maanantai 18. huhtikuuta 2022

Transnainen, joka on kyllästynyt transaktivismiin

Tervehdys lukijoille. Tässä kirjoituksessa haastattelen transnaista, joka aikaisemmin suhtautui myötämielisemmin nykyiseen valtavirran transaktivismiin, mutta nykyään suhtautuu siihen nihkeämmin. Halusin haastatella häntä, koska minua ja monia muitakin varmasti kiinnostaa, mitä seikkoja tällaisen asenteen muutoksen taustalla on.

 

Kuka olet?

Hei, nimeni on Tina. Olen 25-vuotias transnainen Porista. Lähetteen transpolille tein 22-vuotiaana, diagnoosin ja hormonihoidot sain 24 -vuotiaana. Olen siis vielä varsin transitioni alussa. Olin aikaisemmin transaktivistien näkemyksien kannalla, mutta nykyään suhtaudun kriittisemmin moniin transsukupuolisuutta koskeviin kysymyksiin. Määrittelen itseni ”truscumiksi” ja ”transmedikalistiksi”.

Minulla on Twitterissä tili nimimerkillä tinaorkidea, ottakaa seurantaan.

 

Mikä on motiivisi kritisoida nykyistä valtavirran transaktivismia?

Motivoiduin kritisoimaan transaktivismia ymmärrettyäni, kuinka transaktivistien ajamat asiat eivät todellisuudessa aja perinteisten, transhoitoja läpikäyvien transsukupuolisten etuja oikeastaan millään tavalla. Transaktivistit (joista valitettavan moni itse on ihan perinteinen transsukupuolinen) yrittävät siirtää transsukupuolisuuden painotusta kehollisesta ilmiöstä vain identiteetiksi. Kuitenkin samalla moni transaktivisti painottaa, kuinka blokkerit, hormonit ja muut transhoidot pitäisi olla kaikkien saatavilla ja kuinka lapset ja nuoret ajautuvat itsemurhiin, jos näillä hoitomuodoilla on minkäänlaista portinvartiointia transpolilla. 

Tässä on aivan selkeä ristiriita, enkä pidä siitä, että transsukupuolisuus voi nykyään tarkoittaa mitä tahansa tilanteesta riippuen. Tällainen hoitojen portinvartioinnin poistaminen myöskin lisäisi katujien määrää räjähdysmäisesti. Se olisi kohtalokasta nuorille ihmisille, ja se todennäköisesti myöskin johtaisi lopulta transhoitojen rajoittamiseen vahvalla kädellä. Näin ne dysforiset transsukupuoliset, jotka tulevaisuudessa hoitoja tarvitsevat, kärsisivät suuresti transaktivismin ylilyönneistä.

Ylipäätään transaktivistit haluavat kumota sukupuolen käsitteen varsin kokonaisvaltaisesti, niin biologisen kuin sosiaalisen sukupuolen. Itse transnaisena pyrin muokkaamaan kehoani hoidoilla naisen suuntaan niin kokonaisvaltaisesti kuin se nykymenetelmillä on mahdollista ja haluan ulkoisesti muistuttaa naista. Perinteiset transsukupuoliset eivät lähtökohtaisesti halua tulla kohdatuksi minään sukupuolettomina otuksina vaan kohdesukupuolen (eli sukupuolen, jota kohti transitioidut) edustajina arkielämässä.

Transaktivistit myös luovat kuvaa transsukupuolisista surkeina ihmisriekaleina, jotka valittavat kaikesta, mikä ei ole täydellisen hypersensitiivistä transsukupuolisia kohtaan. Jokaisessa sanavalinnassa pitäisi olla niin inklusiivinen, että normaali kanssakäyminen transsukupuolisten kanssa muuttuu täysin mahdottomaksi. 

Kohtuuttomat vaatimukset siitä, että koko yhteiskunnan pitäisi mukautua transsukupuolisiin jokaista sanamuotoa myöten, jotta marginaalinen vähemmistö ihmisistä ei pahoittaisi mieltään, ärsyttää monia eikä paranna tavallisten ihmisten suhtautumista transsukupuolisiin. Tällaisen vuoksi haluaisin erkaantua täysin tuosta joukosta, sillä minuakin automaattisesti pidetään heidän aktivisminsa vuoksi elämäntapaloukkaantujana.

Sen sijaan molemminpuolinen kohtuullinen jousto on hyväksi, siihen itse olen pyrkinyt. Transaktivistit tuntuvat myös vähät välittävän siitä, mitä heidän ajamansa asiat tekevät naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksille. Heidän aktivismiinsa kuuluu selkeästi se, että seksuaalinen suuntautuminen kohdistuisi vain ja ainoastaan sukupuoli-identiteettiin. Samoin myös naisten oikeudet tulisi ulottaa kaikiin, jotka ”identifioituvat naisiksi”. 

Tämä on aivan kestämätön ajattelutapa ja lähinnä se saa tavalliset ihmiset ajattelemaan vain, että jos sinun täytyy identifioitua joksikin, se tarkoittaa, että et ole sitä. Transaktivistit eivät ota kuuleviin korviin seksuaalivähemmistöjen tai naisten relevantteja huolia, jotka ovat suoraa seurausta transaktivistien ajamista naurettavuuksista. Tämä transaktivistien oman navan tuijottaminen muiden kustannuksella on huolestuttava ilmiö, jota en voi sietää alkuunkaan.

 Transaktivistit eivät myöskään halua avointa keskustelua ajamistaan asioista, uskoakseni sen vuoksi, että ne eivät kestä kriittistä tarkastelua. Vastustan tällaista ilmapiiriä, jossa vaikeistakin asioista ei voisi puhua.

 

Miksi aikoinaan suhtauduit myötämielisemmin transaktivistien tavoitteisiin? Huomasitko jo tässä vaiheessa mitään ongelmia transaktivismissa/transaktivistien käytöksessä, mutta suljit silmäsi ongelmilta?


Ehkä selkein yksittäinen syy, miksi aluksi suhtauduin transaktivismiin myönteisemmin oli se, että muun muassa Twitterissä aivan selkeästi suurin osa ainakin suomalaisista muista transsukupuolisista olivat transaktivismi-myönteisiä tyyppejä. Jonkin tasoinen sosialisoituminen tuntui olevan mahdollista vain omaksumalla transaktivismin tavoitteet.

