Transmiesten väitteet, joita en allekirjoita

Olen huomannut tiettyjen väitteiden toistuvan useissa transmiesten haastatteluissa. Itse olen kokenut kyseiset väitteet melko yksioikoisina ja anteeksipyytelyinä miehenä olemisesta. Tässä kirjoituksessa otan kantaa kyseisiin väitteisiin.

 

”Naisoletettuna minua ei kuunneltu. Nykyään voin puhua ihmisten päälle, eikä muut keskeytä.”

Tiedän paljon miehiä, jotka eivät tule kuulluksi. Tunnen kyllä naisia, jotka tulevat erittäin hyvin kuulluksi. Mielestäni tämä seikka ei liity sukupuoleen vaan enemmän ulosantiin ja sosiaalisiin taitoihin. Toisekseen minä en pidä kovin hyvätapaisena, jos joku puhuu muiden ihmisten päälle riippumatta sukupuolesta.

Itse en koe, että minua kuunneltaisiin paremmin kuin aikaisemmin. Koen, että tilanne on pysynyt aika lailla samana. Sen sijaan minulta vaaditaan aiempaa enemmän oma-aloitteisuutta, osaamista ja vastuuta. Ihmiset ovat myös vähemmän empaattisia minua kohtaan. Nämä seikat eivät tulleet toki mitenkään yllätyksenä, koska olin tietoinen ennen transitiota, ettei miesten elämä ole ruusuilla tanssimista. 

Toki ihmiset pitävät minusta enemmän kuin ennen transhoitoja, mutta tämä johtuu siitä, että voin itse paremmin. 

Mainittakoon toki, että olen huomannut parran kanssa saavani parempaa asiakaspalvelua. Ihmiset myös kohtelevat naisia ja miehiä eri tavalla, minkä olen omakohtaisesti saanut kokea ulkonäköni miehistyessä. Oleellista on kuitenkin ymmärtää, ettei miesten kohtelu automaattisesti ole aina naisten kohtelua parempaa.

”Minua ahdistaa, kun miehet puhuvat naisista alentuvaan sävyyn.”

Paskanjauhaminen ei ole sukupuolisidonnaista. Naiset eivät ole miehiin verrattuna siveydensipuleita. Naiset eivät puhu miehistä sen kauniimmin. On toki olemassa sellaisia miehiä, jotka ovat oikeasti naisvihamielisiä. Usein näitä miehiä yhdistää myös muut ikävät ominaisuudet, enkä viihdy tällaisten miesten seurassa.

”Seksuaalinen häirintä loppui sukupuolenkorjausprosessin myötä.”

Tiedän kyllä, että monet naiset ja jotkut transmiehet ennen transprosessia ovat kokeneet seksuaalista häirintää, enkä todellakaan vähättele heitä. Itse en kokenut lainkaan seksuaalista häirintää ennen sukupuolenkorjausprosessia. Ensimmäiset kokemukset seksuaalisesta häirinnästä olen kokenut vasta miehenä eläessä. Mainittakoon, että näissä tilanteissa on tullut hyvin selväksi, että minut nähtiin miehenä, eli minua ei nähty naisena näissä tilanteissa.

Seksuaalinen häirintä on ilmennyt muun muassa lähentelynä, kähmintänä, väkisin suuteluna ja olen jopa saanut pyytämättä alastonkuvan (naiselta) sosiaalisen median kautta. Ahdistelua on tapahtunut sekä naisten että miesten taholta. Miesten tekemä ahdistelu on tapahtunut tilanteissa, joissa minua on luultu todennäköisesti homomieheksi, sillä osa näistä tapahtumista on sattunut LGBT-ympäristössä. Mainittakoon, että nämä tapahtumat ovat olleet yleisiä LGBT-paikkoja, eli en ole vahingossa päätynyt mihinkään homomiesten tapahtumiin. Koska minua ei noissa tilanteissa ole tunnistettu transmieheksi, niin minua on täten pidetty homomiehenä.

 

”Naiset tulkitsevat ystävällisyyden helposti flirtiksi.”

