Transyhteisön sisäiset ristiriidat; transmedikalistit, truscumit ja tucutet

Hyvää uutta vuotta blogini lukijoille.

Olen tuonut aiemmin ilmi, että määrittelen transsukupuolisuuden sukupuolidysforian ja transhoitojen tarvitsemisen kautta. Tämä onkin perinteisen transsukupuolisuuden määritelmä. Kuitenkin nykyinen valtavirran transaktivismi painottaa vahvasti puhtaasti pelkkää identiteettiä. Tämän vuoksi trans ilman dysforiaa-näkemys on vahvasti yleistynyt. Tämä vaikuttaa vahvasti myös yhteiskuntaan, koska lainsäädäntöön ollaan ajamassa juridisen sukupuolen itsemäärittelyä. 

Toisin sanoen, jos itsemäärittely astuu voimaan, oikeus vaihtaa juridista sukupuolta on kokonaan irrotettu lääketieteellisistä transhoidoista. Olen aiemmin puhunut siitä, kuinka vastustan vahvasti juridisen sukupuolen itsemäärittelyä, enkä täten mene aiheeseen syvällisemmin nyt.

Transyhteisössä on kuitenkin paljon myös niitä, jotka edelleen määrittelevät transsukupuolisuuden sukupuolidysforian ja transhoitojen tarvitsemisen kautta. Minun kaltaisiani transsukupuolisia on siis muitakin. Tässä kirjoituksessa käsittelen toisen samalla tavalla ajattelevan transmiehen kanssa transyhteisön sisäisiä ristiriitoja aiheeseen liittyen.

Tekstin toinen osapuoli on transmies (nimimerkki Nessakki), joka on aivan transprosessin alussa. Nessakki pitää myös omaa blogiaan täällä, suosittelen lukemaan myös hänen blogiaan. Nessakki on minua nuorempi ja myös transprosessin alussa, joten on mahdollista, että meillä on tiettyihin asioihin erilainen suhtautuminen. Mainittakoon, että olen saanut Nessakkilta paljon myös ajankohtaisempaa tietoa, mitä nuoremmat ja aivan transprosessin alussa olevat perinteiset transsukupuoliset ajattelevat.

Yhteinen tekstimme alkaa tästä:

 

Tulenhenki: Minä määrittelen transsukupuolisuuden sukupuolidysforian ja transhoitojen tarvitsemisen kautta. Olen täten truscum ja transmedikalisti. Millä tavalla sinä määrittelet termit truscum ja transmedikalisti?

 

Nessakki: Omasta mielestäni truscum ja transmedikalisti ovat molemmat loppujen lopuksi joko samankaltaisia, ellei täysin samanlaisia termejä, ja tämä johtuu siitä, että truscumin “virallinen” nimike on “True Transsexual Scum” ja transmedikalisti on taas henkilö, jonka mielestä transsukupuolisuus on medikaalinen termi/aihe. Olen kuullut joidenkin sanovan, että truscumin ja transmedikalistin ero on se, että transmedikalistien mielestä transihmisen kuuluu ottaa kaikki mahdolliset leikkaukset ollakseen trans, ja en itse allekirjoita tätä.
Lyhyesti ja pähkinänkuoressa sanottuna olen transmed/truscum, koska tarvitset transsukupuolisuuteen dysforian tunnetta.

 

Tulenhenki: Vaikka truscumit/transmedikalistit eivät ole täysin yhtenäiväinen joukko, omien havaintojeni mukaan heille on kuitenkin tyypillistä seuraavat ominaisuudet:

- He eivät pidä nykyisestä transaktivismista

 -He eivät kannata ajatusta, ettei sukupuolta voisi olettaa ulkonäön perusteella

-He eivät usko, että sukupuolia olisi loputon määrä. Suhtautuminen muunsukupuolisuuteen vaihtelee, joillakin on todella nihkeä suhtautuminen muunsukupuolisuuteen, osa hyväksyy muunsukupuoliset, joilla on dysforiaa

-Truscumien/transmedikalistien keskuudessa on tyypillisempää suhtautua kriittisesti juridisen sukupuolen itsemäärittelyyn

 - Truscumien/transmedikalistien keskuudessa on tyypillisempää suhtautua myötämielisemmin transpolin mielenterveystutkimuksiin

 

…

 Kommentoi luetteloani ja lisää siihen 3-5 asiaa, jotka ovat tyypillisiä truscum/transmedikalisti-porukalle.

 

 

Nessakki: Lähettämäsi luettelo on itseni mielestä juurikin sitä, mitä truscum/transmed-ajatusmaailma on. Ei ole koskaan olemassa ryhmää, jossa kaikki ajattelisivat 100% ajasta täysin samalla tavalla ja sama pätee tässäkin porukassa ja pystyt näkemään ajatusmaailman eroavaisuuksia tosi paljon esim. Tumblrissa ja r/Truscum Redditissä.

 

-          Kuten muissakin porukoista, niin truscum/transmed-porukasta löytyy myös mätiä omenia. Tarkoitan tällä mm. ihmisiä, jotka luokittelevat itsensä transmediksi/truscumiksi ja sanovat, ettet voi olla trans, jos et tunne tappavaa dyforiaa sinun biologista sukuelintäsi kohtaan.