Toinen syy oli se, että transaktivismi näyttäytyy pinnallisesti ylisuvaitsevaiselta ja inklusiiviselta: kuka vain on mitä vain sukupuolta mitä sanoo olevansa, me olemme olleet pitkään sorron uhreja ja nyt on meidän aikamme saada kaikki se, mikä meille kuuluu. Minkäänlaisia rajoitteita identifioitumisen myötä ei aseteta.

Alusta asti kuitenkin jonkin verran perusbiologiaa tuntevana ihmisenä minua ärsytti, kuinka biologisen sukupuolen merkitystä joko vähäteltiin liiallisesti tai biologinen sukupuoli kiellettiin kokonaan. Olen aina ollut tietoinen biologisista tosiasioista, omasta biologisesta sukupuolestanikin, mutta jätin pitkälti puhumatta niistä muiden transaktivistien kanssa.

Toinen asia mikä transaktivisteissa oli mielestäni aina ongelmallista oli heidän tapansa kuplautua keskenään ja olla käymättä keskustelua kaikkien vähänkään erimielisten kanssa. Minulle on Twitterissä henkilökohtaisesti ilmoitettu, että minut asetetaan blokkiin, sillä halusin seurata LHB-liittoa. Myöskään heidän aktivismissaan ei saanut kyseenalaistaa mitään, esimerkiksi dysforian ”vaatimusta” sille, että voi olla transsukupuolinen. Tällainen henkilö asetetaan heidän toimestaan blokkiin, ehkä tehdään tästä myös blokkisuosituksia ja eristetään transpiirien ulkopuolelle. 

Kaikenkaikkiaan tällainen kulttimainen käytös on mielestäni vastenmielistä. Myös transaktivistien ylimielinen asenne muita, kuten cis-sukupuolisia (”cissuja” tai ”cis-scumeja”) tai detransitioitujia kohtaan, oli sellaista, mistä en pitänyt.

 

Olet sanonut, että minä (Tulenhenki) olen merkittävä tekijä siinä, kun ymmärsit, että nykyinen transaktivismi on monella tavalla haitallista, myös perinteisten transsukupuolisten kannalta. Kuitenkin transaktivistit ja transihmisten liittolaiset pääsääntöisesti eivät kuuntele minua, niin miksi sinä kuitenkin otit juttuni todesta? Osaatko sanoa, miksi kriittisten transsukupuolisten ääni menee kuuroille korville?

 

Sinulla todellakin oli valtava rooli siinä, että olen tullut enemmän järkiini suhtautumiseni suhteen ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. Muistaisin huomanneeni sinut jo ensimmäisinä Twitteriin liittymispäivinäsi. Kiinnostuin sinun jutuistasi, sillä transaktivismia avoimesti kritisoiva transsukupuolinen oli Twitterissä harvinaisuus. Minulle oli kyllä alusta asti varsin selvää, että olet ihan aito transsukupuolinen.

Minua ärsytti sinun jutut aluksi. Nopeasti huomasin, että sinä perustelet kantasi hyvin ja johdonmukaisesti. Monessa asiassa ymmärsin, että olet oikeassa, mutta en halunnut sitä ääneen myöntää. Muutenkin puhuit kokonaisvaltaisesti transsukupuolisia koskevista asioista, ja vaikka itse olisinkin ollut mitä mieltä tahansa missäkin vaiheessa, olen aina ollut kiinnostunut tutkimaan asioita monesta näkökulmasta.

Kriittisten transsukupuolisten juttuja ei kuunnella transaktivistien toimesta aiemmin mainituista syistä; transaktivistit ylläpitävät mielikuvaa siitä, että he ovat oikeassa transkysymysten suhteen ja kaikki vähänkään eriävät mielipiteet ovat ihmisoikeuksien vastaisia ja transfobisia.

Transaktivistien liittolaiset uskovat tähän näkökulmaan mielestäni myös varsin vakaasti ja levittävät kriittisistä transsukupuolisista uhkakuvia transsukupuolisten vastaisina toimijoina, joilla ei pitäisi olla mitään sanottavaa transaiheisiin liittyen. Transaktivistit siis pitävät kriittistä tarkastelua uhkana transhoidoille ja transsukupuolisille, vaikkakin omasta mielestäni asia on juuri päinvastoin.

 

Miten transaktivistit ovat suhtautuneet siihen, kun olet kritisoinut transaktivismia?

 

Varsin huonosti. Monia minun ajatuksiani pidettiin jo minun omana TRA-aikanani epähyväksyttyinä transaktivistien keskuudessa. Jo pelkästään se, että seurasin ”vääriä” henkilöitä ja yhteisöjä tai että juttelin ”väärien” ihmisten kanssa Twitterissä, johti blokatuksi tulemiseen. Esimerkiksi sinun, Tulenhenki, seuraaminen johti automaattisiin blokkeihin joidenkin transaktivistien toimesta.

Varsinaisen transaktivismin kritisoiminen onkin sitten johtanut kovempaan kritiikkiin. Minua on usein kutsuttu ”pick-me girl:iksi” muiden transaktivistien toimesta, kun olen vähänkään kriittisemmin ottanut kantaa mihinkään transaiheisiin. Monet transaktivistit myös arvelevat, että ylimielisesti pitäisin itseäni jollain tavalla parempana transsukupuolisena kuin muita, kun en kannata samanlaista identiteettipolitiikkaa kuin he. Vaikka jotkut transsukupuoliset kyllä pönkittävätkin egoaan internetissä, pidän varsin halpana taktiikkana sitä, että asiallisessakin kritiikissä olisi aina kyse siitä. Itse asiassa moniin transaiheisiin voi hyvin ottaa kantaa olematta itse transsukupuolinen.

Suurin yksittäinen negatiivinen huomioryöppy suomalaisilta transaktivisteilta, minkä olen saanut, on vain aivan pakko mainita tässä. Tämä tapaus oli myös minun lopullinen ”peak TRA-moment”. Helmikuun 2022 lopulla, (sattumoisin 25. syntymäpäivänäni) kirjoitin Twitteriin muutaman twiitin ketjun, jossa mainitsin, kuinka muutamat MtF-transsukupuoliset detransitioituvat sen johdosta, että heidän sukupuolikipuilut ja transition tarve on johtunut fetissistä, jonka toteuttamisesta ei transition myötä enää saakaan samaa stimulaatiota kuin ennen.