Monet naiset ovat kyllä sanoneet, että olen harvinaisen mukava mies, koska kuuntelen heitä. Minulle on näiden kommenttien jälkeen tullut tyhmä olo, koska omasta mielestäni minulla on normaalit käytöstavat. Lisäksi olen miettinyt, millaisten miesten kanssa nämä naiset ovat aikaa viettäneet, jos minä olen harvinaisen mukava mies.

 

Nice guy-syndrooman ja incel-kulttuurin uudistuneet muodot transyhteisössä

”Jos ei voisi seurustella tai harrastaa seksiä yhdenkään transihmisen kanssa, niin kyllä se on transfobiaa.”

 

Edellä olevan lausahduksen olen kuullut/lukenut melko monta kertaa. Vaikka itse olen transsukupuolinen, vastaavat toteamukset ärsyttävät minua suunnattomasti. Mielestäni kaikki transihmiset, jotka sanovat jotain vastaavaa, antavat itsestään erittäin vastenmielisen kuvan.

Kaikista oleellisinta on ymmärtää, ettei ole olemassa mitään asiaa, jonka vuoksi toiselle ei voisi antaa pakkeja. Transsukupuolisuus ei poikkea tästä mitenkään. Maailma ei ole velkaa transsukupuoliselle. Seksin harrastaminen ei ole mikään ihmisoikeus, kuten ei myöskään parisuhde.

Myös ihmisen historia vaikuttaa siihen, kuinka viehättävänä hänet nähdään. Transsukupuolisuudella on hyvin paljon vaikutusta ihmisen elämänkulkuun. Minulla on hyvin erilainen kokemusmaailma kuin biologisilla miehillä, vaikka olenkin läpimenevä transmies. Tästä aiheesta kerron myöhemmin lisää.

Sinkut transsukupuoliset, jotka pistävät yksinolonsa ”transfobian” piikkiin, eivät eroa juuri mitenkään katkerista inceleistä. Transsukupuolinen voi löytää kumppanin, mutta transsukupuolisen pitää löytää ihmiset, joille transsukupuolisuus ei ole ongelma. Näin transmiehenä voin sanoa, että on olemassa naisia, jotka nimenomaan preferoivat transmiehiä. Nämä naiset eivät tosin ole Kinseyn asteikon 0-kohdassa (täysi heteroseksuaalisuus).

On toki erittäin tärkeä tiedostaa, että transsukupuolinen voi saada pakit myös muun syyn takia kuin transsukupuolisuuden vuoksi. Ulkonäöllä ja persoonalla on luonnollisesti merkitystä. Valitettavasti ei ole mikään salaisuus, että monet transsukupuoliset ovat ihmisinä melko raskaita uhriutumis-mentaliteetin vuoksi. Lisäksi kitinät transfobiasta tekevät ihmisen persoonasta epäviehättävän. Mielestäni tämä ilmiö muistuttaa joidenkin miesten kitinää, kuinka naisille ei kelpaa kiltit miehet (nice guy-syndrooma). Romanttisia/seksuaalisia tunteita ei voi kontrolloida tasa-arvo-ajattelulla.

Biseksuaali naisystäväni on joskus ollut huolissaan, että minä sisimmässäni haluaisin olla heteronaisen kanssa. Olen toki kuunnellut hänen huolensa asiaan liittyen, ja selittänyt, miksi hänen ei tarvitse olla huolissaan. Lyhyesti sanottuna en haikaile muiden perään.

Miksi ihmeessä yrittäisin deittailla naisia, joiden seksuaalinen suuntautuminen Kinseyn asteikon mukaan on 0 (täysi heteroseksuaalisuus)? Tällaisella toiminnalla aiheuttaisin pahaa mieltä erittäin todennäköisesti sekä itselleni että toiselle osapuolelle. Tällainen 100% heteronainen haluaa biologisen miehen, jota minä en yksinkertaisesti ole. Tämä seikka ei kuitenkaan tee olemattomaksi sitä, että olen transmies. Ja miksi minä edes haluaisin sellaisen naisen, jolle transsukupuolisuuteni on jonkinlainen ongelma?  

