torstai 11. marraskuuta 2021

Transsukupuolisia ei enää oteta vakavasti transaktivistien takia

Tervehdys lukjoille.

Tässä tekstissä haastattelen toista transmiestä, joka on myös todella turhautunut nykyiseen transaktivismiin. Toteutan jatkossa vastaavanlaisia haastatteluja, joten jos olet transsukupuolinen (tai mahdollisesti detrans-henkilö), joka on turhautunut nykyiseen transaktivismiin, ja haluat tuoda kantasi (anonyymisti) esille, otathan minuun yhteyttä. Sähköpostiosoitteeni löytyy blogini sivupalkista.

Tämänkertainen haastattelu alkaa tästä:

 

Kuka olet?


Olen nelikymppinen transmies. Tajusin jo hyvin pienenä, etten ole tyttö. Lapsuudessani ja teiniaikanani ei vielä puhuttu julkisuudessa transsukupuolisuudesta, transvestiiteista kylläkin. Ihmettelin, mikä kummajainen oikein olen, kunnes reilu kymmenen vuotta sitten kuulin termin transsukupuolinen. Aluksi olin iloinen siitä, että asiasta puhutaan. 

Viime vuosina asiaa on nostettu tapetille jo niin paljon, että koko termi on kärsinyt inflaation, eikä meitä enää oteta vakavasti transaktivistien takia. Muutenkin mediassa on aiheen tiimoilta äänessä aina ne pari huomionkipeintä. He eivät edusta kaikkia transihmisiä.



Miksi et kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä?



Se aiheuttaisi ennen kaikkea ongelmia naisille tarkoitetuissa tiloissa. Kuvitellaan tilanne, että transnainen ilmestyy uimahallissa tai kuntosalilla naisten pukuhuoneeseen ja suihkutiloihin ”tyttökikkelinsä kanssa” ja siellä on lapsia tai teini-ikäisiä tyttöjä. Ahdistavaahan se olisi! Siellä voi myös olla naisia, jotka on raiskattu ja peniksen näkeminen naisille suunnatuissa tiloissa triggeröisi traumamuistoja. Tämä ei olisi reilua naisia kohtaan.

Intersektionaaliset feministit eivät enää aja naisten asiaa. Totuus on, että myös transihmiset syyllistyvät seksuaaliseen ahdisteluun. Tiedän tapauksia, myös Suomesta, ja itsekin koin muutama vuosi sitten rajojen rikkomista, lääppimistä ja painostusta transihmisen taholta. 

Sekin on fakta, että autogynefiilejä on olemassa. Olisi kai parempi ratkaisu, että kuntosaleilla ja uimahalleissa olisi kolmannetkin pukuhuoneet ja peseytymistilat muunsukupuolisille ja transihmisille (niille, jotka eivät ole käyneet hoidoissa, eivätkä mene läpi), mutta kuinka hitossa sellaisia pystytään rakentamaan. Onko edes tilaa ja remontti maksaisi omaisuuden.



Kuinka tärkeänä pidät transpolin psykiatrisia tutkimuksia ennen transhoitojen aloittamista? Mitä ajattelet heistä, jotka valittavat transpoleista?


Äärimmäisen tärkeinä! Näitä tutkimuksia aina arvostellaan ja niistä kerrotaan kauhutarinoita. Ne ovat ensiarvoisen tärkeitä, koska niillä varmistetaan se, ettei henkilön sukupuolikokemus johdu mielenterveyden häiriöistä, kuten psykoosista, dissosiaatiosta tai muusta traumaoireilusta.

Psykiatriset tutkimukset saisivat olla pidempiä ja perusteellisempiä, etenkin jos kyseessä on kovin nuori ihminen. Jos hoitoihin lähdetään, niiden tuloksia ei voi perua. Siitä seuraa mm. psyykkisiä ongelmia, ahdistusta ja traumoja.