Tämän huomattuaan transaktivistit ja heidän liittolaisensa Twitterissä tekivät minusta laajat blokkisuositukset, jolloin viimeisetkin suomalaiset transaktivistit asettivat minut blokkiin. Myönnän jälkeenpäin, että olisin voinut asetella sanani ketjussa paremmin, mutta minulle ei juurikaan annettu tilaisuutta selittää itseäni tai puolustautua. Sanomani ymmärrettiin niin, että pidän kaikkia transnaisia fetisisteinä, mikä ei ole totta.

Mainitsemisen arvoinen tapaus oli myös se, kun yritin liittyä suomalaisten transaktivistien ylläpitämälle Discord-serverille. Serverille liittymiseen piti vastata muutamaan portinvartiointikysymykseen, joista yhdessä pyydettiin kertomaan sosiaalisen median tilejä, joita käytän. Ilmoitin siihen Twitter-tilini, jonka kautta olin varmasti monelle serverin käyttäjälle tuttu. En tietenkään päässyt serverille, sillä olin ”truscum, transmedicalisti ja transfobi.”

 

Sanoit allekirjoitaneesi Oikeus olla-lakialoitteen aikoinaan, mutta nyt kadut asiaa. Miksi aikoinaan kannatit juridisen sukupuolen itsemäärittelyä? Mikä sai sinut muuttamaan mielesi?

 

Olin ennen sokea itsemäärittelyn myötä syntyville ongelmille. Lisäksi olin aluksi varsin jästipäinen kuuntelemaan järkipuhetta itsemäärittelyn ongelmista. Perustelin itsemäärittelyä niin, että ”mitä haittaa siitä on?”, ymmärtämättä juridisen sukupuolen muutoksen kautta saatavia etuja. Lisäksi pidin aikaisemmin transprosessin kautta tehtävää juridisen sukupuolenmuutosprosessia nöyryyttävänä. 

Muistan ajatelleeni siitä varsin samalla tavalla ylimielisesti kuin monet transpolien portinvartiointia vastustavat transaktivistit: ”miksi minun tarvii todistaa sukupuolikokemustani elämällä jossain sukupuoliroolissa?”.

Ymmärrän nykyään paremmin sen, miksi tarkka portinvartiointi juridisen sukupuolen muutokseen on tärkeää. Nykyinen systeemi kunnioittaa transprosessin läpikäyvien transsukupuolisten näkemää vaivaa ja kärsimystä transitioitua ja pyrkiä tosissaan elämään kohdesukupuolen elämää mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Täydellinen itsemäärittely tekee tästä vaivasta pilkkaa ja lisäksi se avaa väylät opportunisteille hyödyntää juridisen sukupuolen tuomia etuja silloin kun se on edullisinta. Lisäksi tietyt pääasiassa juridisen sukupuolen mukaan toteutuvat käytännöt muuttuvat kyseenalaiksi: esimerkiksi voivatko nuoret miehet lakiuudistuksen jälkeen vaihtaa juridisen sukupuolensa naisiksi ja näin välttyä asepalvelukselta?

Sukupuolen itsemäärittelyllä on vain erittäin marginaalista tekemistä aidon, kehodysforisen transsukupuolisuuden kanssa. Mielestäni sen tavoite on enemmänkn sukupuolen merkityksen hävittäminen, kuin transsukupuolisten juridisen sukupuolen muuttamisen helpottaminen.

 

Mitä ajattelet tällä hetkellä siitä, kun transnaiset osallistuvat naisten urheiluun? Ovatko näkemyksesi muuttuneet aiheesta ajan myötä, ja jos on, niin miksi? Mitä ajattelet tällä hetkellä niistä, jotka puoltavat transnaisia naisten urheilussa?


Minulla on nykyään varsin yksiselitteinen linja transnaisiin naisten urheilussa: miestyyppisen puberteetin läpikäyneet transnaiset eivät kuulu naisten urheiluun. Transnaisilla on fysiologisia etuja verrattuna biologisiin naisiin, näihin lukeutuvat muun muassa suurempi hengityskapasiteetti, sydämen koko, yleinen ruumiinrakenne ja korkeampi lihasmassa. Nämä erot eivät keskimäärin ole reilussa vaihteluvälissä verrattuna biologisten naisten keskinäisiin eroihin, eikä hormonikorvaushoidoilla päästä lihasmassankaan osalta naisten tasolle, vaikka transaktivistit muuta sanoisivatkin. 

Mikäli naisten urheilu olisi transnaisillekin avoin, tulisi mitalisijoilta aina löytymään vain transnaisia. Se olisi hyvin epäreilua biologisia naisia kohtaan. 

Näkemykseni eivät ole muuttuneet kovin paljon lähiaikoina, vaikka ilmaisenkin kantani nyt rehellisesti ääneen. Ennen en ylpeyteni vuoksi kantaani pystynyt ilmaisemaan, sillä minua harmitti tiedostaa se tosiasia, että transnaisilla on fysiologista etua biologisiin naisiin nähden. Olen siis aina tiedostanut sen, että transnaisilla on kyllä erilainen fysiologia verrattuna biologisiin naisiin.

Pidän sellaisia transnaisia, jotka naisten urheiluun osallistuvat, joko ignorantteina tai puhtaasti ilkeinä ihmisinä. Sama koskee myös heitä, jotka eivät itse transsukupuolisia ole, mutta tätä toimintaa kannattavat. Haluankin vedota kaikkiin suomalaisiin transnaisiin: jättäkää naisten urheilu rauhaan. Eläkää parasta sosiaalista elämäänne naisina ilman, että poljette muiden oikeuksia reiluun kisaamiseen. Osallistumalla naisten urheiluun todistatte vain sen, että biologisilla miehillä on urheilussa etu biologisia naisia vastaan.

 

Näkyvin kritiikki transaktivismia kohtaan tulee pääsääntöisesti konservatiiveilta ja radikaalifeministeiltä/genderkriittisiltä feministeiltä. Mitä mieltä olet näiden tahojen kritiikistä transaktivismia kohtaan?