Tässä kohtaa joku voi ihmetellä, miten transmies voi ajatella tällä tavalla. Kenties minun ajatellaan kärsivän sisäistetystä transfobiasta tai sukupuoli-identiteettini kyseenalaistetaan. Vastaus on, että minä tiedostan olevani transmies, ja ymmärrän, että olen erilainen kuin biologiset miehet. Tämän seikan tiedostaminen ei tee minusta itseinhoista ja sisäistetystä transfobiasta kärsivää reppanaa. Minä olen transmies. En ole asiasta ylpeä, mutta en myöskään häpeä sitä. Minä olen oma ainutlaatuinen yksilö, joka ei ole muita ihmisiä huonompi tai parempi.

Olen joidenkin transmiesten kuullut toteavan jotain tämän kaltaista: ”Olen ihan vaan mies, en transmies, olen ihan tavallinen mies, jolla on nyt vaan transtausta.”

Olen yrittänyt ymmärtää näitä näkemyksiä. Olen myös itse pohtinut, olenko minä itse tavallinen mies, jolla nyt on vaan transtausta. Yritin päästä tähän mielentilaan. Tavallinen on toki hyvin suhteellinen käsite, mutta tässä yhteydessä siihen takertuminen johtaa sivuraiteille.

 Minä vaikutan ulkoisesti tavalliselta mieheltä, koska ihmiset olettavat minut mieheksi, joka on aina ollut mies. Mutta kun mietin aikaa ennen sukupuolenkorjausprosessia, ja vertaan kokemusmaailmaani biologisten miesten kokemuksiin, niin minä olen kaukana tavallisesta miehestä. Ennen sukupuolenkorjausprosessia yhteiskunta piti minua tyttönä/naisena huolimatta kärsimästäni sukupuoliristiriidasta. Sillä on ollut merkitystä elämääni, että synnyin tyttönä. Toki ihmiset usein olettivat minut ulkonäköni puolesta pojaksi, mutta tämä on sivuseikka. Menen älylliseen umpisolmuun, jos yritän ajatella, että olisin aina ollut mies. Nykyään tosin on yleistynyt narratiivi, että transsukupuolinen on aina ollut sukupuoli-identiteettinsä mukaista sukupuolta. Olen miettinyt, onko tämä kovinkaan järkevää mielenterveyden kannalta.

Jos pitäisin itseäni tavallisena miehenä, niin joutuisin vähättelemään omaa kokemusmaailmaani sekä itselleni että muille. Mainittakoon toki, että kerron transsukupuolisuudestani lähinnä silloin, kun asialla on merkitystä tilanteen kannalta. Toisinaan haluaisin olla enemmän avoin taustastani, mutta nykyisessä ilmapiirissä, jossa transsukupuolisuus on menettänyt alkuperäisen merkityksensä, haluan peittää transsukupuolisuuteni niin tehokkaasti kuin pystyn.

Joku saattaa miettiä, että vaikutan kirjoitukseni perusteella katkeralta. En ole katkera. Transsukupuolisuudesta huolimatta olen pääsääntöisesti tyytyväinen siihen, millainen olen nykyään. Olen saanut rauhan siitä, että olen hyväksynyt faktat. Ja liittyen tekstin aiheeseen, deittailu-vaikeudet eivät ole yksinomaan trans-liitännäinen ongelma. Tiedän paljon ei-transsukupuolisia, joilla on vaikeuksia löytää kumppania.

 

 

 

 

 

 

 

"En enää osaa yhdistää Tulenhenkeä hänen vanhaan nimeen"

Olen törmännyt melko erilaisiin näkemyksiin siitä, muuttuvatko transsukupuolisen henkiset ominaisuudet sukupuolenkorjausprosessin myötä. Jotkut sanovat, että muutokset ovat vain ulkoisia, mutta henkiset ominaisuudet pysyvät samoina. 

