilla ja leikkauksilla. Sitten on nämä valehtelijat. Kolmas ryhmä, joka tulee ehkä myöhemmin katumaan, ovat tosi nuoret ihmiset. Sellaiset, jotka ovat keksineet transsukupuolisuuden vasta hiljattain ja saaneet kavereiltaan ja transaktivisteilta vahvistusta ja kannustusta lähteä hoitoihin. 

Uskon ROGD-teoriaan. On epärehellistä kiistää sitä faktaa, että nuoret ottavat toisiltaan vaikutteita ja haluavat erottua joukosta. Tämä on trendi. Transsukupuolisuus on joillekin uusi punk, keino kapinoida normeja vastaan.

Pronominiongelmaiset eli muunsukupuoliset, laaja they/them porukka on näkyvää ja heitä on paljon. Ennenhän käytiin transhoidoissa siksi, että haluttiin mennä läpi vastakkaisen sukupuolen edustajana. Muunsukupuoliset haluavat rusinat pullasta. Joku haluaa testot, mutta ei partaa. Ei se niin toimi. Mielestäni yhteiskunnan ei tarvitse kustantaa näiden pronominiongelmaisten kehonmuokkauksia. Yksityisellä puolella voi omilla rahoillaan teettää vaikka kikkelin otsaan, jos tahtoo.


Mitkä kolme asiaa sinua ärsyttävät eniten nykyisessä transaktivismissa?

Ensimmäisenä tulee mieleen kulttimaisuus. Siitä löytyy hyviä tekstejä googlettamalla ja mm. Samettiorkidean blogissa on siitä juttua. On rakkauspommitusta uusille jäsenille, joku tuntee ehkä ensimmistä kertaa kuuluvansa joukkoon ja saavansa hyväksyntää. Ihminen aivopestään aktivistien teeseillä ja termeillä. Hän alkaa sitten muiden aktivistien tavoin toistelemaan niitä samoja mantroja ja väitteitä faktoina kuin papukaija. Heistä ei ole keskustelemaan asiallisesti, ei ole taitoja eikä halua. He mieluummin haistattelevat niille, jotka kyseenalaistavat heidän teesejään ja sitten blokkaavat. 

Kultin tavoin he elävät mieluummin eristäytyneessä samanmielisten kuplassaan kuin keskustelevat. Kun on kerran kulttiin liittynyt, siitä on vaikea päästä pois, jos mielipiteet muuttuvatkin. Pelottaa siitä aiheutuvat ongelmat, muiden suuttuminen ja petturiksi tekeminen. Tämä kyvyttömyys ja haluttomuus dialogiin on se toinen asia, joka ärsyttää. Kolmas asia on sitten varmaan tämä eri tavalla ajattelevien transsukupuolisten vaientaminen ja se, että detransitioituneista ei saisi puhua. Olisihan näitä ärsyttäviä asioita pidempikin lista.

Homomies Laventeliveikkonen on omalta osaltaan kritisoinut hyvin nykyistä transaktivismia ja sen haitallisista vaikutuksista seksuaalivähemmistöihin.  



Kerroit aikaisemmin, että sinulla on huonoja kokemuksia transaktivisteista. Kertoisitko tarkemmin näistä kokemuksista?

Tämä on siinä mielessä vaikea kysymys, etten voi kertoa kovin yksityiskohtaisesti. Pelkään, että minut tunnistetaan ja joudun maalituksen kohteeksi. Sanotaan nyt, että sitä on jo tapahtunut kerran, ja se sai minut hiljennettyä pitkäksi aikaa. En pidä konflikteista, enkä halua, että minua doksataan (mm. Panda Eriksson on tehnyt tätä joillekin). Haluan elää rauhallista elämää ilman, että tarvitsee huolestua mistään kosto-operaatioista. 

Transaktivistit ovat hyvin aggressiivisia ja vihaisia ihmisiä. Voi vain arvailla, millaisia ongelmia heillä on käytöksensä taustalla. Intersektionaaliset feministit ja trans-allyt ovat spleinanneet ja raivonneet minulle, kun olen somessa kertonut omia näkemyksiäni. Siis naiseksi syntynyt feministi, joka on muka ally, katsoo voivansa hiljentää transmiehen, jonka oikeuksia muka ajaa? Kyllä, tätä tapahtuu. Naurattaisi ellei suututtaisi. 

Sanomiseni ovat johtaneet myös seksuaalisen suuntautumiseni arvuutteluun (sanovat kuitenkin ettei saisi olettaa…) sekä ulkonäköni haukkumiseen. Vastaan nimettömänä, koska en jaksa sellaista enää. Pakko sanoa, että tästä lähtien teen kunnianloukkauksista ja häirinnästä rikosilmoituksen hyvin matalalla kynnyksellä, jos sitä vielä tapahtuu.


Pidätkö ymmärrettävänä sitä, kun monet seksuaalivähemmistöön kuuluvat haluavat irtisanoutua transaktivismista?

Erittäin ymmärrettävänä ja olen pahoillani heidän puolestaan! LGBTQIA+ (voi helvetti miten pitkä rimssu tuosta on tullut ja pitenee vaan) ei aja enää homojen, lesbojen ja biseksuaalien asiaa. LGB-liike onnistui saamaan seksuaalivähemmistöjen tilannetta paremmaksi, koen että homofobia väheni ja homoudesta tuli normaali juttu. Puhumattakaan oikeudesta mennä naimisiin saman sukupuolen edustajan kanssa. Paljon hyvää tapahtui. Transaktivistit soluttautuivat pikkuhiljaa seksuaalivähemmistöjen liikkeeseen ja Prideen vallaten sen itselleen. Se tapahtui niin salakavalasti, että se tuli kuin puskista. Yhtäkkiä vaan puhuttiin vain transihmisten ja etenkin muunsukupuolisten asioista. 