On huolestuttavaa ja outoa, että ihmiset neuvovat toisilleen, mitä tutkimuksissa kannattaa sanoa saadakseen hoitoja. Miksi valehdella? Piilottelevatko he valehtelemalla omia mielenterveysongelmiaan (joiden kanssa heillä on tapana olla erittäin avoin mm. Twitterissä, diagnoosit luetellaan jo biossa).




Sanot, että transhoitoja katuvien määrä tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Miksi ajattelet näin?


Ajattelen näin edellä puhumani syyn vuoksi. Liian lyhyiden ja pintapuolisten tutkimusten takia läpi pääsee porukkaa, joka ei ole henkisessä tasapainossa. He luultavasti tajuavat myöhemmin tehneensä väärän ratkaisun tai hoitaneet traumojaan väärällä tavalla, hormoneilla ja leikkauksilla. Sitten on nämä valehtelijat. Kolmas ryhmä, joka tulee ehkä myöhemmin katumaan, ovat tosi nuoret ihmiset. Sellaiset, jotka ovat keksineet transsukupuolisuuden vasta hiljattain ja saaneet kavereiltaan ja transaktivisteilta vahvistusta ja kannustusta lähteä hoitoihin. 

Uskon ROGD-teoriaan. On epärehellistä kiistää sitä faktaa, että nuoret ottavat toisiltaan vaikutteita ja haluavat erottua joukosta. Tämä on trendi. Transsukupuolisuus on joillekin uusi punk, keino kapinoida normeja vastaan.

Pronominiongelmaiset eli muunsukupuoliset, laaja they/them porukka on näkyvää ja heitä on paljon. Ennenhän käytiin transhoidoissa siksi, että haluttiin mennä läpi vastakkaisen sukupuolen edustajana. Muunsukupuoliset haluavat rusinat pullasta. Joku haluaa testot, mutta ei partaa. Ei se niin toimi. Mielestäni yhteiskunnan ei tarvitse kustantaa näiden pronominiongelmaisten kehonmuokkauksia. Yksityisellä puolella voi omilla rahoillaan teettää vaikka kikkelin otsaan, jos tahtoo.


Mitkä kolme asiaa sinua ärsyttävät eniten nykyisessä transaktivismissa?

Ensimmäisenä tulee mieleen kulttimaisuus. Siitä löytyy hyviä tekstejä googlettamalla ja mm. Samettiorkidean blogissa on siitä juttua. On rakkauspommitusta uusille jäsenille, joku tuntee ehkä ensimmistä kertaa kuuluvansa joukkoon ja saavansa hyväksyntää. Ihminen aivopestään aktivistien teeseillä ja termeillä. Hän alkaa sitten muiden aktivistien tavoin toistelemaan niitä samoja mantroja ja väitteitä faktoina kuin papukaija. Heistä ei ole keskustelemaan asiallisesti, ei ole taitoja eikä halua. He mieluummin haistattelevat niille, jotka kyseenalaistavat heidän teesejään ja sitten blokkaavat. 

Kultin tavoin he elävät mieluummin eristäytyneessä samanmielisten kuplassaan kuin keskustelevat. Kun on kerran kulttiin liittynyt, siitä on vaikea päästä pois, jos mielipiteet muuttuvatkin. Pelottaa siitä aiheutuvat ongelmat, muiden suuttuminen ja petturiksi tekeminen. Tämä kyvyttömyys ja haluttomuus dialogiin on se toinen asia, joka ärsyttää. Kolmas asia on sitten varmaan tämä eri tavalla ajattelevien transsukupuolisten vaientaminen ja se, että detransitioituneista ei saisi puhua. Olisihan näitä ärsyttäviä asioita pidempikin lista.

Homomies Laventeliveikkonen on omalta osaltaan kritisoinut hyvin nykyistä transaktivismia ja sen haitallisista vaikutuksista seksuaalivähemmistöihin.  



Kerroit aikaisemmin, että sinulla on huonoja kokemuksia transaktivisteista. Kertoisitko tarkemmin näistä kokemuksista?