Mielestäni valtavirran transaktivistissa on runsaasti ongelmia, ja konservatiivisilla ihmisillä, sekä genderkriittisillä radikaalifeministeillä on hyvää kritiikkiä transaktivismin ylilyönneistä. Pidän heidän panostaan järjettömimpien transaktivistien vaatimusten jarruttamisena pääasiassa arvokkaana.

Tästä huolimatta edellä mainittujen tahojen muussa omassa toiminnassaan on kuitenkin paljonkin korjattavaa. Näiden liikkeiden näkemykset koskien transkysymyksiä nimittäin perustuu nähdäkseni aivan yhtä paljon ideologiaan, kuin valtavirran transaktivistienkin.

Konservatiivisissa piireissä yleensä painotetaan, kuinka sukupuolia on kaksi ja kuinka sukupuolta ei voi muuttaa. Jos synnyt pojaksi, kasvat mieheksi. Jos synnyt tytöksi kasvat naiseksi. Vaikka itsessään tämä näkemys pitääkin biologisesti paikkaansa, se on nähdäkseni eräänlainen koirapilli sille, että transsukupuolisuudessa ja transhoidoissa olisi jotakin väärää yksilölle itselleen. Mielestäni tämä näkemys on varsin ideologinen, sillä vaikken kannatakaan alaikäisten transhoitoja, ne ovat oikein kohdistettuina diagnosoiduille transsukupuolisille yleensä elämän kannalta välttämättömiä.

Pahimmat konservatiivit yleensä perustelevat transsukupuolisuutta luonnottomana ilmiönä tai muuten irrationaalisesti transsukupuolisia epämiellyttävinä ihmisinä. Nämä toki ovat ihan valideja mielipiteitä, joihin heillä on oikeus, mutta ne eivät ole painoarvoltaan uskottavia perusteluita siitä, miksei ihmisellä voisi olla kehollista itsemääräystä ja mahdollisuutta yleensä välttämättömiin transhoitoihin. 

Haluan kuitenkin sanoa, että tiedän, etteivät kaikki konservatiivisetkaan ihmiset jaa edellä mainittuja näkemyksiä, vaan he kunnioittavat aidosti dysforisia, selväjärkisiä transsukupuolisia ja haluavat että yhteiskunta jatkaa meidän tukemistamme.

Genderkriittiset tahot, jotka monesti ovat myös radikaalifeministisiä, ovat varsin näkyvillä nykyisessä transkeskustelussa. Kuten aikaisemmin mainitsin, heidän kritiikkinsä transaktivismia kohtaan on arvokasta, mutta muuten heidän suhtautumisessaan transsukupuolisuuteen ilmiönä ja transsukupuolisiin olisi parannettavaa. Oman näkemykseni mukaan genderkriittiset ovat liike, jotka painottavat sitä, kuinka biologinen sukupuoli määrittää ihmisen sukupuolellisen todellisuuden täysin kokonaisvaltaisesti, myös transsukupuolisten tapauksessa.

Radikaalifeminismi tähän yhdistettynä tarkoittaa sitä, että kaikki naisasiat ovat yksinomaan biologisten naisten asioita. Transnaisten asiat siis eivät voi olla naisten asioita. Jos transnainen saa käyttää naisten vessaa, siitä tulee unisex-tila. Nämä näkemykset voisivat olla täysin perusteltuja, mikäli transsukupuolisuuden määritelmä olisi yhtä lavea, kuin mitä transaktivistit sen haluavat olevan. On kuitenkin ideologinen näkemys, että transitioituneen transsukupuolisen sosiaalinen todellisuus vastaisi täysin biologisen sukupuolen vastaavaa, tai että olisi suuri ongelma, jos transitioitunut transsukupuolinen eläisi kohdesukupuolen sosiaalista elämää silloin, kun kenenkään oikeuksia ei poljeta.

Uskon, että monikaan radikaalifeministi ei haluaisi parrakasta ja matalaäänistä transmiestä tiloihinsa. Vastaavasti läpimenevät transnaiset eivät ainakaan naisten vessassa ole ongelma, eikä ole sama asia, jos naisten vessaa käyttää ilmiselvä mies, jolla ei ole aikomustakaan näyttää naiselta. Käytän tässä WC:itä esimerkkinä, sillä ne ovat nyt muodostuneet jokseenkin keskiöksi tähän keskusteluun transsukupuolisten oikeuksista. 

Haluan toki painottaa, että transnaisille ei missään nimessä kuulu yksinomaan naisbiologiaa koskevat asiat, siinä genderkriittiset radikaalifeministit ovat oikeassa. Uskon kuitenkin, että naisten oikeuksille on paljon suurempia uhkia kuin se, että transnaisilla olisi kohtuuden rajoissa naisten sosiaalisia mahdollisuuksia.

Genderkriittisillä myös on ongelmia ihan perinteistenkin transsukupuolisten kanssa. Olen useamman genderkriittisen havainnut toivovan, että transhoidoille etsitään vaihtoehtoisia menetelmiä, sillä niitä pidetään elämää liian radikaalisti muuttavina toimenpiteinä. Tämä on mielestäni hieman tekopyhää, sillä samalla genderkriittiset ovat sitä mieltä, että transitioitumisella ei ole mitään merkitystä sukupuoliseen todellisuuteen. Haluan myös sanoa, että minuakin Twitterissä seuraavat genderkriittiset radikaalifeministit ovat käyttäneet transaktivismia kohtaan kriittisiä näkemyksiäni keppihevosina oman agendansa levittämiseen.

Myös monien detransitioitujien kokemuksilla he joskus mehustelevat, mikä on mautonta. Toivoisin, että genderkriittiset olisivat avoimia näkemystensä kanssa ja sanoisivat suoremmin, mitä todellisuudessa ajattelevat transsukupuolisista.

 

Mitä ajattelet siitä, kun transaktivistit sanovat, etteivät transfoobikot hyväksy sinua ja minua (Tulenhenki) yhtään sen paremmin?


Vaikka pahimmat transfoobikot tai genderkriittiset eivät minua ja Tulenhenkeä tulekaan koskaan hyväksymään tavallisina ihmisinä, monet rationaaliset tavalliset ihmiset ovat olleet mielissään nähdessään, että ”vielä on järkeviäkin transihmisiä olemassa”. Tämänkaltaiset kommentit ovat tuntuneet minusta todella hyviltä ja osaltaan motivoivat minua jatkamaan mielipiteideni avaamista näistä vaikeistakin aiheista, mistä saan lokaa niskaan monesta suunnasta. Saan toivoa siitä, että kaikki ihmiset eivät vielä ole transaktivistien ponnistelusta huolimatta kääntyneet täysin transvastaisiksi, vaan minuakin kuunnellaan.