-          Sanoisin omista kokemuksistani sen, että useat transmed/truscum-ihmiset ovat myös panseksuaalisuutta vastaan sen kyseenalaistettavan historian takia ja useat puolustavat myös lesboja, jotka ovat nykyajan “non-men loving non-men” termiä vastaan. (He siis yrittävät ylläpitää wlw, women loving women-termiä yllä, koska sitä lesbous on)

-          Mainitsit tästä jo jollain tasolla aikaisemmin, mutta olen myös huomannut sen, että useat transmed/truscum henkilöt ovat LGBTQIA/LGBTQIA2+/yms. termejä vastaan ja useat käyttävät joko LGBT tai LGBT+-termiä.

 

 

Tulenhenki: Truscumit/transmedikalistit eivät ole näkemyksiltään yhteneväinen joukko. Omien havaintojeni mukaan erimielisyyttä aiheuttavat muun muassa seuraavat teemat:

 

-Suhtautuminen nuorten transhoitoihin. Joidenkin mielestä transhoidot voi aloittaa alaikäisenä, kun taas toiset sanovat, että pitää olla ehdoton 18 vuoden ikäraja transitiolle.

 

- Transfobian määritelmästä on erimielisyyksiä. Esimerkiksi truscumien/transmedikalistien keskuudessa on niitä, joiden mielestä J. K. Rowling on transfobinen ja toisaalta myös niitä, joiden mielestä ei ole. Omasta mielestäni Rowling ei ole transfobinen. Olen lukenut hänen esseensa, jossa hän ilmaisee kantansa. En ole jokaisesta esseen yksityiskohdasta täysin samaa mieltä, mutta ymmärrän hänen pointtinsa. Hänellä on täysin aiheellista kritiikkiä liittyen nykyiseen transaktivismiin, joka on uhka naisten oikeuksille. Mainittakoon, että J.K. Rowling oli tykännyt twiitistäni, jossa ilmaisin hänelle tukeni. 

 Ne truscum-henkiset, jotka pitävät Rowlingia transvastaisena, niin asenne ei pääsääntöisesti johdu siitä, että Rowling sanoi biologisten sukupuolten olevan totta. Sen sijaan jotkut pitävät sitä kyseenalaisena, kuinka Rowlingilla on niin myötämielinen suhtautuminen radikaalifeminismiin. Radikaalifeministit ja transsukupuoliset eivät ole koskaan olleet ylimpiä ystävyksiä. Myönnän itsekin suhtautuvani tietyllä varauksella radikaalifeministeihin, vaikka toisaalta olen Twitteriin liityttyäni keskustellut monen fiksun radikaalifeministin kanssa, vaikka olisimme tietyistä asioista eri mieltä. Olen puhunut paljon siitä, kuinka nykyinen transaktivismi on haitallista naisten oikeuksien kannalta. Toisaalta eräs radikaalifeministinen tili oli blokannut minut ilman, että olin koskaan vaihtanut sanaa kyseisen tyypin kanssa. Johtopäätös on, että radikaalifeministejä on joka lähtöön. 

...

Mainitse vähintään kaksi aihetta, joiden olet huomannut jakavan mielipiteitä truscumien/transmedikalistien keskuudessa?

 

 Nessakki: Olen itsekin huomannut eroavaisuuksia nousevan pintaan, kun kyseeseen tulee esim. alaikäisten hormonihoidot. (En voi sanoa omia mielipiteitäni paljoa J.K. Rowlingin tilanteeseen, kun en ole siihen jaksanut panostaa aikaa taikka huomiota), mutta sanoisin myös, että eroavaisuuksia nousee esille myös silloin, kun puhutaan siitä, mikä määrä dyforiaa “tekee” henkilöstä transsukupuolisen, koska kuten mainitsin aikaisemmin, niin joidenkin mielestä sinun pitää ottaa kaikki mahdolliset leikkaukset ennen kuin voit kutsua itseäsi transsukupuoliseksi, taas kuin toisille riittää se, että tunnet sosiaalista dysforiaa. Mitä olen itse huomannut, niin monet ovat kuitenkin olleet valmiita hyväksymään heidän erimielisyytensä, kun kyseeseen tulee dysforia ja transsukupuolisuus, mutta hormonihoidoissa taas on useammin ollut melkein pientä kinaa esillä. En ole kuitenkaan jaksanut tuhlata omaa energiaani tähän, joten omat tietoni näistä aiheista ja siitä, miten ne ovat muuttuneet tai kulkeneet eteenpäin on rajoitettua.

 

Tulenhenki: Truscumien/transmedikalistien piireissä on myös omat ongelmansa. Itse olen huomannut muun muassa seuraavia ongelmia:

-Truscumien/transmedikalistien keskuudessa on tyypillisempää jättää kertomatta transsukupuolisuudesta sellaisissa tilanteissa, joissa transsukupuolisuudesta pitäisi olla avoin myös oman parhaan vuoksi.

 - Joillakin on epärealistiset käsitykset transhoidoista. Tähän liittyy usein vahvasti ajatus, että transhoidot korjaavat jotain sellaista, joihin transprosessi ei yksinkertaisesti ole ratkaisu. Toisaalta truscumien/transmedikalistien keskuudessa on paljon myös niitä, jotka puhuvat tästä aiheesta ja sanovat, ettei transprosessi automaattisesti korjaa ei-trans-liitännäisiä mielenterveysongelmia.

…

 

Kommentoi luetteloani ja lisää siihen 2-3 ongelmaa, joihin olet törmännyt truscumien/transmedikalistien keskuudessa.