Nyt tilanne on jo se, niin ulkomailla kuin Suomessakin, että homofobia on jälleen lisääntymässä. Uskomatonta takapakkia! Ja ironista kyllä, se tapahtuu transaktivistien toimesta. Hehän vastustavat syrjintää? Rapakon takana, mutta pikkuhiljaa täällä kotimaassakin on alettu painostamaan lesboja ja homoja deittailemaan transihmisiä. Feministithän muka vastustavat seksuaalista häirintää, mutta silti yhtäkkiä lesbon pitäisi kiihottua ”tyttökikkelistä” (voi hitto mikä termi) ja homomiehen pitäisi innostua pillusta. Näin karkeasti ilmaisten. Homot ja lesbot yritetään häivyttää ja syyllistää. Olet transfoobikko ja paha ihminen, jos et deittaile transihmistä. Tämä, jos mikä on eheytystä. Ristiriitaista, että samat aktivistit vastustavat eheyttämistä...


Millä tavalla koet, että transaktivistit aiheuttavat vahinkoa transsukupuolisille? Tuntuuko sinusta, että transaktivistit lähinnä pilaavat transsukupuolisten maineen?

Ehdottomasti pilaavat maineen! Minua aikoinaan helpotti tulla viimeinkin ulos kaapista, vuosikausien häpeän jälkeen. Oli upeaa, että läheiseni ja kaverini hyväksyivät asian. Moni oli transsukupuolisuuteni arvannutkin. Tunsin olevani vapaa. Mutta sitten… Ilmestyivät aktivistit. Heidän erittäin hyökkäävä ja komenteleva käytöksenä saa minut häpeämään transsukupuolisuuttani. Pelkään ihmisten ajattelevan, että olen samanlainen kuin he… Yhtä vihamielinen ja huomionkipeä. 

Pelkään, että minua luullaan transtrenderiksi ( kyllä, heitä on), vaikka ”olin trans ennen kuin se oli cool”. Olen uusille tuttavuuksille kuitenkin kohtelias ja ystävällinen, rento kaveri. En halua että minuun kohdistuu ennakkoluuloja aktivistien mölyämisen takia. Aina ovat esillä ne samat naamat, pandaerikssonit ja pikirantaset lähinnä. He EIVÄT edusta minua, minulla ei ole mitään yhteistä heidän kanssaan, enkä allekirjoita heidän sekoilujaan. Häpeän… Lisäksi tunnen myös myötähäpeää. Aina ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun transaktivistien puuhia seuraa.



Millaisia terveisiä haluaisit lähettää transaktivisteille?



Rauhoittukaa ja miettikää. Opetelkaa itsereflektoinnin taitoa ja menkää itseenne. Olkaa itsellenne rehellisiä ja analysoikaa käytöstänne. Miksi olette niin aggressiivisia, onko käytöksenne reilua muita kohtaan? Miettikää meitä transihmisiä, jotka koemme teidät haitallisina meille. Käsitelkää tarvittaessa terapiassa asioitanne. Minä pyydän, että rauhoitutte ja lopetatte hevonpaskan kertomisen faktoina, tutkimuksissa valehteluun kannustamisen, asioiden vääristelemisen ja mustan kääntämisen valkoiseksi. Lopettakaa alaikäisten päiden sekoittaminen. Antakaa seksuaalivähemmistöille tilaa olla oma itsensä. Voisin jatkaa vielä pitkästi, mutta tämä riittäköön.



Muita kommentteja nykyisestä transaktivismista, joita haluaisit vielä sanoa?



Seta, THL, Yle ja kaikki muut tärkeät ja näkyvät instanssit: älkää suostuko transaktivistien painostukseen ja manipulointiin. Suhtautukaa kriittisesti ja arvioikaa, onko faktoina esitetyt asiat edes totta. Lehdistölläkin on peiliinkatsomisen paikka: Yle etenkin julkaisee paljon transjuttuja. Tarkistakaa faktat.

Transpolille sellaisia terveisiä, että seuratkaa Twitteriä. Siellä on mm. poliittisesti ja ideologisesti värittyneen Trans Ry:n porukkaa ja tukijoita sekä Feministisen puolueen jäseniä, jotka toimivat ongelmallisesti ja levittävät disinformaatiota. Laittakaa tarkemmat seulat tutkimuksiin mielenterveyshäiriöiden osalta. Ehdotan pidempiä tutkimuksia. Siitähän riemu repeäisi, mutta ei kannata taipua järjettömiin vaatimuksiin. Lopuksi haluan vielä sanoa, että porukan suhde transpoliin on outo. Sinne halutaan hinnalla millä hyvänsä ja sitten kun sinne päästään, haukutaan koko poli aivan lyttyyn. Ei sinne ole pakko mennä. Tällaisia ajatuksia mulla. Odottelen muutosta järkevämpään suuntaan.

 

Kysymyksiä ja vastauksia transaiheesta

Tervehdys blogini lukijoille.  Blogini on viime aikoina pitänyt hiljaiseloa. Minulla on ollut varsin pitkään sellainen olo, että olen sanonu...