 

Millaisia terveisiä haluat lähettää transaktivisteille? Entä millaisia terveisiä haluat lähettää radikaalifeministeille?


Transaktivisteille haluan sanoa, että aivan ensiksikin lopettakaa piilottelemasta blokkien takana ja käykää kannattamistanne asioista avointa keskustelua. Olisin itse valmis asiallisesti keskustelemaan mistä tahansa transaiheista kanssanne. Eritoten haluan vedota Oikeus Olla - kansalaisaloiteen vastuuhenkilöihin. Jos kaikki aktivismiinne kohdistuva arvostelu leimataan transfobiaksi, se kertoo siitä, että se ei kestä kriittistä tarkastelua. 

Seuraavaksi toivoisin pohtimaan, miksi aktivisminne ei kestä kriittistä tarkastelua. Uskon, että ette ole pohjimmiltanne ilkeitä ihmisiä, vaan toivotte hyvää transsukupuolisille. Ottakaa transsukupuolisten äänet huomioon monipuolisesti ja kuunnelkaa ihan oikeasti myös kritiikkiä ja vastatkaa siihen muullakin kuin vain blokkisuosituksilla.

Radikaalifeministeiltä toivoisin vähemmän ideologista ajattelua koskien transsukupuolisia. Uskokaa sitä, mitä näette, ja koette oikeassa elämässä. Kuunnelkaa naisia monipuolisesti, älkää vain niitä naisia, jotka ovat kanssanne samaa mieltä. Todellisuudessa moni transnainen puolustaa mielellään kanssanne naisten oikeuksia, turhat vastakkainasettelut ovat vain haitaksi. Pohtikaa, ovatko transsukupuoliset todellisuudessa suurin uhka naisten oikeuksien toteutumiselle. Miettikää kritiikkinne uskottavuutta, jos haluatte asioihin muutosta.

39 kommenttia:

  1. Ihan ekana isot aplodit Tinalle. Ei ole helppoa - varsinkaan millään tavalla julkisesti - muuttaa isosti mieltään. Ja jos kokee olleensa väärässä, sekin on vaikea myöntää. Tässä ilmapiirissä se on vielä vaikeampaa, erityisesti varmasti joidenkin ihmisten edessä.

    Itse sisällöstä... ollaan Tinan kanssa muutamassa kohtaa eri mieltä, mutta loput mielipiteistä olisivat voineet tulla minun näppäimistöltäni. Joka tapauksessa Tina on asettanut sanansa niin selvästi jäsennellen, että sietäisi päättäjien lukea. Tarkkaan. Vähintään kahteen kertaan.

    VastaaPoista
  2. Hyviä näkökulmia!

    VastaaPoista
  3. Kuka muka Suomessa ajaa hoitojen portinvartioinnin poistoa? Ei mikään yhdistys ainakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valtavirran transaktivistit ajavat affirmaatio-mallia transhoitoihin, jolloin kuka tahansa omalla ilmoituksella saisi transhoitoja, vaikka toki ovelasti sanovat, ettei juridisen sukupuolen itsemäärittely vaikuta transhoitojen saatavuuteen. Transhoitojen vapauttaminen omalle ilmoitukselle onkin transaktivistien seuraava agenda.

      Poista
    2. Pikainen vilkaisu Oikeus olla -kansalaisaloitteeseen vastannee kysymykseesi. Kannattaa katsoa, mitä siinä sanotaan diagnooseista.

      Poista
    3. Suomessa ainakin verkkolehti Kehrääjä on tehnyt jutun, jossa esittelee GenderGP:n "vaihtoehtona transpolille". GenderGP:llä on affirmatiivinen malli, jossa hormonihoidot saa käytännössä omalla ilmoituksella rahaa vastaan.

      Poista
    4. No mitä aloitteessa sanotaan diagnooseista? Että diagnoosin ei pitäisi olla edellytys juridisen sukupuolen muuttamiselle. Sanotaanko siellä jossain, että diagnoosin ei pitäisi olla edellytys hoidoille?

      Mitä tahansa hömppää voidaan väittää sillä perusteella, että se on pahisten "seuraava agenda" (eli ei ilmeisesti tosiaan tämänhetkinen agenda).

      Poista
    5. Kehrääjän jutun mukaan reseptin saaminen GenderGP:ltä edellytti vastaamista haastatteluun, jossa kysyttiin mm. sukupuoli-identiteetistä sekä lääkärikäyntiä, ja lääkityksen käyttöön kuului seuranta. Lisäksi kerrottiin, että GenderGP ohjaa tarvittavaan terapiaan, jos käsitys omasta sukupuolesta on epäselvä.

      Toki kevyempi menettely kuin Suomessa, mutta ei kuulosta portinvartioinnin lopettamiselta.

      Poista
    6. Niin.
      Miten sen portinvartijoinnin kukin käsittää?
      En minäkään usko, että esim. hormoneja aletaan myymään ilman reseptiä suoraan apteekista.
      Sen sijaan näkisin, että Suomestakin löytyy tahoja, jotka haluaisivat affirmoivan mallin, jossa ihmisen trans-identiteettiä kuuluisi vain tukea.
      Lisäksi Setan taholta on tullut viestiä, että kehollisten hoitojen pitäisi pohjautua enempi "tietoon perustuvaan suostumukseen", englanniksi informed consent.
      Trans-konteksteissa tuo tarkoittanee päätäntävallan siirtämistä lääkäriltä trans-hoitoja toivovalle yksilölle: mielenterveysarviointien ohittamista jne.

      Poista
    7. Mitä nämä Suomesta löytyvät tahot on? Onko vähääkään realistista ajatella, että päätös reseptin kirjoittamisesta tai leikkauslähetteen tekemisestä siirrettäisiin lääkärin vastuulta hoitoja toivovalle yksilölle? Kuulostaa olkiukoilta.

      Poista
    8. Millä perusteella kyseessä on olkiukko?