 

 

Nessakki: Minua vastaan ei ole tullut paljoa transihmisiä, jotka olisivat puhuneet sinun lähettämän ensimmäisen kohdan suhteen, vaan päinvastoin, minua vastaan on tullut henkilöitä, jotka ovat juurikin kannustaneet muita transihmisiä kertomaan heidän transsukupuolisuudestaan, kun he ovat menossa esim. lääkärille tai muuta vastaavaa. Loppupeleissä ainoa kerta, jolloin tästä on ollut selkeästi puhetta/pientä kinaa on ollut silloin, kun ihmiset ovat kysyneet siitä, että kuuluisiko heidän kertoa transsukupuolisuudestaan heidän seurustelukumppanille.

Kun kyseeseen tulee taas transhoidot, niin näitä ihmisiä on tullut vähän useammin vastaan, mutta silloinkin suurin osa heistä ovat myöntäneet sen, että he tietävät sen, että esim. heidän masennus ei lähde sormia napsauttamalla samalla sekunnilla, kun he saisivat hormonihoidot.

-          Minun on tosi vaikea lähteä tekemään selkeää luetteloa siitä, millaisiin ongelmiin olen itse törmännyt transmed/truscum-ympäristössä kun kyseeseen tulee tällaiset ongelmat, mutta sanoisin itsekin, että osalla ihmisillä on pahana tapana odottaa hormonihoidoilta liikoja.

-          Toinen ongelma mitä olen nähnyt aina välillä ja mitä olen nähnyt muiden transmed/truscum-ihmisten kommentoivan on se, että osa stressaa ulkonäköä tai sosiaalista läpimenoa liikaa. Olen myös kuullut, että joillekin henkilöille ollaan annettu turhaa kritiikkiä esim. heidän pukeutumistyylistä, ihan silloinkin, kun he eivät ole sitä pyytäneet.

-          Tämä kuuluu sinänsä ensimmäiseen pointtiin, mutta sanoisin myös sen, että varsinkin transmiehillä on tapana olla malttamattomia, kun he alottavat hormonihoidot. Miehen piirteet eivät tietenkään tupsahda esille niin vain, vaan niitä varten pitää odottaa. 

 

 

Tulenhenki: Tucute on ns. vastakohta truscumille/transmedikalisteille. Tucute-tyypit ajattelevat, että transeus ei vaadi dysforiaa ja transeus nähdään enemmän pelkkänä identiteettinä kuin lääketieteen tilana. Tucute-tyypeille on tyypillistä muun muassa seuraavat asiat:

- Biologinen nainen, joka näyttää päivän selvältä naiselta ja ilmaisee itseään perinteisen naisellisella tavalla, valittaa siitä, kuinka häntä väärinsukupuolitetaan. Ilmiöön liittyy vahvasti puheet siitä, kuinka sukupuolta ei saa olettaa ulkonäön perusteella. Keksityt pronominit myös tyypillisiä kuten myös valitukset yhteiskunnan "cisnormatiivisuudesta".

…

Kommentoi sitä, millä tavalla minä määrittelin tucute-henkilön. Lisää myös muita piirteitä, jotka ovat tyypillisiä tucute-henkilöille? Olenko mielestäni oikeassa, kun sanon, että nykyinen transaktivismi on enimmäkseen tucute-aktivismia?

 

Nessakki: Olen ollut ennen vanhaan tucute-piireissä, joten voisin sanoa omista kokemuksista sen, että minulta löytyy jonkin sortin kokemusta näistä asioista ja se, mitä sinä itse kommentoit pitää paikkansa tosi hyvin ja nykyajan transaktivismi menee tosiaankin lähemmäksi tucute-aktivismia. Sanoisin itse omista kokemuksista ja miten olen asiaa seurannut, niin tucute-piiri oli suhteellisen “rauhallinen” ennen pandemian alkua, mutta se räjähti, kun ihmiset joutuivat pysymään kotona ja alkoivat käyttämään esim. enemmän TikTok:in kaltaisia sovelluksia. Tämän takia uskoisin, että omat perusteluni ovat aika ymmärrettäviä kun sanon, että tucute-aktivismi ja -ajatusmaailma tarkoittaa myös sitä, kun henkilö (useimmiten nainen, koska heitä juuri kehutaan, kun he pukeutuvat erilailla, oli se sitten poikamaisesti tai alt-tyyliin) on täysin irtautunut todellisesta maailmasta. 

Karuhan fakta se on, ettei kukaan normaali ihminen tule kutsumaan biologista naista, joka pukeutuu kuin nainen esim. kitten-pronomineilla. Näissä piireissä harrastetaan myös “radikaalia” inklusiivisuutta, eli kaikki ovat valideja ja olet kauhea ihminen, jos kyseenalaistat henkilöiden itse määrittämää sukupuolta ja keksittyjä pronomineja lainkaan. Jotkut ihmiset ovat verranneet tätä ajatusmaailmaa kulttiin, mutten itse kuitenkaan sanoisi tätä kultiksi, vaikka tucutet tunnetaankin usein siitä, että he heittävät tappouhkauksia kuin konfettia, kun kyseeseen tulee esim. transmedit ja truscumit. Muut ovat ottaneet huomioon myös sen, että tucute-piireissä harrastetaan tosi paljon itse-diagnosointia, ja osa tucuteista sanoo omistavansa esim. autismin, DID:in, tai muun vastaavan neurologisen sairauden, jota on itseni mielestä mahdotonta diagnosoida itse.