Toiset ihmiset sanovat taas, että transhoidot vaikuttavat ihmisen henkisiin ominaisuuksiin johtuen muun muassa hormoneista ja siitä, että ihmisen sukupuolella on vaikutusta, kuinka häneen suhtaudutaan. Hormoneilla on hyvin kokonaisvaltainen vaikutus ihmisen kehoon ja täten myös aivoihin. Aion jatkossa kertoa lisää näistä asioista.

Itseä kohtaan on varsin vaikea olla objektiivinen, joten kysyin ystävältäni, kuinka hän kokee minun muuttuneen transhoitojen myötä. Päätin sitten haastatella ystävääni tätä blogia varten.

 

 

Haastateltava: Tulenhengen lapsuudenystävä, nainen, tiiviisti tekemisissä Tulenhengen kanssa

 

Kuinka Tulenhengen ulkoinen olemus on muuttunut vuosien saatossa?

 

 Vitsailimme Tulenhengen kanssa hänen transitionsa alkupuolella, että jonain kauniina päivänä tapaamme ja minua vastassa on möreällä äänellä varustettu karvainen karhu. Muutos ei aivan näin äkkinäistä tietenkään todellisuudessa ollut, ennemminkin asteittain tapahtuvaa. Olemme usein yrittäneet eritellä suurimpia yksittäisiä muutoksia, mutta niitä on hankala nimetä. Kasvot ovat saaneet karskiutta ja vartalo jämäkkyyttä. Suurimmat muutokset voisinkin tiivistää kokonaisvaltaiseen miehistymiseen ja naamakarvoihin, joiden tuuheutta ihastelemme Tulenhengen kanssa joskus vieläkin. En enää osaa yhdistää Tulenhenkeä hänen vanhaan nimeen, mielestäni Tulenhenki on täysin läpimenevä mies.

 

Mitkä Tulenhengen henkiset ominaisuudet ovat muuttuneet transition myötä?

 

Tulenhengestä on tullut paljon rauhallisempi ja rationaalisempi transhoitojen myötä. Hänen antamansa neuvot esimerkiksi ovat enemmän ratkaisu- kuin tunnekeskeisiä nykyään. Käännynkin yleensä hänen puoleensa, jos kaipaan konkreettista neuvoa johonkin asiaan. Iällä toki on voinut olla vaikutuksensa näihin muutoksiin, mutta uskon transitiolla olleen iso rooli tässä myös.

 

Entä mitkä henkiset ominaisuudet ovat pysyneet ennallaan?

 

Tulenhengellä on edelleen samanlainen huumorintaju kuin ennen! Hänestä on myös tullut rennompi transition myötä ja osaa nauraa enemmän myös itselleen ja elämälle yleensä nykyään. Myös eräänlainen leikkisyys on pysynyt samana.

 

Kuinka tyypillinen mies Tulenhenki mielestäsi on?

 

Nojaan vahvasti stereotypioihin tässä vastauksessa... Tulenhenki on melko tyypillinen mies mielestäni. Hänessä on tietynlaista herkkyyttä, jota miehet näin karkeasti yleistäen näyttävät harvemmin, mutta hänen ratkaisukeskeisyytensä, konkreettisuutensa ja "selviän vaikka hammasta purren" -asenteensa ovat melko tyypillisiä miehille. Shoppailuseurana hän on fyysisesti paikalla, mutta henkisesti jossain aivan muualla...... 

 

Koetko, että Tulenhenki on hyötynyt transhoidoista?

 

Muistan erään keskustelun ajalta ennen kuin Tulenhenki sai transdiagnoosin. Hän pohti mahdollisuutta, että ei saisi diagnoosia ja näin ollen transhoidot viivästyisivät. Hänen ahdistuksensa asiasta oli käsinkosketeltavaa ja keskustelu erittäin synkkäsävyinen. Onneksi diagnoosi tuli melko nopeasti ja hoidot alkoivat. Koen, että transhoidoista on ollut pelkkää hyötyä Tulenhengelle ja hänen hyvinvoinnilleen. Jokainen testosteroniannos ja toimenpide on tuonut huomattavaa helpotusta hänelle ja vienyt hänet lähemmäs sitä, kuka hän on.