      Setan _virallisilta kanavilta tulee viestiä, että hoitojärjestelmän pitäisi painottaa "tietoon perustuvaa suostumusta", jonka sisällön voi googlata termiyhdistelmillä "informed consent" ja "trans".

      Kehrääjässä "informed consent" määritellään suomeksi niin, että lääketieteen ammattilaisille jää lähinnä selostajan ja avustajan rooli: diagnoosia ei välttämättä vaadita lainkaan.
      Lisäksi ainakin Trans ry on omalla tahollaan omassa someviestinnässään ajanut samaista linjaa...

      Miksi sitten vaatia trans-diagnoosia ja mielenterveyteen liittyviä tutkimuksia?
      Yhteiskunnalliset tekijät?
      (Esim. hoitojen rahoitus.)
      Hoitoja katuvien ihmisten määrä?
      Ylipäätään välistä myös yksilön omakin etu.

      Toisin kuin nimittäin monet trans-aktiiveista tuntuvat hahmottavan, niin kehollisia hoitoja on mahdollista haluta monista eri syistä, joista kaikki eivät autom. liity trans-tilaan.
      Hoitojen lykkäämiseen voi olla päteviä syitä.
      Eivätkä erilaiset trans-identiteetit ole kaikissa tapauksissa pysyviä.

      Peruuttamattomien (juuri kyseisen) yksilön kannalta väärien hoitojen tarjoaminen ei lie kovin eettistä sekään?
      Mutta sillä ei tunnu osalle olevan oikeasti merkitystä?
      Kunhan oma viiteryhmä saa haluamansa palvelut mahdollisimman nopeasti ja omin ehdoin.

      Poista
    9. Informed consent = potilaalle on kerrottava hoitoihin liittyvistä riskeistä. Kuulostaa järkevältä.

      https://fi.wikipedia.org/wiki/Tietoon_perustuva_suostumus

      Poista
    10. Millä perusteella tämä ei ole olkiukko: "tarkoittanee päätäntävallan siirtämistä lääkäriltä trans-hoitoja toivovalle yksilölle". Päätäntävallan siirtäminen lääkäriltä potilaalle, kun kyse on lääkkeistä, kirurgiasta tms. hoidoista, ei kuulosta tippaakaan uskottavalta skenaariolta. Tuskin olisi laillistakaan.

      Poista
    11. On eri juttu ymmärtää joku asia oikeasti kuin vakuutella pintapuolisesti "joo joo ymmärrän", vaikka todellisuudessa ei tajuaisi mistään mitään ja kärsisi hyvin pahoista mt-ongelmista, joihin transhoidot eivät ole ratkaisu. Lyhyessä tapaamisessa on myös mahdollista esittää täysipäistä, vaikka todellisuus olisi jotain muuta. Jos ei tajua, mitä ongelmia mt-tutkimusten sivuuttamisesta transhoitoja harkittaessa seuraa, niin tämä on todella itsekeskeinen ja näköalaton tapa hahmottaa asia.

      Poista
    12. Eikös kaikessa elektiivisessä kirurgiassa ole informed consent käytössä? Silikonitissit, rasvaimu, huulifillerit, silmien laserointi.. ihan normisettiä, ja pidän täysin mahdollisena, että transsukupuolisten hoitoja voitaisiin ajatella samoin, elektiivisinä kehonmuokkausoperaatioina.

      Tällainen on siis ihan arkipäivää nyt jo.

      Poista
    13. Huolimatta siitä, onko nykyjärjestelmässä edes teoriassa mahdollista siirtää transhoidot (ainakin hormonihoidot) tietoon perustuvan suostumuksen alle, on Seta ja Trans ry _toivomassa_ että tällainen käytäntö otettaisiin Suomessakin käyttöön. Ohessa linkki Trans ry:n vastaukseen aiheesta.

      https://transry.fi/trans-ryn-vastine-helsingin-sanomien-artikkeliin-2-8/

      Poista
    14. Toisekseen jos ja kun informed consent tulee käyttöön, niin millä perusteella transhoidot pitäisi edes kustantaa julkisella puolella? Jos halutaan, että transhoidot kuuluvat julkiseen terveydenhuoltoon, niin niiden taustalla pitää olla diagnosointi-prosessi.

      Poista
    15. Onkohan tossa joku väärinkäsitys elektiivisen kirurgian merkityksestä? Elektiivinen on vain sama asia kuin ei-kiireellinen. Suurin osa lääketieteellisesti tarpeellisesta kirurgiasta on elektiivistä. Kaihileikkauksen tai mastektomian voi tehdä nyt tai ensi kuussa.

      Poista
    16. Ei ole. elektiivinen = valikoiva, valinnainen, valittavissa oleva, valinnaisaikainen, ei-päivystyksellinen. Lähde: https://www.terveyskirjasto.fi/ltt00654

      Poista
    17. Niin juuri. Mutta kannattaa lukea kuinka sanaa käytetään eikä keksiä itse.

      "Potilaat tulevat sairaalaan päivystyksenä tai kutsupotilaina, ja he ovat kiireellisen tai kiireettömän hoidon tarpeessa.

      Päivystys tarkoittaa hoidon tarpeen arviointia ja hoidon aloittamista yleensä tuntien kuluessa, pääsääntöisesti viimeistään vuorokauden sisällä hoidon tarpeen toteamisesta.

      Kutsupotilas kutsutaan hänestä saapuneen lähetteen perustella tutkimuksiin tai hoitoon tiettynä ajankohtana. Terveydenhuollon ammattilaiset käyttävät kutsupotilaasta myös nimitystä elektiivinen potilas eli valittavissa oleva, ei-päivystyksellinen potilas."

      https://www.tays.fi/fi-FI/Ohjeet/Hoitoonpaasy/Kiireellinen_vai_kiireeton_potilas(48152)

      Poista
    18. Myös esim: https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/345188/Kehusmaa_Alina%252C%2520Miettunen_Roosa%252C%2520Rahko_Hanna.pdf%3Fsequence%3D2%26isAllowed%3Dy&ved=2ahUKEwjH8vP32rD3AhUJyYsKHS0BBjM4ChAWegQIHxAB&usg=AOvVaw2JQ4e-4tByDMX6WV8CnwJt

      "Leikkauksia tehdään elektiivisesti eli suunnitellusti, sekä päivystyksellisesti, riippuen leikkaustarpeen kiireellisyydestä. Tässä raportissa keskitytään elektiiviseen leikkaukseen tulevan aikuisen potilaan ohjaamiseen. Suurin osa leikkauksista tehdään elektiivisesti, eli suunnitellusti, joka tarkoittaa,
      että leikkausaika on sovittu ennakkoon. "

      Valinnaisuus tarkoittaa, että leikkausaika voidaan valita eikä leikkausta ole välttämätöntä tehdä heti. Valinnaisuus ei tarkoita, että potilas saisi valita, mikä leikkaus tehdään.