 

Tulenhenki: Mitä mieltä olet tästä kommentista, jonka aikoinaan löysin eräältä truscum-henkiseltä palstalta? Onko siinä mielestäsi perää, että monen ihmisen transvastaisuus johtuu pitkälti tucute-aktivismista?

 

Nessakki: Mielestäni kommentissa on tosi paljon perää ja olen jopa sen verran itsevarma, että sanoisin, että suurin osa nykyajan transfobiasta johtuu juurikin kommentissa puhutusta aiheesta. (En laske henkilökohtaisesti TERF:ejä mukaan, koska he eroavat “normaalista” transfoobikosta jonkin verran ja ovat täten oma ryhmänsä.) 

Olen aina sanonut sitä, että transfobiaan ei synnytä vaan siihen kasvetaan ja opitaan (eli jos ympärilläsi on tosi paljon transvihaa, kun olet nuori, niin omaksut tämän helposti itsellesikin) ja nykyajan “radikaalinen” inklusiivisuus ja transaktivismi, joka menee enemmän tucute-aktivismin puolelle, ei auta tätä tilannetta lainkaan. Ennen vanhaan “Minä identitoidun taisteluhelikopteriksi!” oli vain huono vitsi ja sinun oli helppo selittää, että transihmiset eivät oikeasti ole tuollaisia. Tämä ei ole nykyään kuitenkaan vitsi, koska jos menet LGBTA-Wikipediaan, niin sieltä löytyy helikopterisukupuoli, jonka joku on keksinyt ja kirjoittanut auki. Tässä linkki, jos kiinnostaa: (https://lgbta.fandom.com/wiki/Heligender) 

Tämä siis vain ruokkii transfoobikkojen vihaa transihmisiä kohti.  Sanon tämän sen takia, koska yleensä ihmiset, jotka ovat suuremmassa äänessä, kannattavat myös tällaisia sukupuolia, jonka takia transfoobikkojen on helppo ajatella, että kadulla kävelevä transmies/transnainen on sama asia kuin esim. biologinen nainen, joka kutsuu itseään helikopteriksi.

 

Transsukupuolisia ei enää oteta vakavasti transaktivistien takia

Tervehdys lukjoille.

Tässä tekstissä haastattelen toista transmiestä, joka on myös todella turhautunut nykyiseen transaktivismiin. Toteutan jatkossa vastaavanlaisia haastatteluja, joten jos olet transsukupuolinen (tai mahdollisesti detrans-henkilö), joka on turhautunut nykyiseen transaktivismiin, ja haluat tuoda kantasi (anonyymisti) esille, otathan minuun yhteyttä. Sähköpostiosoitteeni löytyy blogini sivupalkista.

Tämänkertainen haastattelu alkaa tästä:

 

Kuka olet?

Olen nelikymppinen transmies. Tajusin jo hyvin pienenä, etten ole tyttö. Lapsuudessani ja teiniaikanani ei vielä puhuttu julkisuudessa transsukupuolisuudesta, transvestiiteista kylläkin. Ihmettelin, mikä kummajainen oikein olen, kunnes reilu kymmenen vuotta sitten kuulin termin transsukupuolinen. Aluksi olin iloinen siitä, että asiasta puhutaan. 

Viime vuosina asiaa on nostettu tapetille jo niin paljon, että koko termi on kärsinyt inflaation, eikä meitä enää oteta vakavasti transaktivistien takia. Muutenkin mediassa on aiheen tiimoilta äänessä aina ne pari huomionkipeintä. He eivät edusta kaikkia transihmisiä.



Miksi et kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä?

Se aiheuttaisi ennen kaikkea ongelmia naisille tarkoitetuissa tiloissa. Kuvitellaan tilanne, että transnainen ilmestyy uimahallissa tai kuntosalilla naisten pukuhuoneeseen ja suihkutiloihin ”tyttökikkelinsä kanssa” ja siellä on lapsia tai teini-ikäisiä tyttöjä. Ahdistavaahan se olisi! Siellä voi myös olla naisia, jotka on raiskattu ja peniksen näkeminen naisille suunnatuissa tiloissa triggeröisi traumamuistoja. Tämä ei olisi reilua naisia kohtaan.

Intersektionaaliset feministit eivät enää aja naisten asiaa. Totuus on, että myös transihmiset syyllistyvät seksuaaliseen ahdisteluun. Tiedän tapauksia, myös Suomesta, ja itsekin koin muutama vuosi sitten rajojen rikkomista, lääppimistä ja painostusta transihmisen taholta. 

Sekin on fakta, että autogynefiilejä on olemassa. Olisi kai parempi ratkaisu, että kuntosaleilla ja uimahalleissa olisi kolmannetkin pukuhuoneet ja peseytymistilat muunsukupuolisille ja transihmisille (niille, jotka eivät ole käyneet hoidoissa, eivätkä mene läpi), mutta kuinka hitossa sellaisia pystytään rakentamaan. Onko edes tilaa ja remontti maksaisi omaisuuden.

Kuinka tärkeänä pidät transpolin psykiatrisia tutkimuksia ennen transhoitojen aloittamista? Mitä ajattelet heistä, jotka valittavat transpoleista?