Tämä on siinä mielessä vaikea kysymys, etten voi kertoa kovin yksityiskohtaisesti. Pelkään, että minut tunnistetaan ja joudun maalituksen kohteeksi. Sanotaan nyt, että sitä on jo tapahtunut kerran, ja se sai minut hiljennettyä pitkäksi aikaa. En pidä konflikteista, enkä halua, että minua doksataan (mm. Panda Eriksson on tehnyt tätä joillekin). Haluan elää rauhallista elämää ilman, että tarvitsee huolestua mistään kosto-operaatioista. 

Transaktivistit ovat hyvin aggressiivisia ja vihaisia ihmisiä. Voi vain arvailla, millaisia ongelmia heillä on käytöksensä taustalla. Intersektionaaliset feministit ja trans-allyt ovat spleinanneet ja raivonneet minulle, kun olen somessa kertonut omia näkemyksiäni. Siis naiseksi syntynyt feministi, joka on muka ally, katsoo voivansa hiljentää transmiehen, jonka oikeuksia muka ajaa? Kyllä, tätä tapahtuu. Naurattaisi ellei suututtaisi. 

Sanomiseni ovat johtaneet myös seksuaalisen suuntautumiseni arvuutteluun (sanovat kuitenkin ettei saisi olettaa…) sekä ulkonäköni haukkumiseen. Vastaan nimettömänä, koska en jaksa sellaista enää. Pakko sanoa, että tästä lähtien teen kunnianloukkauksista ja häirinnästä rikosilmoituksen hyvin matalalla kynnyksellä, jos sitä vielä tapahtuu.


Pidätkö ymmärrettävänä sitä, kun monet seksuaalivähemmistöön kuuluvat haluavat irtisanoutua transaktivismista?

Erittäin ymmärrettävänä ja olen pahoillani heidän puolestaan! LGBTQIA+ (voi helvetti miten pitkä rimssu tuosta on tullut ja pitenee vaan) ei aja enää homojen, lesbojen ja biseksuaalien asiaa. LGB-liike onnistui saamaan seksuaalivähemmistöjen tilannetta paremmaksi, koen että homofobia väheni ja homoudesta tuli normaali juttu. Puhumattakaan oikeudesta mennä naimisiin saman sukupuolen edustajan kanssa. Paljon hyvää tapahtui. Transaktivistit soluttautuivat pikkuhiljaa seksuaalivähemmistöjen liikkeeseen ja Prideen vallaten sen itselleen. Se tapahtui niin salakavalasti, että se tuli kuin puskista. Yhtäkkiä vaan puhuttiin vain transihmisten ja etenkin muunsukupuolisten asioista. 

Nyt tilanne on jo se, niin ulkomailla kuin Suomessakin, että homofobia on jälleen lisääntymässä. Uskomatonta takapakkia! Ja ironista kyllä, se tapahtuu transaktivistien toimesta. Hehän vastustavat syrjintää? Rapakon takana, mutta pikkuhiljaa täällä kotimaassakin on alettu painostamaan lesboja ja homoja deittailemaan transihmisiä. Feministithän muka vastustavat seksuaalista häirintää, mutta silti yhtäkkiä lesbon pitäisi kiihottua ”tyttökikkelistä” (voi hitto mikä termi) ja homomiehen pitäisi innostua pillusta. Näin karkeasti ilmaisten. Homot ja lesbot yritetään häivyttää ja syyllistää. Olet transfoobikko ja paha ihminen, jos et deittaile transihmistä. Tämä, jos mikä on eheytystä. Ristiriitaista, että samat aktivistit vastustavat eheyttämistä...


Millä tavalla koet, että transaktivistit aiheuttavat vahinkoa transsukupuolisille? Tuntuuko sinusta, että transaktivistit lähinnä pilaavat transsukupuolisten maineen?