      Poista
    19. Voit toki yrittää saivarrella loputtomiin elektiivisestä kirurgiasta mutta faktaa on, että mm. kaikki kauneuskirurgia on elektiivistä eli valinnaista = voidaan jättää tekemättä. Esim. kauneusleikkaukset, kuten kasvojenkohotukset, silikonit, rasvaimu yms. Turha tästä on vääntää, maailmalla tehdään ihan tavattoman paljon elektiivisiä kirurgisia toimenpiteitä jotka voisi jättää tekemättä, koska ne eivät ole millään lailla terveyden kannalta tarpeen, monesti lähinnä päinvastoin.

      Poista
    20. Itsellä oli välissä muita hommia, mutta Tina näemmä linkkasikin tuohon informed consent -linjaan trans-aktivismiin liittyen.
      Kehrääjän artikkeli taas kulkee nimellä: "Informed Consent, mitä se on?"
      Oleellista tässä nyt on se, että mitä kyseisellä termillä _trans-yhteyksissä ajetaan ja tarkoitetaan.
      Ei tuo termi yksistään. Tai muut kontekstit...

      Ja siis se, mikä on laitonta tai ei, riippuu tosiaan laista (tulkintoineen).
      Nythän esim. uudistetaan trans-lakia ja siinä samalla ilmeisesti myös intersukupuolisten hoitokäytäntöjä.
      Trans-asioiden käsittelyyn, medikaaliseltakin kannalta, voidaan vaikuttaa ulkoapäin.

      Aktivistit ja etujärjestöt pyrkivät parantamaan oman viiteryhmänsä asemaa monin tavoin, mm. omalla tiedotuksellaan, muulla mielipidevaikuttamisella ja myös lakeja muuttamalla. 
      Tämmöinen toiminta toki pohjimmiltaan on ok, jos se ei vain sisältäisi esim. tahallista vääristelyä tai jopa muiden ihmisryhmien vaarantamista.

      Poista
  4. Kiitos Tina ja Tulenhenki. Arvostan panostanne aiheen parissa suuresti. Tinalle etenkin isot propsit siitä, kun et lähtenyt aktivistien tyypilliseen blokkausmeininkiin ja no-debate linjalle, vaan keskustelit ja kuuntelit. Myönnän, että monet juttusi twitterissä ärsytti näin sivustalukijana aktivistimyönteisenä aikanasi, mutta arvostin silloinkin jo keskustelevaa linjaasi. Haluan muistuttaa, että teillä on myös hiljaisia ja julkisesti kantaa ottamattomia tukijoita, kuten tämä allekirjoittanut. Ehkä hiljaisuuden ajan vaan pitäisi olla ohi.

    VastaaPoista
  5. "Sen sijaan näkisin, että Suomestakin löytyy tahoja, jotka haluaisivat affirmoivan mallin, jossa ihmisen trans-identiteettiä kuuluisi vain tukea." Affirmatiivinen hoito ei tarkoita, että vain trans-identiteettiä tuetaan, vaan että potilasta/asiakasta tuetaan ilmaisemaan omaa sukupuoltaan vapaasti, ilman rajoituksia. Sukupuoli voi olla cis tai trans. Alaikäisten affirmatiiviseen hoitomalliin sisältyy myös psykologinen arviointi.
    https://www.karger.com/Article/FullText/355235
    https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5448699/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, "potilasta/asiakasta tuetaan ilmaisemaan omaa sukupuoltaan vapaasti, ilman rajoituksia" eli kuten noissa linkittämissäsi artikkeleissakin, potilaan kokemusta ei kyseenalaisteta, eikä potilaalta kysellä, että oletko nyt varma, oletko miettinyt miksi susta tuntuu että olet poika vaikka olet biologinen tyttö, voisiko olla, että lapsuudessa on tapahtunut jotain, joka saa sinut ajattelemaan näin, entä suhteet vanhempiin, voiko niissä olla jotain sellaista joka saa sinut ajattelemaan näin jne. jne. jne. normaalia terapeuttista kanssakäymistä, jossa etsitään syitä erinäisille tunnetiloille.

      Varmaan sitten luetaan tämä eri tavalla: "The gender affirmative model is defined as a method of therapeutic care that includes allowing children to speak for themselves about their self-experienced gender identity and expressions and providing support for them to evolve into their authentic gender selves, no matter at what age. Interventions include social transition from one gender to another and/or evolving gender nonconforming expressions and presentations, as well as later gender-affirming medical interventions (puberty blockers, cross-sex hormones, surgeries)."

      Poista
    2. Aiemmin linkkaamassani Trans Ry:n vastauksessa mainitaan kuinka he toivovat, että lääkärien tehtävänä ei olisi tulkita tai diagnosoida transihmisen sukupuolta. Psykologinen arviointi lienee kuuluvan myöskin tämän alle?

      Seta myöskin kirjoittanut tutkimuksesta, jonka mukaan alaikäiset olisivat aivan valtavan suurelta osin valmiita kognitiivisesti ja emotionaalisesti antamaan tietoon perustuvan suostumuksen. Tämä on valtava ero nykyiseen malliimme, jossa edes aikuiset eivät voi antaa tietoon perustuvaa suostumusta hoitoihin. Minulla ainakin on epäilyksiä siitä, että tämä olisi kestävä ja nuorten (tai kenenkään) edun mukainen malli.

      https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/2021/08/24/laaja-asiantuntijajoukko-puolustaa-transnuorten-jarrutushoitoa/

      Poista
    3. Ei niitä lapsia tutkimatta hoideta affirmatiivisesti:
      "Individual treatment for the child is indicated for one of five reasons: ... 3) to identify and attend to any co-occurring psychological issues"
      "Therefore, if after careful consideration, it becomes clear that a young child is affirmed in their gender, demonstrating that the gender they know themselves is different than or opposite to the gender that would match the sex assigned to them at birth, the gender affirmative model supports a social transition to allow that child to fully live in that gender."
      "Such decision-making is governed by stages, rather than ages, both for social transitions and later for medical interventions." "This viewpoint is informed by data indicating the psychological harm that can be done, including heightened risk for generalized anxiety, social anxiety, oppositional behaviors, depression, compromised school performance, if a youth experiences themselves living in a gender that is inauthentic to them."