Äärimmäisen tärkeinä! Näitä tutkimuksia aina arvostellaan ja niistä kerrotaan kauhutarinoita. Ne ovat ensiarvoisen tärkeitä, koska niillä varmistetaan se, ettei henkilön sukupuolikokemus johdu mielenterveyden häiriöistä, kuten psykoosista, dissosiaatiosta tai muusta traumaoireilusta.

Psykiatriset tutkimukset saisivat olla pidempiä ja perusteellisempiä, etenkin jos kyseessä on kovin nuori ihminen. Jos hoitoihin lähdetään, niiden tuloksia ei voi perua. Siitä seuraa mm. psyykkisiä ongelmia, ahdistusta ja traumoja.

On huolestuttavaa ja outoa, että ihmiset neuvovat toisilleen, mitä tutkimuksissa kannattaa sanoa saadakseen hoitoja. Miksi valehdella? Piilottelevatko he valehtelemalla omia mielenterveysongelmiaan (joiden kanssa heillä on tapana olla erittäin avoin mm. Twitterissä, diagnoosit luetellaan jo biossa).

Sanot, että transhoitoja katuvien määrä tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Miksi ajattelet näin?

Ajattelen näin edellä puhumani syyn vuoksi. Liian lyhyiden ja pintapuolisten tutkimusten takia läpi pääsee porukkaa, joka ei ole henkisessä tasapainossa. He luultavasti tajuavat myöhemmin tehneensä väärän ratkaisun tai hoitaneet traumojaan väärällä tavalla, hormoneilla ja leikkauksilla. Sitten on nämä valehtelijat. Kolmas ryhmä, joka tulee ehkä myöhemmin katumaan, ovat tosi nuoret ihmiset. Sellaiset, jotka ovat keksineet transsukupuolisuuden vasta hiljattain ja saaneet kavereiltaan ja transaktivisteilta vahvistusta ja kannustusta lähteä hoitoihin. 

Uskon ROGD-teoriaan. On epärehellistä kiistää sitä faktaa, että nuoret ottavat toisiltaan vaikutteita ja haluavat erottua joukosta. Tämä on trendi. Transsukupuolisuus on joillekin uusi punk, keino kapinoida normeja vastaan.

Pronominiongelmaiset eli muunsukupuoliset, laaja they/them porukka on näkyvää ja heitä on paljon. Ennenhän käytiin transhoidoissa siksi, että haluttiin mennä läpi vastakkaisen sukupuolen edustajana. Muunsukupuoliset haluavat rusinat pullasta. Joku haluaa testot, mutta ei partaa. Ei se niin toimi. Mielestäni yhteiskunnan ei tarvitse kustantaa näiden pronominiongelmaisten kehonmuokkauksia. Yksityisellä puolella voi omilla rahoillaan teettää vaikka kikkelin otsaan, jos tahtoo.


Mitkä kolme asiaa sinua ärsyttävät eniten nykyisessä transaktivismissa?

Ensimmäisenä tulee mieleen kulttimaisuus. Siitä löytyy hyviä tekstejä googlettamalla ja mm. Samettiorkidean blogissa on siitä juttua. On rakkauspommitusta uusille jäsenille, joku tuntee ehkä ensimmistä kertaa kuuluvansa joukkoon ja saavansa hyväksyntää. Ihminen aivopestään aktivistien teeseillä ja termeillä. Hän alkaa sitten muiden aktivistien tavoin toistelemaan niitä samoja mantroja ja väitteitä faktoina kuin papukaija. Heistä ei ole keskustelemaan asiallisesti, ei ole taitoja eikä halua. He mieluummin haistattelevat niille, jotka kyseenalaistavat heidän teesejään ja sitten blokkaavat. 

Kultin tavoin he elävät mieluummin eristäytyneessä samanmielisten kuplassaan kuin keskustelevat. Kun on kerran kulttiin liittynyt, siitä on vaikea päästä pois, jos mielipiteet muuttuvatkin. Pelottaa siitä aiheutuvat ongelmat, muiden suuttuminen ja petturiksi tekeminen. Tämä kyvyttömyys ja haluttomuus dialogiin on se toinen asia, joka ärsyttää. Kolmas asia on sitten varmaan tämä eri tavalla ajattelevien transsukupuolisten vaientaminen ja se, että detransitioituneista ei saisi puhua. Olisihan näitä ärsyttäviä asioita pidempikin lista.

Homomies Laventeliveikkonen on omalta osaltaan kritisoinut hyvin nykyistä transaktivismia ja sen haitallisista vaikutuksista seksuaalivähemmistöihin.  

Kerroit aikaisemmin, että sinulla on huonoja kokemuksia transaktivisteista. Kertoisitko tarkemmin näistä kokemuksista?

Tämä on siinä mielessä vaikea kysymys, etten voi kertoa kovin yksityiskohtaisesti. Pelkään, että minut tunnistetaan ja joudun maalituksen kohteeksi. Sanotaan nyt, että sitä on jo tapahtunut kerran, ja se sai minut hiljennettyä pitkäksi aikaa. En pidä konflikteista, enkä halua, että minua doksataan (mm. Panda Eriksson on tehnyt tätä joillekin). Haluan elää rauhallista elämää ilman, että tarvitsee huolestua mistään kosto-operaatioista. 