Ehdottomasti pilaavat maineen! Minua aikoinaan helpotti tulla viimeinkin ulos kaapista, vuosikausien häpeän jälkeen. Oli upeaa, että läheiseni ja kaverini hyväksyivät asian. Moni oli transsukupuolisuuteni arvannutkin. Tunsin olevani vapaa. Mutta sitten… Ilmestyivät aktivistit. Heidän erittäin hyökkäävä ja komenteleva käytöksenä saa minut häpeämään transsukupuolisuuttani. Pelkään ihmisten ajattelevan, että olen samanlainen kuin he… Yhtä vihamielinen ja huomionkipeä. 

Pelkään, että minua luullaan transtrenderiksi ( kyllä, heitä on), vaikka ”olin trans ennen kuin se oli cool”. Olen uusille tuttavuuksille kuitenkin kohtelias ja ystävällinen, rento kaveri. En halua että minuun kohdistuu ennakkoluuloja aktivistien mölyämisen takia. Aina ovat esillä ne samat naamat, pandaerikssonit ja pikirantaset lähinnä. He EIVÄT edusta minua, minulla ei ole mitään yhteistä heidän kanssaan, enkä allekirjoita heidän sekoilujaan. Häpeän… Lisäksi tunnen myös myötähäpeää. Aina ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun transaktivistien puuhia seuraa.



Millaisia terveisiä haluaisit lähettää transaktivisteille?



Rauhoittukaa ja miettikää. Opetelkaa itsereflektoinnin taitoa ja menkää itseenne. Olkaa itsellenne rehellisiä ja analysoikaa käytöstänne. Miksi olette niin aggressiivisia, onko käytöksenne reilua muita kohtaan? Miettikää meitä transihmisiä, jotka koemme teidät haitallisina meille. Käsitelkää tarvittaessa terapiassa asioitanne. Minä pyydän, että rauhoitutte ja lopetatte hevonpaskan kertomisen faktoina, tutkimuksissa valehteluun kannustamisen, asioiden vääristelemisen ja mustan kääntämisen valkoiseksi. Lopettakaa alaikäisten päiden sekoittaminen. Antakaa seksuaalivähemmistöille tilaa olla oma itsensä. Voisin jatkaa vielä pitkästi, mutta tämä riittäköön.



Muita kommentteja nykyisestä transaktivismista, joita haluaisit vielä sanoa?



Seta, THL, Yle ja kaikki muut tärkeät ja näkyvät instanssit: älkää suostuko transaktivistien painostukseen ja manipulointiin. Suhtautukaa kriittisesti ja arvioikaa, onko faktoina esitetyt asiat edes totta. Lehdistölläkin on peiliinkatsomisen paikka: Yle etenkin julkaisee paljon transjuttuja. Tarkistakaa faktat.

Transpolille sellaisia terveisiä, että seuratkaa Twitteriä. Siellä on mm. poliittisesti ja ideologisesti värittyneen Trans Ry:n porukkaa ja tukijoita sekä Feministisen puolueen jäseniä, jotka toimivat ongelmallisesti ja levittävät disinformaatiota. Laittakaa tarkemmat seulat tutkimuksiin mielenterveyshäiriöiden osalta. Ehdotan pidempiä tutkimuksia. Siitähän riemu repeäisi, mutta ei kannata taipua järjettömiin vaatimuksiin. Lopuksi haluan vielä sanoa, että porukan suhde transpoliin on outo. Sinne halutaan hinnalla millä hyvänsä ja sitten kun sinne päästään, haukutaan koko poli aivan lyttyyn. Ei sinne ole pakko mennä. Tällaisia ajatuksia mulla. Odottelen muutosta järkevämpään suuntaan.

 

torstai 16. syyskuuta 2021

Cancelointi ja noitavainot eivät auta transsukupuolisia mitenkään

Tervehdys lukijoille. Tässä kirjoituksessa haastattelen toista transmiestä, jolla on myös kriittistä sanottavaa nykyisestä transaktivismista. Julkaisen jatkossa mielelläni vastaavanlaisia haastatteluja. Jos olet transsukupuolinen (tai mahdollisesti detrans-ihminen), jolla on kriittistä sanottavaa nykyisestä transaktivismista, ja haluat tuoda sen (nimettömästi) esille, haastattelen sinua mieluusti. Sähköpostini löytyy blogini sivupalkista.