      Poista
    4. Lopeta Anne höpöjuttujen linkkaaminen ja puhu suoraan.
      Affirmointi lapselle tai edes teini-ikäiselle on aivan helvetin vaarallista. Tämä sellaiselta joka olisi transitioitunut ja viikon päästä detransitioitunut jos olisi affirmoitu.

      Poista
    5. Anonyymi, keskustelin asiallisesti, kuten toivottiin. Kuvailemasi tilanne omalta kohdaltasi ei vakuuta. 1. Jos olisit detransitioitunut viikon jälkeen transitiosta, transitiota ehdottanut asiantuntija ei olisi tehnyt työtään kunnolla. Kuten olen kommenteissani esittänyt, affirmatiivinen hoito ei tarkoita, että lapsi/nuori ohjataan välittömästi ilman mitään tutkimuksia transitioon. 2. Mitä vaarallista sinulle olisi tapahtunut viikossa? Olettaen, että kyse on sosiaalisesta transitiosta, tai edes medikaalisesta?
      Voin toki myös poistua keskustelusta ihan mielellään, jos sitä toivotaan.

      Poista
    6. Niin. Olet Anne M itse puhunut blogissani affirmoivasta mallista.
      Oli termit mitkä tahansa ja käytinkö niitä itse väärin, niin suomalaisten trans-aktivistien ajama linja nähdäkseni pyrkii siirtämään päätäntavallan hoidoista enenevästi yksilölle itselleen hoitohenkilökunnan sijaan.
      Ja varmasti tässäkin on eroja , että kuka mitäkin ajaa ja missä määrin.
      Mutta kyllä ääripäätä tässäkin löytyy, ja tuon ääripään mahdollistaman skenaarion anonyymi juuri tuossa kuvailikin.

      Poista
    7. (Ja itselläni ei siis blogia.
      Selvennettäköön, että tarkoitin blogiviittauksellani Anne M:n blogia: typo.)

      Poista
  6. 1. Älä yritä esittää etteikö affirmatiivinen hoito tarkoita juuri tuota. Katso vaikka Yhdysvaltoja tai Kanadaa. Siellä teinit saa hormonireseptejä yhden käynnin jälkeen.
    2. Olisin jo viikossa tajunnut että transitio on virhe. Mutta koska testosteroni vaikuttaa hyvin nopeasti ja vahvasti, vahinkoa olisi jo tapahtunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä ei nyt tunneta asiaa. Ystävä alkoi käyttää testoja, totesi ettei tunnu oikealta, ja lopetti ennen kuin mitään havaittavia muutoksia ehti seurata. (Viikon hormonikorvaushoidosta ei seuraakaan mitään.)

      Olisitko alkanut käyttää testoja ilman sosiaalista transitiota? Mutta sosiaalinen transitio ei olisi tuntunut virheeltä?

      Poista
    2. Riippuu siitä mikä lasketaan sosiaaliseksi transitioksi. Mua on luultu pojaksi 8-vuotiaasta saakka.

      Poista
    3. No eihän sosiaalinen transitio todellakaan sitä tarkoita että toiset luulee pojaksi. Pitää nyt esim. itse ilmoittaa olevansa poika.

      Poista
    4. Koskeeko tämä "sukupuolensa ilmoittaminen" myös ihmisiä, jotka eivät ole transitioitumassa mihinkään? Jos näyttää naiselta, mutta ei ole ilmoittanut olevansa nainen, niin mikä sitten on? Entä jos näyttää pojalta ja kaikki luulevat että olet poika, vaikkei ole, mutta ei viitsi tehdä asian eteen mitään sen ihmeempää? Entä jos ilmoittaa olevansa poika, vaikka on täysin tytön näköinen, meikkaava ja mekkoihin pukeutuva naisellisista naisellisin pienikokoinen ihminen? Ihmiset tietysti olettavat tytöksi. Riittääkö silloin transitioon, että ilmoittaakin olevansa poika? Mikä edes on tämä transitio mistä puhumme? Tää koko konsepti on kovin sekava, kun ei ihminen itse voi päättää miten muut hänet näkevät, sittenkään, vaikka kantaisi kylttiä, jossa lukee "muunsukupuolinen".

      Poista
    5. Mun mielestäni tuo ei ollut pointti.
      Nisäkkäille ei ole ominaista vaihtaa biologista sukupuolta tuosta vain.
      Siksi hoidot pitää keskittää niitä todella tarvitseville. Kaikille halukkaille ne eivät sovi.

      Ja toisekseen, itse tiedän ihmisen, joka käytti testoa vuosia ennen kuin tuli johtopäätökseen, ettei se hänelle sovi. Miten se voi olla mahdollista?
      Minusta vastaava on aika loogista, sillä transitiossa on monella mukana usein muutakin kuin hlö itse: yhteisö, kaverit, perhe ja ehkä kumppanikin, itselle kerrottu versio todellisuudesta jne.
      Oman kurssin muuttaminen ei toisin sanoen olekaan kaikille aina niin helppoa.
      Toki tulee olemaan aina ihmisiä, joiden mielestä polin tehtävä ei ole diagnosoida ja "holhota", vaan tarjota vain hoidot niitä haluaville.

      Poista
  7. Katsokaapa You tubesta dokumentti Teinitytöt transjunassa, siinä on pohdintaa eri näkökulmista, ensimmäinen osa löytyy suomeksi tekstitettynä, kaksi seuraavaa englanninkielisellä tekstityksellä, mutta Ruotsissa hoitoja tuntuu saavan aika helposti.

    VastaaPoista

Kysymyksiä ja vastauksia transaiheesta

Tervehdys blogini lukijoille.  Blogini on viime aikoina pitänyt hiljaiseloa. Minulla on ollut varsin pitkään sellainen olo, että olen sanonu...