Transaktivistit ovat hyvin aggressiivisia ja vihaisia ihmisiä. Voi vain arvailla, millaisia ongelmia heillä on käytöksensä taustalla. Intersektionaaliset feministit ja trans-allyt ovat spleinanneet ja raivonneet minulle, kun olen somessa kertonut omia näkemyksiäni. Siis naiseksi syntynyt feministi, joka on muka ally, katsoo voivansa hiljentää transmiehen, jonka oikeuksia muka ajaa? Kyllä, tätä tapahtuu. Naurattaisi ellei suututtaisi. 

Sanomiseni ovat johtaneet myös seksuaalisen suuntautumiseni arvuutteluun (sanovat kuitenkin ettei saisi olettaa…) sekä ulkonäköni haukkumiseen. Vastaan nimettömänä, koska en jaksa sellaista enää. Pakko sanoa, että tästä lähtien teen kunnianloukkauksista ja häirinnästä rikosilmoituksen hyvin matalalla kynnyksellä, jos sitä vielä tapahtuu.


Pidätkö ymmärrettävänä sitä, kun monet seksuaalivähemmistöön kuuluvat haluavat irtisanoutua transaktivismista?

Erittäin ymmärrettävänä ja olen pahoillani heidän puolestaan! LGBTQIA+ (voi helvetti miten pitkä rimssu tuosta on tullut ja pitenee vaan) ei aja enää homojen, lesbojen ja biseksuaalien asiaa. LGB-liike onnistui saamaan seksuaalivähemmistöjen tilannetta paremmaksi, koen että homofobia väheni ja homoudesta tuli normaali juttu. Puhumattakaan oikeudesta mennä naimisiin saman sukupuolen edustajan kanssa. Paljon hyvää tapahtui. Transaktivistit soluttautuivat pikkuhiljaa seksuaalivähemmistöjen liikkeeseen ja Prideen vallaten sen itselleen. Se tapahtui niin salakavalasti, että se tuli kuin puskista. Yhtäkkiä vaan puhuttiin vain transihmisten ja etenkin muunsukupuolisten asioista. 

Nyt tilanne on jo se, niin ulkomailla kuin Suomessakin, että homofobia on jälleen lisääntymässä. Uskomatonta takapakkia! Ja ironista kyllä, se tapahtuu transaktivistien toimesta. Hehän vastustavat syrjintää? Rapakon takana, mutta pikkuhiljaa täällä kotimaassakin on alettu painostamaan lesboja ja homoja deittailemaan transihmisiä. Feministithän muka vastustavat seksuaalista häirintää, mutta silti yhtäkkiä lesbon pitäisi kiihottua ”tyttökikkelistä” (voi hitto mikä termi) ja homomiehen pitäisi innostua pillusta. Näin karkeasti ilmaisten. Homot ja lesbot yritetään häivyttää ja syyllistää. Olet transfoobikko ja paha ihminen, jos et deittaile transihmistä. Tämä, jos mikä on eheytystä. Ristiriitaista, että samat aktivistit vastustavat eheyttämistä...

Millä tavalla koet, että transaktivistit aiheuttavat vahinkoa transsukupuolisille? Tuntuuko sinusta, että transaktivistit lähinnä pilaavat transsukupuolisten maineen?

Ehdottomasti pilaavat maineen! Minua aikoinaan helpotti tulla viimeinkin ulos kaapista, vuosikausien häpeän jälkeen. Oli upeaa, että läheiseni ja kaverini hyväksyivät asian. Moni oli transsukupuolisuuteni arvannutkin. Tunsin olevani vapaa. Mutta sitten… Ilmestyivät aktivistit. Heidän erittäin hyökkäävä ja komenteleva käytöksenä saa minut häpeämään transsukupuolisuuttani. Pelkään ihmisten ajattelevan, että olen samanlainen kuin he… Yhtä vihamielinen ja huomionkipeä. 

Pelkään, että minua luullaan transtrenderiksi ( kyllä, heitä on), vaikka ”olin trans ennen kuin se oli cool”. Olen uusille tuttavuuksille kuitenkin kohtelias ja ystävällinen, rento kaveri. En halua että minuun kohdistuu ennakkoluuloja aktivistien mölyämisen takia. Aina ovat esillä ne samat naamat, pandaerikssonit ja pikirantaset lähinnä. He EIVÄT edusta minua, minulla ei ole mitään yhteistä heidän kanssaan, enkä allekirjoita heidän sekoilujaan. Häpeän… Lisäksi tunnen myös myötähäpeää. Aina ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun transaktivistien puuhia seuraa.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää transaktivisteille?

Rauhoittukaa ja miettikää. Opetelkaa itsereflektoinnin taitoa ja menkää itseenne. Olkaa itsellenne rehellisiä ja analysoikaa käytöstänne. Miksi olette niin aggressiivisia, onko käytöksenne reilua muita kohtaan? Miettikää meitä transihmisiä, jotka koemme teidät haitallisina meille. Käsitelkää tarvittaessa terapiassa asioitanne. Minä pyydän, että rauhoitutte ja lopetatte hevonpaskan kertomisen faktoina, tutkimuksissa valehteluun kannustamisen, asioiden vääristelemisen ja mustan kääntämisen valkoiseksi. Lopettakaa alaikäisten päiden sekoittaminen. Antakaa seksuaalivähemmistöille tilaa olla oma itsensä. Voisin jatkaa vielä pitkästi, mutta tämä riittäköön.

Muita kommentteja nykyisestä transaktivismista, joita haluaisit vielä sanoa?