Tämänkertainen haastattelu alkaa tästä:

 

Kuka olet?

 Olen 24-vuotias tamperelainen transmies. Transition aloitin 18-vuotiaana.

 

Mitkä seikat sinua ärsyttävät nykyisessä transaktivismissa? Tuntuuko sinusta, että transaktivistit lähinnä pilaavat transsukupuolisten maineen?

 Nykyinen yleinen aktivismi, jota länsimaissa näkee, ei edesauta transsukupuolisten asemaa tai oikeuksia. Suurin osa on pelottelua ja ongelmien keksimistä turhasta.

Ne epäkohdat, joihin transaktivismi ottaa kantaa, ovat mielestäni hyvin merkityksettömiä tai olemattomia. Esim. se, että nykyään on muka loukkaavaa transsukupuolisille todeta biologisten sukupuolten todellisuus tai kun puhutaan kuukautisista, ei saa sanoa nainen, sillä “myös transmiehet ja muunsukupuoliset voivat menstruoida.” Tämänkaltaisia kieltä ja tiedettä sensuroivat ja rajoittavat näkemykset alienisoivat transsukupuolisia muiden silmissä ja luovat kuvan totalitaarisesta yhteisöstä, joka ei suvaitse eriäviä mielipiteitä.

 

Kuinka tärkeänä pidät transpolin psykiatrisia tutkimuksia ennen transhoitojen aloittamista?

 Hyvin tärkeänä. Sen lisäksi, että koulutetut, aiheeseen paneutuneet psykiatrit ja psykologit osaavat arvioida mielentilaasi, sekä onko kokemasi dysforiaa, he voivat auttaa sinut löytämään siihen apuun, mitä oikeasti tarvitset siinä tilanteessa, jossa ongelmasi kehonkuvasi ja muun vastaavan kanssa johtuvat muista ongelmista. He auttavat sinua ymmärtämään ja käsittelemään kokemuksiasi ja tulevia transhoitoja.

Sukupuolen niin sosiaalinen, juridinen kuin lääketieteellinen muuttaminen on niin suuri ja monilla tavoin elämääsi vaikuttava, joillain osin peruuttamaton päätös, että sen on vastuutonta antaa tehdä ilman konsultaatiota ja tukea asiantuntijoilta. Varsinkin siinä vaihteessa, kun tämä henkilö voi käydä elämässään läpi suuriakin vaikeuksia ja henkistä ahdistusta, oli se sitten dysforian tai jostain muusta ongelmasta johtuen.

 

Mitä mieltä olet siitä, kun transjutut ovat sotkettu niin vahvasti intersektionaaliseen feminismiin ja woke-kulttuuriin?

Itse vastustan näitä nykyisiä aatteita niiden ääripäisyyden vuoksi. Ne jakavat meitä enemmän ja luovat ajatuksen epäarvoisuudesta, jota ei voi välttää. Se luo yhä syvempiä kuiluja eri ryhmien välille, esimerkiksi uhriuttamalla meitä "jatkuvalle systemaattiselle sorrolle".

Hyvin usein näen, että vähemmistön jäsenen oletetaan tukevan tiettyä poliittista puolta ja ajattelumaailmaa. Jos et ole samaa mieltä “transyhteisön” kanssa, kyseenalaistetaan usein, oletko “oikeasti trans.” Sama pätee myös muihin yhteisöihin, jotka yhdistävät ihmiset hatarasti yhteen yhdellä muuttumattomalla faktalla (kuten seksuaalisuus tai ihonväri).

Tuntuu, että nämä henkilöt ovat joko tietämättään tai tarkoituksellisesti ummistaneet silmänsä sille, ettei transsukupuolisuus ole aate ja meitä kuten muitakin vähemmistön edustajia löytyy koko poliittisen kirjon joka kolkasta, niin äärivasemmistosta kuin äärioikeistostakin.