Seta, THL, Yle ja kaikki muut tärkeät ja näkyvät instanssit: älkää suostuko transaktivistien painostukseen ja manipulointiin. Suhtautukaa kriittisesti ja arvioikaa, onko faktoina esitetyt asiat edes totta. Lehdistölläkin on peiliinkatsomisen paikka: Yle etenkin julkaisee paljon transjuttuja. Tarkistakaa faktat.

Transpolille sellaisia terveisiä, että seuratkaa Twitteriä. Siellä on mm. poliittisesti ja ideologisesti värittyneen Trans Ry:n porukkaa ja tukijoita sekä Feministisen puolueen jäseniä, jotka toimivat ongelmallisesti ja levittävät disinformaatiota. Laittakaa tarkemmat seulat tutkimuksiin mielenterveyshäiriöiden osalta. Ehdotan pidempiä tutkimuksia. Siitähän riemu repeäisi, mutta ei kannata taipua järjettömiin vaatimuksiin. Lopuksi haluan vielä sanoa, että porukan suhde transpoliin on outo. Sinne halutaan hinnalla millä hyvänsä ja sitten kun sinne päästään, haukutaan koko poli aivan lyttyyn. Ei sinne ole pakko mennä. Tällaisia ajatuksia mulla. Odottelen muutosta järkevämpään suuntaan.

 

Cancelointi ja noitavainot eivät auta transsukupuolisia mitenkään

Tervehdys lukijoille. Tässä kirjoituksessa haastattelen toista transmiestä, jolla on myös kriittistä sanottavaa nykyisestä transaktivismista. Julkaisen jatkossa mielelläni vastaavanlaisia haastatteluja. Jos olet transsukupuolinen (tai mahdollisesti detrans-ihminen), jolla on kriittistä sanottavaa nykyisestä transaktivismista, ja haluat tuoda sen (nimettömästi) esille, haastattelen sinua mieluusti. Sähköpostini löytyy blogini sivupalkista.

Tämänkertainen haastattelu alkaa tästä:

 

Kuka olet?

 Olen 24-vuotias tamperelainen transmies. Transition aloitin 18-vuotiaana.

 

Mitkä seikat sinua ärsyttävät nykyisessä transaktivismissa? Tuntuuko sinusta, että transaktivistit lähinnä pilaavat transsukupuolisten maineen?

 Nykyinen yleinen aktivismi, jota länsimaissa näkee, ei edesauta transsukupuolisten asemaa tai oikeuksia. Suurin osa on pelottelua ja ongelmien keksimistä turhasta.

Ne epäkohdat, joihin transaktivismi ottaa kantaa, ovat mielestäni hyvin merkityksettömiä tai olemattomia. Esim. se, että nykyään on muka loukkaavaa transsukupuolisille todeta biologisten sukupuolten todellisuus tai kun puhutaan kuukautisista, ei saa sanoa nainen, sillä “myös transmiehet ja muunsukupuoliset voivat menstruoida.” Tämänkaltaisia kieltä ja tiedettä sensuroivat ja rajoittavat näkemykset alienisoivat transsukupuolisia muiden silmissä ja luovat kuvan totalitaarisesta yhteisöstä, joka ei suvaitse eriäviä mielipiteitä.

 

Kuinka tärkeänä pidät transpolin psykiatrisia tutkimuksia ennen transhoitojen aloittamista?

 Hyvin tärkeänä. Sen lisäksi, että koulutetut, aiheeseen paneutuneet psykiatrit ja psykologit osaavat arvioida mielentilaasi, sekä onko kokemasi dysforiaa, he voivat auttaa sinut löytämään siihen apuun, mitä oikeasti tarvitset siinä tilanteessa, jossa ongelmasi kehonkuvasi ja muun vastaavan kanssa johtuvat muista ongelmista. He auttavat sinua ymmärtämään ja käsittelemään kokemuksiasi ja tulevia transhoitoja.

Sukupuolen niin sosiaalinen, juridinen kuin lääketieteellinen muuttaminen on niin suuri ja monilla tavoin elämääsi vaikuttava, joillain osin peruuttamaton päätös, että sen on vastuutonta antaa tehdä ilman konsultaatiota ja tukea asiantuntijoilta. Varsinkin siinä vaihteessa, kun tämä henkilö voi käydä elämässään läpi suuriakin vaikeuksia ja henkistä ahdistusta, oli se sitten dysforian tai jostain muusta ongelmasta johtuen.

 

Mitä mieltä olet siitä, kun transjutut ovat sotkettu niin vahvasti intersektionaaliseen feminismiin ja woke-kulttuuriin?

Itse vastustan näitä nykyisiä aatteita niiden ääripäisyyden vuoksi. Ne jakavat meitä enemmän ja luovat ajatuksen epäarvoisuudesta, jota ei voi välttää. Se luo yhä syvempiä kuiluja eri ryhmien välille, esimerkiksi uhriuttamalla meitä "jatkuvalle systemaattiselle sorrolle".

Hyvin usein näen, että vähemmistön jäsenen oletetaan tukevan tiettyä poliittista puolta ja ajattelumaailmaa. Jos et ole samaa mieltä “transyhteisön” kanssa, kyseenalaistetaan usein, oletko “oikeasti trans.” Sama pätee myös muihin yhteisöihin, jotka yhdistävät ihmiset hatarasti yhteen yhdellä muuttumattomalla faktalla (kuten seksuaalisuus tai ihonväri).

Tuntuu, että nämä henkilöt ovat joko tietämättään tai tarkoituksellisesti ummistaneet silmänsä sille, ettei transsukupuolisuus ole aate ja meitä kuten muitakin vähemmistön edustajia löytyy koko poliittisen kirjon joka kolkasta, niin äärivasemmistosta kuin äärioikeistostakin.

 

Mitä ajattelet, kun feministisen puolueen kuntavaaliehdokas käski blokata minut (Tulenhengen) Twitterissä, kun sanoin, että transnaisten on epäreilua kilpailla naisten urheilussa?

Toisten blokkaamiseen kannustus tuntuu minusta älyttömältä. Jos blokkaat täysin tuntemattoman käyttäjän puhtaasti siksi, että niin käsketään, suljet pois muita mielipiteitä ja näkökulmia kyseenalaistamatta sitä syytä, miksi niin kehotettiin tekemään. Oliko edes väitetty syy blokata totta, vaan johtopäätös vääränlaisesta tulkinnasta tai jopa suora valhe?

Saa sen kuvan, ettei kukaan kestä edes nähdä muita mielipiteitä. Toki jokaisella on oikeus päättää sisällöstä, jota haluaa sosiaalisessa mediassa nähdä ja blokata kenet haluaa, mutta sokea muiden hiljentäminen, varsinkin toisten sanoman perusteella, tuntuu typerältä. Itse en blokkaa ketään kantojensa perusteella, vaan esim. häirinnästä johtuen.

 

Onko sinulla teoriaa, miksi ftm-transhoitoihin hakeutuneiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti kaikkialla länsimaissa?

Itse näen asian niin, että suurin osa todella uskoo olevansa transmiehiä, ja suurimpia syitä siihen on vääränlainen käsitys niin transsukupuolisuudesta kuin mitä sukupuoli-identiteetti itsessään on, sekä näiden naisten kokeman kehoahdistuksen sekoittaminen dysforiaan.

Nykyään sukupuoli sekoitetaan sukupuolirooleihin. Sukupuoli on se, mitä olet biologisesti. Se on siinä. Se oletko transmies, ei perustu siihen oletko maskuliininen tyttö ja esim. pitänyt lapsena poikamaisista leluista ja harrastuksista. Transsukupuolisuus on sitä, että kokee biologisen sukupuolensa vääräksi.

Vääristynyt kuva omasta kehosta tai pelkästään se, ettei pidä siitä voi johtaa siihen uskoon, että keho-ongelmat johtuvat dysforiasta. Monella transmiehenä itseään pitäneellä on ollut esim. syömishäiriöitä, muita keho-ongelmia tai on kokenut seksuaalista pahoinpitelyä.

Varsinkin nuorten teini-ikäisten tyttöjen identiteetti transina on lisääntynyt, ja sanoisin, että siihen vaikuttaa vahvasti murrosikä. Se voi olla ahdistavaa ja keho tuntua epämukavalta, sillä se muuttuu vauhdilla ja hormonit jylläävät.

Transidentiteetti ei usein ole tahallinen päätös: he joko erehtyvät uskomaan tai ovat saaneet uskoteltua itselleen, että kokevat dysforiaa. Myös jatkuva trans-hehkutus ja niin dysforian kuin transhoitojen vakavuuden vähättely woke-yhteisössä voimistaa näitä tunteita.

 

Mitkä seikat sinua yleensä ärsyttää eniten toisissa transihmisissä? Millaisia kokemuksia sinulla on transsukupuolisten vertaistukiryhmistä?

 En ole pahemmin tavannut muita transihmisiä enkä ole ollut osana mitään ryhmiä. En ole koskaan kokenut sille tarvetta. Transsukupuolisuuteni on sen verran pieni (vaikkakin moneen asiaan vaikuttava) osa minua ja päivittäistä elämääni, että suurin osa kontaktistani muihin transeihin tulee internetin ja median kautta.

Eniten ärsyttää, että nykyinen ajattelutapa on niin itsekeskeinen. Kaikki on jotenkin taivutettavissa transsukupuolisuuteen ja varsinkin niin, että kuinka se on transfobista ja loukkaavaa. Jos joku sanoo vähänkin jotain “väärää”, ollaan heti hyökkäyskannalla eikä anneta anteeksi edes inhimillisiä virheitä ja tietämättömyyttä. Ei katsota yhtään varsinaista ajatusta kritiikissä ja mielipiteissä transasioita ja -aktivismia kohtaan. Muiden ihmisten tunteiden ja järjen kuuluu aina taipua transihmisten etujen edessä siten, kuinka transaktivistit ne näkevät.

 

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää transaktivisteille?

Ihmisillä on oikeus mielipiteensä ilmaisemiseen. Kaiken ei ole tarkoitus loukata tai vähätellä transihmisiä, eivätkä cancelointi ja noitavainot auta meitä mitenkään. Jos joku ei hyväksy näkemystäsi mm. transsukupuolisten seurustelusta, menstruoinnista tai lapsen sukupuolettomasta kasvatuksesta, et hänen mielipidettänsä tule muuttamaan rääkymällä “transfobiaa!”

 Käykää läpi mielipiteitänne, tavoitteitanne ja aktivismianne ja pohtikaa, onko niissä mahdollisuutta taipua, kompromisoida tai onko niiden saavuttamisessa oikeasti edes mitään hyötyä tai järkeä. Kaikkea parasta teille jokaiselle.