 

Mitä ajattelet, kun feministisen puolueen kuntavaaliehdokas käski blokata minut (Tulenhengen) Twitterissä, kun sanoin, että transnaisten on epäreilua kilpailla naisten urheilussa?

Toisten blokkaamiseen kannustus tuntuu minusta älyttömältä. Jos blokkaat täysin tuntemattoman käyttäjän puhtaasti siksi, että niin käsketään, suljet pois muita mielipiteitä ja näkökulmia kyseenalaistamatta sitä syytä, miksi niin kehotettiin tekemään. Oliko edes väitetty syy blokata totta, vaan johtopäätös vääränlaisesta tulkinnasta tai jopa suora valhe?

Saa sen kuvan, ettei kukaan kestä edes nähdä muita mielipiteitä. Toki jokaisella on oikeus päättää sisällöstä, jota haluaa sosiaalisessa mediassa nähdä ja blokata kenet haluaa, mutta sokea muiden hiljentäminen, varsinkin toisten sanoman perusteella, tuntuu typerältä. Itse en blokkaa ketään kantojensa perusteella, vaan esim. häirinnästä johtuen.

 

Onko sinulla teoriaa, miksi ftm-transhoitoihin hakeutuneiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti kaikkialla länsimaissa?

Itse näen asian niin, että suurin osa todella uskoo olevansa transmiehiä, ja suurimpia syitä siihen on vääränlainen käsitys niin transsukupuolisuudesta kuin mitä sukupuoli-identiteetti itsessään on, sekä näiden naisten kokeman kehoahdistuksen sekoittaminen dysforiaan.

Nykyään sukupuoli sekoitetaan sukupuolirooleihin. Sukupuoli on se, mitä olet biologisesti. Se on siinä. Se oletko transmies, ei perustu siihen oletko maskuliininen tyttö ja esim. pitänyt lapsena poikamaisista leluista ja harrastuksista. Transsukupuolisuus on sitä, että kokee biologisen sukupuolensa vääräksi.

Vääristynyt kuva omasta kehosta tai pelkästään se, ettei pidä siitä voi johtaa siihen uskoon, että keho-ongelmat johtuvat dysforiasta. Monella transmiehenä itseään pitäneellä on ollut esim. syömishäiriöitä, muita keho-ongelmia tai on kokenut seksuaalista pahoinpitelyä.

Varsinkin nuorten teini-ikäisten tyttöjen identiteetti transina on lisääntynyt, ja sanoisin, että siihen vaikuttaa vahvasti murrosikä. Se voi olla ahdistavaa ja keho tuntua epämukavalta, sillä se muuttuu vauhdilla ja hormonit jylläävät.

Transidentiteetti ei usein ole tahallinen päätös: he joko erehtyvät uskomaan tai ovat saaneet uskoteltua itselleen, että kokevat dysforiaa. Myös jatkuva trans-hehkutus ja niin dysforian kuin transhoitojen vakavuuden vähättely woke-yhteisössä voimistaa näitä tunteita.

 

Mitkä seikat sinua yleensä ärsyttää eniten toisissa transihmisissä? Millaisia kokemuksia sinulla on transsukupuolisten vertaistukiryhmistä?

 En ole pahemmin tavannut muita transihmisiä enkä ole ollut osana mitään ryhmiä. En ole koskaan kokenut sille tarvetta. Transsukupuolisuuteni on sen verran pieni (vaikkakin moneen asiaan vaikuttava) osa minua ja päivittäistä elämääni, että suurin osa kontaktistani muihin transeihin tulee internetin ja median kautta.

Eniten ärsyttää, että nykyinen ajattelutapa on niin itsekeskeinen. Kaikki on jotenkin taivutettavissa transsukupuolisuuteen ja varsinkin niin, että kuinka se on transfobista ja loukkaavaa. Jos joku sanoo vähänkin jotain “väärää”, ollaan heti hyökkäyskannalla eikä anneta anteeksi edes inhimillisiä virheitä ja tietämättömyyttä. Ei katsota yhtään varsinaista ajatusta kritiikissä ja mielipiteissä transasioita ja -aktivismia kohtaan. Muiden ihmisten tunteiden ja järjen kuuluu aina taipua transihmisten etujen edessä siten, kuinka transaktivistit ne näkevät.

 

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää transaktivisteille?

Ihmisillä on oikeus mielipiteensä ilmaisemiseen. Kaiken ei ole tarkoitus loukata tai vähätellä transihmisiä, eivätkä cancelointi ja noitavainot auta meitä mitenkään. Jos joku ei hyväksy näkemystäsi mm. transsukupuolisten seurustelusta, menstruoinnista tai lapsen sukupuolettomasta kasvatuksesta, et hänen mielipidettänsä tule muuttamaan rääkymällä “transfobiaa!”

 Käykää läpi mielipiteitänne, tavoitteitanne ja aktivismianne ja pohtikaa, onko niissä mahdollisuutta taipua, kompromisoida tai onko niiden saavuttamisessa oikeasti edes mitään hyötyä tai järkeä. Kaikkea parasta teille jokaiselle.

 

 

 

perjantai 6. elokuuta 2021

Transsukupuolisen "väärät" mielipiteet

Olen saanut taas jäähyn Twitteristä. Tätä menoa päädyn Donald Trumpin seuraan jossain vaiheessa. Tällä kertaa tiedän syyn, miksi sain bannit, kyseessä on tämä twiitti:




Sillä tavalla. Edellisessä kirjoituksessani haastattelin toista transmiestä, joka totesi, että transsukupuolinen ei voi olla muuta kuin vihervasemmistolainen. Itse olen tällä hetkellä poliittisesti koditon, mutta samaistun vahvasti siihen, että transsukupuolisella saa olla vain tietynlaisia mielipiteitä tai muuten hänet potkitaan somesta pihalle tai hänen transsukupuolisuus kyseenalaistetaan. 

Somesta pihalle potkimiseen riittää ihan vaan se, ettei ole 100 % samaa mieltä transaktivistien kanssa. Myös ilmiselvien faktojen kertominen riittää siihen, että saa potkut. Vai voiko joku sanoa, että transnaisten osallistuminen naisten urheiluun parantaisi transsukupuolisten asemaa ja mainetta muualla kuin woke-piireissä?

Olen useamman kerran ehdottanut, että ratsastuksen kaltainen unisex-laji olisi täydellinen laji transsukupuolisille, sillä transsukupuoliset eivät olisi mitenkään erilaisessa asemassa kuin muutkaan urheilijat. Viimeksi kun puhuin tästä, niin eräs transnainen ilmeisesti tahallaan ymmärsi minut väärin ja sanoi minun väittävän, että mitä lajeja transsukupuoliset saavat harrastaa, vaikka puhuin selkeästi kilpaurheilusta enkä mistään höntsäilystä.

Mitä tulee viime päivien Mona Bling vs. Aleksi Valavuori-kohuun, niin Mona Bling aiheuttaa pelkästään haittaa transsukupuolisille. Minä en hyväksy Mona Blingin käytöstä.

Sanna Ukkola toteaa hyvin:




Kun sain ensimmäiset bannit Twitteriin, minua lähinnä nauratti, sillä mietin, voiko tämä olla totta. Tällä kertaa minua oikeasti raivostuttaa. Ei sen takia, että en pääse Twitteriin vaan tällainen törkeä sananvapauden rajoittaminen, varsinkaan kun en ole sanonut oikeasti mitään pahaa. Olen vain transsukupuolinen, joka ei ole transaktivistien kanssa samaa mieltä.

 Samaistuin tähän todella vahvasti: 




 PS. Jaathan tätä tekstiä, jos koet, että tällainen näkökulma on tärkeää tuoda esille nykyisessä keskustelussa. 

 

 

Haastattelu: politisoituneen queer-tutkimuksen negatiiviset vaikutukset transaktivismiin

Tervehdys blogini lukijoille. Tässä tekstissä haastattelen transnaista, joka suhtautuu myös kriittisesti nykyiseen valtavirran transaktivism...